Koulutuspolitiikka Suomessa

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2242
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2242}}

Kysymys

Millaista koulutuspolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?

Tulos

1. Koulutuksen ennakoinnista on kehitettävä dynaaminen osaamispoliittinen väline, jonka avulla vastataan osaamistarpeisiin ohjaamalla koulutuksen määrällistä tarjontaa ja rakennetta
   On lisättävä ennakoinnin tarkkuutta parantamalla valtakunnallista ja alakohtaista koordinaatiota sekä säännöllistä vuoropuhelua eri toimijoiden kesken. Koulutuksessa on lisättävä kansainvälisiä yhteyksiä.
2. Koulutuksen kaikilla tasoilla tarvitaan nykyistä enemmän yrittäjyyskasvatusta ja koulutusta samoin kuin työelämätietoutta
3. Koulutuspolitiikassa on varmistettava ICT-osaamisen riittävyys eri koulutustasoilla
   Erityisesti pk-yritysten henkilöstön tietoteknistä osaamista on vahvistettava koulutusmahdollisuuksien lisäämisen ja esimerkiksi Tieken koordinoiman Muutostahto-hankkeen avulla.
4. Korkeakoulujen rakenneuudistukset on toteutettava
   Yksiköiden erilaisen profiloitumisen on oltava mahdollista ja siihen tulee kannustaa. Korkeakoulujen rahoitus on uudistettava siten, että se perustuu merkittäviltä osin ydintoiminnan laatuun, laadun kehittymiseen ja vaikuttavuuteen (ml. mm. työllistymisen määrä ja laatu sekä aikuiskoulutuksen tarjontaa kuvaavat kriteerit).
5. Suomalaisten yliopistojen opetuksen laadusta on tehtävä kansainvälinen arviointi
   Suomalaisten yliopistojen tutkimuksen laatua arvioidaan monin eri tavoin. Sen sijaan opetuksen laatua ei ole arvioitu kansainvälisesti eikä edes kansallisesti. Yliopistojen itsearviointi ei voi täyttää vertailukelpoisuuden vaatimusta. Viime vuosina Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota korkeaan opiskelija/opettaja-suhteeseen, hajanaisuudesta johtuvaan opetusyksiköiden pienuuteen, valmistumisen hitauteen ja ulkomaisten opiskelijoiden vähäiseen määrään. On myös kysytty, miten opetuksen laatuun vaikuttaa se, että yliopistoja rahoitetaan valmistuneiden määrän perusteella. Kansainvälisten asiantuntijoiden suorittama kattava suomalaisten yliopistojen opetuksen laadun arviointi on välttämätöntä niiden uudistusten toteutumiselle, joita yliopistoilta odotetaan.
6. Kehitetään ammatillista peruskoulutusta lisäämällä valinnan mahdollisuuksia ja tutkinnon osien suorittamismahdollisuuksia yli tutkintojen ja koulutusalojen ilman, että se muuttaa kelpoisuusvaatimuksia
   Uudenlaiset osaamiskokonaisuudet voivat luoda uutta pohjaa toimialojen kehittymiselle. Työntekijöiden mahdollisuuksia jatkokoulutukseen lisätään.
7. Kaikkien peruskoulun päättävien nuorten pääsy koulutukseen tai erityistoimiin on varmistettava
   Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat kohdistetaan ensisijaisesti ensimmäistä tutkintoa suorittaville. Opiskelupaikkoja tulisi kohdentaa niille alueille, joilla hakijoiden ja opiskelupaikkojen epäsuhta on suurin. Lisäksi ryhmässä pidettiin tärkeänä arvioida huolellisesti muun muassa kuluvan ja edellisvuoden kuluessa tehtyjen opiskelijapaikkalisäysten vaikutusta peruskoulun päättävien nuorten koulutukseen pääsyyn.
8. Oppisopimuskoulutukseen voi osallistua hyvin eri tilanteessa olevia henkilöitä
   Esimerkiksi koulutuksessa voi olla ammatillista peruskoulutusta suorittava nuori tai tutkinnon suorittanut, lisäkoulutusta hankkiva henkilö, joka on mahdollisesti jo aikaisemmin ollut oppisopimusyrityksen palveluksessa. Ryhmän ehdotukset keskittyvät lähinnä nuorille suunnatun oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen. Tavoitteena tulisi olla tämän koulutusmuodon tekeminen houkuttelevammaksi erityisesti nuoria palkkaavien yritysten näkökulmasta sekä se, että nuoret, etenkin syrjäytymisriskissä olevat pääsisivät nykyistä enemmän oppisopimusjärjestelmän piiriin. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä (muun muassa etsivä nuorisotyö, työpajatoiminta ja ammattistartti), jotka voivat tukea oppisopimusjärjestelmän toimivuutta. Ryhmässä todettiin myös, että oppisopimusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät kysymykset saattavat olla erityisen merkittäviä pk-yritysten näkökulmasta. Näistä lähtökohdista ryhmä on käsitellyt muun muassa seuraavia vaihtoehtoja:

