Jaettu ymmärrys

Tämä sivu on luento. Sivutunniste: Op_fi2648
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2648}}

Kuvausta jaetusta ymmärryksestä löytyy myös Opasnetin englanninkielisiltä sivuilta kohdasta Shared understanding (joskin tämä sivu on uudempi).

Kuva 6-1. Jaettu ymmärrys on eri toimijoiden yhdessä muodostama käsitys erilaisista näkemyksistä ja mielipiteistä.

Jaettu ymmärrys tietystä aiheesta tarkoittaa tilannetta, jossa osallistujien näkemykset aiheesta sekä perustelut ja erimielisyydet on kuvattu niin hyvin, että tiedetään mistä ollaan samaa ja mistä eri mieltä, ja miksi. Päätöksentekoon liittyvissä aiheissa on olennaista kuvata sekä asiaintilaa (mitä on?) että siihen liittyviä arvoarvostelmia (miten pitäisi olla?). Jaettuun ymmärrykseen on siten ikään kuin sisäänrakennettuna taipumus tarkastella tavoitteita ja ohjata toiminaa. Tässä suhteessa jaettu ymmärrys poikkeaa kollektiivisesta tiedosta, joka käsittelee asioita tietämisen näkökulmasta ilman ääneenlausuttua toiminnallista tavoitetta. Se myös poikkeaa konsensuksesta sikäli, ettei yhteisymmärrystä tai eriävien näkemysten saamista samaan rintamaan tavoitella.

Jaetussa ymmärryksessä ei vaadita, että kaikki pystyisivät kuvaamaan jokaisen henkilön ajattelun erikseen. Sitä edistää tehokkaasti (ja ison ryhmän osalta on välttämätöntä), että sitä työstetään ja kuvataan kirjallisesti, joskin se toki sallii kaikki muutkin kommunikaation muodot. Silloin kaikkien ei tarvitse käydä dialogia kaikkien muiden kanssa, vaan jokainen voi keskittyä osallistumaan trialogian mukaisesti yhteisen kuvauksen tekemiseen ja omaksumiseen. Kirjallinen kuvaus on yhdenmukainen jaetun ymmärryksen kanssa silloin, kun jokainen myöntää, että kuvaus sisältää totuudenmukaisesti myös hänen ajattelunsa aiheesta.

Jaetun ymmärryksen ominaisuuksia

Päätöstilanteessa jaettu ymmärrys vallitsee, kun jokainen ryhmän jäsen vastaa myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

• Onko kuvattu olennaiset tiedot asiasta?
• Onko kuvattu olennaiset arvoarvostelmat?
• Onko kuvattu päättäjän päätöskriteerit?
• Onko kuvattu päättäjän päättely kriteereistä päätökseen?

Verkkotyökalut kuten wikit voivat tehokkaasti rakentaa jaettua ymmärrystä jopa vaikeista aiheista ja suurissa ryhmissä. On kuitenkin muistettava, että kirjallinen kuvaus on vain keino pyrkiä päämäärään eli ihmisten ymmärryksen lisäämiseen. Yhdessä pyritään kuvaamaan jonkin asian ymmärtämisen kannalta tärkeitä asioita ja sen kautta 1) synnyttämään jaettua ymmärrystä tietyn ryhmän kesken, 2) kuvaamaan missä kohdin ymmärrys on jaettua ko. ryhmän kesken ja 3) auttamaan ryhmän ulkopuolisten mahdollisuutta ymmärtää missä määrin ja miksi ryhmällä on jaettua ymmärrystä kyseisestä asiasta.

On tärkeää huomata, että jaettu ymmärrys ei ole samaa kuin yhteisymmärrys: jaetussa ymmärryksessä ihmiset voivat edelleen olla erimielisia itse asiasta, mutta he ovat yksimielisiä siitä, mitä mielipiteitä asiasta on. Yhteisymmärryksellä ja jaetulla ymmärryksellä on myös toiminnallinen ero: Yhteisymmärryksen tarkoitus päätöksenteossa on löytää paras (tai kaikille hyväksyttävien joukosta paras) vaihtoehto toiminnan pohjaksi, mutta jaetun ymmärryksen tarkoitus on tunnistaa yksi tai useampia huonoja päätösvaihtoehtoja, jotka hylätään. Tilanne on vastaava kuin tieteen metodissa, joka ei yritä kuvata totuutta suoraan vaan tarkastelee kriittisesti esitettyjä hypoteeseja ja hylkää ne, jotka eivät ole yhdenmukaisia havaintojen kanssa. Kuten tieteen metodi on osoittautunut parhaaksi tunnetuksi tavaksi maailmaa koskevan ymmärryksen hankkimiseen, jaettu ymmärrys voi osoittautua tehokkaaksi tavaksi päätösten tekemiseen moniarvoisessa yhteiskunnassa.

+ Näytä koodi- Piilota koodi # This is code Op_fiXXXX/ on page [[Jaettu ymmärrys]] library(OpasnetUtils) dat <- scrape( "Keskustelu:Jaettu_ymmärrys", type="discussion", wiki="op_fi" ) cat("Näkemysverkon haku onnistui.\n") objects.latest("Op_en3861",code_name="makeGraph") # [[Insight network]] gr <- makeGraph(dat) cat("Näkemysverkon graafin teko onnistui.\n") oprint(dat) #render_graph(gr) # Does not work because creates an html object rather than png. #cat("Näkemysverkon piirto onnistui.\n")

Jaetun ymmärryksen pilotti

Jaetun ymmärryksen pilotti on toimintatapa jaetun ymmärryksen käyttöönottottamiseksi tilanteessa, jossa osallistujilla ei ole aiempaa kokemusta siitä.

