Yara Yhteenveto ja pohdinta

Muita Minera-projektin tuotoksia

Minera-mallin sovelluksia	· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti
Muut	· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus
Muita kaivostoimintaan liittyvää	· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi

YHTEENVETO JA POHDINTA

Nonyylifenolietoksylaatit ovat eliöstölle haitallisia aineita jo pieninä pitoisuuksina (μg/l-pitoisuustasoilla). Ne hajoavat hapettomissa olosuhteissa nonyylifenoliksi, joka on vielä myrkyllisempi yhdiste kuin nonyylifenolietoksylaatit. Hajoamistuotetta ei tässä tutkimuksessa löytynyt vesi- ja sedimenttinäytteiden analyyseissa. Tämä johtuu osittain siitä, että Yaran Siilinjärven tehtaalla ei ole biologista puhdistamoa, jossa olosuhteet nonyylifenolin syntymiselle olisivat otollisimmat. Luonnossa muuntuminen on hidasta. Kenttämittaukset kuitenkin osoittavat veden happipitoisuuden olevan matalan (26% O₂) Juurusveden pohjalla. Kenttämittaukset tehtiin kesällä, joten voidaan olettaa, että talvella happipitoisuus Juurusvedellä laskee mitatuista arvoista ja sedimentti voi muuttua hapettomaksi.

Nonyylifenolietoksylaatin pitoisuudet ovat korkeita sekä pintavesissä että sedimenteissä Yara Suomi Oy:n tehdas- ja kaivosalueella, mutta pitoisuudet pienenevät huomattavasti Juurusvedellä sekä sen pohjasedimenteissä. Pitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin tehdas- ja kaivosalueella mutta sekoittumisesta johtuen alittavat sen Juurusvedellä. On huomioitava, että näytteenotto tehtiin poikkeuksellisen vähäsateisen kauden jälkeen, joten tulokset edustavat ns. pahinta mahdollista skenaariota.

Nonyylifenolietoksylaattien katsotaan olevan vedessä kulkeutumattomia sen sitoutumiskertoimien perusteella (Riihimäki et al. 2005, John et al. 2000, Ferguson et al. 2001). Tämä tutkimus, kuten myös Patrolecco et al. (2006), osoittavat, että nonyylifenolietoksylaatit voivat kulkeutua veden mukana. Todennäköisesti Juurusveden vedestä ja sedimentistä havaitut nonyylifenolietoksylaatit ovat kulkeutuneet veteen liuenneen orgaanisen aineksen mukana.

Nonyylifenolietoksylaattien pitoisuuksiksi Suomessa on puhdistetuista jätevesistä mitattu Lohjalla 0,15 μg/l ja Helsingissä 1,4 μg/l (Suoanttila 1996), jotka ovat samaa suuruusluokkaa kuin Juurusveden analyysitulokset, 0,24-0,77 μg/l. Itä-Suomessa nonyylifenolietoksylaatteja sisältäviä puhdistusaineita käyttävän autopesulan puhdistetuista jätevesistä pitoisuuksiksi on mitattu jopa 4600-12900 μg/l (Suoanttila 1996). Suomen ulkopuolella mitatut pintavesien nonyylifenolietoksylaattipitoisuudet ovat yleisesti välillä 0,03-32 μg/l (Liite 1).

Nonyylifenolietoksylaatin laskennallinen kuormitus Juurusveden Kuuslahteen on n. 1180 kg/a ja Mustin rikastushiekka-altaan länsipuolelle n. 27 kg/a. Vähäsateisesta kesästä johtuen tämän on todettu edustavan pahinta mahdollista skenaariota. Kuitenkin, jos näytteenotto olisi tehty sateisempaan aikaan, virtaamat olisivat suurempia ja pitoisuudet pintavesissä vastaavasti pienenisivät. Maksimikuormituksen on ajateltu olevan samaa luokkaa myös tässä tapauksessa.

Maaperän ja nonyylifenolietoksylaatin ominaisuuksista johtuen suotautuminen maaperän pohjaveteen on pientä. Suotautumista kallioperän pohjaveteen ei tutkittu. Maaperän- ja kallioperän pohjaveden liikkeiden tutkiminen vaatisi laajoja maaperä- ja pohjavesitutkimuksia sekä pohjaveden virtausmallinnusta, jota ei tässä tutkimuksessa tehty. Tutkimusalueelta tehty karttatulkinta viittaisi kuitenkin siihen, että nonyylifenolietoksylaattipitoinen pohjavesi ei muodosta riskiä luonnolle tai ihmisille.

