Ero sivun ”Maaperä” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(50 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Minera_Riskinarviointi|solmu=metallit}}
{{metodi|edistyminen=täysluonnos}}
{{metodi|edistyminen=Täysluonnos}}
[[Luokka:Ympäristöpitoisuus]]
[[Luokka:Maaperä]]
[[Luokka:Maaperä]]
[[Luokka:Metallit]]
[[Luokka:Metallit]]
[[Luokka:Päästö]]
[[Luokka:Ovariable]]
[[Luokka:Ympäristöpitoisuus]]
:''Tämä sivu on menetelmä haitta-aineiden arviointiin maaperässä. Katso myös ohjesivu ja [[Maaperän pitoisuudet]], joka on osa alkuperäistä Minera-loppuraporttia.
 
=='''Haitta-aineet maaperässä'''==
 
 
 
Kaivostoiminnan päästöjen vaikutus maaperään kaivosalueen ulkopuolella ('''maaperän kuormittuminen''' ja '''mahdollinen pilaantuminen''') ja siihen liittyvä '''ekotoksikologinen riski''' (LINKKI EKOTOKSIKOLOGIAN PUOLELLE) ja '''terveysriski''' kaivosalueen ulkopuoliselle väestölle on arvioitava.
 
 
Tarkastelun kohteena on '''kaivosalueen ulkopuolisen ympäristön maaperä''', ei kaivosalueen maaperä; maaperän '''kuormittuminen''' ja siihen liittyvät '''terveysriskit'''.


==Kysymys==


Mitä alkuaineiden pitoisuusmuutoksia kaivostoiminta aiheuttaa toiminta-alueen ympäristön maaperään?  Mitä  haitallisia aineita tulee arvioon sisällyttää?  Miten  haitallisten aineiden pitoisuusmuutoksia maaperässä lasketaan/määritetään?  Miten arvioidaan maaperän pilaantumiseen liittyvä pohjaveden pilaantumisriski?


==='''Päästöt maaperään kaivosalueelta'''===
==Vastaus==


Kaivostoiminnan päästöjen vaikutus maaperään kaivosalueen ulkopuolella ('''maaperän kuormittuminen''' ja '''mahdollinen pilaantuminen''') ja siihen liittyvä '''ekotoksikologinen riski''' ja '''terveysriski''' kaivosalueen ulkopuoliselle väestölle on arvioitava.
Tässä tarkastellaan '''kaivosalueen ulkopuolisen ympäristön maaperää''', ei kaivosalueen maaperää; maaperän '''kuormittumisen arviointia'''.


===Päästöt maaperään kaivosalueelta===


Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyy kaivostoimintaan liittyen päästöjä pääasiassa '''ilmasta pölylaskeumassa''' (kuivalaskeumana, sateen mukana).  
Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyy kaivostoimintaan liittyen päästöjä pääasiassa '''ilmasta pölylaskeumassa''' (kuivalaskeumana, sateen mukana).  
Pistemäisestä lähteestä tuleva päästö aiheuttaa tyypillisesti maaperään pitoisuusgradientin,  jossa aineen pitoisuudet ovat suurimmat lähteen läheisyydessä ja pienenevät vähitellen etäisyyden kasvaessa.  
Pistemäisestä lähteestä tuleva päästö aiheuttaa tyypillisesti maaperään pitoisuusgradientin,  jossa aineen pitoisuudet ovat suurimmat lähteen läheisyydessä ja pienenevät vähitellen etäisyyden kasvaessa.  
Ratkaisevia tekijöitä pölypäästön leviämisessä ympäristöön on




Ratkaisevia tekijöitä pölypäästön leviämisessä ympäristöön ovat
*'''pölyn hiukkaskokojakauma'''
*'''pölyn hiukkaskokojakauma'''
*'''päästölähteen korkeus maaperästä'''
*'''päästölähteen korkeus maaperästä'''
Rivi 34: Rivi 28:




 
Pölypäästöjen leviämisestä ilmateitse ja sen määrittämisestä on yksityiskohtaisesti kohdassa: [[Pölyn leviäminen kaivosalueelta]].  
Pölypäästöjen leviämisestä ilmateitse ja sen määrittämisestä on yksityiskohtaisesti kohdassa .. (LINKKI RAPORTIN LEVIÄMISMALLIKOHTAAN)
 
 
 
Jossakin määrin maaperään saattaa kaivosalueelta tulla päästöjä esimerkiksi '''pintavesien''' (sadevedet, lumen sulamisvedet) mukana, ja pintavedet saattavat kuljettaa päästöjä maan pinnalla paikasta toiseen. Näitä päästöjä on todennäköisemmin tärkeämpää tarkastella ja arvioida pintavesiin päätyvinä päästöinä (LINKKI KOHTAAN PINTAVESI) kuin maaperään jäävänä päästönä. Aineet ovat veteen liuenneina. Ne voivat sitoutua maaperään, mutta liikkuvat veden mukana. Jos kaivosalueen pintavedet on merkittävä kaivosaleen ympäristön maaperän puhtauteen vaikuttava tekijä, niiden osuus ja merkitys maaperän pilaajana on myös arvioitava.




Jossakin määrin maaperään saattaa kaivosalueelta tulla päästöjä esimerkiksi '''pintavesien''' (sadevedet, lumen sulamisvedet) mukana, ja pintavedet saattavat kuljettaa päästöjä maan pinnalla paikasta toiseen. Näitä päästöjä on todennäköisemmin tärkeämpää tarkastella ja arvioida [[Pintavesi|pintavesiin päätyvinä päästöinä]] kuin maaperään jäävänä päästönä. Aineet ovat veteen liuenneina. Ne voivat sitoutua maaperään, mutta liikkuvat veden mukana. Jos kaivosalueen pintavedet on merkittävä kaivosaleen ympäristön maaperän puhtauteen vaikuttava tekijä, niiden osuus ja merkitys maaperän pilaajana on myös arvioitava.
Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyvien päästöjen merkitys alueen '''pohjaveden laatuun''' on myös arvioitava.  
Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyvien päästöjen merkitys alueen '''pohjaveden laatuun''' on myös arvioitava.  




Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa asiaa joudutaan arvioimaan hieman erilaisen tiedon pohjalta kuin voidaan tehdä toimivan kaivoksen ympäristössä, arviointi on jaettu kahteen seuraavasti:


Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa asiaa joudutaan arvioimaan hieman erilaisen tiedon pohjalta kuin voidaan tehdä toimivan kaivoksen ympäristössä, arviointi on jaettu vastaavasti.
==A. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa==
 
 
'''A. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa'''
 
'''B. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä'''


=='''A. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa'''==






===Maaperään päätyvät päästöt===


==='''Maaperään päätyvät päästöt'''===




Koska '''laskeuma ilmasta hiukkaspäästöinä''' on merkittävin ja potentiaalisin maaperää pilaava syy ja reitti, kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa arvio perustuu pölyn leviämisen ja sen laskeuman mallittamiseen ja arviointiin. Miten laajalle pöly/hiukkaset leviävät kaivosympäristössä ja mikä on siitä maaperään päätyvä laskeuma.


Koska '''laskeuma ilmasta hiukkaspäästöinä''' on merkittävin ja potentiaalisin kaivoksen normaalitopimintaan liittyvä maaperää pilaava syy ja reitti, kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa arvio perustuu pölyn leviämisen ja sen laskeuman mallittamiseen ja arviointiin. Miten laajalle pöly/hiukkaset leviävät kaivosympäristössä ja mikä on siitä maaperään päätyvä laskeuma.
* Määritä kaivosalueen ympäristön maaperän (pintamaan) alkuainekoostumus ('''perustilaselvitys'''). Perustilaselvitykseen on syytä sisällyttää myös muita aineita kuin epäorgaanisia aineita, jos on olettettavissa, että kaivostoiminnasta syntyy maaperään niiden merkittäviä päästöjä. Perustilaselvitys on taustatieto ja lähtötaso mahdollisten myöhempian muutosten toteamiseksi aineiden pitoisuuksissa maaperässä kaivostoiminnan aikana.   


* Määritä kaivosalueen ympäristön maaperän (pintamaan) alkuainekoostumus ('''perustilaselvitys'''). Perustilaselvitykseen on syytä sisällyttää myös muita aineita kuin epäorgaanisia aineita, jos on olettettavissa, että kaivostoiminnasta syntyy maaperään niiden päästöjä. Perustilaselvitys on taustatieto ja lähtötaso mahdollisten myöhempian muutosten toteamiseksi aineiden pitoisuuksissa maaperässä kaivostoiminnan aikana.


 
Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan. '''Pintamaa''' eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet antavat alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle. '''Pohjamaan''', tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen. Maaperään liittyvä MINERA-riskinarvio tehdään aineen pintamaassa olevien pitoisuuksien perusteella. Pintamaassa oleville aineille todennäköisimmin altistutaan.
Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan. '''Pintamaa''' eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet antavat alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle. '''Pohjamaan''', tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen. Maaperään liittyvä MINERA-riskinarvio tehdään aineen pintamaassa olevien pitoisuuksien perusteella. Pintamaassa oleville aineille todennäköisimmin altistutaan.


Rivi 80: Rivi 64:




*Arvioi/mallita '''päästön leviäminen kaivosympäristöön ja leviämisalue''', jolla aineen/päästön voi olettaa poikkeavan (merkittävästi) alueen taustapitoisuudesta. (LINKKI PÖLYN LEVIMISMALLIIN)
*Arvioi/mallita '''päästön leviäminen kaivosympäristöön ja leviämisalue''', jolla aineen/päästön voi olettaa poikkeavan (merkittävästi) alueen taustapitoisuudesta.
 


*Arvioi/mallita
*Arvioi/mallita
**maaperään päätyvän '''päästön määrä ainekohtaisesti''', kvantitatiivisena (mg/m<sup>2</sup> tms.)
**maaperään päätyvän '''päästön määrä ainekohtaisesti''', kvantitatiivisena (mg/m<sup>2</sup> tms.)
**aineen '''pitoisuus maaperässä''' päästöjen jälkeen (sisältää päästön aiheuttaman muutoksen pitoisuudessa).
**aineen '''pitoisuus maaperässä''' päästöjen jälkeen (sisältää päästön aiheuttaman muutoksen pitoisuudessa).


*Arvioi, mitkä aineet pölystä/hiukkasista '''liukenevat veteen''' ja mikä osa jää hiukkaseksi. Veteen liukeneva osuus siirtyy maaperään ja voi periaatteessa siirtyä esimerkiksi syötäviin keräilytuotteisiin (marjat, sienet, kasvit). Pöly sellaisenaan laskeutuu keräilytuotteiden pinnalle ja saattaa (pois huuhtomatta) aiheuttaa altistumista tuotteita syötäessä.


*Arvioi, aineiden '''liukoisuus hiukkasista veteen'''. Veteen liukeneva osuus siirtyy maaperään ja voi periaatteessa siirtyä esimerkiksi syötäviin keräilytuotteisiin (marjat, sienet, kasvit). Pöly sellaisenaan laskeutuu keräilytuotteiden pinnalle ja saattaa (pois huuhtomatta) aiheuttaa altistumista tuotteita syötäessä.
===Maaperän kuormittumisen arviointi===
 
==='''Maaperän kuormittumisen arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa'''===
 
 


Maaperän kuormittuminen aineella ja aineen pitoisuus maaperässä kuormittumisen jälkeen voidaan laskea seuraavalla kaavalla:
Maaperän kuormittuminen aineella ja aineen pitoisuus maaperässä kuormittumisen jälkeen voidaan laskea seuraavalla kaavalla:




  '''C _soil = C_ tausta + C_ lisäys'''
  '''C _soil = C_ tausta + C_ lisäys'''


jossa


*'''C _ tausta''' on aineen taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).
*'''C _ tausta''' on aineen taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).
*'''C _lisäys''' on '''kaivostoiminnasta syntyvä lisäys''' aineen pitoisuuteen maaperässä.
*'''C _lisäys''' on '''kaivostoiminnasta syntyvä lisäys''' aineen pitoisuuteen maaperässä.




'''C-soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana potoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.'''  
'''C-soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana potoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.'''  