Kysymys

Miten toteutetaan jaetun ymmärryksen pilotti siten, että

• siihen osallistumisen kynnys on mahdollisimman alhainen,
• valmisteluryhmä saa jo etukäteen konkreettisen ja totuudenmukaisen kuvan työstä, ja
• pilottiin saadaan sen vaatima lisäresurssi ja osaaminen?

Vastaus

Se sisältää seuraavat osat:

1. Asiaa valmistelevalle ryhmälle ehdotetaan jaetun ymmärryksen pilotin käyttöönottoa. Markkinoinnissa kuvataan tämä menetelmä ja usein myös ehdotetaan kiinnostavaa osa-aluetta keskustelun pohjaksi (ks. seuraava kohta).
2. Valitaan sellainen osa-alue, joka on valmisteluryhmälle tärkeä sekä oletettavasti hyödyllinen kohde ja joka mielellään liittyy muualla jo tehtyihin pilotteihin. Korostetaan, että aiheen voi rajata riittävän kapeaksi osaksi valmisteluryhmän koko tehtävää, jotta työ pysyy toteuttamiskelpoisena. Aihe voi olla vaikkapa jokin yksittäinen kiistakysymys, joka hiertää ja hidastaa kokonaisvalmistelua.
3. Sovitaan pilotin aikataulusta ja resursseista. Niiden tulee vastata valmisteluryhmän tarpeita. Valmisteluryhmä omistaa pilotin.
4. Järjestäydytään pilotin osalta. Minimissään aktiiviseen tiedotusrinkiin otetaan valmisteluryhmän puheenjohtaja ja sihteeri, mutta kuka tahansa voi ottaa isomman roolin pilotista. Rooleja ovat ainakin passiivinen, aktiivitiedotuksen kohde, kommentoija, tiedonkerääjä, keskustelumoderaattori, markkinoija, tiedon ylläpitaja, pilotin työrukkanen ja pilotin vastaava.
5. Pilotille avataan Opasnet-sivu, jonne kaikki pilottia koskeva tieto kerätään tai linkataan. Sivulle kuvataan pilotin tarkoitus ja tutkimuskysymys tiiviisti ja selkeästi. Sivu toimii tiedonvaihdon ja viestinnän ytimenä.
6. Markkinoidaan pilottia sekä valmisteluryhmän sisällä että ulkoisesti. Kutsutaan ihmisiä osallistumaan, ja ylläpidetään jatkuvasti listaa ajankohtaisista ja hyödyllisistä tavoista osallistua.
7. Opetetaan valmisteluryhmälle ja muille osallistujille jaetun ymmärryksen menetelmä. Opasnetissa oleva materiaali toimii opetuksen ytimenä.
8. Kerätään ja jäsennetään pilotin aihepiiriin kuuluvaa tietoa.
9. Nostetaan esiin kiistakysymyksiä tai tärkeitä näkökulmia ja käydään niistä keskustelua.
10. Hyvissä ajoin ennen määräaikaa kirjoitetaan loppuraportin luonnos, joka jaetaan Opasnetissa ja johon aktiivisesti pyydetään kommentteja.
11. Kommentit sisällytetään loppuraporttiin, joka jaetaan valmisteluryhmälle ja Opasnetissa avoimesti.

⇤#: Menetelmäkuvauksesta tuli aika kaavamainen prosessikuvaus. Mutta toisaalta luulisin, että juuri konkreettinen kuvaus siitä, mitä tehdään, kuka tekee ja millä resursseilla, on välttämätön sille, että valmisteluryhmät suostuvat pilottiin. --Jouni Tuomisto 8. marraskuuta 2012 kello 07.11 (EET)

--#: Tärkeintähän ei ole vain jaetun ymmärryksen aikaansaaminen, vaan jaetun ymmärryksen mukaisen toiminnan synnyttäminen. Kunnollinen yhteys konkreettiseen päättämiseen/tekemiseen puuttuu tästä kuvauksesta, vaikka sanotaankin että päättäjän päättely kriteereistä päätökseen tulee olla kuvattu. Menetelmä/prosessi/pilotti pitää siis sitoa johonkin todelliseen ja konkreettiseen asiaan, johon voidaan myös vaikuttaa, muuten jää helposti irralliseksi ja turhan tuntuiseksi aivojumpaksi tai yhteistoimintaharjoitukseksi. --Mikko Pohjola 8. marraskuuta 2012 kello 09.14 (EET)

--#: Nyt menetelmä on kirjoitettu sillä oletuksella, että on olemassa vastuutaho eli valmisteluryhmä. Tämä ei ole ilmiselvää monissa päätösvalmisteluissa, mutta halunnemme ensisijaisesti tarttua asioihin, joissa tämmöinen vastuutaho on. --Jouni Tuomisto 8. marraskuuta 2012 kello 07.11 (EET)

←#: Tätä pilottiajatus pitäisi minusta ottaa osaksi Tekaisun tuotevalikoimaa ja markkinointia. Samoin voisin yrittää saada pilotteja käyntiin esim. Tietohallintoryhmässä, tietovarantoryhmä Tiehyessä, kokonaisarkkitehtuurityössä, eilisessä ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiaryhmässä, ... --Jouni Tuomisto 8. marraskuuta 2012 kello 07.11 (EET)

