Pintavesi

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi3458
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3458}}

Ero sivun ”Pintavesi” versioiden välillä(µg /l)

Obs	Matriisi	Tyyppi	Ominaisuus	Lyhenne	Määrä	Kuvaus
1	Pintavesi	Päästöraja-arvo	1,2- dikloorietaani (1,2-etyleenikloridi)	C2H4Cl2	0
2	Pintavesi	Päästöraja-arvo	aldriini	C12H8Cl6	0
3	Pintavesi	Päästöraja-arvo	dieldriini		0
4	Pintavesi	Päästöraja-arvo	endriini	C12H8Cl6O	0
5	Pintavesi	Päästöraja-arvo	isodriini	C12H8Cl6	0
6	Pintavesi	Päästöraja-arvo	DDT	C14H9Cl5	0
7	Pintavesi	Päästöraja-arvo	(para-para-DDT)		0
8	Pintavesi	Päästöraja-arvo	heksaklooribentseeni	C6Cl6	0
9	Pintavesi	Päästöraja-arvo	heksaklooributadieeni		0
10	Pintavesi	Päästöraja-arvo	heksakloorisykloheksaani (gamma-isomeeri, lindaani)		0
11	Pintavesi	Päästöraja-arvo	hiilitetrakloridi	CCl4	0
12	Pintavesi	Päästöraja-arvo	pentakloorifenoli	C6Cl5OH	0
13	Pintavesi	Päästöraja-arvo	tetrakloorieteeni(tetrakloorietyleeni)	CCl2	0
14	Pintavesi	Päästöraja-arvo	triklooribentseeni (1,2,4-triklooribentseeni)	C6H3Cl3	0
15	Pintavesi	Päästöraja-arvo	trikloorieteeni (trikloorietyleeni)	C2HCl3	0
16	Pintavesi	Päästöraja-arvo	trikloorimetaani (kloroformi)	CHCl3	0
17	Pintavesi	Päästöraja-arvo	elohopea ja sen yhdisteet	Hg	5
18	Pintavesi	Päästöraja-arvo	kadmium ja sen yhdisteet	Cd	10
19	Pintavesi	Raja-arvo	alakloori	C14H20ClNO2	0.7
20	Pintavesi	Raja-arvo	antraseeni	C14H10	0.4
21	Pintavesi	Raja-arvo	atratsiini		2.0
22	Pintavesi	Raja-arvo	bentseeni	C6H6	50
23	Pintavesi	Raja-arvo	C10-13-kloorialkaanit		1.4
24	Pintavesi	Raja-arvo	klorfenvinfossi		0.3
25	Pintavesi	Raja-arvo	klorpyrifossi (klorpyrifossi-etyyli)	C9H11Cl3NO3PS	0.1
26	Pintavesi	Raja-arvo	diuroni		1.8
27	Sisämaan pintavesi	Raja-arvo	endosulfaani		0.01
28	Muu pintavesi	Raja-arvo	endosulfaani		0.004
29	Pintavesi	Raja-arvo	fluoranteeni		1
30	Pintavesi	Raja-arvo	heksaklooribentseeni	C6Cl6	0.05
31	Pintavesi	Raja-arvo	heksaklooributadieeni		0.6
32	Sisämaan pintavesi	Raja-arvo	heksakloorisykloheksaani	C6H6Cl6	0.04
33	Muu pintavesi	Raja-arvo	heksakloorisykloheksaani	C6H6Cl6	0.02
34	Pintavesi	Raja-arvo	isoproturoni		1.0
35	Pintavesi	Raja-arvo	nonyylifenoli (4-nonyyli-fenoli)		2.0
36	Pintavesi	Raja-arvo	pentakloori-fenoli		1
37	Pintavesi	Raja-arvo	bentso(a)pyreeni		0.1
38	Pintavesi	Raja-arvo	simatsiini		4
39	Pintavesi	Raja-arvo	tributyyli-tinayhdisteet (tributyylitina-kationi)		0.0015

Sedimentin pitoisuuksien muodostuminen

Kaivosalueelta vesistöihin päätyvä metallipäästö nostaa pitoisuuksia sedimentissä. Syntyvien pitoisuuksien etukäteisarviointi on haastavaa ja yksinkertaisin lähtötiedoin ja menetelmin tehtynä jää välttämättä karkealle tasolle.

Pintasedimentin taustapitoisuuden arviointi

(NYKYRAKENTEELLA TÄMÄ UPOTETTAISIIN ALEMMAKSI KOHTAAN JOSSA ARVIOIDAAN SEDIMENTTIÄ. TÄMÄ OSIO ON TÄRKEÄ EKOTOKSIKOLOGIAN PUOLELLA JA SIELTÄ TULEE VIITTAUS TÄHÄN. SITEN VOISI VIELÄ MIETTIÄ, TULISIKO TÄSTÄ JOTENKIN KOKONAAN OMA OSIONSA. EHKÄ ON HYVÄ NÄHDÄ, TULEEKO MUITA VASTAAVIA RAKENTEITA JA TEHDÄ SITTEN YHTENÄISELLÄ TAVALLA. VALMIITA TEKSTEJÄ ON HELPPO SIIRRELLÄ PAIKASTA TOISEEN. 26.3.2012/hk)

Kolmiulotteinen syvyyskartta Rikkaveden Luikonlahdelta.

Suuret järvet

Vesistöön kulkeutuvan aineksen akkumulaatiota arvioidaan GTK:n keräämään, koko Suomen kattavan sedimenttiaineiston avulla. Tarkoitus on, että aineistosta valitaan vertailukohdaksi lähin tai muutoin soveltuva kohde. Kaikista Suomen suurista (> 100 km2) järvistä on käytettävissä sedimentin pintaosan metallipitoisuudet ja arvio sedimentin %-osuudesta järven pinta-alaan nähden. Karkean arvion mukaan suurissa järvissä kiintoaineksen kertymisnopeudet v. 1986 jälkeen ovat prosenttipisteittäin n. 137, 178 ja 362 g/m2/a (10. 50. ja 90. prosenttipiste: Seitsemän Keskisen Suomen alueella olevaa n. 100 km2 järveä; kaksi sedimenttiprofiilia kustakin.)

Pienet järvet

Vastaava geokemiallinen tieto on tarjolla valikoidusti myös pienemmistä järvistä, ja koostumustietoja voi soveltaa lähes suoraan, mikäli jokin niistä sijoittuu tutkittavan järven lähietäisyydelle – edellyttäen, että valuma-alueen ominaisuudet pysyvät samoina ja valuma-alue on pääosin subakvaattisella alueella. Mikäli tutkittava kohde ei sijaitse minkään luettelossa olevan pienjärven läheisyydessä, voidaan arviossa käyttää samalle valuma-alueelle sijoittuvan suuremman järven koostumustietoja. Tällöin kuitenkin suuren järven koostumustiedot on arvioitava alkuaineittain erilaisten valuma-alueen ominaisuuksien ja maankäytön intensiteetin perusteella. Alla olevassa taulukossa on esitetty prosenttipisteittäin kertoimet, joiden perusteella pienjärven koostumusta voi arvioida suhteessa samalla valuma-alueella olevaan suurjärveen. Kertoimet valitaan sen mukaan, mikä on tutkittavan järven pH tai maankäytön intensiteetti suhteessa suurjärveen. Alhaisen pH:n tapauksessa As, Co, Fe, Mn ja Zn:n kertoimet ovat pieniä (lähellä 10. %-pistettä) ja päinvastoin. Vastaavasti maankäytön intensiteetin ollessa alhainen Cr, Cu, Ni ja V:n kertoimet ovat pieniä (lähellä 10. %-prosenttipistettä). Maankäytön intensiteetti vaikuttaa samalla tavalla myös Co, Fe ja Zn-pitoisuuksiin, mutta heikommin kuin pH. Arviossa voi käyttää apuna myös sedimentin C-pitoisuutta siten, että C-pitoisuuden kasvaessa kaikkien em. alkuaineiden pitoisuudet pyrkivät pienenemään (kertoimet pieniä) kun taas S-pitoisuus kasvaa (kertoimet suuria). Pb:n ja Cd:n kohdalla määräävin tekijä on maankäytön intensiteetti ja sen kasvaessa Pb ja Cd-pitoisuudet pienenevät (lähestyy 10 %-pistettä).

