Terveysriskinarvioinnin rakenne

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi3355
Moderaattori:Akousa (katso kaikki) Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3355}}

Kemiallisten aineiden terveysriskinarviointiin on muotoutunut rakenne, jota on systemaattisesti käytetty toksikologiseen terveysriskinarvioon. Rakenne soveltuu yhtä hyvin myös muiden altisteiden riskinarvioon. Riskinarviointiprosessi on jaettu neljään osioon, mikä helpottaa asian hahmottamista ja käytössä olevan tiedon lajittelua: Vaaran tunnistamiseen (hazard assessment), annos-vasteen kuvaukseen (dose-response), altistumisen arviointiin (exposure assessment) ja riskin kuvaukseen (risk characterisation). (Kuva 1).

Kuva 1. Toksikologisen terveysriskinarvion paradigma.

Kaksi ensimmäistä osiota kuvaavat aineen/altisteen ominaisuuksia, altistumisen arviointi tilannetta, johon liittyen riskiä arvioidaan ja riskinkuvaus sanan mukaisesti kuvaa riskin suuruuden (Komulainen 2008).

Vaaran tunnistaminen

Vaaran tunnistamisella kuvataan kaivosympäristössä esiintyvien altisteiden toksisia/haitallisia ominaisuuksia ja niiden aiheuttamaa vaaraa ihmisille. Altisteilla saattaa olla maksatoksisia, neurotoksisia, herkistäviä, syövyttäviä, karsinogeenisia tai muita terveysvaikutuksia. Riskinarvioinnin kannalta ihmisiä koskeva tieto olisi parasta, koska silloin vältyttäisiin ekstrapoloinnilta lajista toiseen. Ihmisiä koskevaa tietoa on kuitenkin niukasti saatavilla ja saatavissa oleva tieto perustuu usein työperäiseen altistumiseen. Riskinarvioinnissa vaaran tunnistamiseen käytettävä tieto perustuukin usein eläinkokeisiin, epidemiologisiin – tai in vitro-tutkimuksiin sekä altisteen ominaisuuksiin.

Annos-vaste

Annos-vaste-kuvauksella selvitetään mikä on annoksen ja vaikutuksen suhde. Osiossa selvitetään millä annoksella/altistustasolla haittavaikutus ilmenee ja kuinka vaste muuttuu kun altistumistaso kasvaa. Annos-vaste tietoa ihmisiin kohdistuvasta vaikutuksesta on niukasti saatavilla. Jos ko. tietoa on saatavilla, sitä tulisi ensisijaisesti käyttää annos-vasteen arvioinnissa. Arvioinnissa käytetään usein apuna eläinkokeista saatua ja epidemiologista tutkimustietoa.

Altistumisen arviointi

Altistumisen arviointi-osiossa selvitetään kuinka paljon ihmiset altistuvat kaivosympäristön altisteille. Altistuminen voidaan esittää pitoisuutena altistumismediumissa (esimerkiksi hengitysilmassa, juomavedessä) tai elimistöön päätyvänä annoksena. Kaivosympäristössä altistuminen tapahtuu ilman, veden, maaperän ja mahdollisesti paikallisen ravinnon (esim. sienet, marjat, vihannekset) välityksellä. Tärkeimmät altistumisreitit ovat ruoansulatuskanava, hengitystiet ja iho. Melu kuullaan ja tärinä aistitaan muuten, läheltä myös paineaaltona (räjäytykset). Kemiallisten aineille altistumiseen vaikuttaa, missä muodossa tutkittava aine esiintyy eli onko se helposti liukenevaa, liikkuvaa ja biosaatavaa — voiko se imeytyä elimistöön ja kasveihin. Terveysriskit riippuvat altistumisreitistä, altisteen vaikutustavasta, altistumisajasta ja –tasosta. Myös altistuvan henkilön yksilölliset tekijät (lapsi/aikuinen) vaikuttavat altistumisen voimakkuuteen.

Altistuminen ei ole välttämättä ole vakio, vaan saattaa vaihdella esimerkiksi vuodenajan, säätilan ja jopa vuorokauden ajan mukaan. Riskinarvioon käytetään altistumista kussakin ympäristössä todellisimmin kuvaavia tasoja, usein keskimääräistä altismumistasoa ja sen lisäksi pahinta mahdollista tilannetta (worst case-arvio). Koska kaivosympäristössä saatetaan altistua useille aineille samanaikaisesti, niiden mahdollinen yhteisvaikutus tulee myös arvioida.

