Koulutuspolitiikka Suomessa

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2242
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2242}}

Muokkaaja: Tiinu, kesken! Muokkaus jatkuu maanantaina.

Rajaus

Millaista koulutuspolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?

Tulos

1. Koulutuksen ennakoinnista on kehitettävä dynaaminen osaamispoliittinen väline, jonka avulla vastataan osaamistarpeisiin ohjaamalla koulutuksen määrällistä tarjontaa ja rakennetta
   On lisättävä ennakoinnin tarkkuutta parantamalla valtakunnallista ja alakohtaista koordinaatiota sekä säännöllistä vuoropuhelua eri toimijoiden kesken. Koulutuksessa on lisättävä kansainvälisiä yhteyksiä.
2. Koulutuksen kaikilla tasoilla tarvitaan nykyistä enemmän yrittäjyyskasvatusta ja koulutusta samoin kuin työelämätietoutta
3. Koulutuspolitiikassa on varmistettava ICT-osaamisen riittävyys eri koulutustasoilla
   Erityisesti pk-yritysten henkilöstön tietoteknistä osaamista on vahvistettava koulutusmahdollisuuksien lisäämisen ja esimerkiksi Tieken koordinoiman Muutostahto-hankkeen avulla.
4. Korkeakoulujen rakenneuudistukset on toteutettava
   Yksiköiden erilaisen profiloitumisen on oltava mahdollista ja siihen tulee kannustaa. Korkeakoulujen rahoitus on uudistettava siten, että se perustuu merkittäviltä osin ydintoiminnan laatuun, laadun kehittymiseen ja vaikuttavuuteen (ml. mm. työllistymisen määrä ja laatu sekä aikuiskoulutuksen tarjontaa kuvaavat kriteerit).
5. Suomalaisten yliopistojen opetuksen laadusta on tehtävä kansainvälinen arviointi
   Suomalaisten yliopistojen tutkimuksen laatua arvioidaan monin eri tavoin. Sen sijaan opetuksen laatua ei ole arvioitu kansainvälisesti eikä edes kansallisesti. Yliopistojen itsearviointi ei voi täyttää vertailukelpoisuuden vaatimusta. Viime vuosina Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota korkeaan opiskelija/opettaja-suhteeseen, hajanaisuudesta johtuvaan opetusyksiköiden pienuuteen, valmistumisen hitauteen ja ulkomaisten opiskelijoiden vähäiseen määrään. On myös kysytty, miten opetuksen laatuun vaikuttaa se, että yliopistoja rahoitetaan valmistuneiden määrän perusteella. Kansainvälisten asiantuntijoiden suorittama kattava suomalaisten yliopistojen opetuksen laadun arviointi on välttämätöntä niiden uudistusten toteutumiselle, joita yliopistoilta odotetaan.
6. Kehitetään ammatillista peruskoulutusta lisäämällä valinnan mahdollisuuksia ja tutkinnon osien suorittamismahdollisuuksia yli tutkintojen ja koulutusalojen ilman, että se muuttaa kelpoisuusvaatimuksia
   Uudenlaiset osaamiskokonaisuudet voivat luoda uutta pohjaa toimialojen kehittymiselle. Työntekijöiden mahdollisuuksia jatkokoulutukseen lisätään.
7. Kaikkien peruskoulun päättävien nuorten pääsy koulutukseen tai erityistoimiin on varmistettava
   Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat kohdistetaan ensisijaisesti ensimmäistä tutkintoa suorittaville. Opiskelupaikkoja tulisi kohdentaa niille alueille, joilla hakijoiden ja opiskelupaikkojen epäsuhta on suurin. Lisäksi ryhmässä pidettiin tärkeänä arvioida huolellisesti muun muassa kuluvan ja edellisvuoden kuluessa tehtyjen opiskelijapaikkalisäysten vaikutusta peruskoulun päättävien nuorten koulutukseen pääsyyn.
8. Oppisopimuskoulutukseen voi osallistua hyvin eri tilanteessa olevia henkilöitä
   Esimerkiksi koulutuksessa voi olla ammatillista peruskoulutusta suorittava nuori tai tutkinnon suorittanut, lisäkoulutusta hankkiva henkilö, joka on mahdollisesti jo aikaisemmin ollut oppisopimusyrityksen palveluksessa. Ryhmän ehdotukset keskittyvät lähinnä nuorille suunnatun oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen. Tavoitteena tulisi olla tämän koulutusmuodon tekeminen houkuttelevammaksi erityisesti nuoria palkkaavien yritysten näkökulmasta sekä se, että nuoret, etenkin syrjäytymisriskissä olevat pääsisivät nykyistä enemmän oppisopimusjärjestelmän piiriin. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä (muun muassa etsivä nuorisotyö, työpajatoiminta ja ammattistartti), jotka voivat tukea oppisopimusjärjestelmän toimivuutta. Ryhmässä todettiin myös, että oppisopimusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät kysymykset saattavat olla erityisen merkittäviä pk-yritysten näkökulmasta. Näistä lähtökohdista ryhmä on käsitellyt muun muassa seuraavia vaihtoehtoja:

