Arseenin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi5763
Moderaattori:Marjo (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi5763}}

Arseenin terveysriskinarvion peruste

Arseeni (As) on epämetalli, joka liikkuu osana malmia kaivosprosesseissa ja sitä päätyy lopulta usein ympäristön vesistöihin. Kohonneita arseenipitoisuuksia on todettu kaivosympäristöjen vesistöjen pohjasedimenteissä. Arseeni on malmissa yhdessä mm. kuparin kanssa. Kuparin rikastamiseen on liittynyt merkittävää työperäistä arseenille altistumista lähinnä pölyn ja hiukkasten kautta.

Arseeni on karsinogeeninen aine hengitettynä, mutta myös suun kautta saatuna (selvä näyttö juomavedestä). Siksi altistuminen arseenille kaivosympäristön vesistä on syytä arvioida: lisääntyykö arseenin saanti ja jos niin käy, aiheutuuko tästä terveysriski.

Arseeniin liittyvä terveysriski on syytä arvioida järjestyksessä:

• Arseeni kaivovedessä (pohjavedessä); juomaveden arseeni
• Arseenin saanti kaivosympäristön vesistöjen kalassa
• Arseenin saanti veden kasteluvesikäytössä (kasvimaat, muu mahdollinen kasvien/maan kasteluvesi)
• Arseenin saanti muissa veden käyttötarkoituksissa (ilman prioriteettijärjestystä)

Viitearvoja arseenin terveysriskin kuvaukseen

• Talousveden laatuvaatimus: 10 µg/l (Asetus 442/2014)

• Tavanomainen pitoisuus kaivovedessä Suomessa:

• Porakaivot: 0.16 µg/l (mediaani), 0.99 µg/l (keskiarvo), 23.6 µg/l (suurin todettu ko. aineistossa) (Lahermo ym. 2002)

• Rengaskaivot: 0.14 µg/l (mediaani), 0.35 µg/l (keskiarvo), 19.7 µg/l (suurin todettu ko. aineistossa) (Lahermo ym. 2002)

• Pitoisuustaso, jota esiintyy Suomessa alueilla, joissa maaperän arseenitaso on korkea: 10-100 µg/litra.

• Suurimmat todetut pitoisuudet kaivovedessä Suomessa: 980 µg/l.

• Suurin sallittu arseenin saanti ravinnossa: Arseenin saannille ravinnossa ei ole asetettu turvallista raja-arvoa (TDI). Sen sijaan epidemiologisiin tutkimuksiin perustuva BMDL0.5 (0.5 % lisäys riskissä) keuhkosyövälle on 3.0 µg/kg bw/vrk (vaihteluväli 2–7 µg/kg bw/vrk, ravinnon ja juomaveden kautta tuleva kokonaisaltistus) (WHO 2010)

• Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on arvioinut, että arseenin elinikäinen kokonaissaanti (ravinto ja talousvesi yhteenlaskettuna) 0.3 – 8 µg/oma painokilo/päivä lisäisi syöpäriskiä noin yhden (1) prosentin (EFSA 2009).

• Eräiden arvioiden mukaan syöpäriski kasvaa selkeästi kun juomaveden arseenipitoisuus ylittää 150 µg/l. (THL ; Lamm ym. 2014 )

• Keskimäärin eurooppalainen kuluttaja saa ravinnon/juomaveden kautta arseenia 0.13 - 0.56 µg/kg bw/vrk (95% 0.37 - 1.22 µg/kg bw/vrk) (EFSA 2009)

• Arseenin enimmäismäärä elintarvikkeissa: gelatiini ja kollageeni, 1 mg/kg (EY N:o 853/2004).

• Yksikköriski (Unit risk) syöpäriskin arviointiin
  • Syöpävasteen kulmakerroin, suun kautta tapahtuva altistus: 1.5E+0 per (mg/kg)/day (US EPA, 1988)

• Arseenipitoisuuksista Suomen luonnonvesissä ja maaperässä löytyy yksityiskohtaista tietoa mm. GTK:n raportista (Loukola-Ruskeeniemi ja Lahermo, 2004).
  • Järvivesissä arseenin mediaanipitoisuus oli 0.29 ja purovesissä 0.36 µg/L.
  • Purosedimenteissä mediaanipitoisuus oli 2.90 mg/kg.

Arseeni kaivosympäristön vesissä

Suomessa on pohjavedessä paikoin luonnostaan epätavallisen paljon arseenia, hyvin suuriakin pitoisuuksia (erityisesti Pirkanmaalla, Tampereen ja Hämeenlinnan seutu). Se tulee esille erityisesti porakaivoissa. Näillä seuduilla kaivoveden arseeniin liittyy terveysriski.

