Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arvioinnin osatehtävät
- Tämän sivun teksti on otettu oppaasta Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa.
Hankkeen kuvaus
YVA-asetuksen (9 §) mukaan arviointiohjelmassa on esitettävä tarpeellisessa määrin:
- Tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta;
- Hankkeen vaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton;
- Tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä
YVA-asetuksen (10 §) mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin:
- Edellä mainitut arviointiohjelman tiedot tarkistettuina;
- Selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin;
- Hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien.
Hankkeen kuvauksella on tärkeä merkitys YVA-menettelyssä, sillä hankkeen kuvaus luo pohjan ympäristövaikutusten arvioinnille. Laadukkaasti tehty hankkeen kuvaus antaa:
- Antaa jäsennellyn kokonaiskuvan hankkeesta
- Luo perustan hankkeesta ja sen osaprosesseista syntyvien päästöjen ja ympäristövaikutuksien tunnistamiselle ja arvioinnille
- Tukee arvioinnin kohdentamista ja rajaamista
Sekä arviointiohjelman että arviointiselostuksen sisältämässä hankkeen kuvauksessa esitellään lyhyesti ja selkeästi itse hanke ja sen osatoiminnot sekä hankkeen koko elinkaari. Tärkeää on kuvata toiminnan pääpiirteet ja tunnistaa ne osatoiminnat, joilla on merkitystä ympäristövaikutusten arviointiin. Hankkeen kuvauksessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota tekstin ymmärrettävyyteen ja yleistajuiseen esitystapaan. Hankkeen kuvaus täydentyy arvioinnin edetessä arviointiohjelmasta arviointiselostukseen.
Hankekuvauksen perustietoja ovat
- hankekokonaisuus
- Jotta kaivoshankkeen ympäristövaikutuksista saadaan kokonaiskuva, on tärkeää, että hankekuvaus sisältää kaikki ne osat, joita ilman hanke ei voi toimia. Itse kaivoksen lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat esimerkiksi energiansiirto- ja kuljetusyhteydet.
- hankkeen tarkoitus, suunnitteluvaihe, sijainti, maankäyttötarve, liittyminen muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaava, tarvittaessa myös
- yhtiön kuvaus, kotipaikka, toimintatavoitteet ja toiminta Suomessa ja muissa maissa
- mahdolliset konsultit ja muut asiantuntijat
- hyödynnettävien esiintymien sijainti, geologinen kuvaus ja mineraalivarannot
- hankkeen toteuttamisaikataulu
- hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut
- tiedot hankkeen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja muista päätöksistä sekä myös hankkeen suhteesta muihin suunnitelmiin.
Luettelo hankekuvaukseen eri tilanteissa sisällytettävistä hankkeen ominaisuuksista ja teknisistä ratkaisuista on koottu tietolaatikkoon (s. 32). Yksityiskohtaisemmin niitä käsitellään liitteessä 4. Lisäksi liitteessä 5 on kuvattu kaivoshankeen elinkaari pääpiirteissään.
Useimmat kaivoshankkeet perustuvat useamman kuin yhden esiintymän hyödyntämiseen jossakin hankkeen elinkaaren vaiheessa. Mikäli myöhemmin tehtävä malminetsintätyö tai esiintymien tutkimustyö mahdollisine koelouhintoineen aiheuttaa – päähankkeeseen summattuna merkittäviä vaikutuksia, ne tuodaan esille päähankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Hankkeen yhteydessä voidaan myös kuvata esiintymät, jotka todennäköisesti hyödynnetään myöhemmin, vaikka niiden hyödyntäminen ei kuuluisikaan käsiteltävänä olevien hankevaihtoehtojen joukkoon.
Kaivoshankkeen keskeisten ominaisuuksien ja teknisten ratkaisujen kuvauksen osat
- pää- ja mahdolliset sivutuotteet
- tuotantomäärä / -määrät
- kaivoksen avaaminen ja rakennusvaihe
- louhinta (avolouhos ja/tai maanalainen kaivos) ja massojen siirto
- malmikiven välivarastointi ja esikäsittely
- malmikiven rikastus ja mahdollinen jatkojalostus (hydrometallurginen/pyrometallurginen käsittely)
- rikastusjätteet ja niiden käsittely
- maanpoistomaat, sivukivet ja marginaalimalmi
- muut jätteet ja niiden käsittely
- polttoaineet, räjähdysaineet, kemikaalit ja niiden varastointi
- vesien hallinta, vedenhankinta ja vesitase
- jätevesien käsittely
- energian käyttö ja tuotanto, polttoainehuolto
- liikenneyhteydet, liikenne, kuljetusreitit (esim. maantiet, rautatiet, satamat sekä putkilinjat varsinaisen kaivostoiminnan ulkopuolella)
- muut toiminnot ja rakenteet
- kaivoksen lopettaminen ja jälkihoito
Vaihtoehtojen määrittäminen on osa ympäristövaikutusten arviointia. Tarkasteltavat vaihtoehdot voidaan kuvata hankkeen kuvauksen yhteydessä tai omana kokonaisuutena, tilanteesta ja vaihtoehtojen luonteesta riippuen.
