Päätöksenteon menetelmät - Eracedu 2011

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään metodi. Sivutunniste: Op_fi2703
Moderaattori:Smxb (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset

Yhteisöllisen päätöksenteon menetelmiä

Tälle sivulle kerätään lyhyitä kuvauksia erilaisista menetelmistä, joilla erilaisilta eturyhmiltä kerättyjä arvoja ja tietoja voidaan hyödyntää toimenpide-ehdotusten ja suunnitelmien keskinäisessä vertailussa. Yksinkertaisimmillaan tämän sivun tekniikat vastaavat kysymykseen, kuinka monista ristiriitaisilta tuntuvista tai yhteismitattomista vaihtoehdoista voidaan valita sopivin.

Hienostuneemmat päätöksentekomenetelmät ovat samalla oppimisprosesseja. Toisin sanoen osanottajien näkemykset voivat kehittyä päätöksentekoprosessin aikana, jos he sallivat itsensä oppia jotain muiden arvoista ja perusteista. Joskus hyvä, useimpia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, saavutetaan yhdistelemällä eri vaihtoehtoja sopivasti. Vaihtoehtojen luova yhdistely vaati myös muiden päätöksentekijöiden näkökulman ymmärtämistä.

Vaikka 'oikeassa elämässä' eturistiriidat voivat olla huomattavia ja reviirihenki vahva, voidaan yhteisöllisiä päätöksentekomentelmiä käyttää vähintäänkin rajoitetusti tai neuvoa-antavasti. Alla olevissa esimerkeissä havainnollistetaan eri päätöksentekomenetelmien käyttöä liikennesuunnittelupelin avulla.

Äänestykset

Äänestykset ovat yksinkertaisin tapa löytää monesta vaihtoehdosta se, jolla on enemmistön tuki takanaan. Äänestysten ongelmana on se, että äänestystilanteeseen ajaudutaan ennen kuin äänestäjillä on ollut mahdollisuutta oppia (a) äänestysvaihtoehtojen taustoista (b) toisten äänestäjien perusteista ja näkökulmasta johtuvasta painotuksesta (c) äänestyksen kohteena olevan ongelman luonteesta. Edustuksellista demokratiaa perustellaan juuri sillä tosiseikalla että edellä lueteltuihin seikkoihin paneutuminen vaatii jonkin verran aikaa ja vaivaa. Siksi yleensä äänestetään edustajista, ei asioista.

Vaikka ajan-, kiinnostuksen ja osaamisen puutteet ovatkin todellisia ongelmia, voidaan ne tietyyn rajaan asti kiertää tarjoamalla äänestäjille työkaluja, joiden avulla he voivat ymmärtää paremmin mahdollisten valintojensa vaikutuksia ja seuraamuksia. Nykyteknologia mahdollistaa ammattimaisten työkalujen tuomisen tavallisen kansalaisen ulottuville. Kadunmiehenkin on siis mahdollista kysyä kysymyksiä 'mitä jos tämä oletus muuttuu', 'mitä jos tuo ei pidäkään paikkaansa', 'mitä jos tekisimmekin näin', ja niin edelleen. Syvällisempi analyysi jää tietysti harrastuneiden henkilöiden ja ammattilaisten kontolle nyt ja tulevaisuudessa, mutta kiinnostuneille on annettava mahdollisuus porautua yhä syvemmälle päätöksentekoon vaikuttavaan informaatioperustaan, olipa kyse sitten malleista, datasta, kokeellisesta tiedosta, eturyhmäbiaksesta tai muista päätöksentekoon vaikuttavista asioista.

Äänestykset koulutuksessa käytettävän kaupunkisuunnittelupelin (liikennesuunnittelupelin) suhteen voidaan jakaa rajoittamattomiin sekä eturyhmäkohtaisiin. Rajoittamattomissa äänestyksissä kaikki peliin osallistujat voivat osallistua äänestykseen ja enemmistön taakseen saanut (liikennejärjestely)ehdotus voittaa. Se voidaan esimerkiksi asettaa haastajaksi virkamiesvoimin valmistellun vaihtoehdon kanssa tai molempien parhaat puolet voidaan yhdistää. Näin virkamieskunta voi parantaa valmisteltujen esitysten laatua ja varmistaa sen, että toteutettava politiikka on suuremmalla todennäköisyydellä suositumpaa kuin politiikka, joka viedään päätösprosessin läpi ilman eturyhmien vaikutusmahdollisuutt.