←#: Tämä liittyy tunnistettuun puutteeseen/heikkouteen Tekaisu-menetelmävalikoimassa, joka on kyllä noussut ennenkin esiin OA/Opasnet kehityksessä. OA/Opasnet on ennen kaikkea arviointikysymyksiin vastaamista varten. REA-menetelmällä/-työkalulla voidaan tarttua päätösprosessin (ml. tietotuki, eli valmistelu/arviointi/...) evaluointiin/hallintaan suunnittelusta seurauksiin. Se mitä on kaikkein heikoiten tuettu on se prosessi, jossa arviointikysymyksiä muotoillaan, arviointien rajauksia määritetään ja arviointitulosten merkitystä tulkitaan laajassa monitahoisessa yhteistyössä. Mielestäni tätä puolta voidaan jäsentää/tukea Opasnetin välityksellä, mutta se edellyttänee myös jotain aktiivista välittävää toimijaa/toimijajoukkoa, joka käynnistää, ylläpitää ja ohjailee tätä prosessia. Tässä on pitkälti kysymys jaetun ymmärryksen synnyttämisestä. Ns. päätöksenteon tukemisen tekninen ulottuvuus, eli asiantuntijatietoon perustuva arviointikysymykseen vastaaminen on Opasnetissä varsin hyvissä kantimissa. Tämä ns. poliittiseen ulottuvuuteen liittyvä on paljon vähemmän huomioitu. Käytännössä siihen liittyy lähinnä rajoittamaton osanotto- ja kommentointioikeus, mutta varsinainen tuki oikeiden kysymysten löytämiseksi ja kysymysten/vastausten peilaamiseksi käytännön tarpeiden suhteen puuttuu. Teknisten ominaisuuksien lisäksi tarvittaneen kuitenkin myös toimijoita ja käytäntöjä, joilla sitä edistetään. --Mikko Pohjola 8. marraskuuta 2012 kello 09.14 (EET)

Jaetun ymmärryksen opetuksia: esimerkkinä sikainfluenssa

Antti ja Bertta kinastelevat siitä, toimiko THL oikein sikainfluenssarokotusten yhteydessä. Antti sanoo, että THL toimi väärin, koska rokottaminen oli virhe ja se oli THL:n syytä. Bertta taas sanoo, että THL toimi oikein, koska oikeuskanslerikaan ei löytänyt moitittavaa THL:n toiminnasta. Mitä mieltä sinä olet, valitse seuraavista vaihtoehdoista:

• Antti on oikeassa.
• Bertta on oikeassa.
• En tiedä, kumpi on oikeassa.

Jaettu ymmärrys tarkoittaa, että toinen ymmärtää toisen päätelmän ja sen perustelut. Vastaako seuraava kuvaus jaettua ymmärrystä tässä tilanteessa?

Antti ja Bertta ovat erimielisiä sikainfluenssarokottamisesta: Antin mielestä THL toimi väärin, Bertan mielestä oikein.

Ei vastaa. Emmehän me tämän lauseen lukemalla opi asiasta juuri mitään.

Jaetussa ymmärryksessä on tärkeää asia, eivät puhujat

Miksi edes keskustelemme siitä, onko Antti vai Bertta oikeassa? Olennaista kai on se, oliko THL:n toiminta asianmukaista. Asian kannalta on tärkeää se, mitä mielipiteitä tai tietoja asiasta on, mutta kuka sanoi mitäkin on toissijaista. Toimijat ovat kiinnostavia oikeastaan vain kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tiedon uskottavuus voi riippua sanojasta; mutta kun uskottavuus on arvioitu ja todettu hyväksi (tai huonoksi), sitä voi käsitellä yksinkertaisesti (epä)uskottavana tiedonmuruna välittämättä enää sanojasta. Toiseksi, kunniaa jaettaessa on tärkeää tietää, kenen ansiosta jokin asia tuli yleiseen tietoon, mutta tämä ei vaikuta itse asiaan. Näkemysten saaman kannatuksen mittaaminen sen sijaan on usein hyödyllistä, koska se on tehokas tapa - mutta vain yksi muiden joukossa - luodata erilaisia ääneen lausumattomia arvoarvostelmia ja tietoja.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Osallistuvasta ryhmästä X henkeä kannatti rokottamatta jättämistä, kun taas Y henkeä kannatti rokottamista ja Z henkeä ei osannut ottaa kantaa.

Jaettu ymmärrys ei ole listaus sanotusta vaan kuvaus tarkoitetusta

Antti ja Bertta eivät ole ainoita, joilla on mielipide asiasta. Mitä erilaisia näkökulmia voisivat esimerkiksi tiedotusvälineet ottaa tässä asiassa?

THL MÖHLI.

Oikeuskanslerin THL-kanta herättää kiistoja

Valtionlaitosten yhteiskunnallista roolia täsmennettävä

Kuvaako Antin, Bertan tai jonkin tiedotusvälineen näkemys jaettua ymmärrystä? Ei. Entä kuvaavatko ne yhteensä jaettua ymmärrystä? Eivät. Mitä jaettu ymmärrys siis on?

"Kunpa lakattaisiin tuijottamasta liian tarkasti sitä mitä ihmiset sanovat ja yritettäisiin ymmärtää mitä he tarkoittavat."

