Maahanmuutto, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja turvallisuus

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

Psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja turvallisuus

Oman kokemukseni mukaan ne perheet, joilla on alusta pitäen ollut suomalainen ystäväperhe tulemassa ja jonka kanssa on voinut olla myös ns. kulttuurivaihdossa (esim. ruokakutsut, marja-, sieni- ja kalareissut yms.) ovat selkeästi paremmin kotoutuneet ja pitävät säännöllisesti yhteyttä suomalaiseen ystäväperheeseensä. Eli hyvät kokemukset ovat molemmin puolisia. Erityisesti kun maahanmuuttaja voi jakaa myös omaa osaamistaan suomalaisille, hänen varautuneisuutensa esim. eri uskonnosta huolimatta häviää ja luottamus kristittyihin kasvaa.

Uskonnollista yhteisöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Suomalaisten oma lisääntyvän kielteinen suhtautuminen kristinuskoon estää joskus huomaamasta, että maahanmuuttajat tulevat yhteisöllisistä kulttuureista, jolloin seurakunnan tarjoama yhteisöllisyys sopii heille. Monet tultuaan maahan, jossa on uskonvapaus haluavat tutustua kristinuskoon. Seurakunnissa tapahtuu syväkotouttamista, osallistuvat tasaveroisina yhteisön jäseninä; ystävyyssuhteita, kutsuja koteihin, osallistuvat joulunviettoon. Mikään viranomaistaho ei pysty integroimaan näin syvälle sosiaalisiin suhteisiin.

Uskonnollista yhteisöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Maahanmuuttajaryhmien ja -sukupolvien välillä on suuria eroja psyykkisessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Psyykkinen kuormittuneisuus, yksinäisyys ja elämänlaadun heikoksi kokeminen ovat yleisempiä Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla henkilöillä. Heillä on myös muu Afrikka -taustaisten lailla harvemmin suomalaisia ystäviä kuin syntyperältään muilta maantieteellisiltä suuralueilta olevilla ulkomaalaistaustaisilla.

UTH -tutkimuksen mukaan enemmistö ulkomaalaistaustaisista (74%) kokee elämänlaatunsa hyväksi ja on huomattavasti tyytyväisempi ihmissuhteisiinsa (86%) kuin Suomen koko väestö. (Suomen koko väestössä 77 % on ihmissuhteisiinsa tyytyväinen ja 78% elämänlaatuunsa). Sukupuolten ja maaryhmien välillä on kuitenkin huomattavia eroja.

  • Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisissa on vähemmän elämänlaatuunsa tyytyväisiä, vain 58% (miehistä vieläkin harvempi 52 %, saman maaryhmän naisista 64%). Tähän ryhmään kuuluvat mm. Irak- ja Afganistan -taustaiset henkilöt.
  • Muu Afrikka -taustaiset (76%) ovat lähes yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin Suomen koko väestö (78%); erityisesti muu Afrikka -taustaiset miehet (81%). Tähän ryhmään kuuluvat mm. Somalia -taustaiset henkilöt. Parhaimmaksi elämänlaatunsa kokivat EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka -taustaiset (86%).[1]

Päivittäisistä toimista selviämiseen tyytyväisiä oli 83% UTH -tutkimukseen osallistuneista ulkomaalaistaustaisista. Tämän suhteen maaryhmien välillä ei ole yhtä huomattavia eroja kuin elämänlaadun hyväksi kokemisessa. Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisissa on vähiten (80%) päivittäisistä toimista selviämiseen tyytyväiseksi kokevia.

Yksinäisyyden kokemusten yleisyys vaihtelee

  • Yksinäisyys on hieman yleisempää Helsingissä kuin muualla.[2]
  • Pakolaistaustaisista joka viides tuntee itsensä melko usein tai lähes aina yksinäiseksi ja 23%:lla ei ole yhtään suomalaista ystävää.[3]
  • Kaikkein eniten ja Suomen koko väestöön verrattuna paljon enemmän yksinäisyyttä kokevat (20-64-vuotiaat) henkilöt, joiden vanhemmat ovat kotoisin Lähi-idästä ja Pohjois- Afrikasta. Naiset kokivat itsensä yksinäiseksi miehiä useammin. Koko väestöön verrattuna harvemmin yksinäisiä ovat sen sijaan he, joiden vanhemmat ovat lähtöisin Venäjältä, entisestä Neuvostoliitosta tai Virosta. Muissa maaryhmissä yksinäisyyttä koetaan yhtä yleisesti kuin koko Suomen väestössä.[4]

Selvällä enemmistöllä kaikista ulkomaalaistaustaisista on vähintään yksi suomalainen ystävä.[5]

  • Mitä parempi tulotaso on, sitä todennäköisemmin suomalaisia ystäviä.[6]
  • Toisaalta noin 22%:lla Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ja noin 26%:lla muu Afrikka -taustaisista ei ollut yhtään suomalaista ystävää.[7]

Naapuriavun saanti vaihtelee eri maahanmuuttajaryhmillä. Lähi-Itä - ja Pohjois-Afrikka – taustaiset, erityisesti naiset, kokevat useammin saavansa naapureiltaan tukea kuin koko Suomen väestö. Venäjä-, Neuvostoliitto ja Viro-taustaiset miehet kokivat saavansa naapureiltaan koko Suomen väestöön verrattuna harvemmin apua. Muilla ryhmillä avunsaanti vastasi koko Suomen keskiarvoa.[8]