Rivi 119: Rivi 96:




Pölylaskeuma arvioitavan alueen maaperään mallitetaan kavantitatiivisena (ensisijainen suositus, esim. mg/m2/vuosi).  
Pölylaskeuma arvioitavan alueen maaperään mallitetaan kavantitatiivisena (ensisijainen suositus, esim. mg/m<sup>2</sup>/vuosi).  
Aiempien kaivosympäristötutkimuksien perusteella voidaan päätellä, että pölyn aiheuttamat maaperän pitoisuusmuutokset havaitaan selvimmin alle 1 km etäisyydellä keskeisestä toiminta-alueesta. Noin 80 % pölystä laskeutuu alle 500 m etäisyydelle päästölähteestä. Jos oletetaan että loput 20 % laskeutuu alle 1 km etäisyydelle voidaan lisätyn haitta-ainekuormituksen vuosittainen määrä karkeasti arvioida myös aineen kokonaispäästöstä kaivosalueelta. Näiden kahden eri arviointitavan antamia tuloksia on syytä verrata toisiinsa, jos mlemmat laskelmat on mahdollista tehdä.
 
Aiempien kaivosympäristötutkimuksien perusteella voidaan päätellä, että pölyn aiheuttamat maaperän pitoisuusmuutokset havaitaan selvimmin alle 1 km etäisyydellä keskeisestä toiminta-alueesta. Noin 80 % pölystä laskeutuu alle 500 m etäisyydelle päästölähteestä. Jos oletetaan että loput 20 % laskeutuu alle 1 km etäisyydelle voidaan, lisätyn haitta-ainekuormituksen vuosittainen määrä karkeasti arvioida myös aineen kokonaispäästöstä kaivosalueelta. Näiden kahden eri arviointitavan antamia tuloksia on syytä verrata toisiinsa, jos mlemmat laskelmat on mahdollista tehdä.
 




Rivi 130: Rivi 104:
  A+B+C
  A+B+C


Jossa
jossa


*A= luontainen pitoisuus humuksessa (x mg/kg)
*'''A'''= luontainen pitoisuus humuksessa (x mg/kg)
*B = prosessoinnin aiheuttama laskeuma/kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle / tuotettu rikaste (louhinta, murskaus,lastaus, kuljetus)
*'''B'''= prosessoinnin aiheuttama laskeuma/kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle / tuotettu rikaste (louhinta, murskaus,lastaus, kuljetus)
*C= rikastushiekan aiheuttama laskeuma /kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle  
*'''C'''= rikastushiekan aiheuttama laskeuma /kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle  
 
 
A:na käytetään alueen perustilaselvityksestä saatua pitoisuustietoa. Jos sitä tietoa ei vielä ole, käytetään vastaavaa edustavaa tietoa maaperän taustapitoisuudesta.




A:na käytetään alueen perustilaselvityksestä saatua pitoisuustietoa. Jos sitä tietoa ei vielä ole, käytetään vastaavaa edustavaa tietoa maaperän [[#Maaperän pitoisuuksien vertailu taustapitoisuuteen|taustapitoisuudesta]].
B ja C arvioidaan pölyämismallien ja pölyn koostumuksen perusteella.
B ja C arvioidaan pölyämismallien ja pölyn koostumuksen perusteella.


==='''Pitoisuusmuutokset pohjavedessä'''===
===Pitoisuusmuutokset pohjavedessä===


Pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla [[Veden ja aineiden kulkeutuminen|pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä]].




 
'''Pohjaveden pilaantumisriskiä''' alkuaineille voidaan arvioida '''Kd-arvojen''' perusteella. Kd-arvojen perusteella lasketaan näytekohtaisesti kullekin alkuaineelle sallittu enimmäispitoisuus maaperässä, joka ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä kaavalla (Tarvainen & Jarva 2009)<ref name = TAR>Tarvainen, T., Jarva, J., 2009. Maaperän Kd-arvot ja geokemiallinen koostumus Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S41/2009/59. 15 s.</ref>:
Pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä. (LINNKKI KO. ASIAKOHTQAAN, JOS SELLAINEN TULEE).




SVPpv = (RfCpv * 10-3 * Kd) / DF


'''Pohjaveden pilaantumisriskiä''' voidaan arvioida '''Kd-arvojen''' perusteella.
Kd-arvojen perusteella lasketaan näytekohtaisesti kullekin alkuaineelle sallittu enimmäispitoisuus maaperässä, joka ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä kaavalla (Tarvainen & Jarva 2009)<ref name = TARV>Tarvainen, T. & Jarva, .2009.</ref>:
SVPpv = (RfCpv * 10-3 * Kd) / DF


jossa
jossa
*'''SVPpv''' = pohjaveden pilaantumisriskin perusteella määritetty sallittu enimmäispitoisuus maaperässä (mg/kg)
*'''SVPpv''' = pohjaveden pilaantumisriskin perusteella määritetty sallittu enimmäispitoisuus maaperässä (mg/kg)


*'''RfCpv''' = pohjaveden sallittu enimmäispitoisuus alkuaineelle X (µg/l). Tarvainen & Jarva (2009)-tutkimuksessa<ref name = TARV/> on käytetty talousveden laatuvaatimuksia pienille yksiköille ja koboltin osalta WHO:n enimmäispitoisuutta juomavedelle.<ref name = PIO/>.
*'''RfCpv''' = pohjaveden sallittu enimmäispitoisuus alkuaineelle X (µg/l). Tarvainen & Jarva (2009)<ref name = TAR/>-tutkimuksessa on käytetty talousveden laatuvaatimuksia pienille yksiköille ja koboltin osalta WHO:n enimmäispitoisuutta juomavedelle (Ympäristöministeriö 2007)


*'''Kd''' = maa-vesi –jakautumiskerroin alkuaineelle X (l/kg)
*'''Kd''' = maa-vesi –jakautumiskerroin alkuaineelle X (l/kg)
Rivi 170: Rivi 135:




PIMA-ohjeistukseen liittyvät ainekohtaiset SVPpv-arvot on Haitallisten aineiden tietokorteissa.<ref name = PIP>Reinikainen, J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen Ympäristö 23 / 2007. Suomen ympäristökeskus.</ref>  
PIMA-ohjeistukseen liittyvät ainekohtaiset SVPpv-arvot on Haitallisten aineiden tietokorteissa.<ref name = PIP>Reinikainen J. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen Ympäristö 23 / 2007. Suomen ympäristökeskus, 2007</ref>  
 


Pohjaveteen liittyvä terveysriskinarvio on kuvattu kohdassa Pitoisuudet pohjavedessä. (LINKKI)


=='''B. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä'''==
Pohjaveteen liittyvä terveysriskinarvio on kuvattu kohdassa [[Pohjavesi|Pohjavesi]].


==B. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä==


Kaivoksen toiminnan aikana, ja sen jälkeen, aineiden pitoisuuksista kaivosalueen ympäristön maaperässä on toiminnan seuranta-ohjelmien mukaista pitoisuustietoa. Perustilaselvitykseen valittujen aineiden pitoisuudet tulee, toiminnasta, aineista ja päästömääristä riippuen määrittää seurantaan valitulla tavalla ja frekvenssillä.  
Kaivoksen toiminnan aikana, ja sen jälkeen, aineiden pitoisuuksista kaivosalueen ympäristön maaperässä on toiminnan seuranta-ohjelmien mukaista pitoisuustietoa. Perustilaselvitykseen valittujen aineiden pitoisuudet tulee, toiminnasta, aineista ja päästömääristä riippuen määrittää seurantaan valitulla tavalla ja frekvenssillä.  




Toimivan kaivoksen riskinarvioon käytetään '''mitattua pitoisuustietoa maaperästä'''. Siltä osin kuin mitattu tieto ei kata riskinarviossa tarvittavaa tietoa, pitoisuuksia maaperässä voidaan/tulisi edelleen mallittaa. Mallitukseen toimivasta kaivoksesta on käytettävissä tarkempaa, todettua päästötietoa kuin on kaivostoiminnan suunitteluvaiheessa.
Toimivan kaivoksen riskinarvioon käytetään '''mitattua pitoisuustietoa maaperästä'''.  




Oleellista on määrittää/rajata aineelle '''pitoisuusvyöhyke kaivosympäristössä''', jonka sisällä aineen/aineiden pitoisuudet maaperässä ovat ympäröivästä taustasta koholla. Pistemäiset päästölähteet aiheuttavat ympäristönsä maaperään tyypillisesti '''pitoisuusgradientin''', jossa pitoisuudet ovat suurimmat päästölähteen läheisyydessä ja pitoisuus maaperässä laskee etäisyyden kasvaessa.  
Siltä osin kuin mitattu tieto ei kata riskinarviossa tarvittavaa tietoa, pitoisuuksia maaperässä voidaan/tulisi edelleen mallittaa. Mallitukseen toimivasta kaivoksesta on käytettävissä tarkempaa, todettua päästötietoa kuin on kaivostoiminnan suunitteluvaiheessa.




Pitoisuusvyöhyke on syytä jakaa alavyöhykkeisiin, jos pitoisuusgradientti on suuri, ja tehdä riskinarvio erikseen eri alavyöhykkeen pitoisuuksille. Arviointivyöhykkeitä määriteltäessä on syytä huomioida myös ihmisten potentiaalinen altistuminen maaperästä kyseisille aineille (asutus, keräilytuotteiden käyttö, mahdollinen maatalous jne.).   
Oleellista on määrittää/rajata aineelle '''pitoisuusvyöhyke kaivosympäristössä''', jonka sisällä aineen/aineiden pitoisuudet maaperässä ovat ympäröivästä taustasta koholla. Pistemäiset päästölähteet aiheuttavat ympäristönsä maaperään tyypillisesti '''pitoisuusgradientin''', jossa pitoisuudet ovat suurimmat päästölähteen läheisyydessä ja pitoisuus maaperässä laskee etäisyyden kasvaessa.
 
 
Pitoisuusvyöhyke on syytä jakaa alavyöhykkeisiin, jos pitoisuusgradientti on suuri, ja tehdä riskinarvio erikseen eri alavyöhykkeen pitoisuuksille. Arviointivyöhykkeitä määriteltäessä on syytä huomioida myös ihmisten potentiaalinen altistuminen maaperästä kyseisille aineille (asutus, keräilytuotteiden käyttö, mahdollinen maatalous jne.).  
 
   
 
==='''Maaperän kuormittumisen arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä'''===
 
 
 
Toimivan kaivoksen ympäristön maaperän kuormittuminen arvioidaan aineen '''mitatuista pitoisuuksista''' kaivosympäristössä/arvioitavalla alueella.
 
 
*'''Aineen mitattua pitoisuutietoa maaperässä käytetään myös terveysriskin ja ekotoksisen riskin arvioon. (LINKKI)


===Maaperän kuormittumisen arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä===


Toimivan kaivoksen ympäristön maaperän kuormittuminen arvioidaan aineen '''mitatuista pitoisuuksista''' kaivosympäristössä/arvioitavalla alueella. Aineen mitattua pitoisuutietoa maaperässä käytetään myös terveysriskin ja ekotoksisen riskin arvioon.




Jos maaperän kuormittuminen aineella (todettu lisäys maaperässä) on tarpeen määrittää erikseen, se voidaan päätellä kaavalla:
Jos maaperän kuormittuminen aineella (todettu lisäys maaperässä) on tarpeen määrittää erikseen, se voidaan päätellä kaavalla:


  C_ lisäys = C _soil - C_ tausta   
  C_ lisäys = C _soil - C_ tausta   


*'''C _lisäys''' on '''kaivostoiminnasta syntyvä lisäys''' aineen pitoisuuteen maaperässä.
*'''C _lisäys''' on '''kaivostoiminnasta syntyvä lisäys''' aineen pitoisuuteen maaperässä.


*'''C_soil''' on aineen '''todettu pitoisuus maaperässä''' (mitattu pitoisuus, jos saatavilla).  
*'''C_soil''' on aineen '''todettu pitoisuus maaperässä''' (mitattu pitoisuus, jos saatavilla).
 
*'''C _ tausta''' on aineen '''taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä''' (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).
*'''C _ tausta''' on aineen '''taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä''' (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).






'''C_soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana pitoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.'''