   1. Oppisopimusjärjestelmää tulee kehittää lisäämällä oppilaitosten vastuuta ja ohjausta sekä kehittämällä yhteistyötä työpaikkojen kanssa. Oppilaitosten on kartoitettava oppilaiden osaamispohjaa, valmennettava työnantajaa oppisopimuskoulutusta varten, koulutettava työpaikkaohjaajia sekä seurattava koulutuksen edistymistä työpaikoilla nykyistä tiiviimmin.
   2. Lisäksi oppisopimusjärjestelmää tulisi uudistaa siten, että siitä tulisi toimivampi työnantajan, oppilaitoksen sekä oppilaan kannalta sekä vahvistaa järjestelmän menettelytapojen ja -käytäntöjen joustavuutta erityisesti laajennettaessa koulutusta syrjäytymisriskissä oleville nuorille.
   3. Järjestelmästä tulisi tehdä houkuttelevampi työnantajalle painottamalla työnantajan saama rahallinen tuki (koulutuskorvaus) oppisopimuskoulutuksen alkuun.

9. Etsivä nuorisotyö on ammatillinen työmuoto, joka sijoittuu sosiaalityön, terveystyön ja nuorisotyön välimaastoon
   Etsivällä nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten arkielämän toiminta-areenoilla tapahtuvaa kohtaamista sekä matalakynnyksisiä palvelupisteitä. Tavoitteena on luoda kontakti sellaisiin nuoriin, joita jo olemassa olevat palvelut eivät tavoita. Etsivän nuorisotyötä tulee laajentaa valtakunnalliseksi kuntatasolla. Kunnille tulisi asettaa velvoite järjestää etsivää nuorisotyötä kuitenkin samalla korvaten kunnille täysmääräisesti tästä aiheutuvat kustannukset.
10. Lisätään yksilöllisiä mahdollisuuksia ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osien suorittamiseen muuan muassa tiivistämällä yhteistyötä työpajatoiminnan ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä
    
11. AKKU-johtoryhmän ehdotusten mukaisesti näyttötutkintojärjestelmää tulisi hyödyntää tehokkaammin lisä- ja aikuiskoulutuksessa
    On myös pyrittävä lisäämään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota aikuiskoulutuksessa osia tutkinnoista ja muuta elinikäistä oppimista tukevaa opetusta.
12. Opintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi, opintoaikojen lyhentämiseksi ja opintotukijärjestelmän kehittämiseksi tulisi vahvistaa lukiolaisten opinto-ohjausta sekä uudistaa korkeakoulujen yhteisvalintajärjestelmää
    On pyrittävä myös uudistamaan korkeakoulujen opintotuki- sekä opintolainajärjestelmiä nopeampaa valmistumista kannustavaan suuntaan ja tehostaa opintoja lisäämällä opetusta kesäkaudella. Toisen asteen opintotukijärjestelmää tulee uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen, jolloin se kannustaa opiskeluun ja ehkäisee syrjäytymistä. Toisen sekä kolmannen asteen koulutuspaikkoihin etusijalla tulee olla ilman tutkintoa tai opiskelupaikkaa olevat henkilöt.
13. Yrittäjyyden edistämiseksi yrittäjyyskasvatusta tulee vahvistaa kaikilla koulutusasteilla sekä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa
    
