Ero sivun ”Kadmiumin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet” versioiden välillä
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
'''Saanti kalassa''' | '''Saanti kalassa''' | ||
Riskinarviossa huomio kannattaa kiinnittää saantiin kalassa. Onko kaivosympäristön vesistöjen kaloissa enemmän kadmiumia kuin muualla kaloissa keskimäärin? Onko kadmiumia kertynyt kaloihin poikkeuksellisesti? Riskinkuvaukseen voi ensisijaisesti käyttää kalojen kadmiumpitoisuusvertailua: ovatko pitoisuudet tavanomaista korkeampia ja onko pitoisuuksissa havaittavissa ajan myötä muutostrendejä? | Riskinarviossa huomio kannattaa kiinnittää saantiin kalassa. Onko kaivosympäristön vesistöjen kaloissa enemmän kadmiumia kuin muualla kaloissa keskimäärin? Onko kadmiumia kertynyt kaloihin poikkeuksellisesti? Riskinkuvaukseen voi ensisijaisesti käyttää kalojen kadmiumpitoisuusvertailua: ovatko pitoisuudet tavanomaista korkeampia ja onko pitoisuuksissa havaittavissa ajan myötä muutostrendejä? | ||
| Rivi 52: | Rivi 51: | ||
'''Saanti veden kasteluvesikäytössä''' | '''Saanti veden kasteluvesikäytössä''' | ||
Kasvit keräävät vaihtelevasti kadmiumia maaperästä. Kadmiumin kertyminen viljakasveihin kadmiumpitoisista keinolannoitteista on tunnettu asia ja ongelma myös Suomessa. Kadmiumin kertyminen kasveihin kasteluvedestä kasvimailla kaivosympäristössä on enemmän teoreettinen kuin käytännön ongelma, elleivät kasteluveden kadmiumpitoisuudet ole poikkeuksellisesti koholla. Jos kasvimaiden kasvien roolia kadmiumaltistumisen lähteenä on tarvetta tarkemmin tutkia, syötävistä kasveista kannattaa määrittää kadmiumpitoisuudet ja käyttää saantia riskinarvioon. Sama suositus koskee myös kaivosympäristön muita keräilytuotteita kuten marjoja ja sieniä. | Kasvit keräävät vaihtelevasti kadmiumia maaperästä. Kadmiumin kertyminen viljakasveihin kadmiumpitoisista keinolannoitteista on tunnettu asia ja ongelma myös Suomessa. Kadmiumin kertyminen kasveihin kasteluvedestä kasvimailla kaivosympäristössä on enemmän teoreettinen kuin käytännön ongelma, elleivät kasteluveden kadmiumpitoisuudet ole poikkeuksellisesti koholla. Jos kasvimaiden kasvien roolia kadmiumaltistumisen lähteenä on tarvetta tarkemmin tutkia, syötävistä kasveista kannattaa määrittää kadmiumpitoisuudet ja käyttää saantia riskinarvioon. Sama suositus koskee myös kaivosympäristön muita keräilytuotteita kuten marjoja ja sieniä. | ||
| Rivi 58: | Rivi 56: | ||
'''Saanti peseytymis- ja löylyvedessä vedessä''' | '''Saanti peseytymis- ja löylyvedessä vedessä''' | ||
Sekä järvi- ja jokivesien (pintavedet), että pohjaveden (kaivovedet) kadmiumpitoisuudet ovat yleisesti, ja myös toistaiseksi todettuna kaivosympäristöissä, niin pieniä, että nämä veden käyttömuodot eivät merkittävästi lisää elimistön kadmiumkuormaa. Asia on syytä kuitenkin aina arvioida, ja esittää arvion lopputulos osana kaivoksen vesiin liittyvää terveysriskinarviota. | Sekä järvi- ja jokivesien (pintavedet), että pohjaveden (kaivovedet) kadmiumpitoisuudet ovat yleisesti, ja myös toistaiseksi todettuna kaivosympäristöissä, niin pieniä, että nämä veden käyttömuodot eivät merkittävästi lisää elimistön kadmiumkuormaa. Asia on syytä kuitenkin aina arvioida, ja esittää arvion lopputulos osana kaivoksen vesiin liittyvää terveysriskinarviota. | ||
Versio 13. joulukuuta 2017 kello 12.20
| Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Kadmiumin terveysriskinarvion peruste
Kadmium ei tyypillisesti ole (ollut) erityinen kaivosvesien ja ympäristön ongelma Suomessa, mutta kadmium on terveydelle niin haitallinen metalli, että siihen liittyvä riski on syytä arvioida. Kaivoksen mineraalit saattavat sisältää tavanomaista enemmän kadmiumia ja kallioperästä esille kaivettuna päätyä kuormittamaan ympäristöä ja vesistöjä.
