Ero sivun ”Meluvaikutusten arviointi” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(teknistä viilausta)
 
(60 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Minera}}
{{ensyklopedia|moderator=Opashknet|edistyminen = Tarkistettu}}
{{ensyklopedia|moderator=ekuusist|edistyminsn = Luonnos}}
:'' Tämä sivu on siirretty sivulta [http://intra.eracnet.fi/main/index.php/Minera:Melu].


==Meluvaikutusten arviointi==
==Meluvaikutusten arviointi==
Rivi 37: Rivi 35:


# '''altistumisjakauma'''
# '''altistumisjakauma'''
# lakiperustaisten '''ohjearvojen''' ylitykset ja alitukset
# lakiperusteisten '''ohjearvojen''' ylitykset ja alitukset
# terveysperustaisten WHO- ym. '''ohjearvojen''' ylitykset ja alitukset
# terveysperusteisten WHO- ym. '''ohjearvojen''' ylitykset ja alitukset
# terveysvaikutukset '''tapausmäärinä'''
# terveysvaikutukset '''tapausmäärinä'''
# terveysvaikutukset '''tautitaakkana'''.
# terveysvaikutukset '''tautitaakkana'''
 


Edettäessä tätä tulosmuuttujien hierarkiaa pitkin (1 → 5) tiedon '''objektiivisuus ja luotettavuus''' heikkenevät, mutta tiedon '''tulkittavuus''' terveyshaitan kannalta kohenee, ts. tulosmuuttuja kertoo terveyshaitasta yhä tiiviimmin ja konkreettisemmin. Tällöin kasvaa myös tulosten '''vertailtavuus''' esim. muihin ympäristöterveyskysymyksiin nähden, samoin '''käytettävyys''' esim. kustannushyötytarkasteluun.
Edettäessä tätä tulosmuuttujien hierarkiaa pitkin (1 → 5) tiedon '''objektiivisuus ja luotettavuus''' heikkenevät, mutta tiedon '''tulkittavuus''' terveyshaitan kannalta kohenee, ts. tulosmuuttuja kertoo terveyshaitasta yhä tiiviimmin ja konkreettisemmin. Tällöin kasvaa myös tulosten '''vertailtavuus''' esim. muihin ympäristöterveyskysymyksiin nähden, samoin '''käytettävyys''' esim. kustannushyötytarkasteluun.


Altistumisjakauman arviointi (tulosmuuttuja 1) on samalla välttämätön välitulos yksityiskohtaisemmille arvioinneille (2–5).


'''Lupaviranomaisen''' vaatima tarkastelutapa on yleensä ohjearvotarkastelu (tulosmuuttuja 2), jonka tueksi lupa- tai valvova viranomainen saattaa edellyttää altistumisjakauman esittämistä.
'''Altistumisjakauman''' arviointi (tulosmuuttuja 1) on samalla välttämätön välitulos yksityiskohtaisemmille arvioinneille (2–5).


* Huom. Ympäristömelun ohjearvot on asetettu yhteiskuntapoliittisena kompromissina tasoille, joiden alittuessakin terveyshaittoja tiedetään aiheutuvan osalle väestöstä. Tämä kompromissi on jouduttu tekemään, koska äänen kokeminen vaihtelee suuresti yksilöittäin ja näin ollen melulle herkimpienkin asukkaiden suojaaminen aiheuttaisi yhteiskunnalle liian suuret kustannukset. – Ohjearvojen alittuminen ei siis takaa terveyshaitoilta välttymistä. Ohjearvojen alittuminen kertoo kuitenkin sen, että suurin osa kohdeväestöstä välttyy ''todennäköisesti'' terveyshaitoilta.


Ainoastaan tulosmuuttujat 3–5 tuottavat numerotietoa varsinaisista '''terveysvaikutuksista'''.
Lupaviranomaisen vaatima tarkastelutapa on yleensä '''ohjearvotarkastelu''' (tulosmuuttuja 2), jonka tueksi lupa- tai valvova viranomainen saattaa edellyttää pidemmälle menevää arviota.
* Toistaiseksi esim. lupa'''viranomainen''' ei yleensä edellytä tämänkaltaista tietoa, mutta tilanne voi lähivuosina muuttua:


:'''''Esimerkkinä''' odotettavissa olevasta kehityksestä mainittakoon '''ympäristömeludirektiivi''', jonka mukaan melusta aiheutuvat vaikutukset ja meluntorjuntatoimien hyödyt tulisi arvioida altistusvastefunktioita käyttäen (ts. tapausmäärinä), kun tehdään direktiivin mukaisia meluselvityksiä ja  meluntorjuntasuunnitelmia väestökeskittymille ja pääliikenneväylille.''


* Terveysvaikutusten arviointiin tarvitaan – altistusjakauman ohella – monia muitakin ja vielä epävarmemmin tunnettuja lähtötietoja (etenkin altistusvastefunktiot sekä tautitaakkalaskennassa haittapainokertoimet), jotka kasvattavat laskentatulosten '''kokonaisepävarmuutta'''.
Ympäristömelun ohjearvot on asetettu yhteiskuntapoliittisena kompromissina tasoille, joiden alittuessakin terveyshaittoja tiedetään aiheutuvan osalle väestöstä. Tämä kompromissi on jouduttu tekemään, koska äänen kokeminen vaihtelee suuresti yksilöittäin ja näin ollen melulle herkimpienkin asukkaiden suojaaminen aiheuttaisi yhteiskunnalle liian suuret kustannukset. Ohjearvojen alittuminen ei siis takaa terveyshaitoilta välttymistä. Ohjearvojen alittuminen kertoo kuitenkin sen, että suurin osa kohdeväestöstä välttyy todennäköisesti terveyshaitoilta.


=== Tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän valintapolku ===


'''Alla ehdotetaan''', miten melun terveysvaikutuksia voidaan arvioida kaivosalueen ympäristön väestölle. Ehdotus sisältää suositukset käytettäviksi arviointiperiaatteiksi ja -menetelmiksi siitä riippuen, mikä on arvioinnin lähtötilanne ja mitkä ovat sen tavoitteet.  
Ainoastaan tulosmuuttujat 3–5 tuottavat numerotietoa varsinaisista '''terveysvaikutuksista'''. Ne antavat täsmällisempää tietoa melun vaikutuksista. Ympäristömeludirektiivin mukaan melusta aiheutuvat vaikutukset ja meluntorjuntatoimien hyödyt tulisi arvioida altistusvastefunktioita käyttäen (ts. tapausmäärinä), kun tehdään direktiivin mukaisia meluselvityksiä ja meluntorjuntasuunnitelmia väestökeskittymille ja pääliikenneväylille.<ref>Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002 /49 /EY ymopäristön melun arvioinnista ja hallinnasta. 25.6.2002.</ref>


1) Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa arvio meluhaitasta joudutaan tekemään erilaisen tiedon pohjalta kuin kaivoksen jo toimiessa, menetelmäkuvaus on jaettu osiin '''A''' (arviointi '''suunniteltavana olevalle''' kaivokselle) ja '''B''' (arviointi '''toiminnassa olevalle''' kaivokselle).


* Valitse soveltuva lähtötilanne tämän pääjaon mukaisesti.
Terveysvaikutusten arviointiin tarvitaan – altistusjakauman ohella – monia muitakin ja vielä epävarmemmin tunnettuja lähtötietoja (etenkin altistusvastefunktiot sekä tautitaakkalaskennassa haittapainokertoimet), jotka kasvattavat laskentatulosten '''kokonaisepävarmuutta'''.


2) Kysymykseen tulevat tulosmuuttujatyypit (kts. yllä 1–4) riippuvat käytettävissä olevan tiedon määrästä ja arvioinnin tavoitteista (mitä, kenelle).
=== Tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän valintapolku ===


* Valitse parhaiten soveltuva(t) tulosmuuttujatyypit siten, että kaivoksen terveysvaikutuksista saadaan mahdollisimman tarkoituksenmukaista tietoa em. seikat huomioon ottaen. Pohdi, kuinka pitkälle jalostettua tietoa on mielekästä tuottaa ja kuinka suuri kokonaisepävarmuus tuloksissa siedetään.


3) Arvioinnin täsmällinen (ala)menetelmävalinta miltei aina riippuu lisäksi vaadittavien lähtötietojen yksityiskohtaisuudesta sekä vaihtoehtoisten menetelmien tarkkuudesta, työläydestä ja kustannuksista.
Alla ehdotetaan, miten melun terveysvaikutuksia voidaan arvioida kaivosalueen ympäristön väestölle. Ehdotus sisältää suositukset käytettäviksi arviointiperiaatteiksi ja -menetelmiksi siitä riippuen, mikä on arvioinnin lähtötilanne ja mitkä ovat sen tavoitteet.


* Valitse soveltuvat alamenetelmät allaolevien suositusten mukaisesti (LISÄTÄÄN MYÖHEMMIN?).
Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa arvio meluhaitasta joudutaan tekemään erilaisen tiedon pohjalta kuin kaivoksen jo toimiessa, menetelmäkuvaus on jaettu vastaavasti:
===='''A. Arviointi suunniteltavana olevalle kaivokselle'''==== 
===='''B. Arviointi toiminnassa olevalle kaivokselle'''====


==A. Meluhaitan arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa==


RAAKILE, KYPSYY JA TÄYDENTYY...
* Valitse soveltuva lähtötilanne tämän pääjaon mukaisesti.


'''Yleistä:'''


Suunnitteluvaiheessa meluhaittaa ei voida määrittää mittauksin altistuvassa kohteessa, joten arviointi on perustettava '''leviämismallinnukseen''' käyttäen kaupallisia tai avoimesti saatavia laskentaohjelmia.
Kysymykseen tulevat '''tulosmuuttujatyypit''' (kts. yllä 1–4) riippuvat käytettävissä olevan tiedon määrästä ja arvioinnin tavoitteista (mitä, kenelle).


Lähtötietojen hallintaan ja tulosten tarkastelemiseen ja visualisointiin tarvitaan useimmiten jonkinlainen '''paikkatieto-ohjelmisto''' (GIS, ''geographic information system''). Tarvittavat GIS-toiminnallisuudet voivat myös olla liitettynä osaksi kaupallista laskentamallia (tai päinvastoin).


<font color=red>'''Arviointi suositellaan tehtävän ja kuvattavan seuraavasti:'''</font>
* Valitse parhaiten soveltuva(t) tulosmuuttujatyypit siten, että kaivoksen terveysvaikutuksista saadaan mahdollisimman tarkoituksenmukaista tietoa edellämainitut seikat huomioon ottaen. Pohdi, kuinka pitkälle jalostettua tietoa on mielekästä tuottaa ja kuinka suuri kokonaisepävarmuus tuloksissa siedetään.


Ensin arvioidaan, onko meluhaittojen arviointi tarpeen vai ei:


* Meluhaitan arviointi voidaan hyvällä syyllä '''sivuuttaa''' sellaisessa tapauksessa,
Arvioinnin täsmällinen (ala)menetelmävalinta miltei aina riippuu lisäksi vaadittavien lähtötietojen yksityiskohtaisuudesta sekä vaihtoehtoisten menetelmien tarkkuudesta, työläydestä ja kustannuksista.
** ...jossa kaivoksen etäisyys lähimmistä altistuvista asuinrakennuksista, herkistä kohteista ja virkistysalueista on selkeästi niin suuri ("suojaetäisyys"), että koetun meluhaitan aiheutumista voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä meluherkillekin altistujille...
** ...ja jossa ei myöskään ole erityisiä perusteita olettaa lähiympäristön luonnon eliöstön kärsivän kaivoksen tuottamasta melusta.  


* SELVITÄ, voidaanko em. "suojaetäisyys" määrittää yleispätevästi? Tämä nopeuttaisi päätöksentekoa joissakin epäselvissä tapauksissa.
==A. Meluhaitan arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa==
: Voidaanko siis pukea tämä muotoon, että "leviämismallinnusta ei tarvita, jos lähimmän altistuvan kohteen etäisyys ylittää suojetäisyyden X (jonka arvo määräytyy kaivoksen melupäästöistä)."


'''Jos''' arviointi todetaan tarpeelliseksi, seuraavaksi on syytä päättää arviointiin käytettävän paikkatiedon '''riittävä yksityiskohtaisuuden taso:'''


* Jos etäisyys kaivoksen keskipisteestä lähimpiin altistuviin kohteisiin on moninkertainen (TÄSMENNÄ) kaivoksen suurimpaan läpimittaan verrattuna ja kaivoksen ja em. kohteiden väliin jäävä maasto on suhteellisen tasaista, mallinnusta voidaan yksinkertaistaa esittämällä '''koko kaivosalue pistelähteenä'''. Tällöin tullaan toimeen huomattavasti karkeammilla lähtötiedoilla ja samalla laskentakapasiteetin tarve pienenee olennaisesti (ts. laskenta nopeutuu ja/tai voidaan käyttää yksinkertaisempaa laskentamenetelmää).


* Muussa tapauksessa melun leviäminen on arvioitava käyttäen yksityiskohtaista mallinnustapaa, jossa kaivosalue kuvataan '''3-ulotteisesti'''. Laskennan mutkikkuuden vuoksi tähän tarvitaan yleensä kaupallinen melun päästö-leviämismalli.


===Melupäästöjen arviointi===


'''Tavoitteena''' on kuvata kaivostoiminnan tuottamat melupäästöt sillä tarkkuudella kuin on tarpeellista päästötietojen syöttämiseksi melun leviämismalliin.


Mallinnukseen '''tarvittavat lähtötiedot''' (alla) on valtaosaksi hankittava 3-ulotteisena paikkatietona.
Suunnitteluvaiheessa meluhaittaa ei voida määrittää mittauksin altistuvassa kohteessa, joten arviointi on perustettava '''leviämismallinnukseen''' käyttäen kaupallisia tai avoimesti saatavia laskentaohjelmia.


Huom. Allaoleva vaatimusmäärittely koskee tilannetta, jossa leviämismallinnus tehdään 3-ulotteisesti kuvatulle kaivokselle. '''Jos kaivos on suhteellisen kaukana''' altistuvista kohteista ja päätetään karkeistaa pistelähteeksi (kts. edellä kpl XXX), allaolevat yksittäisten piste- ja aluelähteiden tiedot voidaan yksinkertaistaa '''pistelähteiksi''', joiden kuvitellaan sijaitsevan kaivosalueen likimääräisessä keskipisteessä.
* Kaivosaluetta palvelevat liikenneväylät on kuitenkin useimmiten mallinnettava perinteiseen tapaan viivalähteinä, koska ne muodostavat kaivosta huomattavasti laajemman päästölähteen.


Tarvittavat lähtötiedot kullekin '''pistelähteelle:'''
Lähtötietojen hallintaan ja tulosten tarkastelemiseen ja visualisointiin tarvitaan useimmiten jonkinlainen '''paikkatieto-ohjelmisto''' (GIS, ''geographic information system''). Tarvittavat GIS-toiminnallisuudet voivat myös olla liitettynä osaksi kaupallista laskentamallia (tai päinvastoin).
* sijainti
* äänitehotaso taajuuskaistoittain
** ja sen vrk-jakauma
* mahdollinen suuntaavuus


Tarvittavat lähtötiedot kullekin '''viivalähteelle:'''
* tiegeometria
* liikennetiheys tavanomaisille kuljetusajoneuvoille
** ja sen vrk-jakauma
** ajoneuvotyyppijakauma (raskas / keskiraskas / kevyt)
** ja sen mahdollinen vrk-vaihtelu
* vapaasti liikkuville kaivostyökoneille myös: äänitehotaso taajuuskaistoittain


Tarvittavat lähtötiedot kullekin '''aluelähteelle:''' (esim. pyöräkuormaajat, jotka risteilevät tietyllä alueella ilman vakioreittejä)
* geometria
* äänitehotaso taajuuskaistoittain
** ja sen vrk-jakauma


'''Äänitehotasot''' saadaan joko laitevalmistajilta, kirjallisuudesta (tutkimusraportit, YVA-selostukset yms.) tai suorittamalla/teettämällä päästömittauksia vastaavanlaisista toiminnassa olevista kohteista (laitokset, työkoneet).
'''Arviointi suositellaan tehtävän ja kuvattavan seuraavasti:'''


* kts. esim. Finn-Nickel 2008. Valkeisenrannan YVA-selostus (B-osa). Liite 5
*Ensin arvioidaan, onko meluhaittojen arviointi tarpeen vai ei:
* muut tietokannat? esim. [http://www.softnoise.com/sourcedb.htm SourceDB]


Huom. Toimintojen '''ajallinen kehitys''' on otettava huomioon arvioinnissa. Koska kaivosalueen laajuus yleensä muuttuu elinkaaren mittaan, mallinnus voi olla tarpeen tehdä kaivoksen elinkaaren eri vaiheille erikseen – siinä määrin kuin tuleva kehitys on ennakoitavissa.


* Muuttuvia tietoja voivat olla etenkin päästölähteiden (kiinteät + liikenne) sijainti ja aktiivisuus, maaston korkeusmalli, maanpeite sekä altistuvat kohteet.
Meluhaitan arviointi voidaan sivuuttaa tapauksessa,
::*jossa kaivoksen etäisyys lähimmistä altistuvista asuinrakennuksista, herkistä kohteista ja virkistysalueista on selkeästi niin suuri ('''"suojaetäisyys"'''), että koetun meluhaitan aiheutumista voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä meluherkillekin altistujille
::* ja jossa ei myöskään ole erityisiä perusteita olettaa lähiympäristön luonnon eliöstön kärsivän kaivoksen tuottamasta melusta.  


===Melun leviämisen arviointi ===


<u>'''Kysymys'''</u>
* Selvitä, voidaanko em. "suojaetäisyys" määrittää yleispätevästi?


Miten mallinnetaan kaivoksen ympäristössä aiheuttamat melutasot siten, että tulosten mittasuureet ja tarkastelulaajuus soveltuvat altistumisen arviointiin sekä ohjearvotarkasteluun ja/tai terveysvaikutusten laskentaan?
Voidaanko tämä pukea muotoon, että "leviämismallinnusta ei tarvita, jos lähimmän altistuvan kohteen etäisyys ylittää suojetäisyyden X (jonka arvo määräytyy kaivoksen melupäästöistä)."


<u>'''Tulosmuuttujien määrittely'''</u>


'''Mittasuureet''', käyttötarkoituksen mukaan:
* Jos arviointi todetaan tarpeelliseksi, seuraavaksi on syytä päättää arviointiin käytettävän '''paikkatiedon riittävä yksityiskohtaisuuden taso''':
* ohjearvotarkasteluun:
: L<sub>Aeq07–22</sub>
: L<sub>Aeq22–07</sub>
* terveysvaikutusten laskentaan:
: L<sub>den</sub>
: L<sub>night</sub>


Laskennan '''rajaukset:'''


* laskentapisteiden tiheys:
Jos etäisyys kaivoksen keskipisteestä lähimpiin altistuviin kohteisiin on moninkertainen kaivoksen suurimpaan läpimittaan verrattuna ja kaivoksen ja em. kohteiden väliin jäävä maasto on suhteellisen tasaista, mallinnusta voidaan yksinkertaistaa esittämällä '''koko kaivosalue pistelähteenä'''. Tällöin tullaan toimeen huomattavasti karkeammilla lähtötiedoilla ja samalla laskentakapasiteetin tarve pienenee olennaisesti (ts. laskenta nopeutuu ja/tai voidaan käyttää yksinkertaisempaa laskentamenetelmää).
: WG-AEN GPG suosittelee käytettävän 10 m:n hilaväliä, tai muuttuvatiheyksistä laskentapisteverkkoa, jossa laskentapisteiden etäisyys 10 m ja muualla 10–30 m


* maantieteellinen alue:
: rajataan riittävän laajasti siten, että kaikki olennaisesti altistuvat kohteet tulevat arvioinnin piiriin, ts. tarkasteltavat melutasot ovat:
:: '''L<sub>Aeq07–22</sub> &ge; 43 dB''' (ohjearvotarkastelu: 55 dB)
:: '''L<sub>Aeq22–07</sub> &ge; 38 dB''' (ohjearvotarkastelu: 45 dB)
:: '''L<sub>den</sub> &ge; 45 dB'''
:: '''L<sub>night</sub> &ge; 40 dB'''
: HUOM. Jos arviointia käytetään yksinomaan ohjearvotarkasteluun, voidaan käyttää suluissa olevia arvoja. Suluttomia arvoja kuitenkin suositellaan silloinkin ja aina terveysvaikutuslaskentaan. (Kahden dB:n ero perinteisten ja EU-indikaattorien välillä johtuu laskentakorkeuden erosta, joka aiheuttaa n. 1–2 desibelin eron tuloksiin.)