Tätä ohjetta noudattaen yritämme tiivistää sen, mitä Antti, Bertta ja lehtien lööpit tarkoittavat murehtimatta liikaa sitä, mitä he tarkkaan ottaen sanovat.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Monet pitävät rokottamista virheenä. He myös arvostelevat THL:n toimintaa rokotuspäätösten tekemisessä. Toisaalta monet myös katsovat rokotuksen selvästi ehkäisseen influenssatartuntoja. Myös oikeuskansleri on tutkinut asiasta jätetyt 50 kantelua, eikä mitään moitittavaa ole THL:n toiminnasta löytynyt. Oikeuskanslerin mielestä ohjeistusta ja toimintatapoja on kuitenkin syytä miettiä mahdollisten jääviysepäilyjen välttämiseksi tulevaisuudessa.

Olennaista on sisäinen johdonmukaisuus

Tarkastellaanpa alkuperäisiä vaihtoehtoja. Niissä oletetaan, että joko Antti tai Bertta on oikeassa, mutta molemmat eivät voi olla, eikä kumpikaan voi olla väärässä. Onko ollut järkevää rajautua keskustelussa näin? Toisen oikeassaolo on varmaa vain, jos täytyy olla yksi loogisesti oikea vaihtoehto, ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot on esitetty. Muussa tapauksessa kaikki voivat olla väärässä.

Vaikka vaihtoehdot näyttävät loogisesti toisensa poissulkevilta ja siten ainoilta vaihtoehdoilta, voidaan asiaa katsoa toisinkin. Eikö olekin niin, että tiettyjen arvoarvostelmien valossa on perusteltua todeta Antin olevan oikeassa ja toisesta näkökulmasta Bertan. Vastaus ei siis ole loogisen yksiselitteinen joko-tai, vaan ehdollinen riippuen esimerkiksi siitä, kuinka pahana tai mitättömänä asiana rokotteen aiheuttamaa narkolepsiaa pidetään. Vaikka kaikki faktat olisivat puolueettoman tuomarin tiedossa, hän ei voisi ratkaista tilannetta kummankaan eduksi, ennen kuin ymmärretään yhteisön arvot olennaisista kysymyksistä.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Monet pitävät rokottamista virheenä, koska rokotetta ei ollut tutkittu riittävästi, mikä kostautui yllättävänä sivuvaikutuksena, narkolepsiana. He myös arvostelevat THL:n toimintaa rokotuspäätösten tekemisessä. Toisaalta monet myös katsovat rokotuksen selvästi ehkäisseen influenssatartuntoja, mikä vaikutus näyttää selvästi suuremmalta terveyshyödyltä kuin narkolepsian haitta. Myös oikeuskansleri on tutkinut asiasta jätetyt 50 kantelua, eikä mitään moitittavaa ole THL:n toiminnasta löytynyt, koska voimassaolevia ohjeita ja määräyksiä ei rikottu. Ohjeistusta ja toimintatapoja on kuitenkin syytä miettiä mahdollisten jääviysepäilyjen välttämiseksi tulevaisuudessa.

Yllä olevan kuvauksen perusteella voi päätyä perustellusti Antin tai Bertan tai epätietoisen näkemyksen taakse riippuen siitä, miten painottaa eri haittojen merkitystä. Lisäksi huomataan, että alkuperäiset kolme vaihtoehtoa eivät olekaan kattavia. Esimerkiksi Cecilian on mahdollista olla perustellusti sitä mieltä, että

THL oli jäävi suosittelemaan rokotteita moraalisesti arveluttavien kytkentöjensä takia, mutta se teki kuitenkin oikean rokotuspäätöksen.

Asiasta ei tavoitella konsensusta vaan kuvausta siitä, mitä asiasta ymmärretään

Ovatko Antti, Bertta ja Cecilia yhtään lähempänä yhteisymmärrystä keskustelun tässä vaiheessa? Eivät, koska he ovat edelleen erimielisiä. Mutta ei se olekaan ensisijainen tavoite. Tavoitteena on kuvata sellainen johdonmukainen ymmärrys, joka sisältää kaikki olennaiset näkemykset asiasta, vaikka ne olisivat keskenään ristiriitaisia. Edellisen kuvauksen perusteella voidaan nimittäin tehdä joitakin hyödyllisiä päätelmiä.

Jos narkolepsiaa pitää tautina muiden joukossa kuten epilepsiaa (joka myös on uravalintaa rajoittava tauti) on johdonmukaista myöntää tämän haittavaikutuksen olevan kansanterveydellisesti pienempi kuin rokottamisen hyötyjen. Jos puolestaan narkolepsian tai rokotteen puutteellisen tutkimisen perusteella pitää rokottamista sen hyödyistä huolimatta virheenä, voidaan päätellä, että silloin pitää tutkimusetiikkaa tai viattomien suojelua tahalliselta altistamiselta moraalisesti merkittävämpänä asiana kuin terveyden suojelua. Edelleen, jos pitää THL:n tutkimusyhteistyötä moitittavana, ottaa samalla kantaa sen puolesta, että kotimainen rokoteasiantuntemus voidaan uhrata mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi; toistaiseksi keskustelussa ei ole esitetty keinoa ylläpitää asiantuntemusta tekemättä rokotetutkimusta, jota nykyään tehdään ainoastaan lääkeyhtiöiden rahoituksella.

