Kosmetiikkaa ilman eläinkokeita

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Yksi tyypillisimmistä mutu-harhoista on yleisesti hyväksytty uskomus, että ainakaan kosmetiikan tutkimiseen ei ole eettistä käyttää eläinkokeita. Kosmetiikkahan on niin turhaa, niin turhaa, että sen takia ei saa aiheuttaa kärsimystä millekään luontokappaleelle.

Turvallisuus­tut­ki­mus ihmisillä, eläimillä ja in vitro.

Ongelmia on kaksi. Ensiksikin kosmetiikkaan kuuluu paljon muuta kuin hajuvedet ja huulipunat. Siihen kuuluvat myös saippuat, sampoot, ihovoiteet, aurinkosuojavoiteet, hammastahnat ja lähes kaikki, mikä kylpyhuoneesta löytyy. Kyse ei siis ole turhista ylellisyystarvikkeista. Toiseksi turvallisuus on tärkein syy tehdä eläinkokeita. Ei kosmetiikkateollisuus halua tehdä eläinkokeita, jotka ovat kalliita ja hidastavat uuden tuotteen saantia markkinoille. Eläinkokeita haluavat terveysviranomaiset, jotka kantavat huolta tuotteiden turvallisuudesta. Teollisuus siis kiittää kokeiden kieltäjiä.

On ehkä vähän asennekysymys, saako hajuvesi tai huulipuna aiheuttaa syöpäriskiä, mutta ainakaan lasten hammastahna ei saa sitä tehdä. Siten olemme paljon vakavamman kysymyksen edessä kuin Euroopan parlamentti tajusi kieltäessään eläinkokeet kosmeettisten aineiden osalta. Pitää vain toivoa, ettei suuria katastrofeja satu.

Historiallisesti kosmetiikka ei ole ollenkaan ollut turvallisten aineiden käyttäjä. Antiikin Egyptissä käytettiin ihon vaalentamiseen elohopeaa, ja sitä käytetään silloin tällöin laittomasti edelleen. Antiikin Roomassa käytettiin myös lyijy-yhdisteitä, antimonia, elohopeamineraali sinoperia ja malakiittivihreää. Mielikuvitus on ollut todella valloillaan, antiikissa käytettiin mm. krokotiilinsontaa raaka-aineena. Nykyisinkin mm. huulipunan väriaineissa saattaa olla pieniä määriä lyijyä ja arseenia. Tatuointivärien markkinat ovat täysin villit, ja niistä voi löytyä mitä tahansa.

Eläinkokeeton kosmetiikka on markkinoimassa itseään. Siihen liittyy hyvin kyseenalainen eettinen näkökohta. EU ei ole kieltänyt entuudestaan eläinkokeissa tutkittujen ainesosien käyttöä kosmetiikassa, vaan ainoastaan uusien aineiden tutkimisen. Tämä tarkoittaa sitä, että ”ei testattu eläinkokeissa” ei pidä paikkaansa, vaan on puhdas markkinointikikka. Todellisuudessa suurin osa myös tällaisen tuotteen raaka-aineista on testattu. On käytännössä mahdotonta tehdä kosmeettista tuotetta, jossa ei olisi testattuja aineita.

Toinen ongel­ma on, että lääketeol­lisuus testaa lääkekäyttöön monia raaka-aineita, joita käytetään myös kosmetiikassa. Saako nyt sitten uutta lääketehtaan testaamaa ainetta käyttää? Jos saa, koko eläinkokeettomuus jää tyhjäksi kirjaimeksi.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 22.12.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4481
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4481}} Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 22.12.2024.