Tiedolla johtamisen sisäänajosuunnitelma

Edistymisluokitus
Opasnetissa lukuisat sivut ovat työn alla eri vaiheissa. Niiden tietosisältöön pitää siis suhtautua harkiten. Tämän sivun sisällön edistyminen on arvioitu: Tämä sivu on luonnos Sivun olennainen sisältö ja rakenne on jo hahmottunut, mutta kuitenkin isoja sisältöpuutteita on edelleen.

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi5142
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi5142}}

Kysymys

Miten Yhtäköyttä-hankkeen tunnistamat paremmat käytännöt saadaan ajettua sisään valtionhallintoon? Erityisesti tarkastellaan toimenpiteitä, joilla tuetaan valtioneuvoston toimintaa.

Vastaus

Sisäänajosuunnitelmaan sisältyy kolme uutta sosiaalista innovaatiota, jotka otetaan käyttöön valtioneuvoston työtä tukevassa päätösvalmistelussa ja tietotyössä. Nämä ovat a) tietotyön tavoitteeksi asetettava jaettu ymmärrys, b) tietokiteet eli avoimet muuttujat tiedon kohteellisessa jäsentämisessä ja tulkitsemisessa sekä c) arvostusteoria motivoimassa tietotuotantoa.

Jaettu ymmärrys tietotyön tavoitteeksi

Kuva 6-1. Jaettu ymmärrys on eri toimijoiden yhdessä muodostama käsitys erilaisista näkemyksistä ja mielipiteistä.

Jaettu ymmärrys tietystä aiheesta tarkoittaa tilannetta, jossa osallistujien näkemykset aiheesta sekä perustelut ja erimielisyydet on kuvattu niin hyvin, että tiedetään mistä ollaan samaa ja mistä eri mieltä, ja miksi. Päätöksentekoon liittyvissä aiheissa on olennaista kuvata sekä asiaintilaa (mitä on?) että siihen liittyviä arvoarvostelmia (miten pitäisi olla?). Jaettuun ymmärrykseen on siten ikään kuin sisäänrakennettuna taipumus tarkastella tavoitteita ja ohjata toiminaa. Tässä suhteessa jaettu ymmärrys poikkeaa kollektiivisesta tiedosta, joka käsittelee asioita tietämisen näkökulmasta ilman ääneenlausuttua toiminnallista tavoitetta. Se myös poikkeaa konsensuksesta sikäli, ettei yhteisymmärrystä tai eriävien näkemysten saamista samaan rintamaan tavoitella.

Jaetussa ymmärryksessä ei vaadita, että kaikki pystyisivät kuvaamaan jokaisen henkilön ajattelun erikseen. Sitä edistää tehokkaasti (ja ison ryhmän osalta on välttämätöntä), että sitä työstetään ja kuvataan kirjallisesti, joskin se toki sallii kaikki muutkin kommunikaation muodot. Silloin kaikkien ei tarvitse käydä dialogia kaikkien muiden kanssa, vaan jokainen voi keskittyä osallistumaan trialogian mukaisesti yhteisen kuvauksen tekemiseen ja omaksumiseen. Kirjallinen kuvaus on yhdenmukainen jaetun ymmärryksen kanssa silloin, kun jokainen myöntää, että kuvaus sisältää totuudenmukaisesti myös hänen ajattelunsa aiheesta.

Jaettu ymmärrys valtioneuvoston tietotyössä

Jaetun ymmärryksen mukaisessa päätösvalmistelussa esimerkiksi lakia kirjoitettaessa ei riitä, että syntyy lakiteksti ja sen sisällölle pätevät perustelut. On kuvattava myös, mitä muita perusteltuja näkökulmia asiasta oli ja mitkä olivat niiden perustelut. Jopa sellaiset näkökulmat kuvataan, jotka on vakavalla mielellä esitetty mutta jotka valmistelun aikana osoittautuivat perusteettomiksi. Tämä on tärkeää, jotta vältettäisiin niiden esiinnouseminen uudelleen, kun mukaan tulee henkilöitä, jotka eivät tunne valmistelun aiempia vaiheita. Tämä voi olla hyväksyttävyyden takia tärkeää myös kansalaisille tai muille tahoille, jotka eivät ole lainkaan valmistelussa mukana.