Olennaista on se, että päätelmät perustuvat tietoon esimerkiksi narkolepsia- ja influenssatapausten yleisyydestä ja siitä, miten rokoteasiantuntemusta on mahdollista hankkia. Eli tiedon perusteella on mahdollista tehdä johdonmukaisia päätelmiä arvoarvostelmista sen perusteella mitä sanoilla tai teoilla edistetään. Arvot eivät siis ole ole tosiasioista ja toiminnasta riippumattomia asioita, vaan olennaisesti niihin kytköksissä olevia. Itse asiassa arvoja EI VOI irrottaa toiminnasta ja tosiasioista.

Jaetun ymmärryksen on oltava johdonmukainen, vaikka keskustelijat eivät olisi

Edellä oleva arvoarvostelmien päättely tosiasioiden nojalla saattaa herättää vastustusta. Todellakin, kansalaisella on oikeus olla sitä mieltä, että rokotustutkimus on tärkeää ja että rokotustutkimusta ei saa tehdä rokotevalmistajien kanssa, vaikka nämä kaksi asiaa eivät voi toteutua yhtä aikaa. Sen sijaan jaetun ymmärryksen täytyy olla johdonmukainen, ja niinpä on otettava kantaa siihen, kumpi tavotelluista asioista on tärkeämpi ja kumman täytyy väistyä. Jaettu ymmärrys siis ottaa rakennusaineekseen henkilöiden enemmän tai vähemmän johdonmukaisia arvoja ja jalostaa niistä todellisuuden kuvaukseen liittyvän johdonmukaisen arvojärjestelmän.

Vaikka THL:n tutkimusyhteistyö voi vaarantaa riippumattomuuden ja on siten arveluttavaa, on kotimainen rokoteasiantuntemus niin tärkeää, ettei sitä voida uhrata mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi; toistaiseksi keskustelussa ei ole esitetty keinoa ylläpitää asiantuntemusta tekemättä rokotetutkimusta, jota nykyään tehdään ainoastaan lääkeyhtiöiden rahoituksella.

Epävarmuus kuvauksessa näkyy useina mahdollisina maailmoina

Jos tarkastellaan edellä olevaa esimerkkiä, siinä on ainakin kaksi epävarmaa kohtaa. Ensinnäkin ei ole selvää, että ryhmä yksimielisesti päätyisi pitämään asiantuntemusta tärkeämpänä kuin riippumattomuutta. Toiseksi on mahdollista, että asiantuntemuksen ylläpitäminen on kuitenkin mahdollista ilman rokotetutkimusta, vaikka tällaista konkreettista keinoa ei ole esitetty. Jaetussa ymmärryksessä täytyy siis huomioida kummankin asian molemmat vaihtoehdot sekä näiden eri yhdistelmät. Käytännössä tämä on helpointa huomioida käyttämällä todennäköisyyksiä, jolloin voidaan soveltaa rutiinikäytössä olevia matemaattisia menetelmiä. Monte Carlo -simulaatio on esimerkki tällaisesta menetelmästä. Siinä sama asia kuvataan lukuisia kertoja uudestaan, niin että kuvauksen yksityiskohdia vaihdellaan kerrasta toiseen. Jokaista kuvausta nimitetään iteraatioksi tai mahdolliseksi maailmaksi, ja sen täytyy olla sisäisesti johdonmukainen edellisen säännön mukaisesti. Sen sijaan kahden eri mahdollisen maailman välillä tällaista vaatimusta ei ole: yhdessä maailmassa asiantuntemus voi olla tärkeämpää, toisessa taas riippumattomuus.

Mahdolliset maailmat (iteraatiot) ja niiden kuvaus

Iteraatio	Tärkein arvo	Asiantuntemuksen ylläpitokeino	Päätelmä
1	Asiantuntemus	Rokotetutkimus	Yhteistyö rokotevalmistajien kanssa välttämätöntä
2	Riippumattomuus	Opiskelu ulkomailla tms.	Yhteistyötä ei tarvita
3	Riippumattomuus	Rokotetutkimus	Yhteistyötä ei tarvita
4	Asiantuntemus	Opiskelu ulkomailla tms.	Yhteistyötä ei tarvita
5	Asiantuntemus	Rokotetutkimus	Yhteistyö rokotevalmistajien kanssa välttämätöntä
6	jne.

Perustelut nojaavat lopulta havaintoihin ja mielipiteisiin

Yllä olevien kuvausten perusteella voimme jo saada melko hyvän kuvan tilanteesta. Kuinka pitkälle keskustelua jaetun ymmärryksen sisällöstä pitäisi viedä? Lyhyt vastaus on, että jaetun ymmärryksen rajat saavutetaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä havainnoista ja ihmisten arvoista, joita he ilmaisevat mielipiteinä. Kun nämä on kuvattu johdonmukaisina maailmoina, ja kaikki asian kannalta olennaiset mahdollisuudet on katettu, on kuvaus valmis. Kuvauksen syntymiseen on vaadittu ainakin seuraavat havainnot ja mielipiteet:

• Havainto: Narkolepsiatapauksia nähtiin rokotetuilla enemmän kuin rokottamattomilla, vaikka sekoittavat tekijät otettiin huomioon.
• Havainto: Sikainfluenssaa nähtiin enemmän rokottamattomilla, vaikka sekoittavat tekijät otettiin huomioon.
• Havainto: Sikainfluenssaan sairastuneilla nähtiin suurempi kuolleisuus kuin muilla.
• Havainto: THL teki tutkimusyhteistyötä rokoteyhtiöiden kanssa, ja tästä on hyvä dokumentaatio.
• Mielipide: Narkolepsia on kelju tauti, mutta influenssakuolema on paljon keljumpi (tai vaihtoehtoisen mielipiteen mukaan vähemmän kelju).
• Mielipide: Tutkimusyhteistyö rokoteyhtiöiden kanssa on OK, kunhan se tehdään avoimesti (tai ei ole OK).
• Mielipide: On OK, että THL rokotusasioiden asiantuntijana on suosittelemassa toimenpiteitä rokotuskysymyksissä (tai ei ole OK).