Arviointiohjelmassa ja -selostuksessa on esitettävä tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä. Näitä voivat olla hankkeen edellyttämät kaavat sekä esimerkiksi kaivoslain, vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset luvat. Lisäksi arviointiselostuksessa on esitettävä hankkeen suhde muihin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin, jotka ovat hankkeen kannalta olennaisia. Näitä voivat olla esimerkiksi suojeluohjelmat, ympäristöohjelmat sekä erilaiset paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset kehittämisohjelmat ja -strategiat.
Vaihtoehtojen määrittäminen
Arviointiohjelmassa ja arviointiselostuksessa tulee esittää hankkeen vaihtoehdot, joista yksi on hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton. Vaihtoehtojen määrittely on hankkeesta vastaavan tehtävä.
0-vaihtoehto
Hanketta ei toteuteta. Tämä niin sanottu nollavaihtoehto tulee yleensä esittää aina. Jokaisessa hankkeessa täytyy erikseen suunnitella ja kuvata nollavaihtoehto. Nollavaihtoehto voi olla kuvaus siitä, miten alue kehittyy ilman kaivoshanketta. Nollavaihtoehto toimii myös vertailuna hankkeen muille vaihtoehdoille.
0+-vaihtoehto
Hankkeen yhdeksi vaihtoehdoksi voidaan suunnitella niin sanottu 0+-vaihtoehto, jossa esimerkiksi esiintymää kehitetään edelleen tekemällä lisätutkimuksia kaivosta avaamatta.
Hankkeen toteuttamisvaihtoehdot
Hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen ja toiminnan vaiheistuksen perustana on toiminnan kannattavuus. Taloudellisten reunaehtojen puitteissakin on useimmiten mahdollista muodostaa teknisiltä ratkaisuiltaan, maankäytöltään, päästöiltään ja ympäristövaikutuksiltaan toisistaan poikkeavia elinkelpoisia toteuttamisvaihtoehtoja, joita on mielekästä verrata keskenään. Arviointiselostuksessa on myös selvitettävä hankevaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus.
YVA-menettelyssä voidaan tarkastella muun muassa seuraavanlaisia toteuttamisvaihtoehtoja:
- eri esiintymien louhintajärjestys
- louhintatapa (avolouhos ja/tai maanalainen louhos, louhintamenetelmät em. vaihtoehdoissa)
- vuosittainen louhintamäärä; toiminnan kesto eri vaihtoehdoissa
- rikastamon paikka
- rikastusmenetelmä ja tuotannon vuosittainen määrä
- jatkojalostuksen toteuttaminen hankkeen toiminta-alueella
- hyödynnettävien kaivoskivennäisten tai arvoaineiden valikoima eri vaihtoehdoissa
- eri purkuvesistöt
- kuivatus- ja prosessivesien hallinta- ja käsittelymenetelmät toiminnan elinkaaren aikana,
- vesipäästöjen vähentäminen esim. puhdistustehoa tai kierrätysastetta lisäämällä
- eri toimintojen sijoittaminen alueelle (ympäristöriskit toiminnan elinkaaren aikana)
- liikennejärjestelyt
- kaivannaisjätteiden ja jätejakeiden määrä; hyötykäyttö ja sivutuotteistaminen (ympäristöriskit toiminnan elinkaaren aikana)
- voimalinjat, tiestö ja putkilinjaukset
- tuotteiden kuljetustapa (maantie/rautatie/vesistöreitti)
- kemikaalien kuljetus tai kemikaalin valmistus toiminta-alueella (esim. jatkojalostus)
- maankäytön ja maanomistuksen muuttuminen
- sulkemisen jälkeinen maankäyttö ja kaavoitus
Poikkeustilanteet ja ympäristöonnettomuudet
Kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa päähuomio kiinnitetään normaalin toiminnan vaikutuksiin ympäristössä. Tämän lisäksi on arvioitava myös poikkeustilanteiden vaikutuksia. Poikkeustilanteita ovat esimerkiksi vuodot, kemikaalipäästöt, patovauriot, käyttökatkokset ja poikkeusjuoksutukset. Poikkeustilanteet voivat johtua muun muassa luontaisista seikoista (esim. poikkeukselliset sääilmiöt, eliöiden toiminta), ilkivallasta, sähkökatkoista, muista toimitusketjun häiriöistä, laitteistovaurioista, rakenteiden vaurioista tai käyttövirheistä. Äärimmäisessä tapauksessa kyse voi olla jopa ympäristöonnettomuudesta. Poikkeustilanteista voi aiheutua suurempia päästöjä kuin normaalista toiminnasta, jolloin ympäristöön kohdistuu uudenlaisia tai ainakin voimakkaampia vaikutuksia. Poikkeustilanteiden ympäristövaikutuksia voidaan useimmiten arvioida samoilla periaatteilla kuin normaalitoiminnankin. Poikkeustilanteiden arvioinnissa keskitytään useimmiten häiriön seurauksena syntyviin päästöihin ja niiden aiheuttamiin vaikutuksiin.