Taulukko. Kertoimet, joilla arvioidaan pienjärven alkuainepitoisuuksia suhteessa saman valuma-alueen suurjärven pitoisuuksiin.

Prosenttipiste	As	Cd	Co	Cr	Cu	Fe	Mn	Mo	Ni	Pb	S	V	Zn
90	1.0	1.7	1.8	0.8	1.4	1.3	0.9	2.6	1.6	2.9	6.0	1.2	1.4
50	0.6	1.1	0.8	0.5	1.0	0.5	0.2	0.8	0.5	1.5	3.2	0.8	0.8
10	0.4	0.5	0.2	0.3	0.6	0.2	0.03	0.4	0.3	0.9	1.6	0.5	0.4

Metallimalmien tapauksessa on moreeniaineksessa yleensä normaalia korkeammat metallipitoisuudet, joten tämä on otettava huomioon kaikissa tapauksissa. Erityisesti tämä koskee alueita, missä on U-mineralisaatioita. Mikäli kohde sijaitsee surpa-akvaattisella alueella, voidaan GTK:n moreeniatlaksen ja muita mahdollisia moreenin koostumustietoja käyttää metallipitoisuuksien arviointiin. Moreeniin verrattuna Co-pitoisuudet sedimenteissä ovat n. 2-kertaisia, Cr-pitoisuudet n. 1,6-kertaisia, Fe-pitoisuudet n. 4-kertaisia, Ni-pitoisuudet n. 1,2-kertaisia, V-pitoisuudet n. 1,6-kertaisia ja Zn-pitoisuudet n. 2,5-kertaisia (Mäkinen 2005). Sedimenttien U-pitoisuudet voidaan melko suoraan arvioida GTK:n moreeni- ja purosedimenttiatlaksesta.

Kun sedimentin koostumus on arvioitu, on vuorossa akkumulaationopeuden arviointi, mikä tapahtuu alla olevan Taulukon perusteella. Taulukossa on metsäisillä ja peltoja sisältävillä valuma-alueilla olevien järvien tietoja akkkumulaationopeudesta (g/m²/a) näytteenottopaikalla. Arvot kuvaavat maankäytön intensiteettiä siten, että 90. %-prosenttipisteessä maankäyttö on intensiiivistä ja päinvastoin. Tämän jälkeen arvioidaan koko järven akkumulaatioalueen pinta-ala, joka yleisesti ottaen on n. > 2 m syvyydellä oleva alue. Lisäksi on arvioitava kiintoaineksen retentio altaaseen, joka vuorostaan on järven tilavuuden ja virtaaman suhde.

Taulukko. Akkumulaationopeuden (g/m²/a) arviointi metsäisillä (DM_metsä) ja peltoja (DM_pelto) sisältävillä valuma-alueilla prosenttipisteittäin.

Prosenttipiste	DM_metsä	DM_pelto
90	319	3358
50	115	1696
10	54	615

http://fi.opasnet.org/fi/J%C3%A4rvisedimenttien_metallipitoisuudet

Kun edellä kuvattuja tietoja soveltamalla on arvioitu altaaseen luontaisesti akkumuloituvien metallien määrät, lisätään arvoihin kaivosalueelta tulevat päästöt ja lasketaan sedimentin keskikoostumus painotettuna tausta- ja kaivospäästöjen arvoilla.

(OLISIKO TÄLLE OSUUDELLE AINAKIN JOLTAKIN OSIN TEHTÄVISSÄ LASKENTAKAAVAA R:LLÄ? VAIKUTTAISI ETTÄ OLISI./HK)

Meromiktisuus

Meromiktisuus on normaalia yleisempää kaivosten alapuoleisissa pienvesistöissä.Yleisintä tämä on jyrkkäreunaisissa altaissa tai altaan osissa, mutta tasapohjaisissa pienjärvissä meromiktisuutta ei esiinny. Pitkulaisissa < 2 km kokoisissa järvissä voidaan morfologisena raja-arvona meromiktisuuden esiintymiselle pitää < 110 pituus-/syvyys –suhdetta. Mikäli järvi on pyöreämuotoinen ja läpimitaltaan > 2 km, kasvaa meromiktisuuden todennäköisyys vasta kun pituuus/syvyyssuhde on << 100. Reittivesistöissä kaivoskuormitusta lähinnä olevassa ja erillisessä altaan osassa on meromiktisuus todennäköisintä. Suotuisissa olosuhteissa melko pienet elektrolyyttipitoisuudet voivat aiheuttaa meromiktisuuden. Co, Cu, Ni, Zn:n osalta pitoisuudet ovat n. 1 - 10 µg/l; Fe, Mn ja S-pitoisuudet ovat > 0.3 mg/l, 600 µg/l ja > 150 mg/l. Ominaista järville on myös, että TOC > 10 mg/l.

Talvihapettomuus

Yleisintä talvihapettomuus on jyrkkäreunaisissa altaissa tai altaan osissa. Veden elektrolyytti- ja TOC-pitoisuudet ovat pienempiä kuin meromiktisissa järvissä. Mikäli elektolyyttipitoisuudet ovat alhaisia, korkea TOC (> 20 mg/l), kohtalaiset S-pitoisuudet (30 mg/l) ja pieni vesitilavuus (< 150 000 m3) lisäävät talvihapettomuuden riskiä. Tällöin osa sedimenttien metalleista muuttuu liukoiseen muotoon ja kulkeutuu sedimentin yläpuoliseen alusveteeen.

Alkuaineiden kulkeutuminen valuma-alueelta

Järvialtaiden sedimenttikoostumuksen perusteella voidaan todeta, että rikki kulkeutuu valuma-alueelta altaaseen huomattavasti tehokkaammin kuin metallit.

Terveysriskinarvio

Tässä kuvataan, miten kaivostoimintaan liittyvien kaivosalueen ulkopuolelle pintavesiin (puro-, joki- ja järvivedet) päätyvien päästöjen terveyshaittoja ja -riskejä voidaan arvioida kaivosalueen ulkopuolella asuvalle väestölle.

Asia on relevantti kun/jos kaivokselta pääsee vettä suoraan ympäröivään vesistöön (puro, joki, järvi ja siihen liittyvä vesistöreitti)

• jätevetenä (käsitelty tai käsittelemätön)
• louhosvetenä (louhokseen kertyvä vesi)
• pinta-, pintakerros- ja pohjavesivaluntana
• aineita tulee merkittävänä laskeumana ilmasta suoraan vesistöön (ilmalaskeuma, sadanta)
• patomurtuman seurauksena (onnettomuus/poikkeustilanne)

Pintavedessä olevien päästöjen osalta on tarpeen arvioida

• ympäristö- ja ekotoksikologiset vaikutukset ja riskit
• mahdollinen terveyshaitta ympäristön väestölle
• tarvittaessa myös muu haitta, esimerkiksi vaikutus ihmisten yleiseen viihtyvyyteen

Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa arvio pintavedessä olevien aineiden aiheuttamasta terveysriskistä ja -haitasta joudutaan tekemään osin erilaisen tiedon pohjalta kuin kaivoksen jo toimiessa, arviointi on jaettu

A. Terveysriskin arvio kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa pintaveteen päätyvistä aineista

B. Terveysriskin arvio pintaveteen päätyvistä aineista toimivan kaivoksen ympäristössä

Valitse arviointiprosessi sen mukaan, mihin vaiheeseen arviointia ollaan tekemässä. Jos arvioinnin kannalta kriittistä tietoa puuttuu, on syytä selvittää sen tarve ja saatavuus suhteessa arvioitavan ongelman todennäköisyyteen ja laajuuteen.