On syytä huomata kaksi asiaa. Ensinnäkin havainnot ovat sellaisia, että useimmilla keskustelijoista ei ole niihin mitään annettavaa (koska heillä ei ole omakohtaisia havaintoja), vaan kaikki toimivat käytännössä saman havaintoaineiston varassa. Havaintojen tulkintaan kuitenkin voi olla annettavaa muillakin kuin alkuperäisillä havaitsijoilla. Sen sijaan jokaisella voi olla oma alkuperäinen mielipide tarkastelun kohteena olevista asioista. Toiseksi, mielipiteet voivat muuttua havainnoiksi, jos ollaan kiinnostuttu kansan yleisestä mielipiteestä. Tällöin ei ole merkitystä yksittäisen keskustelijan mielipiteellä vaan ratkaisevia ovat havainnot mielipiteistä eli siitä, mitä mieltä kansa yleisesti ottaen on kyseisistä asioista.

Jaettu ymmärrys ja erilaiset viestintäkanavat

Jaettu ymmärrys on tärkeää juuri tietynlaisissa asioissa

Meiltä puuttuu kokonaan sellainen ammattikunta, jonka tehtävänä olisi tuottaa

• hidasta (tämän päivän tapahtumat eivät ole olennaisia),
• yleistettävää (yksityishenkilöiden kohtalot eivät ole olennaisia) ja
• myönteisen käyttökelpoista (tarjoaa konkreettisia neuvoja) tietoa
• yhteiskunnallisesti tärkeistä aiheista (ei laihduttamisesta, kokkaamisesta eikä sisustamisesta).

Jaetun ymmärryksen kerryttämisessä toimivat omanlaisensa työkalut

Tämän ammattikunnan ei pidä edes yrittää valloittaa

• television prime timea,
• blogikeskusteluja eikä
• tieteellisiä lehtiä, vaan tehdä jotain muuta, joka palvelee heidän oman ammattikuntansa tavoitteiden täyttymistä. Mitä se sitten on, onkin vaikeampi kysymys.

Tiedon käsittelytaipumuksia ja -potentiaaleja eri medioissa. (Onko median tavanomaisilla toimintatavoilla taipumus tai kyky edistää tätä ominaisuutta?)

	Tieto on helposti saatavissa	Tieto on helposti löydettävissä (uudelleen)	Tieto on helposti päivitettävissä	Tieto säilyy samassa paikassa	Tieto on vertaisarvioitu	Tiedon muokkaukseen voi osallistua	Tietoa voi personoida tilanteen mukaan	Tieto on sisäisesti johdonmukaista	Tieto ohjaa päättäjien toimintaa
Televisio	Kyllä	Ei	Kyllä	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Kyllä
Päivälehdet	Kyllä	Ei	Kyllä	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Kyllä
Aikakauslehdet	Kyllä	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Ei	Kyllä
Tieteelliset lehdet	Ei	Ei	Ei	Kyllä	Kyllä	Ei	Ei	Kyllä	Ei
Blogit	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Ei	Kyllä	Ei	Ei	Ei
Facebook, Twitter ym	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Ei	Kyllä	Ei	Ei	Ei
Asiantuntijasivustot	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Ei	Ei	Kyllä	Ei
Komitearaportit	Ei	Kyllä	Ei	Kyllä	Kyllä	Ei	Ei	Kyllä	Kyllä
Jaetun ymmärryksen sivustot (tavoitetila)	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä

Mitä vaaditaan kehittyneemmältä tiedontuotantojärjestelmältä?

• Se on sisäisesti johdonmukainen eli epäjohdonmukaisuuksien löytyessä niiden siivoaminen käynnistyy.
• Se koostuu osista, joilla on vakiotu rajapinta.
• Se on avoin eli kuka vain voi osallistua ja hyödyntää
• Se suodattaa kuonaa pois jollain yksinkertaisilla säännöillä.
• Lopputulos on suoraan käyttökelpoinen omaan tarkoitukseensa.

Sekä asiantuntijoita että muita tarvitaan

Kuvitellaan, että jaettua ymmärrystä kerätään asiantuntijavoimin nettisivulle. Se poikkeaa kuitenkin tavallisesta asiantuntijalaitoksen nettisivusta sikäli, että se jaetun ymmärryksen tavoin koettaa kerätä myös muita näkemyksiä kuin asiantuntijoiden. Mutta kaikki näkemykset menevät kriittisen seulan läpi, ja tieteellistä kritiikkiä kestämättömät näkemykset hylätään ammattilaisten voimin.