Yhdenlaisen poikkeustilanteen voivat aiheuttaa epätavalliset sääolot, kuten rankkasateet ja niistä koituvat tulvat. Tällaisten sään ääri-ilmiöiden todennäköisyys kasvaa ilmaston lämmetessä. Poikkeukselliset sääolot on otettava huomioon sekä kaivoshankkeen suunnittelussa, esimerkiksi patoaltaiden mitoituksessa, että arvioitaessa sitä, kuinka luotettavia ovat ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset.
Toiminnan ennenaikainen tai väliaikainen keskeytyminen on markkinatilanteesta riippuvaiselle kaivossektorille ominainen poikkeustilanne. Vaikka kaivoksen sulkemissuunnitelmat laaditaan niin, että otetaan huomioon toiminnan ennalta suunnittelematon keskeytyminen tai siirtyminen ylläpitotilaan, on hyödyllistä arvioida myös niitä muutoksia, joita tällainen tilanne aiheuttaa: miten se vaikuttaa häiriötilanteisiin ja niiden esiintymisen todennäköisyyteen sekä kaivoksen normaaleihin prosesseihin.
Ympäristön nykytilan kuvaus
Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa tulee olla kuvaus ympäristöstä ja arviointiselostuksessa selvitys ympäristöstä. Arviointiohjelmaan sisältyvä kuvaus ympäristöstä perustuu pitkälti olemassa oleviin tietoihin. Arviointiselostuksen selvitys ympäristöstä perustuu tarkennettuihin ja ajan tasalle saatettuihin tietoihin, mikä edellyttää yleensä myös töitä maastossa. Tieto ympäristön nykytilasta on vaikutusten arvioinnin tärkeä lähtökohta. Nykytilaa koskeva tieto auttaa tunnistamaan ympäristövaikutuksia ja myös määrittämään vaihtoehtoja. Se tarjoaa toisaalta lähtökohdan hankkeen ja sen eri vaihtoehtojen vertailulle. Ympäristön nykytila muodostaa myös perustan ympäristömuutosten seurannalle.
Tietoa ympäristön nykytilasta on tärkeää kerätä kaivoshankkeissa mahdollisen varhain. Tietojen kokoaminen kannattaakin aloittaa jo malminetsintävaiheessa. Tietoja täydennetään hankkeen suunnittelun edetessä.
Erityisen tarpeellista on kerätä nykytilatietoja sellaisista ympäristön ominaisuuksista, kuten vesistöjen tilasta tai kasvillisuudesta ja eliöistä, joita hankkeen arvellaan muuttavan olennaisesti. Samassa yhteydessä on hyvä selvittää myös alueella jo mahdollisesti olevat vesistöjen ja muun ympäristön tilaan vaikuttavat muut toimijat ja niiden aiheuttama kuormitus. Koska ympäristön ominaisuudet, esimerkiksi veden tai ilman laatu, voivat vaihdella vuodenajan mukaan ja pidemmälläkin aikavälillä, tarkastelu on suositeltavaa ulottaa vähintään yhtä vuotta pidemmälle ajalle ja kattamaan eri vuodenaikoja.
Kaivoshankkeiden ympäristön kynytilaselvityksissä kuvataan tyypillisesti:
- maa- ja kallioperä, ml. maanpinnan muodot
- pinta- ja pohjavedet, esimerkiksi vesistöalueet, virtaamat ja virtaussuunnat, veden pinnan korkeudet, vesien laatu, maa- ja kallioperän hydrogeologia sekä yhdyskuntien vedenkäytölle tärkeät pohjavesialueet
- suojelualueet
- luontotyypit, huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit
- ilmasto ja ilmanlaatu
- maankäyttö, esimerkiksi alue- ja yhdyskuntarakenne
- kaavatilanne: maakuntakaava, yleiskaavat, asemakaavat
- maisema ja pinnanmuodot
- kulttuuriperintö/rakennettu kulttuuriympäristö (mm. valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja muinaismuistot)
- luonnonvarojen käyttö
- asutus, väestörakenne
Vaikutusten arviointi
Vaikutusten tunnistaminen ja arvioinnin menetelmät
Arvioinnissa tunnistetaan hankkeen eri toteuttamisvaihtoehdoista aiheutuvat ympäristövaikutukset, arvioidaan niiden merkittävyyttä ja vertaillaan vaihtoehtoja keskenään.
