Ero sivun ”Kasvien altistuminen metalleille” versioiden välillä
(→Kasvin metallipitoisuus: päivitetty perustuen tekstiin sivulla Ravinnon haitta-ainepitoisuuden arviointi) |
|||
| (3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Luokka:Altistuminen]] | |||
[[Luokka:Maaperä]] | |||
[[Luokka:Kasvisto]] | |||
[[Luokka:Ovariable]] | |||
{{Minera_Riskinarviointi}} | {{Minera_Riskinarviointi}} | ||
{{ | {{metodi|moderaattori=Akousa|edistyminen=Täysluonnos}} | ||
== Kasvien altistuminen == | |||
[[Image:Kasvit altistuminen 2.PNG|thumb|right|450px|Kasvien metallipitoisuus]] | |||
Kasvit voivat ottaa kemikaaleja suoraan maasta tai ilmasta. Useimmat haitta-aineet otetaan passiivisesti maavedestä haihdunnan avulla, mutta ravinteiden kuten Cu:n ja Zn:n otto tapahtuu myös aktiivisen juurioton kautta maavedestä. Putkilokasvien altistumista haitta-aineille säätelee juurten jakautuminen maaprofiilissa, maaperän fysikokemikaaliset ominaisuudet sekä kemikaalien keskinäiset vuorovaikutukset. | Kasvit voivat ottaa kemikaaleja suoraan maasta tai ilmasta. Useimmat haitta-aineet otetaan passiivisesti maavedestä haihdunnan avulla, mutta ravinteiden kuten Cu:n ja Zn:n otto tapahtuu myös aktiivisen juurioton kautta maavedestä. Putkilokasvien altistumista haitta-aineille säätelee juurten jakautuminen maaprofiilissa, maaperän fysikokemikaaliset ominaisuudet sekä kemikaalien keskinäiset vuorovaikutukset. | ||
| Rivi 15: | Rivi 17: | ||
*'''PEC<sub>bioavailable</sub> ''' , maaperän biosaatavasta pitoisuudesta arvioitu ympäristöpitoisuus (mg/kg) | *'''PEC<sub>bioavailable</sub> ''' , maaperän biosaatavasta pitoisuudesta arvioitu ympäristöpitoisuus (mg/kg) | ||
== | ==Ravintokasvien metallipitoisuus== | ||
Miten ravintokasvien metallipitoisuusarvioidaan? | |||
===='''Biokertyvyystekijä, BCF'''==== | ===='''Biokertyvyystekijä, BCF'''==== | ||
Yksinkertaisin malli arvioida haitta-aineen | Yksinkertaisin malli arvioida haitta-aineen kertymistä maasta kasviin on biokertyvyys tekijä BCF ( BCF, bioconcentration factor; myös UF = uptake factor, TF=transfer factor), joka saadaan kasvin tai kasviosan (juuri, lehdet, varsi, siemenet) pitoisuuden (mg/kg dw) ja maa-aineksen (maaveden) sisältämän pitoisuuden (mg/kg dw) välisestä suhteesta (Suter 2007) <ref> Suter II, G. W. 2007. Ecological risk assessment. 2nd ed Boca Raton (FL) CRC. </ref>. Kemikaali on biokertyvää, jos kasvin sisältämä pitoisuus on korkeampi kuin maa-aineksen vastaava pitoisuus. Haitta-aineen biokertyminen perustuottajiin lisää altistumisriskiä ylempänä ravintoketjussa oleville. | ||
Haitta-aineiden kertyvyystekijät voidaan määrittää kohdekohtaisesti tai käyttää kirjallisuudessa esiintyviä arvoja. Kohdekohtaisissa riskinarvioinneissa on suositeltavaa, että biokertyvyystekijän arvot määritetään mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti (Reinikainen 2007)<ref>Reinikainen J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö | Haitta-aineiden kertyvyystekijät voidaan määrittää kohdekohtaisesti tai käyttää kirjallisuudessa esiintyviä arvoja. Kohdekohtaisissa riskinarvioinneissa on suositeltavaa, että biokertyvyystekijän arvot määritetään mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti (Reinikainen 2007)<ref>Reinikainen J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö | ||
23/2007. Suomen ympäristökeskus. 164 s. </ref> | 23/2007. Suomen ympäristökeskus. 164 s. </ref> | ||
. Viimeisenä keinona on käyttää sekä orgaanisille kemikaaleille että metalleille lukua 1 | . Viimeisenä keinona seulontavaiheen riskinarvioinnissa on käyttää sekä orgaanisille kemikaaleille että metalleille lukua yksi (1), mikä on hyvin konservatiivinen tapa ja yliarvioi kasvien ottaman haitta-ainepitoisuuden useimmissa tapauksissa (Suter 2007). | ||
Biokertyvyystekijä määritetään haitta-ainekohtaisesti seuraavasti: | Biokertyvyystekijä määritetään haitta-ainekohtaisesti seuraavasti: | ||
