Ero sivun ”Elohopean terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet” versioiden välillä
| Rivi 90: | Rivi 90: | ||
<references/> | <references/> | ||
==Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut== | |||
{{KAVERI-malli}} | |||
[[Category:KAVERI-malli]] | |||
Versio 12. joulukuuta 2017 kello 13.52
| Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Elohopean terveysriskinarvion peruste
Altistumisen todennäköisyyden ja haitallisuuden perusteella kaivosympäristön vesissä olevaan elohopeaan liittyvää terveysriskiä olisi syytä arvioida järjestyksessä:
- Elohopean saanti arvioitavan vesistön kalassa
- Elohopealle altistuminen peseytymisvedessä
- Elohopealle altistuminen veden muissa käyttötarkoituksissa
Näistä elohopean (metyylielohopean) saanti kalassa on tärkein arvioitava asia.
Elohopea (epäorgaaninen elohopea, Hg2+) ja erityisesti metyylielohopea ovat hyvin toksisia aineita. Siksi kaivosvesiä koskevassa riskinarviossa on syytä arvioida, vaikuttaako kaivostoiminta niiden pitoisuuksiin kaivosympäristön lähivesistöissä. Pohjavesissä (kaivovesissä) elohopeayhdisteet eivät ole olleet ongelma kaivosalueellakaan.
Kaivosympäristön väestön terveysriskin kannalta ihmisten altistuminen elohopealle kaivosympäristön vesistöistä pyydetyssä kalassa on potentiaalisesti merkittävin altistumistapa ja reitti saada elimistöönsä pintavedessä olevaa elohopeaa. Kalaa syötäessä epäpuhtaudet päätyvät (varmuudella) elimistöön.
Elohopea kertyy kaloihin metyylielohopeana. Epäorgaaninen elohopeaa metyloituu vedessä ja sedimentissä bakteerien toimesta metyylielohopeaksi. N. 95 % kalojen elohopeasta on metyylielohopeaa. Kaloissa olevat pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti elohopeana, koska pitoisuusmääritys tehdään tyypillisesti kokonaiselohopeana (epäorgaaninen elohopea + metyylielohopea) . Jos kaloista on määritetty erikseen niiden metyylielohopeapitoisuus, tuloksissa tulee käyttää spesifisti termiä ”metyylielohopeapitoisuus”.
Kalojen elohopeapitoisuuden määrittämisestä ja tulosten esittämisestä on suositus Opasnetin sivulla Kaivostoiminnan terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi#Aineiden saanti vesistöstä pyydetystä kalasta.
Kalojen elohopeapitoisuuksia tarkastellaan kalalajeittain.
Elohopean terveysriskin arvioinnin toteuttaminen
Terveysriskin kuvaus suositellaan tehtäväksi ensin kaloissa olevan elohopeapitoisuuden perusteella. Jos osoittautuu, että kaloissa on epätavallisen paljon elohopeaa, riskinarvio ja –kuvaus on syytä syventää tarvittaessa elohopean saantiin perustuvaksi.
Kalojen elohopeapitoisuuksiin perustuva terveysriskin kuvaus
Kaloissa todettua elohopeapitoisuutta verrataan (tässä järjestyksessä):
- a) Pitoisuuteen 1 mg/kg. Enimmäispitoisuus, jota ei tulisi ylittää syötävälle hauelle, syötävälle kalalle ylipäänsä. (EY) N:o 1881/2006[1].
- b) Pitoisuuteen 0.50 mg/kg. Suomen ja EU:n raja-arvo syötävälle kalalle, muut kalat kuin hauki. (EY) N:o 1881/2006[1].
- c) Kyseisen järven kalojen aikaisemmin todettuihin elohopeapitoisuuksiin: pitoisuus ennen kaivostoiminnan aloittamista, aikaisempien määrityskertojen pitoisuudet kaivostoiminnan aikana.
