Yara Tulokset
TULOKSET
Vesinäytteet
Vesinäytteistä määritettiin Itä-Suomen yliopistossa nonyylifenolietoksylaatin keskimääräinen pitoisuus sekä keskihajonta. Tulokset on esitetty taulukossa 5. Taulukon 5 tulokset on järjestetty pohjoisesta etelään siten, että ensimmäisenä on rikastamon kiertovesinäyte (näytepiste 104, kuva 2), sen jälkeen ovat Rötikköpuron ja pohjavesiputken MMP1 näytteet (101 ja 110) ja näiden jälkeen Mustin rikastushiekka-altaasta Kuuslahteen Jaakonlammen ja Sikopuron kautta virtaavista vesistä otetut näytteet yläjuoksulta alajuoksulle. Viimeisenä on Kuuslahden selältä otetut näytteet (111-113). Näytepisteestä 105 (SP1) on lisäksi otettu näytteet 4, 5, 14, 15, 24 ja 25 (SP1 Yara) sekä näytepisteestä 108 (SP2) näytteet 9, 10, 19, 20, 29 ja 30 (SP2 Yara). Yara Suomi Oy:n ottamien näytteiden näytenumeroita ei ole kuvattu kartalle selkeyden vuoksi (kuva 2).
Näytteista analysoitiin myös nonyylifenolipitoisuudet. Nonyylifenolia ei havaittu analyyseissä.
| Näytepiste | Näytetunnus | Selite | Pitoisuus μg/l (sd) |
| 104 | Tehdasvesi | Rikastamon kiertovesi | 1180 (865) |
| 101 | Suoto1 | Suotovesinäyte lähellä Rötikönpuron mittapatoa ja pohjavesiputkea MMP1 | 90,3 (6,6) |
| 110 | MMP1 | Pohjavesinäyte. Putki tyhjennettiin edellisenä päivänä, näyte otettiin imupumpulla suoraan pulloon, näytteenottosyvyys 3-6m vesipinnasta (putken syv. 9,9m) | 1,23 (1,08) |
| 102 | Jaakonlampi_Suod. | Jaakonlammen suodatettu (0,45µm) näyte puhdistamon imuputkesta (suodatin: Whatman FP30/0,45 Ca-S). | 103,5* |
| 103 | Jaakonlampi | Jaakonlammen suodattamaton vesinäyte puhdistamon imuputkesta | 71,0 (0,9) |
| 105 | SP1 | Puhdistamosta selkeytysaltaan jälkeen Sikopuroon tuleva | 44,2 (8,2) |
| 4 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 113 (17) |
| 5 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 112 (44) |
| 14 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 98,7 (3,7) |
| 15 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 126 (34) |
| 24 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 119 (17) |
| 25 | SP1 Yara | Sikopuroon tuleva. Sijainti sama kuin SP1 | 136 (12) |
| 108 | SP2 | Sikopuro, rummun jälkeen Kuuslahteen menevä | 47,2 (7,0) |
| 9 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 100, (4) |
| 10 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 103 (14) |
| 19 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 85,8 (4,8) |
| 20 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 90,4 (0,9) |
| 29 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 83,2 (13,7) |
| 30 | SP2 Yara | Kuuslahteen menevä. Sijainti sama kuin SP2 | 101 (2) |
| 106 | Sikopuron suisto_pinta | Sikonpuronsuisto/Kuuslahti, Näyte 1 metrin syvyydeltä. | 1,23 (0,28) |
| 109 | Sikopuron suisto_pohja | Sikonpuronsuisto/Kuuslahti, Näyte 8 metrin syvyydeltä | 2,14 (0,74) |
| 111 | Juurusvesi2_pinta | Näyte 1 metrin syvyydeltä Limnoksella | 0,77 (0,21) |
| 112 | Juurusvesi2_keski | Näyte 10 metrin syvyydeltä Limnoksella | 0,24 (0,13) |
| 113 | Juurusvesi2_pohja | Näyte 18 metrin syvyydeltä Limnoksella | 0,75 (0,02) |
Taulukko 5. Nonyylifenolietoksylaattien (∑NPEO) pitoisuudet ja keskihajonnat (sd) vesinäytteissä. n = 2. Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 2.