   1. Oppisopimusjärjestelmää tulee kehittää lisäämällä oppilaitosten vastuuta ja ohjausta sekä kehittämällä yhteistyötä työpaikkojen kanssa. Oppilaitosten on kartoitettava oppilaiden osaamispohjaa, valmennettava työnantajaa oppisopimuskoulutusta varten, koulutettava työpaikkaohjaajia sekä seurattava koulutuksen edistymistä työpaikoilla nykyistä tiiviimmin.
   2. Lisäksi oppisopimusjärjestelmää tulisi uudistaa siten, että siitä tulisi toimivampi työnantajan, oppilaitoksen sekä oppilaan kannalta sekä vahvistaa järjestelmän menettelytapojen ja -käytäntöjen joustavuutta erityisesti laajennettaessa koulutusta syrjäytymisriskissä oleville nuorille.
   3. Järjestelmästä tulisi tehdä houkuttelevampi työnantajalle painottamalla työnantajan saama rahallinen tuki (koulutuskorvaus) oppisopimuskoulutuksen alkuun.

9. Etsivä nuorisotyö on ammatillinen työmuoto, joka sijoittuu sosiaalityön, terveystyön ja nuorisotyön välimaastoon
   Etsivällä nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten arkielämän toiminta-areenoilla tapahtuvaa kohtaamista sekä matalakynnyksisiä palvelupisteitä. Tavoitteena on luoda kontakti sellaisiin nuoriin, joita jo olemassa olevat palvelut eivät tavoita. Etsivän nuorisotyötä tulee laajentaa valtakunnalliseksi kuntatasolla. Kunnille tulisi asettaa velvoite järjestää etsivää nuorisotyötä kuitenkin samalla korvaten kunnille täysmääräisesti tästä aiheutuvat kustannukset.
10. Lisätään yksilöllisiä mahdollisuuksia ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osien suorittamiseen muuan muassa tiivistämällä yhteistyötä työpajatoiminnan ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä
    
11. AKKU-johtoryhmän ehdotusten mukaisesti näyttötutkintojärjestelmää tulisi hyödyntää tehokkaammin lisä- ja aikuiskoulutuksessa
    On myös pyrittävä lisäämään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota aikuiskoulutuksessa osia tutkinnoista ja muuta elinikäistä oppimista tukevaa opetusta.
12. Opintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi, opintoaikojen lyhentämiseksi ja opintotukijärjestelmän kehittämiseksi tulisi vahvistaa lukiolaisten opinto-ohjausta sekä uudistaa korkeakoulujen yhteisvalintajärjestelmää
    On pyrittävä myös uudistamaan korkeakoulujen opintotuki- sekä opintolainajärjestelmiä nopeampaa valmistumista kannustavaan suuntaan ja tehostaa opintoja lisäämällä opetusta kesäkaudella. Toisen asteen opintotukijärjestelmää tulee uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen, jolloin se kannustaa opiskeluun ja ehkäisee syrjäytymistä. Toisen sekä kolmannen asteen koulutuspaikkoihin etusijalla tulee olla ilman tutkintoa tai opiskelupaikkaa olevat henkilöt.
13. Yrittäjyyden edistämiseksi yrittäjyyskasvatusta tulee vahvistaa kaikilla koulutusasteilla sekä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa
    