Ulkomaalaistaustaiset (sukujuuriltaan Virosta tai Aasiasta kotoisin olevia lukuun ottamatta) osallistuivat yhtä yleisesti jonkin kerhon, järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan, kuin Suomen väestö keskimäärin. Eri sukupuolten välillä oli kuitenkin merkittäviä eroja. Keskimääräistä vähemmän aktiivisia olivat taustamaaltaan Lähi-idästä ja Pohjois- Afrikasta olevat naiset sekä Venäjä ja Neuvostoliitto -taustaiset miehet.[9]

UTH -tutkimuksen mukaan eri maahanmuuttajaryhmien välillä on huomattavia eroja psyykkisen hyvinvoinnin suhteen. Psyykkinen kuormittuneisuus ja yksinäisyyden kokemukset ovat erityisen yleisiä Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla.

  • Eniten ja samalla enemmän kuin koko Suomen väestössä psyykkistä kuormittuneisuutta (itse koettua masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja kielteistä mielialaa) on Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta sukujuuriltaan olevien parissa, etenkin naisilla.[10]
  • Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevilla on myös Suomen koko väestöön ja kaikkiin ulkomaalaistaustaisiin verrattuna useammin jokin lääkärin toteama mielenterveysongelma (19%) tai masennus (16%). Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset olivat, erityisesti miehet, käyttäneet ulkomaalaistaustaisista eniten ja suhteellisesti enemmän kuin Suomen koko väestö palveluja mielenterveydellisten tai päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi (viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana).[11]
  • Sen sijaan muualta Afrikasta tulleiden keskuudessa, etenkin naisten parissa olisi huomattavan vähän psyykkistä kuormittuneisuutta (masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja kielteistä mielialaa). He myös kokivat itsensä useammin onnellisemmiksi, kuin Suomen koko väestö keskimäärin. Muualta Afrikasta lähtöisin olevilla on huomattavasti harvemmin lääkärin toteamia mielenterveysongelmia (n. 5%:lla). Etenkään naiset eivät ole käyttäneet mielenterveyspalveluja.[12]
  • Kaikissa muissa maaryhmissä psyykkistä kuormittuneisuutta oli harvemmin kuin koko Suomessa keskimäärin. Kaikkein vähiten psyykkistä kuormittuneisuutta oli miehillä, joiden taustamaa on Viro. Virolaistaustaiset miehet olivat kuitenkin käyttäneet naisia enemmän palveluja mielenterveydellisten tai päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi. Miesten palveluiden käyttö vastasi kuitenkin Suomen koko väestön miesten tilannetta.[13]

UTH -tutkimuksen mukaan traumakokemukset ovat pakolaistaustaisilla yleisiä. Joka toinen kokenut sodan keskellä elämistä tai nähnyt väkivaltaisen kuoleman tai loukkaantumisen, 19% oli kokenut luonnonkatastrofin, 24% miehistä oli kokenut kidutusta, 25% miehistä oli vangittu tai kidnapattu, 9% naisista ja 7% miehistä oli seksuaalisen väkivallan uhri entisessä kotimaassaan.[14]

Traumakokemukset ovat riskitekijä. Kidutetuista arviolta kolmasosalle kehittyy traumaperäinen stressihäiriö tai masennustila. Traumatapahtumista selviäminen voi olla aluksi hyvää, mutta myöhemmin kriisitilanteessa oireet voivat olla voimakkaita.[15]

Viranomaistietojen mukaan muutamilla turvapaikanhakijoilla (miehillä ja naisilla) on havaittu itsetuhoista käytöstä.

Tätä selvitystä varten tehdyn Maamu -tutkimuksen aineiston analyysin mukaan aikaisemmat järkyttävät kokemukset eivät olleet venäläis-, somalialais- tai kurditaustaisilla yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin tai koettuun elämänlaatuun. Potentiaalisesti traumaattisella taustalla oli yllättävänkin vähän yhteyksiä turvallisuuteen ja hyvinvointiin, ja esimerkiksi Suomessa koettu syrjintä oli näihin tekijöihin selvästi enemmän yhteydessä. Uudessa kotimaassa koetuilla asioilla näyttääkin olevan enemmän merkitystä turvattomuuden kokemuksiin, kuin vanhan kotimaan 'painolastilla'.[16]

  • Järkyttäviä tapahtumia kokeneet venäläis- ja kurditaustaiset naiset sekä kurditaustaiset miehet kokivat kuitenkin keskimääräistä enemmän joutuvansa välttelemään tiettyjä paikkoja ulkomaalaistaustaisuutensa vuoksi ja he olivat myös keskimääräistä enemmän huolissaan omasta turvallisuudestaan.[17]
  • Somalialaistaustaisilla naisilla koetut järkyttävät tapahtumat olivat puolestaan yhteydessä epäluottamukseen toisiin ihmisiin.[18]

Väliaikaisen oleskeluluvan saaneiden kielitaito ei vahvistu yhtä hyvin kuin pysyväisluonteisen oleskeluluvan saaneiden. Epävarmuus lisää sosiaalista eristäytymistä ja stressitason nousua, mikä haittaa uuden oppimista. Toisaalta suomenkielentaito antaa paremmat mahdollisuudet päästä mielenterveyskuntoutukseen, psykoterapiaan ja keskustelutukeen sekä ammatilliseen kuntoutukseen, työtoimintaan ja tukitöihin.[19]

Psyykkiset oireet ovat myös maahanmuuttajataustaisilla lapsilla yleisempiä kuin suomalaistaustaisilla ikätovereillaan, erityisesti tytöillä.

