Terveysriskinarvioinnin rakenne

Teksti on siirretty sivulta [1].

Muita Minera-projektin tuotoksia

Minera-mallin sovelluksia	· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti
Muut	· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus
Muita kaivostoimintaan liittyvää	· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi3355
Moderaattori:Akousa (katso kaikki) Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3355}}

Vaaran tunnistamisella kuvataan kaivosympäristössä esiintyvien altisteiden toksisia/haitallisia ominaisuuksia ja niiden aiheuttamaa vaaraa ihmisille. Altisteilla saattaa olla maksatoksisia, neurotoksisia, herkistäviä, syövyttäviä, karsinogeenisia tai muita terveysvaikutuksia. Riskinarvioinnin kannalta ihmisiä koskeva tieto olisi parasta, koska silloin vältyttäisiin ekstrapoloinnilta lajista toiseen. Ihmisiä koskevaa tietoa on kuitenkin niukasti saatavilla ja saatavissa oleva tieto perustuu usein työperäiseen altistumiseen. Riskinarvioinnissa vaaran tunnistamiseen käytettävä tieto perustuukin usein eläinkokeisiin, epidemiologisiin – tai in vitro-tutkimuksiin sekä altisteen ominaisuuksiin.

Annos-vaste kuvauksella selvitetään mikä on annoksen ja vaikutuksen suhde. Osiossa selvitetään millä annoksella/altistustasolla haittavaikutus ilmenee ja kuinka vaste muuttuu kun altistustaso kasvaa. Annos-vaste tietoa ihmisiin kohdistuvasta vaikutuksesta on niukasti saatavilla. Jos ko. tietoa on saatavilla, sitä tulisi ensisijaisesti käyttää annos-vasteen arvioinnissa. Arvioinnissa käytetään usein apuna eläinkokeista saatua ja epidemiologista tutkimustietoa.

Altistumisen arviointi osiossa selvitetään kuinka paljon ihmiset altistuvat kaivosympäristön altisteille. Erään määritelmän mukaan altistumisella tarkoitetaan haittatekijän määrää eliön rajapinnalla. Esim. melu korvakäytävän suulla, ilmansaasteet hengitysilmassa tai kemikaali iholla.

Kaivosympäristössä altistuminen tapahtuu ilman, veden, maaperän ja mahdollisesti paikallisen ravinnon (esim. sienet, marjat, vihannekset) välityksellä. Tärkeimmät altistusreitit ovat ruuansulatuskanava, hengitystiet ja iho. Melu kuullaan ja tärinä aistitaan muuten, läheltä myös paineaaltona (räjäytykset). Kemiallisten aineille altistumiseen vaikuttaa, missä muodossa tutkittava aine esiintyy eli onko se helposti liukenevaa, liikkuvaa ja biosaatavaa — eli voiko se imeytyä elimistöön ja kasveihin. Terveysriskit riippuvat altistumisreitistä, altisteen vaikutustavasta, altistumisajasta ja –tasosta. Myös altistuvan henkilön yksilölliset tekijät (lapsi/aikuinen) vaikuttavat altistumisen voimakkuuteen.

Altistuminen ei ole välttämättä ole vakio, vaan vaihtelee esim. vuodenajan, säätilan ja jopa vuorokauden ajan mukaan. Koska kaivosympäristössä saatetaan altistua useille aineille samanaikaisesti, niiden mahdollinen yhteisvaikutus tulee myös arvioida.

Riskin kuvausavaiheessa kolmen edellisen osion tietojen perusteella arvioidaan kuinka suuri terveysriski kullekin aineelle/altisteelle altistumisesta aiheutuu kaivosympäristön väestölle. Riskin luonnehdinta tehdään riskiarvioon valituille haittavaikutuksille jokaiselle erikseen. Todettua altistumistasoa verrataan altisteen haitalliseksi tiedettyyn pitoisuuteen tai tasoon. Vertailu tehdään teknisesti eri tavalla eri yhteyksissä, mutta mitä suuremmaksi todetun altistumisen ja haitalliseksi tiedetyn tason väli jää, sitä suurempi turvamarginaali on ja sitä pienempi riski on. Riskinarviossa tavoitteena on tuon turvamarginaalin mahdollisimman luotettava määrittäminen ja esittäminen. Se riippuu sekä toksisuustiedoista että altistumistiedoista.

Hyväksyttävälle turvamarginaalille ei ole olemassa yksiselitteistä arvoa. Kemiallisille altisteille arvoa 100 pidetään hyvin yleisesti sopivana turvamarginaalina. Jos arvio perustuu luotettavaan ihmisaineistoon pienempikin marginaali voi olla riittävä.

Syöpäriskiä arvioitaessa oletetaan, että altistukseen liittyy aina jonkinasteinen riski. Yleisesti hyväksytty ”taustariski” on 1/1000 000 ihmisen koko elinaikana.

Terveysriskin kuvauksen tekninen toteutus on esitetty kohdassa Terveysriskien kuvaus.

Kirjallisuutta:

Jeffery W. Gordon 2001: Metallien maailma. Malmista metalliksi ja käyttöön. Suom. K. Pietiläinen. Outokumpu Oyj. Ottawa, Kanada http://www.teknologiateollisuus.fi/.../16285_Metallienmaailma20011.pdf.html

Nikkarinen et al. 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten monistesarja 3. http://intra.eracnet.fi/main/extensions/mfiles/mf_getfile.php?docid=3747&docver=1&fileid=3771&filever=1&filename=Finmerac-raportti.pdf

http://www.uku.fi/avoin/ymp_terveys/oppimateriaali/