Jotta jaetun ymmärryksen kuvaaminen käytännössä onnistuisi, lakivalmistelulle tarvitaan uudenlainen, avoin verkkotyötila. Se voi olla kokonaan avoin (internetissä) tai tilanteen vaatiessa avoin vain valmisteluun osallistuville. Menetelmän kokelun kannalta täysin avoin valmistelu olisi opettavaisinta.

Lisäksi on toimittava kohteellisesti eli jokaiselle erilliselle asialle avataan oma sivu verkkotyötilaan, ja kaikki asiaan liittyvä materiaali liitetään kyseiseen sivuun riippumatta siitä, kuka tiedon on tuottanut. Asian rajaus selkeytetään määrittelemällä asialle tutkimuskysymys, ja työn tarkoituksena on tuottaa kysymykseen paras mahdollinen vastaus. Siirrytään siis henkilöön sidostusta tietorakenteesta asiaan sidottuun tietorakenteeseen. Näin kaikilla valmisteluun osallistuvilla on käytettävissään sama tieto ja työkalut, ja he pystyvät arvioimaan, mitä tietoa jaetun ymmärryksen tavoitteesta vielä puuttuu. Lisäksi valmistelun aikataulu ja tehtävälista avataan, jotta asian seuraaminen helpottuu. Erillisiä tehtävälistoja vältetään, koska ne estävät tiedon leviämistä.

Jaetun ymmärryksen tavoite luo siis seuraavat toimenpide-ehdotukset:

• Toimenpide 1. Jaettu ymmärrys otetaan ääneenlausutuksi tavoitteeksi niissä hankkeissa, joissa sisäänajosuunnitelmaa aletaan toteuttaa.
• Toimenpide 2. Hankkeiden valmistelutyö toteutetaan avoimessa verkkotyötilassa. Olemassaolevia työkaluja voi edelleen käyttää, mutta kaikki tieto tuodaan heti myös verkkotyötilaan.
• Toimenpide 3. Asiat jäsennetään verkkotyötilaan kohteellisesti eli asian mukaan ja määritellään asioille tutkimuskysymykset.
• Toimenpide 4. Hankkeesta vastaava avaa hankkeen aikataulun ja tehtävälistan avoimesti nähtäväksi ja ylläpitää niitä hankkeen ajan.

Tietokiteet eli avoimet muuttujat jäsentämään tulkintoja

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi5142
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi5142}}

Muuttujat ovat arviointien peruselementtejä. Ne kuvaavat aina jotakin reaalimaailman ilmiötä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi fyysisten ilmiöiden kuvaukset kuten altistus jollekin kemikaalille. Arviointien päätökset ovat myös muuttujia. Muuttujien perusluonteeseen kuuluu etteivät ne koskaan ole lopullisia vaan niiden sisältö kehittyy tiedon lisääntyessä. Muuttujat eivät myöskään ole sidottuja mihinkään tiettyyn arviointiin vaan niitä on tarkoitus voida käyttää useiden arviointien osana.

Kysymys

Millaisia muuttujia pitäisi käyttää vaikutusarvioinneissa?

Vastaus

Muuttujat ovat avoimissa arvioinneissa käytettäviä tietokiteitä. Sopiva rakenne niille on muissakin olioissa käytetty:

• Kysymys: täsmällinen tutkimuskysymys jonkin reaalimaailman ilmiön selvittämiseksi.
• Vastaus: paras käytettäissä olevaan tietoon perustuva vastaus esitettyyn kysymykseen. Vastaus sisältää yleensä useita vaihtoehtoisia hypoteeseja epävarmuuksien takia (tai oikeastaan kaikki hypoteesit joita ei saada suljettua pois havaintojen avulla).
• Perustelut: Kaikki se tieto eli havainnot, päätelmät ja kritiikki, joka on relevanttia vastauksen löytämiseksi.

