Ero sivun ”Uraanin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 121: | Rivi 121: | ||
<references/> | <references/> | ||
==Viitteet== | ==Viitteet== | ||
Versio 3. tammikuuta 2018 kello 14.03
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi5782 |
|---|
| Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Uraanin terveysriskinarvion peruste
Altistumisen todennäköisyyden perusteella kaivosympäristön vesissä olevaan uraaniin liittyvää terveysriskiä olisi syytä arvioida järjestyksessä:
- Uraanin saanti kaivovesistä juomavedessä
- Uraanin saanti arvioitavan vesistön kalassa
- Uraanille altistuminen löylyvedessä
- Uraanille altistuminen peseytymisvedessä
- Uraanille altistuminen veden muissa käyttötarkoituksissa
Näistä uraanin saanti juomavedessä (kaivovedet) on tärkein arvioitava asia. Uraani aiheuttaa kaivosympäristössä todennäköisimmän terveysriskin kaivoveden kautta, juomavedessä. Terveysriski syntyy, jos kaivo(pohja)vedessä on paljon tavanomaista enemmän uraania.
Viitearvoja uraanin terveysriskin kuvaukseen
- Talousveden laatuvaatimus: 30 µg/l (Asetus 1352/2015) [1]
- Tavanomainen pitoisuus kaivovedessä Suomessa:
- Porakaivot: 0.64 µg/l (mediaani), 13.7 µg/l (keskiarvo) (Lahermo et al. 2002) [2]
- Rengaskaivot: 0.09 µg/l (mediaani), 0.84 µg/l (keskiarvo) (Lahermo et al. 2002) [2]
- Pitoisuustaso, jota esiintyy yleisesti Suomessa alueilla, joissa maaperän uraanitaso on korkea: 100-700 µg/litra. [3]
- Suurimmat todetut pitoisuudet kaivovedessä Suomessa: 1500-1900 µg/litra. [3]
- Radioaktiivisuuden laatuvaatimus, viitteellinen annos: 0.10 mSv/vuosi (Asetus 1352/2015)[1] Uraanin tuottaman säteilyn täytyy ”mahtua” vedessä olevien kaikkien radioaktiivisten aineiden tuottamaan efektiiviseen kokonaisannokseen (lukuun ottamatta mm. radonia ja sen lyhytikäisiä hajoamistuotteita; katso asetuksen tarkka teksti).
- Porakaivojen keskimääräinen uraanista aiheutuva radioaktiivisuus: 0.3 Bq/l [4]
- Todetut radioaktiivisuuden enimmäismäärät: 150-300 Bq/litra[4]
- Suomalaisten saama keskimääräinen efektiivinen säteilyannos uraanista talous- ja juomavedestä: 10 µSv/v (n. 0.3 % keskimääräisestä kokonaissäteilyannoksesta, ks. seuraava kohta)
- Suomalaisten saama keskimääräinen säteilyannos vuodessa: 3.2 mSv/v [5]
- Suomessa luonnonvesissä uraanipitoisuudet ovat yleensä 0.0001–0.001 Bq/l (alle 0.01–0.1 µg/l). Kuitenkin esimerkiksi Itä- ja Keski-Uudellamaalla uraanipitoisuudet ovat selvästi keskimääräistä korkeammat: 0.006–0.03 Bq/l (0.5–2.4 µg/l). [6]
- Pitoisuuden 30 µg/l ylittäminen juomavedessä lisää asteittain terveysriskiä. Esimerkiksi munuaisten eritystoimintaan liittyvät vaikutukset ovat tulleet voimakkaammin esille tätä suuremmilla veden uraanipitoisuuksilla (Kurttio et al. 2012)[9]
- Ympäristön uraanista saatua säteilyannosta tyypillisesti suhteutetaan ensimmäiseksi ihmisten kaikista lähteistä saamaan keskimääräiseen kokonaissäteilyannokseen, joka on 3.2 mSv/v. [5] Näin saadaan arvio siitä, montako prosenttia (%) uraanista saatu säteilyannos on kaikista lähteistä saatuun säteilyyn ilman työperäistä altistumista säteilylle?