A. Terveysriskin arvio kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa pintaveteen päätyvistä aineista

Arvioi seuraavien kaivosalueelta tulevien vesien osuus ja merkitys kaivosympäristön vesistöjen pintaveden laadun kannalta.

Arvion aluksi on hahmotettava ja kuvattava, mitä vesiä, vesistöjä ja vesireittejä arvio koskee (tarkastelualueen rajaus).

Jätevesi

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset jätevedestä pintaveteen päätyvät terveyshaittaa aiheuttavat aineet
• kuvata vesistöalue, jota haitta potentiaalisesti koskee (pitoisuudet pintavedessä merkittävästi poikkeavat)
• arvioida aineiden aiheuttaman terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvio tulisi tehdä

• normaalitoimintaan liittyen
• poikkeustilanteissa (jätevesien vuoto puhdistamatta vesistöön; siitä pahin tilanne)

• Kuvaa jäteveden käsittelyprosessi(t) kaivosalueella

• Kuvaa kaivosalueelta lähtevän jäteveden (puhdistettu vesi tai puhdistamaton vesi, ellei erikseen puhdisteta)
  • volyymit (aikayksikössä, kokonaismäärä esim. vuositasolla)
  • koostumus (veteen jäävät poikkeavat aineet, arvio pitoisuuksista, kokonaisemissio esim. vuositasolla)

• (nimeä) koostumuksesta aineet, joita määrällisesti päätyy pintaveteen paljon
• (nimeä) pintaveteen päätyvistä aineista potentiaalisesti haitalliset aineet ihmisen terveyden kannalta (aineen toksisuuden perusteella tai aineen päästömäärän perusteella)
• Kuvaa
  • virtaamat; aineiden sekottuminen ja laimeneminen vesistössä/vesistöreitissä, jonne jätevesi johdetaan (erityisesti arvio, missä kohtaa vesireittiä pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi enää taustapitoisuudesta tai ovat muuten merkityksettömiä)
  • aineiden käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
  • säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
  • vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
  • sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
  • onko vesistöön laskettavassa vedessä sellaisia mikrobeja, siinä määrin, että niihin voi liittyä terveysriskejä

Jos mahdollista, tee laskelmat aineiden laimenemisesta vastaanottavassa vesistössä virtaamatietojen perusteella, missä saakka kaivokselta todennäköisesti ilmenee vielä poikkeavia pitoisuuksia.

Arvioi jätevedessä pintaveteen tulevien päästöjen osuus pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Louhosvesi

Kuvaa louhosveden

• sijainnit ja määrät kaivosalueella
• käsittelyprosessi kaivosalueella (erityisesti, päätyykö vettä kaivosalueen ulkopuolelle, vesistöön)
• louhosvedessä ympäröivään vesistöön päätyvät aineet
• arvio niiden vaikutus pintaveden laatuun ja sen merkitys ympäröivän väestön terveyden kannalta kuten kohdassa Jätevedet.

Jos päästönä on samoja aineita kuin muissa päästöreiteissä, niiden vaikutus ja merkitys on arvioitava kokonaisuutena pintavedessä.

Arvioi louhosvedessä pintaveteen tulevien päästöjen osuus pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Pintavesivaluntapäästöt

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset päästöt kaivosalueelta ja sen ympäristöstä pintavesivalunnassa terveyshaittaa aiheuttavat aineet
• kuvata vesistöalue, jota haitta potentiaalisesti koskee (pitoisuudet pintavedessä merkittävästi poikkeavat)
• arvioida aineiden aiheuttaman terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvioidaan

• valunnat prosesseista normaalitoiminnassa (varsinaiseen toimintaan liittyvät valunnat, vuodot)
• hulevedet (sadevedet, keväällä lumen sulamisvedet)

Valunnat prosesseista normaalitoiminnassa

Arvioi ja tarvittaessa kuvaa kaivostoiminnasta syntyvät valunnat:

• määrä/volyymi
• valunnan sisältämät aineet, joilla voi olla ympäristö- tai terveysvaikutuksia aineen toksisuuden ja/tai aineen päästömäärän perusteella)
• aineiden
  • virtaumat; aineiden sekottuminen ja laimeneminen vesistössä/vesistöreitissä, jonne vedet päätyvät (erityisesti arvio, missä kohtaa vesireittiä pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi enää taustapitoisuudesta tai ovat muuten merkityksettömiä)
  • käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
  • säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
  • vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
  • sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
  • onko vesistöön päätyvässä vedessä sellaisia mikrobeja, siinä määrin, että niihin voi liittyä terveysriskejä

Arvioi valuntavesistä pintaveteen tulevien päästöjen osuus pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Hulevedet

Kuvaa ja arvioi hulevesien merkitys päästölähteenä ympäröivään vesistöön.

Tee tarvittaessa yksityiskohtainen arvio kuten kohdassa Valunnat normaalitoiminnassa.

Pintakerros- ja pohjavesivalunta

Jos pintakerrosvalunta tai pohjavesivalunta ovat merkittäviä päästölähteitä pintaveteen, ne ja niiden merkitys on arvioitava erikseen.

Arvioinnissa voidaan soveltaa kohtaa Valunnat normaalitoiminnassa.

Päästöt ilmasta suoraan veteen

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset kaivosalueelta ilmalaskeumana suoraan pintaveteen päätyvät päästöt (todennäköisimmin näkyvän pölyn päästöjä, niiden kuvaus)
• arvioida päästöistä aiheutuvan haitan/terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvio tulisi tehdä

• normaalitoimintaan liittyen
• poikkeustilanteissa (epänormaalit ilmapäästöt, jos ne ovat mahdollisia, pahin tilanne)

Arvioi ja tarvittaessa kuvaa potentiaalisti haittaa aiheuttavat päästöt:

• koostumus
• määrä
• haitalliset komponentit, joilla voi olla ympäristö- tai terveysvaikutuksia (aineen toksisuuden ja/tai aineen päästömäärän perusteella)
• päästön käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
• säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
• vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
• sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
• päästön leviäminen vesistöalueelle/vesistöreitissä (erityisesti arvio, minne saakka ulottuu)

Jos kyseessä on hiukkaspäästö, erityisesti leviämisen arvioinnissa ympäristöön tulevat kyseeseen samat menetelmät kuin kohdassa Hiukkaspäästöjen arviointi ja sen arviointia (LINKKI) voidaan käyttää hyväksi.

