Riskinarviointi konsultin näkökulma
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi3528 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
KAIVOSTEN YMPÄRISTÖRISKINARVIOINTI KONSULTIN NÄKÖKULMASTA
Yleistä
Luotettava ympäristöriskin ja -vaikutusten arviointi on välttämätön edellytys kestävälle ja ympäristöönsä soveltuvalle kaivostoiminnalle. Mikäli luotettavaa riskinarviointia ei pystytä toteuttamaan, voidaan ympäristöriskien hallintakeinot mitoittaa ja kohdistaa väärin sekä hankkeen suunnittelussa että toteutuksessa. Ympäristöriskinarvioinnin tulisikin olla keskeinen osa kaivostoiminnan suunnittelua ja toteutusta. Puutteellinen tai epäluotettava riskinarviointi vaikeuttaa myös viranomaisten päätöksentekoa, joka entisestään heikentää riskinhallintaan suunnattujen resurssien kohdentamista.
Suunnitellun kaivoshankkeen ympäristöriskinarviointi toteutetaan pääsääntöisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain ja asetuksen mukaisessa menettelyssä. Pienemmissä hankkeissa, joihin YVA-menettelyä ei sovelleta, riskiarviointi toteutetaan ympäristölupahakemusvaiheessa.
Kaivostoiminnan ympäristöriskinarvioinnin menettelyksi ei toistaiseksi ole vakiintunutta käytäntöä, ja riskinarvioinnissa tarvittava taso ja laajuus määritelläänkin yleensä kohdekohtaisesti. (Kauppila P. et al. 2011)
Riskinarvioinnin ongelmat
Kaivostoiminnan riskien ja vaikutusten arviointiin liittyy useita haasteita. Konsultin näkökulmasta keskeisimpiä riskinarvioinnin ja lupamenettelyjen haasteita ovat olleet:
- Toimijoiden, konsulttien ja viranomaisten osaaminen
- Hankkeiden ja niiden riskien yksilöllisyys
- Hankkeiden laajuus ja riskien monimuotoisuus
- Kansallisen tutkimustiedon puute
- Kaivostoiminnan ja ympäristölainsäädännön historia
- Hankkeiden aikataulu
- Riskinarvioiden tarkastettavuuden ongelmat
Kaivostoiminnalla on pitkät perinteet Suomessa. Kaivostoiminnan hiljaisimmat vuodet ajoittuivat 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle eikä uusia kaivoksia käytännössä perustettu. Samaan aikaan valtaosa nykyisestä ympäristölainsäädännöstä tuli voimaan. Tämän seurauksena kaivosalan ympäristöasioiden osaaminen, käytännöt ja erilaiset lupamenettelyt eivät ehtineet kehittyä, kun kaivosteollisuus lähti voimakkaaseen kasvuun 2000-luvun alkuvuosien jälkeen. Vastakkaisena esimerkkinä voidaan pitää jätehuoltoa, jossa kaatopaikkahankkeita ja niiden ympäristövaikutusten/-riskien arviointia on tehty jatkuvasti ja vakiintuneita sekä hyväksi havaittuja käytäntöjä on muodostunut niin suunnittelussa ja toteutuksessa kuin viranomaistoiminnassakin. Kaivosalaan liittyvä ympäristölainsäädäntö muuttuu edelleen hyvin voimakkaasti, joka puolestaan nostaa ympäristönsuojelun vaatimustasoa, mutta ei välttämättä edesauta vakiintuneiden ja hyväksi havaittujen käytäntöjen muodostumista.
Kaivoshankkeet ovat päästöiltään ja ympäristövaikutuksiltaan hyvin erilaisia. Erot johtuvat erityisesti malmiesiintymän geologiasta, joka määrittelee muodostuvien kaivannaisjätteiden ympäristöominaisuudet ja näin ollen hyvin pitkälle kaivostoiminnan päästöjen ja riskien luonnetta. Lisäksi on huomioitava kaivostoiminnan sijaintipaikan ympäristö. Kaivostoiminnassa malmiesiintymä määrittelee tarkasti kaivoksen sijainnin sekä ohjaa muiden toimintojen sijoittumista. Käytännössä lähes kaiken muun teollisen toiminnan sijaintipaikka voidaan määrittää muiden intressien pohjalta.
