Ruori

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Ruori on VN-TEAS-hanke, jossa arvioidaan erilaisia ruokaan liittyviä riskitekijöitä, niiden vähentämispotentiaalia ja niiden terveys- ja talousvaikutuksia. Hankkeen loppuraportti on julkaistu 2019.

Rajaus

Kysymys

Millaista tautitaakkaa Suomessa aiheuttavat Ruori-altisteet (tyydyttynyt rasva, vähäiset vihannekset, vähäiset hedelmät, liiallnen suola, dioksiinit, lyijy, aflatoksiini, toksoplasma, norovirus, trikinella ja legionella) ja miten erilaiset vähentämistoimet vaikuttavat?

Aikataulu ja käyttäjät

  • Hanke alkoi 2018 ja loppui 30.6.2019.
  • Toteuttajina ovat Ruokavirasto, THL ja Helsingin yliopisto.
  • Seuraavat skenaariot ovat tarkastelussa:
    • Listeria: mikrobinäytteitä otetaan elintarvikkeiden lisäksi tuotantoympäristöstä.
    • Norovirus: pintapuhtausnäytteitä otetaan suuratalouskeittiöistä ja sellaisenaan syötäviä ruokia valmistavista laitoksista.
    • Toksoplasma: kaikki raskaana olevat tutkitaan toksoplasman varalta.
    • Trikinella: trikinella tutkitaan ainoastaan vientiin menevistä sianruhoista.
    • Vierasesineet: tarkastelusta luovuttiin
    • Aflatoksiini: tuontipähkinöiden valvontanäytteitä lisätään 10 %.
    • Dioksiinit: Itämeren kala vaihdetaan järvikalaan.
    • Lyijy: laihdutusvalmiteisiin ja teejauheisiin aloitetaan tehovalvonta.
    • Hedelmät: poistetaan arvonlisävero kulutuksen lisäämiseksi.
    • Vihannekset: poistetaan arvonlisävero kulutuksen lisäämiseksi.
    • Suola: henkilöstöravintoloissa tarjolla ainoastaan sydänmerkkiaterioita.
    • Tyydyttynyt rasva: henkilöstöravintoloissa tarjolla ainoastaan sydänmerkkiaterioita.

Vastaus

Ruori-tautitaakat.svg
Ruori-toimenpideiden vaikutus.svg

Ravitsemustekijät osoittautuivat huomattavasti tärkeämmiksi tautitaakkaa aiheuttaviksi tekijöiksi kuin ruoassa olevat ympäristömyrkyt. Myös ravitsemukseen vaikuttamalla pystyttiin vaikuttamaan kansanterveyteen enemmän, joskin myös mikrobiriskien vähentämiseen löytyi tehokkaita keinoja. Päätulokset on esitetty kuvissa. Tarkemmat tulokset löytyvät tästä malliajosta.

Pohdinta

Maakohtainen tautitaakan vertailu ruokavalioon ja toisaalta hygieniaan liittyvistä tunnetuista riskitekijöistä. Tiedot: IHME-instituutti.

Kuvassa esitetään maakohtainen kokonaistautitaakka toisaalta tunnettujen ruokavalioon liittyvien riskitekijöiden (poislukien aliravitsemus) ja toisaalta hygieniaan liittyvien riskitekijöiden suhteen. Hygienia sisältää käsienpesun, puhtaan juomaveden ja sanitaation eli siinä ei ole mukana nimenomaan ruokavälitteisiä mikrobeja, mutta se antaa kuitenkin kohtalaisen kuvan mikrobivälitteisistä taudeista maavertailua varten.

On syytä huomata, että asteikot ovat logaritmisia ja ruokavalioriskien suhteen maiden välillä on yli kymmenkertaisia eroja mutta toisaalta hygienian osalta erot voivat olla yli tuhatkertaisia. Suomi on ravitsemuksen suhteen länsieurooppalaista keskikastia mutta hygieniassa maailman parhaiden joukossa. Luvuista saa vertailukelpoisia tämän raportin lukuihin suhteuttamalla niitä Suomen väkilukuun eli kertomalla noin viidelläkymmenellä.

Globaalissa vertailussa voi sanoa, että ravitsemuksen suhteen on selvästi parannettavaa. Jopa tautitaakan puolittaminen vie vasta tasolle, jolla lukuisat maat tällä hetkellä todellisuudessa ovat eli joka on periaatteessa aivan saavutettavissa. Kulttuurin muuttaminen on toki aina vaikeaa, myös ruokakulttuurin.