===Pitoisuusmuutokset pohjavedessä===


'''C_soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana potoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.'''
Arvioitavien aineiden pitoisuusmuutokset pohjavedessä arvioidaan toimivan kaivoksen ympäristössä samalla tavalla kuin [[#Pitoisuusmuutokset pohjavedessä|kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa]].
 
==='''Pitoisuusmuutokset pohjavedessä'''===
 
 
Arvioitavien aineiden pitoisuusmuutokset pohjavedessä arvioidaan toimivan kaivoksen ympäristössä samalla tavalla kuin kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa.
 
=='''Maaperässä olevan aineen terveysriskin arvio'''==
 
('''Tämä terveysriskinarviota koskeva osuus päivitetty ja siirretty Loppuraporttiin Terveysriskinarviointiin kohtaan "Maaperä" (copy-paste) 17.1.2013/hk.''')
 
Maaperään päätyviä päästöjä arvioidaan pilaantuneen maan riskinarvion periaatteiden mukaan.
 
 
Ihminen saattaa altistua maaperässä (maa-aineksessa) olevalle epäpuhtaudelle
*'''koskettamalla maata''' (iho kontakti, tai ainetta joutuu iholle)
*'''syömällä''' maata (saanti suun kautta)
*'''hengittämällä maaperästä irtoavaa pölyä''' (maasta ilmaan resuspensoituva pöly)
*'''syömällä alueelta kerättyjä keräilytuotteita ('''sienet, marjat, kasvit)
*'''syömällä pilaantuneella maalla kasvatettua ravintoa''' (puutarhatuotteet, viljelykasvit)
 
 
'''Terveysriskinarvio suositellaan tehtäväksi seuraavasti:'''
 
 
*Valitse '''altistumistavat ja -reitit''', jotka toteutuvat (joista ihmiset altistuvat) kyseisessä kaivosympäristössä. Kaivos saattaa sijaita etäällä asutuksesta, jolloin esimerkiksi suora ihokontakti maahan ei ole merkittävä altistumistapa. 
 
 
*Valitse kaivosympäristöstä '''vyöhykkeet/alue''', jolle arvio tehdään. Maaperässä todettu pitoisuus vaikuttaa sekä vyöhykkeen että altistumistapojen valintaan.  Tavoitteena on arvioida epänormaaliin pitoisuuteen liittyvä terveysriski.
 
 
*Kuvaa potentiaalinen '''altistuva väestö''' kyseisen maaperän epäpuhtauksille (lukumäärä, ikäjakauma) arvioitavalla alueella.
 
 
*Tee arvio ihmisten '''altistumisesta''' valituille haitta-aineille, kvantitatiivisena:
*miten/missä mediumissa ihmiset altistuvat
*kuinka usein ihmiset altistuvat
*arvio saadusta annoksesta, jos mahdollista (mg/kg/päivä tms.) tai
*arvio siitä, missä määrin kaivokselta tuleva päästö lisää aineen saantia ihmisille


==Taustatietoa==


===Yleistä===


Laskentaohjelma maaperästä saatavan epäpuhtauden altistumisen arviointiin/annoksen laskemiseen on kohdassa (LINKKI kohtaan altistumisen arviointi/laskenta). Laske maaperästä saatava annos eri altistumisreittejä siltä osin kuin käytettävissä olevat tiedot sallivat.  
Maaperän haitallisten ainesten pitoisuuteen vaikuttavat kohteen (Nikkarinen et al. 2008)<ref name=NIK>Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M.L., Makkonen, S. & Tuomisto, J.T. (toim.), 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Abstract: Integrated site-specific risk assessment of metals. Kuopion yliopiston ympäristötieteen laitoksen monistesarja 3/2008. Kuopion yliopisto, Kuopio. 401 s. http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/c/c7/Finmerac-raportti.pdf)(</ref>


Ihmisen terveysriski arvioidaan aineen kokonaispitoisuuden perusteella maa-aineksessa (tausta + siihen myöhemmin tullut lisä). Ihmisen terveysriskiä ei arvioida pelkälle maaperään tulleelle lisäkuormalle (added risk), koska aineen kokonaispitoisuus vaikuttaa terveysriskiin (ihmisten ei oleteta mukautuvan taustapitoisuuteen).
==='''Terveysriskin kuvaus:'''===
*Kuvaa terveysriskin suuruus aineelle edeten alla olevasta kohdasta seuraavaan vertailuarvojen ylittyessä.
===='''Maaperän pitoisuuksien vertailu taustapitoisuuteen'''====
Vertaa maaperässä todettuja aineen pitoisuuksia alueen '''taustatasoon''' (perustilaselvitys). Ellei kyseisestä ympäristöstä ole perustilaselvityksen tietoja, yleiseen aluetta edustavaan taustatasoon luonnossa/maaperässä.
Esitä poikkeamat taustasosta (esimerkiksi ylittää x-kertaisesti).
===='''Maaperän pitoisuuksien vertailu pilaantuneen maan ohjearvoihin'''====
Maaperän pilaantuneisuuden astetta voidaan arvioida vertaamalla maaperässä todettuja aineiden pitoisuuksia ns. PIMA-asetuksen<ref name=PIM>Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. 214 / 2007. </ref> ohjearvoihin. Vertailusta saadaan samalla tietoa, ovatko pitoisuudet niin korkeita, että niillä saattaa olla ekotoksisia vaikutuksia tai niihin saattaa liittyä terveysriski.
Asetuksessa on ohjearvoja on metalleille ja joukolle orgaanisia aineita. Ohjearvojen käyttöä ja tulkintaa on opastettu PIMA-asetukseen liittyvässä oppaassa. <ref name=PIO>Ympäristöministeriö. 2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2.</ref> Jos PIMA-asetuksessa ei ole aineelle ohjearvoja, arvioi terveysriski suoraan kohdan Todelliseen saantiin liittyvä terveysriski. (LINKKI)
*Vertaa aineen maaperässä todettua pitoisuutta aineen PIMA-asetuksen<ref name=PIM>Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. 214 / 2007. </ref>  '''kynnysarvoon''' maaperässä. 
Kynnysarvo on aineen pitoisuus, jonka ylitys osoittaa, että pitoisuus on maaperässä koholla. Jos alueen yleinen taustapitoisuus on kynnysarvoa suurempi, vertailuun käytetään taustapitoisuutta.
*Jos kynnysarvo ylittyy, vertaa aineen maaperässä todettua pitoisuutta aineen PIMA-asetuksen '''alempaan ohjearvoon'''.
Alempi ohjearvo on pitoisuus, joka ylitettäessä ympäristö- ja terveysriskit ovat mahdollisia ja ne tulisi yksityiskohtaisemmin selvittää tarkennetulla riskinarviolla. <ref  name=PIO/> Terveysperusteisesti asetettu alempi ohjearvo (ohjearvo '''(t)''') on pitoisuus, joka vastaa ihmisen altistumista maaperästä tasolla, josta ei pitäisi elinikäisenäkään altistumisena seurata vielä terveyshaittaa. 
*Jos maan pilaantuneisuus on arvioitu aineen ekologisin perustein asetetulla ohjearvolla (ohjearvo (e)), tee vertailu sekä ohjearvo (e):llä että ohjearvo (t):llä. Ohjearvo (t) kuvastaa ihmisen terveysriskiä.
*Esitä ylitys (x-kertaisesti) tai alitus valittuun ohjearvoon/ohjearvoihin. (LINKKI RISKINKUVAUSOSIOON)
Alempi ohjearvo on tarkoitettu ohjearvoksi maan tavanomaiselle käytölle (asuinalueet, yleinen ympäristö), johon kaivosalueen ulkopuolinen aluekin kuuluu.
*Jos alempi ohjearvo ylittyy, vertaa aineen maaperässä todettua pitoisuutta PIMA-asetuksen '''ylempään ohjearvoon'''. <ref name = PIM/> <ref name = PIO/>. 
Ylempi ohjearvo koskee teollisuusalueiden pilaantuneita maa-alueita, joilla sallitaan huomattavasti korkeammat aineen pitoisuudet maaperässä kuin muussa ympäristössä.  Oletuksena on, että tavallinen väestö (vrt. työntekijät) ja erityisesti lapset eivät alueella oleskele.
*Tee vertailu maan pilaantuneisuutta kuvaavaan ylempään ohjearvoon (aineesta riippuen ohjearvo (e) tai (t) ja terveysperusteiseen ylempään ohjearvoon (t) .
*Esitä ylitys (x-kertaisesti) tai alitus valittuun ohjearvoon/ohjearvoihin. (LINKKI RISKINKUVAUSOSIOON)
===='''Todelliseen saantiin liittyvä terveysriski'''====
Vertailu PIMA-ohjearvoihin kertoo karkeasti, onko aineen pitoisuus maaperässä niin suuri, että siihen voi liittyä terveysriski.  Todellisen terveysriskin arviointiin tarvitaan kvantitatiivinen altistumisen arviointi aineelle, osana kokonaisaltistumisen arviointia. (LINKKI). Lisääkö altistuminen kyseisestä maaperästä ihmisen kokonaisaltistumista tasolle, josta voi seurata terveysriski? 
Laske ihmisen '''altistuminen maaperästä''' kyseiselle aineella eri altistumismediumeista ja –reittejä altistumisen laskentamallilla (LINKKI), '''kokonaisannos'''  (esim. mg/kg/päivä). Saanti voidaan laskea myös suoraan aineen kokonaissaantiin per päivä, ellei pelkkää maaperästä tulevaa osuutta ole tarpeen tarkastella erikseen.
Jos aine on syöpävaarallinen tee arvio syöpäriskistä erikseen. (LINKKI RISKINKUVAUSOSIOON)
Tee riskien kuvaus kohdan Riskin kuvaus mukaan. (LINKKI RISKINKUVAUSOSIOON). Oppaassa Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet (Haitallisten aineiden tietokortit)<ref name = PIP/>on terveysperusteisia viitearvoja (SHPter; Suurin Hyväksyttävä Pitoisuus, terveysvaikutukset) useille metalleille ja orgaanisille aineille maaperässä HQ:n laskentaan.
=='''Perustelut ja taustatietoa'''==
==='''Yleistä'''===
Maaperän haitallisten ainesten pitoisuuteen vaikuttavat kohteen (Nikkarinen et al. 2008)
*'''maalaji'''
*'''maalaji'''
*'''taustapitoisuus'''
*'''taustapitoisuus'''
Rivi 362: Rivi 195:
Ominaista metallien luontaiselle esiintymiselle on epätasainen jakautuminen. Täten ihmistoiminnan aiheuttaman metallin lisäyksen haitanarviointi edellyttää kohteen taustapitoisuuden ja yleisimpien ominaispiirteiden tuntemista.
Ominaista metallien luontaiselle esiintymiselle on epätasainen jakautuminen. Täten ihmistoiminnan aiheuttaman metallin lisäyksen haitanarviointi edellyttää kohteen taustapitoisuuden ja yleisimpien ominaispiirteiden tuntemista.


===Kohteellisen  pitoisuustiedon  koostaminen perustilaselvityksen yhteydessä===


 
Kaivoshanke on vaiheittain etenevä prosessi. Jo malminetsintä vaiheessa kertyy tietoa tutkimusalueen maaperästä ja kallioperästä.  Yleensä viimeistään kaivospiirihakemusvaiheessa  koostetaan ympäristötiedon '''perustilaselvitys''', jonka yhtenä tarkoituksena on antaa lähtötaso maaperän kemiasta seurantaohjelmia varten.  Perustila  selvitetään ennenkuin on ryhdytty ympäristöä merkittävästi muuttaviin toimenpiteisiin.  
==='''Kohteellisen  pitoisuustiedon  koostaminen perustilaselvityksen yhteydessä'''===
   
 
 
Jo malminetsintä vaiheessa kertyy tietoa tutkimusalueen maaperästä ja kallioperästä.  Yleensä viimeistään kaivospiirihakemusvaiheessa  koostetaan ympäristötiedon '''perustilaselvitys''', jonka yhtenä tarkoituksena on antaa lähtötaso maaperän kemiasta seurantaohjelmia varten.  Perustila  selvitetään ennenkuin on ryhdytty ympäristöä merkittävästi muuttaviin toimenpiteisiin.   
 