| Rivi 37: | Rivi 41: | ||
Malli olettaa, että haitta-aineen siirtyminen maasta kasviin on lineaarinen riippumatta maan pitoisuudesta, mutta erityisesti maa-aineksen epäorgaanisten yhdisteiden kohdalla suhde on usein epälineaarinen. Tästä johtuen lineaarinen malli voi yliarvioida kasvien pitoisuutta erittäin saastuneilla maa-alueilla. Yhden muuttujan malli ei myöskään huomioi maaperän ominaisuuksia (savipitoisuus, orgaanisen aineksen määrää, pH, CEC tai partikkelikokoa), kasvien ominaisuuksia (ikä, taksonomia, kasvutapa, juurten syvyys, haihduntaa), altistumisaikaa tai muita alueellisia tekijöitä (keskimääräinen lämpötila kasvukaudella), mitkä säätelevät kasvien altistumista haitta-aineille. (Suter 2007) | Malli olettaa, että haitta-aineen siirtyminen maasta kasviin on lineaarinen riippumatta maan pitoisuudesta, mutta erityisesti maa-aineksen epäorgaanisten yhdisteiden kohdalla suhde on usein epälineaarinen. Tästä johtuen lineaarinen malli voi yliarvioida kasvien pitoisuutta erittäin saastuneilla maa-alueilla. Yhden muuttujan malli ei myöskään huomioi maaperän ominaisuuksia (savipitoisuus, orgaanisen aineksen määrää, pH, CEC tai partikkelikokoa), kasvien ominaisuuksia (ikä, taksonomia, kasvutapa, juurten syvyys, haihduntaa), altistumisaikaa tai muita alueellisia tekijöitä (keskimääräinen lämpötila kasvukaudella), mitkä säätelevät kasvien altistumista haitta-aineille. (Suter 2007) | ||
Monien alkuaineiden pitoisuus kasvin versossa (mg/kg dw) on ennustettavissa käyttämällä log-log lineaarista sovitusta kenttäkokeista saaduille kasvi ja maaperäpitoisuuksille (Suter 2007). | Monien alkuaineiden pitoisuus kasvin versossa (mg/kg dw) on ennustettavissa käyttämällä log-log lineaarista sovitusta kenttäkokeista saaduille kasvi ja maaperäpitoisuuksille (Suter 2007). | ||
===Metallipitoisuuden määrittäminen ravintokasveissa=== | ===Metallipitoisuuden määrittäminen ravintokasveissa=== | ||
| Rivi 106: | Rivi 109: | ||
'''Cdp''' = lehdille laskeutuneesta maapölystä kasviin kertyvä pitoisuus (mg/kg fw) | '''Cdp''' = lehdille laskeutuneesta maapölystä kasviin kertyvä pitoisuus (mg/kg fw) | ||
== | ==Katso myös== | ||
{{minera}} | |||
==Viitteet== | |||
<references /> | <references /> | ||
==Aiheeseen liittyviä tiedostoja== | |||
Nykyinen versio 10. tammikuuta 2014 kello 14.09
| Moderaattori:Akousa (katso kaikki)
Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Kasvien altistuminen
Kasvit voivat ottaa kemikaaleja suoraan maasta tai ilmasta. Useimmat haitta-aineet otetaan passiivisesti maavedestä haihdunnan avulla, mutta ravinteiden kuten Cu:n ja Zn:n otto tapahtuu myös aktiivisen juurioton kautta maavedestä. Putkilokasvien altistumista haitta-aineille säätelee juurten jakautuminen maaprofiilissa, maaperän fysikokemikaaliset ominaisuudet sekä kemikaalien keskinäiset vuorovaikutukset.
Kohdekohtaisessa riskinarvioinnissa kasvien altistuminen metalleille lasketaan joko maan kokonaispitoisuuden tai biosaatavan/saatavan pitoisuuden avulla.
- PECtotal, maaperän kokonaispitoisuudesta arvioitu ympäristönpitoisuus (mg/kg)
- PECbioavailable , maaperän biosaatavasta pitoisuudesta arvioitu ympäristöpitoisuus (mg/kg)
Ravintokasvien metallipitoisuus
Miten ravintokasvien metallipitoisuusarvioidaan?
Biokertyvyystekijä, BCF
Yksinkertaisin malli arvioida haitta-aineen kertymistä maasta kasviin on biokertyvyys tekijä BCF ( BCF, bioconcentration factor; myös UF = uptake factor, TF=transfer factor), joka saadaan kasvin tai kasviosan (juuri, lehdet, varsi, siemenet) pitoisuuden (mg/kg dw) ja maa-aineksen (maaveden) sisältämän pitoisuuden (mg/kg dw) välisestä suhteesta (Suter 2007) [1]. Kemikaali on biokertyvää, jos kasvin sisältämä pitoisuus on korkeampi kuin maa-aineksen vastaava pitoisuus. Haitta-aineen biokertyminen perustuottajiin lisää altistumisriskiä ylempänä ravintoketjussa oleville.