Sen sijaan hygieniassa ei juuri kukaan ole päässyt parempaan tilanteeseen, joten sillä puolella huomio on syytä kiinnittää tekijöihin, jotka saattavat rapauttaa hyvää nykytilannetta. Esimerkiksi salmonellan osalta Suomen tilanne jopa lähinaapureihin verrattuna on erittäin hyvä, eikä tästä ole syytä luopua. Tosin vaikka romahtaisimme hygieniassa EU:n keskitasolle, absoluuttinen tautitaakan lisäys olisi Suomessa vain suuruusluokkaa 500 DALYa vuodessa. Vastaavan suuruinen parannus olisi helposti saavutettavissa ravitsemuksen puolella.

Ruori-hankkeessa osoittautui yllättävän vaikeaksi löytää tietoa elintarvikevalvonnan vaikutuksesta hygieniaan. Tärkeää olisi pystyä arvioimaan valvonnassa tehtävän muutoksen vaikutusta tautitaakan muutokseen. Hygienian osalta kiinnostus on nimenomaan niin päin, että voidaanko valvontaa keventää ilman kostautumista tautien lisääntymisenä. Tätä tietoa ei järjestelmällisesti synny, koska valvonta on yleensä pakollista ja siksi vaihtoehdosta ei kerry kokemusta.

Tilannetta voisi parantaa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin systemaattisesti pitäisi kuvata, mitä tehtiin tilanteessa, jossa havaittiin laatupoikkeama. Tieto pois vedetyistä eristä tai muista toimista auttaa arvioimaan, kuinka suuri haitta onnistuttiin välttämään eli mikä oli valvonnan lisäarvo. Trikinella on tästä mielenkiintoinen ääriesimerkki: koska positiivisia näytteitä ei tule, valvonta ei vaikuta toimintaan vaikka periaatteessa eriä vedettäisiin kontaminaatiotapauksessa pois. Valvonnan arvo kontaminaation vähentämisessä on siis nolla, ja hyöty tulee ainoastaan hyvän maineen säilyttämisen kautta. Muiden mikrobien osalta tällaista tietoa ei Ruorin käytössä ollut, vaikka tietoa elintarviketeollisuudella itsellään olisikin. Tässä ehkä tarvittaisiin yhteistyötä tiedon saamiseksi yhteiskunnan käyttöön.

Toinen tapa on tehdä kokeluja toisaalta tuotantoprosessissa (kalarehuvalmisteiden puhdistamista dioksiineista kokeiltiin aikanaan menestyksekkäästi, joten se on Suomessa nykyään tavallista eikä pitoisuuksien valvonta ei ole kovin tarpeellista) ja toisaalta tehokkaimman valvontapisteen tunnistamisessa (HACCP eli hazard analysis and critical control point on edelleen hyvä käytäntö).

Ruokavalion osalta tilanne on erilainen. Ei ole pelkoa, että jokin ruoka yllättäen sisältäisi enemmän suolaa tai vähemmän hedelmää kuin toisen erän valmiste; terveyteen vaikuttavat tekijät ovat siis hyvin ennakoitavissa ja vakioitu. Haasteet ovat yksilöiden käyttäytymisen ohjailussa niin, että hänen kokonaisruokavalionsa olisi terveellinen. Yksittäisen tuotteen suosiminen tai rajoittaminen ei riitä. Vaikuttamisen keinot kuten verotus myös ovat karkeita eli eivät kohdistu tehokkaasti oikeisiin yksilöihin tai asioihin.

Tässäkin kokeilut voisivat tuottaa uudenlaista lisäarvoa. Kansalaispalkkakokeilu toi suppeudestaan huolimatta arvokasta tietoa siitä, mihin kansalaispalkka vaikuttaa ja mihin ei. Samalla tavalla terveellisen ruoan verokohtelua, sokeriveroa tai sydänmerkkiaterioita ja niiden tehoa ja toimivuutta pitäisi yrittää kokeilujen avulla mitata ja onnistuneita keinoja ottaa laajaan käyttöön. Elintarvike- ja kaupan ala toki tekee jatkuvasti omia kokeilujaan ja lienee varsin hyvin perillä siitä, miten joidenkin tuotteiden myyntiä voidaan lisätä sopivalla sijoittelulla, hinnoittelulla ja pakkauksilla. Tässä tavoitteet vain ovat kansanterveyden kannalta osittain ristiriitaiset. On myös vaikea keksiä, miten nämä liikesalaisuudet voitaisiin saada yhteiskunnan käyttöön terveyden edistämiseksi.