Hankevaihtoehtojen vaikutusten tunnistaminen
Hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutusten tunnistamiseen ja vaikutusten rajaukseen on useita menetelmiä
- Tarkistuslistat ja taulukoinnit
- Vuokaaviot ja vaikutusverkot
- Asiantuntija-arviot
- Kokemukset aiemmista kaivoshankkeista
- Karttatarkastelut ja paikkatietomenetelmät
Tarkistuslistat ja taulukoinnit tekevät mahdolliseksi tarkastella hankkeen toimintoja ja niiden vaikutuksia sekä kytkeä hankkeen vaikutusalueella olevia asukkaita ja muita tahoja mukaan tunnistamaan mahdollisia vaikutuksia ja herkkiä kohteita. Tarkistuslistoja ja taulukointeja käytettäessä tulee kuitenkin aina varmistaa, että kaikki ympäristövaikutukset, myös epävarmat tai välilliset vaikutukset ja yhteisvaikutukset, tulevat otetuiksi huomioon. Taulukoinnin elementteinä voivat olla kaivoksen toiminnot, toimintavaiheet, vaikutusten kohteet sekä vaikutusten todennäköisyys ja voimakkuus.
Vaikutuksia tunnistettaessa on aina hyödyllistä tarkastella koko vaikutusketjua, joka alkaa hankkeen toiminnoista ja etenee ympäristössä ennustettuihin muutoksiin ja siitä edelleen ihmisille ja eliöstölle koituviin vaikutuksiin ja niiden suuruuteen. Näin mikään vaikutus ei jää huomiotta.
Arvioinnin menetelmät ja tietolähteet
Vaikutusten arvioinnissa käytetään erilaisia menetelmiä sen mukaan, mitä vaikutusta arvioidaan. Vaikutuksia arvioitaessa joudutaan yleensä tekemään oletuksia ja käyttämään varsin karkeitakin malleja. Osaa ympäristömuutoksista voi arvioida määrällisesti, osalle sopii paremmin laadullinen arviointi.
Kun arvioidaan eri hankevaihtoehtoja ja niistä syntyviä päästöjä, on hyvä hyödyntää aiemmin hankkeen suunnittelussa ja kannattavuusarvioinneissa syntyneitä tietoja eri hankevaihtoehtojen ominaisuuksista. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi mineraalivarat, louhintatavat ja -määrät, mineralogia, metallurgiset menetelmät, rakennettavat rakenteet, kuljetustavat, vuotuiset tuotantomäärät, rikastamosuunnittelu, prosessikaaviot, massavirrat, jätevesien käsittelymenetelmät ja työvoiman tarve. Suunnitteluvaiheesta, muun muassa koerikastuksesta, saadaan suoraan tietoja päästöistä. Muita päästöjä arvioidaan esimerkiksi prosessi- tai laitekohtaisten yksikköpäästökertoimien tai ominaispäästölukujen avulla. Arvioinnissa otetaan huomioon myös suunnitellut päästövähennystoimet ja niiden tehokkuus, esimerkiksi vesien puhdistus tai pölypäästöjen rajoittaminen.
Päästöjen leviämistä ja ympäristön eri osiin syntyviä pitoisuuksia arvioidaan erilaisten leviämis-, sekoittumis- ja laimenemistarkastelujen avulla. Lähtötietoina käytetään päästötietojen lisäksi muun muassa säätietoja ja kohteen topografiaa sekä pinta- ja pohjavesien hydrologisia tietoja. YVA-vaiheessa tarkastelu on usein varsin yleispiirteistä, eikä sitä varten ole tarpeen laatia esimerkiksi yksityiskohtaisia numeerisia malleja. Arvioitaessa millaisia pitoisuuksia päästöjen leviäminen aiheuttaa ympäristön eri osissa, otetaan huomioon myös nykytilaselvityksen tulokset.
Ympäristön pitoisuuksien vaikutuksia ihmisiin ja eliöihin arvioidaan useimmiten vertaamalla niitä soveltuviin ohjearvoihin. Joissakin tapauksissa kyseeseen voi tulla soveltuvan vertailuarvon (haitattoman tason) määrittäminen kohdekohtaisesti. Myös taustapitoisuudet otetaan huomioon tarpeen mukaan.
Vaikutusten ulottuvuudet, vaikutusalue, vaikutusten merkittävyys, yhteisvaikutukset
Vaikutusten luonteeseen vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi sijaintipaikka, toiminnan vaihe, louhittava malmityyppi ja malmiesiintymän koko sekä ympäristön ominaisuudet.