On mahdollista, että metallikaivosalueella myös pohjavedessä on enemmän arseenia ja kaivovesissä tavanomaista suurempia pitoisuuksia. Kuitenkaan tätä kirjoitettaessa (marraskuu 2015) ei ole tiedossa, että kaivosympäristön kaivojen vedessä olisi ollut yhtä korkeita arseenipitoisuuksia kuin on todettu edellä mainituilla alueilla muualla Suomessa. Useimmiten arseenipitoisuus on ollut normaalin vaihtelun rajoissa.

Usean pitkään toimineen metallikaivoksen ympäristön lähivesistössä on todettu, erityisesti kaivosvesien purkupaikan suulla, kohonneita pohjasedimentin arseenipitoisuuksia merkkinä arseenipäästöistä pintaveteen. Järvien vesien arseenipitoisuudet eivät silti ole olleet merkittävän korkeita. Ilmeisesti arseeni sitoutuu tehokkaasti kiintoainekseen ja sedimentoituu vesistön pohjaan. Arseeni on kuitenkin vedessä ennen sedimentoitumista pohjasedimenttiin.

Arseenin haittavaikutukset terveydelle

Arseeni on (puhdasaineena) hyvin haitallinen aine. Se on hengitettynä karsinogeenista (pöly ja hiukkaset työpaikoilla). Arseeni juomavedessä on maailmanlaajuinen ongelma: arseenia on suuria pitoisuuksia useissa maissa pohjavedessä. Väestötason tutkimuksista tiedetään, että juomaveden arseeniin liittyy ainakin

• syöpäriski (virtsarakon syöpä, ihosyöpä, maksasyöpä, munuaissyöpä)
• diabetes-riski
• lisääntynyt sydän ja verisuonisairauksien riski
• yhteys kohonneeseen verenpaineeseen
• neurotoksisia vaikutuksia
• ihomuutoksia (pigmenttihäiriöt, hyperkeratoosi)

Arseeni on aine, johon on kytketty ympäristössä esiintyvänä aineena kaikkiaan eniten erilaisia, vakaviakin haittavaikutuksia, erityisesti juomavedessä esiintyvistä aineista. Haittavaikutukset ovat kuitenkin juomaveden arseenipitoisuudesta riippuvia, riskit sitä suurempia mitä suurempi on veden arseenipitoisuus. Haittavaikutukset ovat todennäköisimpiä kun juomaveden arseenipitoisuus on useita satoja µg/l. Kaivosympäristön kaivovesissä ei ole esiintynyt näin korkeita pitoisuuksia arseenia Suomessa.

Kaivosympäristössä arseenin osalta tärkein arvioitava asia on, lisääkö juomaveden (kaivoveden) kautta tapahtuva arseenialtistuminen syöpäriskiä. Lisääntynyt syöpäriski on todennäköisin ensimmäiseksi ilmaantuva terveyshaitta kun veden arseenipitoisuus kasvaa. Arseeni on genotoksinen karsinogeeni ja lisäksi edistää syövän kehittymistä eli toimii tuumoripromoottorina.

Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut

KAVERI-malli

Pääsivu Kaivosvesien riskit (KAVERI-malli) Kaivosvedet ja päästöt vesiin Kaivosvedet · Kaivoksen päästöt vesiin · Päästöjen leviämisen arviointi vesistössä Terveysriskinarvioinnin yleiset ohjeet Kaivosvesien terveysriskinarvion toteuttaminen · Pintavesiin liittyvä terveysriskinarvio · Pohjavesiin liittyvä terveysriskinarvio · Viihtyvyyshaitat Ainekohtaiset terveysriskin laskentamallit Arseeni · Elohopea ja metyylielohopea · Kadmium · Mangaani · Nikkeli · Sulfaatti · Uraani ·Sinilevät ja levät Ainekohtaiset tietosivut - terveysriskin laskentamallien tieteellinen tausta ja perusteet Arseenin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Elohopean terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Kadmiumin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Mangaanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Nikkelin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Sulfaatin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Uraanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Sinilevien ja levien terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet Mikrobiologinen riskinarviointi Mikrobiologinen riskinarviointi · Mikrobiologisen terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet · Legionellan terveysriskinarviointi Ekologinen riskinarviointi Kaivosvesistä aiheutuvien ekologisten riskien arvioinnin toteuttaminen · Miten kemiallisen aineen vaikutusta pintaveden kemialliseen tilaan arvioidaan? · Mitä epäsuoria vaikutuksia kemiallisella aineella on pintaveden laatuun ja ekologiseen tilaan? · Kemiallisesta aineesta aiheutuva rehevöitymisriski · Kemiallisesta aineesta aiheutuva happamoitumisriski · Kemiallisesta aineesta aiheutuva suolaantumisriski · Pintaveden ekologisen riskin kuvaus Ainekohtaiset ekotoksikologisen riskin kuvaukset Sulfaatin ekotoksikologisen riskin kuvaus Kaivosvesistä aiheutuvien terveydellisten ja ekologisten riskien kuvaus ja raporttiohje Kaivosvesien riskin kuvaus