  • Kouluterveyskyselyn mukaan ahdistuneisuus oli yleisintä ensimmäisen polven maahanmuuttajanuorilla: tytöistä 26 % ja pojista 21 % koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Toisen polven maahanmuuttajanuorilla vastaavat osuudet olivat 18 % tytöistä ja 11 % pojista. Monikulttuuristen perheiden tytöistä 21 % ja pojista 9 % koki ahdistuneisuutta. Valtaväestön nuorilla vastaavat osuudet olivat 16 % tytöt ja 5 % pojat.[20]
  • Pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaisia, 13-16 -vuotiaita nuoria käsitelleeseen tutkimukseen osallistuneista pojista 10% ja tytöistä 19% raportoi ahdistuneisuusoireista. Kurditaustaisista pojista 11%:lla ja tytöistä 9%:lla oli vähintään lieviä masennusoireita. Tässä tutkimuksessa oli kuitenkin mukana varsin pieni otos ja osallistumisaktiivisuus jäi matalaksi (somalitaustaisilla 44% ja kurditaustaisilla 63%), joten tutkimustulokset ovat suuntaa antavia.[21]

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla henkilöillä on UTH -tutkimuksen mukaan Suomen koko väestöön verrattuna enemmän tarvetta mielenterveyspalveluiden käyttöön, mutta erityisesti turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmiin tulisi puuttua ajoissa; epävarmuudessa ja eristyksissä normaalista eläminen ei tue traumakokemuksista toipumista. Kun estetään mielenterveyden vakava romahtaminen tai edesautetaan kuntoutumista yksilöstä säilyttää työkykynsä.[22]

Laadulliseen ja tilastolliseen aineistoon perustuva vertailututkimus Lontoossa ja Minneapolisissa asuvista somaleista: Mielenterveysongelmia ja sitä kautta integroitumisen vaikeuksia selittävät seuraavat tekijät:

  • Työttömyys on tärkein vakavaan masennukseen ja psykiatrisiin sairauksiin liittyvä tekijä. Lisäksi on paine ansaita riittävästi, jotta voi lähettää rahaa lähtömaahan (hawala - rahansiirrot vievät suuren osan tuloista). USA:ssa tehdään pitkiä (18-20 tunnin) työpäiviä kykenemättä nostamaan elintasoa, jolloin ongelmia tuo elintason ja sosiaalisen statuksen muuttuminen (aikaisempi vauraus ei enää näy; iso ero verrattuna kauemmin maassa asuneisiin ja paremmin toimeentuleviin oman etnisen ryhmän jäseniin).
  • Monta työelämässä syrjintää ja ennakkoluuloja ruokkivaa perustetta samanaikaisesti: musta ihonväri, muslimiuskonto, pakolaistausta; erityisesti pakolaisidentiteetti tuo kielteisen stigman.
  • Pidempi maassaoloaika (yli kolme vuotta) liittyy ongelmiin; Työ ja sujuvakaan kielitaito (englanti) eivät aina takaa integroitumista.
  • Sukupuoliroolien muuttuminen tuo ongelmia; miehen itsetunto laskee länsimaisen tasaarvon kontekstissa.
  • Entisen kotimaan väkivaltaisuuksista ja klaanipolitiikasta keskusteleminen aiheuttaa psykologista stressiä, samoin ero lähtömaan perheyhteydestä.[23]

Uskonto on useille maahanmuuttajille tärkeä. Nuorisobarometrin mukaan maahanmuuttajataustaiset 15-29 -vuotiaat nuoret (sekä ensimmäinen että toinen sukupolvi) kokevat itsensä suomalaistaustaisiin nuoriin verrattuna useammin uskonnolliseksi.[24] Sen sijaan vain neljännes (26%) pitää EVA:n tuoreen arvotutkimuksen mukaan uskonnollisuutta suomalaisille ja Suomelle tunnusomaisena.[25] Maallistuneessa Suomessa olisikin hyvä havaita uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien merkitys integroitumisen edistämisessä. Tämän tutkimuksen kyselyyn osallistuneiden asiantuntijoiden arvion mukaan seurakunnat ovat tukeneet työpaikan saantia ja tarjonneet yhteisöllistä toimintaa ja tukea arjen haasteissa.

Lasten ja nuorten ongelmakäyttäytyminen

Maahanmuuttajataustaiset nuoret oireilevat suomalaistaustaisia nuoria enemmän eri tavoin. Karkeasti ottaen noin joka neljännellä tai kolmannella nuorella on eriasteisia elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Koulukiusaaminen, tappeluun osallistuminen ja toisen henkilön hakkaaminen ovat yleisempiä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuin suomalaistaustaisilla nuorilla.