Katso myös

• Variable structure (Englanninkielisessä Opasnetissä)
• Universal object (Englanninkielisessä Opasnetissä)
• Open assessment (Englanninkielisessä Opasnetissä)

Tietokiteet päätösvalmistelun apuna

Lainvalmistelun tueksi on viime aikoina pyritty tekemään vaikutusten ennakkoarviointia. Tämä onkin tarpeen, ja sen osaamista ja resursointia on syytä edelleen kehittää. Apua tähän työhön tarjoavat tietokiteet eli avoimet muuttujat. Niiden toimintaidea ja rakenne mahdollistaa sen, että ne ovat suoraan tai ainakin helposti hyödynnettävissä uuteen, samantapaiseen arviointiin. Tämä säästää resursseja ja parantaa sisällön laatua.

Valtion sektori- ja asiantuntijalaitoksilla on laajat resurssit ja hyvä asiantuntemus alallaan. Niiden toimintarytmi sopii kuitenkin huonosti lainvalmistelun nopeaan tempoon, ja niinpä on vaikea saada konkreettista ja kattavaa asiantuntijatukea juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Tietokiteet voivat auttaa tässäkin, koska ne ovat nimenomaan päätösten vaikutusarviointiin rakennettuja asiantuntijatiedon palasia.

Tähän mennessä tällaisia tietokiteitä on tuotettu hyvin harvoin, vaikka siihen edellytyksiä olisikin. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Simuloitu Suomi - eli Sisu-mallin. Se on kattava mikrotaloudellinen kuvaus verotuksen ja sosiaalitukien vaikutuksesta Suomen väestöön. Se on kuitenkin monimutkainen ja laaja malli. Suomessa on vain muutama asiantuntija, jotka pystyvät lainkaan käyttämään sitä muutaman päivän varoitusajalla. Suurin osa mallin tiedoista on siis hyödynnettävissä vain, jos joku näistä asiantuntijoista ehtii käyttää mallia juuri silloin, kun tietoa tarvitaan. Erityisenä ongelmana tällä hetkellä on mallin vaatima väestödata, joka tietosuojasyistä ei ole muiden käytettävissä.

Ratkaisuna tähän esimerkkiongelmaan olisi se, että todellisen väestödatan sijasta käytetään tilastollisilta ominaisuuksiltaan vastaavaa keinodataa, johon ei liity tietoturvaongelmia. Silloin malli voitaisiin rakentaa avoimesti internetissä toimivaksi ja sellaiseksi, että siitä voisi kuka tahansa ajaa eri osamalleja tai etsiä malliajojen tuottamia yksityiskohtaisia tietoja. Kun käyttäjien määrä kasvaa, myös osaamisen määrä kasvaa ja asiantuntijuuden hartiat levenevät. Tämä on mahdollista, jos malli päivitetään sellaiseksi, että se koostuu tietokiteistä.

Tutkimuslaitokset yleensäkin voisivat suunnata toimintaansa siten, että yhdeksi keskeiseksi tuotteeksi (asiantuntijaraporttien ja tieteellisten julkaisujen lisäksi) nostetaan tietokiteet.

Tietokiteiden käyttö luo seuraavat toimenpide-ehdotukset:

• Toimenpide 5. Valtion tutkimuslaitosten tulostavoitteisiin lisätään tietokiteiden tuottaminen, ja tämän toimintamallin edistymistä eri laitoksissa seurataan vuosittain.
• Toimenpide 6. Tietokiteiden tuottamiseen suunnataan koulutusta asiantuntijoille yli sektorirajojen.
• Toimenpide 7. Valitaan lainvalmisteluhanke, jonka ennakkoarviointi toteutetaan käyttämällä tietokiteisiin perustuvaa vaikutusarviointia. Kokeilun opetukset otetaan käyttöön uusissa hankkeissa.
• Toimenpide 8. Sisu-malli (tai jokin muu merkittävä malli) muutetaan tietokiteillä internetissä toimivaksi malliksi. Samalla kerätään kokemuksia laajan ja monimutkaisen mutta päätöksenteon kannalta monikäyttöisen mallin kehittämisestä ja avoimesta käytöstä.

