Ilmastonmuutos mielipiteiden temmellyskenttänä

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Ilmastonmuutos on tyypillinen kysymys, jossa mutu-analyysiin ei voi luottaa lainkaan. Syy on se, että muutos on hidas, eivätkä vuodet ole veljeksiä. Viimeisten vuosien aikana on usko ilmastonmuutokseen selvästi noudattanut vuosisykliä, kun talvi on lauha, usko paranee, kun se on kylmä, ruvetaan kysymään, jääkausiko oli sittenkin tulossa. Jos ajattelemme parin asteen muutosta 50 vuoden aikana, yksittäinen ihminen ei paljon ehdi käytännössä todeta muutosta, vuosien välinen vaihtelu on suurempaa. Luonto sen kuitenkin havaitsee, vuoristojen ja Pohjoisen Jäämeren jäät sulavat pikku hiljaa, ja eläinten reviirit muuttuvat joko parempaan tai huonompaan suuntaan.

Ilmastonmuutos on siis analysoitava tieteellisillä välineillä. Nämä ovatkin paljon monipuolisempia, kuin maallikot useimmiten luulevat. Sitä ei suinkaan seurata pelkästään lämpömittareilla ja meteorologien sääennustusten tyyppisillä tietokonemallinnuksilla.

Hiilidioksidin pitoisuuden nousu 1950-luvulta 2010-luvulle. Ennen teollista vallankumousta pitoisuus on ollut noin 280 ppm (miljoonasosaa eli 0,028%). Punainen mittaus on Mauna Loalta, Hawaijilta, musta Etelämantereelta. Pohjoisella pallonpuoliskolla energian kulutus on suurempaa talvella ja kasvien hiilidioksidia kuluttava yhteyttäminen kesällä, joten talvella pitoisuus nousee ja kesällä laskee, mutta joka vuosi korkeammalla tasolla (Lähde IPCC 2014).

Ensimmäisenä on ihan kovaa fysiikkaa. Hiilidioksidi, metaani ja muut kasvihuonekaasut absorboivat eli pysäyttävät osan lämpösäteilystä eli infrapunasäteilystä. Kun siis aurinko paistaa maan pinnalle, maa lämpenee ja se alkaa lähettää lämpösäteilyä avaruuteen. Energia ei häviä, joten maa lähettää energiaa avaruuteen täsmälleen yhtä paljon, kuin sitä auringosta tulee. Se voi kyllä muuttaa muotoaan, ja osa tulleesta valostakin muuttuu lämmöksi.

Kun ilmakehässä oleva hiilidioksidi pysäyttää osan lähtevästä säteilystä, energia jää lämmittämään alailmakehää. Tämä on meille tärkeää, koska muutoin auringosta tulevalla energiamäärällä maan lämpötila olisi keskimäärin noin 18 pakkasastetta. Kasvihuonekaasujen ansiosta maapallon pinta lämpiää kuitenkin keskimäärin 15 lämpöasteeseen. Tämä lämmennyt maa lähettää sitten avaruuteen takaisin sen saman määrän energiaa, kuin aurinko lähettää meille. Kasvihuonekaasut muodostavat siis lämpimän peitteen meidän päällemme ja se säästää lämpöä maan pintaan, ennen kuin se karkaa takaisin avaruuteen. Jos kasvihuonekaasut lisääntyvät, lämmittävä vaikutus tehostuu.

Tämä ilmiö keksittiin jo 1800-luvulla. Itse asiassa ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius laski vuonna 1896, että jos hiilidioksidin määrä ilmakehässä kaksinkertaistuisi, se nostaisi maapallon lämpötilaa noin 5 asteella. Tämä hämmästyttävän lähellä nykyarvioita oleva laskelma tehtiin siis käsipelillä ilman ensimmäistäkään tietokonemallitusta.

Se, mihin tietokoneita sitten tarvitaan, on erilaisten tilannetta sekoittavien tekijöiden analysointi ja paikalliset vaikutukset. Suurin suoraviivaista arviointia häiritsevä tekijä on vesihöyry. Kun maapallo lämpenee, haihtuvuus lisääntyy ja ilmassa on entistä enemmän vettä. Pilvet toisaalta heijastavat valoa takaisin avaruuteen ja hidastavat lämpenemistä, toisaalta vesihöyry toimii itse myös kasvihuonekaasuna. Kokonaisvaikutuksen arviointi ei ole ihan helppoa, ja tähän epävarmuuteen monet ilmastonmuutoksen epäilijät ovat iskeneet. Itse ilmiöstä sinänsä eli kasvihuonekaasujen vaikutuksesta auringon energian pidättämiseen ei voi olla mitään riitaa. Vastaväitteet ovatkin puhtaasti taloudellisia, samanlaisia kuin tupakkateollisuuden väitteet, ettei tupakansavu muka aiheuttaisi keuhkosyöpää.

Tällä hetkellä voidaan nikottelematta sanoa, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin ympäristöuhka, vaikka ei se maailmanloppu ole. Jos sitä ei saada kuriin lähiaikoina, sekä terveydelliset että taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan järkyttävän suuria. Taloudelliset vaikutukset kuten ruoantuotannon epätasainen heikentyminen eri maissa aiheuttaa pakolaisuuteen liittyviä ristiriitoja ja mahdollisesti sotia. Kansainvälinen Ilmastopaneeli katsookin, että mm. Pohjois-Afrikan kuivuminen ja elintarvikepula ovat osasyynä suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja konflikteihin alueella.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 26.12.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4486
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4486}} Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 26.12.2024.