Ero sivun ”Sulfaatin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 91: Rivi 91:




Sulfaatin todennäköisin suora terveyshaitta saattaa olla '''ihoärsytys''', kun/jos veden sulfaattipitoisuus on suuri. Pitoisuutta, jolla sulfaatti on vedessä ihoa ärsyttävää ei kuitenkaan tiedetä (kirjallisuusviitteitä ei löytynyt). Ihoärsytys voi tulla esille vedessä uitaessa, mutta myös käytettäessä vettä pesuvetenä. Kirjallisuudessa sulfaatin  on raportoitu aiheuttavan lievää, palautuvaa '''silmien ärsytystä''' kanilla (annos 90 mg Na<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>/silmä, altistusaika 24 h<ref name =OE/>). Pitkäaikaisen altistumisen toksisuusrajaa ei ole määritetty kummallekaan (iho, silmät) altistumisreitille. Löylyvedessä sulfaatti ei todennäköisesti ole ongelma, koska sillä ei tiedetä olevan haitallisia toksisia ominaisuuksia hengitettynä. (OECD SIDS 2005)<ref name =OE>OECD SIDS Initial Assessment Report. Sodium sulfate. UNEP Publications, Paris, France, 2005</ref>.
Sulfaatin todennäköisin suora terveyshaitta saattaa olla ihoärsytys, kun/jos veden sulfaattipitoisuus on suuri. Pitoisuutta, jolla sulfaatti on vedessä ihoa ärsyttävää ei kuitenkaan tiedetä (kirjallisuusviitteitä ei löytynyt). Mahdollinen ihoärsytys voisi tulla esille vedessä uitaessa, mutta myös käytettäessä vettä pesuvetenä. Kirjallisuudessa sulfaatin  on raportoitu aiheuttavan lievää, palautuvaa '''silmien ärsytystä''' kanilla (annos 90 mg Na<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>/silmä, altistusaika 24 h<ref name =OE/>). Pitkäaikaisen altistumisen toksisuusrajaa ei ole määritetty kummallekaan (iho, silmät) altistumisreitille. Löylyvedessä sulfaatti ei todennäköisesti ole ongelma, koska sillä ei tiedetä olevan haitallisia toksisia ominaisuuksia hengitettynä. (OECD SIDS 2005)<ref name =OE>OECD SIDS Initial Assessment Report. Sodium sulfate. UNEP Publications, Paris, France, 2005</ref>.




Nykyinen versio 1. helmikuuta 2018 kello 09.27





Sulfaatin terveysriskin arvion peruste

Sulfaatti on tavanomainen päästö kaivosvesissä ympäristöön. Lisääntyneellä sulfaattipäästöllä ja siitä seuraavalla järvi- ja jokivesien (pintavesien) sulfaattipitoisuuden nousulla voi olettaa ensisijaisesti olevan vesistössä veden laadun muutokseen liittyviä ekologisia ja ekotoksisia vaikutuksia, ks. Sulfaatin ekotoksikologisen riskin kuvaus.


Ihmisten kannalta pintaveden sulfaattiin liittyvät haitat ovat ensi sijassa viihtyvyyshaittoja. Suuret sulfaattipitoisuudet heikentävät veden laatua kokonaisuutena. Uimaveden laatu saattaa heiketä. Veden käytettävyys peseytymisvetenä voi vähentyä, vesi koetaan ”likaiseksi”. Aiheutuu rajoitteita veden käytölle.


Ympäristövaikutuksina sulfaatti saattaa lisätä vesistön rehevyyttä ja levien esiintymistä (sinilevät, lima- ja muut levät). Levät voivat vedessä runsaina esiintyessään aiheuttaa myös terveyshaittaa, erityisesti iho-oireita ks. Sinilevät ja levät. Lisäksi sulfaatti voi vaikuttaa veden/vesistön kemialliseen tasapainoon mm. lisäämällä elohopean metyloitumista metyylielohopeaksi ja edelleen sen kertymistä kaloihin. Mahdolliset sulfaatin terveyshaitat ovat epäsuoria, muiden tekijöiden kuin itse sulfaatin aiheuttamia.


Sulfaatti ei todennäköisesti tuota vakavia elinvaikutuksia ihmisille niissä veden käyttömuodoissa (uimavesi, peseytymisvesi, löylyvesi, kasteluvesi), joissa ihminen normaalisti altistuu sulfaatille pintavesien (järvi- ja jokivesien) kautta. Tämä pätee myös kaivosympäristöissä. Suurin sulfaattialtistus tapahtuisi, jos pintavettä juotaisiin. Pintaveden käyttöä juomavetenä ei kuitenkaan suositella.


