Tieteen eettinen valvonta

Tämän sivun teksti on osa kirjasta Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Se on tarjolla myös PDF-versiona, jossa on mukana Juba Tuomolan ja Kari Suomalaisen asiaan liittyviä piirroksia.

Lääketieteellisiä tutkimuksia varten pitää ennen tutkimuksen aloittamista hakea eettisen toimikunnan lausunto. Toimikunta miettii, onko tutkimuksesta ehkä riskejä siihen osallistuville potilaille tai muille henkilöille, loukkaako se yksityisyyden suojaa, tai onko siitä jotain muuta haittaa.

Koe-eläintutkimuksia varten pitää hakea ennen tutkimuksen aloittamista koe-eläintoimikunnalta lupa. Siinä mietitään, aiheuttaako tutkimus neulanpistoa suurempaa kipua tai tuskaa eläimille, tai jotain muuta epämiellyttäväksi katsottavaa seikkaa, ja onko se suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Myös laitoksella pitää tutkimuksien suorittamista varten olla lupa, joka varmistaa, että olosuhteet ylipäänsä ovat hyvät ja henkilökunta osaa asiansa.

Keskeinen lupatoimikuntien ongelma on, että ne ovat 20 viime vuoden aikana byrokratisoituneet ja siirtyneet kauemmaksi tapahtumapaikasta. Vertaisarvioinnista on siirrytty osin viranomais­arviointiin. Tämän on ajateltu tekevän niistä riippumattomia ja puolueettomia, mutta voidaan myös väittää niiden samalla menettäneen keskeistä informaatiota. Ne eivät tunne tapahtumapaikkaa, eivätkä lupaa hakevia henkilöitä, eikä niillä ole mahdollisuutta peilata tutkimusta niiden tapahtumaympäristöön.

Asioiden hahmottaminen paperilla ei ole kovin helppoa, ja siksi keskittämisen lisäarvo voidaan kyseenalaistaa. Lisäksi vastuu tutkimuksen eettisyydestä siirtyy osittain laitoksen johdolta ulkopuoliselle, mikä voi vähentää johdon kiinnostusta esim. tutkimuksen olosuhteisiin. Olisi siis syytä selvittää tieteellisin perustein, onko muutoksesta lisäarvoa, vai perustuuko muutos puhtaasti mutu-pohjalle.

Niin ihmistutkimuksen kuin eläintutkimuksen osalta tutkijoilla on sama ongelma. Kun niiden sisältöä ei tunneta, maallikot kuvittelevat niiden sisällön harhaisesti. Tyypillinen esimerkki on ”tuskalliset eläinkokeet” tai ”vivisektio”. Todellisuudessa vivisektio on 1800-lukua, ja useimmat eläinkokeet eivät ole tuskallisia, joten rationaalinen lähestymistapa olisi valvoa niitä, jotka ovat. Nyt luodaan keinotekoinen mielikuvitusmalli vastustettavasta asiasta ja sitten itse asiassa vastustetaan tuota mutu-mallia, eikä todellisuutta.

Pitäisikö myös tietokonepeleille olla eettisen toimikunnan lausunto? Miksi tutkijoihin suhtaudutaan suuremmalla epäluulolla kuin iltapäivälehden toimittajaan, tietokoneohjelman tekijään, pankkiiriin, lintujen rengastajaan tai teurastajaan? Hyvä lainsäädäntö ja asioiden ja tekemisten kontrolli pitää olla, mutta miksi toisilla alueilla pidetään ennakkosensuuria tuomittavana, toisilla välttämättömänä? Ennakkotarkastus on todellisuudessa mutu-päätös. Toimikunnalla ei ole kovin hyviä mahdollisuuksia ennustaa, sattuuko tutkimuksen aikana jotakin ikävää.

Katso myös

Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin: Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [1] Viitattu 26.12.2024.

Tämä sivu on tiedonmuru. Sivutunniste: Op_fi4499
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistyminen: Tarkistettu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4499}} Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot Jouko Tuomisto: Mutu. Terveellisiä pakinoita hengenvaarallisesta mutusta. Opasnet 2014. [2] Viitattu 26.12.2024.