Näytteet kerätään toiminnan arvioidulta vaikutusalueelta.  Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan.  Pintamaa  eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet  antavat  alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle.  Pohjamaan, tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen.
Näytteet kerätään toiminnan arvioidulta vaikutusalueelta.  Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan.  Pintamaa  eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet  antavat  alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle.  Pohjamaan, tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen.


==='''Luontaisia taustapitoisuuksia'''===


===Luontaisia taustapitoisuuksia===
Metallien alueellisesta vaihtelusta ympäristön eri materiaaleissa on tuotettu laajasti tietoa. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kerännyt systemaattisesti tietoja alkuaineiden pitoisuuksista eri maalajeissa.


Metallien alueellisesta vaihtelusta ympäristön eri materiaaleissa on tuotettu laajasti tietoa. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kerännyt systemaattisesti tietoja alkuaineiden pitoisuuksista eri maalajeissa.


Koko maan kattavat kartoitukset sisältävät tietoja metallien pitoisuuksista Suomen yleisimmässä maalajissa '''moreenissa''' (Koljonen 1992<ref>Koljonen, T., 1992. Suomen geokemian atlas. Osa 2. Moreeni. Arseenin esiintyminen moreenissa. Geologian tutkimuskeskus. 218 s. kuv., taul. ISBN 951-690-379-7</ref>, Salminen 1995<ref>Salminen, R. (ed.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa 1982-1994. Summary: Regional geochemical mapping in Finland in 1982-1994. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 130. 47 p. + 24 app. maps.</ref> ). Suomen harjujen ja reunamuodostumien kartoitusohjelma kattaa karkealajitteisten mineraalimaalajien alkuainepitoisuudet (Salminen et al. 2007<ref>Salminen, R., Tarvainen, T. & Moisio, T. 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet Suomen harjujen ja reunamuodostumien karkealajitteisissa mineraalimaalaijeissa, Geologian tutkimuskeskus GTK, Tutkimusraportti 167.</ref> ).


Koko maan kattavat kartoitukset sisältävät tietoja metallien pitoisuuksista Suomen yleisimmässä maalajissa '''moreenissa''' (Koljonen 1992, Salminen 1995). Suomen harjujen ja reunamuodostumien kartoitusohjelma kattaa karkealajitteisten mineraalimaalajien alkuainepitoisuudet (Salminen et al. 2007).
 
Taajamageokemialliset GTK:n taustapitoisuuskartoitukset ovat tuottaneet tarkentavaa lisätietoa useiden '''kaupunkien ja asutuskeskusten''' alkuainepitoisuuksista mukaan lukien metallit. Tämä aineisto on ollut pohjana GTK ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa  valtakunnallisessa taustapitoisuusrekisterissä TAPIR. Eri provinssien tilastolliset tunnusluvut ovat saatavilla internetistä http://www.gtk.fi/tapir.


Taajamageokemialliset GTK:n taustapitoisuuskartoitukset ovat tuottaneet tarkentavaa lisätietoa useiden '''kaupunkien ja asutuskeskusten''' alkuainepitoisuuksista mukaan lukien metallit.  Tämä aineisto on ollut pohjana GTK ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa  valtakunnallisessa taustapitoisuusrekisterissä TAPIR. Eri provinssien tilastolliset tunnusluvut ovat  saatavilla internetistä http://www.gtk.fi/tapir.


Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus (MTT) on kartoittanut kattavasti '''peltojen''' alkuainepitoisuuksia kansallisissa seurantaohjelmissa (Erviö et al. 1990<ref>Ervio, R., Makela-Kurtto, R., Sipola, J., 1990. Chemical characterization of Finnish agricultural soils in 1974 and in 1987. In: Acidification in Finland. Springer-Verlag, Berlin, pp. 217–234.</ref>, Mäkelä-Kurtto et al. 2007<ref>Mäkelä-Kurtto, R., Eurola, M., Laitonen, A. 2007. Monitoring programme of Finnish arable land: Aqua regia extractable trace elements in cultivated soils in 1998. Agrifood Research Reports 104: 61 s.</ref>  Lisäksi erillistutkimukset ovat tuottaneet tietoa peltojen metallipitoisuuksista (Hatakka et.al 2007<ref>Hatakka, T., Mäkelä-Kurtto, R., Tarvainen, T., Laakso, P., Laitonen, A., Eurola, M. 2007. Trace elements in top- and subsoil on selected crop and dairy farms in Finland in 2004. Agrifood Research Reports 108: 80 s. http://www.mtt.fi/met/pdf/met108.pdf Verkkojulkaisu päivitetty 14.12.2007.</ref>).


Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus (MTT) on kartoittanut kattavasti '''peltojen''' alkuainepitoisuuksia kansallisissa seurantaohjelmissa (Erviö et al. 1990, Mäkelä-Kurtto, 2007).  Lisäksi erillistutkimukset ovat tuottaneet tietoa peltojen metallipitoisuuksista (Hatakka et.al 2007).


Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) nk. valtakunnallisessa '''metsäinventoinnissa''' on 488 pysyvää tutkimuspistettä, joista on otettu näytteitä vuosina 1986-1989 ja 1995 (Tamminen et al. 2004<ref>Tamminen, P., Starr, M. & Kubin, E. 2004. Element concentrations in boreal, coniferous forest humus layers in relation to moss chemistry and soil factors. Plant and Soil 259(11): 51-58. </ref>). Metla on lisäksi tutkinut metallilaskeumaa '''metsäsammalnäytteistä''' 1980 puolivälistä alkaen (Piispanen et al. 2006<ref>Piispanen, J., Poikolainen, J. & Kubin, E. 2006. Raskasmetalli- ja typpilaskeuman seuranta sammalten avulla. Julkaisussa: Niemi, J. (toim.). Ympäristön seuranta Suomessa 2006-2008. Suomen ympäristö 24: 89-90.</ref>).


Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) nk. valtakunnallisessa '''metsäinventoinnissa''' on 488 pysyvää tutkimuspistettä, joista on otettu näytteitä vuosina 1986-1989 ja 1995 (Tamminen 2004). Metla on lisäksi tutkinut metallilaskeumaa '''metsäsammalnäytteistä''' 1980 puolivälistä alkaen (Piispanen 2006).


Vertailutietoa pinta- ja pohjamaan  metallipitoisuuksien vaihtelusta pohjoismaissa ja Baltian alueella löytyy myös Baltic Soil Survey tutkimuksen tuloksista. (Tarvainen ja Kuusisto 1999<ref>Tarvainen, T., Kuusisto, E. 1999. Baltic soil survey : Finnish results. In: Geological Survey of Finland, Current Research 1997-1998. Geological Survey of Finland. Special Paper 27. Espoo: Geological Survey of Finland, 69-77. </ref>, Reiman et. al 2003<ref>Reimann, C., Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A. et al., 2003. Agricultural soils in Northern Europe: a geochemical Atlas, Geologisches Jahrbuch, Sonderhefte, Reihe, D., 3-510-95906-XSchweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart (2003) Heft SD 5</ref>). Koko Eu:n laajuista alueellista vertailutietoa löytyy  FOREG projektin tuottamana (Salminen et al. 2005<ref>Salminen, R. (chief ed.) 2005. Geochemical Atlas of Europe. Part 1 - Background Information, Methodology and Maps. Geological Survey of Finland, Otamedia Oy, Espoo, 525 pp. </ref>).
Vertailutietoa pinta- ja pohjamaan  metallipitoisuuksien vaihtelusta pohjoismaissa ja Baltian alueella löytyy myös Baltic Soil Survey tutkimuksen tuloksista. (Tarvainen ja Kuusisto 1999, Reiman et. al 2003). Koko Eu:n laajuista alueellista vertailutietoa löytyy  FOREG projektin tuottamana (Salminen et al. 2005).


==='''Metallien määritysmenetelmistä'''===


Valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)<ref>Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. 214 / 2007. </ref> on annettu usealle metallille luontainen taustapitoisuus maaperässä viitteeksi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin.


===Metallien määritysmenetelmistä===


Metallit voivat olla maaperässä pysyvässä ja heikosti kulkeutuvassa tai liukoisessa ja helpommin liikkuvassa muodossa. Haitta-aineiden olomuodosta riippuu, kuinka helposti ne ovat eliöstön saatavilla, tai kuinka helposti ne voivat lähteä kulkeutumaan olosuhteiden muuttuessa. (Nikkarinen et al. 2008)  
Metallit voivat olla maaperässä pysyvässä ja heikosti kulkeutuvassa tai liukoisessa ja helpommin liikkuvassa muodossa. Haitta-aineiden olomuodosta riippuu, kuinka helposti ne ovat eliöstön saatavilla, tai kuinka helposti ne voivat lähteä kulkeutumaan olosuhteiden muuttuessa. (Nikkarinen et al. 2008<ref name=NIK/>)  




'''Biosaatavuus''' maa-aineksesta vaikuttaa merkittävästi myös ihmisen altistumuiseen: montako prosenttia aineesta lopulta irtoaa maa-aineksesta/imeytyy elimistöön. Koska useimmiten sitä ei tiedetä, oletusarvoksi biosaatavuudelle riskinarviossa asetetaan 100 %. Altistumisen arviointimallissa biosaatavuus voidaan arviointikohtaisesti asettaa. (LINKKI MALLIIN).
'''Biosaatavuus''' maa-aineksesta vaikuttaa merkittävästi myös ihmisen altistumuiseen: montako prosenttia aineesta lopulta irtoaa maa-aineksesta/imeytyy elimistöön. Koska useimmiten sitä ei tiedetä, oletusarvoksi biosaatavuudelle riskinarviossa asetetaan 100 %.




Rivi 408: Rivi 238:




Yleisin kivennäismaille käytetty uuttomenetelmä on '''kuningasvesiliuotus.'''  Menetelmä perustuu ISO 11466 – standardiin. Kuningasvesi uuttaa suurimmaksi osaksi sulfideihin,  trioktaedrisiin kiilteisiin (esim. biotiittiin), savimineraaleihin, suolamineraaleihin  ja sekundäärisaostumiin sitoutuneet  alkuaineet (Dolezal et al. 1968, Niskavaara 1995). Metallien osalta kuningasvesiliuotuksen voidaan katsoa kuvastavan maaperän kokonaispitoisuutta riittävän hyvin.   
*Yleisin kivennäismaille käytetty uuttomenetelmä on '''kuningasvesiliuotus.'''  Menetelmä perustuu ISO 11466 – standardiin. Kuningasvesi uuttaa suurimmaksi osaksi sulfideihin,  trioktaedrisiin kiilteisiin (esim. biotiittiin), savimineraaleihin, suolamineraaleihin  ja sekundäärisaostumiin sitoutuneet  alkuaineet (Dolezal et al. 1968<ref name=DOL>Dolezal, J., Povondra, P. and Sulcek, Z., 1968. Decomposition Techniques in Inorganic Analysis: Iliffe Books, London. </ref>, Niskavaara 1995<ref>Niskavaara, H. 1995, A comprehensive scheme of analysis for soils, sediments, humus and plant samples using inductively coupled plasma atomic emission spectrometry (ICP-AES), Geological Survey of Finland, Special Paper 20, 167-175. </ref>). Metallien osalta kuningasvesiliuotuksen voidaan katsoa kuvastavan maaperän kokonaispitoisuutta riittävän hyvin.   
 


Runsaasti eloperäistä ainesta sisältäville näytteille suosituin kokonaispitoisuuden määrityksessä käytetty hajotusmenetelmä on mikroaaltouunitehosteinen '''typpihappouutto''' (US EPA 3051).  Happohajotuksen jälkeen metallien mittaaminen uutteesta tehdään tavallisimmin ICP-AES tai ICP-MS laitteella. Viimeksi mainitulla laitteella  pystytään määrittämään luotettavasti pieniä pitoisuuksia.


