Luonnollinen ja turvallinen
- Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.
Kemikaaleihin suhtauduttiin aluksi innostuneesti ja ihmiskunnan vaurautta edistävinä tekijöinä. Tähän onkin hyviä perusteita, kun vertaa esimerkiksi muovisaavia ja puusaavia. Puiset tarvekalut ovat tällä hetkellä usein ylellisyystarvikkeita, joihin on varaa vain hyvin toimeen tulevilla, mutta kuka tahansa voi helposti ostaa kätevän ja kevyen muoviastian, joka ei maksa juuri mitään.
Emme aina tajua sitä, että elintasomme ei nouse vain palkkojen korotuksilla, vaan tuotteiden halpenemisella siten, että vanhoja kalliita tuotteita korvaamaan ilmestyy käsittämättömän halpoja uusia tuotteita. Tämä näkyi selvästi taskulaskimissa. Tehoton ja kömpelö laskukone maksoi hyvinkin kuukauden palkan, nyt sitä tehokkaampia taskulaskimia saa yhden tunnin palkalla. Samoin ovat puhelimet ja tietokoneet halventuneet. Meitä tosin hämää se, että hintojen halventuessa vaadimme yhä lisää ominaisuuksia, emmekä enää haluakaan ostaa taskurahalla sitä halvinta ja yksinkertaisinta vaihtoehtoa, vaan kulutamme vapaaehtoisesti enemmän saadaksemme hienomman vehkeen.
Suhtautuminen kemikaaleihin muuttui ratkaisevasti 1960-luvulla Rachel Carsonin kirjan ”Äänetön kevät” jälkeen. Biologi Carson kuvaa, kuinka linnut ja kalat alkoivat kuolla holtittoman DDT:n käytön jälkeen sekä puistoissa että metsissä. Aiheellisen hätähuudon jälkeen oppilaat ovat kuitenkin olleet paavillisempia kuin paavi, ja kohtuullisuuden sijasta on pyritty ehdottomuuteen, jota Carson saattaisi itse kavahtaa.
Vaarallisin seuraus tästä mutu-ajattelusta on, että kaikki luonnollinen olisi turvallista verrattuna keinotekoiseen. Kaikki eliöt ovat koko elämän olemassaolon ajan joutuneet taistelemaan vihamielistä ja myrkyllistä ympäristöä vastaan, eivätkä ne ole omassa kilpailussaan kaihtaneet toisen vahingoittamista tarkoituksellisesti oman elintilansa laajentamiseksi.
Siksi lähestulkoon kaikilla mikrobeilla on erilaisia myrkyllisiä ns. sekundaarimetaboliitteja, eli ne syntetisoivat aineita, joiden tarkoitus on joko puolustautua hyökkääjää vastaan tai auttaa saalistamisessa. Tämä ei ole mikrobien yksinoikeus, vaan myös monilla selkärankaisilla on kemiallisia, niille itselleen hyödyllisiä, mutta muille vahingollisia aineita. Asteikko on laaja käärmeiden ja sammakoiden myrkyistä haisunäädän pahanhajuisiin kemikaaleihin. Kasvien myrkyllisyys on lähes sääntö, koska ne yrittävät estää eläimiä syömästä niitä. Hedelmät ja siemenet ovat usein kuitenkin myrkyttömiä, koska kasvi hyödyntää eläimiä siementen levittäjinä.
Ihminen on pitkän historiansa aikana etsinyt ravinnoksi kelpaavia kasveja ja eläimiä luonnosta. Näiden tunnistaminen on eräs kulttuurin tärkeä alue. Maapallon eri osissa on luonnon erilaisuuden takia päädytty aika erilaisiin perinteisiin, ja on mahdollista, että vieroksumme turhaan omassa kulttuurissamme muualla hyväksi havaittuja ravintolähteitä, esimerkiksi hyönteisiä. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, että mikä tahansa yrtti, joka pientareella näyttää kiinnostavalta, olisi myös turvallinen. Päinvastoin, todennäköisyys on, että improvisoitu luonnontuotteen käyttö on lähtökohtaisesti vaarallista.
Kannattaa siis omaksua muista kulttuureista jännittäviä uusia makuelämyksiä, mutta omatoiminen uusien yrttien käyttöönotto asettaa käyttäjän samaan asemaan kuin kivikautisen heimon poppamiehen: hyvällä onnella hän löytää jotakin hyödyllistä, todennäköisimmin saa ainakin vatsavaivoja ja pahimmassa tapauksessa löytää myrkkykasvin tai syöpää aiheuttavan yrtin. Useimmat ymmärtävät tämän hyvin sienistä puhuttaessa, mutta improvisoitujen salaattien kohdalla viisaus näyttää unohtuvan.
Katso myös
|
|
Lääkkeet eivät ole uskon asia · Rokotusvastaisuus · Rokotteiden elohopea · Syyn ja seurauksen suhde · Hygieniaharha · Antibioottien holtiton käyttö · Miksi mutu-tunne on niin vahva? · Frankenstein ja geenit · Luonnollinen ja turvallinen · Lisäaineet · Kosmetiikkaa ilman eläinkokeita · Hajautettu energiantuotanto biopolttoaineilla · Ilmastonmuutos mielipiteiden temmellyskenttänä · Mutu ohjaa energiamielipiteitä · Olivatko väestönsiirrot erehdys ydinonnettomuuden jälkeen? · Kivikautinen ajattelu ei auta autossa · Auton pitää päristä · Suurteollisuus ohjaa · Järjestöjen synnit · Omituisia ja pelottavia tiedemiehiä · Mokaaminen on kehityksen edellytys · Tieteen eettinen valvonta · Tekeekö tiede ihmisistä koneita, joilla ei ole vastuuta? · Sosiaalinen paine |
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi4479 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|