Riskin kuvaus

Riskin kuvausvaiheessa kolmen edellisen osion tietojen perusteella arvioidaan, kuinka suuri terveysriski kullekin aineelle/altisteelle altistumisesta aiheutuu kaivosympäristön väestölle. Riskin kuvaus tehdään riskiarvioon valituille haittavaikutuksille jokaiselle erikseen. Todettua altistumistasoa verrataan altisteen haitalliseksi tiedettyyn pitoisuuteen tai tasoon. Vertailu tehdään teknisesti eri tavalla eri yhteyksissä, mutta mitä suuremmaksi todetun altistumisen ja haitalliseksi tiedetyn tason väli jää, sitä suurempi turvamarginaali on ja sitä pienempi riski on. Riskinarviossa tavoitteena on tuon turvamarginaalin mahdollisimman luotettava, kvantitatiivinen määrittäminen ja esittäminen. Kun/jos tiedot sallivat, voidaan parhaimmillaan laskea myös altistumisesta ihmisille koituvien tautitapausten lukumääriä. Riskinkuvaukseen sisältyy myös altistumistason vertailu raja- ja ohjearvoihin, jotka lakisääteisesti täytyy täyttää. Epidemiologisissa tutkimuksissa tarkastellaan riskisuhteita; onko altistuvien riskisuhde merkitsevästi koholla, ja miten paljon ja millaiseen aineistoon riskisuhde perustuu.

Hyväksyttävälle turvamarginaalille ei ole olemassa yksiselitteistä arvoa. Kemiallisille altisteille arvoa 100 pidetään hyvin yleisesti riittävänä turvamarginaalina. Jos arvio perustuu luotettavaan tietoon ihmisistä, turvamarginaali 10 ja pienempikin marginaali voi olla riittävä. Syöpäriski arvioidaan aina erikseen. Yleisesti hyväksytty syövän ”taustariski” on 1/1000 000 ihmisen koko elinaikana.

Riskinarvion luotettavuus ja tarkkuus perustuu käytettävissä olleen tiedon edustavuuteen ja luotettavuuteen. Hyvä riskinarvio on läpinäkyvä ja siihen liittyvät valinnat on perusteltu. Arviossa tulisi kuvata riskinarvion luotettavuus sekä osoittaa merkittävät epävarmuudet.

Riskinarvio voi parhaimmillaan olla iteratiivinen prosessi (Kuva 1), jolloin epävarmuutta voidaan vähentää lisätiedolla. Näin on syytä tehdä erityisesti silloin jos riski näyttää olevan merkittävä. Samoin riskinhallintatoimenpiteiden vaikutusta riskiin voidaan testata käyttämällä uusia tietoja. Tavallisimmin altistumista pyritään vähentämään. Riskinarvioon liittyy aina myös tuloksen esittäminen julkisuuteen eli riskikommunikaatio. Arvion ydintulos tulisi esittää selkeästi ja ymmärrettävästi. On myös tärkeää esittää kuinka varmaan ja luotettavaan tietoon riskinarvio perustuu (Komulainen 2008).

Katso myös

Muita Minera-projektin tuotoksia

Minera-mallin sovelluksia	· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti
Muut	· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus
Muita kaivostoimintaan liittyvää	· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi

Viitteet

Komulainen, H. 2008. Terveysriskinarvioinnin yleiset periaatteet.2008. In: Nikkarinen et al. (eds.). Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten monistesarja 3., 34-35. http://intra.eracnet.fi/main/extensions/mfiles/mf_getfile.php?docid=3747&docver=1&fileid=3771&filever=1&filename=Finmerac-raportti.pdf

Jeffery W. Gordon 2001: Metallien maailma. Malmista metalliksi ja käyttöön. Suom. K. Pietiläinen. Outokumpu Oyj. Ottawa, Kanada http://www.teknologiateollisuus.fi/.../16285_Metallienmaailma20011.pdf.html

Nikkarinen et al. 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten monistesarja 3. http://intra.eracnet.fi/main/extensions/mfiles/mf_getfile.php?docid=3747&docver=1&fileid=3771&filever=1&filename=Finmerac-raportti.pdf

http://www.uku.fi/avoin/ymp_terveys/oppimateriaali/

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>