14. Koulutuksen on otettava huomioon työelämän tarpeet
15. Korkeakoulujen perusrahoitusta kasvatetaan
16. Opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin
    SYL:n mukaan opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin tuo valtiontaloudelle kustannuksia vain talouskasvua vastaavan määrän. Liitto on arvioinut sitomisesta syntyvän ensi vaalikauden aikana noin 60 miljoonan kulut sillä oletuksella, että talouskasvu jatkuu maltillisena.
17. Huoltosuhteen heikkenemisen kustannukset jaetava tasapuolisesti erikokoisten ikäluokkien kesken
    SYL on valmis käymään keskustelua työurien pidentämisestä. Mutta samalla kannetaan huolta siitä, lankeaako maksu työuran pidentämisestä lopulta nuorten ikäluokkien maksettavaksi.
18. Perusopetus muutetaan rakenteeltaan selvästi nykyistä kevyemmäksi ja sen sisällöt suunnataan kasvun purkamista tukeviksi
    Keskeisiksi oppiaineiksi nostetaan luonnon kantokykyyn ja yksilön onnellisuuteen liittyvät kysymykset.
19. Kuvataidetta, musiikkia ja käsityötä opetetaan kaikille oppilaille kaikille yhteisinä oppiaineina peruskoulun jokaisella luokalla
    Hallitus sitoutuu toteuttamaan suomalaiseen peruskouluun vihdoin sellaisen tuntijaon, joka turvaa kaikille oppilaille todelliset ja tasavertaiset oppimis- ja opiskelumahdollisuudet myös taide- ja taitoaineissa. Näin edistetään kulttuurisen tasa-arvon toteutumista ja edistetään kouluhyvinvointia. Kuvataiteen, musiikin ja käsityön opetuksessa korostuvat nykyaikana kaikille olennaiset mediataidot, oman ilmaisun kehittäminen, ongelmanratkaisukyvyt, luovuus ja arjen taidot. Valinnaisuus romuttaa kulttuurisen tasa-arvon toteutumisen: kuvataidetta, musiikkia ja käsityötä tulee opettaa kaikille oppilaille yhteisinä oppiaineina peruskoulun jokaisella luokalla. Taide- ja taitoaineiden pätevä ja asiantunteva opetus peruskoulun kaikilla luokka-asteilla edellyttää riittävän suurta kaikille yhteisten tuntien määrää myös peruskoulun yläluokilla.
20. Oppiaineiden määrää ei lisätä
    Oppiaineiden nimikkeitä ei tule peruskoulussa lisätä. Oppiaineiden määrän kasvattamien sirpaloittaisi koulua entisestään ja ennen kaikkea vaarantaisi pätevän ja asiantuntevan opetuksen taide- ja taitoaineissa – jo nyt peruskoulun yläluokilla merkittävän osan kuvataiteesta ja musiikista opettaa ei-kelpoinen opettaja.
21. Lukiossa kuvataide ja musiikki säilyvät itsenäisinä, kaikille yhteisinä oppiaineina
    Myös lukiota uudistettaessa kuvataiteen tulee säilyä kaikille yhteisenä oppiaineena sen tarjoaman visuaalisen kulttuurisen yleissivistyksen ja pääoman takia.
22. Lukiodiplomien asemaa vahvistetaan taide- ja taitoaineiden näyttönä
    Lisäksi taide- ja taitoaineiden lukiodiplomien kehittäminen vaatii vahvistamista; lukiodiplomit ovat itsenäisesti suoritettavia näyttöjä, joissa opiskelija voi osoittaa osaamistaan taide- ja taitoaineissa sekä mediassa yli oppiainerajojen.
23. Suomen evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonopetuksen tärkeyttä Peruskoulua ja lukiota koskevissa uudistuksissa uskonnonopetus tulee nähdä yhtenä keskeisenä kansalaistaitojen luojana globaalissa maailmassa. Uskontojen ja kulttuurien tuntemuksen merkitys kasvaa maailmanpolitiikassa ja kansainvälisessä kaupassa sekä muussa vuorovaikutuksessa. On nurinkurista, jos uskonnonopetusta samaan aikaan vähennetään. Oman uskonnon opetuksen malli antaa hyvän pohjan oman ja muiden uskontoperinteiden kunnioittamiseen.

Tavoitteiden kustannukset

Koulutuspolitiikka Suomessa(M€/v)