 
*Runsaasti eloperäistä ainesta sisältäville näytteille suosituin kokonaispitoisuuden määrityksessä käytetty hajotusmenetelmä on mikroaaltouunitehosteinen '''typpihappouutto''' (US EPA 3051). Happohajotuksen jälkeen metallien mittaaminen uutteesta tehdään tavallisimmin ICP-AES tai ICP-MS laitteella. Viimeksi mainitulla laitteella  pystytään määrittämään luotettavasti pieniä pitoisuuksia.
Satakunnan alueen taustapitoisuuskartoituksen (Kuusisto et al. 2007)  yhteydessä tehtiin metallien pitoisuusvertailu käyttäen kuningasvesi- ja typpihappouuttoa. Nikkelin, kuparin, sinkin ja koboltin pinta- ja pohjamaan kuningasvesi- ja typpihappouutto vastasivat hyvin toisiaan. Kaikille metalleille korrelaatiokerroin oli yli 0,97. (J. Jarva 2007)
 
 
Kokonaispitoisuuksien vertailu ja päätelmät on tarkoituksenmukaista tehdä saman maakerroksen, maalajin ja yhtenevän määritysmenetelmän kesken. Pilaantuneen maan asetuksen kynnys ja ohjearvot perustuvat alle 2 mm fraktioon ja kuningasvesiuuttoon.




*Kokonaispitoisuuksien vertailu ja päätelmät on tarkoituksenmukaista tehdä saman maakerroksen, maalajin ja yhtenevän määritysmenetelmän kesken. Pilaantuneen maan asetuksen kynnys ja ohjearvot perustuvat alle 2 mm fraktioon ja kuningasvesiuuttoon.


====Saatavan  metallipitoisuuden analysointi====
====Saatavan  metallipitoisuuden analysointi====


Yleisesti käytetty menetelmä maan pintanäytteille on laimea '''bariumkloridiuutto''' 0,1 M BaCl2 + EDTA.  Menetelmää käytetään humusnäytteille liuottamaan partikkelien pintaan fysikaalisesti adsorboituneita ioneja.  Metsäntutkimuslaitoksen käyttämä menetelmä on 0,1 M BaCl2 + EDTA (7,5 g humus/150 ml).


Yleisesti käytetty menetelmä maan pintanäytteille on laimea '''bariumkloridiuutto''' 0,1 M BaCl2 + EDTA. Menetelmää käytetään humusnäytteille liuottamaan partikkelien pintaan fysikaalisesti adsorboituneita ioneja.  Metsäntutkimuslaitoksen käyttämä menetelmä on 0,1 M BaCl2 + EDTA (7,5 g humus/150 ml). 
   
 
Toinen kansainvälisesti yleisesti käytetty heikkouuttomenetelmä on 1 M '''ammoniumasetaattiuutto''' pH 4,5, missä kiinteä näyte : uuttoliuossuhde on joko 1:5 tai 1:10.MTT:n seurannoissa käyttämä menetelmä peltomaille on ammoniumasetaattiuutto pH 4,65 + EDTA. Uutossa liukenevat näytetyypin mukaan  vaihdellen sekä fysikaalisesti, että kemiallisesti maarakeiden pintaan adsorboituneet ionit, liukoiset suolat, karbonaatit ja puolikiteiset raudan, alumiinin ja mangaanin sekä muiden metallien hydroksidisaostumat  (Dolezal et al. 1968<ref name = DOL/>, Dold 2001, Räisänen 1997).
 
Toinen kansainvälisesti yleisesti käytetty heikkouuttomenetelmä on 1 M '''ammoniumasetaattiuutto''' pH 4,5, missä kiinteä näyte : uuttoliuossuhde on joko 1:5 tai 1:10.MTT:n seurannoissa käyttämä menetelmä peltomaille on ammoniumasetaattiuutto pH 4,65 + EDTA. Uutossa liukenevat näytetyypin mukaan  vaihdellen sekä fysikaalisesti, että kemiallisesti maarakeiden pintaan adsorboituneet ionit, liukoiset suolat, karbonaatit ja puolikiteiset raudan, alumiinin ja mangaanin sekä muiden metallien hydroksidisaostumat  (Dolezal et al. 1968, Dold 2001, Räisänen 1997).




Rivi 433: Rivi 257:


====Maaperän metallien kokonaispitoisuudet ja riskinarviointi====
====Maaperän metallien kokonaispitoisuudet ja riskinarviointi====


Yleisenä tapana on analysoida näytteen alle 2 mm lajitteesta alkuaineen kuningasveteen liukeneva osa. Kuningasveteen liuenneiden metallien pitoisuudet kuvastavat lähinnä metallien kokonaismäärää maaperässä. Siitä kaikki ei ole eliöstön saatavilla.  Osa ympäristön metallien kokonaismäärästä on sitoutunut maaperän olosuhteissa pysyviin yhdisteisiin. Merkittävää maaperän metalleille altistumista ei tapahdu niin kauan kun metallit pysyvät maaperässä liukenemattomassa kiinteässä muodossa. Maaperän metallien kokonaispitoisuudet eivät täten ole paras lähtötieto riskinarviointiin mutta useimmin tieto, joka on käytettävissä.  
Yleisenä tapana on analysoida näytteen alle 2 mm lajitteesta alkuaineen kuningasveteen liukeneva osa. Kuningasveteen liuenneiden metallien pitoisuudet kuvastavat lähinnä metallien kokonaismäärää maaperässä. Siitä kaikki ei ole eliöstön saatavilla.  Osa ympäristön metallien kokonaismäärästä on sitoutunut maaperän olosuhteissa pysyviin yhdisteisiin. Merkittävää maaperän metalleille altistumista ei tapahdu niin kauan kun metallit pysyvät maaperässä liukenemattomassa kiinteässä muodossa. Maaperän metallien kokonaispitoisuudet eivät täten ole paras lähtötieto riskinarviointiin mutta useimmin tieto, joka on käytettävissä.  
Rivi 439: Rivi 262:


Maaperässä saatavilla olevia helppoliukoisia metallipitoisuuksia on tavallisesti arvioitu käyttäen heikkouuttoja. Kansainvälisesti yleisesti käytetty menetelmä on 1 M ammoniumasetaattiuutto pH 4,5.
Maaperässä saatavilla olevia helppoliukoisia metallipitoisuuksia on tavallisesti arvioitu käyttäen heikkouuttoja. Kansainvälisesti yleisesti käytetty menetelmä on 1 M ammoniumasetaattiuutto pH 4,5.
Luonnontilaisen moreenin alle 2 mm fraktiossa  metallien "saatavan" pitoisuuden on havaittu olevan vain 1-5% totaalipitoisuudesta (Tarvainen & Kallio 2002).  Orgaanisissa maalajeissa, peltomailla ja metalleilla kuormittuneilla alueilla liukoisuusprosentti vaihtelee huomattavasti.  Kohteen maaperän olosuhdetekijät erityisesti - happamuus, hapetus-pelkistys, mineraalien rapautuvuus ja orgaanisen aineksen määrä, säätelevät metallien kulkeutumista tai pidättymistä maakerroksiin.
Katso myös : http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/c/c7/Finmerac-raportti.pdf s. 95-100.
Katso myös : http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/c/c7/Finmerac-raportti.pdf s. 95-100.


==='''Haitta-aineiden kulkeutuminen'''===
===Haitta-aineiden kulkeutuminen syvemmälle maaperään===


Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperän pintaosista syvemmälle riippuu maalajista ja haitta-aineen kulkeutumisominaisuuksista. Vesi on erilaisten kemiallisten ainesten pääasiallinen kulkeutumisväline.


Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperän pintaosista syvemmälle riippuu '''maalajista''' ja '''haitta-aineen kulkeutumisominaisuuksista'''. Vesi on erilaisten kemiallisten ainesten pääasiallinen kulkeutumisväline.


'''Maaperän koostumus''' on yksi merkittävä tekijä potentiaalisten haitta-aineiden liikkumiselle ja pidättymiselle maa-ainekseen. Haitta-aineita pidättävät maaperässä erityisesti orgaaninen aines, metallien (esim. Fe, Al, Mn) muodostamat saostumat ja savimineraalit. Myös maa-aineksen raeokoko vaikuttaa suoraan sen ominaispinta-alaan. Partikkelien pienentyessä ominaispinta-ala kasvaa, joka lisää mahdollista haitta-aineiden kiinnittymispinta-alaa. (Blume & Brümmer 1987<ref>Blume, H.-P. & Brümmer, G., 1987. Prognose des Verhaltens der Schwermetalle in Böden mit einfachen Feldmethoden. Mittlg. Dtsch. Bodenkundl. Ges., 53, 111-117. </ref>)


'''Maaperän koostumus''' on yksi merkittävä tekijä potentiaalisten haitta-aineiden liikkumiselle ja pidättymiselle maa-ainekseen. Haitta-aineita pidättävät maaperässä erityisesti orgaaninen aines, metallien (esim. Fe, Al, Mn) muodostamat saostumat ja savimineraalit. Myös maa-aineksen raeokoko vaikuttaa suoraan sen ominaispinta-alaan. Partikkelien pienentyessä ominaispinta-ala kasvaa, joka lisää mahdollista haitta-aineiden kiinnittymispinta-alaa. (Blume & Brümmer 1987)


'''Hapetus-pelkistys-potentiaali''' (redox -potentiaali) ja '''pH''' ovat maa-aineksen tärkeitä ominaisuuksia erityisesti metallisten haitta-aineiden liukoisuuden ja kulkeutumisen kannalta. Yleisesti ottaen metallien liukoisuus on voimakkainta happamissa pekistävissä olosuhteissa. pH:lla on redox-potentiaalia suurempi merkitys (Chuan et al. 1996<ref>Chuan, M.C., Shu, G.Y. and Liu, J.C., 1996. Solubility of Heavy Metals in a Contaminated Soil; Effects of Redox Potential and pH, Water, Air and Soil Pollution 90: 543-556. </ref>). Redox ja pH –olosuhteiden muuttuessa esimerkiksi pohjaveden pinnan tason vaihdellessa ja pH:n laskiessa maaperään sitoutuneet haitta-aineet voivat lähteä uudelleen liikkeelle.


'''Hapetus-pelkistys-potentiaali''' (redox -potentiaali) ja '''pH''' ovat maa-aineksen tärkeitä ominaisuuksia erityisesti metallisten haitta-aineiden liukoisuuden ja kulkeutumisen kannalta. Yleisesti ottaen metallien liukoisuus on voimakkainta happamissa pekistävissä olosuhteissa. pH:lla on redox-potentiaalia suurempi merkitys (Chuan et al. 1996). Redox ja pH –olosuhteiden muuttuessa esimerkiksi pohjaveden pinnan tason vaihdellessa ja pH:n laskiessa maaperään sitoutuneet haitta-aineet voivat lähteä uudelleen liikkeelle.
====Pohjaveden vaikutus maaperän pitoisuuksiin====
 
 
Maaperän '''kationinvaihtokapasiteetti''' (CEC) mittaa maaperän puskurikapasiteettia happamuutta vastaan ja kykyä pidättää kationeja maaperän hiukkasten pinnoille. Kationinvaihtokapasiteetin suuruus riippuu pääasiassa maaperän partikkelien pintojen ominaisuuksista. Mitä enemmän aineksen pinnoilla on negatiivisesti latautuneita kohtia, sitä paremmin ne houkuttelevat positiivisia kationeja. Maa-aines, jonka partikkelien yhteenlaskettu pinta-ala (m2/g) on suuri, omaa yleensä myös korkean CEC-arvon. (Kabata-Pendias 2001)
 
 
 
====Pohjavesivaikutus====
 
Syvemmällä olevan maaperän haitta-ainepitoisuudet saattavat muuttua pohjaveden vaikutuksen johdosta. Maaperä saattaa pidättää pohjaveden mukana kuljettamia haitta-aineita esimerkiksi niiden saostuessa. Saostumista tapahtuu erityisesti karkeammissa lajittuneissa maalajeissa, joissa happea on saatavilla.


Syvemmällä olevan maaperän haitta-ainepitoisuudet saattavat muuttua pohjaveden vaikutuksen johdosta. Maaperä saattaa pidättää pohjaveden mukana kuljettamia haitta-aineita esimerkiksi niiden saostuessa. Saostumista tapahtuu erityisesti karkeammissa lajittuneissa maalajeissa, joissa happea on saatavilla.


Hienojakoisessa maalajissa haitta-aineita sitoutuu erityisesti savimineraaleihin.  
Hienojakoisessa maalajissa haitta-aineita sitoutuu erityisesti savimineraaleihin.  
Tarkkaa pohjaveden aiheuttaman haitta-aineiden vaikutusta maaperään on vaikea laskea, mutta vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä.
Tarkkaa pohjaveden aiheuttaman haitta-aineiden vaikutusta maaperään on vaikea laskea, mutta vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä.


