Johdanto
| Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi3537 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Johdanto
Metallimalmikaivostoiminnan luonteeseen kuuluu ympäristöhaittojen mahdollisuus.Suomalainen kaivostoiminta on yleisesti ottaen laadukasta, päästöjä on vähennetty merkittävästi ja sivumateriaalien hyödyntämistä on lisätty. Vaatimukset kaivostoimintaa, kuten muutakin teollista toimintaa kohtaan ovat kuitenkin kasvaneet. Ympäristösuorituskyky ja sen mittaaminen ovat tärkeässä asemassa toiminnan luvittamisessa, rahoituksen hankkimisessa, asiakkaiden vaatimusten täyttämisessä ja ns. sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisessa.
Ympäristöriskinarviointi, jossa tarkastellaan päästöjä, niiden leviämistä sekä ihmisten ja eliöiden altistumista syntyville ympäristön pitoisuuksille, on erityisen hyödyllinen lähestymistapa metallimalmikaivoksien tapauksessa. Jokainen kaivoskohde on ympäristöriskiensä kannalta oman laatuisensa, kaivostoiminnan edellyttämät luvat voivat hyödyntää riskinarvioinnin tuloksia ja niitä voidaan käyttää myös riskinhallintatoimien, jälkihoidon ja tarkkailun suunnittelussa ja niihin liittyvien investointien kohdentamisessa.
Metallikaivokset myös poikkeavat ympäristöriskinarvioinnin kannalta monelta osin muusta teollisesta toiminnasta. Ympäristöriskien luonne ja laajuus vaihtelee kaivostoiminnan elinkaaren aikana ja kaivostoiminnan sijoituspaikka määräytyy esiintymän sijainnin perusteella. Ilmaperäiset päästöt kaivosalueilta ovat yleensä suhteellisen vähäisiä ja paikallisia ja pienhiukkasten osuus päästöissä on vähäinen. Sen sijaan kaivostoiminnassa syntyy runsaasti mineraalipohjaisia jätemateriaaleja ja kaivannaisjätealueista voi aiheutua pitkäaikaisia päästöjä, erityisesti ns. hapanta kaivosvaluntaa.
Metallimalmikaivosten tapauksessa ympäristöriskinarvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat metallien ominaispiirteen vaaran aiheuttajina. Alkuaineina metalleilla on kaikkialla luontainen taustapitoisuus, joka voi kaivoskohteen ympäristössä olla korkeakin. Monet metallit ovat myös hivenaineita ja eliöstö sopeutuu varsin nopeasti kohonneisiin metallipitoisuuksiin. Metallien geokemialliset ominaisuudet vaikuttavat niiden liikkuvuuteen, esiintymismuotoon ja biosaatavuuteen. Viimemainittuun vaikuttavat myös muut geokemialliset tekijät, kuten kationien välinen kilpailu kiinnittymisestä kudoksiin. Geokemiallisiin tekijöihin liittyy myös edellä mainittu happaman kaivosvaluman synty, johon vaikuttaa sulfidimineraalien -erityisesti rautasulfidien- hapettuminen kaivosalueen materiaaleissa, prosessissa syntyvä protonihappamuus, mineraalien liukeneminen happamissa oloissa sekä metallien liikkuvuus ja toisaalta liikkuvuutta estävät tekijät.
Ympäristöriskinarviointi on prosessi, joka käsittää ekologisen- ja terveysriskinarvioinnin sekä niitä edeltävän vaaran ja pitoisuuksien muodostumisen selvittämisen. Metallimalmikaivoskohteiden kokonaisriskimalli on laaja ja monimutkainen, kun halutaan selvittää ja vertailla kaivoksen normaalitoiminnan aikaisten prosessien ja prosessivaihtoehtojen ekologisia- ja terveysvaikutuksia. Tämän vuoksi kaivosalueiden ympäristöriskinarviointi vaatii monen alan erityisosaamista, jota yleensä ei löydy yhdestä paikasta. Työssä tarvitaan geologis-mineralogis-geokemiallista, toksikologista, ekotoksikologista, ekologista ja terveysriskiosaamista. Tämän kaltainen täydentävä osaamiskokonaisuus oli mahdollista koota Itä-Suomen alueelta. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Itä-Suomen yksikkö toimii ns. Kuopion tiedelaaksossa, samoin kuin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Itä-Suomen yliopisto (UEF). GTK:lla on osaamista, jota voidaan hyödyntää kaivoskohteiden vaaran ja ympäristöpitoisuuksien muodostumisen selvittämisessä, UEF:stä löytyy ekologisen riskinarvioinnin ja ekotoksikologian osaamista kun taas THL:n osaamispofiiliin kuuluu terveysriskinarviointi ja riskinarvioinnin yleinen metodiikka. Samalla tutkimusorganisaatioiden kokoonpanolla on aiemmin tehty mm. metalliteollisuudelle kohdekohtaisen riskinarvioinnin tutkimusprojekti Finmerac (Nikkarinen et al. 2008)
Suomessa 2000-luvulla virinnyt metallikaivostoiminnan noususuhdanne ja alan tarve ympäristöriskinarvioinnin osaamisen lisäämiselle olivat perusteina, kun GTK, UEF ja THL hakivat rahoitusta metallikaivosalueiden ympäristöriskinarvioinnin kehittämiseen tähtäävälle projektille vuonna 2009. Tekes myönsi MINERA-hankkeelle rahoitusta vuonna 2010 Pohjois-Savon aluekehitysrahoitusohjelmasta. Hankkeen kestoaika oli 2,5 vuotta ja yritysrahoituksen osuus hankkesta oli 11 %. Mukana oli seitsemän kaivosyritystä (Agnico-Eagle Oy, Kittilän kaivos; Kylylahti Copper Oy; Nordic Mines Oy; Northland Mining Oy; FQM Kevitsa Mining Oy; Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj ja Yara Suomi Oy) ja kaksi konsulttiyritystä (Ramboll Finland Oy ja Linnunmaa Oy). Erityisesti konsulttitoimistot osallistuivat aktiivisesti myös hankkeen tekemiseen ja kohdekohteissa toimivat yritykset antoivat runsaasti käytännön tukea hankkeelle.