Vaikutusten erilaiset ulottuvuudet
Vaikutuksia arvioidaan tarkastelemalla niiden erilaisia ulottuvuuksia. Niitä ovat vaikutuksen
- suunta (myönteinen vai kielteinen) ja suuruus
- alueellinen laajuus (ks. myös vaikutusalue)
- todennäköisyys
- kesto ja palautuvuus
- välillisyys ja välittömyys
- kohteen herkkyys
- vaikutuksen kohdentuminen eri ihmisryhmiin
Mikäli kaivoshankkeen useat osatoiminnot ja toiminnan eri vaiheet aiheuttavat samoja vaikutuksia, on arvioitava myös näistä syntyvä kokonaisvaikutus. Esimerkiksi melua tai pölyämistä saattaa kaivostoiminnassa syntyä useasta eri osatoiminnasta.
Vaikutusalue
Arviointiohjelmassa esitetään arvio tai oletus hankkeen vaikutusalueesta, ja sitä tarkennetaan tarvittaessa YVA-menettelyn edetessä. Arviointiselostuksessa esitettävä selvitys ympäristöstä on syytä ulottaa vähintään hankkeen arvioidulle vaikutusalueelle.
Vaikutusalue voi olla erilainen eri vaikutusten osalta. Selvitys ympäristöstä on tällöin syytä tehdä siten, että alue rajataan kunkin vaikutustekijän osalta vähintään niin laajaksi kuin mihin ympäristön tilan muutoksen tai vaikutuksen oletetaan ulottuvan. Esimerkiksi hankkeesta aiheutuvan liikenteen vaikutuksia on syytä tarkastella niin pitkälle kuin ne erottuvat selvästi muun liikennevirran vaikutuksista. Vastaavasti kasvillisuusvaikutuksia tarkastellaan niin laajalta alueelta kuin pölypäästöjen tai vesiolojen muutosten voidaan ajatella vaikuttavan kasvillisuuteen.
Vaikutusten merkittävyys
YVA tehdään hankkeista, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Arviointiohjelmassa vaikutusten arviointia tulisi pyrkiä rajaamaan. Arviointi on järkevää kohdistaa olennaisiin vaikutuksiin, eikä kaikki mahdollisia vaikutuksia voi selvittää. Arviointia ei kuitenkaan kannata heti alussa rajata liikaa. Monien vaikutusten merkittävyys selviää vasta menettelyn aikana, esimerkiksi maastotarkastelun kuluessa. Myös YVAan osallistuvien tahojen kanssa käytävä vuoropuhelu voi tuoda lisätietoja merkittävyyden arviointiin. Jo alkuvaiheessa on tärkeää ottaa huomioon haitallisten vaikutusten ehkäisymahdollisuudet. Se vaikuttaa siihen, kuinka toteuttamiskelpoiseksi hanke ja sen vaihtoehdot arvioidaan.
Arviointiselostuksessa tulisi tuoda selkeästi esiin kulloisenkin hankkeen keskeiset ympäristövaikutukset, vaikka itse arvioinnissa vaikutuksia käsitelläänkin laajemmin. Raportoinnissa on syytä painottaa ympäristövaikutuksia, jotka arvioidaan merkittäviksi. Raportointi pysyy silloin tiiviinä ja auttaa suunnittelijoita, päättäjiä, yhteisöjä ja alueen asukkaita saamaan oikean kuvan hankkeen vaikutuksista. Jos jokin sellainen vaikutus, jota YVA-laki vaatii käsiteltäväksi, ei ole hankkeen kannalta merkittävä, tulee sen jättäminen vähemmälle tarkastelulle perustella.
Vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan tarkastelemalla vaikutusten edellä kuvattuja eri ulottuvuuksia. Kutakin vaikutusta arvioidaan eri näkökulmista, ja tämän perusteella muodostetaan arvio vaikutuksen merkittävyydestä. Vaikka merkittävyyden arviointiin voidaan kehittää järjestelmällisiä menetelmiä ja soveltaa yhtenäisiä periaatteita, kriteereitä ja asteikkoja, arviointi on viime kädessä kuitenkin subjektiivista. Eri ihmiset arvostavat eri asioita ja kokevat vaikutukset eri tavalla. Esimerkiksi hankkeen vaikutuspiirissä oleva yhteisö voi pitää vaikutuksia huomattavasti merkittävämpinä kuin joku asiantuntija. Arviointiselostuksissa tulisikin kuvata myös asiantuntijoiden ja sidosryhmien mahdollisia näkemyseroja ja niiden syitä. Vaikutusten merkittävyyden alustava arviointi on syytä tehdä mahdollisimman järjestelmällisesti ja avoimesti jo arviointiohjelmaa laadittaessa. Nykykäytäntöä suurempi järjestelmällisyys ja avoimuus edistää keskustelua siitä, mihin vaikutuksiin YVAssa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja mitkä vaikutukset voisivat jäädä vähemmälle huomiolle. Merkittävyyden arviointiin on myös kehitetty työkaluja.