<u>'''Ilmiön fysikaalis-matemaattinen esitys'''</u>
Muussa tapauksessa melun leviäminen on arvioitava käyttäen yksityiskohtaista mallinnustapaa, jossa kaivosalue kuvataan '''3-ulotteisesti'''. Laskennan mutkikkuuden vuoksi tähän tarvitaan yleensä kaupallinen melun päästö-leviämismalli.


Lasketaan tulokset lähtötiedoista alla suositeltujen laskentamallien mukaisesti.


Suositellut laskentastandardit:
===Melupäästöjen arviointi===
* ei-liikennelähteet: '''ISO 9613'''
* liikennelähteet: '''NORD2000''' (TARKISTA, mitä on eniten käytetty. Entä Nordic 1996, HARMONOISE?)


<u>Tarvittavat '''lähtötiedot'''</u> (valtaosaksi 3-ulotteisena paikkatietona):
* melupäästöt
: Huom: Kaupallista laskentaohjelmistoa käytettäessä melun päästöjen ja leviämisen laskennat on integroitu yhteen, joten kummankin osamallin tarvitsemat lähtötiedot syötetään ohjelmistoon samalla kertaa. Ohjelmiston välituloksenaan laskemia päästömallin tuloksia ei siis välttämättä raportoida/tarkastella erikseen missään vaiheessa (TARKISTA).
* maaston [http://www.maanmittauslaitos.fi/digituotteet/korkeusmalli-2-m korkeusmalli, 2 m] (sis. myös rakennukset ja muut rakennelmat)
: Maanmittauslaitokselta, maksullinen (ei kallis)
* maanpeite (esim. 25 metrin rasteri)
: CORINE, ilmainen
* säätiedot (tarvitaanko? selvitä: NORD2000, NMPB, Harmonoise)
: Ilmatieteen laitokselta (luultavasti maksullinen?, jos pidemmän ajan tilastoja)
* rakennusten korkeustiedot
** Huom. Käytetään vain korkeusmallin täydentäjänä lähinnä siinä tilanteessa, jos tarkkaa (2 m:n) korkeusmallia ei tarkastelualueelle ole vielä saatavissa.
::VRK:n "rakennustiedot" sisältävät rakennusten kerroslukumäärät, joiden perusteella korkeudet voi karkeasti arvioida esim. kaavalla '''3 m × (kerrokset + 0.5)''' (TARKISTA esim. WSP:n END R2 -esitys).


<u>'''Laskennan käytännön toteutus'''</u>
====Melumallinnuksen lähtötiedot====


Käytetään '''kaupallista laskentaohjelmaa''':
Melumallinnuksen suorittamista varten on kerättävä joukko lähtötietoja. Melun leviämisen kannalta olennaisimpia lähtötietoja ovat


* Syötetään ohjelmaan lähtötiedot. Kirjataan ylös myös mahdolliset muut tarvittavat lähtötiedot ja tekniset laskentaparametrit (laskentatarkkuus ja -tehokkuus ym. valinnat; kts. GPG Appendix 1 stepit).
*'''kaivostoimintojen ja louhoksen sijainti- ja korkeustiedot'''
: Huom. Koska laskenta-ajoja saatetaan suorittaa käyttäen lukuisia erilaisia lähtötietoyhdistelmiä, huolellinen '''ajokirjanpito''' on välttämätön. Ainakin "lopullisen" laskenta-ajon kaikki lähtötiedot on jollakin tapaa kirjattava ylös. Tähän on kehitettävä jokin järjestelmällinen tapa, mutta ongelma on haastava, koska lähtötiedot sisältävät hyvin monentyyppisiä tietoja (2-arvoisista valintamuuttujista shapefile-tiedostoryhmiin). Kätevintä olisi, jos laskentaohjelmasta saa jonkinlaisen raporttitulosteen, joka sisältää kaikkien käsinsyötettävien lähtötietojen arvot (varsinaiset muuttuja-arvot ja epäsuorasti syötettävät tiedot kuten tiedostonimet; pvm ja kellonaika luonnollisesti aina myös).
*'''melulähteiden melupäästö- ja sijaintitiedot''' sekä
::Ratkaistaan tämä myöhemmin.
*'''tarkasteltavan alueen maaston korkeustiedot'''.  
* Ohjelman laskema meluvyöhykekartta eksportoidaan (sopiva esitystapa: kts. alla).
* Tallennetaan Opasnet-tietokantaan paitsi <u>meluvyöhykekartta</u> myös tieto siitä, mistä löytyy <u>luettelo kaikista lähtötiedoista.</u>


Tietokannasta (tai ko. muuttujasivulta) em. tulos on haettavissa lähtötiedoksi jatkolaskentaan (esim. altistusjakauman laskemista varten tai ohjearvotarkasteluun).


<u>'''Tulosmuuttujien esitystapa'''</u>


* karttatason tyyppi (TÄSMENNÄ; kts. esim. EMPARAn tulokset):
Altistumisen arviointia varten on hankittava tiedot lähimmistä häiriintyvistä kohteista (asuin- ja vapaa-ajan rakennukset, sairaalat, päiväkodit, virkistysalueet jne.). Kaivoksen toimintojen tiedot hankitaan mahdollisuuksien mukaan olemassa olevista toimintasuunnitelmista. Melulähteiden äänitehotasot saadaan joko laitevalmistajilta, kirjallisuudesta (tutkimusraportit; YVA-selostukset, esimerkiksi Finn-Nickel, Valkeisenrannan YVA-selostus (Finn-Nickel 2008)<ref>Finn-Nickel 2008. Leppävirran Valkeisenrannan kaivoshanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Liite 5. Melulaskennan melukohteet ja niiden painotetut äänitasot.</ref>, muut tietokannat, esimerkiksi SourceDB, www.softnoise.com) tai suorittamalla/teettämällä päästömittauksia vastaavanlaisista toiminnassa olevista kohteista (laitokset, työkoneet).
: vektorihila? (esim. point-shapefile; onko turhan tiheä alueilla, joilla ei altistujia)?
: sama-arvokäyrästö? (esim. polygon-shapefile; menisi pienimpään tilaan; kärsiikö tarkkuus?)
: neliörasteri? (ei optimaalinen, koska kattaa vain suorakulmion muotoisen alueen)  
* koordinaatisto: YKJ (=KKJ3)


=== Altistumisen arviointi ===


<u>'''Kysymys'''</u>
Melulähteiden tarvittavia lähtötietoja ovat
*'''piste-, viiva- ja aluelähteille sijainti'''
*'''reitti tai aluerajaus''' (x,y,z)
*'''äänitehotaso taajuuskaistoittain ja sen vuorokausijakauma''' sekä
*'''mahdollinen suuntaavuus'''.


Miten mallinnetaan altistuvien asukkaiden (sekä asuinrakennusten ja herkkien kohteiden) '''altistumisjakaumat''' siten, että tulosten mittasuureet ja laskentamenetelmä täyttävät jatkotyövaiheiden ja/tai viranomaisten (esim. ohjearvotarkastelu,  tapausmäärälaskenta) asettamat vaatimukset?


<u>'''Tulosmuuttujien määrittely'''</u>
Liikennemelulähteille lähtötietoja ovat
*'''tiegeometria'''
*'''liikennetiheys tavanomaisille kuljetusajoneuvoille ja sen vuorokausijakauma'''
*'''ajoneuvotyyppijakauma''' (raskaan liikenteen osuus) ja sen mahdollinen '''vuorokausivaihtelu'''. 


Tavoitteena on määrittää
* altistuvien '''asukkaiden''' lukumäärä '''per meluvyöhyke'''
* altistuvien '''asuinrakennusten''' lukumäärä '''per meluvyöhyke'''
* kuhunkin '''herkkään kohteeseen''' (hoito- ja oppilaitokset) kohdistuva altistumistaso yksittäin.


'''Mittasuureet''', käyttötarkoituksen mukaan:
Maaston korkeustiedot hankitaan esim. Maanmittauslaitoksen latauspalvelusta. Mikäli mallinnuksissa halutaan käyttää hyväksi maanpeitetietoja, voidaan ne hankkia CORINE-palvelusta. Myös maanpeitteen tyyppi (kova, pehmeä, puusto) vaikuttaa melun leviämiseen.


1) Terveysvaikutusten laskentaan:


Jotta altistumistiedot olisivat yhteensopivat paitsi END-mittasuureiden myös tärkeimpien altistusvastefunktioiden kanssa, ne kannattaa määrittää WG-AEN GPG:n (ref. XXX) mukaisesti mittasuureina '''L<sub>den</sub>''' ja '''L<sub>night</sub>:'''
* rakennusten meluisimmalle julkisivulle
: laskentapisteet tulee sijoitella 3 metrin välein rakennusten ulkoseinustoilla
* 4 metrin korkeudella maanpinnasta
:PÄÄTETTÄVÄ: Kannattaisiko 1-kerroksisille rakennuksille käyttää laskentakorkeutena kuitenkin 2 metriä (kuten GPG sallii; TARKISTA)?
* tarkasteltavan asunnon julkisivusta tapahtuvaa heijastusta ei sisällytetä melutasoon
* samaa altistustasoa käytetään kaikille samassa rakennuksessa asuville.


2) Ohjearvotarkasteluun:
Useimmat laskentastandardit laskevat melun leviämisen vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa (lievä myötätuuli melulähteestä laskentapisteeseen, pieni lämpötilainversio). Osa standardeista mahdollistaa tarkempien säätilatietojen syöttämisen mallinnusohjelmaan, jolloin voidaan käyttää hyväksi Ilmatieteenlaitoksen säätilastoja tai muuta mittaustietoa mahdollisuuksien mukaan.


Jotta altistumistiedot täyttäisivät viranomaisvaatimukset, ne on myös määritettävä YM:n ohjeiden (ref. XXX) mukaisesti mittasuureina '''L<sub>Aeq07–22</sub>''' ja '''L<sub>Aeq22–07</sub>:'''
* 2 metrin korkeudella maanpinnasta
* muutoin kuten edellä (TARKISTA: heijastukset, meluisin julkisivu?)


Laskennan '''rajaukset:'''
Melulle altistumisen arviointia varten tarvitaan rakennusten tiedot (sijainti korkeus) ja asukasmäärät. Rakennusten sijainnit löytyvät pääasiassa Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistoista. Asukasmäärät ja kerrosluvut saadaan esimerkiksi Väestörekisterikeskuksen Rakennustieto-aineistosta.


* maantieteellinen alue (rajattu jo leviämismallinnuksen yhteydessä)


<u>'''Ilmiön fysikaalis-matemaattinen esitys'''</u>
Toimintojen ajallinen kehitys on otettava huomioon arvioinnissa. Koska kaivosalueen laajuus yleensä muuttuu elinkaaren mittaan, mallinnus voi olla tarpeen tehdä kaivoksen elinkaaren eri vaiheille erikseen – siinä määrin kuin tuleva kehitys on ennakoitavissa. Muuttuvia tietoja voivat olla etenkin päästölähteiden (kiinteät + liikenne) sijainti ja aktiivisuus, maaston korkeusmalli, maanpeite sekä altistuvat kohteet.


Melun leviämismalli on kuvattu edellä. Altistumisen määrittäminen tarkoittaa tämän mallin tulosten laskemista ainoastaan valituissa tarkastelupisteissä (altistuvat kohteet) ja olettaen, että kulloinkin tarkasteltavana olevasta julkisivusta ei aiheudu äänen heijastumista.
====Melun leviämisen ja altistumisen arviointi====
: VARMISTA, että näin oletetaan myös YM:n laskentaohjeissa.


<u>Tarvittavat '''lähtötiedot'''</u> (valtaosaksi 3-ulotteisena paikkatietona):


* asukkaat rakennuksittain
Kaivosympäristön melutasojen mittasuureet valitaan tulosten käyttötarkoituksen mukaan. Viranomaisten edellyttämää ohjearvotarkastelua varten käytetään päivä- ja yöajan keskiäänitasoja (L<sub>Aeq_07-22</sub> ja L<sub>Aeq_22-07</sub>). Kun tarkastellaan melun terveysvaikutuksia tai kun tehdään Euroopan ympäristömeludirektiivin mukaista tarkastelua, käytetään vuorokausimelutasoa (päivä-ilta-yömelutaso, L<sub>den</sub>) ja yömelutasoa (L<sub>night</sub>).
: esim. VRK:n "Rakennustiedot"-aineistosta


* rakennusten korkeustiedot
** Huom. Korkeustietoja saatetaan tarvita vain sen selvittämiseksi, onko rakennus 1- vai useampikerroksinen: Jos rakennus on 1-kerroksinen, ei ole ehkä mielekästä käyttää 4 metrin laskentakorkeutta vaikutusarviointiin. Tämä kysymys on kuitenkin epäselvä ja pulmallinen, sillä kansainvälisistä väestötutkimuksista johdetut altistuvastefunktiot ovat peräisin tutkimuksista, joissa on voitu käyttää joko 2 metrin tai 4 metrin laskentakorkeutta. Mitä tulee END-meluselvityksiin, ainakin Helsingissä laskentapistekorkeus asetettiin vakioksi 4 metriin (TARKISTA ref. XXX), vaikka osa asuinrakennuksista oli sitä matalampia.
** Ohjearvotarkasteluissa tähän laskentakorkeuskysymykseen saattaa kuitenkin olla jokin YM:n ohje (SELVITÄ).
:: VRK:n Väestötietojärjestelmässä (VTJ) "rakennustiedot" sisältävät rakennusten kerroslukumäärät, joiden perusteella korkeudet voi karkeasti arvioida esim. kaavalla '''3 m × (kerrokset + 0.5)''' (TARKISTA esim. WSP:n END R2 -esitys).


* herkät kohteet:
Ohjearvojen mukaisessa ulkomelutarkastelussa melutasot lasketaan 2 metrin korkeudelle maanpinnasta. Ympäristömeludirektiivin mukaisessa vuorokausimelutarkastelussa ja terveysvaikutuksia tarkasteltaessa melutasot lasketaan 4 metrin korkeudelle maanpinnasta rakennusten meluisimmalle julkisivulle. Tapauskohtaisesti voidaan tässäkin käyttää 2 metriä, kuten Euroopan komission työryhmän Good Practice Guide (WG-AEN GPG) esittää. Työryhmä esittää melun laskentapisteverkon laskentapisteiden etäisyydeksi toisistaan 10 metriä.  
** sairaalat, päiväkodit ja muut hoitolaitokset; koulut ja muut oppilaitokset
:: Näitä on niin vähän ja kohteet löytyvät helposti monilta kartta-aineistoista, että ko. paikkatieto voidaan laatia käsityönä.


Jos on tarpeen arvioida '''suunnitteilla olevan asutuksen''' (tai herkkien kohteiden) altistumista, käytetään tuoreinta saatavilla olevaa maankäyttösuunnitelmaa (yleis- tai asemakaava), ja arvioidaan sen perusteella todennäköisesti rakennettavien uudisrakennusten oletettavat sijainnit ja edelleen em. asuntoihin odotettavissa olevat asukaslukumäärät. Niiden perusteella lasketaan odotettavissa olevat altistumistiedot.


<u>'''Laskennan käytännön toteutus'''</u>
Melutasot esitetään alkaen 40 dB:stä, jolloin kaikki olennaiset altistuvat kohteet tulevat tarkastelun piiriin (herkkien kohteiden yöajan ohjearvo on 40 dB). Melualueet esitetään 5 dB:n välein.  
 
Käytetään samaa edellä kuvattua '''kaupallista leviämislaskentaohjelmaa''', joka laskee (VARMISTA) altistumisjakaumat suoraan päästötiedoista lähtien (kts. leviämismallinnus).
 
* Syötetään ohjelmaan lähtötiedot. Kirjataan ylös myös mahdolliset muut tarvittavat lähtötiedot ja tekniset laskentaparametrit.
: Huom. huolellinen '''ajokirjanpito''' (kts. leviämismallinnus).
* Ohjelman raportoimat altistumisjakaumat (kullekin mittasuureelle L<sub>Aeq07–22</sub>, L<sub>den</sub>, ...) eksportoidaan ja muunnetaan tarvittaessa helppolukuisemmaksi (kts. "Tulosmuuttujien esitystapa").
* Tallennetaan Opasnet-tietokantaan sekä <u>altistumisjakaumat</u> että tieto siitä, mistä löytyy <u>luettelo kyseisen tuloksen lähtötiedoista.</u>
 
Opasnet-kannasta em. tulos on haettavissa lähtötiedoksi jatkoanalyyseihin (esim. terveysvaikutusten laskentaan).
 
<u>'''Tulosmuuttujien esitystapa'''</u>
 
'''Asukkaiden''' altistusjakaumat:
* taulukkona:
{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | mittasuure
! scope="col" | meluvyöhykkeen alaraja (dB)
! scope="col" | meluvyöhykkeen yläraja (dB)
! scope="col" | altistuvia asukkaita
|-
| L<sub>den</sub> || 45 || 46 || 10
|-
| ... || ... || ...|| ...
|}


Meluvyöhykkeet rajataan mieluiten 1 dB:n (enint. 5 dB:n) välein.


'''Asuinrakennusten''' altistusjakaumat:
Altistuvien asukkaiden (sekä asuinrakennusten ja herkkien kohteiden) altistumisjakaumat esitetään jatkotarkastelua varten tarvittaessa seuraavasti:
* kuten edellä, mutta asukkaiden tilalla "asuinrakennuksia (kpl)"
*'''Altistuvien asukkaiden lukumäärä per meluvyöhyke'''
*'''altistuvien asuinrakennusten lukumäärä per meluvyöhyke''' sekä
*'''kuhunkin herkkään kohteeseen''' (hoito- ja oppilaitokset) '''kohdistuva altistumistaso yksittäin'''.


Ylläolevat tulokset esitetään myös graafisesti, histogrammeina.


'''Herkille kohteille:'''
Jos on tarpeen arvioida suunnitteilla olevan asutuksen (tai herkkien kohteiden) altistumista, käytetään tuoreinta saatavilla olevaa maankäyttösuunnitelmaa (yleis- tai asemakaava)  ja arvioidaan sen perusteella todennäköisesti rakennettavien uudisrakennusten oletettavat sijainnit ja edelleen edellä mainittuihin  asuntoihin odotettavissa olevat asukaslukumäärät. Niiden perusteella lasketaan odotettavissa olevat altistumistiedot.
* taulukkona:
{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | kohteen nimi
! scope="col" | mittasuure
! scope="col" | ulkomelutaso (dB)
|-
| kirkonkylän koulu || L<sub>den</sub> || 52
|-
| ... || ... || ...
|-
| aluesairaala || L<sub>night</sub> || 48
|-
| ... || ... || ...
|}


=== Terveysvaikutusten arviointi ===
=== Terveysvaikutusten arviointi ===


==== Ohjearvotarkastelun avulla ====


<u>'''Kysymys'''</u>
Kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa mallittamalla ja arvioimalla saatuja melutasoja voidaan verrata meluun liittyviin ohje- ja raja-arvoihin: onko todennäköistä, että melutasot pysyvät sallituissa rajoissa, eivätkä aiheuta viihtyvyys- ja terveyshaittaa, jota kaivoksen ympäristössä ei voida hyväksyä?


Miten määritetään tunnetusta kaivosmelulle altistumisesta aiheutuvat ympäristömelun...
==B. Meluhaitan arviointi toiminnassa olevalle kaivokselle ==
: a) '''laki'''perustaisten
: b) '''terveys'''perustaisten
...'''ohjearvojen ylittymiset''' siten, että kaivosmelun erityislaadusta johtuvat ''haittakorjaukset'' otetaan huomioon...
: a) '''viranomaisohjeiden''' mukaisesti
: b) '''terveysvaikutusten''' kannalta parhaiten perustellulla tavalla?


<u>'''Tulosmuuttujien määrittely'''</u>


* ''lakiperustaisen'' ohjearvon ylitys: tapaukset rakennuksina ja asukkaina
Toisin kuin suunnitteluvaiheen tilanteessa, toiminnassa olevan kaivoksen aiheuttamista ympäristömeluhaitoista voidaan hankkia suoraa tietoa objektiivisin ympäristö- ja tarvittaessa '''sisämelumittauksin''' sekä altistuville asukkaille (ja muille kohteille kuten lähistön oppi- ja hoitolaitoksille) '''suunnatuin kyselyin'''. Lisäksi toiminnassa olevan kaivoksen toimintojen sijainneista ja korkeustasoista sekä melulähteiden päästöistä saadaan tarvittaessa tarkkaa mittaustietoa mahdollisia melumallinnusten päivitystä varten. 
* ''WHO-ohjearvon'' ylitys: tapaukset rakennuksina ja asukkaina


&rArr; Tulosten taulukointitavat: kts. "esitystavat".