Kaivosympäristön vesissä olevaan kadmiumiin (Cd) liittyvää terveysriskiä olisi syytä arvioida järjestyksessä:
- Kadmiumin saanti arvioitavan vesistön kalassa
- Kadmiumin saanti veden kasteluvesikäytössä (kasvimaat, muu mahdollinen kasvien/maan kasteluvesi)
- Kadmiumin saanti kaivovesistä juomavedessä
- Kadmiumin saanti veden muissa veden käyttötarkoituksissa (ilman prioriteettijärjestystä)
Kadmiumin osalta täytyy ensisijaisesti arvioida ja selvittää, lisääkö kaivostoiminta (kaivosvesien kautta) ihmisten kadmiumin saantia; lisääntyykö ihmisten kadmiumin saanti elimistöön ja jos lisääntyy, niin kuinka paljon.
Terveysriskin yksityiskohtainen selvittäminen edellyttää ihmisten kadmiumaltistumisen määrittämistä veri- ja virtsanäytteistä. Tähän menettelyyn ei ole syytä mennä, elleivät kadmiumpäästöt ympäristöön ole niin suuria ja vakavia, että ympäristön kadmiumkuormitus on merkittävä ja jatkuva. Tällöin on todellinen tarve selvittää ihmisten kadmiumaltistus ja syytä epäillä merkittävää terveysriskiä.
Viitearvoja kadmiumin terveysriskin kuvaukseen
- Kadmiumin laatuvaatimus talousvedessä (juomavesi): 5.0 µg/l [1]
- Kadmiumin tavanomainen pitoisuus kaivovedessä Suomessa:
- Kadmiumin ympäristölaatunormi, ks. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151308
- Kadmiumin todetuista pitoisuuksista suomalaisessa järvivedessä löytyy tietoa mm. raportista Verta ym. 2010. [3]
- Kadmiumin siedettävä viikkosaanti (TWI): 2.5 µg/kg bw/viikko (EFSA 2011) [4]
- Kadmiumin sallittu enimmäispitoisuus kalassa (EU-normi, EY2006/R1881 [5]): yleisesti 0.05 mg/kg , poikkeukset mainittu erikseen
- Kadmiumin sallittu enimmäispitoisuus ravinnossa (EU-normi, EY2006/R1881 [5]): elintarvikkeesta riippuen 0.05 (esim. nautaeläinten liha) - 1.0 mg/kg (esim. nautaeläinten munuainen)
Kadmiumin terveysriskin arvioinnin toteuttaminen
Saanti kalassa
Riskinarviossa huomio kannattaa kiinnittää saantiin kalassa. Onko kaivosympäristön vesistöjen kaloissa enemmän kadmiumia kuin muualla kaloissa keskimäärin? Onko kadmiumia kertynyt kaloihin poikkeuksellisesti? Riskinkuvaukseen voi ensisijaisesti käyttää kalojen kadmiumpitoisuusvertailua: ovatko pitoisuudet tavanomaista korkeampia ja onko pitoisuuksissa havaittavissa ajan myötä muutostrendejä?