Arvostusteoria motivoimaan tietotuotantoa

Arvostusteoria on hahmotelma siitä, millainen yhteiskunnallinen palkitsemisjärjestelmä kannustaisi ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan paremman yhteiskunnan puolesta. Arvostusta mitataan onoreilla. Tiettyyn arvostettavaan tekoon liittyvä onorien määrä selvitetään tällä kysymyksellä: "Kuinka arvostettavana asiana yhteiskunnan näkökulmasta pidät tekoa X, eli kuinka monta onoria teon tekijälle pitäisi mielestäsi antaa? Huomioi, että onoreilla ei mitata taloudellista hyötyä, vaan se mitataan erikseen ja onoreilla mitataan se osa, mitä ei rahalla voi mitata."

Hyöty, velvollisuus vai hyve?

Arvostusteoria ei suoraan ota kantaa siihen, millaista etiikkaa pitäisi noudattaa: syntyykö teon arvostettavuus teon hyödyistä (John Stuart Mill), tarkoituksesta (Immanuel Kant) vai hyveellisyydestä (Aristoteles). Olennaista on vain, että tekoa arvostetaan yhteiskunnassa. Olennaista on, että arvostusta mitataan ortogonaalisesti taloudelliseen hyötyyn nähden. Jokin toiminta voi olla taloudellisesti hyvin kannattavaa, mutta moraalisessa tai esteettisessä mielessä yhdentekevää. Silloin taloudellinen mittari eli raha jo kertoo teon yhteiskunnallisen merkityksen kokonaisuudessaan ja arvostus on nolla. Esimerkiksi työpaikkojen luominen ja merkityksellisen tekemisen löytäminen ihmisille tuo yritykselle onoreja mutta liikevoiton aikaansaaminen ei.

Miten arvostusta mitataan käytännössä?

Arvostuksen mittaamisessa on kaksi osaa. Toisaalta arvioidaan sitä, kuinka paljon arvostusta pitäisi antaa tietynlaisesta teosta, eli miten erilaiset teot suhteutuvat toisiinsa arvostuksen osalta. Toisaalta arvioidaan näyttöä siitä, että joku on tehnyt arvostettavan teon. Teorian kannalta ensimmäinen kysymys on tärkeämpi, ja tässä pääasiassa oletetaan, että näyttö on olemassa ja kiistatonta. Koska tarkoitukseni on ensimmäisenä soveltaa arvostusteoriaa avoimesti julkaistuun tietoon, näyttö on yleensä ongelmatonta. Verkkopalvelujen lokitiedoista on jäljitettävissä, kuka on jonkin tiedon saattanut muiden käyttöön ja missä ja milloin tämä on tapahtunut.

Arvostettavuuden mittaamisen periaate on yksinkertainen: yhteiskunnan asiasta kiinnostuneet jäsenet kokoontuvat virtuaalisesti yhteen paikkaan keskustelemaan eri tekojen arvostettavuudesta ja sen perusteista. Sen jälkeen jokainen saa antaa oman käsityksensä mukaisen määrän onoreita teolle vastaamalla yllä mainittuun kysymykseen. Omaa arvostustaan voi ajan kuluessa muuttaa, jos siihen tuntee tarvetta. Näin teon arvostettavuus ikään kuin määräytyy jatkuvasti markkinoilla. Jotta keskustelussa pääsisi alkuun, onorin lähtöarvoksi asetetaan se arvostus, joka annetaan yhteiskuntaa hyötyttäville teoille, joiden verran kansalaisen odotetaan yhden päivän aikana tekevän. Tai mukaellen partiolaisten ohjetta: tee hyvä teko päivässä, ja saat yhden onorin.

Miten onorit suhteutuvat rahaan?

