Verovähennyskortti

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun




Verovähennyskortti on idea siitä, miten arvonlisävero voitaisiin saada progressiiviseksi, jolloin se suosisi pienituloisia. Tasaveronahan arvonlisävero on käytännössä kovempi pienituloisille, joilla suurempi osa tuloista menee kulutukseen kuin suurituloisilla. Verovähennyskortin idea on, että tavaroita tai palveluja ostaessaan asiakas voisi jollain tavalla osoittaa omaavansa verovähennysoikeutta, jolloin hän joutuisi maksamaan vain verottoman osuuden, ja vero kuitattaisiin verovähennyksestä.

Tästä asiasta käydään keskustelua Pikkuparlamentissa otsikolla Progressio saatavissa arvonlisäveroonkin.

Kysymys

Mikä on sellainen verotussysteemi, joka on pienituloisen kannalta tasapuolinen riippumatta verolajista?

Vastaus

Verovähennys pitää ulottaa myös epäsuoriin veroihin, eli kaupasta ostaessaan voi arvonlisäveron osuuden kuitata verovähennyksellään, jos sellaista on. Tämä voi tapahtua suoraan sähköisen järjestelmän kautta, tai pankkikortin tapaisella kortilla, johon verovähennystä on ladattu (tästä nimi verovähennyskortti). Veron osuus maksetaan verovähennyksestä, ja asiakkaan maksettavaksi jää vain veroton osuus.

Niinpä pienituloisen ei tarvitse maksaa lainkaan veroja, ennen kuin hänen kulutukseensa sisältyvät verot ylittävät verovähennyksen. Henkilökohtaisen verovähennyksen suuruus voidaan määritellä halutulle tasolle esim tulojen ja elämäntilanteen mukaan.

Perustelut

Taloustaito-lehden (7/09) mukaan on sekä hallituksen (puheenjohtajana Martti Hetemäki) että opposition (puheenjohtajana Jouni Backman) työryhmät, jotka miettivät uutta johdonmukaista verotusta. Lehden mukaan Jouni Backman on sanonut, että "ei ole löytynyt hyvää mekanismia, miten ympäristöverotusta voidaan kehittää ilman, että se on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista."

Tällaisia mekanismeja on kuitenkin olemassa. Idea on yksinkertainen.R↻

Nykyjärjestelmässä verovähennyksistä hyötyy vain se, jolla on palkkatuloja. Tästä syystä veroprogressiota ei voida ulottaa kaikkein pienituloisimpiin, vaikka juuri he tukea tarvitsisivat. Pienituloinen siis saa vähemmän tukea kuin jonkin verran tienaava. Tämän epäkohdan poistamiseksi on ehdotettu perustuloa, mutta siinä on omat ongelmansa, kuten kalleus ja kannustamattomuus.

Verovähennys pitää ulottaa kaikille. Tämä tapahtuu siten, että vähennyksen voi tehdä myös epäsuorista veroista, eli kaupasta ostaessaan voi arvonlisäveron osuuden kuitata verovähennyksellään, jos sellaista on. Tämä voi tapahtua suoraan sähköisen järjestelmän kautta, tai pankkikortin tapaisella kortilla, johon verovähennystä on ladattu (tästä nimi verovähennyskortti). Verovähennyksen suurentaminen tuo lisätuloja pienituloisille niin kauan, kuin välillisiä veroja kertyy maksettavaksi. Kaiken kaikkiaan pienituloisen 10000 euron vuosituloista (ks. alla) suurin osa päätyy kulutukseen, ja maksettujen verojen osuus lienee 1500-2000 euroa vuodessa.

Tästä olisi useita etuja:

  • Verovähennyksen avulla voidaan toteuttaa haluttu veroprogressio myös pienituloisten ryhmässä, jolloin se saadaan tehokkaaksi tukimuodoksi.
  • Verovähennys on tasapuolinen eikä riipu tulojen lähteestä (palkkatyö, toimeentulotuki, vanhempien avustus).
  • Verovähennys ei suoraan anna rahaa, vaan lisää kansalaisen rahojen ostovoimaa.
  • Verovähennys voidaan myöntää niillä perusteilla ja niille ihmisille kuin halutaan.
  • Verovähennys voidaan myöntää myös lapsille, jolloin vanhemmat voivat käyttää ne perheen hyödyksi ilman erityisiä kommervenkkejä.
  • Pienituloisen ei tarvitse maksaa lainkaan veroja, ennen kuin hänen kulutukseensa sisältyvät verot ylittävät verovähennyksen. Saman nettomääräisen tulonsiirron aikaansaamiseksi tarvitaan siis vähemmän tulonsiirtoja, ja ne ovat yksinkertaisempia.
  • Ympäristö- ja haittaverot kuten alkoholivero tai hiilivero, jotka kerätään ulkoisvaikutusten kattamiseksi, voidaan jättää verovähennysjärjestelmän ulkopuolelle.


Esimerkki

Suomen hallitus päätti vuonna 2008 laskea ruoan arvonlisäveroa 17:stä 12:een prosenttiin. Muutos tulee voimaan lokakuussa 2009. Perusteluna on erityisesti pienituloisten tukeminen. Toimenpiteen on arvioitu maksavan 500 miljoonaa euroa vuodessa [1]. Oletetaan, että

  • köyhiä on Suomessa 10 % väestöstä eli 500 000,
  • köyhän keskitulot ovat 10334 €/vuosi [2],
  • köyhältä menee 16 % tuloista [3] eli 1610 €/vuosi ruokaan.