Vaikutuksen voimakkuus ja suunta, alueellinen laajuus ja kesto sekä vaikutuskohteen herkkyys
Voimakkuus ja suunta kuvaa hankkeen aiheuttaman muutoksen fyysistä ulottuvuutta. Suunta määrittää, onko vaikutus kielteinen vai myönteinen. Voimakkuuden mittaamiseen voidaan käyttää vaikutuksesta riippuen erilaisia fyysisiä mittareita ja ohjearvoja, esimerkiksi melun kohdalla äänenpainetasoa (dB). Osassa vaikutuksista (esimerkiksi maisema) muutoksen merkittävyyden arviointi voi perustua asiantuntijan tekemään arvioon hankkeen aiheuttaman häiriön tai hyödyn suuruudesta.
Alueellinen laajuus kuvaa muutoksen maantieteellistä ulottuvuutta eli sitä, kuinka laajalla alueella (esim. paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti) hankkeen aiheuttama muutos on havaittavissa. Laajuus voidaan periaatteessa ilmaista etäisyytenä kohteesta, mutta esimerkiksi alueen pinnanmuodot tai kasvillisuus voivat aiheuttaa sen, että vaikutusetäisyys voi vaihdella eri suuntiin. Eri vaikutuksilla on usein eri vaikutusalue.
Kesto kuvaa hankkeen aiheuttaman muutoksen ajallista ulottuvuutta eli sitä, kuinka kauan muutos on havaittavissa. Keston arvioinnissa on syytä ottaa huomioon myös vaikutuksen ajoitus ja jaksotus. Esimerkiksi pitkäkestoinen vaikutus voidaan luokitella lievempään luokkaan kuin se pelkän keston mukaan kuuluisi, mikäli se ei ole jatkuvaa ja on ajoitettu tai jaksotettu siten, että siitä syntyy vain vähän häiriötä.
Vaikutuskohteen herkkyys kuvaa vaikutuksen kohteen ominaispiirteitä. Se muodostuu kolmesta osatekijästä, joita arvioitaessa tarkastellaan kohteen nykytilaa ottamatta vielä kantaa hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruuteen:
- Vaikutukseen liittyvä lainsäädännöllinen ohjaus kuvaa sitä, asettaako lainsäädäntö suojelumääräyksiä tai rajoituksia (esim. pohjavesien pilaamiskielto, Natura-alueet) tai suosituksia tai ohjelmia, jotka lisäävät kohteen suojeluarvoa (esim. kansallisesti arvokkaaksi luokiteltu maisema).
- Alueen tai asian yhteiskunnallinen merkitys voi liittyä esimerkiksi taloudellisiin tekijöihin (tärkeä vedenottoalue), sosiaalisiin arvoihin (virkistyskäyttöalue) tai tärkeisiin luontokohteisiin (esim. arvokas elinympäristö). Yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa on pyrittävä pohtimaan asian tärkeyttä yleisesti yhteiskunnallisten arvostusten kannalta eikä niinkään yksittäisen haitan kokijan kannalta. Ihmisiin kohdistuvissa vaikutuksissa otetaan huomioon myös haitan tai hyödyn kokijoiden määrä.
- Vaikutuskohteen alttius muutoksille kuvaa sitä, kuinka herkästi kohde reagoi päästöihin tai muihin muutoksiin.
Yhteisvaikutukset
Itse YVA-menettelyn osalta EU-tuomioistuin on katsonut, että yhteisvaikutusten arviointi kuuluu YVA-direktiivin vaatimuksiin. Yhteisvaikutusten käsittely voi joskus olla haasteellista, koska kyse on yhden toimijan yksittäisestä hankkeesta, joka voi kuitenkin juuri yhteisvaikutusten vuoksi vaikeuttaa alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden sopeutumista muutoksiin. EU:n komission YVA-ohjeessa yhteisvaikutus on määritelty vaikutukseksi, joka syntyy siitä, että suunniteltu hanke ja muut menneet, nykyiset ja kohtuudella näköpiirissä olevat tulevat hankkeet saavat yhdessä aikaan yhä enemmän muutoksia ja nämä muutokset erilaisia yhteisvaikutuksia. Yhteisvaikutukset, kuten muutkin ympäristövaikutukset, ovat aina sidoksissa hankkeen ympäristöön ja sen erityispiirteisiin.