Arvostuteorian tarkoitus on kannustaa ihmisiä yhteiskuntaa hyödyttäviin tekoihin ja niiden ensisijainen tarkoitus on toimia moraalisena palkkiona sellaisenaan. Ihmisen ansaitsemat onorit ovat julkista tietoa, ja yhteiskunnan nimenomaisena tehtävänä on ylläpitää onorien nauttimaa arvostusta. Hyvien tekojen tekeminen kuitenkin vie ihmisen aikaa joltakin muulta, esimerkiksi palkkatyöltä. Yhteiskunnan on varmaankin hyödyllistä tukea myös rahallisesti ihmisiä, jotka haluavat keskittyä tekemään asioita, joista saa onoreja, mutta nykyisessä talousjärjestelmässä ei rahaa. Keskustelun pohjaksi esittelen tässä ehdotuksen rahalunastuksen säännöiksi.

• Ihmiselle kertyy onoreita seuraavasti

<math>o_t = \sum_i o_{i,t} n_i,</math>

missä o_t on henkilön ansaitsemien onorien määrä ajanhetkellä t, o_i on onorien määrä, jonka antaitsee tekemällä teon i, n on ihmisen todennetusti tekemien tekojen lukumäärä ja t on ajanhetki. On syytä huomata, että samojen tekojen onorit voivat vaihdella ajassa, jos yhteiskunnan arvostukset muuttuvat.

• Ihminen voi lunastaa onoreitaan rahaksi seuraavasti:

<math>m_{t,i} = n_{i,k=2} a_t (\sum_i o_{i,t} \sum_{k=1}^2 n_{k,i})^{b_t}</math>

siten että

<math>n_i = \sum_{k=1}^3 n_{k,i},</math>

missä m on yhteiskunnan maksama rahamäärä tällä kerralla lunastettavista onoreista, a on onorien "lunastuskurssi" (euroa per onori^b), b (0 < b < 1) progressiokerroin ja k = 1,2,3 siten että 1 tarkoittaa tekoja joiden onorit on jo lunastettu, 2 niitä joita ollaan nyt lunastamassa ja 3 niitä joita ei ole vielä lunastettu. Ihminen voi siis lunastaa haluamiensa tekojen senhetkisen rahallisen arvon. Onorit jäävät ihmiselle pysyvästi, mutta lunastuksen jälkeen niillä ei enää ole rahallista arvoa. Toisin kuin onorien kokonaismäärä, lunastettunjen onorien määrä ei ole julkista tietoa. Yhtälössä olevan potenssin b tarkoitus on aiheuttaa progressiota, koska rahalunastuksen tarkoitus on tukea suurten ihmisjoukkojen pitkäjänteistä työtä eikä palkita ruhtinaallisesti mammonalla niitä, jotka onnistuvat tuottamaan jonkin mullistavan yhteiskuntaa parantavan innovaation. Mitä pienempi b, sitä jyrkempi progressio ja sitä enemmän suositaan pieniä onorimääriä. Jos b = 0, kyseessä on oikeastaan perustulo, koska ihmisen tekojen arvostus ei vaikuta maksettavaan summaan.

Kun progressiota lasketaan, huomioidaan kaikki aiemmat tai nyt lunastettavat teot mutta ei sellaisia joista on ansaittu onoreita mutta joita ei ole lunastettu. Tämän tarkoituksena on välttää tilanne, jossa uudet hyvät teot huonontaisivat nykyonorien rahallista arvoa ja siten houkuttelisivat lunastamaan niitä taktisista syistä. Kuitenkin on myös syytä huomata, että onorien rahallinen arvo lasketaan aina tekojen senhetkisen kurssin mukaan. Tämä on siksi, että monien tekojen arvoa ei ymmärretä ennen kuin paljon myöhemmin ja siksi nykykurssi on yhteiskunnallisesti ajateltuna parempi kuin tekohetken tai jonkun muun hetken kurssi. Tämä koskee niin lunastuskurssia kuin progressiokerrointakin. Siksi tähän jää spekuloinnin mahdollisuus, joka ei ole poistettavissa.

Miksi yhteiskunnan kannattaisi rakentaa arvostusjärjestelmä?