Näillä oletuksilla köyhä maksaa ruoan arvonlisäveroa (0.17/1.17)*1610 €/vuosi = 234 €/vuosi. Tämä on kaikkien köyhien osalta yhteensä 117 M€/vuosi. Verovähennyskortilla tämänsuuruinen tuki voidaan kohdistaa suoraan pienituloisille, jotka saavat parinsadan euron tuen valtion reilun sadan miljoonan satsauksella. Koko raha suuntautuu haluttuun kohteeseen.

Hallituksen vaihtoehto eli ruoan arvonlisäveron lasku viidellä prosenttiyksiköllä maksaa 500 M€/vuosi. Köyhille tämä tuo tulotukea 5/17*234 €/vuosi = 69 €/vuosi henkeä kohti, yhteensä 34 M€/vuosi. Seitsemän prosenttia rahasta suuntautuu haluttuun kohteeseen.

Näyttää siis siltä, että verovähennyskortin kustannustehokkuus on neljätoistakertainen verrattuna nyt tehtäviin toimenpiteisiin.

17.6.2011 julkaistu neuvottelutulos virallisesta hallitusohjelmasta sisältää 100 euron korotuksen Kelan myöntämään peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen. Kuitenkin tästä 75% siirtyy valtiolta kuntien kassaan sillä perusturvan korotus pienentää kuntien myöntämää toimeentulotukea, ja köyhälle ja 100 eurosta käteen vain 25 euroa [1]. Toisin sanoen valtiolle kustannuksia tulee 500 000 * 100 * 12 €/v = 600 M€/v ja köyhälle jää käteen 300 €/v, kun verovähennyskortilla 117 M€/v kokonaiskustannuksella jokaisen köyhän käteen jää 234 €/v. Tämänkin vertailun mukaan verovähennyskortti on huomattavasti kustannustehokkaampi kuin perusturvan korotusratkaisu.


Reilu ympäristöverotus

Köyhän kulut pienenevät 234 € vuodessa, jos sovelletaan verovähennyskortin ideaa. Nyt on mahdollista nostaa haittaveroja saman verran ilman, että köyhien asema lainkaan huononee alkuperäiseen verrattuna.

Köyhän tuloista 20 % eli 2040 €/vuosi menee asunnon lämmitykseen, sähköön, lämpimään veteen ja auton polttonesteisiin. Näitä voitaisiin verottaa siis 234 € enemmän eli nostaa hintaa 11 %. Bensiinin osalta tämä tarkoittaisi hinnan nostoa nykyisestä 1.20 eurosta [4] 1.33 euroon litralta. Litrasta bensiiniä tulee 2.78 kg hiilidioksidia, joten hiilidioksidiverona tämä olisi 49 €/ton. Tämä on reilusti sen mitä hiilidioksiditonni maksaa markkinoilla.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että pelkästään ruoan arvonlisäveroa vastaavan summan antaminen köyhimmälle kymmeneosalle kansasta verovähennyskortin avulla keventäisi heidän ruokalaskuaan niin paljon, että heillä olisi varaa maksaa fossiilisen energian käytöstää reilusti markkinahintainen hiilidioksidivero. Tämä toimi olisi valtiontaloudellisesti kustannusneutraali. Sen sijaan nykyinen päätös arvonlisäveron alentamisesta kaikilta auttaa köyhiä niin vähän, ettei se korvaisi hiiliveron tuomaa lisärasitusta; lisäksi se on valtiontalouden kannalta erittäin kallis.

Verovähennystä voisikin nimenomaan lisätä ympäristö- ja haittaverojen kiristyksen yhteydessä. Näin pienituloisten keskimääräinen tulotaso ei muuttuisi. Sen sijaan energiasyöpöt elintavat kallistuisivat pienituloisilla siinä kuin muillakin, mikä ohjaisi vähäpäästöisempään elämään.

Huomautuksia

Fyysinen kortti on vain konkreettinen esimerkki keinosta toteuttaa asia. Kortittomiakin järjestelmiä voi ajatella, mutta silloin kaupan kassalla pitäisi olla online-yhteys verovähennysjärjestelmään, ja tämä voi asettaa kaupat eriarvoiseen asemaan. Sähköisissä maksujärjestelmissä voidaan tietenkin asia hoitaa niin, että myyjä laskuttaa osan asiakkaalta itseltään ja osan asiakkaan verovähennystililtä eikä korttia tarvita. Kortille ladataan verovähennyksestä vain se osa, jonka haluaa käyttää torilla tai muussa paikassa, joka ei ole online-järjestelmässä. Verovähennysjärjestelmän voi myös rakentaa osaksi pankki- tai luottokorttijärjestelmää.

Ehdotuksen perusversio on, että vähennys on kaikille samansuuruinen. Mutta tämähän voidaan politiikalla muuttaa miksi tahansa, vaikkapa että vähennys pienenee tulojen kasvaessa.


Katso myös

Avainsanat

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>



Jouni T. Tuomisto: Verovähennyskortti. Verojärjestelmän parannusehdotus. Opasnet 2010. Viitattu 20.09.2017.