Ekologisten riskien arviointi

Muita Minera-projektin tuotoksia

Minera-mallin sovelluksia	· Luikonlahden tapaustutkimus · Luikonlahden sienitutkimusraportti
Muut	· Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Minera-hanke · MINERA Loppuseminaari · Kauppila T, Makkonen S, Komulainen H, Tuomisto JT: Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. · Lehdistötiedote 15.4.2013 · Kohdekohtainen esimerkki · Lyhenteet ja määritelmät · Loppuraportti kokonaismalli · Kaivostoiminnan ympäristöterveysriskien arviointi (suojattu sivu) · Mallinnusohjelmat päästöjen arvioinnissa · Viitearvot · Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset · Loppuraportti · Raportti · Yaran tapaustutkimus
Muita kaivostoimintaan liittyvää	· Vesijalanjälki · Hyvä kaivos pohjoisessa · Yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus Itä-Suomen yliopistossa · Teemasivu:Kaivostoiminnan vaikutusarviointi

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi3453
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Raakile. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3453}}

Kaivostoiminnan aiheuttamia ekologisia riskejä voi ilmetä yksilö-, populaatio-, eliöyhteisö- ja ekosysteemitasoilla. Toisin kuin terveysriskinarvioinnissa, jossa arviointi keskittyy yksilöön, ekologisessa riskinarvioinnissa kiinnostuksen kohteena ovat populaatioon tai koko ekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan kohdistuvat haitat. Ekologisessa riskinarvioinnissa, jossa haitta-aineelle altistujina ovat ekosysteemin eläimet, kasvit ja mikrobit sekä niiden vuorovaikutukset ja ylläpitämät prosessit, vaatii hyvin monimutkaisia syy-seuraussuhteiden tarkasteluja.

Käytännössä ekologinen riskinarviointi tukeutuu edelleen enemmän ekotoksikologisiin testeihin, jotka ovat helpommin toteutettavissa, kuin varsinaisiin ekologisiin vasteisiin kuten populaatiotason muutoksiin. EU:n riskinarviointi menettelyssä olemassa olevien ekotoksikologisten tietojen hyödyntäminen riskiarviossa on kustannusten ja ajankäytön suhteen tehokkaampaa kuin suurien kenttäselvitysten ja populaatiomuutosten seuranta. Ekologinen riskiarvio vaatii kuitenkin ekologisten vaikutusten tarkastelua, mutta siihen on standardoituja arviointityökaluja vielä vähän käytettävissä. Ekotoksikologisten tietojen hyödyntämisessä on aina epävarmuutena vakio testiolosuhteiden soveltaminen kohdekohtaisiin oloihin, joissa ympäristön kemialliset ja fysikaaliset tekijät vaihtelevat. Myös testieliöiden ja testitulosten soveltuvuus kohteisiin tai suurille manneralueille luo oman haasteensa.

Metallien ja muiden haitta-aineiden aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset eliöissä riippuu niiden biosaatavuudesta vesi-, sedimentti- ja maaympäristössä sekä ravinnossa. Metallien ja muiden yhdisteiden kokonaispitoisuus ei vastaa suoraan eliöille biosaatavaa pitoisuutta. Veden, sedimenttien ja maaperän fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet (humuspitoisuus, pH, kovuus ja partikkelien määrä ja laatu) vaikuttavat metallien esiintymismuotoon ja biosaatavuuteen. EU:n riskiarviossa (ECHA 2008) ekologinen riskinarviointi perustuu ympäristön mitattuun tai arvioituun pitoisuuteen (PEC, Predicted Environmental Concentration) ja arvioituun haitattomaan pitoisuuteen (PNEC, Predicted No Effect Concentration), joiden suhteesta saadaan haitta-aineelle riskiluku (RCR). Haitta-aineen PNEC –arvoa tarkennetaan vaiheittain eli korjataan ympäristön biosaatavuus tiedoilla, jos riskiluku viittaa mahdolliseen haittaan.