  • Maahanmuuttajataustaisista nuorista 26% oli kiusannut toista, 14% ilmoitti osallistuneensa tappeluun, 11% kertoi hakanneensa toisen henkilön vuoden aikana.[26]
  • Suomalaistaustaisista 19% oli kiusannut toista, 11% ilmoitti osallistuneensa tappeluun, 5% kertoi hakanneensa toisen henkilön vuoden aikana.[27]
  • Neljännes maahanmuuttajanuorten tappeluista oli ollut maahanmuuttajien välisiä; suomalaistaustaisten tappeluista 8%:ssa oli mukana ulkomaalaistaustaisia henkilöitä.[28]

Kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusatuiksi joutuvat yläasteella yleisimmin ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat, joista joka viides (20%) kertoi joutuneensa viikoittain koulukiusatuksi. Ensimmäisen polven maahanmuuttajatytöistä viikoittain kiusatuksi joutui 14 %. Toisen polven maahanmuuttajanuorista vastaavat osuudet olivat 12 % pojista ja 7 % tytöistä. Monikulttuuristen perheiden nuorista (joilla toinen vanhemmista on suomalaistaustainen) toistuvasti kiusatuiksi joutui 8 % ja valtaväestön nuorista % tytöistä ja 7 % pojista.[29]

Helsingin seudulla asuvat vieraskieliset 7.-luokkalaiset raportoivat kotikieleltään suomen tai ruotsinkielisiä hieman enemmän vähintään viikoittain ilmenevää kiusaamista koulussa.[30]

Maahanmuuttajataustaisten nuorten kiusaamiseen syyllistyvät myös itsekin ulkomaalaistaustaiset; 15% heitä kiusanneista oli ulkomaalaistaustaisia. Suomalaistaustaisten kiusaajista 5% oli ulkomaalaistaustaisia.[31]

Maahanmuuttajataustaiset 8-9 -luokkalaiset pojat ilmoittivat tehneensä rikkeitä viimeisen vuoden aikana yleisemmin kuin muut nuoret.

  • Yleisimmin rikkeitä olivat tehneet ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat: heistä joka toinen ilmoitti (49 %) tehneensä rikkeitä. Toisen polven Suomessa syntyneistä maahanmuuttajapojista rikkeitä oli tehnyt toistuvasti noin joka kolmas (34 %), monikulttuuristen perheiden pojista 26 % ja valtaväestön pojista 21 %. [32]
  • Myös tyttöjen keskuudessa rikkeiden tekeminen oli yleisintä ensimmäisen polven maahanmuuttajanuorilla (24% ilmoitti tehneensä toistuvasti rikkeitä). Toisen polven maahanmuuttajatytöistä 19%, monikulttuuristen perheiden tytöistä 21 % ja valtaväestön tytöistä 15 % oli tehnyt rikkeitä toistuvasti.[33]

Maahanmuuttajataustaiset yläasteikäiset oppilaat kertoivat lintsanneensa koulusta yleisemmin kuin muut oppilaat. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 24 % ja - tytöistä 18 % ilmoitti lintsanneensa ainakin kaksi päivää viimeisen kuukauden aikana. Vastaavat osuudet muiden ryhmien nuorista olivat 13–15 % toisen polven maahanmuuttajanuorista, 10–12 % monikulttuuristen perheiden nuorista ja 7–8 % valtaväestön nuorista.[34]

Maahanmuuttajataustaiset pojat tupakoivat ja juovat itsensä humalaan vähintään kerran kuussa yleisemmin kuin muut nuoret. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista joka kolmas tupakoi päivittäin (34%) ja juo itsensä humalaan (31%). Valtaväestön samanikäisistä pojista tupakoi 14% ja juo humalahakuisesti 11%.Harvinaisinta tupakoiminen (10%) ja humalajuominen on toisen polven maahanmuuttajatytöillä (9%).[35]

Myös huumekokeilut ovat yleisimpiä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla: 37 % ilmoitti kokeilleensa joskus laittomia huumeita. Tyttöjen osalta huumekokeilut olivat yleisimpiä niin ikään ensimmäisen polven maahanmuuttajatytöillä (20%). Vastaava osuus toisen polven maahanmuuttajapojista ja monikulttuuristen perheiden pojista oli 17– 21 %. Valtaväestön pojista 9 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus huumeita. Muista tytöistä 6– 11 prosenttia ilmoitti kokeilleensa huumeita.[36]

Keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa olivat yleisimpiä ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorilla. Tätä voi osittain selittää perheen sisäinen eritahtinen kotoutuminen, joka tuottaa perheissä vanhempien ja nuorten roolien kääntymistä siten, että nuoret alkavat ohjata vanhempiaan uudessa yhteiskunnassa. Perheen sisäiset valtasuhteet ja roolit saattavatkin olla kovien muutospaineiden alla.[37]

Syrjinnän kokemukset

Monimuotoisuuden pitää näkyä nykyistä paljon enemmän esim. mediassa, eduskunnassa, valtaapitävissä elimissä: maahanmuuttajataustaisia kasvoja ja ääniä ja asiantuntemusta valtakunnallisesti joka paikkaan, niin että siitä tulee tavanomaista ja luontevaa.

Tieteellisen asiantuntijan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Köyhää ja kouluttamatonta kiusataan (Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevat). Hän ei ole niin arvokas kuin rahakkaampi ja koulutettu. Kristityksi kääntynyt entinen muslimi on Suomessakin jopa hengenvaarassa, mutta enimmäkseen syrjitään, haukutaan, uhkaillaan ja painostetaan. Kielitaidottomia huijataan (nimenomaan toiset maahanmuuttajat).