Arvioi pintaveteen tulevat päästöt soveltuvasti pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Patomurtuma tai muu vastaava yllättävä vesipäästö

Kuvaa

• arvioitava patomurtumariskitilanne (mitä, missä ja miten voi tapahtua)
• pintaveteen päätyvä päästö
• siihen liittyvät pintaveteen päätyvät haitalliset komponentit terveysriskin kannalta (kemialliset, mikrobiologiset, muut)
• virtaama; aineiden sekottuminen ja laimeneminen vesistössä/vesistöreitissä, jonne vesi päätyy (erityisesti arvio, missä kohtaa vesireittiä pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi enää taustapitoisuudesta tai ovat muuten merkityksettömiä)
• aineiden käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
• säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
• vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
• sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
• arvioi aineiden aiheuttaman terveyshaitan luonne ja suuruus; jos kyseessä on samoja aineita kuin muita reittejä veteen päätyvässä vedessä, on arvioitava soveltuvasti niiden vaikutus yhdessä
• onko vesistöön päätyvässä vedessä sellaisia mikrobeja, siinä määrin, että niihin voi liittyä terveysriskejä
• ongelman muovautuminen ajan kuluessa ja pitkäaikaisseuraamukset
• päästöjen rajoitustoimet onnettomuuden tapahduttua

Arvio tulisi tehdä realistisen pahimman tilanteen mukaan.

Lisää patomurtumasta pintaveteen tulevat päästöt kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Sedimentti

Vesistöjen pintavesi on tasapainossa pohjan sedimentin kanssa. Pohjan sedimenttiin voi kertyä haitallisia aineita ja sedimentti toimia niiden pitkäaikaislähteenä pintaveteen.

Pohjasedimenttiin kertyvillä vierasaineilla on todennäköisesti ensisijaisesti paikallinen, ekotoksikologinen vaikutus sedimentin kasveihin ja eläimistöön.

Ihmiset eivät altistu suoraan luonnonvesien sedimentille ja niissä oleville aineille muuten kuin kahlatessaan rannalla vedessä (uimareissut). Koska kyseessä on harvinainen ja satunnainen tapahtuma, tässä yhteydessä tapahtuvaa altistumista iholle ei ole tarpeen tarkemmin huomioida terveysriskinarviossa.

Sedimenttiin kertyvät aineet on syytä huomioida lähteenä, jotka vaikuttavat aineiden pitoisuuksiin pintavesissä.

Päästölähteiden kokonaisvaikutus pintaveden vedenlaatuun

Eri vesipäästöreitit saattavat tuottaa samoja aineita ja päästöjä tarkasteltavaan veteen, jolloin niiden kokonaismäärä ratkaisee pintaveden laadun.

Esitä arviossa kunkin esille otettavan aineen kokonaispäästö ja -vaikutus pintaveden laatuun.

Tämä on haitan ja riskin arvion osalta tärkein tieto, koska kokonaispäästö - ja pitoisuus pintavedessä ratkaisee, liittyykö aineeseen/päästöön terveys- ja muita riskejä vai ei.

• Käytä eri lähteistä koostuvaa aineen kokonaispitoisuutta/kokonaispäästötietoa pintavedessä terveysriskin arviointiin.

Terveysriskin arviointi tehdään kullekin pintaveden käyttötarkoitukselle erikseen kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit- mukaisesti.

Pintaveden nykytilan kartoitus

Oleellinen osa toimivan kaivoksen terveys- ja muiden riskien arvion kannalta on seurata kaivosaleen ympäristön pintavedessä tapahtuvia mahdollisia muutoksia kaivostoiminnan aikana. Tapahtuuko vedessä muutoksia, jotka vaikuttavat terveys-, ympäristö- ja muihin riskeihin.

Mahdollisten muutosten toteamiseksi pintaveden laadussa, tarkastelualueen pintavesien nykytila tulisi perusteellisesti kartoittaa (kemiallisesti, tarvittaessa mikrobiologisesti) ennen kaivostoiminnan aloittamista, lähtötietotasoksi myöhempiä arvioita varten. Yksityiskohtainen pintavesien nykytilan kartoitus on oleellinen osa riskinarviota ennen kaivostoiminnan käynnistämistä.

Se edellyttää mahdollisen olemassa olevan tiedon kokoamista ja tarvittaessa uusia analyysejä ja määrityksiä. Lopputuloksen tulisi antaa edustava kuva lähtötilanteesta jatkoseurannan pohjaksi (velvoitetarkkailu).

Suositeltavaa on, että lähtötilan selvitys tehdään laajempana kuin myöhempi velvoitetarkkailu, koska suunnitteluvaiheessa kaikkia pintaveden laatuun vaikuttavia tekijöitä ei välttämättä voida ennakoida.

B. Terveysriskin arvio pintaveteen päätyvistä aineista toimivan kaivoksen ympäristössä

Jo toimivan kaivoksen vesiprosessit tiedetään, ne voidaan määritellä ja kuvata. Riskinarviointiin on käytettävissä todellista tietoa käsiteltävistä vesimääristä. Vesistä on erilaista analyysitietoa niiden sisältämistä aineista ja koostumuksesta tai analytiikkaa voidaan tarvittaessa tehdä toimintaan liittyen (kemialliset analyysit, mikrobiologiset analyysit). Siten arvio voidaan perustaa todelliseen tietoon, on tehtävissä tarkempana ja kohdistaa kriittisiin asioihin.

Pintaveden laatuun liittyvän velvoitetarkkailun tuloksista on seurattavissa muutostrendejä ja sieltä voi nousta esille uusia arvioitavia aineita.

Arvioi seuraavien kaivosalueelta tulevien vesien osuus ja merkitys kaivosympäristön vesistöjen pintaveden laadun kannalta. Arvion aluksi on hahmotettava ja kuvattava, mitä vesiä, vesistöjä ja vesireittejä arvio koskee (tarkastelualueen rajaus).

Jätevesi

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset jätevedestä pintaveteen päätyvät terveyshaittaa aiheuttavat aineet
• kuvata vesistöalue, jota haitta potentiaalisesti koskee (pitoisuudet pintavedessä merkittävästi poikkeavat)
• arvioida aineiden aiheuttaman terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvio tulisi tehdä

• normaalitoimintaan liittyen
• poikkeustilanteissa (jätevesien vuoto puhdistamatta vesistöön; siitä pahin tilanne)

Arvio suositellaan tehtäväksi seuraavasti:

• Kuvaa jäteveden käsittelyprosessi(t) kaivosalueella

• Kuvaa kaivosalueelta lähtevän jäteveden (puhdistettu vesi tai puhdistamaton vesi, ellei erikseen puhdisteta)
  • volyymit (aikayksikössä, kokonaismäärä esim. vuositasolla)
  • koostumus (veteen jäävät poikkeavat aineet, niiden pitoisuudet siten kuin tiedetään, kokonaisemissio esim. vuositasolla)
  • (nimeä) koostumuksesta aineet, joita määrällisesti päätyy pintaveteen paljon ja tiedot pitoisuuksista (jos on)
  • (nimeä) pintaveteen päätyvistä aineista potentiaalisesti haitalliset aineet ihmisen terveyden kannalta (aineen toksisuuden perusteella tai pitoisuuksien/päästömäärän perusteella)
• Kuvaa
  • virtaamat pintavedessä; aineiden sekottuminen ja laimeneminen vesistössä/vesistöreitissä, jonne jätevesi johdetaan (erityisesti arvio, missä kohtaa vesireittiä pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi enää taustapitoisuudesta tai ovat muuten merkityksettömiä)
  • aineiden käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
  • säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
  • vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
  • sedimentaatiotaipumus
  • säilyvyys sedimentissä
  • pitoisuustieto sedimentissä jos sedimentaatio on relevantti asia arvioitavaksi
  • vesistöön valunnassa mahdollisesti päätyvät mikrobit, jotka lisäävät terveysriskejä ja niiden mahdolliset määrä/pitoisuustiedot
  • arvio jäteveden sisältämien aineiden vaikutuksesta pintaveden laatuun suhteessa muihin mahdollisiin päästöihin (osuus aineiden todettuihin pitoisuuksiin arvioitavassa pintavedessä; seuranta- tai valvontatieto)

Jos mahdollista, tee laskelmat aineiden laimenemisesta vastaanottavassa vesistössä virtaamatietojen perusteella, missä saakka kaivokselta todennäköisesti ilmenee vielä poikkeavia pitoisuuksia.