Tutkimustuloksiin aiheuttaa epävarmuutta näytteenoton ajoittuminen lyhyelle ajalle. Tällöin kuormitus edustaa hetkellistä tilannetta. Näytteenottoa tulisi tehdä jatkuvasti, jotta pitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelua ja prosessista riippuvaa vaihtelua pystyttäisiin seuraamaan ajallisesti.

Suurimmat riskit nonyylifenolietoksylaatista eliöstölle muodostuvat Raasion altaan länsiosassa, joka on syysmuuttavien kahlaajalintujen suosima alue (Itä-Suomen Ympäristölupavirasto 2006). Alueella pesii lisäksi vesilintuja ja törmäpääskyjä (Itä-Suomen Ympäristölupavirasto 2006). Erityisesti vesilinnut ja kahlaajat voivat altistua nonyylifenolietoksylaattipitoiselle vedelle. Juurusvedessä mittausdatan ja mallinnuksen perusteella nonyylifenolietoksylaattipitoisuudet laimenevat nopeasti, eikä alueella eläviin eliöihin kohdistu merkittävää riskiä.

Nonyylifenolietoksylaattien havaittiin rikastuneen puro- ja järvisedimentteihin. Yhdisteiden puoliintumisaika voi olla yli 60 vuotta, joten niiden vaikutus voi jatkua pitkään, vaikka nonyylifenolietoksylaattien kuormitus lakkaisi.

Suositukset

Tämän tutkimuksen perusteella suositellaan ympäristöluvan päivittämistä nonyylifenolietoksylaattien osalta. Valtioneuvoston asetuksessa 868/2010 vaaditaan jatkuvaa nonyylifenolietoksylaattien pitoisuusseurantaa. Tätä varten tulisi laatia vesien tarkkailusuunnitelma, joka sisältää pinta- ja pohjavesien pitoisuusseurannan sekä Yara Suomi Oy:n tehdasalueella että sen ulkopuolella. Lisäksi suositellaan lähialueen maa- ja porakaivojen nonyylifenolietoksylaattipitoisuuksien selvittämistä. Veden- ja sedimentin happipitoisuutta Juurusveden pohjalla Yara Suomi Oy:n kaivoksen ja tehtaan vaikutusalueella olisi suotavaa seurata eri vuodenaikoina, jotta nähdään, muuttuvatko olosuhteet otollisiksi nonyylifenolin muodostumiselle.

Nonyylifenolietoksylaatin pitoisuuksia tulisi tutkia Raasion altaassa, jotta voitaisiin arvioida altaalla pesivien ja pysähtyvien lintujen riskiä altistua. Mikäli riskiarvioinnin tulos osoittaa vaaran mahdollisuutta, tulisi harkita nonyylifenolietoksylaatin talteenoton tarpeellisuutta rikastamolla.

KIRJALLISUUS

Ferguson, P. L., Iden, C. R., Brownwell, B. J. 2001. Distribution and fate of neutral alkylphenol ethoxylate metabolites in a sewage-impacted urban estuary. Environmental Science and Technology 35, 2428–2435.

Itä-Suomen Ympäristölupavirasto 2006. Kemphos Oy, Kemira Oyj ja Minelco Oy, yhtiöiden Siilinjärven tuotantolaitoksia koskeva ympäristölupa ja Kemphos Oy:n vesitalouslupa, Siilinjärvi. Päätös 79/06/02. Dnro ISY-2004-Y-272.

John, D. M., House, W. A. & White, G. F. 2000. Environmental fate of nonylphenol ethoxylates: differential adsorption of homologs to components of river sediment. Environmental Toxicology and Chemistry 19, 293–300.

Patrolecco, L., Capri, S., de Angelis, S., Pagnotta, R., Polesello S. & Valsecchi S. 2006. Partition of nonylphenol and related compounds among different aquatic compartments in Tiber river (Central Italy), Water, Air, and Soil Pollution 172, 151–166.

Riihimäki, V., Isotalo, L., Jauhiainen, M., Kemiläinen, B., Laamanen, I., Luotamo, M., Riala, L. & Zittig, A. 2005. Kemikaaliturvallisuuden tietolähteet, Mertanen V (Toim.), Edita Prima Oy, Helsinki.

Suoanttila, M. 1996. Autojen maahantuontivarastojen jätevesien määrittäminen ja bioakkumuloitumisen selvittäminen GC/MS - laitteistolla. Diplomityö, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, Finland.

<mffilelist />