Työelämäjärjestön edustajan palaute tässä tutkimuksessa kysymykseen maahanmuuttajaryhmien välillä havaitusta syrjinnästä ja väkivallasta

Tätä selvitystä varten laaditun Maamu -tutkimuksen aineiston analyysin mukaan syrjinnällä on moninaisia vaikutuksia psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin

  • Syrjintää kokeneet vähintään vuoden Suomessa asuneet venäläis-, kurdi- ja somalitaustaiset olivat suhteellisesti useammin välttäneet joitakin paikkoja ulkomaalaistaustaisuutensa vuoksi.
  • Syrjintää kokeneet vähintään vuoden Suomessa asuneet venäläis-, kurdi- ja somalitaustaiset olivat olleet huolissaan omasta turvallisuudestaan (joko kotona, asuinympäristössä, koulussa tai työpaikalla tai matkalla niihin taikka muualla)
  • He myös luottivat vähemmän eri viranomaisiin (julkinen terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, oikeuslaitos, eduskunta, poliisi, kunnallinen päätöksenteko, työvoimatoimisto, Kela); somalitaustaisilla syrjinnän kokemuksilla ei ollut kuitenkaan yhteyttä heikompaan luottamukseen sosiaaliviranomaisia kohtaan.
  • Syrjintää kokeneilla venäläis- ja kurditaustaisilla oli suhteellisesti enemmän mielenterveysongelmia ja he kokivat elämänlaatunsa heikommaksi; somalitaustaisilla tätä yhteyttä ei kuitenkaan havaittu.[38]

Suomessa on syrjintää etnisen taustansa tai ulkomaankansalaisuutensa perusteella kokeneita vähemmän kuin OECD - ja EU -maissa keskimäärin. Noin 12 % 15-64 - vuotiaista maahanmuuttajista kokee kuuluvansa etnisyyden, rodun tai kansalaisuuden perusteella syrjittyyn ryhmään.[39]

EU -maissa syrjintää ovat kokeneet viime vuosina eniten Saharan eteläpuolisista maista muuttaneet siirtolaiset. Syrjintä Pohjois-Afrikasta lähteneitä siirtolaisia kohtaan on lisääntynyt Euroopassa.[40]

Maamu -tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen ryhmän, somalialais-, venäläis- ja kurditaustaisten kokemuksia syrjinnästä. Syrjinnällä tarkoitettiin tutkimuksessa epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa käytöstä, nimittelyä ja sanallista loukkaamista, uhkailua ja häirintää.

  • Kaikissa ryhmissä syrjintää oli kohdattu tavallisimmin kadulla. Venäläistaustaisista 24 %, kurditaustaisista 26 % ja somalialaistaustaisista 33% oli kokenut syrjintää kadulla.
  • Kaupassa syrjinnän kokemukset olivat harvinaisempia. Venäläistaustaisista 11 %, somalialaistaustaisista 12 % ja kurditaustaisista 16 % oli kokenut syrjintää kaupassa asioidessaan.
  • Jatkuvaa viikoittaista syrjintää oli kokenut kurditaustaisista 11 %, venäläis- ja somalialaistaustaisista 7 %.[41]

Kansallisella tasolla Suomen harjoittamaa politiikkaa voidaan pitää kulttuurista monimuotoisuutta sallivana ja tukevana. Suomi on Ruotsin tavoin harjoittanut vahvasti multikulturalistista politiikkaa: kulttuurisen monimuotoisuuden virallista tunnustamista, myönteistä tai vähintään neutraalia suhtautumista monikulttuurisuuteen sekä kielten, kulttuurien ja etnisten identiteettien säilymisen julkista tukemista.[42]

Työolobarometrin (2013) mukaan työpaikalla havaittua etnistä syrjintää ja eriarvoista kohtelua oli havainnut vain 5% (vastanneiden työpaikoilla oli muihin kansallisuuksiin tai etnisiin ryhmiin kuuluvia työntekijöitä, jotka olivat maahanmuuttajia). Syrjintää havainneiden määrä on laskenut kaksi prosenttiyksikköä kolmen vuoden aikana.[43] Vuonna 2012 jopa 60% suomalaisista kuitenkin arveli, että hakijan ihonväri tai etninen alkuperä voi työnhakutilanteessa vaikuttaa syrjivästi. Niin ikään 64% koki että talouskriisi lisää etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää työmarkkinoilla.[44]

UTH -tutkimuksen mukaan suurin osa ulkomaalaistaustaisista palkansaajista arvioi ulkomaalaisia kohdeltavan työpaikallaan tasa-arvoisesti. Vain 5% oli tästä täysin eri mieltä. Epätasa-arvoista kohtelua ainakin jossain määrin olivat havainneet eniten Lähi-Itä - ja Afrikka -taustaiset.[45]

Etniseen vähemmistöön itse kuuluvat olivat kokeneet kaikkiin palkansaajiin verrattuna vain hieman enemmän syrjintää, eikä syrjintä liittynyt välttämättä kansallisuuteen tai ihonväriin. Eriarvoisuutta ei koettu palkkauksen, työn tai työvuorojen jakamisen, tiedon saannin tai työsuhde-etujen suhteen. Eriarvoisuutta oli koettu lähinnä arvostuksen saannissa, etenemismahdollisuuksissa ja koulutukseen pääsyssä.[46]