Lisää jätevedessä pintaveteen tulevat päästöt pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Louhosvesi

Kuvaa louhosveden

• sijainnit ja määrät kaivosalueella
• louhosveden koostumus (sen sisältämät aineet ja niiden pitoisuudet)
• käsittelyprosessi kaivosalueella (erityisesti, päätyykö vettä kaivosalueen ulkopuolelle, vesistöön)
• louhosvedessä ympäröivään vesistöön päätyvät aineet
• arvio louhosveden sisältämien aineiden vaikutuksesta pintaveden laatuun (osuus aineiden todettuihin pitoisuuksiin arvioitavassa pintavedessä; seuranta- tai valvontatieto) kuten kohdassa Jätevedet

Jos päästönä on samoja aineita kuin muissa päästöreiteissä, niiden vaikutus ja merkitys on arvioitava kokonaisuutena pintavedessä.

Lisää louhosvedessä pintaveteen tulevat päästöt pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Pintavesivaluntapäästöt

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset päästöt kaivosalueelta ja sen ympäristöstä pintavesivalunnassa
• terveyshaittaa aiheuttavat aineet
• kuvata vesistöalue, jota haitta potentiaalisesti koskee (pitoisuudet pintavedessä merkittävästi poikkeavat)
• arvioida aineiden aiheuttaman terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvioidaan

• valunnat normaalitoiminnassa (varsinaiseen toimintaan liittyvät valunnat, vuodot)
• hulevedet (sadevedet, keväällä lumen sulamisvedet)

Valunnat prosesseista normaalitoiminnassa

Arvioi ja tarvittaessa kuvaa haittaa mahdollisesti aiheuttavat valunnat:

• määrä/volyymi
• valunnan sisältämät aineet, joilla voi olla ympäristö- tai terveysvaikutuksia (aineen toksisuuden ja/tai aineen päästömäärän perusteella)
• arvio osuudesta aineiden todettuihin pitoisuuksiin pintavedessä ja sen merkitys
• aineiden
  • virtaumat; aineiden sekottuminen ja laimeneminen vesistössä/vesistöreitissä, jonne vedet päätyvät (erityisesti arvio, missä kohtaa vesireittiä pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi enää taustapitoisuudesta tai ovat muuten merkityksettömiä)
  • käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
  • äilyvyys ja hajoaminen pintavedessä (pysyvyys)
  • vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
  • sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
• vesistöön valunnassa mahdollisesti päätyvät mikrobit, jotka lisäävät terveysriskejä

Lisää valunnoista pintaveteen tulevat päästöt pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee aineen kokonaispäästökuormalle terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Hulevedet

Kuvaa ja arvioi hulevesien merkitys päästölähteenä ympäröivään vesistöön.

Tee tarvittaessa yksityiskohtainen arvio kuten kohdassa Valunnat normaalitoiminnassa.

Pintakerros- ja pohjavesivalunta

Jos pintakerrosvalunta tai pohjavesivalunta ovat merkittäviä päästölähteitä pintaveteen, ne ja niiden merkitys on arvioitava erikseen. Arvioinnissa voidaan soveltaa kohtaa Valunnat normaalitoiminnassa.

Päästöt ilmasta suoraan veteen

Tavoitteena on

• nimetä potentiaaliset kaivosalueelta ilmalaskeumana suoraan pintaveteen päätyvät päästöt (todennäköisimmin näkyvän pölyn päästöjä, niiden kuvaus)
• arvioida päästöistä aiheutuvan haitan/terveyshaitan luonne ja suuruus

Arvio tulisi tehdä

• normaalitoimintaan liittyen
• poikkeustilanteissa (epänormaalit ilmapäästöt, jos ne ovat mahdollisia, pahin tilanne)

Kuvaa mahdollisesti tai jo todetut haittaa aiheuttavat päästöt

• koostumus
• määrä
• haitalliset komponentit, joilla voi olla ympäristö- tai terveysvaikutuksia (aineen toksisuuden ja/tai aineen päästömäärän perusteella)
• päästön käyttäytyminen pintavedessä (vesikemia)
• säilyvyys ja hajoaminen vedessä (pysyvyys)
• vaihtuvien ympäristöolosuhteiden vaikutus pitoisuuksiin (vuodenajat)
• sedimentaatiotaipumus, säilyvyys sedimentissä
• päästön leviäminen vesistöalueelle/vesistöreitissä (erityisesti arvio, minne saakka ulottuu)

Jos kyseessä on hiukkaspäästö, erityisesti leviämisen arvioinnissa ympäristöön tulevat kyseeseen samat menetelmät kuin kohdassa Hiukkaspäästöjen arviointi (linkki) voidaan käyttää hyväksi.

Lisää pintaveteen tulevat päästöt soveltuvasti pintaveden kokonaispäästökuormaan ja tee terveysriskinarvio kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Patomurtuma tai muu vastaava yllättävä vesipäästö

Patomurtuma tai muu vastaava päästö on poikkeustilanne. Siihen liittyvät riskit kuvataan ja arvioidaan toimivassa kaivoksessa samalla tavalla kuin kaivoksen suunnitteluvaiheessa (linkki), mutta arviointiin on käytettävissä todellisempaa tietoa toiminnasta, padoista, ainemääristä jne. eli arvio voidaan tehdä todellisempana. Jos jotain tämänsuuntaista on jo tapahtunut, se kuuluisi kuvata ja ottaa huomioon arviota tehtäessä.

Päästölähteiden kokonaisvaikutus pintaveden vedenlaatuun

Eri vesipäästöreitit saattavat tuottaa samoja aineita ja päästöjä tarkasteltavaan veteen, jolloin niiden kokonaismäärä ratkaisee pintaveden laadun.

Esitä arviossa kunkin esille otettavan aineen kokonaispäästö(kuorma) ja kokonaispäästön vaikutus pintaveden laatuun.

Tämä on haitan ja riskin arvion osalta tärkein tieto, koska kokonaispäästö - ja pitoisuus pintavedessä ratkaisee, liittyykö aineeseen/päästöön terveys- ja muita riskejä vai ei.

• Käytä eri lähteistä koostuvaa aineen kokonaispitoisuutta/kokonaispäästötietoa pintavedessä terveysriskin arviointiin.

Terveysriskin arviointi tehdään kullekin pintaveden käyttötarkoitukselle erikseen kohdan Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit-mukaisesti.

Ihmisten altistuminen kaivosperäisille aineille pintavedessä ja siihen liittyvät terveysriskit

Arvioi ainekohtaisesti ihmisten altistuminen pintaveden välityksellä

• juomavedessä
• vedessä uitaessa
• pesuvetenä
• saunottaessa löylyveden välityksellä
• kasvien kasteluveden välityksellä kasvimaille ja siitä ravintokasveihin
• aineiden saanti paikallisessa kalassa

ja niihin liittyvä terveysriski.

Alla on altistumistapakohtaiset suositukset.

Altistumistapojen suhteellinen merkitys on useimmiten ainekohtainen (aineen säilyvyys vedessä ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet vaikuttavat). Tee tarkempi arvio altistumistavoille, joilla voi olettaa olevan merkitystä, ottaen kuitenkin kantaa jokaiseen erikseen, onko se kohteessa relevantti.

