Luikonlahti aluekuvaus
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Luikonlahden kaivosalue
Luikonlahden kaivosalue sijaitsee Kaavilla, Itä-Suomessa. Kaivos aloitti toimintansa Myllykoski Oy:n toimesta ja tuotti vuosien 1958–1983 aikana kupari-, nikkeli-, kobolttinikkeli-, sinkki- ja rikkirikasteita Outokumpu-tyypin malmiesiintymästä. Metallimalmin tuotannon loppupuolella rikastamolla aloitettiin talkin rikastaminen. Talkkimalmia louhittiin aluksi Luikonlahden vuolukiviesiintymästä, ja myöhemmin myös Polvijärven alueelta (Eskelinen et al. 1983). Mondo Minerals Oy:n talkkikaivos ja -rikastamo toimivat alueella vuoteen 2007 asti, ja talkin rikastuksen yhteydessä rikastettiin myös nikkeliä. Vulcan Resources, nykyisin Altona Mining Ltd, osti Luikonlahden rikastamon ja kaivosalueen vuonna 2009 Kylylahden monimetalliesiintymän rikastamista varten. Tuotanto aloitetaan vuonna 2012, ja yhtiö tulee käyttämään vanhaa rikastushiekka-aluetta monimetallimalmin rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan läjittämiseen. Alueelle rakennetaan uusi varastoallas nykyisen rikastushiekka-alueen läheisyyteen kobolttirikasteen varastoimiseksi.
Luikonlahden metallimalmiesiintymässä yleisimmät malmimineraalit olivat kuparikiisu, sinkkivälke, kobolttipentlandiitti, magneettikiisu ja kobolttipitoinen rikkikiisu. Harmemineraaleina malmissa olivat kvartsi, talkki, kloriitti, grafiitti, kalsiitti, tremoliitti ja diopsidi (Eskelinen et al. 1983). Malmia louhittiin Luikonlahden kaivosalueella sekä avolouhoksista että maanalaisesta louhoksesta. Talkkimalmia louhittiin aluksi Luikonlahden vuolukiviesiintymästä, ja myöhemmin myös Polvijärven alueelta. Talkkimalmiesiintymät koostuivat pääosin talkista (50–70 %), magnesiitista, dolomiitista ja kloriitista. Lisäksi ne sisälsivät vähäisiä määriä magnetiittia, kromiittia, sulfidimineraaleja sekä nikkeliarsenideja (Wiik 1953, Vesasalo 1965, Huopaniemi 1986, Kuronen and Tuokko 1997).
Avolouhoksista louhitut sivukivet läjitettiin toiminnan aikana maan päälle neljään erilliseen läjityskohteeseen päälouhoksen (Asuntotalo) lähiympäristöön ja pienen Pajamalmi-louhoksen viereen. Maanalaisessa kaivostoiminnassa syntyneet sivukivet käytettiin kaivostäyttönä. Rikastushiekka läjitettiin rikastushiekka-alueelle, joka on padottu entisen Petkellammen alueelle. Alue kattaa noin 27 ha ja sisältää yhteensä noin 9 Mt rikastushiekkaa (Räisänen & Juntunen 2004).
Kaivosalueella on tehty jälkihoitotöitä vuosina 2006–2007. Jälkihoitotöiden aikana sivukivialueet on muotoiltu ja maisemoitu ja rikastushiekka-alueiden sulfidirikastushiekasta rakennettuja patoja on peitetty magnesiittipitoisella rikastushiekalla. Lisäksi alueelle on rakennettu kosteikkoja rikastushiekka-alueelta ja vanhalta kaivosalueelta alapuolisiin vesistöihin purkautuvien vesien käsittelemiseksi (Räisänen 2009). Louhostilojen on toiminnan päätyttyä annettua täyttyä vedellä.
Kaivostoiminnan on havaittu vaikuttaneen ympäristön pinta- ja pohjavesien laatuun kaivoksen valuma-alueella (mm. Räisänen & Juntunen 2004, Kauppila et al. 2006, Heikkinen et al. 2009, Kihlman & Kauppila 2009).
Kaivosalueen kallioperä ja maaperä
Kaivostoiminta alueelle ja osittain sen pohjois puolelle sijoittuu Outokumpu-jakson kivilajiseurue. Serpentiniittimuodostumaan liittyy karsi- ja karbonaattikiviä sekä mustaliuskeita. Mustaliuske on laajimmillaan assosiaation pohjoisosassa Kunttisuon alueella. Malmin isäntäkivenä on metallisulfidipitoinen kvartsikivi. Kvartsi- ja karsikivien erikoispiirteenä on täällä kuten Outokummussakin kromipitoiset vihreät mineraalit. Niitä ovat uvaroviitti, kromidiosidi, kromitremoliitti ja fuksiitti. Karbonaattikivet koostuvat dolomiitti- ja magnesiittikivistä sekä talkkiliuskeista. Outokumpujakson kivilajiseuruetta ympäröi kiillegneissi. Kaivosalueen itäpuolella Enkelinmäen alueella on lisäksi runsaasti graniittia ja pegmatiittia. Heinälammen eteläpuolella kallioperän koostuu granodioriitista.