==Katso myös==


* [[Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista]]
* [[Kaivostoiminnan haitta-aineet pohjavedessä]]
* [[Maaperän haitta-aineiden ekologiset riskit]]


==='''PIMA-asetus ja -ohjeet'''===
{{Minera}}
 
('''Tämä kappale siirretty loppuraporttiin Terveysriskinarviokohtaan "Maaperä", 17.1.2013/hk.''')
 
Ns. '''PIMA-asetus'''<ref name = PIM/> , siihen liittyvä opas<ref name = PIO/> ja Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet<ref name = PIP/> ohjeistavat  maan '''pilaantuneisuuden arviointia''' pilaantuneen  maan kunnostustarpeita varten.
 
 
Arvio perustuu aineen aiheuttamaan '''ekotoksiseen haittaan''' ja '''ihmisen terveysriskiin'''.  Oppaassa ohjeistetaan altistumisen ja riskinarviointia, pitkälle samojen periaatteiden mukaan kuin tässä MINERA-mallissa. Maan pilaantuneisuuden arviointi perustuu aineen pitoisuuteen maaperässä; '''taustapitoisuuden''', '''kynnysarvon''', '''alemman ohjearvon''' ja '''ylemmän ohjearvon''' käyttöön.
 
 
PIMA-asetuksen  terveysperusteinen ohjearvo on asetettu tietyllä sovellusoppaassa kuvatulla keskimääräisellä ihmisen altistumistavalla kullekin aineelle, laskien alimmasta haitalliseksi tiedetystä annoksesta (ihmiselle tai koe-eläimille). Siten ohjearvovertailu  antaa karkean kuvan,  ovatko aineen maaperässä todetut pitoisuudet tasolla, jotka ylittävät altistumisen tavanomaisen turvamarginaalin ja riski terveyshaittoihin alkaa kasvaa.
 
 
Ohjearvot sisältävät aineen ei-karsinogeenisille vaikutuksille useimmiten 100-kertaisen turvamarginaalin, joten ohjearvon lievä ylitys ei merkitse välitöntä terveysriskiä.
 
 
Jos ohjearvo ylittyy,  PIMA-ohjeistuksessakin suositellaan aineen yksikohtaisempaa arviointia ('''tarkennettu riskinarvio'''; altistumisen/saanti kvantitatiivinen määrittäminen ja saantiin liittyvä terveysriski) todellisen terveysriskin arvioimiseksi.
 
 
PIMA-oppaaseen liittyvässä julkaisussa/oppaassa Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet<ref name=PIP/> kuvataan yksityiskohtaisesti ohjearvojen määritysperusteet ja tapa ja se sisältää usealla tavalla hyödyllistä tietoa myös aineiden terveysriskin arviointiin. Siinä olevat haitallisten aineiden '''tietokortit''' sisältävät ainekohtaista tietoa sen esiintymisestä maaperässä, ympäristökemiaa, tietoa toksisuudesta ja yksityiskohtaiset tiedot toksisuustietoperustasta, mihin kunkin aineen ohjearvot perustuvat, sekä toksisuuden että ekotoksisuuden osalta.
 
==='''Terveysriskistä'''===
 
('''Tämä kappale siirretty loppuraporttiin Terveysriskinarviokohtaan "Maaperä", 17.1.2013/hk.''')
 
 
Kaivostoiminnan päästöt sisältävät alkuaineita (metalleja), jotka ovat alkuaineina pysyviä luonnossa. Siten toistuvat päästöt kaivoksen toiminnan aikana lisäävät niiden kuormaa maaperässä kumulatiivisesti. Maaperä on pysyvä altistumisen lähde epäpuhtauksille. Aineen pitoisuuden mittaaminen maaperästä antaa aina näytteenottohetken tilanteen arvioitavaksi.
 


Ihmisten altistuminen maaperään päätyneille epäpuhtauksille on suurinta aivan kaivoksen välittömässä ympäristössä, jos siinä asutaan tai oleskellaan pysyvämmin.  Siten terveysriskikin olisi suurinta aivan kaivoksen lähiympäristössä.  Maaperän epäpuhtaudet, erityisesti epäorgaanisille aineille, eivät useimmiten muodosta merkittävää terveysriskiä ihmisille, koska altistuminen maaperävälitteisesti jää vähäiseksi.
==Viitteet==


=='''Viitteet'''==
<references/>
<references/>

Nykyinen versio 16. toukokuuta 2013 kello 11.35

Tämä sivu on menetelmä haitta-aineiden arviointiin maaperässä. Katso myös ohjesivu ja Maaperän pitoisuudet, joka on osa alkuperäistä Minera-loppuraporttia.

Kysymys

Mitä alkuaineiden pitoisuusmuutoksia kaivostoiminta aiheuttaa toiminta-alueen ympäristön maaperään? Mitä haitallisia aineita tulee arvioon sisällyttää? Miten haitallisten aineiden pitoisuusmuutoksia maaperässä lasketaan/määritetään? Miten arvioidaan maaperän pilaantumiseen liittyvä pohjaveden pilaantumisriski?

Vastaus

Kaivostoiminnan päästöjen vaikutus maaperään kaivosalueen ulkopuolella (maaperän kuormittuminen ja mahdollinen pilaantuminen) ja siihen liittyvä ekotoksikologinen riski ja terveysriski kaivosalueen ulkopuoliselle väestölle on arvioitava. Tässä tarkastellaan kaivosalueen ulkopuolisen ympäristön maaperää, ei kaivosalueen maaperää; maaperän kuormittumisen arviointia.

Päästöt maaperään kaivosalueelta

Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyy kaivostoimintaan liittyen päästöjä pääasiassa ilmasta pölylaskeumassa (kuivalaskeumana, sateen mukana). Pistemäisestä lähteestä tuleva päästö aiheuttaa tyypillisesti maaperään pitoisuusgradientin, jossa aineen pitoisuudet ovat suurimmat lähteen läheisyydessä ja pienenevät vähitellen etäisyyden kasvaessa. Ratkaisevia tekijöitä pölypäästön leviämisessä ympäristöön on


  • pölyn hiukkaskokojakauma
  • päästölähteen korkeus maaperästä
  • ilmasto/sääolosuhteet (mm. vallitseva tuulen suunta)
  • maasto-olosuhteet (mm. leviämisen esteet).


Pölypäästöjen leviämisestä ilmateitse ja sen määrittämisestä on yksityiskohtaisesti kohdassa: Pölyn leviäminen kaivosalueelta.


Jossakin määrin maaperään saattaa kaivosalueelta tulla päästöjä esimerkiksi pintavesien (sadevedet, lumen sulamisvedet) mukana, ja pintavedet saattavat kuljettaa päästöjä maan pinnalla paikasta toiseen. Näitä päästöjä on todennäköisemmin tärkeämpää tarkastella ja arvioida pintavesiin päätyvinä päästöinä kuin maaperään jäävänä päästönä. Aineet ovat veteen liuenneina. Ne voivat sitoutua maaperään, mutta liikkuvat veden mukana. Jos kaivosalueen pintavedet on merkittävä kaivosaleen ympäristön maaperän puhtauteen vaikuttava tekijä, niiden osuus ja merkitys maaperän pilaajana on myös arvioitava. Kaivosalueen ympäristön maaperään päätyvien päästöjen merkitys alueen pohjaveden laatuun on myös arvioitava.


Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa asiaa joudutaan arvioimaan hieman erilaisen tiedon pohjalta kuin voidaan tehdä toimivan kaivoksen ympäristössä, arviointi on jaettu kahteen seuraavasti:

A. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa

Maaperään päätyvät päästöt

Koska laskeuma ilmasta hiukkaspäästöinä on merkittävin ja potentiaalisin maaperää pilaava syy ja reitti, kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa arvio perustuu pölyn leviämisen ja sen laskeuman mallittamiseen ja arviointiin. Miten laajalle pöly/hiukkaset leviävät kaivosympäristössä ja mikä on siitä maaperään päätyvä laskeuma.


  • Määritä kaivosalueen ympäristön maaperän (pintamaan) alkuainekoostumus (perustilaselvitys). Perustilaselvitykseen on syytä sisällyttää myös muita aineita kuin epäorgaanisia aineita, jos on olettettavissa, että kaivostoiminnasta syntyy maaperään niiden päästöjä. Perustilaselvitys on taustatieto ja lähtötaso mahdollisten myöhempian muutosten toteamiseksi aineiden pitoisuuksissa maaperässä kaivostoiminnan aikana.


Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan. Pintamaa eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet antavat alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle. Pohjamaan, tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen. Maaperään liittyvä MINERA-riskinarvio tehdään aineen pintamaassa olevien pitoisuuksien perusteella. Pintamaassa oleville aineille todennäköisimmin altistutaan.


  • Listaa ennakkotietojen perusteella potentiaaliset kaivostoimintaan liittyvät haitta-aineet. Ne ovat aineita, jotka saattavat päätyä kaivospäästöistä kaivosympäristön maaperään siinä määrin, että pitoisuuden voi olettaa kohoavan maaperässä pitkällä aikavälillä kaivoksen toimiessa.


Metallimalmikaivostoiminnan päästöt heijastavat tuotettavan malmin ja sivukivien kemiallista koostumusta. Nämä metallit ovat ensisijaisia riskinarvioon sisällytettäviä alkuaineita. Niiden lisäksi on arviointiin tarpeellista sisällyttää myös esiintymän assosiaatioon tai prosessiin kuuluvia muita mahdollisia haitallisia aineita.


  • Arvioi hiukkaslaskeuman määrä ja kemiallinen koostumus, mitä aineita pölyssä/hiukkasissa maaperään päätyy.


  • Arvioi/mallita päästön leviäminen kaivosympäristöön ja leviämisalue, jolla aineen/päästön voi olettaa poikkeavan (merkittävästi) alueen taustapitoisuudesta.


  • Arvioi/mallita
    • maaperään päätyvän päästön määrä ainekohtaisesti, kvantitatiivisena (mg/m2 tms.)
    • aineen pitoisuus maaperässä päästöjen jälkeen (sisältää päästön aiheuttaman muutoksen pitoisuudessa).


  • Arvioi, mitkä aineet pölystä/hiukkasista liukenevat veteen ja mikä osa jää hiukkaseksi. Veteen liukeneva osuus siirtyy maaperään ja voi periaatteessa siirtyä esimerkiksi syötäviin keräilytuotteisiin (marjat, sienet, kasvit). Pöly sellaisenaan laskeutuu keräilytuotteiden pinnalle ja saattaa (pois huuhtomatta) aiheuttaa altistumista tuotteita syötäessä.

Maaperän kuormittumisen arviointi

Maaperän kuormittuminen aineella ja aineen pitoisuus maaperässä kuormittumisen jälkeen voidaan laskea seuraavalla kaavalla: 


C _soil = C_ tausta + C_ lisäys

jossa

  • C _ tausta on aineen taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).
  • C _lisäys on kaivostoiminnasta syntyvä lisäys aineen pitoisuuteen maaperässä.


C-soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana potoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.


C_lisäyksen määrittäminen:


Arvioitavan aineen pitoisuus pölyssä päätellään tässä vaiheessa oletuksella, että pölyn koostumus vastaa sen materiaalin koostumusta minkä käsittelystä pölypäästö aiheutuu.


Pölylaskeuma arvioitavan alueen maaperään mallitetaan kavantitatiivisena (ensisijainen suositus, esim. mg/m2/vuosi). Aiempien kaivosympäristötutkimuksien perusteella voidaan päätellä, että pölyn aiheuttamat maaperän pitoisuusmuutokset havaitaan selvimmin alle 1 km etäisyydellä keskeisestä toiminta-alueesta. Noin 80 % pölystä laskeutuu alle 500 m etäisyydelle päästölähteestä. Jos oletetaan että loput 20 % laskeutuu alle 1 km etäisyydelle voidaan lisätyn haitta-ainekuormituksen vuosittainen määrä karkeasti arvioida myös aineen kokonaispäästöstä kaivosalueelta. Näiden kahden eri arviointitavan antamia tuloksia on syytä verrata toisiinsa, jos mlemmat laskelmat on mahdollista tehdä.