MINERA-hankkeen tavoitteena oli kehittää ympäristöriskinarvioinnin menetelmiä kaivosympäristöjä varten, laatia kaivoskohteiden ympäristöriskinarviointiin käsitteellinen kokonaismalli, kehittää teknologiametallien riskinarviointia erityisesti terveysvaikutusten osalta, tuoda alan toimijoita yhteen arviointiprosessin äärelle, jakaa alan tutkimustietoa ja parantaa kaivosalan toimintaedellytyksiä ympäristöriskinarvioinnin kehittämisen kautta. Tavoitteena oli helpottaa perustamisvaiheessa olevan kaivoksen riskinarviointia, jolloin tuloksia voidaan käyttää myös eri toteuttamisvaihtoehtojen vertailussa. Hankkeen työskentelytapana oli jo Finmerac-hankkeessa käytetty avoimen arvioinnin menetelmä, jossa riskinarvioinnissa käytettävät menetelmät, oletukset ja lähtötiedot dokumentoidaan wikiympäristössä, jotta ne voidaan jälkikäteen tarkistaa ja niitä voidaan työstämisvaiheessa kommentoida. Hanke jakaantui karkeasti kolmeen lohkoon: kokonaismallin ja sen osien kehittämiseen, tutkimus- ja kehittämistyöhön valituista aiheista ja mallin testaukseen tapaustutkimuksissa. Pääasiallinen testikohde hankkeessa oli Kylylahti Copper Oy:n Luikonlahden rikastamoalue Kaavilla, jossa myös tehtiin kehitystöiden vaatimat kenttätutkimukset. Toisena testikohteensa oli Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivos, jossa selvitettiin rikastuskemikaalin käyttäytymistä ympäristössä.
Koska kaivostoiminta ja sen mahdolliset vaikutukset ovat hyvin moninaiset, hankkeessa tehtiin joitakin rajauksia käsiteltävien asioiden suhteen. Pääasiallinen tarkasteltava kohde ovat metallimalmikaivokset Suomessa, tarkemmin niiden lähiympäristö. Itse teollisuusalue ja työperäinen altistus rajattiin pois hankkeesta. Tärkeimpinä tarkasteltavina altistuksina pidettiin metalleja (Cu, Ni, Zn, Co, Al, Cr, Ag, Au + As ja U), rikastuskemikaaleja, pienhiukkasia, melua ja hajua. Mahdollisuuksien mukaan päätettiin tarkastella myös ravinteiden vaikutuksia, vaikutuksia biodiversiteettiin ja mahdollisia pohjaveden pinnan muutoksia, kun taas yhteiskunnalliset ja maisemalliset vaikutukset rajattiin hati alussa hankkeen ulkopuolelle.
MINERA-hankkeen tuloksie hyödynnettäessä käytettävissä on tämä loppuraportti sekä internet-resurssi. Loppuraportissa kootaan tiivistetysti yhteen hankkeen tuloksia ja ohjeistusta riskinarvioinnin laatimisesta. Hankkeessa laadittuja riskinarviointityökaluja ja riskinarviointimallin moduuleita on koottu THL:n ylläpitämälle avoimeen riskinarviointiin keskittyvälle wiki-sivustolle osoitteessa fi.opasnet.org/fi/Minera. Sivustolla on myös mahdollista tehdä laskentoja MINERA-hankkeessa kehitettyjen työkalujen avulla. Laskenta perustuu R-koodiin ja käytetty lähdekoodi on näkyvissä sivustolla.
Lähteet
Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M. L., Makkonen, S. ja Tuomisto, J.T. (toim.) 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Finmerac-hankkeen loppuraportti. Kuopion yliopiston ympäristötieteen laitoksen monistesarja 3/2008. 403 p.
