Lisäaineet

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Tarkasti valvotut elintarvikkeiden lisäaineet ovat jostakin kumman syystä nousseet erityisen uhan aiheuttajiksi ihmisten mielissä. Tai ei se oikeastaan ole erityisen kummallinen asia; kuten edellä jo luvussa ”Miksi mutu-tunne on niin vahva?” todettiin, ruoka on aina ollut keskeisen merkityksensä takia myös keskeinen pelkojemme kohde. Luonnonympäristössä oli paras olla varovainen ja vähän epäluuloinenkin sen suhteen, mitä syö.

Äskettäin tehtiin kyselytutkimus, jossa selviteltiin ihmisten tietoja ja käsityksiä ilmansaasteiden vaikutuksista ja riskeistä. Osoittautui, että ihmisiä pelottivat eniten lisäaineet ja vähiten puunpolton savu ja siinä olevat hiukkaset. Tämä tuo hyvin esille mutun kaikkein olennaisimman ongelman. Ongelma ei ole se, että ihmiset pelkäisivät ympäristön terveysvaaroja liikaa tai liian vähän, vaan se, mitä kaikista mahdollisista riskeistä he pelkäävät. Väärien asioiden pelkääminen kun ei auta vähentämään riskejä.

Puun poltto aiheuttaa Suomessa noin kolmasosan ilman pienhiukkasista. Pienhiukkasten terveysvaikutuksista on erittäin hyvä näyttö (ks. luku Hajautettu energiantuotanto biopolttoaineilla). Ei ole mitään syytä olettaa, että eri polttoaineet tuottaisivat eri lailla vaarallisia pienhiukkasia, joten myös puunpolton terveysvaikutusta voidaan pitää merkittävänä.

Elintarvikkeiden lisäaineiden vaarallisuudesta on muutamassa harvassa tapauksessa saatu näyttöä. Suuret pitoisuudet nitriittiä aiheuttavat pikkulapsilla methemoglobinemiaa, veren hemoglobiini muuttuu muotoon, joka ei pysty kuljettamaan happea. Kun makkaroihin ja muihin lisäjalosteisiin on ruvettu lisäämään nitriittiä botulinumbakteerin kasvun ja siitä aiheutuvien myrkytysten estämiseksi, jotkut lapset saattavat saada melko suuria määriä nitriittiä. Toinen aine, jonka pitoisuudet voivat muodostua melko suuriksi, on säilöntäaine bentsoehappo. Se kuitenkin erittyy helposti ja nopeasti, niin että kyse on pikemmin alhaiseksi asetetusta turvarajasta kuin todellisesta terveysriskistä. Muiden aineiden riskeistä on sangen vähän näyttöä mahdollista allergiaa lukuun ottamatta.

Lisäaineiden valvonta on varsin tiukkaa ja niiltä vaaditut turvamarginaalit hyvin suuria, toisin sanoen käyttömäärät eivät saa olla lähelläkään terveysvaikutuksia aiheuttavia määriä. Useimmat niitä pelkäävät eivät lisäksi tiedä, että suurin osa E-koodin saaneista aineista on aika tavanomaisia ja myös luonnossa esiintyviä aineita. Niitä on kasveissa, eläimissä tai mineraaleissa. Lisäaineet ovat siis hyvin kirjava joukko, joten niiden pelkääminen ryhmänä on sama kuin pelkäisi eläimiä yhtä lailla karhusta kaniiniin.

On yksi varmuudella terveysvaaraa aiheuttava lisäaine, jota lainsäätäjä ei edes pidä lisäaineena. Se on suola. Suola nostaa verenpainetta ja aiheuttaa lisääntyneen sydän- ja verisuonisairauksien riskin. Tämä on näytetty erittäin hyvin toteen monissa tutkimuksissa. Kohtuullisen paljon näyttöä on myös siitä, että liiallinen suola aiheuttaa ruoansulatuskanavan syöpää. Niinpä jos lisäaineita haluaa pelätä, kannattaisi olla valikoiva ja pelätä erityisesti suolaa ja vähentää sen käyttöä.

Keskeinen tuoteryhmä, jota ei usein tulla ajatelleeksi lisäaineista puhuttaessa, on makeiset ja virvoitusjuomat. Monet niistä eivät juuri muuta sisälläkään, kuin sokeria, vettä ja lisäaineita. Niiden välttäminen on terveyden kannalta monella tavoin hyödyllistä, tärkeimpänä syynä turhat kalorit ja hammasmätää lisäävä vaikutus. Jos siis joku nyt haluaa välttää nimenomaan lisäaineita, kas, siinäpä oiva ryhmä vältettäväksi.

Lasten osalta myös nitriittiä sisältävien punaisten lihajalosteiden kuten makkaran käyttöä kannattaa rajoittaa. Ja jos haluaa välttää lisäaineet kokonaan, voi ostaa raaka-aineet ja tehdä ruokaa kotona käyttäen hyvin vähän suolaa. Kannattaa tosin muistaa, että etikalla (Etikkahappo E 260), C-vitamiinilla (Askorbiinihappo E 300) ja leivinjauheellakin (Natriumvetykarbonaatti eli ruokasooda E 500 ja Tetranatriumdifosfaatti eli natriumpyrofosfaatti E 450) on E-koodit. Ihan ilman lisäaineita ei siis taida tulla toimeen omassakaan keittiössä.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 19.04.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4480
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 19.04.2024.