Pölyämisen aiheuttamia tietyn alkuaineen pitoisuusmuutoksia maaperässä voidaan arvioida kaavalla 

A+B+C

jossa

  • A= luontainen pitoisuus humuksessa (x mg/kg)
  • B= prosessoinnin aiheuttama laskeuma/kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle / tuotettu rikaste (louhinta, murskaus,lastaus, kuljetus)
  • C= rikastushiekan aiheuttama laskeuma /kk (x mg/kg) 500 m etäisyydelle


A:na käytetään alueen perustilaselvityksestä saatua pitoisuustietoa. Jos sitä tietoa ei vielä ole, käytetään vastaavaa edustavaa tietoa maaperän taustapitoisuudesta. B ja C arvioidaan pölyämismallien ja pölyn koostumuksen perusteella.

Pitoisuusmuutokset pohjavedessä

Pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä.


Pohjaveden pilaantumisriskiä alkuaineille voidaan arvioida Kd-arvojen perusteella. Kd-arvojen perusteella lasketaan näytekohtaisesti kullekin alkuaineelle sallittu enimmäispitoisuus maaperässä, joka ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä kaavalla (Tarvainen & Jarva 2009)[1]: 


SVPpv = (RfCpv * 10-3 * Kd) / DF


jossa

  • SVPpv = pohjaveden pilaantumisriskin perusteella määritetty sallittu enimmäispitoisuus maaperässä (mg/kg)
  • RfCpv = pohjaveden sallittu enimmäispitoisuus alkuaineelle X (µg/l). Tarvainen & Jarva (2009)[1]-tutkimuksessa on käytetty talousveden laatuvaatimuksia pienille yksiköille ja koboltin osalta WHO:n enimmäispitoisuutta juomavedelle (Ympäristöministeriö 2007)
  • Kd = maa-vesi –jakautumiskerroin alkuaineelle X (l/kg)
  • DF = laimenemiskerroin huokosveden ja pohjaveden välillä. Oletusarvona on käytetty arvoa 1/10.


PIMA-ohjeistukseen liittyvät ainekohtaiset SVPpv-arvot on Haitallisten aineiden tietokorteissa.[2]


Pohjaveteen liittyvä terveysriskinarvio on kuvattu kohdassa Pohjavesi.

B. Kaivosalueen ympäristön maaperän kuormittuminen - arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä

Kaivoksen toiminnan aikana, ja sen jälkeen, aineiden pitoisuuksista kaivosalueen ympäristön maaperässä on toiminnan seuranta-ohjelmien mukaista pitoisuustietoa. Perustilaselvitykseen valittujen aineiden pitoisuudet tulee, toiminnasta, aineista ja päästömääristä riippuen määrittää seurantaan valitulla tavalla ja frekvenssillä.


Toimivan kaivoksen riskinarvioon käytetään mitattua pitoisuustietoa maaperästä.


Siltä osin kuin mitattu tieto ei kata riskinarviossa tarvittavaa tietoa, pitoisuuksia maaperässä voidaan/tulisi edelleen mallittaa. Mallitukseen toimivasta kaivoksesta on käytettävissä tarkempaa, todettua päästötietoa kuin on kaivostoiminnan suunitteluvaiheessa.


Oleellista on määrittää/rajata aineelle pitoisuusvyöhyke kaivosympäristössä, jonka sisällä aineen/aineiden pitoisuudet maaperässä ovat ympäröivästä taustasta koholla. Pistemäiset päästölähteet aiheuttavat ympäristönsä maaperään tyypillisesti pitoisuusgradientin, jossa pitoisuudet ovat suurimmat päästölähteen läheisyydessä ja pitoisuus maaperässä laskee etäisyyden kasvaessa.

Pitoisuusvyöhyke on syytä jakaa alavyöhykkeisiin, jos pitoisuusgradientti on suuri, ja tehdä riskinarvio erikseen eri alavyöhykkeen pitoisuuksille. Arviointivyöhykkeitä määriteltäessä on syytä huomioida myös ihmisten potentiaalinen altistuminen maaperästä kyseisille aineille (asutus, keräilytuotteiden käyttö, mahdollinen maatalous jne.).


Maaperän kuormittumisen arviointi toimivan kaivoksen ympäristössä

Toimivan kaivoksen ympäristön maaperän kuormittuminen arvioidaan aineen mitatuista pitoisuuksista kaivosympäristössä/arvioitavalla alueella. Aineen mitattua pitoisuutietoa maaperässä käytetään myös terveysriskin ja ekotoksisen riskin arvioon.


Jos maaperän kuormittuminen aineella (todettu lisäys maaperässä) on tarpeen määrittää erikseen, se voidaan päätellä kaavalla: 

C_ lisäys = C _soil - C_ tausta
  • C _lisäys on kaivostoiminnasta syntyvä lisäys aineen pitoisuuteen maaperässä.
  • C_soil on aineen todettu pitoisuus maaperässä (mitattu pitoisuus, jos saatavilla).
  • C _ tausta on aineen taustapitoisuus arvioitavassa ympäristössä (aineen pitoisuus perustilaselvityksessä tai vastaava relevantti aluetta edustava pitoisuustieto).


C_soil-arvoa/pitoisuutta käytetään aineen vallitsevana pitoisuutena maaperässä terveysriskin arviointiin.

Pitoisuusmuutokset pohjavedessä

Arvioitavien aineiden pitoisuusmuutokset pohjavedessä arvioidaan toimivan kaivoksen ympäristössä samalla tavalla kuin kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa.

Taustatietoa

Yleistä

Maaperän haitallisten ainesten pitoisuuteen vaikuttavat kohteen (Nikkarinen et al. 2008)[3]

  • maalaji
  • taustapitoisuus
  • ilman, veden ja maaperän kautta tapahtunut ihmistoiminnan kuormitus


Riskinarvioinnin lähtöoletuksena on, että eliöt ovat sopeutuneet maaperän luontaisiin metallipitoisuuksiin, sillä metalleja esiintyy luontaisesti kaikkialla. Tämä ei koske kuitenkaan ihmistä ja terveysriskin arviota: ihmisen ei oleteta sopeutuneen metallien taustapaitoisuuksiin ympäristössä. Ihmisten terveysriksi arvioidaan metallin kokonaispitoisuudelle.


Ominaista metallien luontaiselle esiintymiselle on epätasainen jakautuminen. Täten ihmistoiminnan aiheuttaman metallin lisäyksen haitanarviointi edellyttää kohteen taustapitoisuuden ja yleisimpien ominaispiirteiden tuntemista.

Kohteellisen pitoisuustiedon koostaminen perustilaselvityksen yhteydessä

Kaivoshanke on vaiheittain etenevä prosessi. Jo malminetsintä vaiheessa kertyy tietoa tutkimusalueen maaperästä ja kallioperästä. Yleensä viimeistään kaivospiirihakemusvaiheessa koostetaan ympäristötiedon perustilaselvitys, jonka yhtenä tarkoituksena on antaa lähtötaso maaperän kemiasta seurantaohjelmia varten. Perustila selvitetään ennenkuin on ryhdytty ympäristöä merkittävästi muuttaviin toimenpiteisiin.


Näytteet kerätään toiminnan arvioidulta vaikutusalueelta. Näytteet kerätään ja analysoidaan maaperän eri materiaaleista, joiden avulla toiminnan vaikutuksia myöhemmin seurataan. Pintamaa eli tavallisesti sammal- ja humusnäytteet antavat alkuainepitoisuuksien lähtötason ilman kautta tapahtuvalle metallien kulkeutumiselle. Pohjamaan, tavallisimmin moreenin, kemian lähtötilannetiedot sisältyvät myös perustilaselvitykseen.


Luontaisia taustapitoisuuksia

Metallien alueellisesta vaihtelusta ympäristön eri materiaaleissa on tuotettu laajasti tietoa. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kerännyt systemaattisesti tietoja alkuaineiden pitoisuuksista eri maalajeissa.


Koko maan kattavat kartoitukset sisältävät tietoja metallien pitoisuuksista Suomen yleisimmässä maalajissa moreenissa (Koljonen 1992[4], Salminen 1995[5] ). Suomen harjujen ja reunamuodostumien kartoitusohjelma kattaa karkealajitteisten mineraalimaalajien alkuainepitoisuudet (Salminen et al. 2007[6] ).


Taajamageokemialliset GTK:n taustapitoisuuskartoitukset ovat tuottaneet tarkentavaa lisätietoa useiden kaupunkien ja asutuskeskusten alkuainepitoisuuksista mukaan lukien metallit. Tämä aineisto on ollut pohjana GTK ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa valtakunnallisessa taustapitoisuusrekisterissä TAPIR. Eri provinssien tilastolliset tunnusluvut ovat saatavilla internetistä http://www.gtk.fi/tapir.


Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus (MTT) on kartoittanut kattavasti peltojen alkuainepitoisuuksia kansallisissa seurantaohjelmissa (Erviö et al. 1990[7], Mäkelä-Kurtto et al. 2007[8] Lisäksi erillistutkimukset ovat tuottaneet tietoa peltojen metallipitoisuuksista (Hatakka et.al 2007[9]).


Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) nk. valtakunnallisessa metsäinventoinnissa on 488 pysyvää tutkimuspistettä, joista on otettu näytteitä vuosina 1986-1989 ja 1995 (Tamminen et al. 2004[10]). Metla on lisäksi tutkinut metallilaskeumaa metsäsammalnäytteistä 1980 puolivälistä alkaen (Piispanen et al. 2006[11]).


Vertailutietoa pinta- ja pohjamaan metallipitoisuuksien vaihtelusta pohjoismaissa ja Baltian alueella löytyy myös Baltic Soil Survey tutkimuksen tuloksista. (Tarvainen ja Kuusisto 1999[12], Reiman et. al 2003[13]). Koko Eu:n laajuista alueellista vertailutietoa löytyy FOREG projektin tuottamana (Salminen et al. 2005[14]).


Valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)[15] on annettu usealle metallille luontainen taustapitoisuus maaperässä viitteeksi maaperän pilaantuneisuuden arviointiin.

Metallien määritysmenetelmistä

Metallit voivat olla maaperässä pysyvässä ja heikosti kulkeutuvassa tai liukoisessa ja helpommin liikkuvassa muodossa. Haitta-aineiden olomuodosta riippuu, kuinka helposti ne ovat eliöstön saatavilla, tai kuinka helposti ne voivat lähteä kulkeutumaan olosuhteiden muuttuessa. (Nikkarinen et al. 2008[3])


Biosaatavuus maa-aineksesta vaikuttaa merkittävästi myös ihmisen altistumuiseen: montako prosenttia aineesta lopulta irtoaa maa-aineksesta/imeytyy elimistöön. Koska useimmiten sitä ei tiedetä, oletusarvoksi biosaatavuudelle riskinarviossa asetetaan 100 %.


Kokonaispitoisuuden analysointi

Maaperän kuparin, nikkelin, koboltin ja sinkin kokonaispitoisuudet määritetään yleisimmin alle 2 mm raekokofraktiosta happouutosta.


  • Yleisin kivennäismaille käytetty uuttomenetelmä on kuningasvesiliuotus. Menetelmä perustuu ISO 11466 – standardiin. Kuningasvesi uuttaa suurimmaksi osaksi sulfideihin, trioktaedrisiin kiilteisiin (esim. biotiittiin), savimineraaleihin, suolamineraaleihin ja sekundäärisaostumiin sitoutuneet alkuaineet (Dolezal et al. 1968[16], Niskavaara 1995[17]). Metallien osalta kuningasvesiliuotuksen voidaan katsoa kuvastavan maaperän kokonaispitoisuutta riittävän hyvin.


  • Runsaasti eloperäistä ainesta sisältäville näytteille suosituin kokonaispitoisuuden määrityksessä käytetty hajotusmenetelmä on mikroaaltouunitehosteinen typpihappouutto (US EPA 3051). Happohajotuksen jälkeen metallien mittaaminen uutteesta tehdään tavallisimmin ICP-AES tai ICP-MS laitteella. Viimeksi mainitulla laitteella pystytään määrittämään luotettavasti pieniä pitoisuuksia.