Kaivoshankkeet ovat yleensä mittakaavaltaan suuria ja niiden ympäristöriskit erittäin monitahoisia. Kansallisen tutkimustiedon määrä etenkin eri päästömekanismien osalta on osin puutteellista. Tämä edellyttää monipuolista ja hyvää asiantuntemusta niin toiminnanharjoittajien, konsulttien kuin lupa- ja valvontaviranomaistenkin puolelta. Riskien monitahoisuus ja se, että eri riskejä ja vaikutuksia selvitetään eri menetelmin, vaikeuttaa riskinarvioiden luotettavuuden varmistamista ja tarkistettavuutta. Kaivosten merkittävimmät ympäristöriskit liittyvät usein kaivannaisjätteiden pitkäaikaiskäyttäytymiseen ja vesistöön kulkeutuviin päästöihin, mutta joissakin hankkeissa merkittävimmät riskit voivat liittyä esimerkiksi toiminnan melu- tai tärinävaikutuksiin.
Kaivoshankkeiden ja lupamenettelyjen aikataulujen sekä käytettävissä olevien resurssien yhteensovittaminen muodostaa myös suuren haasteen. Kaivoshankkeen yksityiskohtaiset toteutussuunnitelmat ja riskinarviointi pitäisi pystyä toteuttamaan hyvissä ajoin ennen YVA- ja lupamenettelyjä. Uudet kaivoshankkeet vaativat usein suunnittelu- ja etenkin investointivaiheessa ulkopuolista rahoitusta, joka lähes poikkeuksetta edellyttää lainvoimaisia lupapäätöksiä kyseiselle toiminnalle sekä hyvää markkinatilannetta lopputuotteille. YVA- ja ympäristölupamenettelyt vievät nykyisin tyypillisesti kahdesta kolmeen vuotta, jonka jälkeen tulevat yleensä valitusprosessit. Tämän seurauksena kaivoshankkeen yksityiskohtainen toteutussuunnittelu ja sitä kautta luotettava ympäristöriskin ja -vaikutusten arviointi pitäisi pystyä suorittamaan aikana, jolloin taloudellisia resursseja ei välttämättä ole saatavissa.
Riskinarvioinnin nykytila ja tulevaisuus
Alan toimijoiden, konsulttien sekä viranomaisten osaaminen on kasvanut huomattavasti ja kansallista tutkimustietoa sekä tarkkailutuloksia nykylainsäädännön aikana suunnitelluista ja perustetuista kaivoksista alkaa kertyä. Ympäristöriskin arviointi onkin kehittynyt selvästi viimeisten vuosien aikana ja kehitys jatkuu edelleen. Riskinarviointiin liittyy kuitenkin yhä edellä kuvattuja ongelmia.
Tämän tutkimushankkeen aikana kehitetty MINERA-riskinarviointimalli kehittää osaltaan ympäristöriskin ja vaikutusten arviointia mm. seuraavilla tavoilla:
- Tutkimustiedon määrä
- Yksi työkalu
- Aikataulu
- Hankesuunnittelun työkalu
- Riskinarvioiden läpinäkyvyys
MINERA-mallin lähtötiedoksi on kerätty suuri määrä kansainvälistä tutkimustietoa. Tätä tietoa voidaan mallissa säätää kansallisiin tai paikallisiin olosuhteisiin sopivammaksi. Lisäksi MINERA-malli on yksi työkalu, jolla pystytään tarkastelemaan yhtäaikaisesti ja kokonaisuutena erilaisia kaivoshankkeista aiheutuvia terveysriskejä sekä ekologisia riskejä.
Riskinarviointi pystytään toteuttamaan ilman, että hankesuunnitelmien tarvitsee olla yksityiskohtaisia, koska malli sisältää lähtötietoja toimivista kaivoksista. MINERA-mallilla pystytään tunnistamaan hankkeen kriittiset riskit ja karkealla tasolla arvioimaan uuden kaivoshankkeen riskejä ja hankkeen soveltuvuutta ympäristöönsä jo erittäin varhaisessa vaiheessa. Alustavan riskinarvioinnin lähtökohdaksi tarvitaan ainoastaan hankkeen sijainti sekä keskeiset suunnitteluparametrit, joita ovat mm. louhintamenetelmä (avolouhinta vai maanalainen), tuotantomäärät sekä malmin ja sivukivien ominaisuudet.
MINERA-mallilla viranomaiset sekä eri intressiryhmät voivat tarkastaa toiminnanharjoittajien ja konsulttien laatimia kohdekohtaisia riskinarvioita, joka lisää prosessien läpinäkyvyyttä. MINERA-malli on yksinkertainen ja toimiva menetelmä yleisen tason riskinarviointiin, mutta se ei kuitenkaan korvaa kohdekohtaista ja yksityiskohtaisempaa riskinarviointia.
Katso myös
Viitteet
Aiheeseen liittyviä tiedostoja
<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>