- Kaivosympäristöihin liittyvää säteilyä ja siihen liittyvää terveysriskinarviota on käsitelty yksityiskohtaisesti MINERA-mallissa ja -hankkeessa (Komulainen 2013)[10] . Säteilyyn liittyvää tietoa sekä siihen liittyvät määräykset ovat Säteilyturvakeskuksen (STUK) kotisivuilla (www.stuk.fi). STUK on säteilyyn liittyvien asioiden asiantuntijalaitos ja viranomainen Suomessa. Säteilyyn liittyvä riskinarvio, kuten mm. saadun säteilyannoksen laskeminen, on oma erityisalansa. Säteilyn riskinarvion osalta on suositeltavaa konsultoida tarvittaessa asiaan perehtynyttä tahoa.
Uraanin terveysriskin arvioinnin toteuttaminen
Maa– ja kallioperässä on uraania kaikkialla. Kun malmia louhitaan, kaivetaan ja jalostetaan, uraani liikkuu kiviaineksen mukana. Se voi liikkua malmin rikastusprosessissa ja päätyä jätteisiin, ellei uraania oteta talteen. Kaivokselta ympäristöön tulevat (jäte)vedet saattavat sisältää uraania, joka päätyy ympäristön vesistöön. Siksi kaivoksen uraanistatus, ja myös siihen liittyvä säteily, on syytä tietää, vaikka uraani ei olisikaan osa kaivoksen varsinaista tuotantoprosessia.
Uraani on radioaktiivinen aine. Luonnon uraani on kuitenkin heikosti radioaktiivista, eli tuottaa vähän säteilyä. Uraanin aiheuttamaa kemiallista toksisuutta (uraani kemiallisena aineena) pidetään merkittävämpänä terveyshaittana kuin sen säteilyyn liittyvää riskiä. Luonnon uraani aiheuttaa kehoon päätyessään terveyshaittoja ensi sijassa kemiallisen toksisuuden perusteella. Säteilyä on pidetty toissijaisena, koska saatu säteilyannos on pieni. Tiedossa olevien tulosten perusteella väestön ympäristöperäinen uraanialtistuminen nykyisiltä metallimineraalikaivoksilta Suomessa jää tasolle, jossa säteilyn merkitys on pieni.
Uraaniin liittyvässä arviossa tärkein asia on mitata arvioitavan veden uraanipitoisuus (µg/l). Uraanin pitoisuustietoa käytetään altistumisen ja saannin arviointiin. Veden uraanipitoisuudesta voidaan muuntokertoimen avulla laskea, mitä säteilyn aktiivisuuspitoisuutta (Bq/l) se vastaa vedessä. Uraanin terveysriskinarviossa on aina syytä ottaa kantaa, kuinka merkittävää uraanista aiheutuva säteily on.
Uraani ei poikkea pintaveden epäpuhtautena kemiallisesti muista epäorgaanisista aineista. Se imeytyy huonosti ihon läpi eikä ole vedestä haihtuvaa. Käyttäytymistä löylyvedesssä, eli sitä, millaisia ilmaan muodostuvat pitoisuudet löylyvesikäytössä ovat, ei tiedetä. Potentiaalisin terveysriski liittyy uraaniin juomavedessä, eli pohja- ja kaivoveteen.