Kun tarkastellaan eri maiden tilannetta ja ruoan ravitsemuksellisia ja hygieenisiä riskejä kokonaisuutena, voidaan tehdä kokoava päätelmä. Valvonta on hyödyllisimmillään eli tieto arvokkaimmillaan silloin, kun toiminnan, raaka-aineiden tai tuotteiden laatu vaihtelee paljon. Silloin valvonnan avulla voidaan tehokkaasti ohjata toimintaa turvallisemmaksi esimerkiksi hylkäämällä saastuneita eriä. Huonon hygienian oloissa tiedetään käsien pesun välttämättömyys ilman mittauksiakin, ja huippuunsa viritetyssä elintarvikeketjussa syntyy kovin vähän hylättävää. Ravitsemuspuolella laadun vaihtelu ei ole elintarvikkeissa vaan ihmisten tavassa käyttää epäterveellisiä tuotteita. Myös ravitsemusriskien kokemisessa ja tietämyksessä lienee erittäin suuria yksilöllisiä eroja. Näiden tutkiminen ja ymmärtäminen auttaisi suunnittelemaan sellaisia kansanterveyttä parantavia toimia, joilla ei kuitenkaan rajoitettaisi liikaa ihmisten mahdollisuuksia syödä myös herkkuja.

Perustelut

Data

Mitä kaikkea kuuluu vähäiseen hedelmien tai vihannesten syöntiin?

  • Vähähedelmäinen ruokavalio: hedelmien kulutus alle 3 annosta päivässä (310 g yhteensä) (sisältää tuoreet, pakastetut, keitetyt, säilötyt ja kuivatut hedelmät mutta ei sisällä hedelmämehuja tai suolaan tai etikkaan säilöttyjä hedelmiä) http://www.healthdata.org/terms-defined. Diet low in fruits: Consumption of less than 3 servings (310 g total) of fruits per day (includes fresh, frozen, cooked, canned, or dried fruit but excludes fruit juices and salted or pickled fruits).
  • Vähävihanneksinen ruokavalio: vihannesten kulutus alle 4 annosta (400 g yhteensä) (sisältää tuoreet, pakastetut, keitetyt, säilötyt ja kuivatut vihannekset mukaan lukien palkokasvit mutta ei sisällä suolaan tai etikkaan säilöttyjä vihanneksia eikä pähkinöitä, siemeniä tai tärkkelyspitoisia vihanneksia kuten perunaa tai maissia). Diet low in vegetables: Consumption of less than 4 servings (400 g total) of vegetables per day (includes fresh, frozen, cooked, canned, or dried vegetables including legumes but excluding salted or pickled, juices, nuts and seeds, and starchy vegetables such as potatoes or corn).

Luken tilastoista löytyy tietoja kalansyönnistä Suomessa. Järvikalaa ei ole eritelty, mutta muut kuin viljellyt ja merilajit ovat yhteensä 2.6 kg/a henkeä kohti. [3]. Kalansyöntidatat löytyvät myös Opasnetistä op_en:Goherr: Fish consumption study.

Voiko DALYt muuntaa euroiksi, ja miten se tehdään?