Altistuminen juomavedessä

Pintavettä ei tulisi käyttää juomavetenä. Siksi pintavedessä olevia päästöjä ei arvioida varsinaisina juomaveden epäpuhtauksina.

Jos pintavettä, jonne kaivostoiminnan päästöt päätyvät, käytetään vesilaitoksen raakavesilähteenä, päästöjen merkitys raakaveden käytettävyydelle tähän tarkoitukseen ja siitä valmistetun juomaveden laadulle on arvioitava erikseen.

Oleellista tässä yhteydessä on

• onko vieraita/haitallisia aineita pintavedessä
• tuleeko raakavedestä jäämiä vesilaitokselta lähtevään veteen
• mitkä ovat niiden pitoisuudet käyttäjälle tulevassa talousvedessä.

Altistuminen ja siitä aiheutuva riski arvioidaan kvantitatiivisesti kyseisissä kohdissa kuvatulla tavalla.

Altistuminen uimavedessä

Kaivostoiminnan päästöt (jos niitä on) ympäröivän veden/vesistön uimakelpoisuuteen ja laatuun on arvioitava. Vaikuttaako toiminta veden käyttökelpoisuuteen uimavetenä?

Arviossa on huomioitava

• kemialliset aineet
• mikrobit ja levät
• veden laatu kokonaisuutena.

Kaivoksen normaalitoiminnassa kaivosympäristön kemiallisten aineiden päästöt pintavesiin eivät todennäköisesti aiheuta suoraa toksisuuteen perustuvaa terveyshaittaa uitaessa. Aineiden pitoisuudet pintavedessä jäävät useimmiten niin pieniksi, että haitallista altistumisen tasoa ei saavuteta. Vesiliukoiset aineet eivät juuri imeydy ihon läpi (uiminen, peseytyminen vedessä) tai tartu merkittävästi ihon pinnalle. Jos kemiallisten aineiden päästöt huonontavat veden laatua, on mahdollista että huonolaatuisessa vedessä on muita tekijöitä (leviä, mikrobeja, happamuus), jotka aiheuttavat iho-oireita.

Allergian kehittyminen tai allergisen reaktion ilmeneminen iholle ei ole todennäköistä uimaperäisestä altistumisesta päästöille.

Uitaessa niellään jossakin määrin suuhun joutuvaa pintavettä, mutta satunnaisesti uitaessa tällä ei ole kemiallisiin aineisiin liittyvän terveysriskin kannalta useimmiten merkitystä (saatava annos elimistöön jää pieneksi, poikkeuksena mahdollisesti sinilevät (LINKKI ao. kohtaan kohdassa Perustelut ja taustatietoa). Jos vesi on pahasti pilaantunutta, uimaan ei mennä jo muista syistä.

Jos veteen (veden pinnalle) tulee näkyvästi likaavia aineita (ilmalaskeumana tai veden mukana, esimerkiksi pöly, noki), se saattaa tarttua iholle ja liata ihoa. Haitta on todellinen mutta ensi sijassa viihtyvyyshaitta (likaaminen). Yleisiä uimarantoja koskevan lainsäädännön mukaan uimavedessä ei saa olla jätteitä (esimerkiksi öljymäisiä ja tervamaisia aineita, laatusuositus).

Jätevesien purkupaikan ympäristön soveltuvuus uimiseen, jos paikalle on vapaa pääsy, on syytä arvioida erikseen, erityisesti soveltuvuus poikkeustilanteessa, jolloin päästöt ovat epänormaalit (uintirajoitukset). Veteen voi liittyä ihon likaamisongelma, mikä jo sinänsä rajoittaa muuta altistumista.

Jos päästöissä on veteen päätyviä mikrobeja, siinä määrin, että ne voivat pilata pintaveden laatua tai päästöt huonontavat vedenlaatua siinä määrin, että levien ja mikrobien esiintyvyys ja pitoisuudet pintavedessä kasvavat merkittävästi, myös niihin liittyvä riski uimavedessä on arvioitava. Arvioinnissa on suotavaa käyttää Suomessa yleisten uimarantojen vedelle asetettuja laatuvaatimuksien ja –suosituksia. Koska merkittävät mikrobiologiset riskit eivät ole kovin todennäköisiä, asiaa ei ohjeisteta tässä MINERA-mallissa tätä yksityiskohtaisemmin.

On mahdollista, että kaivostoiminnan päästöt (erityisesti fosfori- ja typpipäästöt) rehevöittävät vesistöä ja lisäävät sinilevien (syanobakteerien) kasvua vedessä. Sinileviä uimaveden saastuttajina ja niiden esiintyvyyden kuvausta on käsitelty mm. uimavesilainsäädäntöön liittyvässä soveltamisoppaassa.

Lapsille riskit eivät ole uimaveden osalta suurempia kuin aikuisille. He ovat kuitenkin tärkeä arvioinnin kohde, koska lapset uivat usein aikuisia useammin ja enemmän. Vauvoja ei tyypillisesti viedä uimaan pintaveteen, ainakaan säännöllisesti. Vauvojen iho läpäisee vierasaineita paremmin ensimmäisen ikävuoden aikana kuin aikuisten iho, mutta sen jälkeen merkittävää eroa ei ilmeisesti enää ole.

Altistuminen pesuveden välityksellä

Pintavettä käytetään erityisesti kesämökeillä usein saunassa myös pesuvetenä. Epäpuhtauksien aiheuttamat terveysriskit eivät ole tässä käytössä uimaveteen liittyviä riskejä suuremmat. Jos päästöissä on helposti haihtuvia aineita, ne ovat vedestä jo tässä vaiheessa vedestä haihtuneet, eivätkä aiheuta erityistä altistumista esimerkiksi saunan lämpimästä vedestä. Siten lähtökohtaisesti sama riskinarvio sopii uimaveteen ja pesuveteen.

Altistuminen saunan löylyveden välityksellä

Löylyvesi on teoriassa potentiaalinen altistumislähde aineille, joita vedessä on huomattavia määriä. Altistuminen löylyvedestä on ainekohtaisesti arvioitava. Ihmisten altistumisesta saunottaessa löylyvedessä kemiallisille tai muillekaan altisteille (mikrobit) ei ole tiedossa mitään tutkimustietoa (tilanne 31.12.2012), joten asiaa joudutaan arvioimaan varsin teoreettisesti.

Kiukaalle heitetty vesi höyrystyy aerosoliksi, jota hengitetään. Tämä on todennäköisesti merkittävin altistumistapa. Samassa yhteydessä saunan kiukaasta (erityisesti kiuaskivistä) saattaa irrota ilmaan myös aineita (erityisesti metalleja) kantavia hiukkasia joita hengitetään. Toistaiseksi ei ole tietoa, minne ja mihin muotoon toistuvasti (vuosien ajan) kiukaalle heitetystä vedestä aineet saunassa päätyvät (kumuloituminen esimerkiksi kiuaskiviin?).

Löylyveden merkitys terveysriskiä aiheuttavana tekijänä on arvioitava ensisijassa aineen toksisuuden perusteella (kuinka toksista löylyvedessä oleva aine hengitettynä on, miten se todennäköisesti käyttäytyy löylyvedessä (haihtuvuus, hajoamattomuus), millaisia vaikutuksia se voi aiheuttaa toistuvassa pitempiaikaisessa altistumisessa.