14. Koulutuksen on otettava huomioon työelämän tarpeet
15. Korkeakoulujen perusrahoitusta kasvatetaan
16. Opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin
    SYL:n mukaan opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin tuo valtiontaloudelle kustannuksia vain talouskasvua vastaavan määrän. Liitto on arvioinut sitomisesta syntyvän ensi vaalikauden aikana noin 60 miljoonan kulut sillä oletuksella, että talouskasvu jatkuu maltillisena.
17. Huoltosuhteen heikkenemisen kustannukset jaetava tasapuolisesti erikokoisten ikäluokkien kesken
    SYL on valmis käymään keskustelua työurien pidentämisestä. Mutta samalla kannetaan huolta siitä, lankeaako maksu työuran pidentämisestä lopulta nuorten ikäluokkien maksettavaksi.
18. Perusopetus muutetaan rakenteeltaan selvästi nykyistä kevyemmäksi ja sen sisällöt suunnataan kasvun purkamista tukeviksi
    Keskeisiksi oppiaineiksi nostetaan luonnon kantokykyyn ja yksilön onnellisuuteen liittyvät kysymykset.
19. Kuvataidetta, musiikkia ja käsityötä opetetaan kaikille oppilaille kaikille yhteisinä oppiaineina peruskoulun jokaisella luokalla
    Hallitus sitoutuu toteuttamaan suomalaiseen peruskouluun vihdoin sellaisen tuntijaon, joka turvaa kaikille oppilaille todelliset ja tasavertaiset oppimis- ja opiskelumahdollisuudet myös taide- ja taitoaineissa. Näin edistetään kulttuurisen tasa-arvon toteutumista ja edistetään kouluhyvinvointia. Kuvataiteen, musiikin ja käsityön opetuksessa korostuvat nykyaikana kaikille olennaiset mediataidot, oman ilmaisun kehittäminen, ongelmanratkaisukyvyt, luovuus ja arjen taidot. Valinnaisuus romuttaa kulttuurisen tasa-arvon toteutumisen: kuvataidetta, musiikkia ja käsityötä tulee opettaa kaikille oppilaille yhteisinä oppiaineina peruskoulun jokaisella luokalla. Taide- ja taitoaineiden pätevä ja asiantunteva opetus peruskoulun kaikilla luokka-asteilla edellyttää riittävän suurta kaikille yhteisten tuntien määrää myös peruskoulun yläluokilla.
20. Oppiaineiden määrää ei lisätä
    Oppiaineiden nimikkeitä ei tule peruskoulussa lisätä. Oppiaineiden määrän kasvattamien sirpaloittaisi koulua entisestään ja ennen kaikkea vaarantaisi pätevän ja asiantuntevan opetuksen taide- ja taitoaineissa – jo nyt peruskoulun yläluokilla merkittävän osan kuvataiteesta ja musiikista opettaa ei-kelpoinen opettaja.
21. Lukiossa kuvataide ja musiikki säilyvät itsenäisinä, kaikille yhteisinä oppiaineina
    Myös lukiota uudistettaessa kuvataiteen tulee säilyä kaikille yhteisenä oppiaineena sen tarjoaman visuaalisen kulttuurisen yleissivistyksen ja pääoman takia.
22. Lukiodiplomien asemaa vahvistetaan taide- ja taitoaineiden näyttönä
    Lisäksi taide- ja taitoaineiden lukiodiplomien kehittäminen vaatii vahvistamista; lukiodiplomit ovat itsenäisesti suoritettavia näyttöjä, joissa opiskelija voi osoittaa osaamistaan taide- ja taitoaineissa sekä mediassa yli oppiainerajojen.

Taulukointi

Ero sivun ”Koulutuspolitiikka Suomessa” versioiden välillä(M€/v)