* Näytettä ei riittävästi rinnakkaisten analysointiinSedimenttinäytteet
Sedimenttinäytteistä määritettiin Itä-Suomen yliopistossa nonyylifenolietoksylaatin keskimääräinen pitoisuus ja keskihajonta sekä orgaanisen hiilen määrä. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 6 ja näytepisteiden sijainti kuvassa 2. Näytepisteet on järjestetty taulukossa 6 pohjoisesta etelään ja niiden järjestys kuvaa myös pintavesien virtauksen suuntaa Raasion rikastushiekka-altaasta Kolmisopen järveen ja Kuuslahteen. Kuvissa 3-5 on esitetty sedimenttien nonyylifenolietoksylaattipitoisuudet näytepisteissä vaihteluväleineen sekä Sikopuron suiston (SS) ja Juurusveden (Juurusvesi2) sedimentin pitoisuusprofiilit vaihteluväleineen. Sedimenttinäytteiden pitoisuuksien hajonta on suurta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että näytteitä ei seulottu ennen analysointia ja näin ollen näytteet eivät olleet täysin homogeenisia.
Näytteista analysoitiin myös nonyylifenolipitoisuudet. Nonyylifenolia ei havaittu analyyseissä.
| Näytepiste | Syvyys | Selite | OC% (sd) | ∑NPEO ng/g dw (sd) |
| RHK 1 | 60-100 cm | Rikastushiekka kokoomanäyte | 1,2 (0,2) | 167 (105) |
| Puro 1 | Purosedimenttinäyte | 6,6 (0,4) | 718 (503) | |
| SA1 | Sedimenttinäyte laskeutusaltaasta | 5,7 (0,03) | 153 (68) | |
| SA2 | Sedimenttinäyte laskeutusaltaasta. Rinnakkaisnäyte SA1. | 6,8 (1,0) | 921* | |
| SP2 | Purosedimenttinäyte, Sikopuro | 2,3 (0,8) | 202 (88) | |
| SS | 0-4 cm | Sikopuronsuisto, järvisedimenttinäyte | 1,8 (0,5) | 29 (3) |
| SS | 4-12 cm | Sikopuronsuisto, järvisedimenttinäyte | 2,0 (0,1) | 59 (11) |
| Juurusvesi 2 | 0-4 cm | Järvisedimenttinäyte | 3,4 (0,04) | 19 (10) |
| Juurusvesi 2 | 4-9 cm | Järvisedimenttinäyte | 3,1 (0,03) | 15 (8) |
| Juurusvesi 2 | 9-14 cm | Järvisedimenttinäyte | 2,6 (0,03) | 6,6 (1) |
Taulukko 6. Orgaanisen hiilen (n = 3-6) ja nonyylifenolietoksylaattien (n = 2) pitoisuudet sedimentissä. Dw = kuivapaino. Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 2.
*näytettä ei riittävästi kahteen rinnakkaiseen analyysiin
Kuva 3. Sedimenttien NPEO-pitoisuudet.
Kuva 4. Sikopuron suiston (Näytepiste SS) sedimentin pitoisuusprofiili.
Kuva 5. Juurusveden (näytepiste Juurusvesi2) sedimentin pitoisuusprofiili.
Kenttämittaukset
Kenttämittaukset vesinäytteistä ja avovesistä tehtiin YSI 556 MPS ja YSI 600 XLM –sondeilla. Niillä mitattiin veden lämpötila, pH, sähkönjohtavuus, liuennut happi prosentteina ja pitoisuutena sekä redox-potentiaali. Mittausten tulokset on esitetty taulukossa 7 ja sijainnit kuvassa 2.
Analyysimenetelmän laadunvarmistus
Toteamisrajaksi määritettiin 0,6 ng/μl. Määritysraja puolestaan on 1,2 ng/μl. Juurusveden vesinäytteiden pitoisuudet jäävät näiden rajojen väliin.
Nollanäytteistä löytyi pieniä määriä nonyylifenolietoksylaatteja mutta niiden pitoisuudet pysyivät lähes vakiona. Nollanäytteiden pitoisuudet vähennettiin varsinaisten näytteiden pitoisuuksista.
Saksalainen laboratorio Dr.U.Noack-Laboratorien määritti Juurusvedeltä otetuista vesinäytteistä nonyylifenolietoksylaattien kokonaispitoisuudeksi 0,42 - 0,47 μg/l. Itä-Suomen yliopistossa määritetyissä Juurusveden vesinäytteissä kokonaispitoisuudet olivat 0,24 – 0,77 μg/l. Näytteet eivät ole identtiset mutta koska pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa, voidaan päätellä menetelmien olevan vertailukelpoisia keskenään.
<mffilelist />