Ihmisoikeuspolitiikka SHO 2011

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 7. kesäkuuta 2011 kello 09.16 – tehnyt Smxb (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Rajaus

Millaista ihmisoikeuspolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?

Tulos

  1. Hallituksen on sitouduttava kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman laatimiseen [1]
  2. Hallituksen on sitouduttava uudistamaan yhdenvertaisuuslaki [1]
  3. Hallituksen on sitouduttava saamelaisten maaoikeuskysymysten selkeään ratkaisuun alkuperäiskansaoikeuksia kunnioittavalla tavalla [1]
    Hallituksen on sitouduttava sekä Pohjoismaisen saamelaissopimuksen että ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen nro 169 ratifioimiseen.
  4. Hallituksen on joudutettava ihmisoikeussopimusten ratifiointia [1]
    Hallituksen on ohjelmassaan sitouduttava pikaisiin toimiin jo valmisteilla olevien ihmisoikeuksia koskevien sopimusten ratifiointien kiirehtimiseksi, valmistelun aloittamiseksi tai jatkamiseksi sekä sopimusvaraumien poistamiseksi.
  5. Selvitetään mahdollisuus siirtää yksintulleiden turvapaikanhakijalasten vastaanotto sosiaalitoimen vastuulle ja siten rinnastaa se lastensuojelun sijaishuoltoon [2]
    Lapsen oikeuksien sopimus suojaa ilman huoltajaa tulleita lapsia riippumatta siitä, että he ovat vieraassa maassa vailla oleskelulupaa. Näitä lapsia tulee kohdella ensisijaisesti suojelua tarvitsevina lapsina. Kun heidät majoitetaan odottamaan päätöstä turvapaikka- tai oleskelulupahakemukseensa, tulee noudattaa lastensuojelulain periaatteita ja määräyksiä.
    Monet yksintulleista turvapaikanhakijalapsista ovat vakavasti traumatisoituneita. Helsingin Diakonissalaitoksen selvityksen mukaan lähes kolmasosa Suomeen saapuneista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja – nuorista on vaikeasti traumatisoituneita tai havaittavasti oireilevia. Selvityksessä korostetaan, että erityisesti yksintulleet turvapaikanhakijalapset tarvitsevat paremmin tuettua asumista, jota tavalliset vastaanottokeskukset eivät pysty tarjoamaan.
    Lastensuojelulain henki ei toteudu turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. Kotouttamislakia uudistettaessa oli esillä ajatus, että lasten vastaanotto voitaisiin eriyttää aikuisten vastaanotosta ja siirtää kunnille tai jopa lastensuojeluviranomaisten vastuulle, kuten Norjassa on tehty.
    Vastaanottolakia valmistelevassa työryhmässä esitettiin, että asiaa ryhdytään selvittämään ja valmistelemaan sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyöllä. Hallituksen esityksessä todetaan, että asia jää erillisen hankkeen selvitettäväksi. Selvitystyöryhmä onkin asetettava viipymättä. Monikulttuurisen Lapsen Etu -verkoston laaja asiantuntemus olisi työryhmän käytettävissä.
  6. Lapsella on oltava oikeus nopeaan ja oikeudenmukaiseen perheenyhdistämiseen [2]
    Perhe on keskeinen kotoutumista ja hyvinvointia edistävä tekijä. Useimmat Suomeen tulevat turvapaikanhakijalapset ovat suojelun tarpeessa ja heillä on oikeus perheenyhdistämiseen. Prosessi on kuitenkin pitkä ja raskas. Perheenyhdistämiskäytäntöjä on viime vuosina kiristetty siten, että lapsen oikeus perheeseen ei aina käytännössä toteudu.
    Ulkomaalaislakia on tiukennettu mm. siten, että perheenkokoajan on oltava alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Aiemmin edellytettiin, että perheenkokoaja on alle 18-vuotias hakemuksen jättöpäivänä. Monesti alaikäinen ehtii täyttää 18 vuotta, koska perhesidehakemusten käsittely kestää usein vuosia, vaikka lain mukaan hakemus pitäisi ratkaista yhdeksässä kuukaudessa. Siten oikeus perheenyhdistämiseen voidaan menettää hakijasta riippumattomasta syystä, viranomaismenettelyn viivästymisen takia.
    Toinen tiukennus on se, että uuden kotouttamislain mukaan oleskeluluvan saaneiden perheenjäsenten matkoja Suomeen ei enää korvata. Maahanmuuttovirasto on esimerkiksi kieltäytynyt maksamasta alaikäisen yksintulleen perheenjäsenten matkoja. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei myönteisen perheenyhdistämispäätöksen saanut lapsi saa perhettään Suomeen, koska hänellä tai perheellä ei ole varaa matkoihin.
    Eduskunnan hallintovaliokunta on ehdottanut toimeentuloedellytysten laajentamista koskemaan myös suojeluperustaisen oleskeluluvan saaneiden perheenyhdistämistä (HaVL 40/2010). Kuitenkin useimmissa EU-maissa pakolaisten tai toissijaista suojelua saaneiden perheenyhdistämiselle ei ole asetettu toimeentulo-, asunto- tai kotoutumisedellytyksiä. Erityisen tärkeää on rajata yksintulleet lapset vaatimusten ja edellytysten ulkopuolelle. Alaikäiseltä ei voi edellyttää toimeentuloa, joka riittäisi perheen elättämiseen.
    YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen ja hänen vanhempansa joutuessa eri valtioihin on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä (artikla 10). Myös lapsen oikeus vanhempiin on kirjattu sopimukseen (artikla 9).
    Lapsi tarvitsee oman perheensä tukea, erityisesti kasvaessaan vieraassa maassa ja kulttuurissa. Oleskeluluvan saaneen lapsen oikeutta perheenyhdistämiseen ei tule enää vaikeuttaa. Sen sijaan perheenyhdistämisprosessia tulee nopeuttaa. Viime hallituskaudella tehtyjen muutosten vaikutuksia lasten asemaan tulee seurata ennen kuin uusia muutoksia ryhdytään valmistelemaan.


Perustelut

Data

  • Ihmisoikeusliiton [1] hallitusohjelmatavoitteet.
  • Monikulttuurinen Lapsen etu -verkosto [2] koostuu seuraavista organisaatioista: Amnesty Internationalin Suomen osasto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry, ETU ry - Edustajat turvapaikanhakijalapsille, Ihmisoikeusliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Monika-Naiset liitto ry, Monikulttuuristen perheiden liitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Pakolaisneuvonta ry, Plan Suomi Säätiö, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n lastensuojelujärjestöjen neuvotteluryhmä, Suomen Lähetysseura, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Pakolaisapu ry, Suomen Punainen Risti, Suomen Somaliliitto ry, Suomen UNICEF ry, Väestöliitto ry, Yhteiset Lapsemme ry

Riippuvuudet

  • Ei määritelty.


Katso myös


Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko


Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Ihmisoikeusliiton hallitusohjelmatavoitteet
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Monikulttuurinen Lapsen Etu -verkoston hallitusohjelmatavoitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011
Osat:

Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Ihmisoikeuspolitiikka_SHO_2011&oldid=6638”