Puhe ylioppilaalle

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2475
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset Huom! Käytät vanhoja parametreja (todennäköisesti stub). Käytä mieluummin parametria edistyminen = Raakile.

Kysymys

Mikä olisi sellainen puhe ylioppilaalle, että se

• on viihdyttävä,
• innostaa ylioppilasta kohtaamaan tulevaisuuden,
• antaa realistisen kuvan ylioppilaalle omista mahdollisuuksistaan.

Vastaus

Kuka tahansa osaa kokata.

Näin sanoo Rémy elokuvassa Rottatouille. Hän tarkoittaa, että hyvä kokki voi tulla kenestä tahansa, eikä pidä ennakkoluuloisesti hylätä etukäteen mahdollisuuksia itseltään tai toisilta. Pitää tehdä sitä mitä uskoo oikeaksi ja tärkeäksi.

Tuoreet ylioppilaat murehtivat usein sitä, mitä heistä tulee isona. Ei kannata: kahdenkymmenen vuoden päästä suuri osa meistä on ammateissa, joita ei vielä edes ole olemassa. Sen sijaan kannattaa miettiä sitä, mihin maailma on menossa ja yrittää varautua sopivilla taidoilla tulevaisuuden tulemiseen ja sen tekemiseen.

Niin, varsinkin tekemiseen. Nykyiset ylioppilaat kohtaavat myllerryksen, jollaista ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. 1970- ja 1980-luvuilla oli lopulta selvitty sota-ajan taakasta, ja 1960-luvulla hahmotellun hyvinvointivaltion mallin toteuttaminen pääsi toden teolla vauhtiin. Silloin rakennettiin terveyskeskuslaitos, monta yliopistoa, muun muassa Kuopioon, ympäristöministeriö ja paljon muuta. Suuret ikäluokat kasvoivat lähes suoraan yliopiston penkiltä professoreiksi ja kansliapäälliköiksi näihin organisaatioihin. Nyt he ovat jättämässä tämän maan perinnöksi teille, ylioppilaat. Me keski-ikäiset olemme väliinputoajia tässä asiassa.

Aiemminkin on tällaisia suuria murroksia nähty. 1800-luvun alussa kansallisuusaatetta Euroopasta imeneet lauantaiseuran opiskelijat tarttuivat toimeen ja ryhtyivät suoraan kansallisrunoilijoiksi, kansalliseepoksen kirjoittajiksi ja Suomen Pankin perustajiksi. Runeberg, Lönnrot ja Snellman näkivät, mihin maailma voi olla menossa, ja omalla työllään he varmistivat, että heidän tavoitteensa saivat jalansijaa yhteiskunnassa.

Mikä sitten on se myllerrys, joka nyt on tulossa? Suomihan on jo paras maa maailmassa, oppilaat parhaita Pisa-testeissä ja jääkiekkoilijat maailmanmestareita. Voimme käyttää aikaamme semmoisten asioiden murehtimiseen, kuin miksei Da Da Dam pärjännyt Euroviisuissa sen paremmin, tai kuka maksoi ex-pääministerin lautakasan, tai vastustavatko perussuomalaiset rasismia oikeasti vai leikisti.

Myllerryksen merkit ovat kyllä nähtävissä, jos niitä haluaa katsoa eikä ajatella, että ne ovat Jonkun Toisen Ongelma. Ilmastonmuutos etenee, ja ja vaikka rajoitusneuvotteluja käydään, päästömäärät itse asiassa suurenevat koko ajan. Lähi-idässä, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa väkimäärä lisääntyy huimaa vauhtia. Tämän seurauksena maailmassa on pian miljardi uutta työtöntä, ja uusia työpaikkoja on näköpiirissä vain 300 miljoonaa. Eurooppa ja Yhdysvallat velkaantuvat hurjaa vauhtia Kiinalle, joka miettii mitä kaikella valuutalla tekisi.

Kannattaa siis varautua siihen, että kun nyt lähdet opiskelemaan, maailma on kovin erinäköinen jo silloin, kun suljet yliopiston tai muun opinahjon oven takanasi.

Ei silti kannata vaipua epätoivoon. Kuopiossa toimi aikanaan ryhmä Mualimanparantajat, jonka tunnuslause oli: "Millainen tahansa tulevaisuus onkaan, sinä voit tehdä siitä hieman paremman." On sitä paitsi alkamassa toinen myllerrys, joka on toivottavasti vahvempi kuin nuo mainitsemani uhkakuvat.

Te ylioppilaat olette ensimmäinen sukupolvi, jolle Wikipedia, mese ja naamakirja ovat luonnollinen osa elämää. Teille on aivan tavallista ajatella, että iso järjestäytymätön joukko netissä ottaa jonkin asian tehdäkseen, ja sitten se tekee sen kysymättä siihen lupaa tai apua. Varmaan tiedätte Star Wreckin, ja jotkut ehkä muistavat, kuinka sukeltajat hoitivat tsunamitiedotuksen viisi vuotta sitten, kun viranomaiset töpeksivät. Te itse varmasti tiedätte lukuisia muita esimerkkejä, joista minulla ei ole aavistustakaan. Tällaiset itsejärjestäytyvät joukot vielä mullistavat maailmaa enemmän kuin kännykkä.

Olette astumassa aikuisten maailmaan. Siitä kannattaa sanoa muutama sana. Teillä on siitä luultavasti vääriä käsityksiä, koska olette kuulleet siitä lähinnä aikuisilta.