Taloustieteilijät ovat todenneet, että keskiluokkainen työ on katoamassa. Tulevaisuudessa varmimmat työpaikat ovat joko erityisasiantuntijatehtäviä, jotka tuottavat erityisen paljon lisäarvoa, tai sitten sellaisia käsityöammatteja kuin parturi tai lähihoitaja, joita ei voi siirtää ulkomaille. Sen sijaan digitalisaatio ja globalisaatio uhkaavat monia keskiluokan nykyammatteja. Yhteiskunnallisesti järkevä ja mielekäs tekeminen ei kuitenkaan ole maailmasta loppumassa. Sen sijaan nykyisen talousjärjestelmän kyky sijoittaa tällaiseen tekemiseen resursseja loppuu, koska markkinoiden näkökulmasta hyödyllisen tiedon avaaminen, lapsille lukeminen tai naapurin murheiden kuunteleminen ei synnytä kysyntää markkinoille, jotka toimivat rahan varassa. Arvostusteoria tarjoaa tähän ratkaisua, jossa lukijan, lapsen tai naapurin ei tarvitse tilata tai maksaa siitä, että toiset auttavat häntä. Sen sijaan toiminnan moottorina on ihmisten tietoisuus siitä, että yhteiskunta pitää tällaista tekemistä arvostettavana, ja konkreettisena kannustimena mahdollisuus saada todennetuista hyvistä töistä onoreita, jotka myös auttavat omassa taloudellisessa pärjäämisessä. Näin saavutetaan optimaalinen roolijako: ihmiset motivoidaan tekemään toisilleen hyvää, ja yhteiskunta kannustaa tähän tarjoamalla merkityksen kokemusta ja siirtämällä resursseja toiminnan tukemiseksi.

Onorit valtionhallintoa ja sektorilaitoksia motivoimassa

Yhteiskunnallinen tietotyö taipuu melko huonosti nykyisin sovellettuihin tekijänoikeuskäytäntöihin, koska ne perustuvat tiedon käyttämisen estämiseen, ellei asiakas maksa tiedon tuottajalle korvausta. Kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että yhteiskunnan kokonaisetu saavutetaan parhaiten, kun tieto on mahdollisimman vapaasti kaikkien toimijoiden käytössä. Niinpä on houkuttelevaa testata palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät rajoita vaan kannustavat tiedon vapaaseen jakamiseen.

Onoreita voidaan käyttää tutkimustiedon tuottamisessa ja jalostamisessa, jos sovitaan niistä periaatteista ja käytännöistä, joilla onoreita jaetaan ja joilla niiden saajia arvostetaan. Suomi voi toimia edelläkävijänä tieteellisen tiedon vapauttamisessa, jos onoreille aletaan antaa todellista painoarvoa suoriutumiskeskusteluissa ja virkanimityksissä. Nykyisin lähes ainoa tutkijan ansioita kasvattava tuotos on tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli. Vaikka kansainväliset käytännöt muuttunevat hitaasti, Suomessa on mahdollista edetä rivakammin. Erityisesti valtioneuvosto voi vaikuttaa siihen, mitä asioita ministeriöiden alaisissa sektori- ja asiantuntijalaitoksissa korostetaan. Olisi esimerkiksi perusteltua, että tutkija saisi onoreita julkaistessaan tutkimusidean, koeasetelman, alkuperäisdataa, tilastoanalyysin toisen tuottamasta datasta tai artikkelin. Tällä hetkellä vain viimeinen on virallisesti ansio.

Mahdollista olisi antaa onoreita tutkijoille ja asiantuntijoille, jotka aktiivisesti tuottaisivat perusteltua tietoa suoraan päätösvalmistelun tueksi. Perinteisen asiantuntijatyön lisäksi tähän sisältyvät tietokiteiden tuottaminen tai jaetun ymmärryksen rakentamiseen osallistuminen.