  • Drake ehdottaa globaalin arvon päättämistä DALYn hinnaksi, samaan tapaan kuin 1,25 dollarin alittava päivätulo on määritelty absoluuttiseksi köyhyydeksi. Tällöin kaikki tuota hintaa kustannustehokkaammat toimet kannattaisi tehdä joko kansallisin, tai jos se ei jostain syystä onnistu, kansainvälisin toimin. Hän ei kuitenkaan ehdota suuruutta tälle hinnalle.[1]
  • Brent on analysoinut implisiittisiä hintoja DALYlle Global Fund for AIDS, Tuberculosis, and Malaria -säätiön rahoituspäätöksistä. DALYn hinta näyttää olevan 6300 USD kaikille taudeille keskimäärin, ja 11900 USD erityisesti HIV/AIDSille[2]. Globaalit luvut ovat toki pienemmät kuin mitä rikkaissa länsimaissa katsottaisiin aiheelliseksi käyttää.
  • Erilaisista arvioinneista löytyy vaihtelevia lukuja yhden DALYn rahalliselle hinnalle. Esimerkiksi IOMin Shecan-projekti käytti arvoa 50393 €/menetetty elinvuosi[3], ja IGCB(N)-meluarviointiryhmä käyttää arvoa 60000 GBP/QALY (laatupainotettu elinvuosi) mutta samalla toteaa, että eri arvioinneissa arvot voivat vaihdella välillä 29000 - 130000 GBP/QALY[4][5].
  • Berryn ja Flindellin mukaan Isossa-Britanniassa käytäntö on muodostunut sellaiseksi, että lääkkeet tai muut lääketieteelliset toimenpiteet saavat kansallisessa terveysjärjestelmässä helposti puollon, jos ne tuottavat yhden terveen elinvuoden alle 20000 GBP:n kustannuksilla. Tyypillisesti toteutetaan hankkeita tasolla 30000 GBP/QALY, mutta hankkeilta hinnaltaan yli 50000 GBP/QALY vaaditaan erityisiä perusteluja[6].
  • Toisaalta Hammitt todistelee, että hinta per tilastollinen elämä (value per statistical life, VSL) ja hinta per DALY muuttuvat epälineaarisesti suhteessa toisiinsa, eikä näin ollen olisi mahdollista käyttää hyvinvointimuutoksen mittarina vakiolla kerrottua DALY-arvoa, ainakaan taloudellisen hyvinvointiteorian (economic welfare theory) puitteissa.[7]

Pitoisuusanalyysien kustannukset on poistettu tästä.

Trikiinin valvontakustannukset: Tämän artikkelin mukaan trikiinin DALYt ovat vain luokkaa 100 DALY/miljardi ihmistä, joten valvonta ei ole mielekästä[8].

Skenaarioista

Tyydyttyneen rasvan ja suolan osalta tarkastellaan sydänmerkkiaterioita. Oletetaan, että kaikki lounasruokaloiden ateriat muuttuvat sydänmerkkiaterioiksi. Väestön suuruudeksi oletetaan nykyinen lounaspaikkaruokailijoiden päivittäinen määrä eli 279000, ja heille oletetaan pysyvä muutos ruokavalioon.

Kun ei murehdita altistusjakaumasta, voidaan keskimääräisestä saannista vähentää vähennys, ja tämä muutos kohdennetaan vain 25-69-vuotiaaseen alaryhmään (jos alaryhmä on kyseiselle vasteelle määritelty). Skenaariossa kerrotaan PAF luvulla, joka saa arvon 1 nykyisellä altistuksella ja arvon 0 suosituksen mukaisella arvolla. Tätäitä laimennetaan altistujien osuudella. Niinpä käytetään tätä kaavaa kertoimen laskemiseksi:

PAF_factor = 1-(reduction / (intake-recommendation)) * eaters / population

Suola:

Sydänmerkki vähensi 2016 suolan saantia 1 g/d eli 4.2-5.2 g/vk eli 10 %. Tässä oletetaan 3.3-5.1 g/vk vähennys eli 0.471 - 0.729 g/d myös viikoloput huomioiden. Jula (2011) arvioi, että 1 g/d vähennys koko väestössä alentaa kustannuksia 70 Me/a. (Tarkista onko tautitaakkaa!)

Suositus on enintään 5 g/d. Nykysaanti (Valsta 2018) on miehillä 8.7 g/d ja naisilla 6.4 g/d ja tätä käytetään tasajakaumana koko väestölle, koska sukupuolia ei tarkastella erikseen.

Rasva:

Sydänmerkkiateria vähensi saantia 14 E%:sta 10 E%:iin. Tässä oletetaan, että vähennys on 22.0-58.1 g/vk.

Suositus on enintään 10 E%.

Valsta (2018): Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus kokonaisenergiasta oli naisilla 14 % (28 g/vrk) ja miehillä 15 % (38 g/vrk). Naisilla muuntosuhde on 2 g /d /E% ja miehillä 2.53 g /d /E%, käytetään 2.25 g /d /E%. Grammamääräinen altistus on muutettava energiaosuudeksi.