===== <u>'''Ilmiön matemaattinen esitys'''</u> =====
Ympäristömelumittaustulosten avulla voidaan todentaa melumallinnusten oikeellisuus ja toimintaa suunnitella edelleen meluvaikutusten vähentämiseksi.


KESKEN


'''Huomioon otettavia näkökohtia:'''
Mittauksilla saadaan myös tietoa melun '''häiritsevyydestä''' (impulssimaisuus/ kapeakaistaisuus) mittausten yhteydessä tehtävin kuulohavainnoin sekä laskennallisesti mittaustulosten perusteella. Häiritsevyystarkastelun perusteella voidaan tehdä tarkat haittakorjaukset mittaus- ja mallinnustuloksiin.


Haittakorjaukset (impulssimaisuus, kapeakaistaisuus)
* niiden määrittämistavat
** mittaustietoon perustuvat
** aistinvaraisiin havaintoihin perustuvat
* mitä viranomainen edellyttää?
* mikä menetelmä antaa oikean kuvan terveysvaikutusten kannalta?
* tuloksiin sisältyvät epävarmuudet ja ohjearvon ylittymisen/alittumisen osoittaminen
** sovellettavat periaatteet löytyvät esim. Ympäristöministeriön ohjeesta 1/1995<ref name=YmpOhje/> (kpl. 6 ja Liite B)


<u>Tarvittavat '''lähtötiedot'''</u>:


KESKEN, ALUSTAVIA ARVAILUJA
===Terveyshaitan arviointi===


Vaihtoehto 1:
* altistumisjakauma(t), jossa haittakorjaukset jo tehty (osana altistumisen arviointia)


Vaihtoehto 2:
* rakennuskohtaiset altistumistasot ilman haittakorjauksia
* rakennuskohtaiset asukaslukumäärät
* menetelmät haittakorjausten määrittämiseksi


&lArr; SELVITÄ, mikä on vallitseva käytäntö ja paras tapa
Todettua melua verrataan relevantteihin melun '''ohje- ja raja-arvoihin''' (alitukset/ylitykset).


<u>'''Laskennan käytännön toteutus'''</u>


?
Tämän lisäksi arvioidaan '''melun häiritsevyys''' arvioitaviin kohteisiin. 


<u>'''Tulosmuuttujien esitystapa'''</u>


Koostetaulukko:
Kaivoskohteesta riippuen (mm. melulle altistuvan väestön lukumäärä) terveysvaikutuksia voidaan arvioida väestötasolla vaikutusten '''tapausmäärinä''' ja/tai '''tautitaakkana'''. Nämä laskennat on syytä tehdä, kun melulle alstistuva väestömäärä on huomattava (laskelmista saadaan hyödyllistä tietoa irti).


{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | ohjearvon tyyppi
! scope="col" | mittasuure
! scope="col" | ohjearvo
! scope="col" | ylitysten kokonaislukumäärä (kpl)
! scope="col" | ylitys keskimäärin, aritm. ka (dB)
! scope="col" | ylitys keskimäärin, energiaper. (dB)
|-
| VNp 993/1992 || L<sub>Aeq 07–22</sub> || 55 || 7 || 2.6 || 4.1
|-
| WHO || L<sub>night</sub> || 40 || 22 || 5.1 || 6.0
|-
| ... || ... || ... || ... || ... ||
|}


Asuinrakennuskohtaiset ylitykset:
Melun ympäristöterveysvaikutuksia tapausmäärinä Suomessa on arvioitu mm. SETURI-hankkeessa (Hänninen et al. 2010)<ref name=HAN>Hänninen, O., Leino, O., Kuusisto, E., Komulainen, H., Meriläinen, P., Haverinen-Shaugnessy, U., Miettinen, I. & Pekkanen, J. 2010. Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 3:12-35.</ref>. Kyseisessä artikkelissa on laskennassa käytettyjä parametreja, jotka saattavat olla relevantteja tapauskohtaisesti myös kaivosympäristössä. 


{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | ohjearvon tyyppi
! scope="col" | mittasuure
! scope="col" | ohjearvo
! scope="col" | x-koordinaatti
! scope="col" | y-koordinaatti
! scope="col" | ohjearvon ylitys (dB)
|-
| VNp 993/1992 || L<sub>Aeq 07–22</sub> || 55 || 35345343 || 45645645 || 4
|-
| ...
| ...
| ...
| ...
| ...
| ...
|}


Ohjearvon ylitysten jakauma 5 dB:n luokittain:
'''Kyselytutkimuksilla''' saadaan tietoa esimerkiksi asukkaiden kokemasta meluhäiritsevyydestä altistuvissa kohteissa. Melun häiritsevyys suoraan kysyttynä melun kohteeksi joutuvilta sisältää kaikki melualtistumiseen liittyvät komponentit. Siksi se on erittäin suositeltavaa.


{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | ohjearvon tyyppi
! scope="col" | mittasuure
! scope="col" | ohjearvo
! scope="col" | ohjearvon ylitys (dB)
! scope="col" | altistuvia
|-
| VNp 993/1992 || L<sub>Aeq 07–22</sub> || 55 ||  0 &le; ylitys < 5 || 20
|-
| VNp 993/1992 || L<sub>Aeq 07–22</sub> || 55 || 5 &le; ylitys < 10 || 3
|-
| ...
| ...
| ...
|...
|...
|}


Ylläoleva taulukko esitetään myös histogrammina.
Tutkimustulosten tietoja voidaan verrata mallinnus- ja mittaustuloksilla saatuihin melualtistustietoihin ja mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi terveysvaikutusten arvioimisessa sekä toiminnan meluvaikutusten vähentämiseen tähtäävässä toiminnan suunnittelussa.


==== Terveysvaikutusten arviointi '''tapausmäärinä''' ====
==Taustatietoa==


<u>'''Kysymys'''</u>
===Melusta ja sen kuvailemisesta===


Miten mallinnetaan tunnetusta kaivosmelualtistumisesta asukkaille aiheutuvat '''terveysvaikutukset (lisä)tapausmäärinä''' siten, että tulokset kuvastavat luotettavinta tällä hetkellä käytettävissä olevaa tietämystä (ja täyttävät mahdollisen tautitaakkalaskennan asettamat vaatimukset)?
'''"Melu"''' on määritelmän mukaan ei-toivottua tai muutoin haitallista ääntä. '''Ääni''' taas on kuuloaistilla aistittavaa, ilmassa tai muussa kimmoisassa väliaineessa etenevää mekaanista aaltoliikettä (värähtelyä). Korva aistii tähän värähtelyyn liittyvät paineenvaihtelut ja muuntaa ne hermoimpulsseiksi, jotka aivoissa tulkitaan ääneksi.


<u>'''Tulosmuuttujien määrittely'''</u>


Tavoitteena on laskea kaivoksen ympäristön asukkaille aiheutuvat todennäköiset terveysvaikutukset (lisä)tapausmäärinä.
Fysikaalisesti ääniaaltoja luonnehtivia suureita ovat mm.
*'''äänen nopeus''' (huoneenlämpötilassa n. 345 m/s)
*'''taajuus f'''
*'''aallonpituus lambda''' = c/f
*'''aaltojen etenemissuunta''' ja
*'''äänenpaineen värähtelyamplitudi'''.


Em. tavoitteeseen pääsemiseksi on ensin tunnistettava ja valittava ne terveysvaikutukset,
* ...joiden arvioimiseksi on '''riittävän vahva tutkimusnäyttö syy-yhteydestä''' kaivos- tai muun relevantin ympäristömelualtistumisen ja ko. vaikutuksen välillä...
* ...ja joille on myös käytettävissä näyttöön perustuva '''matemaattinen kuvaus''', joka kertoo vaikutuksen voimakkuuden altistumisen funktiona (ts. altistusvastefunktio).


'''Mittasuureet''', käyttötarkoituksen mukaan:
Tervekorvainen ihminen voi aistia ääntä n. taajuuksilla 16 – 16 000 Hz (ns. '''kuuloalue'''), joskin osa ihmisistä voi aistia myös alle 16 Hz:n taajuisia ääniä, jos niitä esiintyy hyvin voimakkaina. Kuulon herkkyys riippuukin äänen taajuudesta: herkimmillään kuulo on 3–4 kHz:n taajuuksilla.


1) Terveysvaikutusten laskentaan:


Kun arvioidaan melun jatkuvia terveysvaikutuksia, mittasuure esitetään '''vallitsevuutena''' (= prevalenssi):
'''Kuulokynnyksellä''' tarkoitetaan pienintä tervekorvaisen nuoren henkilön kuultavissa olevaa äänenpainetta. Taajuudella 1 kHz kuulokynnys on 20 µPa, jota merkitään symbolilla p<sub>0</sub>. Tämä äänenpaine on valittu ns. vertailuäänenpaineeksi, johon suhteuttaen kaikki muut äänenpaineet ilmaistaan.
* esim. "hyvin häiritseväksi kokevien" lukumäärä


Kun arvioidaan melun ohimeneviä tai palautumattomia terveysvaikutuksia, mittasuure esitetään '''ilmaantuvuutena''' (=insidenssi):
* esim. "melun syyksi luettavia sydäninfarkteja vuodessa"


2) Tautitaakkalaskentaan:
Kuvitteellisen pinnan läpäisevän äänienergian määrä on verrannollinen äänenpaineen amplitudin neliöön. Korva pystyy erottamaan voimakkuudeltaan huikeasti vaihtelevia ääniä, joiden äänienergiasisällöt vaihtelevat jopa 10<sup>16</sup>-kertaisesti. Näin laajan vaihtelun vuoksi äänen tai melun "voimakkuuksia" tai "määriä" joudutaan mittaamaan ja kuvaamaan ns. '''tasosuureina''', jotka perustuvat logaritmin ottoon. Tasosuureita merkitään '''L'''-alkuisilla (''level'') symboleilla, jonka perässä oleva alaindeksi täsmentää, mistä nimenomaisesta tasosuureesta on kysymys.


Tautitaakan arvioimisessa eli "DALY-laskennassa" otetaan huomioon paitsi tapausten esiintyvyys (ts. "tapausmäärät") myös mahdollisten ei-palautuviin tapahtumiin (kuolema tai pysyvä vammautuminen) johtavien tapausten ilmaantumisiät. Sellaisille melun terveysvaikutuksille, joihin voi liittyä tällaisia ei-palautuvia muutoksia (esim. sydäninfarkti ja aivohalvaus) tapausmäärät onkin laskettava <b>tarkemmalla erittelyllä:</b> on otettava huomioon, missä iässä ko. tapauksia ilmenee, jotta mahdollinen melun myötävaikuttamasta kuolemasta johtuva elinaikamenetys tai pysyvästä vammautumisesta alkaneen elämänjakson tilastollinen kesto voidaan arvioida.


:''Häiritsevyysvaikutusten'' osalta tämänkaltaista lisäerittelyn tarvetta ei tule, koska häiritsevyyden ei oleteta (ainakaan tautitaakkamallinnuksen kannalta) aiheuttavan palautumattomia muutoksia: häiritsevyyden oletetaan alkavan heti altistumisen myötä ja lakkaavan heti kun altistuminenkin loppuu. Lähtötiedoksi siis riittää pelkkä summatieto siitä, kuinka monelle asukkaalle häiritsevyyshaittaa aiheutuu.
Tasosuureiden yksikkönä on aina '''desibeli'''. Kymmenen desibelin kasvu tarkoittaa aina äänienergian 10-kertaistumista. Siten esim. 30 desibelin kasvu tarkoittaa äänienergian 1000-kertaistumista (10 × 10 × 10).


Laskennan '''rajaukset:'''


* häiritsevyysvaikutuksista (kts. alempana) otetaan tarkasteluun vain ''suuresti'' kiusaantuneet tai ''suuresti'' unihäiriöiset
Keskeisin tasosuure on '''äänenpainetaso''', joka määritellään L<sub>p</sub> = 10 log (p<sup>2</sup> / p<sub>0</sub><sup>2</sup>).
: Tämä käytäntö on ollut vallitseva, kun melun terveysvaikutuksia on arvioitu eri maissa (ref. esim. WHO 2011). Seikkaa ei useinkaan ole täsmällisesti perusteltu, mutta tutkijoiden tausta-ajatuksena on todennäköisesti ollut, että vähemmän kuin "suuresti" häiritsevyyshaittaa kokemista on pidetty suhteellisen lievänä tai liian epävarmasti arvioitavissa olevana ympäristöhaittana. Lisäksi kohtalaisen/lievän meluhaitan kansainvälinen vertailtavuus on voitu mieltää ongelmalliseksi, koska melun haittojen voimakkuusasteita kuvailevat sanalliset määreet eivät eri maissa tehdyissä/tehtävissä kyselytutkimuksissa välttämättä vastaa toisiaan riittävän tarkasti.


===== <u>'''Ilmiön matemaattinen esitys'''</u> =====


KESKEN; tähän alaosioon tulee lisäksi...
"Melumittarilla" eli '''äänitasomittarilla''' pyritään mittaamaan juuri äänenpainetasoa L<sub>p</sub>, joka on siis verrannollinen äänenpaineen neliöön eli äänienergian määrään. Mittaustulos L<sub>p</sub> ei kuitenkaan kuvasta ihmiskorvan kuuleman äänen voimakkuutta oikein, koska mittari mittaa kaikkia taajuuksia samalla herkkyydellä, kun taas korva kuulee pieni- ja korkeataajuisia ääniä monta kertaluokkaa heikommin kuin 3–4 kHz:n taajuisia ääniä. Jotta mittarin "kuulemaa" äänen voimakkuus saataisiin paremmin kuvastamaan ihmiskorvin aistittavaa äänen voimakkuutta, mittarin vastaanottamasta äänisignaalista painotetaan (suodatetaan) eri taajuuksia siten, että '''taajuuspainotus''' vastaa ihmiskorvan herkkyyttä eri taajuuksille. Painotukseen käytetään yleisesti joko ns. A- tai C-painotusta. '''A-painotus''' pyrkii jäljittelemään kuulon herkkyyttä suhteellisen heikoille äänille, '''C-painotus''' suhteellisen voimakkaille äänille.
* vaikutukset, joille riittävä syy-yhteysnäyttö ja HIA-kelpoiset altistusvastefunktiot
* pohdintaa niiden soveltuvuudesta kaivosmelulle
* pohdintaa siitä, millä tavoin haittakorjauksia (impulssimaisuus, kapeakaistaisuus) tulisi käyttää
* lopuksi ehdotus sovellettaviksi laskentakaavoiksi, epävarmuushaarukoineen


Ympäristömelua aiheutuu monenlaisista päästölähteistä, joiden tuottamat melupäästöt ovat varsin erilaisia niin akustisilta ominaisuuksiltaan (esim. spektri, äänitaso, suuntaavuus, näiden ajallinen vaihtelu jne.) kuin alueelliselta esiintyvyydeltään (esim. teollisuus- vs lentomelut). Väestötutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan vain näistä yleisimmin esiintyviä meluja (ts. liikennemeluja) ja niiden yhteyttä terveysvaikutuksiin. Havaitun yhteyden voimakkuutta kuvastavia matemaattisia malleja – ts. altistusvastefunktioita – on näin ollen käytettävissä lähinnä vain ''liikennemeluille'' (tie-, raide- ja lentoliikenne), etenkin jos vaaditaan, että vastefunktio on riittävän luotettava käytettäväksi terveysvaikutusten arviointiin myös muissa kuin alkuperäistutkimuksen tarkasteluväestössä.


<u>Liikennemelun altistusvastefunktioiden soveltuvuudesta kaivosmelun tarkasteluun</u>
A-taajuuspainotettua äänenpainetasoa sanotaan '''A-äänitasoksi''' ja sitä merkitään
L<sub>A</sub> = 10 log (p<sub>A</sub><sup>2</sup> / p<sub>0</sub><sup>2</sup>). '''Ympäristömelu'''kysymyksissä tarkastellaan miltei yksinomaan A-äänitasoja. C-äänitasoja käytetään esim. voimakkaiden yleisötilaisuus- ja työpaikkamelujen enimmäistasojen tarkasteluun.


Vain muutamissa tutkimuksissa on tarkasteltu muita kuin liikennemeluja (esim. teollisuus- ja tuulivoimalamelut) altistusvastefunktion määrittämiseksi. Näistä tutkimuksista saadut vastefunktiot perustuvat kuitenkin niin suppeisiin tutkimusaineistoihin, että ne soveltunevat enintään alustavaan terveysvaikutusten suuruusluokan hahmotteluun – suurin epävarmuuksin. ''Kaivosprosessien aiheuttamalle melulle'' (esim. räjäytykset, rikotus, murskaus) ei ole käytettävissä lainkaan (?) omia altistusvastefunktioita, koska altistuminen em. meluille on suhteellisen harvinaista, vaikka haitta voikiin paikallisesti olla tuntuvaa.


: <big>&rArr;</big> Jos kaivosprosessien melun terveysvaikutuksia halutaan arvioida, vaihtoehtoiksi siis jää <u>joko soveltaa yhtä tai useampaa liikennemeluille laadittua vastefunktiota</u> (mahdollisin haitta- ym. korjauksin) tai <u>jättää arviointi tekemättä</u>, kunnes nimenomaan kaivosmelua koskevaa vaikutusvastetietoa on käytettävissä.
Arjessa esiintyvät A-äänitasot sijoittuvat yleensä välille 0–130 dB. Muistin tueksi hyviä mittatikkuja ovat:
* '''kuulokynnys''' = '''0''' dB
* '''kuiskaus''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''30''' dB
* '''kuuluva puhe''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''60''' dB
* '''ruohonleikkuri''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''90''' dB.


: <big>&rArr;</big> Ensinmainitulla tavalla saadaan tutkittavasta ongelmasta enemmän tietoa (epävarmuuksista huolimatta), joka on ainakin sisäisesti vertailukelpoista (esim. kun halutaan tehdä vertailua eri kaivosskenaarioiden välillä), joten se on '''suositeltava''' ratkaisutapa. Vastefunktioiden epävarmuus on luonnollisesti tässä ja muulloinkin pidettävä mielessä, kun tuloksia tarkastellaan ja niistä vedetään johtopäätöksiä.


Kaivostoiminnan melu syntyy varsinaisista '''kaivosprosesseista''' (esim. räjäytykset, rikotus, murskaus, lastaus) ja kaivostuotteiden '''kuljetuksesta''', joka tapahtuu yleensä joko maantie- tai rautatieliikenteenä. Koska vain liikennemeluille on käytettävissä luotettavat altistusvastefunktiot, kun taas kaivosprosessien aiheuttama melu eroaa liikennemeluista akustisesti huomattavasti, tarkoituksenmukainen vaikutusten arviointitapa voi vaihdella paikallisesti riippuen siitä, muodostuuko kumpikin tai vain toinen em. toiminnoista merkittäväksi meluhaitan aiheuttajaksi. (&lArr; KOMMENTTI tämä ylimalkainen johtopäätös täsmentynee piakkoin.)
Äänen voimakkuus vaihtelee yleensä hetkestä hetkeen, joten melua mitattaessa käytetään ns. '''aikavakiota''' sen asettamiseksi, kuinka nopeasti äänitasomittarin mittaustuloksen ("viisarilukema") halutaan seuraavan äänen voimakkuuden vaihtelua. Aikavakiona käytetään useimmiten joko arvoa S = ''slow'' = 1 s tai F = ''fast'' = 0.125 s (joka pyrkii jäljittelemään ihmiskorvan "seurailunopeutta"). Iskumaisille äänille käytetään yleensä epäsymmetristä aikavakiota I = ''impulse'', joka on 35 ms äänen voimistuessa ja 1500 ms äänen vaimetessa. Aikavakion arvo ilmoitetaan yleensä tasosuureen alaindeksinä taajuuspainotus-indeksin jälkeen. Siten esim. "L<sub>AF</sub>" tarkoittaa A-taajuuspainotuksella ja fast-aikavakiolla suoritettavaa mittausta.