Arvioinnissa pyritään tunnistamaan hankkeen yhteisvaikutukset muiden olemassa olevien ja suunnitteilla olevien hankkeiden kanssa, mukaan lukien välilliset vaikutukset. Yhteisvaikutukset voivat näkyä esimerkiksi liikennemäärissä, vesistöjen veden laadussa, ja väestörakenteessa sekä elinympäristön pirstoutumisena.
Se, missä laajuudessa yhteisvaikutuksia arvioidaan, vaihtelee tapauskohtaisesti. Yhteisvaikutusten tarkasteluun tulee sisällyttää ainakin ne hankkeet, jotka toimivat samalla vaikutusalueella tai ovat jo saaneet luvan. Periaatteena on, että myöhemmin alueelle tuleva toimija joutuu ottamaan huomioon aikaisempien toimijoiden vaikutukset.
Hankkeesta vastaavan on hyvä keskustella yhteisvaikutusten tarkastelusta ja huomioon ottamisesta yhteysviranomaisen kanssa.
Puutteet ja epävarmuustekijät
YVA-asetuksen mukaan arviointiselostuksen tulee sisältää selvitys käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista. (Poikkeustilanteita on käsitelty luvussa 4.2.)
Vaikutusten arviointiin liittyy siis epävarmuutta, mikä kuuluu YVAn luonteeseen. Epävarmuudet ja tiedon puutteet on syytä tuoda esiin ja tarkastella niiden merkitystä. Muutosten ennustamiseen voidaan liittää herkkyystarkastelu, jolla voidaan saada esiin, miten suunnitteluperusteiden tai arvioinnissa käytettyjen taustaoletusten muutokset vaikuttavat tuloksiin.
Ympäristövaikutusten arviointi
YVA-lain ympäristövaikutuskäsite on laaja. Sen perusteella YVA-menettelyssä on arvioitava vaikutukset:
- a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen;
- b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;
- c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön;
- d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; sekä
- e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.
Lisäksi arviointiselostuksessa on esitettävä selvitys ”... jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien.”
Kaivoshankkeen YVA-menettelyssä on tarkoituksenmukaista tarkastella erilaisia päästöjä ja muita muutoksia sekä niiden kohdistumista luontoon, ihmisiin ja rakennettuun ympäristöön. On arvioitava erilaisia vaikutusketjuja sekä niihin sisältyviä välittömiä, välillisiä ja kertautuvia vaikutuksia.
Päästöt
Kaivoshankkeissa keskeiset vaikutukset syntyvät päästöjen seurauksena. Päästötietojen avulla voidaan hahmottaa ympäristössä tapahtuvaa muutosta, kun arvioidaan esimerkiksi luontoon ja ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia.
Kaivoshankkeesta sen elinkaaren eri vaiheissa syntyviä päästöjä ovat esimerkiksi
- pöly
- pakokaasut
- muut kaasut
- hajut
- jätevedet, kuivanapitovedet
- kiinteät jätteet
- tärinä
- melu
Hankkeen päästöihin vaikuttavat monet seikat, kuten toiminnan laajuus sekä valitut louhinta- ja rikastusmenetelmät. Esimerkiksi sulfidimalmikaivoksilla voi syntyä happamia ja metallipitoisia valumavesiä, kun kaivannaisjätteitä varastoidaan ja niiden sisältämät sulfidimineraalit hapettuvat. Sen sijaan teollisuusmineraali- ja kalkkikivikaivoksilla kaivannaisjätteiden varastoinnin ympäristövaikutukset voivat painottua enemmän pölyämiseen.
Päästöjä arvioitaessa muun muassa tunnistetaan syntyvien päästöjen laatu ja ennen kaikkea mahdollisesti haittaa aiheuttavat päästöt sekä arvioidaan päästömäärät ja päästöjen leviäminen ympäristöön. Tämä luo perustan esimerkiksi luontoon ja ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutusten arvioinnille.
Sivuilla 45–46 olevassa tietoruudussa esitellään kaivoshankkeen elinkaaren eri vaiheista syntyviä sellaisia päästöjä, jotka vaikuttavat luontoon. Liitteessä 4 tarkastellaan erilaisia päästöjä ja niiden esittämistä arviointiohjelmassa ja arviointiselostuksessa hankkeen teknisen kuvauksen yhteydessä.
Vaikutukset luontoon
YVA-menettelyssä on arvioitava vaikutuksia maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen. Useimmissa kaivoshankkeissa vesistövaikutukset ovat keskeinen osa arviointia.
Natura 2000 -alueisiin todennäköisesti vaikuttavat hankkeet arvioidaan luonnonsuojelulain menettelyn mukaisesti. Se voidaan tehdä tilanteen mukaan joko YVAn yhteydessä tai erikseen. YVAn yhteydessä tehdyistä Natura-arvioinneista on saatu hyviä kokemuksia.
Eliöihin ja luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ja vertailuaineiston kokoamiseksi tehdään lajistoselvityksiä tarpeen mukaan.