- d) Saman seudun muiden järvien, joihin kaivospäästöt eivät vaikuta, kalojen elohopeapitoisuuksiin (ns. vertailujärvet).
- e) Tarvittaessa Suomessa yleensä sisäveden kaloissa esiintyviin kalojen elohopeapitoisuuksiin sen selvittämiseksi, ovatko pitoisuudet tavanomaisella vai epänormaalilla tasolla.
Kalojen elohopeapitoisuusvertailulla saadaan tieto(a),
- onko kyseisen veden kaloissa epätavallisen paljon elohopeaa
- kuinka paljon elohopeataso ylittyy tavanomaisesta
Olisi suotavaa, että kalojen elohopeapitoisuuksista annettaisiin kuvaus kaikkia kohtia (a-e) käyttäen, siltä osin kuin tietoa on käytettävissä.
Riskikuvauksen tulkinta
Jos kalojen elohopeapitoisuus jää kohtien a) ja b) tasojen alapuolelle, voidaan todeta, että elohopeaan liittyvä terveysriski (kalassa) on nykyisellään yleisesti hyväksytyllä tasolla, eikä terveysriskiä ole tarpeen arvioida eikä selvittää tätä enempää.
Jos kalojen elohopeapitoisuudet ovat lähellä, ylittävät, tai niiden voidaan olettaa ylittävän yleisenä tasona yli 1 mg/kg, on riskinarviossa syytä antaa suositus, että kaloja ei käytettäisi ihmisravintona. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut yleiset suositukset sisävesien hauen käytöstä ravintona, joita on syytä noudattaa (ks. [htps://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/ Kalan syöntisuositukset]). Esimerkiksi raskauden aikana hauen syöntiä ei suositella lainkaan.
Jos kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät EU:n raja-arvon 0.5 mg/kg (hauella 1.0 mg/kg), kaloja ei voi pitää kaupan ulkopuolisille. Pitoisuusrajan ylitys merkitsee lisääntynyttä elohopean saantia, ja sen myötä riski elohopean haittavaikutuksille lisääntyy. Kalassa olevasta elohopeapitoisuudesta ei voi kuitenkaan päätellä tai arvioida terveysriskin todellista suuruutta. Se perustuu kalasta saadun metyylielohopean määrään kalaa syötäessä.
Elohopeayhdisteiden toksisuus
Epäorgaanisen elohopean (elohopea, Hg2+) ja metyylielohopean toksisuus tunnetaan hyvin. Epäorgaaninen elohopea kertyy munuaisiin, jotka ovat sen toksisuuden pääkohde-elin. Epäorgaaninen elohopea vaikuttaa haitallisesti myös immunologiseen järjestelmään aiheuttaen immunosupressiota. Epäorgaanisesta ionimuotoisesta elohopeasta imeytyy mahassa noin 7-15 % (University of Minnesota) [2] Se erittyy elimistöstä ulosteessa ja virtsassa eikä kerry pysyvästi munuaisiin tai muualle elimistöön.
Kaloista ei saada tavallisesti, kaivosympäristössäkään, niin paljon epäorgaanista elohopeaa, että se aiheuttaisi terveysriskiä. Terveysriskiä epäorgaanisen elohopean suhteen ei ole tarpeen erikseen arvioida.
Metyylielohopea on hyvin toksista. Se imeytyy lähes täysin (95 %) mahasta elimistöön ja pääsee helposti aivoihin. Metyylielohopea viipyy elimistössä pidempään kuin epäorgaaninen elohopea. Se erittyy elimistössä sappeen mutta imeytyy sapesta uudelleen suolistossa elimistöön (ns. enterohepaattinen kierto). Metyylielohopean erittymisen puoliintumisaika on noin 51-56 vuorokautta (Smith and Farris 1996).[3]
Metyylielohopea on neurotoksista. Se vaikuttaa haitallisesti erityisesti kehittyvään sikiöön raskauden aikana aiheuttaen pysyviä muutoksia keskushermostossa. Muutokset säilyvät koko eliniän. Raskaana olevat naiset ja lapset ovat erityinen riskiryhmä. Lievimmillään haitallinen vaikutus kohdistuu lasten oppimiseen ja käyttäytymiseen. Vaikutus on todettu myös alentuneena älykkyysosamääränä. Suurempi altistus aiheuttaa lisäksi motorisia muutoksia, vaikuttaa haitallisesti näkökykyyn ja aiheuttaa vakavaa kehitysvammaisuutta.