<u>Vastefunktioiden soveltuvuudesta pienten kohdeväestöjen tarkasteluun</u>


Oma kysymyksensä aiheutuu siitä, että kaivosympäristöjen tapauksessa melulle altistuva rajoittuvat usein yksittäisiin tai muutamiin kymmeniin asukkaisiin. Kuinka luotettavasti kyetään ennustamaan vaikutuksia näin pienille tarkasteluväestöille?
===Kaivosmeluja koskevat säädökset sekä ohje- ja raja-arvot===
 
Lähtökohtaisesti vastefunktioita ei ole tarkoitettu sovellettavaksi yksilötasolla, eikä niillä voidakaan ennustaa, kuinka suuri vaikutus tai riski aiheutuu yksittäiselle altistuvalle henkilölle.
 
*Tämä johtuu yhtäältä siitä, että melun vaikutukset määräytyvät (melun ohella) monista altistuvan henkilön ''yksilöllisistä ominaisuuksista'', joiden osuutta ei toistaiseksi pystytä matemaattisesti kuvailemaan riittävän kattavasti ja luotettavasti.


*Toisaalta ''altistumisen arviointi'' nykymenetelmin (joissa tyydytään käyttämään todellisen altistumisen sijaismuuttujana kotirakennuksen meluisimmalla julkisivulla esiintyvää keskiäänitasoa) ei edes pyri antamaan tietoa tietyn yksilön todellisesta altistumisesta, joka tapahtuu pääosin sisällä (mutta myös esim. asunnon lähiympäristössä) ja vaihtelee hetkestä hetkeen. Arvioidun ja todellisen altistumisen välillä vallitsee ainoastaan korrelaatio, joka siis nähdään vasta suuremmassa tutkittavien joukossa.


* Koska käytettävissä ei kuitenkaan ole täsmällisempääkään menetelmää, jää vaihtoehdoiksi joko olla tekemättä mitään arviota tai soveltaa väestötason vastefunktiota myös yksittäisille altistuville.


: <big>&rArr;</big> Jälkimmäisellä tavalla saadaan tutkittavasta ongelmasta enemmän tietoa (epävarmuuksista huolimatta), joka on myös sisäisesti yhtenäistä (esim. kun halutaan vertailla erilaisten kaivosskenaarioiden ympäristöhaittoja), joten se on '''suositeltava''' ratkaisutapa. Em. varaukset vastefunktioiden sovellettavuudesta on luonnollisesti pidettävä mielessä, kun tuloksia tarkastellaan ja niistä vedetään johtopäätöksiä.
===='''Ohjearvot päästötasoille'''====


<u>Harvinaisten vaikutusten sivuuttaminen arvioinnin yksinkertaistamiseksi</u>


Nykytiedon mukaan osa ympäristömelun vaikutuksista voidaan todeta sairastumisriskin kohoamisena yleensä vain, jos on altistuttu suhteellisen korkealle melutasolle ja useiden vuosienkin ajan.
Näille on useita säädöksiä, esimerkiksi seuraavat:
: Tällaisia vaikutuksia ovat esim. liikennemelun aiheuttama sydäninfarktiriskin ja mahdollinen aivohalvausriskin kohoaminen.


Pitkään ja korkealle melutasolle altistuvien joukossa sairastusmisriski saattaa kohotoa tuntuvasti (esim. kymmeniä prosentteja verrattuna ei-altistuviin). Kun kuitenkin tarkastellaan vaikutusta (osa)väestötasolla, eli otetaan huomioon paitsi koko altistumisjakauma ja melun aiheuttama riskin kasvu myös ko. sairauden kokonaisesiintyvyys (joka on keski-ikäisillä ja sitä nuoremmilla varsin vähäistä), melun syyksi luettava sairastumisten lisäys – eli ns. '''väestösyyosuus''' – jää esim. liikennemelua tarkasteltaessa  enintään muutamaan prosenttiin kaikista sairaustapahtumista. Jos suhteutetaan tämä melun syyksi luettava sairastumistapausten lisäys kaikkiin melulle altistuneisiin, saadaan ns. '''altistuneiden keskimääräinen lisäriski'''. – Esim. tieliikennemelu aiheuttaa Suomessa vuosittain yhden sydäninfarktin per n. 10 000 vähintään 60 dB:n Lden-melulle altistuvaa. (Mitä alemmaksi asetetaan "altistumisen" raja, sitä pienemmäksi jää altistuneen keskimääräinen lisäriski.)
Laskuesimerkki kaivokselle:
:Yksittäisen kaivoksen aiheuttamalle yli 60 dB:n Lden-melulle altistuvien asukkaiden lukumäärä rajoittunee useimmiten muutamiin asukkaisiin. Jos kuitenkin oletetaan, että peräti 100 asukasta altistuisi >60 dB:n Lden-kaivosmelulle, ja altistusjakauma noudattelisi tiemelun jakaumaa, ja lisäksi oletetaan että kaivosmelun yhteys sydäninfarktiriskiin on samanlainen kuin tiemelulla, em. laskelman nojalla heille aiheutuisi 1/10000 sydäninfarktia/vuosi/altistuva × 100 altistuvaa = 0.01 sydäninfarktia/vuosi. Jos tarkasteltavaksi aikajänteeksi otetaan esim. 25 vuotta, '''melun vaikutus olisi''' 0.01 × 25 = '''0.25 ylimääräistä sydäninfarktia koko aikana'''. Tätä lukua tulee verrata ko. väestönosan kokonaisinfarktiriskiin, joka olisi luokkaa 0.0025 sydäninfarktia/asukas/vuosi × 100 asukasta × 25 vuotta = 6.25 sydäninfarktia. Melun syyksi luettava osuus sydäninfarkteista olisi altistuneiden keskuudessa näin ollen 0.25 / 6.25 = 4 %. Vaikka tämä prosenttiluku ei ole merkityksettömän pieni, absoluuttisesti tarkastellen kyseessä on vain pieni vaikutus (0.25 infarktia koko aikana koko kaivosympäristössä).
<big>&rArr;</big>Harvaan asutuissa kaivosympäristöissä voi siis olla perusteltua jättää sydäninfarktit pois vaikutuslaskennasta, etenkin jos yksikään asukas ei altistu huomattavan korkeille melutasoille (esim. >70 dB L<sub>den</sub>). Jos tähän ratkaisuun päädytään, se on kuitenkin aina syytä ''perustella''.
: Samansuuntainen johtopäätös pätee ''aivohalvausriskille'', mutta sen osalta on tähdennettävä, että riski alkaa kohota erittäin jyrkästi jo tasolta L<sub>den</sub> = 55 dB.
<u>Tarvittavat '''lähtötiedot'''</u>:
LISÄTTÄVÄ
<u>'''Laskennan käytännön toteutus'''</u>
Käytetään R-kielistä ohjelmakoodia.
* Koodi laaditaan aluksi tälle sivulle ja sillä lasketaan kaikki arvioitavat terveysvaikutukset.
* Myöhemmin koodi pilkotaan ja paketoidaan erillisiksi funktioiksi. Ne kootaan osaksi funktiokirjastoa, jota voidaan käyttää millä tahansa sivulla.
Esim. jotain karkeasti tämäntapaista toiminnallisuutta:
* altistumisjakauma_ikakohtainen: <= "hae Opasnet-kannasta, sille ja sille kaivokselle"
* suuresti_unihairioisia := ERF_kaivosmelu_HSD(altistumisjakauma_ikakohtainen, kaivos)
* "laadi ja estiä tuloksista alla kuvatun rakenteen mukainen taulukko"
* "esitä tulokset myös pylväskuvaajana"
* "tallenna tulokset (sekä riittävät lähtötietojen jäljitettävyystiedot) Opasnet-kantaan"
<u>'''Tulosmuuttujien esitystapa'''</u>
Tapausmäärät taulukkona:
{| class="wikitable" border=1 style="text-align: center"
|-
! scope="col" | vaikutus
! scope="col" | ikärajaus
! scope="col" | altistumisen mittasuure
! scope="col" | vähimmäis-altistumistaso (dB)
! scope="col" | altistuneita
! scope="col" | tapausmäärän yksikkö
! scope="col" | tapausmäärä
|-
| suuresti unihäiriöinen
| >18 v
| L<sub>den</sub>
| 45
| 500
| haittaa kokevia
| 10
|-
| hyvin häiritseväksi kokeva || ... || ... || ... || ... || ... || ...
|}
* esitetään myös graafisesti, pylväskuvaajina.
==== Terveysvaikutusten arviointi '''tautitaakkana''' ====
==B. Meluhaitan arviointi toiminnassa olevalle kaivokselle ==
RAAKILE, KYPSYY JA TÄYDENTYY
Toisin kuin suunnitteluvaiheen tilanteessa (edellä A-osio), toiminnassa olevan kaivoksen aiheuttamista ympäristömeluhaitoista voidaan hankkia suoraa tietoa objektiivisin '''melumittauksin''' ja altistuville asukkaille (ja muille kohteille kuten lähistön oppi- ja hoitolaitoksille) suunnatuin '''kyselyin'''.
<font color=red>'''Arviointi suositellaan tehtävän ja kuvattavan seuraavasti:'''</font>
Arviointi voidaan tehdä kuten suunnitteluvaiheessa (A-osio), mutta seuraavin muutoksin tai valinnaisuuksin:
=== Melun leviämisen ja melulle altistumisen arviointi ===
Jos altistuvia kohteita (asukkaat, herkät kohteet) on vain muutamia, altistumisen määrittäminen on aiheellista suorittaa mallintamisen sijasta (tai ohella) '''melumittauksin'''.
   
   
Mittaukset tulee tehdä '''edustavasti:''' on huomioitava päästöjen ja etenemisvaimennuksen (ts. sään) vaihtelu vuorokauden, työviikon ja vuodenaikojen mittaan ja luonnollisesti myös altistuvasta kohteesta riippuen.
*Ulkolaitemeludirektiivi 2000/14/EY.<ref>Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/14/EY. Ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Virallinen lehti L 162 (03/07/2000, 0001–0078.</ref>Direktiivi on toimeenpantu "Laitemeluasetuksella" (Valtioneuvoston asetus 621/2001)<ref>Valtioneuvosto 2001. Valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä. 621/2001.</ref>. Siinä on 22 laitetyypille asetettu melupäästön raja-arvot. 63 laitetyypiltä edellytetään vain melumerkintää.  
* Ihanteellisin menetelmä olisi käyttää '''pitkäaikaismittauksia''' ympäri vuoden, jolloin saadaan kiistaton kuva melun keskiäänitasosta ja tilastollisesta vaihtelusta.
* Mittalaitteiden kalleuden vuoksi on yleensä kuitenkin tyydyttävä '''otantamenetelmiin''' (esim. ositettu tai systemaattinen satunnaisotanta).
** Otantamittausten '''edustavin toteutustapa''' (otantamenetelmä, yksittäismittauksen kesto, mittaussarjaan sisältyvien näytteiden lukumäärä)  riippuvat käytettävissä olevien mittalaitteiden ja altistuvien kohteiden lukumääristä.
*** ''Esimerkki: suoritetaan samassa tarkastelupisteessä yhden vuorokauden kestoinen mittaus satunnaisena viikonpäivänä kuukauden välein, jolloin saadaan (riittävä??) käsitys melun vaihtelusta sekä tuntien, viikonpäivien että kuukausien aikajänteellä.''
** Otannassa on pyrittävä huomioimaan myös mahdollinen kaivoksen '''alueen tai aktiivisuuden muutos''' kaivostoiminnan edetessä.
 
Myös silloin, kun altistuvia rakennuksia on niin paljon, ettei mittaus kaikissa kohteissa tule kysymykseen, yksittäisissä tarkastelupisteissä suoritettavin mittauksin tulee riittävällä tilastollisella varmuudella '''selvittää melumallinnustulosten oikeellisuus'''.
* Jos mallinnustulosten havaitaan systemaattisesti poikkeavan mittaustuloksista, koko mallinnustulosta voi olla tarpeen '''korjata''' alas- tai ylöspäin vastaavalla määrällä.
 
=== Ohjearvotarkastelut ===
 
Toiminnassa olevan kaivoksen melulle impulssimaisuudesta tai kapeakaistaisuudesta johtuvat '''haittakorjaukset''' tulee tehdä perustuen '''mittaustietoon''' ja/tai '''kuulonvaraiseen arviointiin''' altistuvissa kohteissa.
* kts. kohta "Ohje- ja raja-arvot"
 
=== Terveysvaikutusten arviointi ===
 
Terveysvaikutusten arviointia voidaan täydentää altistuville kohdistetuilla '''kyselytutkimuksilla''', joilla kartoitetaan esim. asukkaiden kokemaa häiritsevyyshaittaa.
 
Häiritsevyyden/kiusallisuuden arvioimiseen kyselykaavakkein on olemassa kansainvälinen tekninen määritys (ISO/TS 15666), jota kannattaa käyttää tulosten vertailtavuuden vuoksi. Em. määrityksen mukaisista kyselykysymyksistä on jo laadittu suomenkielisiä käännöksiä, joiden vastaavuutta alkukieliseen versioon ei kuitenkaan ole vielä osoitettu.
 
* Kysymystyypit = ...
 
* Kyselyssä käytetään '''vastausasteikkona''' joko 5-luokkaista järjestysasteikkoa (ei häiritse lainkaan, häiritsee vähän, kohtalaisesti, paljon, erittäin paljon) tai 11-portaista lämpömittariasteikkoa (0 = ei häiritse lainkaan, 11 = häiritsee äärimmäisen paljon).
 
Kyselytutkimusten tuloksia tulkittaessa on muistettava, että osa kyselyvastauksista saattaa olla ns. '''strategisia''' (tarkoitushakuisia), jolloin johtopäätösten teko kyselyn tuloksista on ongelmallista:
* Vastaajien joukossa saattaa olla kaivokseen muista(kin) syistä kuin melun vuoksi kielteisesti suhtautuvia, jolloin vastaaja saattaa haluta liioitella kokemaansa meluhaittaa.
* Tästä syystä meluhaittojen kartoittamiseksi toteutettavat kyselyt on syytä laatia siten, että melu on vain yksi kyselyssä tarkastelluista teemoista. Strategisten vastausten esiintymistä voidaan pyrkiä tunnistamaan sopivasti valituilla kontrollikysymyksillä.
* Jos strategisia vastauksia epäillään esiintyvän, on otettava huomioon, että ne saattavat olla seurausta jostakin muusta asukkaan kokemasta, kaivosperäisestä ympäristöhaitasta. Tämänkaltainen vaikutin kannattaakin pyrkiä tunnistamaan, jotta tarvittavat torjuntatoimet voidaan kohdistaa optimaalisesti. Vaikuttimien tunnistamiseen voidaan käyttää esim. kyselyn jälkeen suoritettavaa, vapaata tai puolistrukturoitua puhelinhaastattelua.
 
==Perustelut ja taustatietoa==
 
===Melusta ja sen kuvailemisesta===
 
'''"Melu"''' on määritelmän mukaan ei-toivottua tai muutoin haitallista ääntä. '''Ääni''' taas on kuuloaistilla aistittavaa, ilmassa tai muussa kimmoisassa väliaineessa etenevää mekaanista aaltoliikettä (värähtelyä). Korva aistii tähän värähtelyyn liittyvät paineenvaihtelut ja muuntaa ne hermoimpulsseiksi, jotka aivoissa tulkitaan ääneksi.
 
Fysikaalisesti ääniaaltoja luonnehtivia '''suureita''' ovat mm. äänen nopeus (huoneenlämpötilassa n. 345 m/s) taajuus f, aallonpituus lambda = c/f, aaltojen etenemissuunta ja äänenpaineen värähtelyamplitudi.
 
Tervekorvainen ihminen voi aistia ääntä n. taajuuksilla 16 – 16 000 Hz (ns. '''kuuloalue'''), joskin osa ihmisistä voi aistia myös alle 16 Hz:n taajuisia ääniä, jos niitä esiintyy hyvin voimakkaina. Kuulon herkkyys riippuukin äänen taajuudesta: herkimmillään kuulo on 3–4 kHz:n taajuuksilla. Kuulokynnyksellä tarkoitetaan pienintä tervekorvaisen nuoren henkilön kuultavissa olevaa äänenpainetta. Taajuudella 1 kHz kuulokynnys on 20 µPa, jota merkitään symbolilla p<sub>0</sub>. Tämä äänenpaine on valittu ns. vertailuäänenpaineeksi, johon suhteuttaen kaikki muut äänenpaineet ilmaistaan.
 
Kuvitteellisen pinnan läpäisevän äänienergian määrä on verrannollinen äänenpaineen amplitudin neliöön. Korva pystyy erottamaan voimakkuudeltaan huikeasti vaihtelevia ääniä, joiden äänienergiasisällöt vaihtelevat jopa 10<sup>16</sup>-kertaisesti. Näin laajan vaihtelun vuoksi äänen tai melun "voimakkuuksia" tai "määriä" joudutaan mittaamaan ja kuvaamaan ns. '''tasosuureina''', jotka perustuvat logaritmin ottoon. Tasosuureita merkitään '''L'''-alkuisilla (''level'') symboleilla, jonka perässä oleva alaindeksi täsmentää, mistä nimenomaisesta tasosuureesta on kysymys.
 
Tasosuureiden yksikkönä on aina '''desibeli'''. Kymmenen desibelin kasvu tarkoittaa aina äänienergian 10-kertaistumista. Siten esim. 30 desibelin kasvu tarkoittaa äänienergian 1000-kertaistumista (10 × 10 × 10).
 
Keskeisin tasosuure on '''äänenpainetaso''', joka määritellään L<sub>p</sub> = 10 log (p<sup>2</sup> / p<sub>0</sub><sup>2</sup>).
 
"Melumittarilla" eli '''äänitasomittarilla''' pyritään mittaamaan juuri äänenpainetasoa L<sub>p</sub>, joka on siis verrannollinen äänenpaineen neliöön eli äänienergian määrään. Mittaustulos L<sub>p</sub> ei kuitenkaan kuvasta ihmiskorvan kuuleman äänen voimakkuutta oikein, koska mittari mittaa kaikkia taajuuksia samalla herkkyydellä, kun taas korva kuulee pieni- ja korkeataajuisia ääniä monta kertaluokkaa heikommin kuin 3–4 kHz:n taajuisia ääniä. Jotta mittarin "kuulemaa" äänen voimakkuus saataisiin paremmin kuvastamaan ihmiskorvin aistittavaa äänen voimakkuutta, mittarin vastaanottamasta äänisignaalista painotetaan (suodatetaan) eri taajuuksia siten, että '''taajuuspainotus''' vastaa ihmiskorvan herkkyyttä eri taajuuksille. Painotukseen käytetään yleisesti joko ns. A- tai C-painotusta. '''A-painotus''' pyrkii jäljittelemään kuulon herkkyyttä suhteellisen heikoille äänille, '''C-painotus''' suhteellisen voimakkaille äänille.
 
A-taajuuspainotettua äänenpainetasoa sanotaan '''A-äänitasoksi''' ja sitä merkitään
L<sub>A</sub> = 10 log (p<sub>A</sub><sup>2</sup> / p<sub>0</sub><sup>2</sup>). '''Ympäristömelu'''kysymyksissä tarkastellaan miltei yksinomaan A-äänitasoja. C-äänitasoja käytetään esim. voimakkaiden yleisötilaisuus- ja työpaikkamelujen enimmäistasojen tarkasteluun.
 
Arjessa esiintyvät A-äänitasot sijoittuvat yleensä välille 0–130 dB. Muistin tueksi hyviä mittatikkuja ovat...
* '''kuulokynnys''' = '''0''' dB
* '''kuiskaus''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''30''' dB
* '''kuuluva puhe''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''60''' dB
* '''ruohonleikkuri''', yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. '''90''' dB.
 
Äänen voimakkuus vaihtelee yleensä hetkestä hetkeen, joten melua mitattaessa käytetään ns. '''aikavakiota''' sen asettamiseksi, kuinka nopeasti äänitasomittarin mittaustuloksen ("viisarilukema") halutaan seuraavan äänen voimakkuuden vaihtelua.  Aikavakiona käytetään useimmiten joko arvoa S = ''slow'' = 1 s tai F = ''fast'' = 0.125 s (joka pyrkii jäljittelemään ihmiskorvan "seurailunopeutta"). Iskumaisille äänille käytetään yleensä epäsymmetristä aikavakiota I = ''impulse'', joka on 35 ms äänen voimistuessa ja 1500 ms äänen vaimetessa. Aikavakion arvo ilmoitetaan yleensä tasosuureen alaindeksinä taajuuspainotus-indeksin jälkeen. Siten esim. "L<sub>AF</sub>" tarkoittaa A-taajuuspainotuksella ja fast-aikavakiolla suoritettavaa mittausta.
 
