Mokaaminen on kehityksen edellytys

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Olipa kysymys tutkimuksesta tai yrityksen perustamisesta, sen aloittaja joutuu ottamaan riskejä. Puhumattakaan elämänkumppanin etsimisestä. Ihmisen luonnossa on kuitenkin syvällä mokaamisen pelko, osaksi varmaan oman itsetunnon takia ja osin kanssaihmisten arvostuksen menettämisen takia. Tämä tulee kivuliaasti esille jo arkisissa tapahtumissa, jotka ovat uusia ja outoja, vaikkapa kahvikupin hakemisessa juhlapöydästä ihmisten tuijottaessa tai tietokoneen tai somen pelkona.

Charlie Chaplin ja Edna Purviance filmissä Work (Lähde: Wikimedia commons).

Mokaamisen pelko on yksi mutun ilmenemismuodoista, joita itse kukin joutuu aktiivisesti hillitsemään ja hallitsemaan. Erilaisille järjestöille se näyttää olevan kaikkein vaikeinta. Niin valtiot ja kirkot kuin tavalliset järjestötkin näyttävät rakentavan ympärilleen suojamuureja, joilla yritetään sulkea silmät väärässä olemiselta ja mokaamiselta. Ei tarvitse mennä niin kauaksi kuin katolisen kirkon oppiin paavin erehtymättömyydestä, jolla ei ole mitään pohjaa kirkon omana ohjenuoranaan pitämissä kirjoituksissa. Eikä historian keisarikuntiin tai Ludvig XIV:n aikaan, jolloin hallitsija katsoi saaneensa valtansa ylimaallisilta auktoriteeteilta ja olevansa siis aina oikeassa ja oikeutettu tekemään, mitä haluaa.

Väärässä olon pelko aiheuttaa sen, että suljetaan silmät kaikilta näkökohdilta, jotka sotivat omaksuttua kantaa vastaan. Siten oma kanta usein muuttuu jyrkemmäksi pelon takia, kuin se luonnostaan olisi ja samalla suvaitsemattomaksi. Tämä näkyy hyvin nationalismin eri muodoissa. Kun Al Qaida näkee länsimaat vihollisina, se epäilee jokaista rokottamaan tullutta auttajaa kieroista suunnitelmista.

Kun amerikkalainen äärioikeistolainen kuulee nimen Barack Hussein Obama, hän vetää johtopäätöksen, että henkilö on muslimi ja sopimaton Amerikkaan. Kun naispappeuden vastustaja katsoo muiden tulkitsevan Paavalia eikä lukevan niin kuin on kirjoitettu, hän itse valikoi huolellisesti itselleen soveltuvat argumentit eli tulkitsee. Kun vapaa-ajattelija vastustaa suvivirttä koulujen kevätjuhlissa, hän unohtaa että uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta ja oikeutta harjoittaa uskontoa, ei sitä, että muilla olisi vapaus se estää.

Tieteen paras puoli on se, että se ottaa koko ajan riskin olla väärässä. Kun joku keksii mielestään hyvän hypoteesin jonkin ilmiön selittämiseksi, koko prosessi alkaa siitä, että hypoteesi yritetään osoittaa vääräksi. Jopa tilastolliset testit perustuvat vääräksi osoittamiseen, ns. nollahypoteesiin, eivät oikeaksi osoittamiseen. Tiede ei siis yritä osoittaa jotakin oikeaksi, vaan vääräksi. Jos vääräksi todistaminen onnistuu, hypoteesi on siis moka, ja asia jää siihen. Jos vääräksi todistaminen ei onnistu, seuraavaksi joku muu yrittää osoittaa sen vääräksi. Jos kukaan ei onnistu lukuisista yrityksistä huolimatta osoittamaan hypoteesia vääräksi, se hyväksytään vallitsevaksi teoriaksi.

Kreationistit ovat siis oikeassa siinä, että darvinismi on vain teoria. Heidän ongelmansa on se, että he eivät ole onnistuneet kehittämään mitään kilpailevaa teoriaa, jota ei olisi onnistuttu melko helposti osoittamaan vääräksi. Kun kyse on uskomusten puolustamisesta, se äityy usein raivokkaaksi.

Toisaalta tieteen ei pidä erehtyä todistelemaan uskontoa vääräksi tieteen keinoin. Onhan mahdollista, että kaikkivaltias Luoja loi maailman viime torstaina juuri sellaisena, kuin se silloin oli, fossiileineen kaikkineen. Siinä mielessä kumpikin maailmanselitys perustuu uskoon. Kysymys on jälleen siitä, kuinka todennäköisenä jotakin selitystä pitää.

Koululääketiedettä vastustavat luonnonparantajat ovat oikeassa siinä, että lääketieteen monia hoitoja ei ole todistettu ehdottoman tehokkaiksi ja turvallisiksi. Heidän ongelmansa on siinä, että heidän omien hoitojensa vaikutuksesta ei ole usein edes hypoteesia, jota voisi yrittää kumota, kyse on puhtaasta uskosta asiaan. Myöskään haittavaikutuksia ei ole usein edes yritetty tutkia.

Geeniteknologian vastustajat ovat oikeassa siinä, että kaikkia GMO-tuotteiden riskejä ei tunneta. Ongelma on siinä, että yhdelle vaihtoehdolle asetetaan erilaiset mutupohjaiset vaatimukset kuin tutuille jokapäiväisille tuotteille, joiden kaikkia riskejä ei myöskään tunneta.

Jos ihmiskunta ei hyväksy riskejä, ei halua mokata missään, kaikki kehitys loppuu siihen. Historia on valitettavasti täynnä esimerkkejä siitä, että syystä tai toisesta on ruvettu rajoittamaan uusien ajatusten leviämistä, uusien keksintöjen hyväksymistä, uusien yhteyksien luomista muihin maihin. Esimerkkinä on muslimikulttuurin jäykistyminen noin 1100-luvulta alkaen. Sen jälkeen se jäi jälkeen länsimaista oltuaan vuosisatoja keskiaikaista Eurooppaa edellä. Paikallaan pysyminen vasta riski onkin.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 27.04.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4497
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 27.04.2024.