Nettisivu ei siis yritä korvata nettikirjoittelua, blogeja eikä myöskään laitoksen virallisia sivuja. Se on jotain muuta. Voisiko se toimia? Miksikäs ei, jos asiaa pidetään riittävän tärkeänä asiantuntijatyön suuntaamiseksi sinne.

Mutta kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Voitaisiin palkata projektityöläisiä, jotka etsivät ammattilaisille uusia näkemyksiä ja mielpiteitä, mutta asiantuntijat edelleen päättävät tulkinnoista.

Arvokysymyksissä kuitenkaan asiantuntija ei ole sen kummempi kuin maallikkokaan, ellei etsitä etiikan asiantuntijaa. Ehkä on siis hyvä antaa tulkintamahdollisuuksia myös muille kuin asiantuntijoille. On siis kätevää päästää muutkin nettisivulle tekemään asioita asiantuntijoiden valvonnassa.

Kahden minuutin ongelma

Maailmasta tuntuu tulleen epävakaa ja epävarma. Useimmat meistä kaipaavat selkeää viestiä siitä, mitä pitäisi tehdä Euroopan velkakriisille, maahanmuutolle tai ilmastonmuutokselle tai miten eläkerahat saadaan riittämään. Jotkut ovat tyytyväisiä suoraviivaisiin selityksiin ja ratkaisuihin liputtaen niiden puolesta, mutta enemmistö näyttää pitävän niitä liian alkeellisina tässä mutkikkaassa todellisuudessamme. Miksemme sitten rakenna parempaa kuvaa itsellemme tilanteestamme ja keinoistamme? Koska työkalumme jaetun ymmärryksen rakentamiseen ovat alikehittyneitä.

Väite työkalujen alikehittyneisyydestä kuulostaa älyttömältä yhteiskunnassa, jossa vietämme tuntikausia ymmärrystämme rakentavien työkalujen äärellä. Sitähän televisio, sanomalehdet, internet ja sosiaalinen media tekevät: parantavat meidän kaikkien ymmärrystä noista ongelmallisista asioista. Tärkeät tiedot saavuttavat ensimmäiset kuulijansa sekunneissa ja lähes kaikki tunneissa. Tiedämme siis koko ajan mitä tapahtuu.

Mutta jos tarkastelemme ymmärrystä tiukemmin kriteerein eli tietona siitä mitä pitäisi tehdä ja miksi, huomaamme olevamme avuttomampia. Kolumnistit ja erikoisasiantuntijat ahkeroivat saadakseen tämän vastauksen puristettua parissa minuutissa esitettävään muotoon, ja tälle tasolle useimpien meidän ymmärrys jääkin. Me ostamme osakkeemme ja valitsemme automme energialuokan tällä tiedolla ja siten teemme ratkaisevia päätöksiä talouskehityksen ja ilmaston kannalta.

Tämä kahden minuutin neuvonta on ollut niinkin menestyksekästä kuin on siksi, että viisas asiantuntija pystyy antamaan järkeviä neuvoja lyhyestikin silloin, kun vaihtoehdot ovat melko mieluisia ja kiinni vain yhdestä ihmisestä. Näinhän kasvun oloissa usein on: neuvonta koskee usein sitä, kannattaako hankkia tätä vai tuota.

Mutta sen sijaan neuvonta siitä, että ilmastosyistä minun ja kaikkien muidenkin pitäisi luopua autostani kokonaan ei onnistu kahdessa minuutissa. Päätökseen liittyy niin paljon käytännön ongelmia ja kysymyksiä, ettei niiden käsittely ole mahdollista. Ei myöskään ole mahdollista luoda sellaista sitoutumisen tunnetta, että ihmiset oikeasti neuvon mukaan toimisivat. Kaikki ovat nähneet maailmaa tietääkseen, etteivät muut sellaiseen suostu, ja minun on yksin turha tehdä mitään. Yhteinen etu saavutetaan vain, jos kaikki voivat uskoa että muutkin ovat epäitsekkäitä. Tällainen tilanne tunnetaan nimellä vangin dilemma.

Jaetun ymmärryksen toimintatavoista

Syitä keskustelun eriytymiseen

Ilmastonihilistit nostavat mielellään julkisuudessa esiin asioita, jotka näyttävät horjuttavan käsitystä ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Tavallisella lukijalla ei ole mahdollisuutta arvioida päätelmien pitävyyttä oman tietonsa pohjalta, eikä ilmastoasiantuntija ehdi kumota väitteitä, jos käytettävissä on vain pari minuuttia media-aikaa. Asiantuntijalla ei myöskään ole aikaa tarkkailla koko internetiä ja käydä kumoamassa kaikkia virheellisiä väitteitä. Juuri tästä syystä ilmastonihilistit käyttävät nettiä ahkerasti, kun taas ilmastoasiantuntijat hyvin laiskasti.

Tästä on seurannut se, että asiantuntijat mielellään pystyttävät omia verkkosivujaan, jossa on "virallista, asiantuntevaa tietoa." Mutta tällöin jää käymättä se nihilistin ja asiantuntijan välinen väittely, jossa todella mitataan eri väitteiden totuus- ja painoarvoa. Tässä tilanteessa kuulijan ainoa mahdollisuus on valita ketä uskoo ja sitten omaksua hänen näkemyksensä. Niinpä kuulijan luonteenpiirteet tai hänen luottamuksensa auktoriteetteihin loppujen lopuksi ratkaisevat, ei se, kenen perustelut väitteilleen olivat vankimmat.