===Ympäristömelun terveysvaikutusten tutkimusmenetelmistä===
 
===Ympäristömeluun liitetyt terveyshaitat===


===Kaivosmeluja koskevat säädökset sekä ohje- ja raja-arvot===


VNa 800/2010 kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta
*Ajoneuvojen melurajat ja mittausmenetelmä on annettu direktiivissä moottoriajoneuvojen melupäästöistä (Neuvoston direktiivi 701/157/ETY)<ref>Euroopan parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2002. Moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää
* 6 § Meluntorjunta
koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (701/157/ETY ). Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 42 / 16 (23.2.1970), 117−121.</ref> ja rengasmeludirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY)<ref>Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY. Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/23/ETY muuttamisesta. Virallinen lehti nro L 211 (04/08/2001), 0025–0046.</ref>. Ne on toimeenpantu Ajoneuvolakiin (1090/2002)<ref>Ajoneuvolaki 1090/11.2.2002.</ref> pohjautuvissa asetuksissa .
* 7 § Melutasot (viittaus VNp 993/1992)
* 8 § Melua aiheuttavien työvaiheiden aikarajat


====Ohjearvot '''päästötasoille'''====
==== '''Ohjearvot immissiotasoille:'''====


Useita säädöksiä, esim.
*[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 Valtioneuvoston päätös '''ympäristömelun ohjearvoista''' (993/1992)]
* Ulkolaitemeludirektiivi 2002/14/EY
: toimeenpantu "Laitemeluasetuksella" (621/2001)
: 22 laitetyypille asetettu melupäästön raja-arvot
: 63 laitetyypiltä edellytetään vain melumerkintää


* Ajoneuvojen melurajat ja mittausmenetelmä annettu direktiivissä moottoriajoneuvojen melupäästöistä (70/157/ETY) ja rengasmeludirektiivissä (2001/43/EY)
Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.
: toimeenpantu Ajoneuvolakiin (1090/2002) pohjautuvissa asetuksissa


==== Ohjearvot '''immissiotasoille:'''====


[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 Valtioneuvoston päätös '''ympäristömelun ohjearvoista''' (993/1992)]
'''Taulukko.''' Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot.
 
Sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.
* Huom: '''Haittakorjaus''': jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen vertaamista ohjearvoon.


{| {{prettytable}}
{| {{prettytable}}
Rivi 694: Rivi 323:
|}
|}


Relevantteja YM:n antamia '''ohjeita''':
 
Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen vertaamista ohjearvoon.
 
 
 
Relevantteja YM:n antamia '''ohjeita''' ovat mm. seuraavat:
* Ympäristömelun mittaaminen (1995)
* Ympäristömelun mittaaminen (1995)
* Tieliikennemelun mittaaminen (1996)
* Tieliikennemelun mittaaminen (1996)
Rivi 701: Rivi 335:
* Raideliikennemelun laskentamalli (2002)
* Raideliikennemelun laskentamalli (2002)
* Ympäristömelun arviointi ja torjunta (2003)
* Ympäristömelun arviointi ja torjunta (2003)


[http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1056561 '''Asumisterveysohjeen'''] (ATO) mukaiset ohjearvot (perustana VNp 993/92):
[http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1056561 '''Asumisterveysohjeen'''] (ATO) mukaiset ohjearvot (perustana VNp 993/92):
Rivi 719: Rivi 356:
|}
|}


Jos melu vaihtelee päiväkohtaisesti, ATO '''sallii ohjearvojen ylittyä''' seuraavasti:
 
Jos melu vaihtelee päiväkohtaisesti, Asumisterveysohje (2003) '''sallii ohjearvojen ylittyä''' seuraavasti:
* Ohjearvon ylittymisiä yli 3 dB:llä saa esiintyä enintään 10 %:ssa vuoden vuorokausista.
* Ohjearvon ylittymisiä yli 3 dB:llä saa esiintyä enintään 10 %:ssa vuoden vuorokausista.
* Yli 5 dB:n ylityksiä saa esiintyä korkeintaan 20–30 vuorokautena vuodessa.
* Yli 5 dB:n ylityksiä saa esiintyä korkeintaan 20–30 vuorokautena vuodessa.
* Yli 10 dB:n ylityksiä ei saa olla lainkaan.
* Yli 10 dB:n ylityksiä ei saa olla lainkaan.


Jos asuminen on kausiluonteista (esim. loma-asunnot), em. ohjeita voidaan soveltaa asuntojen todelliseen käyttöaikaan suhteutettuina.
Jos asuminen on kausiluonteista (esim. loma-asunnot), em. ohjeita voidaan soveltaa asuntojen todelliseen käyttöaikaan suhteutettuina.


Mittaustulokseen tehdään tarvittaessa äänen iskumaisuudesta tai impulssimaisesta johtuvat ''haittakorjaukset'' ennen ohjearvoon vertaamista.
 
Mittaustulokseen tehdään tarvittaessa äänen iskumaisuudesta tai impulssimaisesta johtuvat '''haittakorjaukset''' ennen ohjearvoon vertaamista.
 


'''Pienitaajuiselle''' yöaikaiselle melulle (20–200 Hz) on erilliset ohjearvot
'''Pienitaajuiselle''' yöaikaiselle melulle (20–200 Hz) on erilliset ohjearvot
Rivi 751: Rivi 392:
* päiväaikana hyväksytään 5 dB korkeammat arvot
* päiväaikana hyväksytään 5 dB korkeammat arvot


==== Impulssimaisuudesta ja äänesmäisyydestä johtuvat '''haittakorjaukset''' ====
===='''Impulssimaisuudesta ja äänesmäisyydestä johtuvat haittakorjaukset''' ====


Mitä ovat melun haittakorjaukset?


* Ympäristömelun ohjearvot on Suomessa (kuten useimmissa muissakin maissa) asetettu siten, että sellaisinaan ne soveltuvat vain tasaisesti vaihteleville, laajakaistaisille meluille (tyyppiesimerkkinä tieliikennemelu), joiden häiritsevyyttä siis pidetään eräänlaisena vertailukohtana. Melun häiritsevyys kuitenkin yleensä kasvaa, jos melu on '''iskumaista''' (impulssimaista) tai '''äänesmäistä''' (tonaalista).  
Ympäristömelun ohjearvot on Suomessa (kuten useimmissa muissakin maissa) asetettu siten, että sellaisinaan ne soveltuvat vain tasaisesti vaihteleville, laajakaistaisille meluille (tyyppiesimerkkinä tieliikennemelu), joiden häiritsevyyttä siis pidetään eräänlaisena vertailukohtana. Melun häiritsevyys kuitenkin yleensä kasvaa, jos melu on '''iskumaista''' (impulssimaista) tai '''äänesmäistä''' (tonaalista). Äänesmäisyyden ohella tai sijasta käytetään usein laajempaa ja objektiivisempaa käsitettä '''kapeakaistaisuus'''.  
** Äänesmäisyyden ohella tai sijasta käytetään usein laajempaa ja objektiivisempaa käsitettä '''kapeakaistaisuus'''.  


: Jos em. ominaisuuksia melussa esiintyy, niiden aiheuttama häiritsevyyden kasvu otetaan huomioon lisäämällä mitattuun tai mallinnettuun keskiäänitasoon ko. äänelaadusta johtuva '''haittakorjaus'''(termi), ennen kuin verrataan ohjearvoon.


Miten iskumaisuuden tai äänesmäisyyden esiintymisen todetaan ja/tai ilmaistaan määrällisesti?
Jos em. ominaisuuksia melussa esiintyy, niiden aiheuttama häiritsevyyden kasvu otetaan huomioon lisäämällä mitattuun tai mallinnettuun keskiäänitasoon ko. äänelaadusta johtuva '''haittakorjaus'''(termi), ennen kuin verrataan ohjearvoon.


* Iskumaisuuden ja äänesmäisyyden esiintymisen toteamiseksi ja/tai voimakkuuden arvioimiseksi on esitetty useita erilaisia '''operationaalisia tapoja''' mm. standardeissa ja viranomaisohjeissa (kts. jäljempänä). Niissä voidaan nojautua ''kuulonvaraiseen'' (ts. subjektiiviseen) ja/tai äänitaso''mittareilla'' tapahtuvaan (ts. objektiiviseen) havainnointiin tai näiden yhdistelmään.


Kuinka suuria haittakorjaukset yleensä ovat?
Iskumaisuuden ja äänesmäisyyden esiintymisen toteamiseksi ja/tai voimakkuuden arvioimiseksi on esitetty useita erilaisia '''operationaalisia tapoja''' mm. standardeissa ja viranomaisohjeissa (kts. jäljempänä). Niissä voidaan nojautua '''kuulonvaraiseen''' (ts. subjektiiviseen) ja/tai äänitaso'''mittareilla''' tapahtuvaan (ts. objektiiviseen) havainnointiin tai näiden yhdistelmään.


* Useimmiten korjaustermin arvo sijoittuu välille 0–12 dB. Arvo voi riippua sekä ohjeen käyttötarkoituksesta (standardi vai viranomaisohje), arviointiperiaatteesta (kuulonvarainen vai mittaus) että siitä, kuinka voimakasta havaittu iskumaisuus tai äänesmäisyys ovat tarkastelupisteessä.


Miten haittakorjausten suuruus valitaan?
Korjaustermin arvo sijoittuu 0 ja 12 dB välille. Arvo voi riippua sekä ohjeen käyttötarkoituksesta (standardi vai viranomaisohje), arviointiperiaatteesta (kuulonvarainen vai mittaus) että siitä, kuinka voimakasta havaittu iskumaisuus tai äänesmäisyys ovat tarkastelupisteessä.


* '''Haittakorjaus''' voi olla kiinteäarvoinen tai jatkuva muuttuja siitä riippuen, millaista menetelmää käytetään iskumaisuuden tai äänesmäisyyden toteamiseen.


: Jos äänen luonteen toteaminen tehdään kuulonvaraisesti, haittakorjaus on yleensä määritelty '''kiinteänä''': joko 1-portaisena (esim. 5 dB) tai 2-portaisena (esim. 5 dB heikosti impulssimaiselle ja 10 dB voimakkaasti impulssimaiselle melulle) muuttujana.
'''Haittakorjaus''' voi olla kiinteäarvoinen tai jatkuva muuttuja siitä riippuen, millaista menetelmää käytetään iskumaisuuden tai äänesmäisyyden toteamiseen.  


: Jos äänen luonteen toteaminen perustuu mittaukseen, haittakorjaus voidaan silti määritellä kiinteäksi (kuten edellä) tai sen arvo voidaan määrittää mittaustuloksista laskennallisesti, jolloin kyseessä on '''jatkuva''' muuttuja.


* Suomen '''viranomaisohjeissa''' käytetään ainoastaan kiinteitä haittakorjauksia. Niissä ei kuitenkaan oteta (TARKISTA) kantaa siihen, millä tavoin etäisyyden vaikutus voitaisiin ottaa joustavammin huomioon: kiinteiden haittakorjausten seuraus on se, että kun siirrytään loitommas äänilähteestä, haittakorjaus putoaa jollakin etäisyydellä hyppäyksenomaisesti.
Jos äänen luonteen toteaminen tehdään kuulonvaraisesti, haittakorjaus on yleensä määritelty '''kiinteänä''': joko 1-portaisena (esim. 5 dB) tai 2-portaisena (esim. 5 dB heikosti impulssimaiselle ja 10 dB voimakkaasti impulssimaiselle melulle) muuttujana.


* Mittaustuloksesta laskettavia jatkuva-arvoisia haittakorjauksia on määritelty mm. standardeissa ISO 1996-2:2007 (tonaalisille meluille) ja NT ACOU 112 (impulssimeluille).


: Kts. tarkemmin alla.
Jos äänen luonteen toteaminen perustuu mittaukseen, haittakorjaus voidaan silti määritellä kiinteäksi (kuten edellä) tai sen arvo voidaan määrittää mittaustuloksista laskennallisesti, jolloin kyseessä on '''jatkuva''' muuttuja.


Miten '''etäisyys''' melulähteestä vaikuttaa melun iskumaisuuteen tai äänesmäisyyteen?


: Promethor, 2011<ref name=Promethor> Promethor 2011. Ympäristömeluselvitys. Humaliston I:n alueen asemakaavan muutos, Naantali. 7.12.2011</ref>: "Lähietäisyydellä melu voi olla impulssimaista tai kapeakaistaista, mutta kauempana melulähteestä näin ei välttämättä ole, koska äänen kulkiessa ilmassa melun huippupiikkien voimakkuus pienenee suhteessa taustamelutasoon ja niiden ”terävyys” vähenee taajuusalueen kasvaessa. Tämä johtuu mm. ilman, maanpinnan ja kasvillisuuden absorptiosta sekä erilaisista heijastuksista."
Suomen '''viranomaisohjeissa''' käytetään ainoastaan kiinteitä haittakorjauksia. Mittaustuloksesta laskettavia jatkuva-arvoisia haittakorjauksia on määritelty mm. standardeissa ISO 1996-2:2007 (tonaalisille meluille) ja NT ACOU 112 (impulssimeluille).


: Ramboll, 2011<ref name=Ramboll>Ramboll 2011. Uusi-Mattilan kallioalue. Melun leviämismallinnus. 2.2.2011. (Osio 3 "vertailuarvot", viim. kpl)</ref>: "Käytännön kokemusten perusteella impulssimaisuuskorjaus murskauskohteessa tehdään havaintopisteissä, jotka sijaitsevat alle 300 metrin etäisyydellä murskauksesta/rikotuksesta. Tätä kauempana impulssimaisuutta ei yleensä havaita."


===== '''Haittakorjausten määrittelyjä''' viranomaisohjeissa ja standardeissa =====
'''Etäisyys''' melulähteestä vaikuttaa melun iskumaisuuteen tai äänesmäisyyteen.


; VNp 993/1992 ympäristömelun ohjearvoista<ref name=VNp>[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 Finlex: Valtioneuvoston päätös ympäristömelun ohjearvoista, 993/1992] </ref>


: Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään '''5 dB''' ennen vertaamista ohjearvoon.
Lähietäisyydellä melu voi olla impulssimaista tai kapeakaistaista, mutta kauempana melulähteestä näin ei välttämättä ole, koska äänen kulkiessa ilmassa melun huippupiikkien voimakkuus pienenee suhteessa taustamelutasoon ja niiden ”terävyys” vähenee taajuusalueen kasvaessa. Tämä johtuu mm. ilman, maanpinnan ja kasvillisuuden absorptiosta sekä erilaisista heijastuksista. (Promethor, 2011<ref name=Promethor> Promethor 2011. Ympäristömeluselvitys. Humaliston I:n alueen asemakaavan muutos, Naantali. 7.12.2011.</ref>)
 
Käytännön kokemusten perusteella impulssimaisuuskorjaus murskauskohteessa tehdään havaintopisteissä, jotka sijaitsevat alle 300 metrin etäisyydellä murskauksesta/rikotuksesta. Tätä kauempana impulssimaisuutta ei yleensä havaita.  (Ramboll, 2011)<ref name=Ramboll>Ramboll 2011. Uusi-Mattilan kallioalue. Melun leviämismallinnus. 2.2.2011. (Osio 3 "vertailuarvot", viim. kpl.)</ref>
 
===== '''Haittakorjausten määrittelyjä viranomaisohjeissa ja standardeissa''' =====
 
 
* '''VNp 993/1992 ympäristömelun ohjearvoista'''<ref name=VNp>[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 Finlex: Valtioneuvoston päätös ympäristömelun ohjearvoista, 993/1992] </ref>
 
Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään '''5 dB''' ennen vertaamista ohjearvoon.
 
 
*'''Ympäristöministeriön ohje 1/1995, Liite A'''<ref name=YmpOhje>Ympäristömelun mittaaminen. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston ohje 1/1995.</ref>
 
'''Impulssimelu''' =  Melu, joka sisältää hetkellisiä, enintään 1s kestäviä ja toisistaan selvästi erottuvia meluhuippuja.


;Ympäristöministeriön ohje 1/1995<ref name=YmpOhje>Ympäristömelun mittaaminen. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston ohje 1/1995.</ref>, Liite A:
Jos kuulohavainto ei riitä melun impulssimaisuuden (iskumaisuuden) toteamiseen, voidaan käyttää seuraavaa kriteeriä: A-äänitasojen L<sub>pAI</sub> ja L<sub>pAS</sub> samaan äänipulssiin liittyvä enimmäistasojen ero L<sub>AImax</sub> – L<sub>ASmax</sub> on 5 dB tai enemmän.


:'''Impulssimelu''' =  Melu, joka sisältää hetkellisiä, ''enintään 1s kestäviä ja toisistaan selvästi erottuvia'' meluhuippuja.


:Jos kuulohavainto ei riitä melun impulssimaisuuden (iskumaisuuden) toteamiseen, voidaan käyttää seuraavaa kriteeriä:
'''Kapeakaistainen melu''' = Melu, jossa on ''selvästi kuultavia'' soivia ääniä (ääneksiä tai äänesmäisiä komponentteja).


::– A-äänitasojen L<sub>pAI</sub> ja L<sub>pAS</sub> samaan äänipulssiin liittyvä enimmäistasojen ero L<sub>AImax</sub> – L<sub>ASmax</sub> on 5 dB tai enemmän.  
Jos kuulohavainto ei selkeästi sulje pois kapeakaistaisuuden mahdollisuutta, voidaan melun kapeakaistaisuus karkeasti todentaa seuraavasti: Ainakin yhden terssikaistan terssipainetaso on vähintään 5 dB suurempi kuin välittömästi kyseisen kaistan ala- ja yläpuolella olevien terssikaistojen äänenpainetasot.


:'''Kapeakaistainen melu''' = Melu, jossa on ''selvästi kuultavia'' soivia ääniä (ääneksiä tai äänesmäisiä komponentteja).


:Jos kuulohavainto ei selkeästi sulje pois kapeakaistaisuuden mahdollisuutta, voidaan melun kapeakaistaisuus karkeasti todentaa seuraavasti:  
Promethor<ref name=Promethor/> kommentoi em. ohjetta seuraavasti:


::– Ainakin yhden terssikaistan terssipainetaso on vähintään 5 dB suurempi kuin välittömästi kyseisen kaistan ala- ja yläpuolella olevien terssikaistojen äänenpainetasot.
"Pienitaajuisen melun osalta mittausohjeen määritelmä 5 dB:n erosta terssikaistojen äänenpainetasoissa on liian tiukka. Jotta pienitaajuinen melu koetaan kapeakaistaisena, tulee äänenpainetasoerojen olla suurempia."


Huom. Promethor<ref name=Promethor/> kommentoi em. ohjetta seuraavasti:


:"Pienitaajuisen melun osalta mittausohjeen määritelmä 5 dB:n erosta terssikaistojen äänenpainetasoissa on liian tiukka. Jotta pienitaajuinen melu koetaan kapeakaistaisena, tulee äänenpainetasoerojen olla suurempia. Parempi määritelmä kapeakaistaisuuden arvioimiseksi on esitetty standardissa PSK 4101<ref name=PSK>Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa, PSK 4101, PSK Standardisointi. 2005</ref>". (Kuvattu alla.)
Parempi määritelmä kapeakaistaisuuden arvioimiseksi on esitetty standardissa PSK 4101<ref name=PSK>Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa, PSK 4101, PSK Standardisointi. 2005</ref>.  


;Asumisterveysohje:
:'''Impulssimaisuudesta''' johtuva haittakorjaus tehdään impulssin äänialtistustasoon (L<sub>AE</sub>) ennen keskiäänitason laskemista:
::Voimakkaasti impulssimaiselle melulle (L<sub>AE</sub> = 55...60 dB) korjaus on 10 dB.
::Heikosti impulssimaiselle korjaus on 5 dB.
:Äänen '''kapeakaistaisuudesta''' johtuva haittakorjaus on sitä suurempi, mitä selvemmin ääni on ulisevaa, sireenimäistä tai soivaa:
::Selvästi kapeakaistaiselle korjaus on 6 dB.
::Heikosti kapeakaistaiselle korjaus on 3 dB.
::Korjaus tehdään vain siihen osaan melusta, joka on kapeakaistaista.