Hyvin teoreettinen arvio potentiaalista terveysongelmasta voidaan tehdä laskemalla saunan ilmaan syntyvä pitoisuus heitetystä löylyvedestä ja vertaamalla sitä sisäilman tai työperäisiin työpaikan ilman raja-arvoihin (esimerkiksi HTP-arvot Suomessa). Jos arvo ylittyy tai turvamarginaalia (MOS) jää vähän, mahdollista terveysriskiä ja sen aiheuttamia toimenpiteitä on syytä arvioida yksityiskohtaisemmin.

Vesihöyrystä aineita päätyy myös iholle, mutta ne huuhdotaan pois peseydyttäessä. Tämä altistuminen iholle on arvioinnin ja riskin kannalta todennäköisesti toissijaista.

Altistuminen kasvien kasteluveden välityksellä

Pintavettä saatetaan käyttää kasvimaan kasteluun, jolloin vedessä olevat aineet päätyvät kasvien päälle/pinnalle ja kasvimaan maaperään. Tähän liittyvää ihmisten altistumista ja terveysriskiä arvioitaessa on huomioitava erityisesti aineen säilyvyys ja pysyvyys kasveissa ja maaperässä (esimerkiksi metallit).

Kasvien pintakontaminaatio

Kasteluvesi kontaminoi kasveja suoraan (esimerkiksi salaattien kastelu vedellä, päästöt salaatin pinnalla). Kontaminaatiota on mahdotonta määrittää edustavasti, koska sade huuhtoo kasveja satunnaisesti.

Pintakontaminaatiota voidaan vähentää kasvit pesemällä ennen käyttöä. Olennaista on tietää kontaminaatioriski, jotta kasvit osataan tarvittaessa pestä ennen käyttöä.

Kasveihin maaperästä kertyvät aineet

Jos samaa maapalaa kastellaan vuosikausia kontaminantteja sisältävällä pintavedellä, varsinkin metallit kertyvät maaperään ja pitoisuus maaperässä nousee.

Metallit kertyvät vaihtelevasti (lajikohtaisesti) juurien kautta kasveihin, vielä vaihtelevasti kasvin eri osiin. Ainoa tapa saada luotettavaa tietoa riskinarviointiin on määrittää kyseisistä kasveista (syötävistä osista) ongelmaksi arvioitujen aineiden pitoisuudet ja käyttää saatua pitoisuustietoa altistumisen ja riskin arvioon.

Kun analyysi tehdään huuhtomatta näytettä, se kertoo kokonaisaltistumisen kasteluvedestä (pintakontaminaatio ja kasviin maaperästä päätyvä annos).

Altistuminen paikallisesta kalasta

Ihmiselle potentiaalinen altistumisreitti pintaveden vierasaineille on kyseisestä vedestä pyydetyn kalan syönti. Erityisesti orgaaniset aineet saattavat rikastua ravintoketjussa kalaan.

Jos pintavedessä on huomattavan poikkeavia pitoisuuksia yksittäisiä aineita, ja niiden on syytä epäillä kertyvän kalaan, aineiden pitoisuus kaloista tulisi määrittää. Analyysi tulisi tehdä kaloista, joita syödään, niiden syötävästä osasta (ellei analyysiä ole muuten ohjeistettu, esimerkiksi rasva) ja riittävän edustavasti, jotta altistuminen voidaan arvioida.

Tämän tiedon perusteella lasketaan kalasta saatava annos ja tehdään sen perusteella kalaan liittyvä terveysriskin arvio.

Suomalaiset miehet syövät keskimäärin kalaa 46 g/päivä ja naiset 45 g/päivä. . 6-vuotiaat lapset syövät Suomessa kalaruokia keskimäärin 22 g/päivä.

Riskin kuvauksessa voidaan käyttää vertailukohtana (aineesta riippuen)

• aineen suurinta sallittua pitoisuutta kalassa
• aineen suurinta sallittua saantia (TDI, ADI) tai muuta käytettävissä olevaa vertailuarvoa

Riskinarvio paljastaa samalla kyseisen veden kalan käytettävyyden ravintona ja siihen mahdollisesti liittyvät toimenpiteet.

Jos samalle aineelle altistutaan myös muista päästöistä, on tehtävä myös kokonaisaltistumisarvio ja siihen liittyvä riskinarvio.

Pintaveteen liittyviä viite- ja raja-arvoja

Varsinaisesti pintavesiin liittyen on annettu vähän terveysriskinarvioinnissa viitearvoiksi solveltuvia raja-arvoja.

Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (868/2010) on listattu vesiympäristölle vaarallisia aineita, vesiympäristölle haitallisia aineita, pohjavedelle vaarallisia aineita ja annettu ympäristölaatunormit usealle aineelle, joita ei saa ylittää.

Ympäristölaatunormi on aineen pitoisuus pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää. Siten aineiden ympäristölaatunormeja kuuluu käyttää lakisääteisesti yhtenä viitearvona arvioitaessa aineiden haitallisuutta pintavesissä.

Yksittäisiä aineita pintavedessä arvioitaessa kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa, kuuluuko aine asetuksen 868/2010 luetteloihin ja onko sille numeerista ympäristölaatunormia.

Asetuksen 868/2010 liitteessä (Liite 1, A) on lueteltu 15 orgaanista ainetta, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin. Aineet eivät ole tyypillisiä kaivosympäristössä käytettäviä aineita.

Asetuksessa (Liite 1, B) annetaan seuraavat metalleja koskevat suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuusarvoina (pitoisuus liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna, päästö ei saa ylittää pitoisuutta päästökohdassa):

• Kadmium ja sen yhdisteet 10 µg/l
• Elohopea ja sen yhdisteet 5 µg/l (muu kuin kloorialkaaliteollisuus)

Lisäksi asetuksessa on (Liite 1, C) ympäristölaatunormit (pitoisuudet) yhteensä 33 aineelle tai aineryhmälle, mm. usealle orgaaniselle liuottimelle, PAH-aineelle, metallille (nikkeli, lyijy, elohopea, kadmium) ja tributyylitinayhdisteille, soveltuvasti

• sisämaan pintavesille
• muille pintavesille
• suurin sallittu pitoisuus
• kalan (ahven) elohopeapitoisuudelle (20 µg/kg tuorepainoa)

Kadmiumia, nikkeliä, lyijyä ja elohopeaa arvioitaessa luonnostaan koholla oleva taustapitoisuus voidaan huomioida järvien, jokien ja rannikkovesien ympäristölaatunormissa asetuksen 868/2010 Liitteen 1 mukaisesti.

Kadmiumin, nikkelin, lyijyn ja elohopean taustapitoisuuksista suomalaisissa pintavesissä ja kalojen elohopeapitoisuuksista on koottu tietoa mm. ympäristölaatunormeja varten . Taustapitoisuustiedot sopivat yleisen tason vertailuarvoiksi poikkeavien pitoisuuksien toteamiseen.

Yleisten uimarantojen uimaveden laatuun liittyvät vaatimukset ja suositukset on esitetty asiaa koskevissa asetuksissa (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta 177/2008), Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta 354/2008) ja niihin liittyvässä soveltamisoppaassa . Sinileviä uimaveden saastuttajina ja niiden esiintyvyyden kuvausta on käsitelty mm. uimavesilainsäädäntöön liittyvässä soveltamisoppaassa. Nämä laatuvaatimukset ja suositukset koskevat lain mukaan uimarannoiksi määriteltyjä rantoja, mutta kuvastavat yleisellä tasolla veden sopivuutta uimavedeksi.