Mielenkiintoista on se, että tyypillisesti asiantuntijat ovat tutkijoita, joille tieteen menetelmän pitäisi olla kirkkaana mielessä ja toiminnan ohjenuorana. Yhdellä virkkeellä sanottuna tieteen menetelmä on sitä, että avoimen ja kriittisen keskustelun kautta havaintoihin ja järkeilyyn perustuen rakennetaan yhteistä ymmärrystä siitä, mikä ei ainakaan näytä mahdolliselta ja missä totuus siis luultavasti on.

Kuitenkin olen usein törmännyt tutkijoiden keskuudessa ajatukseen, että avoin tarkoittaa vain tutkijoita ja tieteellisiä julkaisufoorumeita. Ilmastonihilistien virheiden osoittaminen ei siis tämän näkemyksen mukaan lainkaan ole tutkijoiden tehtävä.

Linux: monimutkainen toimeenpanojärjestelmäkin toimii

Linux-käyttöjärjestelmä on malliesimerkki toimivasta avoimen toteutuksen järjestelmästä. Käyttöjärjestelmä koostuu ohjelmista ja osaohjelmista, joiden väliset rajapinnat on selkeästi määritelty. Rajapintojen avulla yhden ohjelman kehittäjän ei tarvitse tietää toisesta ohjelmasta muuta kuin sen rajapinta, jotta ne voidaan rakentaa saumattomasti yhteentoimiviksi. Näin kehitystyö voidaan jakaa osina itsenäisille ryhmille.

Linux-projekti ja myös Wikipedia on pilkottu lukuisiin pieniin osiin, joissa jokaisessa on oma, avoin tiiminsä. Tiimit kehittävät omaa osiotaan ja myös ratkaisevat keskenään omat ongelmansa. Vain jos yksimielisyyteen ei päästä, asia viedään eteenpäin muiden ratkaistavaksi.

Wikipedian tietokokonaisuus syntyy käyttäjien tarpeista eli se sisältää niitä tietoja, mitä joku on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa. Sen sijaan Linux-käyttöjärjestelmän rakentamisen täytyy olla järjestelmällisempää, koska jotkin osat ovat välttämättömiä.

Jakamista ja oman ymmärryksen kehittämistä kannattaa vuorotella

On hyödyllistä huomata, että jakaminen ja ymmärrys usein eivät kulje käsi kädessä vaan pikemminkin kulkevat vuorotahtia. Voit lisätä omaa ymmärrystäsi ja täsmentää sitä niin, että hallitset hyvin asian eri puolet sujuvasti ja oikein. Tässä oman ymmärryksen kehittämisessä muista on usein vain haittaa, erityisesti jos haluat saada jostain monimutkaisesta asiasta johdonmukaisen kuvan. Mutta jossain vaiheessa saavutat sen ymmärryksen tason, jonka omilla tiedoillasi pystyt rakentamaan. Sen jälkeen tarvitaan jakamista.

Jakamisvaiheessa oman ajattelun kestävyys tulee testatuksi muita ajattelutapoja vastaan. Eri näkökulmat vaikeuttavat suoraviivaista ymmärtämistä ja usein aiheuttavat vain hämminkiä. Kuitenkin ne, joilla jo on oma kirkas ajatuksensa, pystyvät yleensä näkemään eri näkökulmien yhteensopivuudet ja myös ymmärtämään syitä siihen, miksi ne tuntuvat ristiriitaisilta. Tällaista ymmärrystä on vaikea yksin saavuttaa, vaan siihen tarvitaan nimenomaan pyrkimys ymmärryksen jakamiseen ja sen aiheuttama konflikti, analyysi ja uusi synteesi. Jaetun ymmärryksen syntymiseen tarvitaan sekä rauhallisia selvennysvaiheita että joskus provosoiviakin konflikteja. Tärkeää on tietenkin muistaa, ettei kyse ole eristäytymisestä eikä riitelystä, vaan yhteistä etua palvelevasta toiminnasta.

Muuta

Suurin osa osallistujista ei koskaan tuota riviäkään tietoa järjestelmään. He ainoastaan hyödyntävät sitä, mitä muut ovat tuottaneet.

Voidaan myös kysyä, miksi keskustelemme rokotuksista. Eikö sikainfluenssa itsessään ole se varsinainen asia, ja rokottaminen on yksityiskohta? Jos näin on, meidän pitää selvittää, mitä tiedämme varsinaisesta asiasta.

Katso myös

• Erkki Perälä - jaettu ymmärrys
• Dan M. Kahan, Ellen Peters, Erica Cantrell Dawson, Paul Slovic: Motivated Numeracy and Enlightened Self-Government. (Social Science Research Network, September 3, 2013). Available at SSRN: [3] or doi
• op_en:Shared understanding
• Koulutusta jaetusta ymmärryksestä
• Ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi: esimerkki jaetun ymmärryksen sovelluskohteesta
• Tiedonhuomiointivelvollisuus
• Dufva M ym. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 33/2017 ISBN Web: 978-952-287-380-4 [4]
• Jouni Tuomisto, Raimo Muurinen, Juho-Matti Paavola, Arja Asikainen, Teemu Ropponen, Jussi Nissilä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 39/2017. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 39/2017 ISSN Web: 2342-­6799 ISBN Web: 978-952-287-386-6 [5] Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti

Avainsanat

Päätöksenteko

Aiheeseen liittyviä tiedostoja