;Standardi PSK 4101<ref name=PSK/>. Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa
*'''Asumisterveysohje (2003)'''<ref>Asumisterveysohje 2003. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysmisnisteriön oppaita. Sosiaali- ja terveysministeriö. 88 s.</ref>


:Melu on kapeakaistaista, kun  sen terssispektrissä ainakin yhden kaistan äänenpainetaso on 
'''Impulssimaisuudesta''' johtuva haittakorjaus tehdään impulssin äänialtistustasoon (L<sub>AE</sub>) ennen keskiäänitason laskemista:
::–  yli 400 Hz kaistoilla vähintään 5 dB  
::*Voimakkaasti impulssimaiselle melulle (L<sub>AE</sub> = 55...60 dB) korjaus on 10 dB.
::–  160–400 Hz kaistoilla vähintään 8 dB
::*Heikosti impulssimaiselle korjaus on 5 dB.
::–  alle 160 Hz kaistoilla vähintään 12 dB  
::*Äänen '''kapeakaistaisuudesta''' johtuva haittakorjaus on sitä suurempi, mitä selvemmin ääni on ulisevaa, sireenimäistä tai soivaa:
:...suurempi kuin viereisten kaistojen tasojen keskiarvo.
::*Selvästi kapeakaistaiselle korjaus on 6 dB.
::*Heikosti kapeakaistaiselle korjaus on 3 dB.
::*Korjaus tehdään vain siihen osaan melusta, joka on kapeakaistaista.


;Standardi Nordtest ACOU 112. Prominence of impulsive sounds and for adjustment of L<sub>Aeq</sub><ref name=NTimp>NT ACOU 112. Acoustics: Prominence of impulsive sounds and for adjustment of L<sub>Aeq</sub>. Approved 2002-05.</ref>


: Kultakin puolen tunnin tarkastelujaksolta tulee valita nousunopeudeltaan ja tasoeroltaan suurimmat impulssit. (Tasoerolla tarkoitetaan Fast-aikapainotuksella mitattavaa hetkellisen A-äänitason nousua sillä aikavälillä, jolla äänen nousunopeus ylittää 10 dB/s.) Puolta tuntia lyhytkestoisempaa melua tarkasteltaessa impulssit valitaan koko tarkastelujaksolta.
*'''Standardi PSK 4101<ref name=PSK/>. Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa'''


: Kunkin valitun '''impulssin ennustettu erottuvuus''' (prominenssi) P lasketaan kaavalla
Melu on  kapeakaistaista, kun  sen terssispektrissä ainakin yhden kaistan äänenpainetaso on 
::*yli 400 Hz kaistoilla vähintään 5 dB
::*160–400 Hz kaistoilla vähintään 8 dB 
::*alle 160 Hz kaistoilla vähintään 12 dB
::*suurempi kuin viereisten kaistojen tasojen keskiarvo.


:: P = 3 lg (nousunopeus / [dB/s]) + 2 lg (tasoero / [dB])


: Lopputuloksen määrää se impulssi, jolla on suurin P:n arvo.
*'''Standardi Nordtest ACOU 112. Prominence of impulsive sounds and for adjustment of L<sub>Aeq'''</sub><ref name=NTimp>NT ACOU 112. Acoustics: Prominence of impulsive sounds and for adjustment of L<sub>Aeq</sub>. Approved 2002-05.</ref>


;Standardi ISO 1996<nowiki>:</nowiki>1-2003<ref>ISO 1996-1:2003. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 1: Basic quantities and assessment procedures</ref>.
Kultakin puolen tunnin tarkastelujaksolta tulee valita nousunopeudeltaan ja tasoeroltaan suurimmat impulssit. (Tasoerolla tarkoitetaan Fast-aikapainotuksella mitattavaa hetkellisen A-äänitason nousua sillä aikavälillä, jolla äänen nousunopeus ylittää 10 dB/s.) Puolta tuntia lyhytkestoisempaa melua tarkasteltaessa impulssit valitaan koko tarkastelujaksolta.
 
 
Kunkin valitun '''impulssin ennustettu erottuvuus''' (prominenssi) P lasketaan kaavalla:
 
:: '''P = 3 lg (nousunopeus / [dB/s]) + 2 lg (tasoero / [dB])'''
 
Lopputuloksen määrää se impulssi, jolla on suurin P:n arvo.
 
 
*'''Standardi ISO 1996:1-2003<ref>ISO 1996-1:2003. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 1: Basic quantities and assessment procedures</ref>.


Melun impulssimaisuus tai äänesmäisyys määritetään ''kuulonvaraisesti''. Suositellut haittakorjauset ovat liitteessä A (Table A.1):
Melun impulssimaisuus tai äänesmäisyys määritetään ''kuulonvaraisesti''. Suositellut haittakorjauset ovat liitteessä A (Table A.1):


: tavallinen impulssimelu (''regular impulsive''): 5 dB
::*tavallinen impulssimelu (''regular impulsive''): 5 dB
: voimakkaasti impulssimainen melu (''highly impulsive''): 12 dB
::*voimakkaasti impulssimainen melu (''highly impulsive''): 12 dB
: selvästi kuultavat äänekset (''prominent tones''): 3–6 dB
::*selvästi kuultavat äänekset (''prominent tones''): 3–6 dB


:: Jos äänesmäisyydestä vallitsee epäselvyys, äänesmäisyys tulisi varmistaa käyttäen standardissa '''ISO 1996<nowiki>:</nowiki>2-2007'''<ref>ISO 1996-2:2007. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 2: Determination of environmental noise levels</ref> kuvattuja objektiivisia menetelmiä.


::: Yksityiskohtainen (referenssi)menetelmä on kuvattu standardin liitteessä C.
Jos äänesmäisyydestä vallitsee epäselvyys, äänesmäisyys tulisi varmistaa käyttäen standardissa '''ISO 1996<nowiki>:</nowiki>2-2007'''<ref>ISO 1996-2:2007. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 2: Determination of environmental noise levels</ref> kuvattuja objektiivisia menetelmiä. Yksityiskohtainen (referenssi)menetelmä on kuvattu standardin liitteessä C ja yksinkertaistettu menetelmä standardin liitteessä D.
::: Yksinkertaistettu menetelmä on kuvattu standardin liitteessä D.


===Melua tuottavat prosessit kaivostoiminnassa===
==='''Melun terveyshaitoista'''===


Kts. myös sivu [[Minera:Kaivostoiminnan melupäästöt | Kaivostoiminnan melupäästöt]].
Melu aiheuttaa '''viihtyvyyshaittaa''' ja '''terveyshaittaa''' (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI>>Heinonen-Guzejev, M., Jauhiainen, T., Sala, E., Ström, U. & Vuorinen, H. S. 2012. Melulla on monia vaikutuksia terveyteen. Suomen Lääkärilehti 36, 2445−2450.</ref>. Ihmiset kokevat melun yksilöllisesti. Saman melun aiheuttaman vasteen suuruus/vakavuus on erilainen eri henkilöillä ja saman henkilön vaste voi olla erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä. Melun haitallisista vaikutuksista ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen on eniten tietoa liikennemeluun liittyen (tieliikennemelu, lentomelu, raideliikennemelu).  


====Varsinaiset kaivostoiminnot====


Louhinta
Melun terveysvaikutuksia voidaan arvioida tilastollisesti väestötasolla. Melu ei kumuloidu ympäristössä, mutta sen vaikutukset saattavat kumuloitua altistuvissa ihmisissä. Yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia terveysvaikutuksia ei ole mahdollista arvioida tarkasti melupäästöön tai melutasoon liittyvien tietojen perusteella. Sen sijaan melun haitallisuutta voidaan kysyä yksilöittäin. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko).
 
 
'''Taulukko'''. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>.
 
{|{{prettytable}}
| '''Vaikutus'''
|'''Mittasuure'''<sup>1</sup>
|'''Kynnystaso'''<sup>2</sup>
|----
| Häiritsevyys 
| L<sub>den</sub> 
| 42 dB
|----
| Puheviestinnän häiriöt
|
|
|----
| lapset
| L<sub>eq</sub>
| 35 dB
|----
| aikuiset
| L<sub>eq</sub>
| 45 dB
|----
| Oppiminen, muisti
| L<sub>eq</sub>
| 50 dB
|----
| Vaikutukset uneen
|
|----
|itse raportoitu unihäiriö
| L<sub>n</sub>
| 42 dB
|----
|polysomnografiassa todetut
| L<sub>max, sisällä</sub>
| 32 dB
|----
|raportoidut heräämiset
|SEL<sub>sisällä</sub>
|53 dB
|----
| Kohonnut verenpaine
| L<sub>den</sub>
| 50 dB
|----
| Sepelvaltimotauti
| L<sub>den</sub>
| 60 dB
|----
|}
 
 
<sup>1</sup> L<sub>den</sub> ja L<sub>n</sub> on määritelty ulkona esiintyvinä äänitasoina. L<sub>max</sub> voi olla mitattu joko sisällä tai ulkona.
   
   
Rikotus
<sup>2</sup> Taso, jonka yläpuolella vaikutus alkaa ilmetä tai ilmenee tavanomaista useammin.
L<sub>den</sub> = päivä-ilta-yömelutaso (vuorokausimelutaso), pitkänajan keskiäänitaso, jossa vuorokausi jaetaan päivä-, ilta- ja yöaikaan, ja kaikille näille määritetään erikseen keskiäänitasot


Murskaus
L<sub>eq</sub> = Keskiäänitaso


====Kuljetus ja muu liikenne====
L<sub>max</sub> = Mittausaikana vallinnut suurin äänitaso
L<sub>n</sub> = Yöajan painottamaton keskiäänitaso, yömelutaso
 
SEL (Sound Exposure Level) = Yhden melutapahtuman aikainen äänialtistustaso
 
 
 
'''Melun häiritsevyys''' on ympäristömelun vaikutuksista yleisin. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. Se on kielteinen, epämiellyttävä ja ei-toivottu äänihavaintoon liittyvä piirre, johon saattaa liittyä myös vihaa, alavireisyyttä ja avuttomuuden tunne. Melun häiritsevyys lisääntyy äänitason kasvaessa mutta myös melun laatu vaikuttaa: taajuussisältö, kapeakaistaisuus, impulssimaisuus.
 
 
Melun kiusallisuus riippuu myös altistumistilanteesta (vapaa aika – työ), vuorokauden ajasta (päivä – yö) ja henkilöstä (meluherkkyys, ennakkoasenne melulähteeseen).
 
 
Häiritsevyys haittaa yksilön toimintaa ja käyttäytymistä. Kun keskiäänitaso on sama, melu koetaan haitallisimmaksi järjestyksessä lentomelu > tieliikennemelu > raideliikennemelu. Melun häiritsevyydellä on todettu yhteys sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. SETURI-hankkeessa (Hänninen et al. 2010)<ref name=HAN/> on arvioitu, että noin 150 000 ihmistä Suomessa on melusta suuresti kiusaantuneita (altistumistaso > 45 dB LDEN) ja noin 80 000 ihmistä suuresti unihäiriöistä (> 40 dB LN). Koetun haitan todennäköisyydeksi (altistuneen keskimääräinen yksilöriski) on arvioitu 6 % ja 4 %, vastaavasti.
 
 
'''Meluherkkyys''' lisää melun terveysvaikutusten riskiä. Noin kolmasosa ihmisistä on meluherkkiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. He aistivat melun häiritsevämpänä, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut ihmiset. Meluherkät kärsivät helpommin unihäiriöistä ja ovat alttiimpia melun vaikutuksille sydän- ja verenkiertoelimistöön. Meluherkkyys on ilmeisesti osin geneettistä. Se muuttuu iän myötä. Meluherkkien ihmisten reaktiot muihinkin ärsykkeisiin ovat usein voimakkaita.
 
 
Melu '''häiritsee unta'''. Voimakkaat, toistuvat tai epäsäännölliset melutapahtumat voivat vaikeuttaa nukahtamista, unen saantia, herättää kesken unen sekä aiheuttaa muita unen laadun, sen vaiheiden, jaksotuksen, syvyyden ja keston muutoksia. Erityisen alttiina unenaikaisen melun haitallisille vaikutuksille pidetään lapsia, raskaana olevia, ikääntyneitä, epäsäännöllistä vuorotyötä tekeviä tai muista syistä stressaantuneita ihmisiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. Unta häiritsevä melu aiheuttaa stressiä, joka pitkällä aikavälillä vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien (mm. kohonnut verenpaine) sekä mielenterveysongelmien ilmaantumiseen, muiden syiden ohella.
 
 
Melulla voi olla sekä lyhytaikaisia että pysyviä vaikutuksia '''sydän – ja verenkiertoelimistöön'''. Melun vaikutukset välittyvät autonomisen hermoston ja umpieritysrauhasten toiminnan kautta. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. Pitkään jatkuessaan melualtistus voi lisätä '''verenpainetaudin''', '''sepelvaltimotaudin''' ja '''sydäninfarktin riskiä''', yhtenä riskitekijänä. Esimerkiksi Suomessa ympäristömelun on arvioitu aiheuttavan keskimäärin 90 sydäninfarktin lisätapausta vuodessa (Hänninen et al. 2010)<ref name=HAN/>.


===Tekninen ja hallinnollinen meluntorjunta===
 
Melu vaikeuttaa '''puheen kuulemista''' peittämällä puheääniä. Tästä johtuen, pitkäaikainen melualtistus saattaa johtaa lasten '''kielelliseen ja kognitiivisen kehityksen viivästymiseen ja häiriöihin'''. Melun vaikutuksesta puheen kuuleminen, erottaminen ja ymmärtäminen heikkenevät. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)<ref name=HEI/>. Erityisesti kuulovikaiset lapset, pikkulapset, koululaiset, ikääntyvät , vieraskieleiset ja henkilöt, joilla on erityisiä kielen oppimisen ja hallinnan vaikeuksia, kärsivät tästä ongelmasta.
 
 
On mahdollista, että melulla ja muilla ympäristöperäisillä altisteilla on haitallisia yhteisvaikutuksia. Mm. melun ja pienhiukkasten yhteisvaikutuksia tutkitaan. Melun terveyshaitta riippuu pitkälle melun luonteesta, jolle ihmiset altistuvat. Tämä on syytä ottaa lähtökohdaksi meluun liittyvässä terveysriskinarviossa. Kaivosympäristössä riski on kohdekohtainen.
 
==Katso myös==
 
{{Minera}}


==Viitteet==
==Viitteet==


<references/>
<references/>
[[Category:Melu]]
[[Category:Melu]]

Nykyinen versio 7. kesäkuuta 2013 kello 12.03



Meluvaikutusten arviointi

Kaivostoiminnasta saattaa aiheutua melua, joten melun mahdollisesti aiheuttamat haitat kaivosympäristön väestölle tulee arvioida.


Kaivosmelusta aiheutuvien terveysvaikutusten arviointiin ei ole tiedossa aiempaa kokonaisvaltaista mallia. Arviointiin on käytettävissä useita lähestymistapoja ja menetelmiä, joiden tarkoituksenmukaisin valinta riippuu arvioinnin lähtötilanteesta ja tavoitteista. Lähtötietojen suuret epävarmuudet kuitenkin kerryttävät tuloksiin sitä suuremman kokonaisepävarmuuden, mitä pidemmälle jalostettua terveysvaikutustietoa tavoitellaan.


On syytä harkita, millä tavoin arviointi kannattaa tehdä, jotta (suunnitellun tai olevan) kaivoksen aiheuttaman melun terveysvaikutuksista saataisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaista tietoa.


Melun haitoista puhutaan usein karkeasti jaotellen "viihtyvyys- ja terveyshaittoina". Viihtyvyyden ja terveyden välille ei kuitenkaan voida vetää selvää rajaa, koska "terveys" on laaja ja sopimuksenvarainen käsite (esimerkiksi WHO:n terveysmääritelmän mukaan viihtyvyys on osa terveyttä).


Allaolevassa tekstissä käytetään – terveyskäsitettä rajailematta – ilmausta "terveysvaikutus" kattamaan kaikki melun ei-toivotut vaikutukset ihmiseen.


Tässä arvioidaan ainoastaan ilmajohteista melua. Runkomelu on lisäksi arvioitava, jos se on kaivoskohteen ympäristössä relevantti asia.


Meluhaittojen arvioimiseen on käytettävissä useita toisiaan täydentäviä menetelmiä, joiden valinta riippuu mm. siitä,

  • minkätyyppistä tietoa tavoitellaan, ts. millaisin muuttujin (kts. alla) tulokset halutaan esittää
  • mihin tarkoitukseen ja kenen toimesta tuloksia on määrä käyttää
  • kuinka paljon lähtötietoja on saatavilla
  • kuinka suuria epävarmuuksia tuloksiin sallitaan sisältyvän.

Tulosmuuttujien tyypit: mitä tietoa, kenelle ja kuinka varmaa?

Arvioitavien meluhaittojen ilmaisemiseen voidaan käyttää etenkin seuraavia tulosmuuttujatyyppejä:

  1. altistumisjakauma
  2. lakiperusteisten ohjearvojen ylitykset ja alitukset
  3. terveysperusteisten WHO- ym. ohjearvojen ylitykset ja alitukset
  4. terveysvaikutukset tapausmäärinä
  5. terveysvaikutukset tautitaakkana


Edettäessä tätä tulosmuuttujien hierarkiaa pitkin (1 → 5) tiedon objektiivisuus ja luotettavuus heikkenevät, mutta tiedon tulkittavuus terveyshaitan kannalta kohenee, ts. tulosmuuttuja kertoo terveyshaitasta yhä tiiviimmin ja konkreettisemmin. Tällöin kasvaa myös tulosten vertailtavuus esim. muihin ympäristöterveyskysymyksiin nähden, samoin käytettävyys esim. kustannushyötytarkasteluun.


Altistumisjakauman arviointi (tulosmuuttuja 1) on samalla välttämätön välitulos yksityiskohtaisemmille arvioinneille (2–5).


Lupaviranomaisen vaatima tarkastelutapa on yleensä ohjearvotarkastelu (tulosmuuttuja 2), jonka tueksi lupa- tai valvova viranomainen saattaa edellyttää pidemmälle menevää arviota.


Ympäristömelun ohjearvot on asetettu yhteiskuntapoliittisena kompromissina tasoille, joiden alittuessakin terveyshaittoja tiedetään aiheutuvan osalle väestöstä. Tämä kompromissi on jouduttu tekemään, koska äänen kokeminen vaihtelee suuresti yksilöittäin ja näin ollen melulle herkimpienkin asukkaiden suojaaminen aiheuttaisi yhteiskunnalle liian suuret kustannukset. Ohjearvojen alittuminen ei siis takaa terveyshaitoilta välttymistä. Ohjearvojen alittuminen kertoo kuitenkin sen, että suurin osa kohdeväestöstä välttyy todennäköisesti terveyshaitoilta.


Ainoastaan tulosmuuttujat 3–5 tuottavat numerotietoa varsinaisista terveysvaikutuksista. Ne antavat täsmällisempää tietoa melun vaikutuksista. Ympäristömeludirektiivin mukaan melusta aiheutuvat vaikutukset ja meluntorjuntatoimien hyödyt tulisi arvioida altistusvastefunktioita käyttäen (ts. tapausmäärinä), kun tehdään direktiivin mukaisia meluselvityksiä ja meluntorjuntasuunnitelmia väestökeskittymille ja pääliikenneväylille.[1]


Terveysvaikutusten arviointiin tarvitaan – altistusjakauman ohella – monia muitakin ja vielä epävarmemmin tunnettuja lähtötietoja (etenkin altistusvastefunktiot sekä tautitaakkalaskennassa haittapainokertoimet), jotka kasvattavat laskentatulosten kokonaisepävarmuutta.

Tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän valintapolku

Alla ehdotetaan, miten melun terveysvaikutuksia voidaan arvioida kaivosalueen ympäristön väestölle. Ehdotus sisältää suositukset käytettäviksi arviointiperiaatteiksi ja -menetelmiksi siitä riippuen, mikä on arvioinnin lähtötilanne ja mitkä ovat sen tavoitteet.


Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa arvio meluhaitasta joudutaan tekemään erilaisen tiedon pohjalta kuin kaivoksen jo toimiessa, menetelmäkuvaus on jaettu vastaavasti:

A. Arviointi suunniteltavana olevalle kaivokselle

B. Arviointi toiminnassa olevalle kaivokselle

  • Valitse soveltuva lähtötilanne tämän pääjaon mukaisesti.


Kysymykseen tulevat tulosmuuttujatyypit (kts. yllä 1–4) riippuvat käytettävissä olevan tiedon määrästä ja arvioinnin tavoitteista (mitä, kenelle).


  • Valitse parhaiten soveltuva(t) tulosmuuttujatyypit siten, että kaivoksen terveysvaikutuksista saadaan mahdollisimman tarkoituksenmukaista tietoa edellämainitut seikat huomioon ottaen. Pohdi, kuinka pitkälle jalostettua tietoa on mielekästä tuottaa ja kuinka suuri kokonaisepävarmuus tuloksissa siedetään.