Obs	Nro	Ehdotus	Hinta
1	1	Koulutuksen ennakoinnnista osaamispoliittinen väline	+0 - +8.5
2	2	Yrittäjyyskasvatuksen ja työelämätietouden lisääminen koulutuksessa	-2
3	3	ICT-osaamisen lisääminen ja sen tukeminen	-2.1
4	4	Korkeakoulujen rakenneuudistus	-160
5	5	Suomalaisten yliopistojen arvionti	-0.77
6	6	Ammatillisen peruskoulutuksen kehittäminen laajemmaksi	-0.52
7	7	Peruskoulun päättävien nuorien koulutukseen tai erityistoimiin pääsyn varmistus	+0 - +6.0
8	8	Oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja tukeminen	-0.45 - +4.0
9	9	Etsivän nuorisotyön lisääminen kunnissa	-5.0
10	10	Ammatillisen perustutkinnon ja sen osien suorittamiseen erilaisia mahdollisuuksia	+0
11	11	Näyttötutkintojärjestelmän hyödyntäminen lisä- ja aikuiskoulutuksessa	-0.17 - -0.85
12	12	Oppimisen tukeminen tukien ja järjestelmän muutosten avulla	-6.5
13	13	Yrittäjyyskasvatuksen vahvistaminen kaikilla koulutusasteilla	-2
14	14	Työelämän tarpeiden huomioonotto koulutuksessa	-0.75 - +7.75
15	15	Korkeakoulujen rahoituksen nostaminen	-91.4
16	16	Opintotuen sitominen kansaneläkeindeksiin	-60
17	17	Huoltosuhteen heikkenemisen kustannukset jaetaan eri ikäluokkien kesken	0
18	18	Perusopetuksen muuttaminen kevyemmäksi	+0 - +72.0
19	19	Taideaineiden pakollinen opetus kaikille	-24
20	20	Oppiaineiden määrän pitäminen nykyisellään	+0
21	21	Lukion taideaineiden pakollistaminen	-12
22	22	Lukiodiplomien aseman vahvistaminen taideaineissa	+0
23	23	Uskonnonopetuksen säilyttäminen ennallaan	+0

Perustelut

TODO: {{#todo:Tavoite 6: Laitatteko tähän kirjallisuusviitteet käytettyihin lukuihin (palkat yms.) ja kaavan millä kustannus on laskettu. TODO-laatikon voi sen jälkeen poistaa.|Pauli Ordén, Tiinu|hallitusohjelma}}

