Sinilevät ja levät
Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
Lisää dataa
|
Vertailu terveysperusteisiin raja-arvoihin
Sinilevän toksiineille ei ole määritetty terveysperusteisia raja/ohjearvoja. Sivulla Sinilevien ja levien terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet on esitetty viitearvoja muutamille sinilevätoksiineille, joihin altistumista voidaan verrata.
Sinilevätoksiinipitoisuutta 1 µg/l (WHO 2011)[1] on ehdotettu yleiseksi raja-arvoksi talous/juomavedessä oleville sinilevätoksiineille, joille ei ole ainekohtaista raja-arvoa. Sitä on käytetty yleisenä viitearvona riskin kuvauksessa mikrokystiinipitoisuuden osalta.
Terveysriskin laskenta
Vaaraosamäärä (ei-karsinogeeniset haittavaikutukset)
Vaaraosamäärä (HQ) = Altistuminen/Viitearvo. Vieras- ja haitta-aineiden osalta sopiva viitearvo on esimerkiksi siedettävä päiväsaanti (tolerable daily intake; TDI), joka mikrokystiinille on 0.04 µg/kg bw/d (WHO 1998 [2]).
Turvamarginaali (Margin of safety, MOS)
Turvamarginaali (MOS) kuvaa altistumisen suuruutta suhteessa ylimpään haitattomaksi havaittuun annokseen eli NOAEL-arvoon (No Observed Adverse Effect Level). Turvamarginaali lasketaan seuraavasti:
MOS = NOAEL / Altistuminen
Mikrokystiinin maksatoksisuudelle on määritetty rotilla LOAEL 50 µg/kg bw/vrk (Heinze 1999) [3] sekä hiirillä NOAEL 40 µg/kg/vrk (Fawell 1994 [4]; WHO 2003 [5]). LOAEL-arvosta voidaan johtaa arvioitu NOAEL käyttämällä epävarmuuskerrointa (UF) 3.
Turvamarginaalin laskeminen tunnetulle mikrokystiinialtistukselle:
- Muuta allaoleviin lähtötietoihin tutkimasi veden mikrokystiinipitoisuus asianomaiseen kohtaan.
- Tarkista ja muokkaa myös muut lähtötietojen luvut (esim. paino sen mukaan tarkastellaanko aikuisia vai lapsia).
- Aja koodi - saat tulokset.
Viitteet
- ↑ WHO 2011. Guidelines for drinking -water quality, 4th edition
- ↑ WHO 1998. Addendum to Volume 2: Health Criteria and Other Supporting Information. 2. World Health Organisation; Geneva: 1998. Guidelines for Drinking-water Quatlity.
- ↑ Heinze R. 1999. Toxicity of the cyanobacterial toxin microcystin-LR to rats after 28 days intake with the drinking water. Environmental Toxicology, 14(1): 57-60.
- ↑ Fawell JK, James CP, James HA. 1994. Toxins from blue-green algae: toxicological assessment of microcystin-LR and a method for its determination in water. Medmenham, Marlow, Bucks, Water Research Centre, pp. 1-46.
- ↑ WHO 2003. Cyanobacterial toxins: Microcystin-LR in Drinking-water.Background document for development of WHO Guidelines for Drinking-water Quality WHO/SDE/WSH/03.04/57 http://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/chemicals/cyanobactoxins.pdf
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
Edistymisluokitus |
---|
Opasnetissa lukuisat sivut ovat työn alla eri vaiheissa. Niiden tietosisältöön pitää siis suhtautua harkiten. Tämän sivun sisällön edistyminen on arvioitu:
|