Arvioinnin täsmällinen (ala)menetelmävalinta miltei aina riippuu lisäksi vaadittavien lähtötietojen yksityiskohtaisuudesta sekä vaihtoehtoisten menetelmien tarkkuudesta, työläydestä ja kustannuksista.

A. Meluhaitan arviointi kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa

Suunnitteluvaiheessa meluhaittaa ei voida määrittää mittauksin altistuvassa kohteessa, joten arviointi on perustettava leviämismallinnukseen käyttäen kaupallisia tai avoimesti saatavia laskentaohjelmia.


Lähtötietojen hallintaan ja tulosten tarkastelemiseen ja visualisointiin tarvitaan useimmiten jonkinlainen paikkatieto-ohjelmisto (GIS, geographic information system). Tarvittavat GIS-toiminnallisuudet voivat myös olla liitettynä osaksi kaupallista laskentamallia (tai päinvastoin).


Arviointi suositellaan tehtävän ja kuvattavan seuraavasti:

  • Ensin arvioidaan, onko meluhaittojen arviointi tarpeen vai ei:


Meluhaitan arviointi voidaan sivuuttaa tapauksessa,

  • jossa kaivoksen etäisyys lähimmistä altistuvista asuinrakennuksista, herkistä kohteista ja virkistysalueista on selkeästi niin suuri ("suojaetäisyys"), että koetun meluhaitan aiheutumista voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä meluherkillekin altistujille
  • ja jossa ei myöskään ole erityisiä perusteita olettaa lähiympäristön luonnon eliöstön kärsivän kaivoksen tuottamasta melusta.


  • Selvitä, voidaanko em. "suojaetäisyys" määrittää yleispätevästi?

Voidaanko tämä pukea muotoon, että "leviämismallinnusta ei tarvita, jos lähimmän altistuvan kohteen etäisyys ylittää suojetäisyyden X (jonka arvo määräytyy kaivoksen melupäästöistä)."


  • Jos arviointi todetaan tarpeelliseksi, seuraavaksi on syytä päättää arviointiin käytettävän paikkatiedon riittävä yksityiskohtaisuuden taso:


Jos etäisyys kaivoksen keskipisteestä lähimpiin altistuviin kohteisiin on moninkertainen kaivoksen suurimpaan läpimittaan verrattuna ja kaivoksen ja em. kohteiden väliin jäävä maasto on suhteellisen tasaista, mallinnusta voidaan yksinkertaistaa esittämällä koko kaivosalue pistelähteenä. Tällöin tullaan toimeen huomattavasti karkeammilla lähtötiedoilla ja samalla laskentakapasiteetin tarve pienenee olennaisesti (ts. laskenta nopeutuu ja/tai voidaan käyttää yksinkertaisempaa laskentamenetelmää).


Muussa tapauksessa melun leviäminen on arvioitava käyttäen yksityiskohtaista mallinnustapaa, jossa kaivosalue kuvataan 3-ulotteisesti. Laskennan mutkikkuuden vuoksi tähän tarvitaan yleensä kaupallinen melun päästö-leviämismalli.


Melupäästöjen arviointi

Melumallinnuksen lähtötiedot

Melumallinnuksen suorittamista varten on kerättävä joukko lähtötietoja. Melun leviämisen kannalta olennaisimpia lähtötietoja ovat

  • kaivostoimintojen ja louhoksen sijainti- ja korkeustiedot
  • melulähteiden melupäästö- ja sijaintitiedot sekä
  • tarkasteltavan alueen maaston korkeustiedot.


Altistumisen arviointia varten on hankittava tiedot lähimmistä häiriintyvistä kohteista (asuin- ja vapaa-ajan rakennukset, sairaalat, päiväkodit, virkistysalueet jne.). Kaivoksen toimintojen tiedot hankitaan mahdollisuuksien mukaan olemassa olevista toimintasuunnitelmista. Melulähteiden äänitehotasot saadaan joko laitevalmistajilta, kirjallisuudesta (tutkimusraportit; YVA-selostukset, esimerkiksi Finn-Nickel, Valkeisenrannan YVA-selostus (Finn-Nickel 2008)[2], muut tietokannat, esimerkiksi SourceDB, www.softnoise.com) tai suorittamalla/teettämällä päästömittauksia vastaavanlaisista toiminnassa olevista kohteista (laitokset, työkoneet).


Melulähteiden tarvittavia lähtötietoja ovat

  • piste-, viiva- ja aluelähteille sijainti
  • reitti tai aluerajaus (x,y,z)
  • äänitehotaso taajuuskaistoittain ja sen vuorokausijakauma sekä
  • mahdollinen suuntaavuus.


Liikennemelulähteille lähtötietoja ovat

  • tiegeometria
  • liikennetiheys tavanomaisille kuljetusajoneuvoille ja sen vuorokausijakauma
  • ajoneuvotyyppijakauma (raskaan liikenteen osuus) ja sen mahdollinen vuorokausivaihtelu.


Maaston korkeustiedot hankitaan esim. Maanmittauslaitoksen latauspalvelusta. Mikäli mallinnuksissa halutaan käyttää hyväksi maanpeitetietoja, voidaan ne hankkia CORINE-palvelusta. Myös maanpeitteen tyyppi (kova, pehmeä, puusto) vaikuttaa melun leviämiseen.


Useimmat laskentastandardit laskevat melun leviämisen vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa (lievä myötätuuli melulähteestä laskentapisteeseen, pieni lämpötilainversio). Osa standardeista mahdollistaa tarkempien säätilatietojen syöttämisen mallinnusohjelmaan, jolloin voidaan käyttää hyväksi Ilmatieteenlaitoksen säätilastoja tai muuta mittaustietoa mahdollisuuksien mukaan.


Melulle altistumisen arviointia varten tarvitaan rakennusten tiedot (sijainti korkeus) ja asukasmäärät. Rakennusten sijainnit löytyvät pääasiassa Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistoista. Asukasmäärät ja kerrosluvut saadaan esimerkiksi Väestörekisterikeskuksen Rakennustieto-aineistosta.


Toimintojen ajallinen kehitys on otettava huomioon arvioinnissa. Koska kaivosalueen laajuus yleensä muuttuu elinkaaren mittaan, mallinnus voi olla tarpeen tehdä kaivoksen elinkaaren eri vaiheille erikseen – siinä määrin kuin tuleva kehitys on ennakoitavissa. Muuttuvia tietoja voivat olla etenkin päästölähteiden (kiinteät + liikenne) sijainti ja aktiivisuus, maaston korkeusmalli, maanpeite sekä altistuvat kohteet.

Melun leviämisen ja altistumisen arviointi

Kaivosympäristön melutasojen mittasuureet valitaan tulosten käyttötarkoituksen mukaan. Viranomaisten edellyttämää ohjearvotarkastelua varten käytetään päivä- ja yöajan keskiäänitasoja (LAeq_07-22 ja LAeq_22-07). Kun tarkastellaan melun terveysvaikutuksia tai kun tehdään Euroopan ympäristömeludirektiivin mukaista tarkastelua, käytetään vuorokausimelutasoa (päivä-ilta-yömelutaso, Lden) ja yömelutasoa (Lnight).


Ohjearvojen mukaisessa ulkomelutarkastelussa melutasot lasketaan 2 metrin korkeudelle maanpinnasta. Ympäristömeludirektiivin mukaisessa vuorokausimelutarkastelussa ja terveysvaikutuksia tarkasteltaessa melutasot lasketaan 4 metrin korkeudelle maanpinnasta rakennusten meluisimmalle julkisivulle. Tapauskohtaisesti voidaan tässäkin käyttää 2 metriä, kuten Euroopan komission työryhmän Good Practice Guide (WG-AEN GPG) esittää. Työryhmä esittää melun laskentapisteverkon laskentapisteiden etäisyydeksi toisistaan 10 metriä.


Melutasot esitetään alkaen 40 dB:stä, jolloin kaikki olennaiset altistuvat kohteet tulevat tarkastelun piiriin (herkkien kohteiden yöajan ohjearvo on 40 dB). Melualueet esitetään 5 dB:n välein.


Altistuvien asukkaiden (sekä asuinrakennusten ja herkkien kohteiden) altistumisjakaumat esitetään jatkotarkastelua varten tarvittaessa seuraavasti:

  • Altistuvien asukkaiden lukumäärä per meluvyöhyke
  • altistuvien asuinrakennusten lukumäärä per meluvyöhyke sekä
  • kuhunkin herkkään kohteeseen (hoito- ja oppilaitokset) kohdistuva altistumistaso yksittäin.


Jos on tarpeen arvioida suunnitteilla olevan asutuksen (tai herkkien kohteiden) altistumista, käytetään tuoreinta saatavilla olevaa maankäyttösuunnitelmaa (yleis- tai asemakaava) ja arvioidaan sen perusteella todennäköisesti rakennettavien uudisrakennusten oletettavat sijainnit ja edelleen edellä mainittuihin asuntoihin odotettavissa olevat asukaslukumäärät. Niiden perusteella lasketaan odotettavissa olevat altistumistiedot.

Terveysvaikutusten arviointi

Kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa mallittamalla ja arvioimalla saatuja melutasoja voidaan verrata meluun liittyviin ohje- ja raja-arvoihin: onko todennäköistä, että melutasot pysyvät sallituissa rajoissa, eivätkä aiheuta viihtyvyys- ja terveyshaittaa, jota kaivoksen ympäristössä ei voida hyväksyä?

B. Meluhaitan arviointi toiminnassa olevalle kaivokselle

Toisin kuin suunnitteluvaiheen tilanteessa, toiminnassa olevan kaivoksen aiheuttamista ympäristömeluhaitoista voidaan hankkia suoraa tietoa objektiivisin ympäristö- ja tarvittaessa sisämelumittauksin sekä altistuville asukkaille (ja muille kohteille kuten lähistön oppi- ja hoitolaitoksille) suunnatuin kyselyin. Lisäksi toiminnassa olevan kaivoksen toimintojen sijainneista ja korkeustasoista sekä melulähteiden päästöistä saadaan tarvittaessa tarkkaa mittaustietoa mahdollisia melumallinnusten päivitystä varten.


Ympäristömelumittaustulosten avulla voidaan todentaa melumallinnusten oikeellisuus ja toimintaa suunnitella edelleen meluvaikutusten vähentämiseksi.


Mittauksilla saadaan myös tietoa melun häiritsevyydestä (impulssimaisuus/ kapeakaistaisuus) mittausten yhteydessä tehtävin kuulohavainnoin sekä laskennallisesti mittaustulosten perusteella. Häiritsevyystarkastelun perusteella voidaan tehdä tarkat haittakorjaukset mittaus- ja mallinnustuloksiin.


Terveyshaitan arviointi

Todettua melua verrataan relevantteihin melun ohje- ja raja-arvoihin (alitukset/ylitykset).


Tämän lisäksi arvioidaan melun häiritsevyys arvioitaviin kohteisiin.


Kaivoskohteesta riippuen (mm. melulle altistuvan väestön lukumäärä) terveysvaikutuksia voidaan arvioida väestötasolla vaikutusten tapausmäärinä ja/tai tautitaakkana. Nämä laskennat on syytä tehdä, kun melulle alstistuva väestömäärä on huomattava (laskelmista saadaan hyödyllistä tietoa irti).


Melun ympäristöterveysvaikutuksia tapausmäärinä Suomessa on arvioitu mm. SETURI-hankkeessa (Hänninen et al. 2010)[3]. Kyseisessä artikkelissa on laskennassa käytettyjä parametreja, jotka saattavat olla relevantteja tapauskohtaisesti myös kaivosympäristössä.


Kyselytutkimuksilla saadaan tietoa esimerkiksi asukkaiden kokemasta meluhäiritsevyydestä altistuvissa kohteissa. Melun häiritsevyys suoraan kysyttynä melun kohteeksi joutuvilta sisältää kaikki melualtistumiseen liittyvät komponentit. Siksi se on erittäin suositeltavaa.


Tutkimustulosten tietoja voidaan verrata mallinnus- ja mittaustuloksilla saatuihin melualtistustietoihin ja mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi terveysvaikutusten arvioimisessa sekä toiminnan meluvaikutusten vähentämiseen tähtäävässä toiminnan suunnittelussa.

Taustatietoa

Melusta ja sen kuvailemisesta

"Melu" on määritelmän mukaan ei-toivottua tai muutoin haitallista ääntä. Ääni taas on kuuloaistilla aistittavaa, ilmassa tai muussa kimmoisassa väliaineessa etenevää mekaanista aaltoliikettä (värähtelyä). Korva aistii tähän värähtelyyn liittyvät paineenvaihtelut ja muuntaa ne hermoimpulsseiksi, jotka aivoissa tulkitaan ääneksi.


Fysikaalisesti ääniaaltoja luonnehtivia suureita ovat mm.

  • äänen nopeus (huoneenlämpötilassa n. 345 m/s)
  • taajuus f
  • aallonpituus lambda = c/f
  • aaltojen etenemissuunta ja
  • äänenpaineen värähtelyamplitudi.


Tervekorvainen ihminen voi aistia ääntä n. taajuuksilla 16 – 16 000 Hz (ns. kuuloalue), joskin osa ihmisistä voi aistia myös alle 16 Hz:n taajuisia ääniä, jos niitä esiintyy hyvin voimakkaina. Kuulon herkkyys riippuukin äänen taajuudesta: herkimmillään kuulo on 3–4 kHz:n taajuuksilla.


Kuulokynnyksellä tarkoitetaan pienintä tervekorvaisen nuoren henkilön kuultavissa olevaa äänenpainetta. Taajuudella 1 kHz kuulokynnys on 20 µPa, jota merkitään symbolilla p0. Tämä äänenpaine on valittu ns. vertailuäänenpaineeksi, johon suhteuttaen kaikki muut äänenpaineet ilmaistaan.


Kuvitteellisen pinnan läpäisevän äänienergian määrä on verrannollinen äänenpaineen amplitudin neliöön. Korva pystyy erottamaan voimakkuudeltaan huikeasti vaihtelevia ääniä, joiden äänienergiasisällöt vaihtelevat jopa 1016-kertaisesti. Näin laajan vaihtelun vuoksi äänen tai melun "voimakkuuksia" tai "määriä" joudutaan mittaamaan ja kuvaamaan ns. tasosuureina, jotka perustuvat logaritmin ottoon. Tasosuureita merkitään L-alkuisilla (level) symboleilla, jonka perässä oleva alaindeksi täsmentää, mistä nimenomaisesta tasosuureesta on kysymys.


Tasosuureiden yksikkönä on aina desibeli. Kymmenen desibelin kasvu tarkoittaa aina äänienergian 10-kertaistumista. Siten esim. 30 desibelin kasvu tarkoittaa äänienergian 1000-kertaistumista (10 × 10 × 10).


Keskeisin tasosuure on äänenpainetaso, joka määritellään Lp = 10 log (p2 / p02).


"Melumittarilla" eli äänitasomittarilla pyritään mittaamaan juuri äänenpainetasoa Lp, joka on siis verrannollinen äänenpaineen neliöön eli äänienergian määrään. Mittaustulos Lp ei kuitenkaan kuvasta ihmiskorvan kuuleman äänen voimakkuutta oikein, koska mittari mittaa kaikkia taajuuksia samalla herkkyydellä, kun taas korva kuulee pieni- ja korkeataajuisia ääniä monta kertaluokkaa heikommin kuin 3–4 kHz:n taajuisia ääniä. Jotta mittarin "kuulemaa" äänen voimakkuus saataisiin paremmin kuvastamaan ihmiskorvin aistittavaa äänen voimakkuutta, mittarin vastaanottamasta äänisignaalista painotetaan (suodatetaan) eri taajuuksia siten, että taajuuspainotus vastaa ihmiskorvan herkkyyttä eri taajuuksille. Painotukseen käytetään yleisesti joko ns. A- tai C-painotusta. A-painotus pyrkii jäljittelemään kuulon herkkyyttä suhteellisen heikoille äänille, C-painotus suhteellisen voimakkaille äänille.


A-taajuuspainotettua äänenpainetasoa sanotaan A-äänitasoksi ja sitä merkitään LA = 10 log (pA2 / p02). Ympäristömelukysymyksissä tarkastellaan miltei yksinomaan A-äänitasoja. C-äänitasoja käytetään esim. voimakkaiden yleisötilaisuus- ja työpaikkamelujen enimmäistasojen tarkasteluun.


Arjessa esiintyvät A-äänitasot sijoittuvat yleensä välille 0–130 dB. Muistin tueksi hyviä mittatikkuja ovat:

  • kuulokynnys = 0 dB
  • kuiskaus, yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. 30 dB
  • kuuluva puhe, yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. 60 dB
  • ruohonleikkuri, yhden metrin etäisyydeltä kuultuna = n. 90 dB.


Äänen voimakkuus vaihtelee yleensä hetkestä hetkeen, joten melua mitattaessa käytetään ns. aikavakiota sen asettamiseksi, kuinka nopeasti äänitasomittarin mittaustuloksen ("viisarilukema") halutaan seuraavan äänen voimakkuuden vaihtelua. Aikavakiona käytetään useimmiten joko arvoa S = slow = 1 s tai F = fast = 0.125 s (joka pyrkii jäljittelemään ihmiskorvan "seurailunopeutta"). Iskumaisille äänille käytetään yleensä epäsymmetristä aikavakiota I = impulse, joka on 35 ms äänen voimistuessa ja 1500 ms äänen vaimetessa. Aikavakion arvo ilmoitetaan yleensä tasosuureen alaindeksinä taajuuspainotus-indeksin jälkeen. Siten esim. "LAF" tarkoittaa A-taajuuspainotuksella ja fast-aikavakiolla suoritettavaa mittausta.


Kaivosmeluja koskevat säädökset sekä ohje- ja raja-arvot

Ohjearvot päästötasoille

Näille on useita säädöksiä, esimerkiksi seuraavat:


  • Ulkolaitemeludirektiivi 2000/14/EY.[4]Direktiivi on toimeenpantu "Laitemeluasetuksella" (Valtioneuvoston asetus 621/2001)[5]. Siinä on 22 laitetyypille asetettu melupäästön raja-arvot. 63 laitetyypiltä edellytetään vain melumerkintää.


  • Ajoneuvojen melurajat ja mittausmenetelmä on annettu direktiivissä moottoriajoneuvojen melupäästöistä (Neuvoston direktiivi 701/157/ETY)[6] ja rengasmeludirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY)[7]. Ne on toimeenpantu Ajoneuvolakiin (1090/2002)[8] pohjautuvissa asetuksissa .

Ohjearvot immissiotasoille:

Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.


Taulukko. Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot.

(dB) päivä
LAeq, 07-22 LAeq, 22-07
ULKONA:
- asuinalueet 55 50 (vanhat alueet)

45 (uudet alueet)

- virkistysalueet taajamissa ja niiden tuntumassa
- hoito- ja oppilaitosten alueet
- loma-asutus- ja leirintäalueet 45 40
- taajamien ulkopuoliset virkistysalueet
- luonnonsuojelualueet
SISÄLLÄ:
asuin-, potilas- ja majoitushuoneet 35 30
opetus- ja kokoontumistilat 35 -
liike- ja toimistohuoneet (asiakkaille) 45 -


Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen vertaamista ohjearvoon.


Relevantteja YM:n antamia ohjeita ovat mm. seuraavat:

  • Ympäristömelun mittaaminen (1995)
  • Tieliikennemelun mittaaminen (1996)
  • Raideliikennemelun mittaaminen (1996)
  • Tieliikennemelun laskentamalli (1993)
  • Raideliikennemelun laskentamalli (2002)
  • Ympäristömelun arviointi ja torjunta (2003)



Asumisterveysohjeen (ATO) mukaiset ohjearvot (perustana VNp 993/92):

dB) päivä
LAeq, 07-22 LAeq, 22-07
Asuinhuoneet, majoitustilat, hoitolaitokset 35 30
Kokoontumis- ja opetushuoneet 35 -
Työhuoneistot (asiakkaiden kannalta) 45 -


Jos melu vaihtelee päiväkohtaisesti, Asumisterveysohje (2003) sallii ohjearvojen ylittyä seuraavasti:

  • Ohjearvon ylittymisiä yli 3 dB:llä saa esiintyä enintään 10 %:ssa vuoden vuorokausista.
  • Yli 5 dB:n ylityksiä saa esiintyä korkeintaan 20–30 vuorokautena vuodessa.
  • Yli 10 dB:n ylityksiä ei saa olla lainkaan.


Jos asuminen on kausiluonteista (esim. loma-asunnot), em. ohjeita voidaan soveltaa asuntojen todelliseen käyttöaikaan suhteutettuina.