1. Tämän tavoitteen toteuttamiskustannukset ovat minimaaliset verratuna siihen mitä onnistuneella ennakoinnilla työvoimatarpeen jakautumisesta eri alojen kesken voidaan kansantaloudellisesti hyötyä. Toteuttamiskustannukset koostuvat lähinnä jo tapahtuvasta tiedon keräämisestä, mallipohjaisten arvioiden jatkuvasta kehittämisestä (VATT:n dynaamisella yleisen tasapainon mallilla (VATTAGE) ja Sosiaali- ja terveysministeriön SOME-malli)ja ympäristötekijöiden seurannasta, jota voidaan jonkin verran tehostaa. Erityisesti VATTAGE-malliin pohjautuvista tutkimuksista voidaan todeta, että työvoimasta saattaa tulla tulevaisuudessa pula ns. perusskenaarion mukaan , mikä näkyy työvoimakustannusten nopeana kasvuna. Tämä tulos riippuu ennen kaikkea terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden kysynnän kasvua koskevista oletuksista.
   Oletetaan pääkustannusten syntyvän väärinkohdistetusta koulutuksesta jonka seuraksena työttömien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä marginaalit työryhmien ennustusten ja malliarvioiden välillä vaihtelevat kymmenistä tuhansiin aloituspaikkoihin esimerkiksi koulutuksen aloituspaikkojen suhteen . Arvioidaan työttömien määrän lisääntyvän kertoimella 0.1 väärinkohdistetuista koulutusresursseista, joiden epävarmuutta kuvaa erotus ennakointilaskelmien antamien tulosten ja työryhmäsuositusten välillä. Tämä erotus on suuruusluokkaa 5000 koulutettavaa/vuosi. Arvioidaan yhden työttömän aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle n. 17 000 €/v . Laskelmassa ovat mukana sekä työttömille maksetut tuet että työttömyyden takia saamatta jäävät tuloverot. Näillä oletuksilla valtio voisi oikein kohdennetulla koulutus- ja työllistämispolitiikalla säästää 0.1 * 5000 * 17 000 €/v = 8.5 M€/v.
2. Eri oppiasteiden opetussuunnitelmien uusimisesta ja muokkamisesta yrittäjyyteen kannustavaksi koituu kustannuksia lähinnä oppilaanohjauksen kehittämisen kautta (opetushallitus luo suunnitelman vuosittain, joten kuluja ei tulisi normaalia enempää heidän osa-alueeltaan). Koko maan oppilaanohjaajien koulutus arvioidaan maksavan n. 2 M€.
3. ICT-osaamisen lisääminen tarkoittaisi esimerkiksi erilaisten kurssien järjestämistä koulutustiloissa. Esimerkkinä näitä kursseja tarvittaisiin vetämään 2 opettajaa yliopistoa kohti. Suomessa on 21 yliopistoa. 42*50 000 € = 2.1 M€.
4. Lähdetään siitä oletuksesta, että rahoitusrakenneuudistus ei pienennä korkeakoulujen nykyisiä valtionosuuksia vaan ainoastaaan kohdentavat niitä uudelleen. Maksimirahoituskustannus koko korkeakoulurahoituksen osalta saadaan OKM:n budjettilaskelmista missä yliopistojen valtionrahoitukseen esitetään yhteensä 160 miljoonan euron lisäystä Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala valtion vuoden 2011 talousarvioesityksessä (OKM 10.9.2010). Käytetään tätä summaa suuruusluokka-arviona rakennemuutokselle. Pitkän aikavälin kustannuksia ja kerrannaisvaikutuksia ei ole arvioitu.
5. Yhtenä tulkintana ja ratkaisuehdotuksena yliopistoja voisi arvioida jokin ulkopuolinen ryhmä, joka kiertää ympäri maata arvioimassa opetuksen tasoa. Ryhmä sisältäisi 15 työntekijää. Heidän työtarvikkeisiinsa kustantaisivat n. 15 000 €. 15*50 000 € + 15 000 € = 0.77 M€.
6. Muodostetaan suhteita läheisiin vastaavan oppiasteen kouluihin ja pidetään vapaavalintaisia kursseja. Tämä työstää n. 3 eri opettajaa kerran viikossa koululta muutaman tunnin ajan. Opettajien tuntipalkka on n. 32.5 € tunnilta
7. Vuonna 2009 17–24 v. ikäisiä oli koulutuksen ulkopuolella 4 813 . Osa viettää välivuoden, osa löytää työtä ja osa elää toimeentulotuen varassa. Arvioidaan jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan neljäsosa koko koulutuksen ulkopuolelle jäävästä populaatiosta. Toimeentulotuen täysi perusosa on vuonna 2011 yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 419,11 euroa kuukaudessa . Yhteensä tästä koituu kustannuksia: 0.25 * 4813 * 419.11 * 12 €/v = 6.05 M€/v. Välittömät kustannussäästöt yhteiskunnalle ovat siis n. 6 M€/v, jos koulutusresurssit saadaan kohdennettua oikein toisen asteen koulutukseen pyrittäessä. Pysyvän syrjäytymisen välttämisen aiheuttamia kerrannaisvaikutuksia ei ole arvoitu.