Sulfaatti on elimistön oma normaali fysiologinen aine. Se osallistuu moniin elimistön reaktioihin. Liian suuret pitoisuudet väärässä paikassa voivat kuitenkin aiheuttaa toksisuutta ja ongelmia.


Sulfaatti on normaali aine pohjavedessä. Siten sulfaatille altistutaan kaivovesistä juomavedessä. Sulfaatin oman, suoran, terveysvaikutuksen kannalta kaivoveden sulfaattiin liittyy teoriassa potentiaalisin terveyshaitta ja –riski, joka on arvioitava. Tarvittava laskentamalli kvantitatiiviseen arvioon löytyy KAVERI-mallin sivulta Sulfaatti.


Sulfaattiin liittyvä terveysriski on syytä arvioida järjestyksessä:

  • Sulfaatti pintavedessä (uimavedessä, peseytymisvedessä, mahdollinen veden kokonaislaatu)
  • Sulfaatti kaivovesissä (saanti juomavedessä)


Sulfaatti ei kerry kaloihin, joten sulfaattia kaloissa ei ole tarpeen arvioida. Hyvin sulfaattipitoisen veden käyttö kasteluvetenä kasvimaalla saattaa vaikuttaa kasvien kasvamiseen, mutta sulfaatin saantia syötävistä kasveista ei ole tarpeen arvioida.


Viitearvoja sulfaatin terveysriskin kuvaukseen

  • Sulfaatin enimmäispitoisuudelle ei ole terveysperusteista raja-arvoa pintavedessä eikä talousvedessä.


  • Sulfaatin laatusuositus talousvedessä (Suomi): 250 mg/l [1].


  • Sulfaatin laatusuositus on asetettu veden syövyttävän ominaisuuden vuoksi: vesi ei saa olla syövyttävää. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi veden sulfaattipitoisuuden tulisi olla alle 150 mg/l.


  • Sulfaatin makukynnys juomavedessä: 250 mg/l
    • Vedessä, jonka sulfaattipitoisuus on yli 250 mg/l, voi olla outo maku. (WHO 2004) [2] Kun juomaveden sulfaattipitoisuus ylittää 250 mg/l, makuhaitta on mahdollinen, mutta se riippuu vedessä olevasta sulfaattisuolasta. Vieras maku on selvästi maistettavissa kun veden sulfaattipitoisuus on tasoa 1000 mg/l. [2]


Huomio: Talousveden sulfaatin laatusuositusta, 250 mg/l, ei tulisi käyttää suorana vertailuarvona pintavesien sulfaattipitoisuuksien terveysriskin arvioon, koska laatusuositusta ei ole asetettu terveysperusteisesti. Laatusuositusarvoa voi käyttää veden laadun yleisarvioon, eli sen arvioimiseen, miten suuri veden sulfaattipitoisuus on suhteessa talousvedelle asetettuun laatuvaatimukseen: onko veden laatu sulfaattipitoisuuden osalta talousveden laatuvaatimukset täyttävää vai heikompilaatuista.


  • Laksatiivinen (mahaa pehmittävä) vaikutus veden kertajuomisella : Yli 600 mg/l (US DHEW 1962 [3]; Chien et al. 1968 [4]; WHO 2004 [2]).


  • Laksatiivinen (mahaa pehmittävä) vaikutus juomavedessä suurimmalle osalle veden käyttäjistä: 1000-1500 mg/l (Esteban et al. 1997 [5]; WHO 2004 [2]; US EPA 1999 [6]).


  • USA:laisen tutkimuksen mukaan sulfaattipitoisuudeltaan 1000-1500 mg/l vettä käyttäneistä henkilöistä 68% raportoi laksatiivisia vaikutuksia (Esteban et al. 1997 [5]; WHO 2004[2]; US EPA 1999 [6]). Natriumsulfaattia (glaubersuola) käytetäänkin vatsan toiminnan tehostamiseen.


  • USEPAn viitearvo sulfaatille juomavedessä: 250 mg/l[7]


  • Sulfaatin mediaanipitoisuudet suomalaisessa talousvedessä: Välillä 10–32 mg/l (Ahonen ym. 2008)[8] [9]


  • Suomalaisten järvien keskimääräinen sulfaattipitoisuus on 15 mg/l (mediaani 3.8 mg/l; min-max 0.1-3280 mg/l) (Kauppi et al. 2013[10]).