UTH -tutkimuksessa tarkastelluista viranomaispalveluista eniten epäoikeudenmukaista kohtelua oli koettu TE-toimistoissa (naiset enemmän kuin miehet) ja vähiten poliisin kanssa asioitaessa (naiset hieman harvemmin kuin miehet). Poliisin kanssa asioineista syrjintää oli kohdannut 8 % ulkomaalaistaustaisista, Kelassa tai sosiaalipalveluissa 10 %, terveyspalveluissa 12 % ja TE-toimistossa 13 %.[47]

Maahanmuuttajaryhmien ja sukupuolten väliset erot syrjinnän kokemuksissa voivat kuitenkin olla huomattavan erilaisia. Myöskään tutkimustulokset eivät ole täysin yhteneviä. Poliisin taholta koettu syrjintä ei näyttäisi liittyvän näkyvän vähemmistön asemaan.

  • UTH -tutkimuksen mukaan useimmin syrjintää (epäoikeudenmukaista kohtelua) poliisin taholta olivat kokeneet EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka -taustaiset (12%); vähiten syrjintää poliisin kanssa asioidessaan olivat kokeneet Venäjä ja Neuvostoliitto -taustaiset (4%). Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisista sekä muu Afrikka -taustaisista syrjintää poliisin taholta oli kokenut 9%, Aasia -taustaisista 7%.[48]
  • Maamu -tutkimuksessa tarkastelluista kolmesta ryhmästä eniten syrjintää tai epäoikeudenmukaista kohtelua poliisin kanssa asioidessaan olivat kokeneet kurditaustaiset (miehistä 30% ja naisista 18%). Somalialaistaustaisista miehistä 20% ja naisista 11% oli kokenut syrjintää poliisin kanssa asioidessaan. Venäläistaustaisista miehistä syrjintää oli kokenut 6% ja venäläistaustaisista naisista 8%.[49]
Taulukko 10. Epäoikeudenmukaista kohtelua poliisin kanssa asioidessa viimeisen 12 kk aikana kohdanneet (%) ulkomaalaistaustaiset (20−64-v.) 2014
Syntyperä (maaryhmä) Syrjintää kokeneet (%)
Venäjä ja NL 4
Viro 8
Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka 9
Muu Afrikka 9
Aasia 7
EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka 12
Latinalainen Amerikka, Itä-Eurooppa ja muut 9
Ulkomaalaistaustaiset yhteensä 8

Lähde: UTH -tutkimus[50]

Noin puolet suomalaisista (52 %) kokee poliisin suhtautuvan muista kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin samalla tavalla kuin muihin suomalaisiin. 28 % vastaajista oli sitä mieltä, että suhtautuminen on tiukempaa ja 9 % piti suhtautumista löysempänä.[51]

Poliisissa rasismi ei vaikuttaisi olevan järjestelmällistä, vaan yksittäisten poliisien syrjiviä tai rasistisia tekoja. Vähemmistöjen näkökulmasta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu sekä ´hyviä´että ´huonoja´poliiseja.[52]

Noin puolet suomalaista (52%) arvioi vuonna 2014 poliisin suoriutuneen melko tai erittäin hyvin rasismiin viittaavien rikosten paljastamisessa ja tutkinnassa, joka neljäs (26%) arvioi poliisin suoriutuneen joko melko tai erittäin huonosti (EOS, 22%).[53]

Nuorisobarometrin mukaan 15-29 -vuotiaat kokevat eniten syrjintää koulussa, mutta maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät ole joutuneet syrjinnän kohteeksi koulussa sen useammin kuin muutkaan nuoret. Nuoret eivät myöskään ole kokeneet korostetun usein syrjintää työelämässä, nuorisopalveluissa tai urheiluseuroissa. Tutkijat selittävät yhdeksi mahdollisuudeksi havaitsematta jäävän syrjinnän, jota voi esiintyä esimerkiksi rekrytoinnissa.[54]

Luottamus yhteiskuntaan

Kukaan ei kerro poliisille. "Sen jälkeen supo soittelisi jatkuvasti ja kaikki kokisivat olevansa seurannan kohde. Yksi leimaa koko porukan. Poliisi on paikalla vain, kun on ongelmia. Se ei taas auta ennalta ehkäisyä”, nuorten luottohenkilö tilittää. Hänestä on hassua, että yliopistolla suomalainen tutkija luokittelee radikalisoituneita. ”Me yhteisössä voisimme kerätä tietoa, mutta se ei olisi akateeminen raportti. Virkamiehet, poliisi, media ja tutkijat puhuvat ilmiöstä, josta eivät tiedä mitään. ”Poliisi, ota töihin myös ”meikäläisiä”, eri etnisiä taustoja. Rehtori, poista mamuluokat. Ne eivät edistä pätkääkään kielen oppimista. Työnantaja, anna edes päivä kokeilla varastotöitä, ennen kuin tyrkkäät mappi ö:hön. Vaikka ei ole CV:tä, se ei tarkoita, ettei osaisi. Futisseura tai järjestö, anna pelaajamaksuja anteeksi lahjakkaille pelaajille. Kunnanisä, auta asunnottomia 18 ikävuoden jälkeen. Verorahojen vartija, löydä yhteisön avainhenkilöt ja kuuntele heidän ratkaisujaan. Maksa heille jopa palkkaa. Viimeinen pointti on tärkeä, painottaa nuorten luottohenkilö. Parhaita asiantuntijoita eivät ehkä ole ne, joilla on tunnettu järjestö tai asema, edes imaamit. Hän kehottaa katsomaan, kuinka moni Isisiin lähtijä on ollut rekisteröitynyt uskonnolliseen yhdyskuntaan. ”Verorahat jaetaan kuitenkin niille, jotka osaavat lähettää kokouskutsun seitsemän vuorokautta aiemmin.”