Te ehkä ajattelette, että aikuiset ovat viisaita mutta toisaalta ymmärtämättömiä monista tärkeistä asioista kuten nuorista. Luulen, että asia on lähinnä päinvastoin. Aikuiset tuntuvat viisailta lähinnä kolmesta syystä. Ensinnäkin, ovat he toki kouluaikojen jälkeen joitain asioita oppineetkin, varsinkin omasta ammatistaan tai harrastuksistaan. Mutta toinen syy on tärkeämpi: aikuiset ovat jo onnistuneet järjestämään elämänsä sellaiseksi, että he harvoin törmäävät itselleen outoihin asioihin, joita he eivät osaa. Tätä sanotaan mukavuusalueeksi. Mutta repäisepä aikuinen pois mukavuusalueeltaan vaikkapa luokkaillassa, niin huomaat, että hän ei ole oppinut pesäpallosta tai Pohjanmaan joista yhtään mitään lähdettyään Rajalan alakoulusta.

Kolmanneksi, aikuiset ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla. Nämä tavat ovat kokemuksen kautta vuosien aikana hioutuneet ja kehittyneet, ja ne ovat yleensä aika hyviä siinä ympäristössä, jossa aikuiset toimivat.

Aikuiset näyttävät ymmärtämättömiltä nuorten asioista. Kuitenkin useimmat heistä varmaan muistavat oman nuoruutensa aivan hyvin. Mutta sen lisäksi heillä on kaksi harmia: he ovat jo ehtineet nähdä, mitä haittaa tietynlaiset nuorena tehdyt mielipiteet ja valinnat ovat aiheuttaneet omassa ikäpolvessa. Toisekseen, he katsovat omaksi tehtäväkseen neuvoa nuoria myös niissä asioissa, joista kokemus on saanut heidät vaihtamaan omaa mielipidettään sitten nuoruusvuosien. Tästä tärkeästä kasvattamisen ikuisuusaiheesta en kuitenkaan sano enempää, koska puheeni kannalta on tärkeämpää tarkastella aikuisten kokemusta ja sen aiheuttamia haittoja.

Miksi kokemus muka aiheuttaisi haittaa? Siksi, että kokemus opettaa meille, miten asiat kannattaa tehdä. Samalla se lamaa meidän aivotoimintaamme siltä lohkolta, joka miettii, miten ne pitäisi tehdä. Aivot näyttävät noudattavan yksinkertaista sääntöä, joka oli isäni työhuoneen seinällä: "Joka osaa kaiken, ei opi mitään."

Kun ihminen on täyttänyt neljäkymmentä, hän on yleensä ehtinyt löytää oman mukavuusalueensa ja sieltä sopivan työpaikan, ja vielä opetella sen vaatimat taidot. Hän on siis työssään hyvä, mutta oppimisen aivoalue uhkaa surkastua, koska mukavuusalueella ei ole enää mitään tärkeää mitä hän ei jo osaisi.

Tämä on maailman suurin ympäristöongelma: ihmiset, jotka ovat lakanneet etsimästä uusia toimintatapoja. Miksi? Koska vaikka Suomesta katsottuna näyttää tyyneltä, pinnan alla maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Asiat muuttuvat mutkikkaammiksi, koska helpot asiat on jo ratkottu ja hoidettu, ja vaikeat ovat jääneet jäljelle. Ne ongelmat hoituvat, joihin tepsii terveyskeskus, ympäristöministeriö tai YK. Mutta ne ongelmat, jotka ovat niin monimuotoisia, ettei yksi ministeriö kykene edes löytämään sopivaa ratkaisua puhumattakaan toteuttamisesta, jäävät auttamatta ratkaisematta.

Ne ratkaistaan vasta, kun opitaan jäsentämään tehokkaasti suurten, avointen ja itsejärjetäytyneiden joukkojen viisautta niin, että se viisaus alkaa ohjata sekä valtioita että yksittäisiä ihmisiä monimutkaisissa mutta kestävän kehityksen kannalta polttavissa kysymyksissä.

Maailmassa tapahtuu suuriakin muutoksia nopeasti. Berliinin muuri murtui yhdessä yössä ja kolmekymmentä vuotta Egyptiä hallinnut diktaattori Hosni Mubarak kaatui muutamassa viikossa. Miksi nämä asia tapahtuivat juuri silloin kun tapahtuivat? Sen enempää Itä-Saksassa kuin Egyptissäkään ei tapahtunut mitään järisyttävää tai helposti nähtävää muutosta. Ratkaiseva muutos oli siinä, että riittävän suuri joukko ihmisiä sanoi itselleen ja toisilleen: muutoksen esteenä on enää oma vanha, diktaattoria tukeva tottumukseni, ja siitä luovun nyt. Ihmiset huomasivat, että muut ajattelivat samoin ja tiesivät, että aika on kypsä siihen, että iso joukko voi yhdessä päättää tehdä toisin.

Tuleva myönteinen avoimuuden ja joukkoyhteistyön myllerrys ei Suomessa tapahdu meidän keski-ikäisten voimin, vaan meistä huolimatta. Ylioppilaat ymmärtävät avoimuuden merkityksen ja osaavat toimia uudella tavalla. Mutta muutosta vastustaa tottumuksen vahva voima, ja niinpä muutosrintamankin on oltava suuri ja vahva. Siihen on saatava mukaan riittävästi ennakkoluulottomia nuoria, jotka ovat valmiita yrittämään ilman takeita palkkiosta tai menestyksestä. Sanaa on siis levitettävä. Mitä useammalta ihmiseltä kaverisi kuulee tästä, ja mitä useampi heistä peukuttaa sen puolesta, sitä varmemmin hänkin alkaa ajatella uudella tavalla ja toimia sen mukaisesti.

Maailma on teidän, uudet ylioppilaat. Kuten riemuylioppilaskin sanoi juhlassanne: "Tulevaisuus on tehtävä."

Avainsanat

Nuorisotyöttömyys, ilmastonmuutos, ammatinvalinta, toimintatapojen leviäminen

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>