Mittaustulokseen tehdään tarvittaessa äänen iskumaisuudesta tai impulssimaisesta johtuvat haittakorjaukset ennen ohjearvoon vertaamista.


Pienitaajuiselle yöaikaiselle melulle (20–200 Hz) on erilliset ohjearvot yhden tunnin keskiäänitasoina Leq,1h:

f 20 25 32 40 50 63 80 100 125 160 200 Hz
Leq,1h 74 64 56 49 44 43 40 38 36 34 32 dB
  • sovelletaan nukkumiseen käyettävissä tiloissa
  • päiväaikana hyväksytään 5 dB korkeammat arvot

Impulssimaisuudesta ja äänesmäisyydestä johtuvat haittakorjaukset

Ympäristömelun ohjearvot on Suomessa (kuten useimmissa muissakin maissa) asetettu siten, että sellaisinaan ne soveltuvat vain tasaisesti vaihteleville, laajakaistaisille meluille (tyyppiesimerkkinä tieliikennemelu), joiden häiritsevyyttä siis pidetään eräänlaisena vertailukohtana. Melun häiritsevyys kuitenkin yleensä kasvaa, jos melu on iskumaista (impulssimaista) tai äänesmäistä (tonaalista). Äänesmäisyyden ohella tai sijasta käytetään usein laajempaa ja objektiivisempaa käsitettä kapeakaistaisuus.


Jos em. ominaisuuksia melussa esiintyy, niiden aiheuttama häiritsevyyden kasvu otetaan huomioon lisäämällä mitattuun tai mallinnettuun keskiäänitasoon ko. äänelaadusta johtuva haittakorjaus(termi), ennen kuin verrataan ohjearvoon.


Iskumaisuuden ja äänesmäisyyden esiintymisen toteamiseksi ja/tai voimakkuuden arvioimiseksi on esitetty useita erilaisia operationaalisia tapoja mm. standardeissa ja viranomaisohjeissa (kts. jäljempänä). Niissä voidaan nojautua kuulonvaraiseen (ts. subjektiiviseen) ja/tai äänitasomittareilla tapahtuvaan (ts. objektiiviseen) havainnointiin tai näiden yhdistelmään.


Korjaustermin arvo sijoittuu 0 ja 12 dB välille. Arvo voi riippua sekä ohjeen käyttötarkoituksesta (standardi vai viranomaisohje), arviointiperiaatteesta (kuulonvarainen vai mittaus) että siitä, kuinka voimakasta havaittu iskumaisuus tai äänesmäisyys ovat tarkastelupisteessä.


Haittakorjaus voi olla kiinteäarvoinen tai jatkuva muuttuja siitä riippuen, millaista menetelmää käytetään iskumaisuuden tai äänesmäisyyden toteamiseen.


Jos äänen luonteen toteaminen tehdään kuulonvaraisesti, haittakorjaus on yleensä määritelty kiinteänä: joko 1-portaisena (esim. 5 dB) tai 2-portaisena (esim. 5 dB heikosti impulssimaiselle ja 10 dB voimakkaasti impulssimaiselle melulle) muuttujana.


Jos äänen luonteen toteaminen perustuu mittaukseen, haittakorjaus voidaan silti määritellä kiinteäksi (kuten edellä) tai sen arvo voidaan määrittää mittaustuloksista laskennallisesti, jolloin kyseessä on jatkuva muuttuja.


Suomen viranomaisohjeissa käytetään ainoastaan kiinteitä haittakorjauksia. Mittaustuloksesta laskettavia jatkuva-arvoisia haittakorjauksia on määritelty mm. standardeissa ISO 1996-2:2007 (tonaalisille meluille) ja NT ACOU 112 (impulssimeluille).


Etäisyys melulähteestä vaikuttaa melun iskumaisuuteen tai äänesmäisyyteen.


Lähietäisyydellä melu voi olla impulssimaista tai kapeakaistaista, mutta kauempana melulähteestä näin ei välttämättä ole, koska äänen kulkiessa ilmassa melun huippupiikkien voimakkuus pienenee suhteessa taustamelutasoon ja niiden ”terävyys” vähenee taajuusalueen kasvaessa. Tämä johtuu mm. ilman, maanpinnan ja kasvillisuuden absorptiosta sekä erilaisista heijastuksista. (Promethor, 2011[9])


Käytännön kokemusten perusteella impulssimaisuuskorjaus murskauskohteessa tehdään havaintopisteissä, jotka sijaitsevat alle 300 metrin etäisyydellä murskauksesta/rikotuksesta. Tätä kauempana impulssimaisuutta ei yleensä havaita. (Ramboll, 2011)[10]


Haittakorjausten määrittelyjä viranomaisohjeissa ja standardeissa
  • VNp 993/1992 ympäristömelun ohjearvoista[11]

Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen vertaamista ohjearvoon.


  • Ympäristöministeriön ohje 1/1995, Liite A[12]

Impulssimelu = Melu, joka sisältää hetkellisiä, enintään 1s kestäviä ja toisistaan selvästi erottuvia meluhuippuja.

Jos kuulohavainto ei riitä melun impulssimaisuuden (iskumaisuuden) toteamiseen, voidaan käyttää seuraavaa kriteeriä: A-äänitasojen LpAI ja LpAS samaan äänipulssiin liittyvä enimmäistasojen ero LAImax – LASmax on 5 dB tai enemmän.


Kapeakaistainen melu = Melu, jossa on selvästi kuultavia soivia ääniä (ääneksiä tai äänesmäisiä komponentteja).

Jos kuulohavainto ei selkeästi sulje pois kapeakaistaisuuden mahdollisuutta, voidaan melun kapeakaistaisuus karkeasti todentaa seuraavasti: Ainakin yhden terssikaistan terssipainetaso on vähintään 5 dB suurempi kuin välittömästi kyseisen kaistan ala- ja yläpuolella olevien terssikaistojen äänenpainetasot.


Promethor[9] kommentoi em. ohjetta seuraavasti:

"Pienitaajuisen melun osalta mittausohjeen määritelmä 5 dB:n erosta terssikaistojen äänenpainetasoissa on liian tiukka. Jotta pienitaajuinen melu koetaan kapeakaistaisena, tulee äänenpainetasoerojen olla suurempia."


Parempi määritelmä kapeakaistaisuuden arvioimiseksi on esitetty standardissa PSK 4101[13].


  • Asumisterveysohje (2003)[14]

Impulssimaisuudesta johtuva haittakorjaus tehdään impulssin äänialtistustasoon (LAE) ennen keskiäänitason laskemista:

  • Voimakkaasti impulssimaiselle melulle (LAE = 55...60 dB) korjaus on 10 dB.
  • Heikosti impulssimaiselle korjaus on 5 dB.
  • Äänen kapeakaistaisuudesta johtuva haittakorjaus on sitä suurempi, mitä selvemmin ääni on ulisevaa, sireenimäistä tai soivaa:
  • Selvästi kapeakaistaiselle korjaus on 6 dB.
  • Heikosti kapeakaistaiselle korjaus on 3 dB.
  • Korjaus tehdään vain siihen osaan melusta, joka on kapeakaistaista.


  • Standardi PSK 4101[13]. Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa

Melu on kapeakaistaista, kun sen terssispektrissä ainakin yhden kaistan äänenpainetaso on

  • yli 400 Hz kaistoilla vähintään 5 dB
  • 160–400 Hz kaistoilla vähintään 8 dB
  • alle 160 Hz kaistoilla vähintään 12 dB
  • suurempi kuin viereisten kaistojen tasojen keskiarvo.


  • Standardi Nordtest ACOU 112. Prominence of impulsive sounds and for adjustment of LAeq[15]

Kultakin puolen tunnin tarkastelujaksolta tulee valita nousunopeudeltaan ja tasoeroltaan suurimmat impulssit. (Tasoerolla tarkoitetaan Fast-aikapainotuksella mitattavaa hetkellisen A-äänitason nousua sillä aikavälillä, jolla äänen nousunopeus ylittää 10 dB/s.) Puolta tuntia lyhytkestoisempaa melua tarkasteltaessa impulssit valitaan koko tarkastelujaksolta.


Kunkin valitun impulssin ennustettu erottuvuus (prominenssi) P lasketaan kaavalla:

P = 3 lg (nousunopeus / [dB/s]) + 2 lg (tasoero / [dB])

Lopputuloksen määrää se impulssi, jolla on suurin P:n arvo.


  • Standardi ISO 1996:1-2003[16].

Melun impulssimaisuus tai äänesmäisyys määritetään kuulonvaraisesti. Suositellut haittakorjauset ovat liitteessä A (Table A.1):

  • tavallinen impulssimelu (regular impulsive): 5 dB
  • voimakkaasti impulssimainen melu (highly impulsive): 12 dB
  • selvästi kuultavat äänekset (prominent tones): 3–6 dB


Jos äänesmäisyydestä vallitsee epäselvyys, äänesmäisyys tulisi varmistaa käyttäen standardissa ISO 1996:2-2007[17] kuvattuja objektiivisia menetelmiä. Yksityiskohtainen (referenssi)menetelmä on kuvattu standardin liitteessä C ja yksinkertaistettu menetelmä standardin liitteessä D.

Melun terveyshaitoista

Melu aiheuttaa viihtyvyyshaittaa ja terveyshaittaa (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. Ihmiset kokevat melun yksilöllisesti. Saman melun aiheuttaman vasteen suuruus/vakavuus on erilainen eri henkilöillä ja saman henkilön vaste voi olla erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä. Melun haitallisista vaikutuksista ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen on eniten tietoa liikennemeluun liittyen (tieliikennemelu, lentomelu, raideliikennemelu).


Melun terveysvaikutuksia voidaan arvioida tilastollisesti väestötasolla. Melu ei kumuloidu ympäristössä, mutta sen vaikutukset saattavat kumuloitua altistuvissa ihmisissä. Yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia terveysvaikutuksia ei ole mahdollista arvioida tarkasti melupäästöön tai melutasoon liittyvien tietojen perusteella. Sen sijaan melun haitallisuutta voidaan kysyä yksilöittäin. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko).


Taulukko. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18].

Vaikutus Mittasuure1 Kynnystaso2
Häiritsevyys Lden 42 dB
Puheviestinnän häiriöt
lapset Leq 35 dB
aikuiset Leq 45 dB
Oppiminen, muisti Leq 50 dB
Vaikutukset uneen
itse raportoitu unihäiriö Ln 42 dB
polysomnografiassa todetut Lmax, sisällä 32 dB
raportoidut heräämiset SELsisällä 53 dB
Kohonnut verenpaine Lden 50 dB
Sepelvaltimotauti Lden 60 dB


1 Lden ja Ln on määritelty ulkona esiintyvinä äänitasoina. Lmax voi olla mitattu joko sisällä tai ulkona.

2 Taso, jonka yläpuolella vaikutus alkaa ilmetä tai ilmenee tavanomaista useammin.

Lden = päivä-ilta-yömelutaso (vuorokausimelutaso), pitkänajan keskiäänitaso, jossa vuorokausi jaetaan päivä-, ilta- ja yöaikaan, ja kaikille näille määritetään erikseen keskiäänitasot

Leq = Keskiäänitaso

Lmax = Mittausaikana vallinnut suurin äänitaso

Ln = Yöajan painottamaton keskiäänitaso, yömelutaso

SEL (Sound Exposure Level) = Yhden melutapahtuman aikainen äänialtistustaso


Melun häiritsevyys on ympäristömelun vaikutuksista yleisin. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. Se on kielteinen, epämiellyttävä ja ei-toivottu äänihavaintoon liittyvä piirre, johon saattaa liittyä myös vihaa, alavireisyyttä ja avuttomuuden tunne. Melun häiritsevyys lisääntyy äänitason kasvaessa mutta myös melun laatu vaikuttaa: taajuussisältö, kapeakaistaisuus, impulssimaisuus.


Melun kiusallisuus riippuu myös altistumistilanteesta (vapaa aika – työ), vuorokauden ajasta (päivä – yö) ja henkilöstä (meluherkkyys, ennakkoasenne melulähteeseen).


Häiritsevyys haittaa yksilön toimintaa ja käyttäytymistä. Kun keskiäänitaso on sama, melu koetaan haitallisimmaksi järjestyksessä lentomelu > tieliikennemelu > raideliikennemelu. Melun häiritsevyydellä on todettu yhteys sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. SETURI-hankkeessa (Hänninen et al. 2010)[3] on arvioitu, että noin 150 000 ihmistä Suomessa on melusta suuresti kiusaantuneita (altistumistaso > 45 dB LDEN) ja noin 80 000 ihmistä suuresti unihäiriöistä (> 40 dB LN). Koetun haitan todennäköisyydeksi (altistuneen keskimääräinen yksilöriski) on arvioitu 6 % ja 4 %, vastaavasti.


Meluherkkyys lisää melun terveysvaikutusten riskiä. Noin kolmasosa ihmisistä on meluherkkiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. He aistivat melun häiritsevämpänä, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut ihmiset. Meluherkät kärsivät helpommin unihäiriöistä ja ovat alttiimpia melun vaikutuksille sydän- ja verenkiertoelimistöön. Meluherkkyys on ilmeisesti osin geneettistä. Se muuttuu iän myötä. Meluherkkien ihmisten reaktiot muihinkin ärsykkeisiin ovat usein voimakkaita.


Melu häiritsee unta. Voimakkaat, toistuvat tai epäsäännölliset melutapahtumat voivat vaikeuttaa nukahtamista, unen saantia, herättää kesken unen sekä aiheuttaa muita unen laadun, sen vaiheiden, jaksotuksen, syvyyden ja keston muutoksia. Erityisen alttiina unenaikaisen melun haitallisille vaikutuksille pidetään lapsia, raskaana olevia, ikääntyneitä, epäsäännöllistä vuorotyötä tekeviä tai muista syistä stressaantuneita ihmisiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. Unta häiritsevä melu aiheuttaa stressiä, joka pitkällä aikavälillä vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien (mm. kohonnut verenpaine) sekä mielenterveysongelmien ilmaantumiseen, muiden syiden ohella.


Melulla voi olla sekä lyhytaikaisia että pysyviä vaikutuksia sydän – ja verenkiertoelimistöön. Melun vaikutukset välittyvät autonomisen hermoston ja umpieritysrauhasten toiminnan kautta. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. Pitkään jatkuessaan melualtistus voi lisätä verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskiä, yhtenä riskitekijänä. Esimerkiksi Suomessa ympäristömelun on arvioitu aiheuttavan keskimäärin 90 sydäninfarktin lisätapausta vuodessa (Hänninen et al. 2010)[3].


Melu vaikeuttaa puheen kuulemista peittämällä puheääniä. Tästä johtuen, pitkäaikainen melualtistus saattaa johtaa lasten kielelliseen ja kognitiivisen kehityksen viivästymiseen ja häiriöihin. Melun vaikutuksesta puheen kuuleminen, erottaminen ja ymmärtäminen heikkenevät. (Heinonen-Guzejev et al. 2012)[18]. Erityisesti kuulovikaiset lapset, pikkulapset, koululaiset, ikääntyvät , vieraskieleiset ja henkilöt, joilla on erityisiä kielen oppimisen ja hallinnan vaikeuksia, kärsivät tästä ongelmasta.


On mahdollista, että melulla ja muilla ympäristöperäisillä altisteilla on haitallisia yhteisvaikutuksia. Mm. melun ja pienhiukkasten yhteisvaikutuksia tutkitaan. Melun terveyshaitta riippuu pitkälle melun luonteesta, jolle ihmiset altistuvat. Tämä on syytä ottaa lähtökohdaksi meluun liittyvässä terveysriskinarviossa. Kaivosympäristössä riski on kohdekohtainen.

Katso myös

Minera-malli: Ohjeistusta kaivostoiminnan ympäristö- ja terveysriskien arviointiin.
Osa linkeistä vie ohjeistuksiin eri vaikutusarvioinnin osien tekemisestä, osa taas valmiisiin laskentamalleihin (lihavoitu).
Kaivostoiminta

Kohdekohtaisen arvioinnin esimerkkisivu · Rikastus · Kaivosprosessit

Pölyn ja hiukkasten päästöt

Pöly (ohje) · Lähteet · Pintamaan poisto! · Tarvekivi ! · Louhinta ! · Murskaus · Lastaus ja pudotus · Kuljetuksen pakokaasupäästöt! · Kuljetuksen pölypäästöt! · Työkoneet · Hihnakuljetus · Energiantuotanto · Polttomoottorit! · Sähköntuotanto ! · Boilerit ! · Varastointi · Kaivannaisjäte · Sivukivi · Rikastushiekka

Muut päästöt

Haju · Kaasut · Typpi · Säteily! · Tärinä · Jätevesi · Varastoinnin vesipäästö · Mallinnusohjelmat · Rikastuskemikaalipäästöt · Melu

Pitoisuus ympäristössä

Pohjavesi · Pintavesi · Kulkeutuminen vedessä! · Sedimentit · Sedimentit (mittaukset) · Sedimentit (huokosvedet) · Maaperä! · Maaperän terveysriskinarvio

Ihmiset Ympäristö ja ekologia
Altistuminen

Altistumisen arviointi

Nisäkkäät ja linnut · Kasvit! · Maaselkärangattomat! · Ravinto!

Vaikutus

Terveysriskinarvioinnin rakenne · Riskinarviointiohjeet: · Pohjavesi · Pintavesi · Pöly · Kaasumaiset ilman epäpuhtaudet · Maaperä · Tärinä · Haju · Säteily! · Maaperän terveysriski · Kaasut · Melu · Pienhiukkasvaikutukset! · Terveysriskin kuvaus

Vesistöt · Maaperä · Sedimentti · Ekologinen riskinarviointi: · Ekologisten vaikutusten arviointi · Kohdekohtaisen mallin vaiheet · Alustus · Kohdetutkimukset · Vaikutusten arviointi · Mittauksiin perustuva arvio · Luonnehdinta

Integroitu riskinarvio

Integroitu riskinarvio · Viitearvoja

Muita Minera-projektin tuotoksia
Minera-mallin sovelluksia

· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti

Muut

· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus

Muita kaivostoimintaan liittyvää

· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi


Viitteet

  1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002 /49 /EY ymopäristön melun arvioinnista ja hallinnasta. 25.6.2002.
  2. Finn-Nickel 2008. Leppävirran Valkeisenrannan kaivoshanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Liite 5. Melulaskennan melukohteet ja niiden painotetut äänitasot.
  3. 3,0 3,1 3,2 Hänninen, O., Leino, O., Kuusisto, E., Komulainen, H., Meriläinen, P., Haverinen-Shaugnessy, U., Miettinen, I. & Pekkanen, J. 2010. Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 3:12-35.
  4. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/14/EY. Ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Virallinen lehti L 162 (03/07/2000, 0001–0078.
  5. Valtioneuvosto 2001. Valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä. 621/2001.
  6. Euroopan parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2002. Moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (701/157/ETY ). Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 42 / 16 (23.2.1970), 117−121.
  7. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY. Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/23/ETY muuttamisesta. Virallinen lehti nro L 211 (04/08/2001), 0025–0046.
  8. Ajoneuvolaki 1090/11.2.2002.
  9. 9,0 9,1 Promethor 2011. Ympäristömeluselvitys. Humaliston I:n alueen asemakaavan muutos, Naantali. 7.12.2011.
  10. Ramboll 2011. Uusi-Mattilan kallioalue. Melun leviämismallinnus. 2.2.2011. (Osio 3 "vertailuarvot", viim. kpl.)
  11. Finlex: Valtioneuvoston päätös ympäristömelun ohjearvoista, 993/1992
  12. Ympäristömelun mittaaminen. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston ohje 1/1995.
  13. 13,0 13,1 Melun hallinta teollisuuden laitehankinnoissa, PSK 4101, PSK Standardisointi. 2005
  14. Asumisterveysohje 2003. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysmisnisteriön oppaita. Sosiaali- ja terveysministeriö. 88 s.
  15. NT ACOU 112. Acoustics: Prominence of impulsive sounds and for adjustment of LAeq. Approved 2002-05.
  16. ISO 1996-1:2003. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 1: Basic quantities and assessment procedures
  17. ISO 1996-2:2007. Acoustics -- Description, measurement and assessment of environmental noise -- Part 2: Determination of environmental noise levels
  18. 18,0 18,1 18,2 18,3 18,4 18,5 18,6 18,7 >Heinonen-Guzejev, M., Jauhiainen, T., Sala, E., Ström, U. & Vuorinen, H. S. 2012. Melulla on monia vaikutuksia terveyteen. Suomen Lääkärilehti 36, 2445−2450.