YLE:n toimittaja Sara Rigatellin haastattelemat espoolaisnuoret[55]

UTH -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset (ts. Suomessa pysyvät henkilöt, joiden molemmat vanhemmat syntyneet ulkomailla) luottivat Suomen koko väestöön verrattuna enemmän poliisiin ja oikeuslaitokseen sekä julkiseen sosiaali- ja terveyshuoltoon. Erityisesti sosiaalipalveluihin luotetaan huomattavasti kantaväestöä enemmän.[56]

  • Ainoastaan muu Afrikka ryhmään kuuluvat (esim. somalit) luottivat poliisin hieman vähemmän kuin Suomen koko väestö keskimäärin. Ero mahtuu kuitenkin 95% luottamusväliin. Sukupuolten välillä ei ollut näkemyseroja.[57]
  • Eniten viranomaisiin luotettiin Pohjois- ja Itä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Ahvenanmaalla; vähiten pääkaupunkiseudulla.[58]

Kaikki ulkomaalaistaustaiset ryhmät UTH -tutkimuksessa luottivat myös ihmisiin yleensä enemmän kuin Suomen koko väestö. Luottamusta muihin ihmisiin on eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa; vähäisintä luottamus oli espoolaisten ja vantaalaisten keskuudessa.[59]

Luottamus viranomaisiin ja yleensä kanssaihmisiin laskee maassa oloajan myötä. Pidempään, yli 10 vuotta Suomessa asuneet luottavat näihin vain hieman enemmän kuin koko Suomen väestö keskimäärin.[60]

Nuorisobarometrissa kysyttiin arviota siitä, kokeeko useimpien ihmisten pyrkivän käyttämään häntä hyväkseen vai kokeeko ihmisten olevan reiluja. Toisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset ja täysi-ikäisenä Suomeen muuttaneet luottivat muihin ihmisiin hieman vähemmän kuin kaikki vastaajat keskimäärin. Alle 18-vuotiaana Suomeen muuttaneet sen sijaan luottivat muihin ihmisiin yhtä yleisesti kuin kaikki vastaajat keskimäärin.[61]

Nuorisobarometrin toisessa kysymyksessä kysyttiin luottamusta ihmisryhmiin, jotka edustavat eri etnistä ryhmää kuin sinä itse. Maahanmuuttajataustaisten nuorten luottamus erilaisuutta edustaviin ihmisryhmiin on heikompaa kuin suomalaistaustaisilla nuorilla. Luottamuksen puute kohdistuu näin ollen myös toisiin etnisiin ryhmiin.Ne joilla on muihin etnisiin ryhmiin kuuluvia läheisiä, myös luottavat enemmän muuta etnistä ryhmään edustaviin. Lisääntyneet kontaktit näyttävät täten vähentävän epäluuloja.[62]

Yleinen havainto Euroopasta: 2. maahanmuuttajasukupolvi luottaa vähemmän poliisiin kuin ensimmäinen. Syyt: uhrikokemukset, poliisikohtaamiset, yhteiskunnan poliittiset ja byrokraattiset käytännöt.[63]

Korkea luottamus poliisiin selittyy osin sillä, että maahanmuuttajat pitävät suomalaisen poliisin toimintatapaa ja kykyä selvittää rikoksia huomattavasti parempana kuin heidän lähtömaassaan.[64]

Taulukko 11. Eri viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin paljon luottavien osuus (%) eri väestöryhmissä (20−64 -vuotiaat) vuonna 2014.
Julkinen terveydenhuolto Julkinen sosiaalihuolto Oikeuslaitos Poliisi
Venäjä ja Neuvostoliitto 63,3 74,8 76,1 82,5
Viro 67,3 75,7 78,8 88,3
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 61,1 63,8 71,3 81,7
Muu Afrikka 72,2 67,5 73,1 71
Aasia 72,3 74 78,1 84,8
EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka 61 66,9 74,3 81,2
Latinalainen Amerikka, Itä-Eurooppa ja muut 64,6 71,6 83,4 86,6
Ulkomaalaistaustaiset yhteensä 65,7 70,9 76,6 82,8
Suomen koko väestö 52,5 36,7 58,4 74,6

Lähde: UTH- ja ATH-tutkimus.[65]

Katso myös

Maahanmuutto ja turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle -raportti

Raportin pääsivu · Yleiskuva · Kotouttaminen · Psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi · Asuinalueiden etninen segregaatio · Yleinen järjestys ja turvallisuus · Radikalisoituminen ja vakoilu · Maahanmuuton yhteys rikollisuuteen · Turvallisuuden kannalta haavoittuvat maahanmuuttajat · Tulevaisuus · Lähteet ja viitteet · Alkuperäinen raportti: Maahanmuutto ja turvallisuus | Raporttia vastaan esitetty kritiikki