8. Kansantaloudellisesti on (ainakin) lyhyellä tähtäimellä edullista siirtää oppilaita oppisopimuskoulutuksen piiriin oppillaitospohjaisesta opetuksesta. Jälkimmäinen tulee karkeasti puolet kalliimaksi yksikköhinnaltaan (työnantajakorvaus huomioitu) . Tämä säästötoimenpide pätee tietenkin vain rajoitetussa määrin. Huomioitavana on mm. Tavoitteen 1 asettamat rajoitteet. Arvioidaan oppisopimusjärjestelmän kehittämisen johtavan n. 500-1000 (= N) lisäopiskelijan siirtymiseen (n. kolmasosa erityisammattitutkintoa v. 2009 suorittavien määrästä ) laitospohjaisesta koulutuksesta oppisopimuspohjaiseen vuodessa, sekä lisäksi 100-500 (= L) täysin uuden opiskelijan tulemisen järjestelmän piiriin. Jälkimmäisisten kokonaiskustannus on L * 5465 €/v ). Edellisten kustannussäästö on N * (10 024 - 5465) €/v ). Kustannukset (tulot) valtiolle lasketaan edellisten arvioiden erotuksena huomioiden tekijöiden N ja L vaihteluväli. Max. voitto - min. tappio = 4.01 M€/v. Min. voitto - max. tappio = -0.45 M€/v.
9. Tavoitteen perusteiden mukaan etsivän nuorisotyön kustannukset tulee korvata kunnille. Oletetaan, että sataan nuorisovaltaisimpaan kuntaan palkataan tehtävää varten työntekijä. Tästä koituu budjettiin 100 * 50 000 €/v = 5 M€/v kustannukset.
10. Tutkintorakenteen monipuolistamisen toteuttamisen ei oleteta tuovan lisäkustannuksia nykyisiin verrattuna.
11. Näytetyöt eivät varsinaisesti lisää budjettia, mutta koulutuksen tarjoaminen aikuisílle yleisen oppimisen turvaamiseksi lisää opettajien työtunteja ja kurssien valmistamiseen vaadittavat tarvikkeet maksavat. Oletetaan, että vapaan sivistystyön kokonaistuntimäärä (2 800 000 tuntia ) kasvaa 0.2 - 1.0% = P. Tuntikustannus arvioidaan olevan suuruusluokkaa 30 €/h. Kustannukseksi saadaan P * 2 800 000 h/v * 30 €/h = 0.17 M€/v - 0.85 M€/v.
12. Oppilaanohjauksen tehostaminen ei nosta kustannuksia sillä se voidaan järjestää nykyisellä resurssoinilla. Opintotukijärjestelmän muuttaminen nopeampaa valmistumista kannustavaksi ja sellaiseksi että se takaa riittävän perustulon opiskelijalle sen sijaan täytyy arvioida erikseen. Käytetään arviona SYL:in laskelmia v. 2010 , jolloin eri toimenpiteiden nettokustannukseksi saatiin 6.5 M€/v.
13. Ehdotus on melkein samatyyppinen kuin Tavoite 2. Arviodaan kustannukset vastaaviksi.
14. Koulutusten päivittäminen vuosittain täyttäisi tämän ehdotuksen. Työntekijäkustannukseksi arvioidaan n. 15 htv, eli 15*50 000 € = 0.75 M€. Työelämän tarpeita palvelee myös oikein kohdennettu koulutus jota on arvioitu Tavoitteessa 1. Oikein kohdennetulla koulutus- ja työllistämispolitiikalla voidaan säästää summa haarukassa 0 - 0.1 * 5000 * 17 000 €/v = 0 M€/v - 8.5 M€/v. Kokonaishyödyksi saadaan siis -0.75 M€/v - + 7.75 M€/v.
15. Yliopistojen perusrahoituksen kustannuslisä on perusteltu Tavoitteissa 6 ja 7 sivulla Tiede-_ja_innovaatiopolitiikka_Suomessa. Yhteensä saadaan 61.7 M€/v + 32.4 M€/v = 94.1 M€/v.
16. Ehdotus perustelee käytettävän rahamäärän.
17. Ehdotus ei tuota lisäkustannuksia valtion budjettiin.
18. Vaatimuksessa esitetty perusopetuksen selkeä keventäminen tulkitaan tuntimääräisen opetuksen vähentämiseksi, jos uusien oppisisältöjen ei ole täysimääräisesti opetustuntien mukaan määritettynä korvata vanhoja. Koko maan keskiarvo nettokustannuksista per opetustunti per oppilas on 80 € . Tästä n. puolet on opetuskustannuksia. Opetustunteja/7-15 vuotiaiden määrä on n. 60 h. Kohorttiin kuuluvia oppilaita Suomessa on n. 600 000. Mikäli opetuksen keventäminen vähentää 5% tuntimäärästä, säästyy rahaa 0.05 * (1/2) * 80 * 60 * 600 000 €/v = 72 M€/v. Pidemmän aikavälin kerrannaisvaikutuksia oppisisältöjen vaihtamisesta ei ole arvoitu.
19. Arvioidaan taide- ja taitoaineden opetuksen lisäämisen kasvattavan Tavoitteessa 18 esiteltyä keskimääräistä opetustuntimäärää yhdellä tunnilla. Tämä tekee (1/2) * 80 * 1 * 600 000 €/v = -24 M€/v.
20. Tämä ei lisäisi valtion budjettia mitenkään.
21. Oppilaiden määrä karkeasti puolittuu lukioon siirryttäessä joten opettajille tulee vähemmän opetustunteja. Tavoitteen 19 tulos siis jaetaan kahdella.
22. Ehdotus ei koske valtion budjettia.
23. Uskonnonopetuksen määrä tarkoitus säilyttää nykyisellään. Ei lisää, tai vähennä kuluja.

Data

• Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma.
• Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Akavan hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitusohjelmatavoitteet on kerätty Helsingin Sanomien hallitusohjelma 2011 -sarjasta.
• Elonkehä ry on perustettu vuonna 1995 julkaisemaan syväekologista Elonkehä-lehteä. Lehti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton luonnon äänenkannattaja.
• Kuvataideopettajat ry:n hallitusohjelmatavoitteet.

Riippuvuudet

• Ei määritelty.

Katso myös

• Suomen hallitusohjelma 2011
• Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotus valtion vuoden 2011 talousarvioon. OKM:n perustellut ja hinnoitellut tavoitteet v. 2011 budjettiin.

Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011

Osat: Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys