Kloorauksen sivutuotteet altistus Suomi
| Moderaattori:Päivi Meriläinen (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Sisällysluettelo
Altistuminen
Suomalaisten altistumista kloorauksen sivutuotteille kuuluu arvioida juomaveden trihalometaanipitoisuudesta. Kun raakavettä desinfioidaan talousvedeksi, veteen syntyy epäpuhtauksia, jos raakavesi sisältää epäpuhtauksien lähteeksi sopivaa orgaanista ainesta. Mitä puhtaampaa raakavesi on, sitä vähemmän syntyy epäpuhtauksia. Kun desinfiointiin käytetään tavallisinta desinfiointitapaa, kloorausta, veteen syntyy erilaisia kloorattuja yhdisteitä kloorin reagoidessa orgaanisen aineen kanssa. Kloorauksen yhteydessä syntyvistä epäpuhtauksista ehkä eniten on tietoa trihalometaaneista, klooratuista furanoneista ja halogenoiduista etikkahapoista. Niiden epäillään aiheuttavan terveyshaittoja, lähinnä vähäisen syöpäriskin. Trihalometaanipitoisuuksia monitoroidaan suomalaisista juomavesistä. [1]Syöpävaikutuksia voidaan tutkia myös veden mutageenisuuden kautta. Mutageenisuutta ei kuitenkaan mitata rutiinisti Suomalaisista juomavesistä.
Altisteen mittasuure ja yksikkö
Juomaveden mutageenisuus, net rev/l
Altistumisreitit ja rajaukset
Altistumisreittinä on kylmä vesijohtovesi suun kautta nautittuna. Muita altistumisreittejä, joita tässä arvioinnissa ei oteta huomioon, ovat ihon kautta imeytyminen mm. suihkussa, käsi pestessä ja uidessa sekä hengityksen kautta altistuminen suihkussa ja uidessa. Myös ruuanlaittoon ja kuumien juomien valmistamiseen käytetty vesijohtovesi voi sisältää kloorauksen sivutuotteita, mutta niiden pitoisuuksia on vaikea arvioida yhdisteiden haihtuvuuden vuoksi, ja niiden osuus on oletettu pieneksi.
Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä
Altistunut väestö koostuu kaikista suomalaisista, jotka ovat kunnallisen vedenjakelun piirissä, jossa oletetaan käytettävän juomaveden kloorausta, ja raakaveden lähteenä on pintavesi. Altistuneen väestön määräksi tulee 2 100 000. [2]
- Lukuarvo ja yksikkö
Best guess = 2100000
Min = 2100000
Max = 2100000
Altistuvien keskimääräinen altistus
Suomalaiset käyttävät juomavetenä vesijohtovettä keskimäärin 0.611 litraa päivässä.[3]
Keskimääräinen mutageenisuus vesijohtovedessä on noin 1000 net rev/L (arvioitu min 800 net rev/L ja max 1200 net rev/L).[4]
Keskimääräinen altistus= 0.611L/päivässä *1000 net rev/L=611 net rev/päivässä
- Lukuarvo ja yksikkö
- Best guess =611 µg/päivässä
- Min = 489 µg/päivässä
- Max = 733 µg/päivässä
Tausta- tai kynnysaltistus
Taustaksi arvioitu 0 µg/l, sillä trihalometaaneita tulee juomaveteen vain kloorauksen kautta.
- Lukuarvo ja yksikkö
- Best guess = 0
- Min = 0
- Max = 0
Altistusvastefunktiot
Tärkeimpien vaikutusten valinta
Virtsarakonsyöpä
Arvioinnin ulkopuolelle jätettiin muut syövät sekä lisääntymiseen liittyvät vaikutukset, kuten heikentynyt sperman laatu ja matala syntymäpaino.
Riskinarviointimenetelmän kuvaus
Epidemiologinen [5] perustuen juomaveden mutageenisuuteen.
RR per altistumisyksikkö
Riskisuhde koko väestölle on 1.22 (95% CI: 0.95-1.65) per 3000 net rev/L [6]
- Tästä johdettuna EXP(LOG(1.22)/3000)=1.000029
Best guess = 1.000029
Min =1 (laskentaa varten)
Max =1.000072
Laskennan tulos
Kloorattu vesijohtovesi aiheuttaa Suomessa 14 virtsarakon syöpää vuodessa (best guess), minimissään 0 ja maksimissaan 42.