YLE A2-turvattomuusilta 2.3.2016 · Otakantaa-keskustelu turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä · Yhteenveto ja vastaukset kysymyksiin · Ihmisten vuorovaikutusten kuvaaminen

Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta · Mielipidekysely 2015: MTS_mielipidetutkimus_15_raportti_suomeksi

Viitteet

  1. ↑ Castaneda & Kauppinen 2015, 187-204
  2. ↑ Castaneda ym. 2015a
  3. ↑ Castaneda ym. 2015a
  4. ↑ Castaneda ym. 2015a
  5. ↑ Castaneda ym. 2015a
  6. ↑ Castaneda ym. 2015a
  7. ↑ Castaneda ym. 2015a
  8. ↑ Castaneda ym. 2015a
  9. ↑ Castaneda ym. 2015a
  10. ↑ Castaneda ym. 2015a; Koponen ym. 2015a; Koponen ym. 2015b
  11. ↑ Castaneda ym. 2015a; Koponen ym. 2015a; Koponen ym. 2015b
  12. ↑ Castaneda ym. 2015a; Koponen ym. 2015a; Koponen ym. 2015b
  13. ↑ Castaneda ym. 2015a; Koponen ym. 2015a; Koponen ym. 2015b
  14. ↑ Castaneda ym. 2015a
  15. ↑ Kerkkänen & Säävälä M. 2015
  16. ↑ Maamu -tutkimus; Castaneda ym. 2015b
  17. ↑ Maamu -tutkimus; Castaneda ym. 2015b
  18. ↑ Maamu -tutkimus; Castaneda ym. 2015b
  19. ↑ Kerkkänen & Säävälä M. 2015
  20. ↑ Matikka ym. 2014
  21. ↑ Laatikainen & Mäki 2014
  22. ↑ Castaneda ym. 2015a
  23. ↑ Warfa ym. 2012
  24. ↑ Myllyniemi S. (toim.) 2014
  25. ↑ Haavisto 2014b
  26. ↑ Nuorisorikollisuuskysely 2012. Lehti ym. 2014
  27. ↑ Nuorisorikollisuuskysely 2012. Lehti ym. 2014
  28. ↑ Nuorisorikollisuuskysely 2012. Lehti ym. 2014
  29. ↑ Matikka ym. 2014
  30. ↑ Malin, Kinnunen & Rimpelä 2015
  31. ↑ Nuorisorikollisuuskysely 2012. Lehti ym. 2014
  32. ↑ Matikka ym. 2014
  33. ↑ Matikka ym. 2014
  34. ↑ Matikka ym. 2014
  35. ↑ Matikka ym. 2014
  36. ↑ Matikka ym. 2014
  37. ↑ Matikka ym. 2014, 34-35
  38. ↑ Castaneda ym. 2015b
  39. ↑ OECD/European Union 2015
  40. ↑ OECD/European Union 2015
  41. ↑ Castaneda ym. 2012
  42. ↑ Arvio perustuu Pasi Saukkosen Pohjoismaita ja Alankomaita vertailevaan tutkimukseen ja kansainväliseen Multiculturalism Policy Index -hankkeen keräämiin tietoihin. Saukkonen 2013
  43. ↑ Työolobarometri 2013. Pietiläinen & Keski-Petäjä 2014
  44. ↑ Eurobarometri 2012 ja Työolobarometri 2013. Pietiläinen & Keski-Petäjä 2014
  45. ↑ Väänänen, Toivanen & Koskinen 2015
  46. ↑ Työolotutkimus 2013. Pietiläinen & Keski-Petäjä 2014
  47. ↑ Castaneda ym. 2015
  48. ↑ Castaneda ym. 2015a
  49. ↑ Castaneda ym. 2012
  50. ↑ Castaneda ym. 2015a
  51. ↑ Poliisibarometri 2014
  52. ↑ Saari 2009
  53. ↑ Poliisibarometri 2014
  54. ↑ Myllyniemi (toim.) 2014
  55. ↑ YLE Kotimaa 17.6.2015, Näkökulma: Ohjeita Isis-riskinuorilta
  56. ↑ Castaneda ym. 2015a
  57. ↑ Castaneda ym. 2015a
  58. ↑ Castaneda ym. 2015a
  59. ↑ Castaneda ym. 2015a
  60. ↑ UTH -tutkimus. Castaneda ym. 2015a
  61. ↑ Myllyniemi (toim.) 2014
  62. ↑ Myllyniemi (toim.) 2014
  63. ↑ Skogan 2014
  64. ↑ Egharevba & Crentsil 2013
  65. ↑ Castaneda ym. 2015a. ATH = Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus. Huom! UTH ja ATH - tutkimuksissa kysyttiin luottamuksesta poliisiin instituutiona; Poliisibarometri mittaa luottamusta poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten toimintaan; sen mukaan kansalaisten luottamus poliisin toimintaan on vieläkin suurempi (92% luottaa erittäin tai melko paljon). Toisaalta 42 % suomalaisista pitää mahdollisena, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa. Ks. Poliisibarometri 2014
Noudettu kohteesta http://fi.opasnet.org/fi-opwiki/index.php?title=Maahanmuutto,_psyykkinen_ja_sosiaalinen_hyvinvointi_ja_turvallisuus&oldid=31682