Obs	Nro	Ehdotus	Hinta
1	1	Koulutuksen ennakoinnnista osaamispoliittinen väline	0.36 M€/v
2	2	Yrittäjyyskasvatuksen ja työelämätietouden lisääminen koulutuksessa	2 M€/v
3	3	ICT-osaamisen lisääminen ja sen tukeminen	1.5 M€/v
4	4	Korkeakoulujen rakenneuudistus	+2 000 000 000 M€/v
5	5	Suomalaisten yliopistojen arvionti	! Hinta määrittämättä.
6	6	Ammatillisen peruskoulutuksen kehittäminen laajemmaksi	! Hinta määrittämättä.
7	7	Peruskoulun päättävien oppilaiden tulee saada jatko-opiskelupaikka	! Hinta määrittämättä.
8	8	Oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja tukeminen	18 000 000 €
9	9	Etsivän nuorisotyön lisääminen kunnissa	! Hinta määrittämättä.
10	10	Ammatillisen perustutkinnon ja sen osien suorittamiseen erilaisia mahdollisuuksia	! Hinta määrittämättä.
11	11	Näyttötutkintojärjestelmän hyödyntäminen lisä- ja aikuiskoulutuksessa	! Hinta määrittämättä.
12	12	Oppimisen tukeminen tukien ja järjestelmän muutosten avulla	! Hinta määrittämätön.
13	13	Yrittäjyyskasvatuksen vahvistaminen kaikilla koulutusasteilla	! Hinta määrittämätön.
14	14	Työelämän tarpeiden huomioonotto koulutuksessa	! Hinta määrittelemätön.
15	15	Korkeakoulujen rahoituksen nostaminen	! Hinta määrittämätön.
16	16	Opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin	Noin 60 miljoonaa euroa.
17	17	Huoltosuhteen heikkenemisen kustannukset jaetaan eri ikäluokkien kesken	! Hinta määrittämättä.
18	18	Perusopetuksen muuttaminen kevyemmäksi	! Hinta määrittämättä.
19	19	Taideaineiden pakollinen opetus kaikille	! Hinta määrittämättä.
20	20	Oppiaineiden määrän pitäminen nykyisellään	0 €, koska tämä ei lisäisi valtion budjettia mitenkään.
21	21	Lukion taideaineiden pakollistaminen	! Hinta määrittämättä.
22	22	Lukiodiplomien aseman vahvistaminen taideaineissa	! Hinta määrittämättä.

Perustelut

1. Määrätään 10 hengen ryhmä tarkkailemaan ja ennakoimaan tarvittavaa koulutusta sekä luomaan yhteyksiä ulkomaihin. Heidän palkkansa olisi n. 35 000 € vuodessa ja heidän tarvikkeisiinsa 10 000 €

2. Kaikkien oppiasteiden opetussuunnitelmat tulisi uusia ja muokata yrittäjyyteen kannustavaksi. Opetushallitus luo suunnitelman vuosittain, joten kuluja ei tulisi normaalia enempää heidän osa-alueeltaan, mutta oppilaanohjaajia tulisi kouluttaa. Koko maan opettajien koulutus tulisi maksamaan n. 2 miljoonaa.

3.ICT-osaamisen lisääminen tarkoittaisi esimerkiksi erilaisten kurssien järjestämistä koulutustiloissa. Esimerkkinä näitä kursseja tarvittaisiin vetämään 2 opettajaa yliopistoa kohti. Heidän palkkansa on 35 000 € vuodessa ja Suomessa on 21 yliopistoa.

4. Käsite epätarkka, mutta yhtenä näkökulmana, tämä ehdotus tukee korkeakoulujen erikoistumista eri asioihin. Ehdotus myös käsittelee rahoituksen nostamista. Valtio rahoittaa yliopistojen toimintaa noin.1 900 000 000 €/v, joten jos sitä nostettaisiin niin, että siitä hyötyisi kunnolla tulisirahoituksen siirtyä +2 000 000 000 €.

5.

6.

7.

8. Oppilaanohjauksessa oppisopimuksesta kertominen hyödyttää sen yleistymistä tulevaisuudessa huomattavasti. Hinnassa on laskettu valtiolle vuodessa koituvat kustannukset keskimääräisellä oppilaan yrityksen tukemiseen kuluvalla rahalla ja kerrottuna arvioidulla määrällä kuinka paljon oppilaita on oppisopimuksissa. Hinta kattaa n. yhden vuoden.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

Data

• Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma.
• Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Akavan hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Elonkehä ry on perustettu vuonna 1995 julkaisemaan syväekologista Elonkehä-lehteä. Lehti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton luonnon äänenkannattaja.
• Kuvataideopettajat ry:n hallitusohjelmatavoitteet.

Riippuvuudet

• Ei määritelty.

Katso myös

• Suomen hallitusohjelma 2011

Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011

Osat: Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys