Mutu ohjaa energiamielipiteitä
- Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.
Margaret Thatcher puuskahti kerran ympäristönsuojelijoille, että kun he eivät hyväksy vesivoimaa, kivihiiltä, öljyä ja ydinvoimaa energiantuotannossa, niin millä he sitten oikein hoitaisivat asian. Ei voikaan kieltää, että ympäristöjärjestöjen kannoissa on runsaasti epäloogisuutta, ja mutu-pohjaiset vieroksunnat määräävät liian paljon kannanottoja.
Fossiiliset polttoaineet nousivat suhteellisen myöhään ympäristöjärjestöjen agendalistalle, ja keskustelu koski aluksi lähes pelkästään happosateita. Järjestöthän olivat alkujaan nimenomaan luonnonsuojelujärjestöjä. Vaikutti myös siltä, kuin ilmastonmuutoksesta puhumista olisi vielä 1980-luvulla pidetty vain verukkeena ydinvoiman puolustamiselle. Ilmastonmuutoksen todellisuuteen herääminen on onneksi muuttanut asenteita ja nyt sen eteen tehdään hartiavoimin töitä. Keinot eivät sen sijaan ole edelleenkään linjassa tämän käsittämättömän vaikean ongelman ratkaisemiseksi.
On arvioitu, että ilmastonmuutoksen estämiseksi ei ole enää mitään tehtävissä, ja myös sen rajoittaminen siedettäväksi arvioituun 2 asteeseen on vaikeampaa, kuin monet luulevat. Puhutaan paljon negawateista, joka on populistisen kaunis ilmaus energian säästämisestä. Teknologialla voidaan säästää jokin määrä, autojen polttoaineenkulutus on vähentynyt puoleen yhden sukupolven aikana, sähkölamppujen kulutus voidaan ledeillä ja muilla uusilla tekniikkaparannuksilla pienentää viidennekseen, joskin hehkulamppujen lämpö on lämmittänyt asuntoja, niin että ei se ole mennyt ihan hukkaan. Toistaiseksi tekniset hyödyt on kuitenkin syöty lisäämällä käyttöä, ajamalla enemmän, suurentamalla asuntoja, lisäämällä valaistusta ja lämpimän veden käyttöä. Kehitysmaita on vaikea estää kehittymästä ja lisäämästä energiankulutustaan, ja siksi teollisuusmaissa pitäisi säästää 80—90 % nykyisestä kulutuksesta, että sillä päästäisiin kokonaispäästöjen olennaiseen vähentymiseen.
Ihan oikea säästäminen tarkoittaa asuntojen pienentämistä ja huonelämmön alentamista, kulutuksen vähentämistä mukaan lukien lämmin vesi, vaatteet, ruoka, lomamatkat, sekä siirtymistä omasta autosta julkiseen liikenteeseen tai polkupyörään, kulkemisen vähentämistä kaiken kaikkiaan. Suuri energian kuluttaja on myös ostoskeskusten ja muiden suurten julkisten tilojen lämmittäminen ja toisten osien jäähdyttäminen. Todellinen vaikuttava säästäminen purisi siis aivan keskeisiin ”elintasomme” perusteisiin ja elinkeinoelämään ja on poliittisesti erittäin vaikeasti motivoitavissa. Pohjois-Koreassa kansa voidaan pitää köyhänä, mutta demokratioissa se ei onnistu.
Biomassasta on puhuttu paljon ja Suomen osalta se on nyt jo merkittävä energiapaletissamme, noin 20 % ja lisääntymässä. Siinä on kuitenkin kaksi huolestuttavaa piirrettä. Suuri osa bioenergiasta on selluteollisuuden sivutuotetta, ja jos selluteollisuuden vaikeudet jatkuvat ja se siirtyy nopeasti kasvavaa eukalyptusta viljeleviin maihin, myös energiamassa Suomessa vähenee. Uudet investoinnit 2014 toivottavasti ainakin hidastavat tätä.
Toiseksi ei ole oikein hahmotettu, kuinka raju toimenpide on kaiken biomassan imeminen metsistä kantoja ja risuja myöten. Se aiheuttaa maapohjan eroosiota siinä kuin aukkohakkioiden auraaminenkin, ja kaiken orgaanisen materiaalin ryöstäminen metsästä köyhdyttää maaperää. Siten se on pitkällä aikavälillä verrattavissa tehomaatalouteen ja vaatii huolellista lannoitusta. Lisäys on siis mahdollista ja suotavaa, mutta liian pitkälle vietynä ei kovin vihreää.
Myös nestemäisten polttoaineiden tekeminen puumassasta on ongelmallista. Teknisesti se toki onnistuu, mutta hyötysuhde huononee sitä enemmän, mitä enemmän tuotteen jalostamiseen kuluu työtä ja energiaa. Puhutaan niin sanotusta EROEI-suhteesta (energy returned on energy invested). Se tarkoittaa esimerkiksi, kuinka monta tynnyriä öljyä kuluu eri työvaiheissa, että saadaan tietty määrä öljytynnyreitä. Jos energian hankkimiseen joudutaan käyttämään lähes yhtä paljon energiaa, kuin saadaan tuotetuksi, koko homma tulee mielettömäksi.
Puun EROEI-suhde on varsin hyvä, mutta puulla on hyödyllisempiäkin käyttötapoja. Jos mennään muihin paljon korjuutyötä ja liikennettä vaativiin biomateriaaleihin, ja sen päälle tarvitaan monimutkaista tekniikkaa tuotannossa, hyötysuhde huononee. Siksi tällä hetkellä näyttäisi, että biomassan järkevin käyttö on suurissa lämpöä ja sähköä tuottavissa kaupunkien voimalaitoksissa. Niissä voidaan myös vaaralliset pienhiukkaset pitää parhaiten kontrollissa.
Tuulivoima on ollut kovassa nousussa, ja mutu-tulkinta on, että se on täysin saasteetonta. Tämä on kuitenkin hyvin pinnallinen totuus. Tuulivoima on saasteetonta vasta, kun iso maa-alue on varattu, sinne rakennettu tiet, tehty tukevat perustukset, joihin kärrätty soraa ja betonia, ja sitten rakennettu tuotettavaan energiamäärään nähden erittäin suuri ja paljon materiaaleja kuluttava tuulimylly. Merelle rakennettuna tarvitaan vielä raskaammat rakenteet. Toisin sanoen, ennen kuin yhtään kilowattituntia saadaan irti, on kulunut paljon dieseliä, betonia, terästä, kuparia ja muovia. Juuri siksi tuulivoima on niin kallista, että se ei ilman tukiaisia pärjää. Raskaiden investointien jälkeen tehollinen käyttöaika on lyhyt ja vaihteleva, ja tarvitaan fossiilista säätövoimaa, kun tuotantohuiput ja kulutushuiput eivät kohtaa.
Aurinkovoima on teoriassa mainio lähde, ja se on sitä myös käytännössä monissa matalaenergiasovelluksissa, esim. lämpimän veden tuotannossa aurinkoisissa maissa. Sähkön tuotannossa sillä on samat ongelmat kuin tuulivoimalla, investointi on suuri ja kallis ja kuluttaa paljon materiaaleja, ja tuotanto ei ole vakaa, vaan riippuu säästä. Kehitysnäkymät ovat kuitenkin lupaavia pitkällä tähtäimellä.
Ydinvoima on tietenkin ympäristönsuojelijoiden mieleisin maalitaulu. Totta onkin, että ydinenergia on olemukseltaan vaarallista ja vaatii erityisen suurta huolellisuutta ja kontrollia. Juuri tämän takia ydinvoimaloille on asetettu tiukemmat turvallisuusvaatimukset kuin millekään muulle energiantuotantomuodolle. Ilmeisesti juuri Suomen tiukka kontrolli ja erilaiset olosuhteet olivat yllätys ranskalaisille Olkiluodon suunnittelijoille ja rakentajille. Siten on hyödytöntä kysyä, onko ydinvoima turvallista vai vaarallista. On parempi kysyä, kuinka turvallista se on muihin energiantuotantomuotoihin verrattuna. Jos katsotaan toteutuneita riskejä, polttoon perustuvan energiantuotannon ja liikenteen aiheuttamat pienhiukkaset aiheuttavat pelkästään Suomessa arviolta 1300—1800 kuolemantapausta vuodessa, ja ne ovat sairaudet huomioon ottavan DALY-mittarin mukaan ylivoimaisesti tärkein terveyteen vaikuttava ympäristötekijä. Vaikka pahimmatkin ennusteet Tshernobylin aiheuttamista syöpämääristä pitäisivät paikkansa, se ei pääse lähellekään näitä lukuja.
Tshernobylin aiheuttamat välittömät kuolemat ovat 30 – 40 tapausta, ja parhaat arviot säteilyn aiheuttamista syöpäkuolemista ovat 20 000 – 30 000 luokkaa 50 vuodessa. Jotkin ympäristöjärjestöt ovat esittäneet suurempiakin lukuja, mutta vaikka nekin olisivat totta, ei päästä lähellekään fossiilisen energiantuotannon aiheuttamaa kuolleisuutta ja sairastuvuutta. Fukushiman säteily ei tappanut ketään, ja pitkän ajan syöpätodennäköisyys jää hyvin pieneksi, satoihin 50 vuodessa. Tsunami sen sijaan tappoi tai kateissa on noin 20 000 ihmistä, joten todellinen onnettomuus terveyden kannalta oli tulva.
Molemmat onnettomuudet ovat käsittämättömän kalliita taloudellisesti, mutta terveysvaikutukset ovat vähäisempiä kuin kuvitellaan. Siten mutu-analyysi voimalaitosasioissa on todella vaarallista ja vastuutonta. Nimenomaan ympäristöjärjestöjen pitäisi hyväksyä kaikki keinot, joilla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia ympäristötuhoja ja vaaroja terveydelle.
Suomen energiapaletti on monipuolinen ja sellaisena se kannattaisi myös pitää lukuun ottamatta selvää tarvetta vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Fossiilisten osuuden väheneminen näkyi selvästi 1970-luvulta alkaen ydinvoiman tullessa käyttöön. Helsingin lämmittämistä ydinvoiman hukkalämmöllä kivihiilen sijasta kannattaisi huolellisesti arvioida.
Katso myös
|
|
Lääkkeet eivät ole uskon asia · Rokotusvastaisuus · Rokotteiden elohopea · Syyn ja seurauksen suhde · Hygieniaharha · Antibioottien holtiton käyttö · Miksi mutu-tunne on niin vahva? · Frankenstein ja geenit · Luonnollinen ja turvallinen · Lisäaineet · Kosmetiikkaa ilman eläinkokeita · Hajautettu energiantuotanto biopolttoaineilla · Ilmastonmuutos mielipiteiden temmellyskenttänä · Mutu ohjaa energiamielipiteitä · Olivatko väestönsiirrot erehdys ydinonnettomuuden jälkeen? · Kivikautinen ajattelu ei auta autossa · Auton pitää päristä · Suurteollisuus ohjaa · Järjestöjen synnit · Omituisia ja pelottavia tiedemiehiä · Mokaaminen on kehityksen edellytys · Tieteen eettinen valvonta · Tekeekö tiede ihmisistä koneita, joilla ei ole vastuuta? · Sosiaalinen paine |
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
| Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi4488 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