Arvostusteorian pohjalta nousee seuraavia toimenpide-ehdotuksia:

• Toimenpide 9. Perustetaan työryhmä linjaamaan arvostuksen mittaamista valtioneuvoston päätösvalmistelun tietotyössä. Työryhmä vetää työtä, joka kuitenkin tehdään avoimesti verkossa jaettuun ymmärrykseen pyrkien.
• Toimenpide 10. Ministeriöt nostavat tiedon avaamiseen ja tuottamiseen liittyvät ansiot alaistensa laitosten tuloskeskusteluihin. Otetaan arvostustyöryhmän suosituksen käyttöön tulosohjauksessa.
• Toimenpide 11. Tutkimuslaitokset ottavat tiedon avaamiseen liittyvät onorit käyttöön henkilöstönsä suoriutumisarvioinneissa.
• Toimenpide 12. Onorit otetaan käyttöön myös lainvalmistelussa siten, että kuka tahansa valmisteluun osallistuva voi toiminnallaan ansaita onoreja.
• Toimenpide 13. Valtioneuvosto käynnistää kampanjan arvostusteorian mukaisen kannustusjärjestelmän toteuttamiseksi Suomessa. Selvitetään järjestämisen toteuttamiskustannuksia ja muita vaikutuksia.

Perustelut

Tässä käydään keskustelua siitä, mitä erilaisia toimintavaihtoehtoja on olemassa. Parhaat valitaan vastaukseen.

• Rakennetaan vähitellen koko työn aikana perustuen aiempiin osioihin.

  ⇤--#: . Minä oon nyt moneen kertaan lukenu tämän suomenkielisen ja englanninkielisen, enkä edelleenkään ymmärrä, mitä tällä lauseella tarkoitetaan. --Heta (keskustelu) 22. syyskuuta 2015 kello 08.48 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

• Deliverable: Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia toteutettavaksi, jotta tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa paranee
  • VNK:n tehvätät (kannusteet, valtionhallinnon prosessien kehittäminen)
  • valtion tutkimuslaitosten tehtävät (tiedon ja tiedontuotannon muodot, suora päätöstuki esim arviointien muodossa)
• Millainen sisäänajosuunnitelman pitäisi olla?
  • Riittävän räväkkä jotta herättää huomiota ja keskustelua, mutta ei liian utopistinen jotta muuttuu toiminnaksi. Se ei saa olla liian itsestäänselvää tai valtavirtaa, koska silloin ei saavuteta lisäarvoa.
  • Sen pitäisi integroitua joihinkin olemassaoleviin ohjelmiin tai prosesseihin, jotta integrointi tapahtuisi luontevasti. Hakematta tulee mieleen valtioneuvoston vaikutusarvioinnin kehittämishanke ja VNK:n vaikutusarviointiryhmä.

Katso myös

Yhtäköyttä-hanke

Hankkeen osa-alueet	Hankkeen pääsivu · Tehtävä 1. Tiedolla johtamisen menetelmät ja työkalut · Tehtävä 2. Tietopohjaisen päätösvalmistelun kehitystarpeet · Tehtävä 3. Tiedolla johtamisen ketterät kokeilut · Tehtävä 4. Tiedolla johtamisen sisäänajosuunnitelma · Tehtävä 5. Yhtäköyttä-hankkeen viestintä- ja vaikuttamissuunnitelma · Tehtävä 6. Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti
Kokeilut	Informaatiomuotoilija talossa · Yhteiskirjoittaminen · Avoin arviointi maahanmuuttajien tuomasta lisäarvosta · Turvattomuusillan keskustelun jäsentäminen
Menetelmiä ja työkaluja	Avoin päätöksentekokäytäntö · Avoin arviointi · Avoimen päätöksentekokäytännön kuntapilotti · Ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi · Tekaisu-hanke · Luokka:Tekaisu
Julkaisuja ja muuta hyödyllistä	Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti (julkaistu) · Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti (wikiversio) · Yhtäköyttä (hankkeen esittely) · Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä · Ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskeva tieto kunnallisessa päätöksenteossa · Kaikki Yhtäköyttä-luokkaan kuuluvat sivut
Tämä sivu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.vn.fi/teas). Sivun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö edusta valtioneuvoston näkemystä.