22.0-58.1 g/vk / (7d/vk) / (2.25 g /d /E%) = 1.397 - 3.689 E%

Näiden tietojen avulla lasketaan PAF-kertoimen jakauma, joka sijoitetaan päätöstauluun päätöksenä Scenario ja vaihtoehtona Action.

Malliparametrit

Malliparametrit saat näkyviin klikkaamalla.



Laskenta

Yleiskuva terveysvaikutusten laskentamallista.

Keskeiset tulosteet

  • Malliajo 5000 iteraatiota 11.8.2019 [4]

+ Näytä koodi

Arviointimallin alustus

  • Linkit vanhempiin ajoihin arkistosta.
  • Malliajo 10.8.2019 toksoplasma korjattu. Stored-versio [5]

+ Näytä koodi

Dioksiini- ja muu valmistelu

  • Linkit vanhempiin ajoihin löytyvät arkistosta.
  • Malliajo 18.6.2019 toimii omalla koneella [6]

+ Näytä koodi

Maavertailu hygienian ja ravinnon tautitaakasta

Koodin ajamiseksi on ensin haettava data IHME-instituutista. Koodi tuottaa kuvan Tautitaakka maittain ruokavalio ja hygienia.

+ Näytä koodi

Tautitaakkakuvia

Kuvat on tehty Ruori-seminaariin 25.4.2019. Uudemmat kuvat löytyvät tuloksista.

+ Näytä koodi

Viitteet

  1. Drake T. (2014) Priority setting in global health: towards a minimum DALY value. Health Economics Letter 23:2:248-252. https://doi.org/10.1002/hec.2925
  2. Brent RJ. (2011) An implicit price of a DALY for use in a cost-benefit analysis of ARVs. Applied Economics 43:11:1413-1421. https://doi.org/10.1080/00036840802600475
  3. Minstry R. (2011) Methodology for valuing health impacts on the SHEcan project. IOM Research Project P937/96. http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=10178&langId=en
  4. The Interdepartmental Group on Costs and Benefits Noise Subject Group. (2014) Environmental Noise: Valuing impacts on sleep disturbance, annoyance, hypertension, productivity and quiet. https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/380852/environmental-noise-valuing-imapcts-PB14227.pdf
  5. The Interdepartmental Group on Costs and Benefits Noise Subject Group (IGCB(N)). (2010) Noise & Health – Valuing the Human Health Impacts of Environmental Noise Exposure. https://khub.net/c/document_library/get_file?uuid=6a229977-e27a-43c5-a780-e224649bd2df&groupId=6197021
  6. Berry BF, Flindell IH. (2009) Estimating Dose-Response Relationships between Noise Exposure and Human Health Impacts in the UK. BEL Technical Report 2009-002. https://webarchive.nationalarchives.gov.uk/20130123222353/http://archive.defra.gov.uk/environment/quality/noise/igcb/documents/tech-report.pdf
  7. Hammitt, J.K. (2013) Admissible utility functions for health, longevity, and wealth: integrating monetary and life-year measures. J Risk Uncertain 47: 311. https://doi.org/10.1007/s11166-013-9178-4
  8. Brecht Devleesschauwer, Nicolas Praet, Niko Speybroeck, Paul R. Torgerson, Juanita A. Haagsma, KrisDe Smet, K. Darwin Murrell, Edoardo Pozio, Pierre Dorny. (2015) The low global burden of trichinellosis: evidence and implications. International Journal for Parasitology 45, 2–3, 95-99. [1] [2]
  • Bruce P. Lanphear, Richard Hornung, Jane Khoury, Kimberly Yolton, Peter Baghurst, David C. Bellinger, Richard L. Canfield, Kim N. Dietrich, Robert Bornschein, Tom Greene, Stephen J. Rothenberg, Herbert L. Needleman, Lourdes Schnaas, Gail Wasserman, Joseph Graziano, and Russell Roberts. (2005) Low-Level Environmental Lead Exposure and Children’s Intellectual Function: An International Pooled Analysis. Environmental Health Perspectives. 1 July 2005 https://doi.org/10.1289/ehp.7688
  • Johanna Suomi, Pirkko Tuominen, Jukka Ranta, Kirsti Savela. (2015) Riskinarviointi suomalaisten lasten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille. Eviran tutkimuksia 2/2015. [7]
  • EFSA. Lead dietary exposure in the European population. EFSA Journal 2012;10(7):2831 doi

Katso myös