Ero sivun ”Mangaanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet” versioiden välillä
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
Suuret mangaanipitoisuudet vedessä '''värjäävät''' vesikalusteita (musta, harmaa väri) ja vedessä voi olla mangaanisakkaa (musta, harmaa sakka). | Suuret mangaanipitoisuudet vedessä '''värjäävät''' vesikalusteita (musta, harmaa väri) ja vedessä voi olla mangaanisakkaa (musta, harmaa sakka). | ||
==Mangaani kaivosympäristön vesissä ja terveysriskin arvioinnin toteuttaminen== | |||
Mangaani on metalli ja alkuaine, jota päätyy metallikaivosten jätevesiin ja puhdistetuissakin jätevesissä ympäristön pintavesiin usein epätavallisia määriä siten, että se näkyy ympäristössä kohonneina vesistöjen mangaanipitoisuuksina. | |||
Louhittava malmityyppi saattaa sisältää epätavallisen paljon mangaania. Mangaani liikkuu hyvin veden mukana ja on ilmeisen vaikeasti poistettavissa vedestä. | |||
Järvivesissä on luonnostaan mangaania. Järvien (päällys)vesissä on todettu mangaania pitoisuustasoina 50-150 µg/l ilman erillistä lisäkuormitusta. Pitoisuus vaihtelee hieman järvestä toiseen. Veden mangaanipitoisuudessa on usein kasvava gradientti pinnasta pohjaa kohti. Erityisesti järvien syvänteissä pitoisuudet voivat olla moninkertaisesti suurempia kuin päällysvedessä. Pitoisuusgradientti voi olla voimakas ja selvä, jos vesistössä on paljon mangaania. Veden mangaanipitoisuus vaihtelee vesikemian ja veden vuodenaikaiskierron vaikutuksesta. | |||
Riskinarvio perustuu veden mangaanipitoisuuteen. | |||
Koska pitoisuus voi olla järvi(vesistö)kohtainen, vesistön mangaanipitoisuudesta on hyvä olla vertailutietoa ennen kaivostoiminnan aloittamista. | |||
Pohjavesi (kaivovedet) saattaa sisältää luontaisesti suuria pitoisuuksia mangaania. Kaivosalueella ja sen ympäristössä todennäköisyys koholla oleville pitoisuuksille on tavanomaista suurempi, koska rikastettavia metalleja sisältävä kallioperä saattaa sisältää paljon myös mangaania. Siksi pohjavettä (kaivovesiä) koskevan riskinarvon tulee sisältää mangaanin riskinarvio. On arvioitava myös mangaani juomavedessä. | |||
==Viitteet== | ==Viitteet== | ||
Versio 14. joulukuuta 2017 kello 15.01
| Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Mangaanin terveysriskinarvion peruste
Juomaveden mangaaniin liittyvä terveysriski
Juomaveden mangaaniin liittyy terveysriski (Komulainen, 2014). [1] [2] Myös kaivosympäristössä mangaani aiheuttaa terveysriskin todennäköisimmin kaivo(pohja)veden välityksellä, juomavedessä. Terveysriski aiheutuu, jos kaivo(pohja)veden mangaanipitoisuus ylittää pitoisuuden 100 µg/l.
Mangaani on ihmiselle välttämätön hivenaine. Mangaanin saantiin ravinnossa tavanomaisina määrinä ei liity terveyshaittoja. Tarvitsemme pieniä määriä mangaania päivittäin. Se saadaan ravinnosta ilman lisätoimenpiteitä tai lisiä. Mangaanin saanti ravinnosta on aikuisilla 0.7 – 10.9 mg/päivä (WHO 2004)[3].
Mangaani juomavedessä on haitallisempaa. Syytä tähän ei tiedetä. Esimerkiksi ravinnon muut komponentit vaikuttavat mangaanin biosaatavuuteen (imeytymiseen elimistöön) sitä pienentäen.
Altistumisen todennäköisyyden ja haitallisuuden perusteella kaivosympäristön vesissä olevaan mangaaniin liittyvää terveysriskiä olisi syytä arvioida järjestyksessä:
- Mangaanin saanti kaivovesistä juomavedessä
- Mangaanille altistuminen löylyvedessä
- Mangaanille altistuminen peseytymisvedessä
- Mangaanin saanti arvioitavan vesistön kalassa
- Mangaanin saanti veden muissa käyttötarkoituksissa
Näistä mangaanin saanti juomavedessä (kaivovedet) on tärkein arvioitava asia.