  • Jätevesien ympäristölupapäätöksissä usein käytetty luparaja sulfaatille: 400 mg/l. Suuremmilla pitoisuuksilla hajuhaitat ja jätevesiverkoston korroosio lisääntyvät (Heinonen-Tanski & Mentu 2014 [11]). Hajuhaittojen mahdollisuus johtuu siitä, että hajuton sulfaatti voi olosuhteista riippuen muuntua haisevaksi rikkivedyksi [12].


Sulfaattiin liittyvän terveysriskin arvioinnin toteuttaminen

Pintavesi (järvi- ja jokivesi)

Järvi- ja jokivedessä (pintavedessä) olevaan sulfaattiin liittyvässä terveysriskinarviossa verrataan ensimmäiseksi todettua veden sulfaattipitoisuutta

  • pintavesissä yleensä esiintyviin sulfaattipitoisuuksiin (poikkeaako, paljonko poikkeaa)


Sulfaatti, erityisesti jos sitä on vedessä epätavallisen paljon, muodostaa veteen tyypillisesti kasvavan pitoisuusgradientin: pitoisuudet pinnassa ovat pienimmät, pohjassa, varsinkin syvänteissä usein monikertaisesti suuremmat.


Mikä on oikea veden sulfaattipitoisuus, jolla terveysriskinarvio tulisi tehdä? Päällysvedessä uidaan. Vesi pesu- yms. vedeksi otetaan useimmiten päällysvedestä (ellei oteta suoraan pohjasta). Riskinarvio kannattaa tehdä aluksi (ja joka tapauksessa) suurimmalla todetulla veden sulfaattipitoisuudella, eli pohjasta mitatulla pitoisuudella, koska se on worst case-tilanne. Jos siihen liittyy terveysriski, kannattaa riski arvioida myös ylempien kerrosten, erityisesti päällysvedessä todetun sulfaattipitoisuuden perusteella. Arviossa tulisi pohtia, mikä on todennäköisin sulfaattipitoisuus, jolle veden käyttäjä altistuu (eli miltä syvyydeltä käytetty vesi on peräisin).


Sulfaatin todennäköisin suora terveyshaitta saattaa olla ihoärsytys, kun/jos veden sulfaattipitoisuus on suuri. Pitoisuutta, jolla sulfaatti on vedessä ihoa ärsyttävää ei kuitenkaan tiedetä (kirjallisuusviitteitä ei löytynyt). Mahdollinen ihoärsytys voisi tulla esille vedessä uitaessa, mutta myös käytettäessä vettä pesuvetenä. Kirjallisuudessa sulfaatin on raportoitu aiheuttavan lievää, palautuvaa silmien ärsytystä kanilla (annos 90 mg Na2SO4/silmä, altistusaika 24 h[13]). Pitkäaikaisen altistumisen toksisuusrajaa ei ole määritetty kummallekaan (iho, silmät) altistumisreitille. Löylyvedessä sulfaatti ei todennäköisesti ole ongelma, koska sillä ei tiedetä olevan haitallisia toksisia ominaisuuksia hengitettynä. (OECD SIDS 2005)[13].


Suuri sulfaattipitoisuus vedessä voi olla yksi lisätekijä muiden tekijöiden lisäksi (veden hapan pH, levät, muut mikrobit, muut tekijät) huonontamaan veden laatua sellaiseksi, että se aiheuttaa iho-oireita. Silmiin joutuessaan iho-oireita aiheuttava vesi voi ärsyttää myös silmiä.


Pintaveden sulfaattiin ei todennäköisesti, edes teoriassa, liity muita suoria haittavaikutuksia. Sulfaatti ei imeydy ihon lävitse elimistöön ja uitaessa suun kautta suuhun joutuneesta vedestä nielty annos jää niin pieneksi, ettei sillä ole terveydellistä merkitystä (katso kohta Pohjavesi).


Sulfaatti ei kerry kaloihin, joten sulfaatin saantia kaloissa ei ole tarpeen arvioida.


Pohjavesi (kaivovesi)

Pohjaveden/kaivoveden sulfaatin terveysriski arvioidaan ensisijassa juomavesikäytössä: vedestä todettua sulfaattipitoisuutta verrataan talousveden laatusuositukseen.