Uraanin haittavaikutukset terveydelle
Uraani vaikuttaa haitallisesti munuaisiin [11], [12]. Uraani estää munuaisten eritystoimintaa munuaistiehyeissä, mistä seuraa mm. glukoosin, kalsiumin, fosfaatin sekä pienten proteiinien virtsaan erittymisen lisääntyminen. Isommilla annoksilla munuaisen soluvaurioita kuvastavien entsyymien eritys virtsaan kasvaa. Koe-eläimissä uraanin on todettu aiheuttavan isoilla annoksilla palautumattoman munuaisvaurion.[11]
Suomessa porakaivoveden käyttäjien keskuudessa on havaittu, että uraanipitoista vettä juovilla ihmisillä kalsiumin, fosfaatin ja glukoosin erittyminen virtsaan on hieman lisääntynyt (Kurttio et al. 2002)[9]. Vaikutus alkaa jo pienillä veden uraanipitoisuuksilla. Muutokset munuaisten eritystoiminnassa ovat kuitenkin suurillakin juomaveden uraanipitoisuuksilla munuaisten normaalitoiminnan rajoissa. Varsinaista munuaisvauriota ei synny. Munuaisten eritystoiminnassa havaittujen pienten muutosten terveydellistä merkitystä ei tiedetä.[11]
Juomaveden uraani on yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen (diastolinen verenpaine) ja lisääntyneeseen virtsaneritykseen (Kurttio et al. 2002)[9].
Uraani kertyy luustoon ja vaikuttaa haitallisesti luuhun. Tämä on todettu myös uraanipitoista vettä juovilla ihmisillä luun resorption ja uudismuodostuksen lisääntymisenä (Kurttio et al. 2005).[13]. Vaikutus on tullut selvemmin esille miehillä kuin naisilla.
Soluviljelmissä uraani aiheuttaa DNA-vaurioita eli on genotoksista. Uraanin karsinogeenisuutta eli kykyä aiheuttaa syöpää ei ole kuitenkaan selvitetty perusteellisesti. Suomessa tehdyissä väestötutkimuksissa ei porakaivoveden käyttäjien keskuudessa ole todettu uraanialtistumisen lisäävän virtsarakon, munuaissyövän eikä leukemian riskiä (Auvinen et al. 2002 [14]; Kurttio et al. 2006 [15])
Uraani on koe-eläimissä vaikuttanut haitallisesti sikiöihin, mutta toistaiseksi ei ole tietoa juomaveden uraanin mahdollisista haittavaikutuksista kehittyvälle sikiölle ihmisillä raskauden aikana. Samoin on havaittu useita muita vaikutuksia kuten neurotoksisuutta, mutta vaikutusten relevanssi ihmisiin kohdistuvilla altistumistasoilla on epäselvä. Ne eivät ole uraanin ensisijainen haitta.
Luonnon uraanin säteilyvaikutus juoma/talousvedessä on vähäistä. Efektiivinen säteilyannos, säteilyn saannin yleinen mittari, on porakaivoveden käyttäjille noin 10 µSv/vuosi (Kurttio et al. 2010) [16] . Se on noin 0.3 % suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta vuodessa (3.2 mSv/v)[5]. Juomaveden uraanista johtuvaan säteilyyn ei todennäköisesti useimmiten liity merkittävää terveysriskiä kaivosympäristöissä. Saatu efektiivinen säteilyannos on huomattavasti suurempi käytettäessä uraanipitoista porakaivovettä muualla kuin kaivosympäristöissä.
Uraanille altistumista voidaan tutkia mittaamalla hiusten tai virtsan uraanipitoisuus. Hiuksista voidaan päätellä, onko uraanille altistuminen epänormaalia. Virtsan uraanipitoisuuden perusteella voidaan päätellä yhteyttä terveyshaittoihin. Uraanin mittaaminen ihmisistä tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, jos on erityinen syy selvittää ihmisten altistumista uraanille kaivosympäristössä.
Uraanin saanti ja kinetiikka elimistössä
Uraania on pieniä määriä ravinnossa. Saanti ravinnosta on 1-2 µg/päivä. Sillä ei ole terveydellistä merkitystä. Suomalaisten päivittäin saama uraaniannos puhtaasta juomavedestä on noin 2.5 µg, mutta hyvin uraanipitoisesta vedestä useita satoja mikrogrammoja, jopa milligrammoja/päivä (Kurttio et al. 2010) [16] .