Viitearvoja mangaanin terveysriskin kuvaukseen
Enimmäispitoisuusarvot
Suosituksia:
- Suurin pitoisuus juomavedessä, jonka ei tulisi ylittyä: 100 µg/l (THL:n suositus, ei ole virallinen raja-arvo; STM ym. 2013 [4])
- Vettä ei tulisi käyttää mangaania poistamatta pysyvänä juomavetenä: 300-400 µg/l. (STM ym. 2013 [4] ; Karppinen ym. 2012 [5])
- Vettä ei tulisi käyttää löylyvetenä: 1000 µg/l (epävirallinen suositus, THL; Karppinen ym. 2012 [5])
Laatusuositukset:
Juomaveden (talousveden) mangaanille ei ole tätä kirjoitettaessa (marraskuu 2015) lakisääteistä, sitovaa terveysperusteista enimmäispitoisuusraja-arvoa (laatuvaatimusta). Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että neurotoksisuuteen perustuva terveyshaitta alkaa lisääntyä kun veden mangaanipitoisuus ylittää 100 µg/l. Mangaanin pitoisuutta 100 µg/l voi käyttää viitearvona riskin kuvauksessa (vielä haitattomana pitoisuutena). Kun veden mangaanipitoisuus on yli 300 – 400 µg/l, veden käyttöä pysyvänä juomavetenä ei enää voi suositella (Karppinen ym. 2012)[5]. Mangaania tulisi poistaa vedestä hyväksyttävälle tasolle mangaaninpoistolaitteilla ennen veden käyttöä juomavetenä.
Yllämainitut lakisääteiset laatusuositukset mangaanille talousvedessä perustuvat veden esteettiseen laatuun (haju, maku ja muut ominaisuudet).
Suuret mangaanipitoisuudet vedessä värjäävät vesikalusteita (musta, harmaa väri) ja vedessä voi olla mangaanisakkaa (musta, harmaa sakka).
Mangaani kaivosympäristön vesissä ja terveysriskin arvioinnin toteuttaminen
Mangaani on metalli ja alkuaine, jota päätyy metallikaivosten jätevesiin ja puhdistetuissakin jätevesissä ympäristön pintavesiin usein epätavallisia määriä siten, että se näkyy ympäristössä kohonneina vesistöjen mangaanipitoisuuksina. Louhittava malmityyppi saattaa sisältää epätavallisen paljon mangaania. Mangaani liikkuu hyvin veden mukana ja on ilmeisen vaikeasti poistettavissa vedestä.
Järvivesissä on luonnostaan mangaania. Järvien (päällys)vesissä on todettu mangaania pitoisuustasoina 50-150 µg/l ilman erillistä lisäkuormitusta. Pitoisuus vaihtelee hieman järvestä toiseen. Veden mangaanipitoisuudessa on usein kasvava gradientti pinnasta pohjaa kohti. Erityisesti järvien syvänteissä pitoisuudet voivat olla moninkertaisesti suurempia kuin päällysvedessä. Pitoisuusgradientti voi olla voimakas ja selvä, jos vesistössä on paljon mangaania. Veden mangaanipitoisuus vaihtelee vesikemian ja veden vuodenaikaiskierron vaikutuksesta.
Riskinarvio perustuu veden mangaanipitoisuuteen.
Koska pitoisuus voi olla järvi(vesistö)kohtainen, vesistön mangaanipitoisuudesta on hyvä olla vertailutietoa ennen kaivostoiminnan aloittamista.
Pohjavesi (kaivovedet) saattaa sisältää luontaisesti suuria pitoisuuksia mangaania. Kaivosalueella ja sen ympäristössä todennäköisyys koholla oleville pitoisuuksille on tavanomaista suurempi, koska rikastettavia metalleja sisältävä kallioperä saattaa sisältää paljon myös mangaania. Siksi pohjavettä (kaivovesiä) koskevan riskinarvon tulee sisältää mangaanin riskinarvio. On arvioitava myös mangaani juomavedessä.
Viitteet
- ↑ Komulainen H. 2014. Juomaveden mangaaniin liittyy terveysriski. Ympäristö ja terveyslehti 2/2014, 20-24. htp://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116050/Komulainen%20H_YT2-2014_s20-24.pdf?sequence=1)
- ↑ Mangaani. htps://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/talousvesi/kaivovesi/kaivoveden-kemialliset-epapuhtaudet/mangaani)
- ↑ WHO 2004. Manganese in drinking water. Background document for development of WHO guidelines for drinking- water quality. htp://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/chemicals/manganese.pdf)
- ↑ 4,0 4,1 STM, THL, Valvira, SYKE. Tietoa mangaanista. 9.12.2013
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Karppinen, H., Komulainen, H., Kousa, A., Nikkarinen, M., Tornivaara A. Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä. Loppuraportti. Kainuun maakunta-kuntayhtymä 2012, D:54. htps://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1145691/Haitalliset+aineet+-loppuraportti.pdf/0a5f2c19-0504-4c9f-86f0-4fa6c2a0ad98
- ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 1352/2015. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151352
- ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 401, 2001. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