Haitta-aineiden kertyvyystekijät voidaan määrittää kohdekohtaisesti tai käyttää kirjallisuudessa esiintyviä arvoja. Kohdekohtaisissa riskinarvioinneissa on suositeltavaa, että biokertyvyystekijän arvot määritetään mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti (Reinikainen 2007)[2] . Viimeisenä keinona seulontavaiheen riskinarvioinnissa on käyttää sekä orgaanisille kemikaaleille että metalleille lukua yksi (1), mikä on hyvin konservatiivinen tapa ja yliarvioi kasvien ottaman haitta-ainepitoisuuden useimmissa tapauksissa (Suter 2007).
Biokertyvyystekijä määritetään haitta-ainekohtaisesti seuraavasti:
BCF = Cp/Cs
BCF = biokertyvyystekijä kasvin (kasvinosan) ja maa-aineksen välillä, dw (-)
Cp = kasvin pitoisuus, (mg/kg dw)
Cs = maa-aineksen kokonaispitoisuus (mg/kg dw)
Malli olettaa, että haitta-aineen siirtyminen maasta kasviin on lineaarinen riippumatta maan pitoisuudesta, mutta erityisesti maa-aineksen epäorgaanisten yhdisteiden kohdalla suhde on usein epälineaarinen. Tästä johtuen lineaarinen malli voi yliarvioida kasvien pitoisuutta erittäin saastuneilla maa-alueilla. Yhden muuttujan malli ei myöskään huomioi maaperän ominaisuuksia (savipitoisuus, orgaanisen aineksen määrää, pH, CEC tai partikkelikokoa), kasvien ominaisuuksia (ikä, taksonomia, kasvutapa, juurten syvyys, haihduntaa), altistumisaikaa tai muita alueellisia tekijöitä (keskimääräinen lämpötila kasvukaudella), mitkä säätelevät kasvien altistumista haitta-aineille. (Suter 2007)
Monien alkuaineiden pitoisuus kasvin versossa (mg/kg dw) on ennustettavissa käyttämällä log-log lineaarista sovitusta kenttäkokeista saaduille kasvi ja maaperäpitoisuuksille (Suter 2007).
Metallipitoisuuden määrittäminen ravintokasveissa
Risc-Human-malli tarjoaa laskentamallin syötävien kasvien (juurekset, lehtimäiset kasvit) haitta-ainepitoisuuden laskemiseen (Reinikainen 2007). Tietoa hyödynnetään terveysriskien arvioinnissa ravinnon kautta altistumisen arviointiin, mutta malli soveltuu myös ravintoketjutarkasteluun.
Pitoisuus kasvin juurissa (ravintokasvit, Risc-Human)
Cro = BCFr ×Cs × fdwr
Cro = pitoisuus kasvissa (juuri), tuorepaino (mg/kg fw)
BCFr = biokertyvyystekijä maan ja kasvin (juuri) välillä, dw (-)
Cs = malliin syötetyn maa-aineksen kokonaispitoisuus (mg/kg dw)
fdwr = kasvin (juuri) kuivapaino (kg dw/ kg fw)
Kasvin pinnalle kertynyt pöly (ravintokasvin lehdille, marjoihin, Risc-Human)
Cdp = TSPo × DRo × Frso × Cs × (fin/(Yv × fEi)) × [1-(1 –exp (- fEi × te))/(fEi × te)]
Cdp = lehdille laskeutuneesta maapölystä kasviin kertyvä pitoisuus (mg/kg fw)
Tspo = ulkoilman hiukkaspitoisuus (0,07 mg/m3)
Dro = kerrostumisnopeus (1 cm s-1 =864 m d-1; mallin oletusarvo)
Frso = maapölynosuus ilman hiukkasista (0.5; mallin oletusarvo)
Cs = malliin syötetyn maa-aineksen kokonaispitoisuus (mg/kg dw; haitta-ainekohtainen)
fin = kasviin absorboituva osuus (0.4; mallin oletusarvo)
Yv = kasvi sato (0.28 kg/ m2; mallin oletusarvo)
fEi = lehdille laskeutuneesta maapölystä pois huuhtoutuva osuus (0.033 m d-1; mallin oletusarvo)
te = kasvukauden pituus (180 d; mallin oletusarvo)
Yksinkertaistettu kaava, jossa on käytetty Risc-Human –mallin oletusarvoja:
Cdp = 1,089 × 10-3 × Cs
Cdp = kasvin lehdille laskeutuneesta maapölystä kasviin kertyvä pitoisuus (mg/kg fw)
Cs = malliin syötetyn maa-aineksen kokonaispitoisuus (mg/kg dw; haitta-ainekohtainen)
Pitoisuus kasvin versossa (ravintokasvin lehdet, varsi, marjat, Risc-Human)
Cst = BCFs × Cs × fdws + Cdp × fdws
Cst = pitoisuus kasvissa (lehdet, varsi), tuorepaino (mg/kg fw)
BCFs = biokertyvyystekijä maan ja kasvin (lehdet, varsi) välillä, dw (-)
Cs = malliin syötetyn maa-aineksen kokonaispitoisuus (mg/kg dw)
fdws = kasvin (lehdet,varsi) kuivapaino (kg dw/ kg fw)
Cdp = lehdille laskeutuneesta maapölystä kasviin kertyvä pitoisuus (mg/kg fw)
Katso myös