Jos pitoisuus ylittää laatusuosituksen, pitoisuutta verrataan sulfaatin laksatiivisen vaikutuksen tuottaviin pitoisuustasoihin. Laskentamalli tähän löytyy KAVERI-mallin sivulta Sulfaatti. Kuinka todennäköistä on, että veden käytöstä aiheutuu laksatiivisia vaikutuksia (mahan ”pehmeneminen”)?


Tiedossa ei ole, että pohjaveden sulfaattipitoisuudet olisivat kaivosympäristön kaivoissa olleet yhtä suuret kuin pitoisuudet sulfaatilla kuormittuneiden järvien pohjavesissä/syvänteissä.


Pohja/kaivovesien käyttö peseytymisvetenä (mahdollinen ihoärsytys) ja löylyvetenä arvioidaan, kuten pintavedelle (kohta Pintavesi, edellä).


Hyvin sulfaattipitoisessa juomavedessä on outo maku.

Sulfaatin haittavaikutukset terveydelle

Sulfaatti ei ole kovin toksinen aine. Sen merkittävin ja tunnetuin haitta on vatsaa pehmittävä, laksatiivinen vaikutus. Natriumsulfaattia (glaubersuola) on käytetty vatsan toiminnan tehostamiseen (ummetukseen).


On todettu, että yli 600 mg/l sulfaattia sisältävän veden juonti lisää laksatiivisia vaikutuksia (US DHEW 1962 [3]; Chien et al. 1968 [4]; WHO 2004 [2]). Kun veden sulfaattipitoisuus on 1000-1500 mg/l, suurin osa vettä käyttäneistä henkilöistä on raportoinut laksatiivisia vaikutuksia (Esteban et al. 1997 [5]; WHO 2004 [2]; US EPA 1999 [6]).


Akuutin toksisuuden arvoa ei ole määritetty ihmiselle, mutta arvio on reilusti yli 5000 mg/kg (OECD SIDS 2005 [13]). Tätä varten 70-kiloisen aikuisen pitäisi juoda päivässä 1400 l vettä, jossa sulfaattia 250 mg/l. Kerta-annoksena 20 g (300 mg/kg) on aiheuttanut ripulia, ei muita oireita.


Sulfaatti vedessä on todennäköisesti suurina pitoisuuksina ihoa ja limakalvoja ärsyttävää. Pitoisuustasoa, jolla ärsytys alkaa, ei tiedetä.


Sulfaatti ei aiheuta ihoallergiaa.


Sulfaatti on elimistön oma, endogeeninen aine. Elimistö pystyy säätelemään sulfaattitasapainoaan, jolloin toksisuutta ei helposti aiheudu. Merkittäviä muita haittavaikutuksia kuin laksatiivinen, ilmeisesti paikallinen vaikutus vatsassa, ei ole raportoitu. Ihmisten sulfaatin saanti kaivosympäristön vesistä jää kaikissa olosuhteissa alemmalle tasolle kuin mistä voisi odottaa vakavaa terveyshaittaa. Asia on kuitenkin kaivoskohtaisesti arvioitava.


Sulfaatin saanti ja kinetiikka elimistössä

Ihminen saa sulfaattia juomavedestä, ilmasta ja ravinnosta keskimäärin 500 mg päivässä (sulfaatin kokonaissaanti; WHO 2004) [2]. Suurin osa tulee ravinnosta. Juomaveden epätavallisen suuri sulfaattipitoisuus lisää saantia.


Sulfaatin on raportoitu imeytyvän suun kautta nautittuna hieman eri tavalla eri sulfaattisuoloista. Imeytyminen on vaihdellut 30 - 44 % (Coccheto ja Levy 1981 [14]; WHO 2004 [2]). Pienet annokset yleensä absorboituvat hyvin, suurilla annoksilla absorptiomekanismi saturoitunee ja suurempi osa annoksesta erittyy ulosteisiin (WHO 2004[2]).


Sulfaatti erittyy elimistöstä nopeasti, pääasiassa virtsaan (WHO 2004 [2]).