Altistuneiden elinaikainen lisäriski on 0.05 % ja arseenin väestösyyosuus virtsarakon syövän osalta 1.8 %.
Kausaliteetti
Kloorauksen sivutuotteiden, trihalometaaninen syy-yhteys virtsarakonsyöpään on osoitettu monissa epidemiologissa tutkimuksissa. WHO:n raportissa todetaan, että vaikkakin epidemiologinen data ei ole täydellistä, nykyisissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat samansuuntaisia ja viittaavat syy-yhteyden olemassa oloon. Erityisesti bromattujen trihalometaanien on havaittu olevan osallisina lisääntyneeseen syöpäriskiin.[7]
Lisääntymiseen liittyvien terveysvaikutusten ja kloorauksen sivutuotteiden syy-yhteyttä ei ole vielä todistettu pitävästi. Health Canada ja US EPA toteavatkin vuonna 1997 pidetyssä workshopissa, että riittämättömien tutkimustulosten perusteella kausaalista suhdetta ei voida vielä todistaa trihalometaanien ja haitallisten raskauteen liittyvien vaikutusten välillä.[8]
Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista
Arviossa suurin epävarmuus liittyy kloorauksen sivutuotteille altistuvien henkilöiden altistumisannokseen. Suomalaisten juomaveden mutageenisuus arvioidaan vanhojen mittausten perusteella, joten arvio on konservatiivinen ja terveysvaikutusten arviointi voi yliarvioida syöpätapausten lukumäärän. Klooratun juomaveden mutageenisuus Suomessa on ollut korkeimmillaan 1970-luvulla (keskimäärin 3000 nettorevertanttia/l pintavesilaitoksilla). Tämä on voitu arvioida takautuvasti laskennallisesti vesilaitosten tiedoista. Sen jälkeen mutageenisuus on vähentynyt ja on keskimäärin enää alle 1000 nettorevertanttia/l, koska vesilaitokset ovat siirtyneet käyttämään pohjavettä (sisältää vähän orgaanista ainesta) ja klooraustapaa on muutettu.
Riskilaskentaan käytettu riskisuhde perustuu Suomessa tehtyyn epidemiologisesta tutkimuksesta, joten riskisuhdetta voidaan pitää luotettavana Suomen oloissa.
Pieniin kloorauksen sivutuotepitoisuuksiin liittyvää terveysriskiä ei vielä tunneta hyvin, sillä kloorauksen sivutuotteita tunnetaan nykyään n. 600 eri yhdistettä. Juomaveden mutageenisuus kertoo juomaveden kokonaismutageenisuudesta, joka voidaan liittää mm. syöpien lukumäärään Juomaveden mutageenisuutta (kyky vaurioittaa DNA:ta) voidaan käyttää syöpäriskin mittarina.Syöpäriski on sitä suurempi mitä mutageenisempaa juomavesi on.
Katso myös
Avainsanat
Viitteet
- ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/vesi/talousvesi/desinfioinnin_sivutuotteet
- ↑ Komulainen H, Kurttio P, Muikku M. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja terveys 2006: (10): 46–53.
- ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/yksikot/ravitsemusyksikko/julkaisut/finravinto_2002_-tutkimuksen_raportti/taulukot/table125
- ↑ Komulainen H, Kurttio P, Muikku M. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja terveys 2006: (10): 46–53.
- ↑ Koivusalo M, Hakulinen T, Vartiainen T, et al. (1998) Drinking water mutagenicity and urinary tract cancers: a population-based case-control study in Finland. Am J Epidemiol 148:704–12
- ↑ Koivusalo M, Hakulinen T, Vartiainen T, et al. (1998) Drinking water mutagenicity and urinary tract cancers: a population-based case-control study in Finland. Am J Epidemiol 148:704–12
- ↑ WHO 2005. Trihalomethanes in Drinking-water. Background document for development of WHO Guidelines for Drinking-water Quality. WHO/SDE/WSH/05.08/64. http://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/chemicals/THM200605.pdf
- ↑ IPCS 2000. Disinfectants and disinfectant by-products. Geneva, World Health Organization,fckLRInternational Programme on Chemical Safety (Environmental Health Criteria 216).
Aiheeseen liittyviä tiedostoja
<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>
Päivi Meriläinen, Olli Leino: Kloorauksen sivutuotteet altistus Suomi. Opasnet 2010. Viitattu 20.04.2024.