  • Kokonaispitoisuuksien vertailu ja päätelmät on tarkoituksenmukaista tehdä saman maakerroksen, maalajin ja yhtenevän määritysmenetelmän kesken. Pilaantuneen maan asetuksen kynnys ja ohjearvot perustuvat alle 2 mm fraktioon ja kuningasvesiuuttoon.

Saatavan metallipitoisuuden analysointi

Yleisesti käytetty menetelmä maan pintanäytteille on laimea bariumkloridiuutto 0,1 M BaCl2 + EDTA. Menetelmää käytetään humusnäytteille liuottamaan partikkelien pintaan fysikaalisesti adsorboituneita ioneja. Metsäntutkimuslaitoksen käyttämä menetelmä on 0,1 M BaCl2 + EDTA (7,5 g humus/150 ml).


Toinen kansainvälisesti yleisesti käytetty heikkouuttomenetelmä on 1 M ammoniumasetaattiuutto pH 4,5, missä kiinteä näyte : uuttoliuossuhde on joko 1:5 tai 1:10.MTT:n seurannoissa käyttämä menetelmä peltomaille on ammoniumasetaattiuutto pH 4,65 + EDTA. Uutossa liukenevat näytetyypin mukaan vaihdellen sekä fysikaalisesti, että kemiallisesti maarakeiden pintaan adsorboituneet ionit, liukoiset suolat, karbonaatit ja puolikiteiset raudan, alumiinin ja mangaanin sekä muiden metallien hydroksidisaostumat (Dolezal et al. 1968[16], Dold 2001, Räisänen 1997).


Suositeltavaa kohteellisessa ihmisten ja eliöiden metalleille altistumisen ja vaikutusten arvioinnissa on käyttää heikkouutolla saatua maaperän metallipitoisuutta kokonaispitoisuuden lisäksi, jos mittaustulokset on käytettävissä tai mahdollista hankkia.

Maaperän metallien kokonaispitoisuudet ja riskinarviointi

Yleisenä tapana on analysoida näytteen alle 2 mm lajitteesta alkuaineen kuningasveteen liukeneva osa. Kuningasveteen liuenneiden metallien pitoisuudet kuvastavat lähinnä metallien kokonaismäärää maaperässä. Siitä kaikki ei ole eliöstön saatavilla. Osa ympäristön metallien kokonaismäärästä on sitoutunut maaperän olosuhteissa pysyviin yhdisteisiin. Merkittävää maaperän metalleille altistumista ei tapahdu niin kauan kun metallit pysyvät maaperässä liukenemattomassa kiinteässä muodossa. Maaperän metallien kokonaispitoisuudet eivät täten ole paras lähtötieto riskinarviointiin mutta useimmin tieto, joka on käytettävissä.


Maaperässä saatavilla olevia helppoliukoisia metallipitoisuuksia on tavallisesti arvioitu käyttäen heikkouuttoja. Kansainvälisesti yleisesti käytetty menetelmä on 1 M ammoniumasetaattiuutto pH 4,5. Katso myös : http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/c/c7/Finmerac-raportti.pdf s. 95-100.

Haitta-aineiden kulkeutuminen syvemmälle maaperään

Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperän pintaosista syvemmälle riippuu maalajista ja haitta-aineen kulkeutumisominaisuuksista. Vesi on erilaisten kemiallisten ainesten pääasiallinen kulkeutumisväline.


Maaperän koostumus on yksi merkittävä tekijä potentiaalisten haitta-aineiden liikkumiselle ja pidättymiselle maa-ainekseen. Haitta-aineita pidättävät maaperässä erityisesti orgaaninen aines, metallien (esim. Fe, Al, Mn) muodostamat saostumat ja savimineraalit. Myös maa-aineksen raeokoko vaikuttaa suoraan sen ominaispinta-alaan. Partikkelien pienentyessä ominaispinta-ala kasvaa, joka lisää mahdollista haitta-aineiden kiinnittymispinta-alaa. (Blume & Brümmer 1987[18])


Hapetus-pelkistys-potentiaali (redox -potentiaali) ja pH ovat maa-aineksen tärkeitä ominaisuuksia erityisesti metallisten haitta-aineiden liukoisuuden ja kulkeutumisen kannalta. Yleisesti ottaen metallien liukoisuus on voimakkainta happamissa pekistävissä olosuhteissa. pH:lla on redox-potentiaalia suurempi merkitys (Chuan et al. 1996[19]). Redox ja pH –olosuhteiden muuttuessa esimerkiksi pohjaveden pinnan tason vaihdellessa ja pH:n laskiessa maaperään sitoutuneet haitta-aineet voivat lähteä uudelleen liikkeelle.

Pohjaveden vaikutus maaperän pitoisuuksiin

Syvemmällä olevan maaperän haitta-ainepitoisuudet saattavat muuttua pohjaveden vaikutuksen johdosta. Maaperä saattaa pidättää pohjaveden mukana kuljettamia haitta-aineita esimerkiksi niiden saostuessa. Saostumista tapahtuu erityisesti karkeammissa lajittuneissa maalajeissa, joissa happea on saatavilla.


Hienojakoisessa maalajissa haitta-aineita sitoutuu erityisesti savimineraaleihin. Tarkkaa pohjaveden aiheuttaman haitta-aineiden vaikutusta maaperään on vaikea laskea, mutta vaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla pohjaveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden reittejä ja määriä.

Katso myös

Minera-malli: Ohjeistusta kaivostoiminnan ympäristö- ja terveysriskien arviointiin.
Osa linkeistä vie ohjeistuksiin eri vaikutusarvioinnin osien tekemisestä, osa taas valmiisiin laskentamalleihin (lihavoitu).
Kaivostoiminta

Kohdekohtaisen arvioinnin esimerkkisivu · Rikastus · Kaivosprosessit

Pölyn ja hiukkasten päästöt

Pöly (ohje) · Lähteet · Pintamaan poisto! · Tarvekivi ! · Louhinta ! · Murskaus · Lastaus ja pudotus · Kuljetuksen pakokaasupäästöt! · Kuljetuksen pölypäästöt! · Työkoneet · Hihnakuljetus · Energiantuotanto · Polttomoottorit! · Sähköntuotanto ! · Boilerit ! · Varastointi · Kaivannaisjäte · Sivukivi · Rikastushiekka

Muut päästöt

Haju · Kaasut · Typpi · Säteily! · Tärinä · Jätevesi · Varastoinnin vesipäästö · Mallinnusohjelmat · Rikastuskemikaalipäästöt · Melu

Pitoisuus ympäristössä

Pohjavesi · Pintavesi · Kulkeutuminen vedessä! · Sedimentit · Sedimentit (mittaukset) · Sedimentit (huokosvedet) · Maaperä! · Maaperän terveysriskinarvio

Ihmiset Ympäristö ja ekologia
Altistuminen

Altistumisen arviointi

Nisäkkäät ja linnut · Kasvit! · Maaselkärangattomat! · Ravinto!

Vaikutus

Terveysriskinarvioinnin rakenne · Riskinarviointiohjeet: · Pohjavesi · Pintavesi · Pöly · Kaasumaiset ilman epäpuhtaudet · Maaperä · Tärinä · Haju · Säteily! · Maaperän terveysriski · Kaasut · Melu · Pienhiukkasvaikutukset! · Terveysriskin kuvaus

Vesistöt · Maaperä · Sedimentti · Ekologinen riskinarviointi: · Ekologisten vaikutusten arviointi · Kohdekohtaisen mallin vaiheet · Alustus · Kohdetutkimukset · Vaikutusten arviointi · Mittauksiin perustuva arvio · Luonnehdinta

Integroitu riskinarvio

Integroitu riskinarvio · Viitearvoja

Muita Minera-projektin tuotoksia
Minera-mallin sovelluksia

· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti

Muut

· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus

Muita kaivostoimintaan liittyvää

· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi


Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Tarvainen, T., Jarva, J., 2009. Maaperän Kd-arvot ja geokemiallinen koostumus Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S41/2009/59. 15 s.
  2. ↑ Reinikainen J. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen Ympäristö 23 / 2007. Suomen ympäristökeskus, 2007
  3. ↑ 3,0 3,1 Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M.L., Makkonen, S. & Tuomisto, J.T. (toim.), 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Abstract: Integrated site-specific risk assessment of metals. Kuopion yliopiston ympäristötieteen laitoksen monistesarja 3/2008. Kuopion yliopisto, Kuopio. 401 s. http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/c/c7/Finmerac-raportti.pdf)(
  4. ↑ Koljonen, T., 1992. Suomen geokemian atlas. Osa 2. Moreeni. Arseenin esiintyminen moreenissa. Geologian tutkimuskeskus. 218 s. kuv., taul. ISBN 951-690-379-7
  5. ↑ Salminen, R. (ed.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa 1982-1994. Summary: Regional geochemical mapping in Finland in 1982-1994. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 130. 47 p. + 24 app. maps.
  6. ↑ Salminen, R., Tarvainen, T. & Moisio, T. 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet Suomen harjujen ja reunamuodostumien karkealajitteisissa mineraalimaalaijeissa, Geologian tutkimuskeskus GTK, Tutkimusraportti 167.
  7. ↑ Ervio, R., Makela-Kurtto, R., Sipola, J., 1990. Chemical characterization of Finnish agricultural soils in 1974 and in 1987. In: Acidification in Finland. Springer-Verlag, Berlin, pp. 217–234.
  8. ↑ Mäkelä-Kurtto, R., Eurola, M., Laitonen, A. 2007. Monitoring programme of Finnish arable land: Aqua regia extractable trace elements in cultivated soils in 1998. Agrifood Research Reports 104: 61 s.
  9. ↑ Hatakka, T., Mäkelä-Kurtto, R., Tarvainen, T., Laakso, P., Laitonen, A., Eurola, M. 2007. Trace elements in top- and subsoil on selected crop and dairy farms in Finland in 2004. Agrifood Research Reports 108: 80 s. http://www.mtt.fi/met/pdf/met108.pdf Verkkojulkaisu päivitetty 14.12.2007.
  10. ↑ Tamminen, P., Starr, M. & Kubin, E. 2004. Element concentrations in boreal, coniferous forest humus layers in relation to moss chemistry and soil factors. Plant and Soil 259(11): 51-58.
  11. ↑ Piispanen, J., Poikolainen, J. & Kubin, E. 2006. Raskasmetalli- ja typpilaskeuman seuranta sammalten avulla. Julkaisussa: Niemi, J. (toim.). Ympäristön seuranta Suomessa 2006-2008. Suomen ympäristö 24: 89-90.
  12. ↑ Tarvainen, T., Kuusisto, E. 1999. Baltic soil survey : Finnish results. In: Geological Survey of Finland, Current Research 1997-1998. Geological Survey of Finland. Special Paper 27. Espoo: Geological Survey of Finland, 69-77.
  13. ↑ Reimann, C., Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A. et al., 2003. Agricultural soils in Northern Europe: a geochemical Atlas, Geologisches Jahrbuch, Sonderhefte, Reihe, D., 3-510-95906-XSchweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart (2003) Heft SD 5
  14. ↑ Salminen, R. (chief ed.) 2005. Geochemical Atlas of Europe. Part 1 - Background Information, Methodology and Maps. Geological Survey of Finland, Otamedia Oy, Espoo, 525 pp.
  15. ↑ Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. 214 / 2007.
  16. ↑ 16,0 16,1 Dolezal, J., Povondra, P. and Sulcek, Z., 1968. Decomposition Techniques in Inorganic Analysis: Iliffe Books, London.
  17. ↑ Niskavaara, H. 1995, A comprehensive scheme of analysis for soils, sediments, humus and plant samples using inductively coupled plasma atomic emission spectrometry (ICP-AES), Geological Survey of Finland, Special Paper 20, 167-175.
  18. ↑ Blume, H.-P. & Brümmer, G., 1987. Prognose des Verhaltens der Schwermetalle in Böden mit einfachen Feldmethoden. Mittlg. Dtsch. Bodenkundl. Ges., 53, 111-117.
  19. ↑ Chuan, M.C., Shu, G.Y. and Liu, J.C., 1996. Solubility of Heavy Metals in a Contaminated Soil; Effects of Redox Potential and pH, Water, Air and Soil Pollution 90: 543-556.
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Maaperä&oldid=19309”