Kadmium ei erityisesti kerry vesistöistä kaloihin, varsinkaan petokaloihin, mutta kalojen pitoisuus saattaa heijastella lisääntynyttä kadmiumpitoisuutta vedessä. Muutoksia on havaittu mm. särkien kadmiumpitoisuudessa. Kadmium kertynee kaloihin niiden ravinnosta ja siinä saattaa olla myös vuodenaikaisvaihtelua.
Saanti veden kasteluvesikäytössä
Kasvit keräävät vaihtelevasti kadmiumia maaperästä. Kadmiumin kertyminen viljakasveihin kadmiumpitoisista keinolannoitteista on tunnettu asia ja ongelma myös Suomessa. Kadmiumin kertyminen kasveihin kasteluvedestä kasvimailla kaivosympäristössä on enemmän teoreettinen kuin käytännön ongelma, elleivät kasteluveden kadmiumpitoisuudet ole poikkeuksellisesti koholla. Jos kasvimaiden kasvien roolia kadmiumaltistumisen lähteenä on tarvetta tarkemmin tutkia, syötävistä kasveista kannattaa määrittää kadmiumpitoisuudet ja käyttää saantia riskinarvioon. Sama suositus koskee myös kaivosympäristön muita keräilytuotteita kuten marjoja ja sieniä.
Saanti peseytymis- ja löylyvedessä vedessä
Sekä järvi- ja jokivesien (pintavedet), että pohjaveden (kaivovedet) kadmiumpitoisuudet ovat yleisesti, ja myös toistaiseksi todettuna kaivosympäristöissä, niin pieniä, että nämä veden käyttömuodot eivät merkittävästi lisää elimistön kadmiumkuormaa. Asia on syytä kuitenkin aina arvioida, ja esittää arvion lopputulos osana kaivoksen vesiin liittyvää terveysriskinarviota.
Saanti juomavedessä
Pohjavedet (kaivovedet) eivät sisällä Suomessa merkittävästi kadmiumia, eivät myöskään kaivosten ympäristössä. Juoma/talousveden välityksellä tapahtuva altistuminen kadmiumille ei ole poikennut tavanomaisesta kaivosympäristöissä. Riskinarvio juomaveden kautta tapahtuvasta altistuksesta on syytä perustaa pohja/kaivovedessä todettuihin veden kadmiumpitoisuuksiin vertaamalla niitä tavanomaisiin Suomessa todettuihin pitoisuuksiin sekä raja- ja ohjearvoihin.
Viitteet
- ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 401, 2001. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401
- ↑ 2,0 2,1 Lahermo P. ym. Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna 1999. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 155, 2002. htp://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_155.pdf
- ↑ Verta M, Kauppila T, Londesborough S, Mannio J, Porvari P, Rask M, Vuori K-M ja Vuorinen PJ 2010, Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seuranta Suomen pintavesissä – Ehdotus laatunormidirektiivin toimeenpanosta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2010. htps://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39683/SYKEra_12_2010.pdf?sequence=1
- ↑ EFSA 2011. Statement on tolerable weekly intake for cadmium. htp://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1975
- ↑ 5,0 5,1 EY2006/R1881: KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. htp://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32006R1881&from=EN
- ↑ EVIRA, 2009. EFSA suosittelee kadmiumille altistumisen tason alentamista. htps://www.epressi.com/tiedotteet/ruoka-ja-elintarvikkeet/efsa-suosittelee-kadmiumille-altistumisen-tason-alentamista.html
- ↑ Cho et al. 2013 Cho YA1, Kim J, Woo HD, Kang M. Dietary cadmium intake and the risk of cancer: a meta-analysis. PLoS One. 2013 Sep 17;8(9):e75087.
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
Katso lisäksi
Tahvonen R. 2014. Luomutuotteissa (viljat, kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet) enemmän antioksidantteja, vähemmän kadmiumia ja harvemmin torjunta-ainejäämiä. htp://luomu.fi/luomuinstituutti/wp-content/uploads/sites/2/2014/11/Luomuruoassa_enemm%C3%A4n_antioksidantteja_RaijaTahvonen_SOFI2014.pdf