Vesijalanjälki

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun




Vesijalanjälki on teollisuustoiminnan prosessien vedenkäyttöä mittaava suure. Se huomioi paitsi käytetyn veden määrän myös vedenkäytön vaikutuksia. Se on kuvattu tuoressa standardissa ISO 14046, joka puolestaan perustuu elinkaariarvioinnin standardiin ISO 14044.[1]

Se sisältää kaikki veteen liittyvät vaikutukset:

  • Rehevöityminen
  • Happamoituminen
  • Toksiset vaikutukset
  • Veden saatavuus

Vedensaatavuusjalanjälki sisältää vain vaikutukset veden saatavuuteen.

WAF = \sum_i \alpha * V_i

jossa Vi käytetyn veden tilavuut (positiivinen) tai poistetun veden tilavuus (negatiivinen); αi laatu- ja niukkuuskerroin 0-1 (1=niukka resurssi). Suomessa α tyypillisesti 0-0.003, Australiassa 0.817-1. Pohja- ja pintavesille on omat kertoimet ja keskimääräiset laatuluokitukset (ks. alla). Google Earthissä voi tarkastella Water scarcity indexejä.

Pyhäsalmella vedenkulutus luokkaa 500 m3/tonni tuotetta.

Vesiluokittelu Boulay et al 2011: Vedenlaatu luokitellaan esimerkiksi kahden parametrin eli koliformien ja toisaalta toksisuuden perusteella low-medium-high ja lisäksi muista syistä käyttökelvoton. Luokitteluperusteita voi olla monia muitakin, koska ne räätälöidään toiminnan ja todellisesti mittattujen parametrien perusteella. Eri ihmisten käyttötarpeita (talousvesi, maatalous, taollisuusprosessit, vesivoima, vesikuljetukset) ovat joko mahdollisia tai eivät tietyllä laatutasolla. Laskennassa tarkastellaan siis sitä, miten prosessi muuttaa vedenlaatua ja muuttaako se veden käyttökelvottomaksi johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen vai ei.

Laskennassa on huomioitava paikalliset olosuhteet. Haasteena on oikeiden indeksien käyttäminen.

Tuloksia SAM-hankkeesta (Sustainable Acceptable Mining).

Miten huomioidaan veden laadun heikkeneminen?

Viitteet

  1. Tutkija Elina Saarivuori (VTT): Vesijalanjäljen laskenta, case Pyhäsalmen kaivos. Seminaariesitys Kaivostoiminta ja kestävä kehitys -seminaarissa Joensuussa 11.6.2014