Viitteet

  1. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 401, 2001. [1]
  2. ↑ 2,00 2,01 2,02 2,03 2,04 2,05 2,06 2,07 2,08 2,09 2,10 WHO 2004. Sulfate in Drinking-water. Background document for development of WHO Guidelines for Drinking-water Quality. WHO/SDE/WSH/03.04/114 [2]
  3. ↑ 3,0 3,1 US DHEW (1962) Drinking water standards — 1962. Washington, DC, US Department of Health, Education and Welfare, Public Health Service; US Government Printing Office (Publication No. 956).
  4. ↑ 4,0 4,1 Chien L et al. (1968) Infantile gastroenteritis due to water with high sulfate content. Canadian Medical Association Journal, 99:102–104.
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 Esteban E et al. (1997) Evaluation of infant diarrhoea associated with elevated levels of sulfate in drinking water: a case control investigation in South Dakota. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health, 3(3):171–176.
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 US EPA (1999) Health effects from exposure to high levels of sulfate in drinking water workshop. Washington, DC, US Environmental Protection Agency, Office of Water (EPA 815-R-99-002)
  7. ↑ Secondary drinking water standards
  8. ↑ Ahonen MH, Kaunisto T, Mäkinen R, Hatakka T, Vesterbacka P, Zacheus O, Keinänen-Toivola M. 2008. Suomalaisen talousveden laatu raakavedestä kuluttajan hanaan vuosina 1999-2007, Vesi-Instituutin julkaisuja 4. [3]
  9. ↑ MINERA, Pohjavesi, [4]
  10. ↑ Kauppi S, Mannio J, Hellsten S, Nystén T, Jouttijärvi T, Huttunen M, Ekholm P, Tuominen S, Porvari P, Karjalainen A, Sara-Aho T, Saukkoriipi J, Maunula M. 2013. Arvio Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaan vuodon haitoista ja riskeistä vesiympäristölle. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 11|2013.
  11. ↑ Heinonen-Tanski H, Mentu JV. Liika sulfaatti vaaraksi makeille vesille. Vesitalous 5/2014.
  12. ↑ [5]
  13. ↑ 13,0 13,1 13,2 OECD SIDS Initial Assessment Report. Sodium sulfate. UNEP Publications, Paris, France, 2005
  14. ↑ Cocchetto DM, Levy G (1981) Absorption of orally administered sodium sulfate in humans. Journal of Pharmaceutical Sciences, 70:331–333.

Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut

KAVERI-malli
Pääsivu

Kaivosvesien riskit (KAVERI-malli)

Kaivosvedet ja päästöt vesiin

Kaivosvedet · Kaivoksen päästöt vesiin · Päästöjen leviämisen arviointi vesistössä

Terveysriskinarvioinnin yleiset ohjeet

Kaivosvesien terveysriskinarvion toteuttaminen · Pintavesiin liittyvä terveysriskinarvio · Pohjavesiin liittyvä terveysriskinarvio · Viihtyvyyshaitat

Ainekohtaiset terveysriskin laskentamallit

Arseeni · Elohopea ja metyylielohopea · Kadmium · Mangaani · Nikkeli · Sulfaatti · Uraani ·Sinilevät ja levät

Ainekohtaiset tietosivut - terveysriskin laskentamallien tieteellinen tausta ja perusteet

Arseenin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Elohopean terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Kadmiumin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Mangaanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Nikkelin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Sulfaatin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Uraanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet· Sinilevien ja levien terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet

Mikrobiologinen riskinarviointi

Mikrobiologinen riskinarviointi · Mikrobiologisen terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet · Legionellan terveysriskinarviointi

Ekologinen riskinarviointi

Kaivosvesistä aiheutuvien ekologisten riskien arvioinnin toteuttaminen · Miten kemiallisen aineen vaikutusta pintaveden kemialliseen tilaan arvioidaan? · Mitä epäsuoria vaikutuksia kemiallisella aineella on pintaveden laatuun ja ekologiseen tilaan? · Kemiallisesta aineesta aiheutuva rehevöitymisriski · Kemiallisesta aineesta aiheutuva happamoitumisriski · Kemiallisesta aineesta aiheutuva suolaantumisriski · Pintaveden ekologisen riskin kuvaus

Ainekohtaiset ekotoksikologisen riskin kuvaukset

Sulfaatin ekotoksikologisen riskin kuvaus

Kaivosvesistä aiheutuvien terveydellisten ja ekologisten riskien kuvaus ja raporttiohje

Kaivosvesien riskin kuvaus

Edistymisluokitus
Opasnetissa lukuisat sivut ovat työn alla eri vaiheissa. Niiden tietosisältöön pitää siis suhtautua harkiten. Tämän sivun sisällön edistyminen on arvioitu:
Tämä sivu on tarkistettu
Sisältö on tarkistettu ja viitteet ovat kunnossa. Vertautuu käsikirjoitukseen, joka on lähetettävissä lehteen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Sulfaatin_terveysriskinarvion_taustatiedot_ja_ohjeet&oldid=34922”