Omituisia ja pelottavia tiedemiehiä

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Hullu tutkija on joidenkin taiteilijoiden mieliaiheita. On vaikea tietää, onko siihen pääasiallisena syynä Goethen vanhan tarinan pohjalla kirjoittama teos Faust vai Mary Shelleyn kirjoittama Frankenstein ja sen pohjalla tehdyt elokuvat. On ehkä kuvaavaa, että Mary Shelley kirjoitti tarinansa, kun lordi Byron haastoi kylmän sään takia sisätiloissa aikaansa viettäneet vieraansa kilpailuun siitä, kuka kirjoittaisi pelottavimman kauhutarinan. Erityistä omakohtaista syytä Shelleyllä ei siis ollut.

Frankensteinin hirviö (Boris Karloff, lähde: Wikimedia Commons).

Tutkimuksella on historian aikana ollut synkkiäkin hetkiä. Natsi-Saksan aikana muutamat lääkärit kuten Josef Mengele tekivät julmia ja eettisesti sanoinkuvaamattomia kokeita. Tämä liittyi kuitenkin poliittisesti syntyneisiin natsiteorioihin kuten monen muunkin ammattikunnan tekemät julmuudet Saksassa, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteellisen työn kanssa. Mengelen kokeilla ei ole mitään tieteellistä arvoa.

Maallikkojen pettymykseksi tieteellinen tutkimus on aika lailla vähemmän dramaattista puuhaa. Tieteen perusajatus on ymmärtää, kuinka asiat ovat. Yleensä siihen pyritään hypoteesien rakentamisella ja niiden testaamisella. Esimerkkinä on vaikkapa hypoteesi, että maapallo lämpenee, jos hiilidioksidipitoisuus lisääntyy. Hypoteesi perustuu siihen havaintoon, että hiilidioksidi imee eli absorboi lämpösäteilyä. Kun hypoteesin tueksi kertyy sitä vahvistavia havaintoja, siitä tulee tieteellinen teoria. Jokainen hypoteesia tai teoriaa vastaan puhuva seikka joudutaan ottamaan huomioon, ja mahdollisesti muokkaamaan teoriaa, niin ettei se ole ristiriidassa havainnon kanssa. Jos teoria on yritetty monia kertoja osoittaa vääräksi eli falsifioida siinä onnistumatta, teoria hyväksytään yleispäteväksi.

Tutkijat ovat kuitenkin varovaisia julistamaan mitään totuudeksi. Teoriat pysyvät enemmän tai vähemmän varmennettuina teorioina, ja milloin tahansa ilmaantunut uusi ristiriita riittää käynnistämään teorian uuden tarkastelun. Tämä on asia, jota maallikoiden on vaikea ymmärtää, ja usein sanotaan, että viime viikolla ei saanut missään tapauksessa syödä voita ja tällä viikolla se on terveellistä. Hyvä teoria ei kuitenkaan juuri koskaan heilahtele ääriasentoihin, vaan tarkennukset ovat melko pieniä. Niinpä sekä ilmastonmuutoksen että ravintosuositusten osalta ollaan siinä tilanteessa, että uudet havainnot aiheuttavat lähinnä tarkennuksia, mutta eivät muuta suurta linjaa mihinkään.

Tieteen vahvuus on siis juuri se, että se ei arastele korjata oppejaan, jos ne pystytään osoittamaan vääriksi. Tässä se eroaa selvästi sekä katsomuksellisista maailmanselityksistä kuten uskonnoista, että luontoa ja ”luonnollisuutta” romantisoivista ideologioista.

Tieteen prosessi on siis aivan muuta kuin mutu-tieto. Se on kärsivällistä ja maallikoiden mielestä pitkäveteistäkin puuhaa kaikkien mahdollisten epäloogisuuksien tunnistamiseksi ja poistamiseksi. Siksi poliitikot ovat yleensä tyytymättömiä tutkijoiden työn hitauteen ja vastauksien epävarmuuteen. He haluaisivat mustavalkoiset vastaukset heti tai viimeistään ensi viikolla.

Mutu-ratkaisut ovat kehittyneet nopeiden päätöksien tekemiseen, kuten aikaisemmassa luvussa on kerrottu. Se perustuu tarpeeseen tehdä nopeita päätöksiä esimerkiksi vaaratilanteessa. Se on kuitenkin melko epäluotettava menetelmä. Jos apinalauma säikähtää ja pakenee häiriötä, joka myöhemmin osoittautuu aiheettomaksi, se palaa paremman tiedon saatuaan syömään banaanejaan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Näin olisi ihmisenkin syytä tehdä. Jos ensin säikähdetään GMO-tekniikkaa tai rokotuksien vaarallisuutta tai säteilyn riskejä, parempi tieto näistä rauhoittaa kummasti. Toisaalta, jos riskit vahvistuvat tiedon lisääntyessä, kuten ilmastonmuutoksen tai pienhiukkasten terveysvaikutuksien kohdalla, on syytä ruveta vakavasti miettimään asioihin korjausta, vaikka se kirpaisisikin.

Katso myös

Mutu-kirjanen
Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Lääkkeet eivät ole uskon asia · Rokotusvastaisuus · Rokotteiden elohopea · Syyn ja seurauksen suhde · Hygieniaharha · Antibioottien holtiton käyttö · Miksi mutu-tunne on niin vahva? · Frankenstein ja geenit · Luonnollinen ja turvallinen · Lisäaineet · Kosmetiikkaa ilman eläinkokeita · Hajautettu energiantuotanto biopolttoaineilla · Ilmastonmuutos mielipiteiden temmellyskenttänä · Mutu ohjaa energiamielipiteitä · Olivatko väestönsiirrot erehdys ydinonnettomuuden jälkeen? · Kivikautinen ajattelu ei auta autossa · Auton pitää päristä · Suurteollisuus ohjaa · Järjestöjen synnit · Omituisia ja pelottavia tiedemiehiä · Mokaaminen on kehityksen edellytys · Tieteen eettinen valvonta · Tekeekö tiede ihmisistä koneita, joilla ei ole vastuuta? · Sosiaalinen paine


Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:


Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 28.01.2020.