Uraani imeytyy ruoansulatuskanavasta elimistöön huonosti (0.1-1 %)[11], mutta riittävästi, jotta se voi aiheuttaa terveysriskin. Uraani todennäköisesti imeytyy ihon läpi elimistöön huonosti ja altistuminen hengitysteitse suihkussa käydessä tai saunassa löylyveden välityksellä on vähäistä verrattuna juomavedestä saatavaan uraaniannokseen.
Suurin osa, noin 90 %, uraanista erittyy elimistöstä pois vuorokauden kuluessa, pääasiassa virtsaan. Uraani kertyy elimistössä luustoon kalsiumin paikalle. Se vapautuu luustosta kalsiumia paljon hitaammin. Juomaveden, virtsan ja hiusten uraanipitoisuuden välillä on hyvä yhteys (korrelaatio).
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140442
- ↑ 2,0 2,1 Lahermo P. ym. Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna 1999. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 155, 2002. htp://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_155.pdf
- ↑ 3,0 3,1 htps://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/talousvesi/kaivovesi/kaivoveden-kemialliset-epapuhtaudet/uraani
- ↑ 4,0 4,1 Säteilyturvakeskus. Uraanipitoisuudet Suomen kallioperässä ja vesistöissä, marraskuu 2015. htp://www.stuk.fi/aiheet/kaivokset/uraanipitoisuudet-suomen-kallioperassa-ja-vesistossa
- ↑ 5,0 5,1 5,2 htp://www.stuk.fi/ihminen-ja-sateily/ihmisen_radioaktiivisuus/fi_FI/keskimaarainen_sateilyannos/
- ↑ htp://www.stuk.fi/aiheet/kaivokset/uraanipitoisuudet-suomen-kallioperassa-ja-vesistossa/
- ↑ htps://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/vierasaineet/talvivaara/tiedote_v_kierros_taulukot_vuoksen_vesisto.pdf/
- ↑ htps://www.evira.fi/yhteiset/vierasaineet/tutkimukset-ja-projektit/talvivaaran-kaivosalueen-jatevesien-vaikutus/
- ↑ 9,0 9,1 9,2 Kurttio P, Auvinen A, Salonen L, Saha H, Pekkanen J, Mäkeläinen I, Väisänen SB, Penttilä IM, Komulainen H. 2002. Renal effects of uranium in drinking water. Environmental Health Perspectives 110:337-342.
- ↑ Komulainen H. Säteilyn aiheuttaman terveysriskin arviointi. 2013. Raportissa Kauppila T, Komulainen H, Makkonen S, Tuomisto J. (toim.) Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen - MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 199. s. 162-185. htp://fi.opasnet.org/fi/S%C3%A4teily
- ↑ 11,0 11,1 11,2 11,3 THL, Juomaveden uraanin terveysriskit. htps://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/talousvesi/kaivovesi/kaivoveden-kemialliset-epapuhtaudet/uraani/juomaveden-uraanin-terveysriskit
- ↑ Säteilyhaittojen arviointi kaivostoiminnassa, kappale 3.5.5.2 "Uraanin toksisuus". htp://fi.opasnet.org/fi/S%C3%A4teily#cite_note-PKU-45
- ↑ Kurttio P, Komulainen H, Leino A, Salonen L, Auvinen A, Saha H. 2005. Bone as a possible target of chemical toxicity of natural uranium. Environmental Health Perspectives 113:68-72.
- ↑ Auvinen A, Kurttio P, Pekkanen J, Pukkala E, Ilus T, Salonen L. 2002. Uranium and other natural radionuclides in drinking water and risk of leukemia: a case-cohort study in Finland. Cancer Cases and Control 13:825-829.
- ↑ Kurttio P, Salonen L, Ilus T, Pekkanen J, Pukkala E, Auvinen A. 2006. Well water radioactivity and risk of cancers of the urinary organs. Environmental Research 102:333-338.
- ↑ 16,0 16,1 Kurttio P, Vesterbacka P, Muikku M, Turtiainen T. Luonnon uraani suomalaisten juomavedessä. Ympäristö ja terveys-lehti 2010, 3:54-59.
Viitteet
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