Rajoitetussa äänestyksessä jokainen eturyhmä voi äänestää oman suosikkinsa omien kriteeriensä mukaan, ja eri eturyhmien suosikit nostetaan kaupunginvaltuuston esityslistalle. Näin julkisella areenalla on näkyvillä useampia vaihtoehtoja kuin mitä sinne ilmestyisi normaalin virkamiesvalmistelun kautta. Tietenkään pelkkä vaihtoehtojen runsaus ei voi olla ainoa peruste. Niiden on myös oltava hyvin perusteltuja. Kuten yllä, virkamiehet voivat myös yhdistellä eri esitysten parhaita puolia ilman että ryhmien esitysten täytyisi aina taistella toisiaan vastaan.

Perusideana kaupunkisuunnittelupelissä on että osallistujat voivat arvokeskustelun ja faktapohjaisten laskentamallien pohjalta laajentaa näkemystään asioiden taustoista ennen äänestyksiin siirtymistä. Tärkeää on myös huomata, että mallien käyttö myös luonnollisesti rajoittaa äänestyksiin menevien vaihtoehtoisten esitysten määrää. Jos esimerkiksi kaupunkilaisten yhteinen tahtotila (hyväksytty arvo) on se, että kokonaishiilidioksidijalanjälkeä on kaupungissa pienennettävä, eivät päästöjä lisäävät vaihtoehdot läpäise seulaa.

Yhteismitallistaminen

Yhteismitallistamisen ideana on helpottaa valintatilannetta pakottamalla kaikki eri tekijät (päätösulottuvuudet), joista päätös riippuu, yhteismitallisiksi. Toisin sanoen, vaikka esimerkiksi henkilökohtainen terveys ei suoraan ole rahassa mitattavissa, ja vaikka moni ei sitä edes rahaan haluaisi missään mielessä kytkeä, käytetään esimerkiksi sairaanhuollon resurssijaossa laskennallisia mittareita, joiden avulla voidaan ilmaista yksilöiden vaatiman hoidon rahallinen arvo euroissa, ja näin sairaudelle (yliyksinkertaistetusti) voidaan määrittää hinta. Henkivakuutus on myös käypä esimerkki siitä, kuinka jopa ihmisen henki voidaan euroissa arvottaa.

Luonnon saastumiselle on myös vaikea määrittää hintaa, mutta asiaa voidaan lähestyä esimerkiksi siltä kannalta, paljonko rahaa vaatii tietyn puhdistusteknologian käyttöönotto, saastuneen maa-alueen puhdistaminen tai suojeluvyöhykkeen perustaminen. Kaupunukisuunnittelupelissä voidaan samaan tapaan laskea esimerkiksi CO2-päästöille niiden arvo kansainvälisessä päästökaupasssa, ja liikenteen päästöistä johtuvasta astmasta kärsivien kansalaisten hoitokuluille samaten jokin euromääräinen hinta. Kun nämä summataan niitä vastaavan liikennejärjestelyn toteuttamiskustannusten kanssa, saadaan tälle liikennesuunnitteluvaihtoehdolle jokin kokonaishinta, jota voidaan verrata toisten suunnitteluvaihtoehtojen kokonaishintaan.

Tässä menettelyssä tietysti unohtuu se tärkeä tosiseikka, että terveys ja luontoarvot, esimerkiksi, eivät ole yksikäsitteisesti projisioitavissa pelkälle raha-akselille koska ne ovat paljon monitahoisempia käsitteitä. Kuitenkin tällä menetelmällä pelkkää hankkeiden hintakomponenttia voidaan määrällisesti vertailla keskenään. Muut arvokomponentit jäävät päätöksentekijöiden arvotettavaksi muilla tavoin. Yhteismitallistaminenkaan ei helpota päätöksentekoa kuin tietyn määräällisen vertailun mahdollistavan komponentin suhteen.

