Vesiensuojelupolitiikka SHO 2011

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 4. kesäkuuta 2011 kello 16.11 – tehnyt Smxb (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Rajaus

Millaista vesiensuojelupolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?


Tulos

  1. Hallitus antaa tukensa kestävän maatalouden edistämistyöhön ja Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseksi [1]
    Ravinteiden kierrätys, luomutuotanto, luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen huomioiminen sekä ympäristötoimenpiteillä saavutettavat ekosysteemipalvelut ovat hallituskaudella tehtävän maatalouspolitiikan tärkeitä teemoja ruuantuotannon säilyttämisen ohella. Suomi vaikuttaa aktiivisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2014. Jatkossa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulisi mahdollistaa alueellisten erityistarpeiden huomioiminen, muun muassa Itämeren suojelun edistämiseksi Itämeren rantavaltioissa.
  2. Maataloustukien tulee kannustaa viljelijöitä etsimään yhdessä parhaimpia ratkaisuja koko (Itämeren) valuma-alueelle. [1]
    Maaseudun kehittämiseen suunnatut tuet suunnitellaan siten, että toimenpiteet voidaan kohdentaa ympäristönsuojelun kannalta nykyistä tehokkaammin. Viljelijöiden tilakohtaista ympäristöneuvontaa lisätään tehokkaimpien toimenpiteiden löytämiseksi. Tämä edellyttää myös sitä, että eri viranomaisten hallussa olevat tietoaineistot saadaan yhteiskäyttöön ja tietojärjestelmät sovitetaan yhteensopiviksi. Uusien innovatiivisten menetelmien ja kannustavien ohjauskeinojen kehittämistä ja testausta on tuettava aktiivisesti, esimerkiksi erilaisten kokeiluhankkeiden kautta.
  3. Hallitus toimeenpanee valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat helmikuussa 2011 vahvistetun vesienhoidon toteutusohjelman mukaisesti [1]
    Eri hallinnonalojen budjeteissa varmistetaan rahoitus ja toimintaedellytykset vesienhoitosuunnitelmien toteutukselle ja seurannalle.
  4. Öljyntorjunnan ja turvallisen laivaliikenteen kehittäminen [1]
    Öljykuljetukset Suomenlahdella ovat kasvaneet ja ne tulevat edelleen kasvamaan. Vuonna 1995 Suomenlahdella kuljetettiin noin 20 miljoonaa tonnia öljyä, vuonna 2010 jo 155 miljoonaa tonnia ja ennuste vuodelle 2015 on 200-230 miljoonaa tonnia. Alueen öljyntorjuntavalmiutta on parannettu ja kalustovalmiuden kehittämistä tulee edelleen jatkaa. Yksityiskohtaisempi toimenpideluettelo on esitetty alla.
    1. Suomi tarvitsee kaksi suurta avomerikelpoista öljyntorjunta-alusta lisää
      Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva/öljyntorjunta-aluksen rahoitus on turvattava sekä annettava tilausvaltuus toiselle vastaavalle alukselle. Olemassa olevia, vanhenevia öljyntorjunta-aluksiamme peruskorjaamalla saadaan niiden käyttöikää pidennettyä huomattavasti. Suomi tarvitsee lisää avomerikelpoista öljyntorjuntakalustoa.
    2. Jotta Suomen valtion ja pelastustoimen öljyntorjuntavalmiutta voidaan jatkossakin kehittää määrätietoisesti, tulee korotetun öljysuojamaksun perimistä jatkaa
    3. Suomen tulee jatkaa kansainvälistä yhteistyötä Venäjän ja Viron öljyntorjuntavalmiuden kehittämiseksi
      Kasvavien öljykuljetusten riskeihin varautuminen on kaikkien Itämeren ympärysvaltioiden vastuulla.
    4. Suomenlahden alueella tulisi sopia Pohjanlahden kaltaisesta kansainvälisestä jäänmurtoyhteistyöstä Rantavaltioiden yhteistoimin varmistettaisiin, että alukset eivät joudu odottamaan ajelehtivassa jääkentässä murtaja-apua ja näin osaltaan parannettaisiin talvimerenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta.
    5. Saariston väylien merenkulun turvallisuutta tulisi edelleen parantaa
      Tätä tavoitetta voidaan edistää mm. ottamalla käyttöön virtausvaroitusjärjestelmä vaarallisen voimakkaan virtaaman alueille
    6. Liikenneturvallisuuden takaamiseksi merellä on oltava asianmukaiset tiedonvälitys- ja seurantayhteydet aluksien sekä rannikkovaltioiden viranomaisten välillä
      Hyvä tiedonkulku on avainasemassa kun puhutaan meriturvallisuudesta ja onnettomuuksien ennaltaehkäisystä. Päävastuu meriliikenteestä ja sen sujuvuudesta rannikkoväylillä ja sisääntuloreiteillä on VTS-asemilla (Vessel Traffic Service), jotka lähettävät maista käsin tietoja aluksille ja toimivat valvovana osapuolena. VTS-asemilla työskentelevät alusliikenneohjaajat tuottavat ja pitävät yllä reaaliaikaista liikennetilannekuvaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Suomenlahdella on lisäksi oma ilmoittautumisjärjestelmä GOFREP (Gulf of Finland Reporting System), joka on alueelle saapuville aluksille pakollinen ja otettiin käyttöön vuonna 2004. Järjestelmä on Suomen, Venäjän ja Viron yhteinen.
    7. On edistettävä yhtenäistetyn ja modernin alusohjaus- ja informaatiojärjestelmän toteuttamista koko Itämeren alueelle kehittämällä jo olemassa olevia järjestelmiä
      Tavoitteena tulee olla, että onnettomuustilanteessa kaikissa Itämeren VTS-keskuksissa toimittaisiin samoilla käytännöillä, yhteisellä kielellä ja yhteensopivilla järjestelmillä. Olisi suotavaa, että alukset voisivat ilmoittautua Itämerelle saapuessaan vain kerran (tällä hetkellä ilmoittautumispaikkoja ja käytäntöjä monia), tämä poistaisi turhaa ja häiritsevää radioliikennettä, joka vie miehistöltä huomiota muista tehtävistä. Samankaltainen tavoite on esitetty monissa Itämeren valtioiden Itämeri-suunnitelmissa ja sekä EU:n uudessa Itämeri-strategiassa.


Perustelut

Data

  • Virtuaalinen Itämeripuolue [1] on Baltic Sea Action Group:n aloitteesta perustettu 32 kansanedustajan virtuaalinen yhteenliittymä, jonka keskustelujen perusteelta on muodostettua lista hallitusohjelmavaateita. Sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja ovat olleet moderoimassa mm. SYKE:n asiantuntijat.

Riippuvuudet

  • Ei määritelty.


Katso myös


Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko


Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Virutaalisen Itämeripuolueen (VIMP) hallitusohjelmatavoitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011
Osat:

Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Vesiensuojelupolitiikka_SHO_2011&oldid=6584”