Metyylielohopea on haitallista (neurotoksista) myös aikuisille, mutta aikuiset eivät ole yhtä herkkiä. Aikuisille ei synny enää kehitysaikaisia vaikutuksia. Neurotoksisuus näkyy erilaisina neurologisina oireina, kuten vaikutuksina muistiin ja useina muina haitallisina vaikutuksina aivojen toimintaan.
Metyylielohopeaa ei pidetä selkeästi karsinogeenisena aineena. Siten se ei lisää syöpäriskiä.
Ihmisten altistumista (kalasta peräisin olevalle) metyylielohopealle on tutkittu myös Suomessa. Airaksinen ym. (2011) [4] ovat todenneet, että 24 %:lla henkilöistä, jotka syövät kalaa enintään kaksi kertaa viikossa, veren metyylielohopeapitoisuus ylittää haitattomana pidetyn pitoisuusrajan 3.5 µg/l. Henkilöillä, jotka syövät kalaa enemmän kuin kaksi kertaa viikossa osuus on 42 %. Viitearvo 3.5 µg/l on asetettu äidin raskaudenaikaisen veripitoisuuden mukaan tavoitteena suojella kehittyvää sikiötä (Airaksinen ym. 2011 [4]; Rice 2004 [5]). Hänninen ym. (2010; [6] SETURI [7]) ovat laskennallisesti arvioineet metyylielohopean aiheuttavan 43 (34 - 160) vastasyntyneen keskushermoston kehityshäiriötapausta/vuosi Suomessa. Runsaasti elohopeapitoista kalaa syövät henkilöt altistuvat siten Suomessa elohopeatasolle, jossa ei ole paljoa, jos lainkaan, turvamarginaalia haitalliseen altistumiseen. Siksi kalojen (metyyli)elohopeapitoisuus on syytä arvioida, erityisesti jos on riski tai viitteitä, että kaivostoiminta lisää ympäristönsä vesien elohopeapitoisuutta tai elohopean liikkuvuutta siinä.
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 (EY) N:o 1881/2006 htps://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/vierasaineet/aflatoksiini/komission-asetus-1881-2006.pdf
- ↑ University of Minnesota htp://enhs.umn.edu/current/5103_spring2003/mercury/mercdose.html.
- ↑ Smith JC1, Farris FF. Methyl mercury pharmacokinetics in man: a reevaluation. Toxicol Appl Pharmacol. 1996 Apr;137(2):245-52.
- ↑ 4,0 4,1 Airaksinen R1, Turunen AW, Rantakokko P, Männistö S, Vartiainen T, Verkasalo PK. Blood concentration of methylmercury in relation to food consumption. Public Health Nutr. 2011 Mar;14(3):480-9.
- ↑ Rice DC (2004) The US EPA reference dose for methylmercury: sources of uncertainty. Environ Res 95, 406–413.
- ↑ Hänninen O, Leino O, Kuusisto E, Komulainen H, Meriläinen P, Haverinen-Shaugnessy U, Miettinen I, Pekkanen J. Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja terveys 3/2010.
- ↑ SETURI: htp://fi.opasnet.org/fi/SETURI/TEKAISU:_Kalan_metyylielohopean_tautitapausm%C3%A4%C3%A4r%C3%A4_ja_tautitaakka_arviot#cite_note-seturi-1
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