Hyöty-riski -analyysi

Hyöty-riski -analyysi mahdollistaa sekä lähtökohtaisesti yhteismitattomien arvojen että mitattavien faktojen hyödyntämisen optimaalisen päätöksen löytämiseksi. Hyöty-riski -analyysi voidaan formalisoida monin eri tavoin. Kaupunkisuunnittelupelin kannalta tärkeää on ymmärtää miten näihin muodollisiin rakenteisiin sijoittuvat ihmisten arvot ja mitattavat faktat. Asiaa voidaan graafisesti havainnollistaa ns. päätöspuun avulla. Päätöspuu esittää päätöksenteon mahdollistavan algoritmin haarautuvana puurakenteena, jossa jokainen haara kuvaa mahdollista todellisuudessa realisoituvaa vaihtoehtoa. Jotkut näistä vaihtoehdoista ovat sellaisia, joihin päätöksentekijä ei voi vaikuttaa ja ne realisoituvat jollain tietyllä todennäköisyydellä, jonka määräävät (selkeimmillään) määräälisesti mitattavissa olevat faktat. Loput päätöspuun haaroista ovat niitä, joissa päätöksentekijä voi valita tietyn haaran, joka tulee realisoitumaan. Päätöspuun lehtinä, eli päätepisteinä ovat nk. utiliteetit eli ne arvot, jotka tiettyyn realisaatioketjuun liitetään. Osan näistä loppuarvoista voivat kaupunkisuunnitteluesimerkissä asettaa kaupunkilaiset ja jotkut voivat olla poliitikkojen tai virkamiesten arvottamia. Yleinen (muttei ainoa) strategia päätösongelman ratkaisemiseksi on yrittää suorittaa valinnat niin että päätöksen 'tuottoarvo' (utiliteetin odotusarvo) tulee mahdollismman suureksi (esimerkiksi kuluttajalle käteen jäävä raha).

Kuten todettu yllä päätösongelmaa voidaan formalisoida eri tavoin. Hyöty-riski -analyysin tarkoitus on selvittää, mitkä tiettyyn päätökseen liittyvät hyöty- ja riskinäkökulmat ovat, ja tehdä sellainen päätös, että saavutettuun hyötyyn nähden siihen liitettävä riski on hyväksyttävissä. Käsitteet 'hyöty' ja 'hyväksyttävissä oleva riski' sisältävät arvokomponentteja, jotka jokaisen pelurin on määritettävä oman arvomaailmansa pohjalta. Ei tietenkään ole järkevää vaatia että jokaisen kaupunkilaisen tai edes ammattipäättäjän pitäisi pystyä suorittamaan oma hyöty-riski -analyysinsä. Riittää, että hyöty-riski -analyysiin löytyy työkaluja joilla ammattilaisten avustamana voidaan monimutkaisia kysymyksiä lähestyä.

Katso myös

• Kiinnostuneet lukijat voivat paneutua hyöty-riski -analyysin yksityiskohtiin Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne -arviointiin tutustumalla. Se mahdollistaa myös joukkoliikennesuunnittelun (joka Joensuun liikennesuunnittelupelistä on yksinkertaisuuden vuoksi jätetty pois). Eri joukkoliikennemuotojen aiheuttamat haitat ja hyödyt (saasteiden vaikutukset, onnettomuuksien määrät, työvoimakustannukset jne.) arvioidaan erilaisille liikennemuotojen yhdistelmille ja arvotetaan rahassa mitattuna. Tietyin edellytyksin osoittautuu, että kutsubussijärjestelmä 8-paikkaisille minibusseille olisi selkeästi nykyistä kustannustehokkaampi tapa järjestää pääkaupunkiseudun liikenne.
  Hieman yksinkertaisempi, ympäristöterveyteen liittyvä esimerkki on viljelylohensyönnin hyöty-riski -arviointi. Lohensyöntiin liittyvät riskit aiheutuvat kalan sisältämistä ympäristömyrkyistä. Hyödyt taas aiheutuvat kalan sisältämien terveelisten rasvojen vaikutuksista. Kun molempien efektit otetaan huomioon huomataan että haitoista huolimatta kalansyönti vähentää ylimääräisiä sydäntautipohjaisia kuolemia niin paljon että kansanterveydellisessä mielessä kalansyöntiä kannattaa suositella.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>