Kaivostoiminta-alueen lähiympäristöä luonnehtivat kallioselänteet ja moreenikumpumuodostumat. Humuskerroksen alapuolella maalaji on yleisemmin hiekkamoreenia harvemmin hietaa. Moreenikerros on yleensä ohut. Kumpumoreenimuodostumissa moreenin paksuu vaihtelee kuitenkin 4-8 m. Kallioharjanteiden välissä kapeissa painanteissa hiekkamoreenia peittää paikoin ohut turvekerros. Jätealueen länsiosan pato rajautuu Suursuon kosteikkoalueeseen, jossa on aiemmin ollut 2-4 m paksuinen saravaltainen turvemaa. Katkonainen harjujakso ulottuu Petkellahdelta Uvemäen kallion itärinteelle ja Kuikkalahden itäpuoliselta alueelta Luikonlahden ranta-alueelle.
Teollisuusalueen rajaus
Koska MINERA-hankkeen tarkoituksena on tarkastella kaivostoiminnasta sen ympäristöön kohdistuvia riskejä, itse kaivosalue (teollisuusalue) ja sen myötä esimerkiksi työterveyskysymykset rajattiin hankkeen ulkopuolelle. Luikonlahden tutkimusalueelta rajattiin hanketta varten teollisuusalue, jonka ulkopuoliseen ympäristöön kohdistuvia riskejä pääasiallisesti tarkasteltiin. Rajaus perustuu rikastamotoiminnassa tai aiemmassa kaivostoiminnassa olleisiin alueisiin, eikä esimerkiksi maanomistussuhteisiin tai kaivispiirirajoihin. Kaivosalueelta pois johtavat ojat, joita käytetään jätevesien purkureitteinä pintavesiin, on sisällytetty teollisuusalueen rajaukseen, ja riskien tarkastelu alkaa kohdasta, jossa vedet lasketaan vastaanottavaan vesistöön. Teollisuusalueen rajaus on esitetty kuvassa 2.
Kuva 2. Teollisuusalueen rajaus Luikonlahden tapaustutkimuksessa.
Lähteet
Eskelinen E, Huopaniemi P, Tyni M, 1983. Myllykoski Oy:n Luikonlahden kuparikaivos 1968-1983. Vuoriteollisuus 41:94-98. (in Finnish)
Heikkinen PM, Räisänen ML, Johnson RH, 2009. Geochemical characterization of seepage and drainage water quality from two sulphide mine tailings impoundments: Acid mine drainage vs. neutral mine drainage. Mine Water and the Environment 28:30-49.
Huopaniemi P, 1986. The Sola talc ore deposit. In: Kojonen K (Ed.) Prospecting in areas of glaciated terrain 1986. Geological Survey of Finland, Guide 17:25-26
Kauppila T, Kihlman S, Mäkinen J, 2006. Distribution of arcellaceans (testate amoebae) in the sediments of a mine water impacted bay of Lake Retunen, Finland. Water, Air and Soil Pollution 172:337-358
Kihlman S, Kauppila T, 2009. Mine water-induced gradients in sediment metals and arcellacean assemblages in a boreal freshwater bay (Petkellahti, Finland). Journal of Paleolimnology. DOI 10.1007/S 10933-008-9303-6
Kuronen E, Tuokko I, 1997. Horsmanaho talc mine. In: Loukola-Ruskeeniemi K, Sorjonen-Ward P (Eds) Ore deposits in eastern Finland. Research and exploration – where do they meet? 4th Biennial SGA Meeting, August 11-13, 1997, Turku, Finland. Excursion guidebook A4. Geological Survey of Finland, Guide 42:39-41
Räisänen ML, 2009. Capability of natural and constructed wetlands to mitigate acidic leakage from closed mine waste facilities - cases in eastern Finland [Electronic resource]. In: Securing the future: mining, metals & the environment in a sustainable society and 8th ICARD International Conference on Acid Rock Drainage, Skellefteå, Sweden, June 22-26 2009 : proceedings. 10 p. Electronic publication. http://www.proceedings-stfandicard-2009.com/pdfer/Marja-Liisa_R%E4is%E4nen_B3_T3_Capability-of-natural-and-constructed-wetlands-to-mitigate-acidic-leakage-from-closed-mine-waste-facilities--cases-in-Eastern-Finland.pdf
Räisänen ML, Juntunen P, 2004. Decommissioning of the old pyritic tailings facility previously used in a talc operation, eastern Finland. In: Jarvis AP, Dudgeon BA, Younger PL (Eds) International Mine Water Association Symposium. Proceedings of the Symposium: Mine water 2004 – Process, Policy, and Progress. University of Newcastle, Newcastle upon Tyne, UK 19-23 September 2004. Volume I, 91-99
Vesasalo A, 1965. Talc schist and soapstone occurrences of Finland. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 216, 75 p
Wiik HB, 1953. Composition and origin of soapstone. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 165, 57 p