Terveysriskin kannalta potentiaalisia ongelma-aineita pintavesissä

Suomen pintavesissä on joitakin tiedossa olevia terveyshaittojen kannalta potentiaalisesti haitallisia aineita, joihin lisäpäästöt tai merkittävät muutokset pintaveden laadussa saattavat vaikuttaa. Niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Mikä tahansa aine, jonka pitoisuus vesistössä kohoaa niin suureksi, että lähestytään ympäristölle ja ihmisille toksisia pitoisuuksia, voi muodostua ongelmaksi.

• Elohopea ja metyylielohopea
• Sinilevät/sinilevätoksiinit

Elohopea/metyylielohopea

Elohopea kertyy pintavesissä metyylielohopeana petokaloihin, erityisesti haukeen. Myös ahvenessa, kuhassa ja mateessa on tavanomaista enemmän elohopeaa (metyylielohopeaa). Mitä vanhempi (ja siten isompi) kala, sitä enemmän se todennäköisesti sisältää metyylielohopeaa.

Haukien metyylielohopean keskipitoisuus vaihtelee tyypillisesti tasolla 0.33-0.47 mg/kg. Jos pitoisuus on yli 1 mg/kg, kalaa ei suositella enää syötäväksi.

Elohopean/metyylielohopean suhteen EVIRA on antanut kalansyöntisuosituksen, että merestä tai järvestä pyydettyä haukea ei tulisi syödä useammin kuin 1-2 kertaa kuussa(www.evira.fi). Raskaana oleville tai imettäville äideille haukea ei suositella syötäväksi ollenkaan. Suositusten pohjana on käytetty kala-annoskokoa 100 g kalaa.

Sinilevät

Sinileviä esiintyy erityisesti rehevissä, runsasravinteisissa vesissä. Typpi ja fosfori ovat keskeisiä ravintotekijöitä pintavedessä, jotka säätelevät sinilevien esiintymistä. Näiden ravinteiden lisäys pintaveteen päästöissä todennäköisesti aikaa myöten lisää sinileväesiintymiä.

Sinilevälajeista useat tuottavat sopivissa olosuhteissa toksiineja eli levät ovat toksisia. Koska levämassan toksisuus vaihtelee nopeasti, sinileväesiintymään on aina suhtauduttava, että se on toksista.

Sinilevät tuottavat mm. maksamyrkkyjä (mikrokystiini-LR, nodulariini) ja neurotoksiineja (saksitoksiini, anatoksiini-a). ) Mikrokystiini-LR on myös karsinogeenista. Erilaisia toksiineja levissä voi olla kaikkiaan satoja.

Toksiinien pitoisuudet levämassassa saattavat olla hyvinkin suuria (toksiini on ehjien solujen sisällä) Itse pintavedessä toksiinien pitoisuudet ovat tavallisesti pieniä, koska soluista vapautunut toksiini laimenee veteen nopeasti.

Sinileväpitoisessa vedessä uineilla on havaittu

• iho-oireita
• ruoansulatuskanavan oireita
• kuumetta
• silmien, korvien nielun ja hengitysteiden ärsytystä

Ilmeisesti todennäköisin ja suurin riski saada sinileväperäisiä oireita liittyy sinileväpitoiseen saunaveteen (pesu- ja löylyvesi). Alle 12-vuotiaat lapset raportoivat useimmiten oireita. Oireilla ei ole ollut selvää yhteyttä leväesiintymän runsauteen ja/tai myrkyllisyyteen. Varsinaisten sinilevien osuus todettuihin oireisiin on hieman epäselvä, koska sinileväpitoisessa vedessä on runsaasti myös muita mikrobeja ja mm. endotoksiinia.

Sinilevät ovat ensisijaisesti uimavesiongelma. Vaikka vesilaitoksen raakavedessä olisi sinileviä, siitä tehdyssä vesilaitoksilla tehdyssä juomavedessä ei yleensä ole todettu sinilevätoksiineja, tai jos on todettu, pitoisuudet ovat olleet hyvin pieniä (0.02-0.04 µg/l). Toksiinit eivät läpäise helposti vedenkäsittelyprosessia.

Sinilevätoksiinien toksisuus ja vaikutukset tunnetaan kokonaisuudessaan huonosti. Ainoastaan mikrokystiini-LR:lle on annettu suositusraja-arvo juomavedessä (1 µg/l), jota ei tulisi ylittää. Anatoksiini-a:lle on ehdotettu Australiassa raja-arvoa 1 µg/l ja saksitoksiinille 3 µg/l juomavedessä.

Sinilevät on yksi lakisääteinen tarkkailun kohde uimarannoilla. Uimarannalla ja uimavedessä ei saisi olla sinilevää (toimenpideraja).

Sinilevistä tietoa on mm. Suomen Ympäristökeskuksen internet-sivuilla (www.ymparisto.fi).

Muut levät

Vesissä saattaa olla myös leviä, jotka voivat runsastua pintavesissä veden laadun muuttuessa. Esimerkiksi limalevä (Gonyostonum semen) saattaa muodostaa solujen rikkoutuessa ihon pinnalle ruskehtavan kalvon, joka kuivaessaan ärsyttää ja kiristää. . Levä ei ole myrkyllinen, mutta saattaa uinnin jälkeen aiheuttaa voimakasta kutiavaa punoitusta ihollle. Jos uimaveden epäillään aiheuttavan iho-oireita, myös levien osuus oireiden aiheuttajana on syytä selvittää.

Katso myös

Muita Minera-projektin tuotoksia

Minera-mallin sovelluksia	· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti
Muut	· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus
Muita kaivostoimintaan liittyvää	· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi

Viitteet

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta 177/2008.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta 354/2008.
• Soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 177/2008 yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. STTV. Oppaita 5:2008. 65 s.
• Turunen, A.W., Männistö, S., Suominen, A.L., Tiittanen, P. & Verkasalo, P. 2011. Fish consumption in relation to other foods in the diet. British J. Nutrition, 106, 1570-1580.
• Kyttälä, P., Erkkola, M, Kronberg-Kippilä, C., Tapanainen, H., Veijola, R., Simell, O., Knip, M. & Virtanen, S.M. 2010. Food consumption and nutrient intake in Finnish 1-6-year-old children. Public Health Nutrition 13(&A), 947-956.
• 6.0 6.1 6.2 6.3 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 868/2010
• 7.0 7.1 Verta, M., Kauppila, T., Londesborough, S., Mannio, J., Porvari, P., Rask, M., Vuori, K.-M. & Vuorinen, P.J. 2010. Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seuranta Suomen pintavesissä – Ehdotus laatunormidirektiivin toimeenpanosta. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 12/2010. Suomen ympäristökeskus. 45 s.
• 8.0 8.1 Lepistö, L., Rapala, J., Hoppu, K., Berg, K. & Pietiläinen, O.-P. 2006. Sinilevämyrkyt Suomen järvissä ja niiden yhteys ihmisille aiheutuneisiin oireisiin. Väliraportti. Kooste seminaarista 19.5.2006, www.ymparisto.fi
• 9.0 9.1 9.2 9.3 Rapala, J. & Lahti, K. 2010. Syanobakteerit ja niiden tuottamat toksiinit. Vesitalous 4, 20-25.
• Komulainen, H., Kurttio, P. & Muikku, M. 2006. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja Terveyslehti 10, 46-53.
• 11.0 11.1 Salmela, J., Lahti, K. & Hoppu, K. 2001. Sinileväpitoinen saunavesi voi aiheuttaa oireita ihmisille. Suomen Lääkärilehti 27-29, 2891-2895.
• Microcystin-LR. In: Guidelines for drinking-water quality, Fourth edition, World Health Organization 2011.
• Limalevä, Raphidophyceae. www. ymparisto.fi. 31.12.2012