Vaikutukset luonnonympäristöön kaivoshankkeen elinkaaren eri vaiheissa
Malminetsintä
Malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön ovat yleensä vähäisiä, mutta nykytilan selvityksiin kannattaa ryhtyä ennen kuin ympäristöä muuttavat toimet aloitetaan. Selvityksiä voidaan hyödyntää myöhemmin alkavassa kaivoshankkeen YVA-menettelyssä. Malminetsintä kaivospiirin alueella tai sen lähistöllä voi jatkua kaivostoiminnan aikana. Malminetsintä ei lain mukaan edellytä YVA-menettelyä.
'Kaivoksen rakentamisvaihe
Kaivos on teollisuusalue, jonka maisema, topografia, luonnon monimuotoisuus ja vesitase muuttuvat kasvipeitteen poistamisen, maansiirtotöiden, rakentamisen sekä louhinnan valmistelutöiden seurauksena. Rakentamisesta ja lisääntyvästä liikenteestä aiheutuu melua ja pölyä. Louhostilojen kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pintaa kaivosalueella ja sen lähiympäristössä. Maanpinnan muokkaus altistaa maaperän eroosiolle ja pintavalunnalle, jolloin kiintoainekuormitus kasvaa aiheuttaen vesien samentumista. Louhoksen kuivanapitovedet ja kaivosalueen valumavedet voivat myös lisätä metalli- ja typpikuormitusta vesistöihin, mikäli valumavesiä ei hallita asianmukaisesti. Muutokset kasvillisuudessa ja vesistöissä voivat muuttaa eliöiden elinoloja ja johtaa lajistomuutoksiin.
Kaivoksen toimintavaihe
Kaivoksesta aiheutuu toimintavaiheessa päästöjä ilmaan ja vesiin. Merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat yleensä pölyämisestä ja vesistöihin kohdistuvista muutoksista. Myös maaperä voi kontaminoitua päästöjen seurauksena.Muita muutoksia ovat esimerkiksi kaivannaisjätteiden läjitysalueista ja muista kaivoksen rakenteista syntyvätmuutokset maisemaan.
Ilman laatuun aiheutuu muutoksia räjäytyksistä, malmin käsittelystä, rikasteiden kuivauksesta, lämmöntuotannosta, liikenteestä ja työkoneista sekä kaivannaisjätteiden läjittämisestä. Muutokset aiheutuvat joko pölyämisestä tai kaasupäästöistä. Mineraalipöly voi sisältää ympäristölle haitallisia metalleja, metalloideja tai sulfidimineraaleja ja lisätä näin maaperän metallikuormitusta tai aiheuttaa maaperän happamoitumista, mikä voi johtaa vesien laadun heikentymiseen. Merkittäviä kaasupäästöjä aiheutuu räjäytyksistä (CO2, N2, CO, NOx), pakokaasuista (CO2, CO, hiilivedyt, NOx, SO2, pienhiukkaset) ja malmin prosessoinnista (esim. bioliuotuksesta, bioliuoksen prosessoinnista ja rikasteen painehapetuksesta: H2S, C2S, SO2, CO2, S0 ja kuivauksesta SO2). Kaasupäästöt vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja voivat aiheuttaa maaperän tai vesien happamoitumista, kasvillisuusvaurioita tai haittoja eliöille. Typen oksidit lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta.
Muutoksia vesiin aiheuttavat malmin louhinta ja kaivoksen kuivanapitopumppaus, malmin prosessointi, kaivannaisjätteiden varastointi ja vesienohjausjärjestelyt. Muutokset ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Raakaveden otto, louhoksen kuivanapitopumppaus ja maan pinnalle tehtävät rakenteet vaikuttavat alueen vesitaseisiin ja muuttavat vesien virtausreittejä ja pohjaveden pinnan korkeutta. Louhinnassa käytettävät räjäytykset puolestaan muuttavat kallioperän hydraulisia ominaisuuksia. Kaivosalueen vedet voivat aiheuttaa muun muassa vesistöjen samentumista, happamoitumista tai suolaantumista sekä lisätä metalli- tai ravinnekuormitusta.
Merkittävimpiä seikkoja kaivosalueilla on kaivannaisjätteiden varastointi, toisin sanoen sivukivien, rikastushiekan, maanpoistomassojen, rikastusprosessin sakkojen ja vesienkäsittelysakkojen varastointi. Kaivannaisjätteiden määrät voivat olla suuria. Sulfidimineraaleja sisältävistä kaivannaisjätteistä syntyy sulfidimineraalien hapettuessa happamia tai neutraaleja, metalli- ja sulfaattipitoisia vesiä. Jos näitä vesiä ei hoideta asianmukaisesti, voivat ne aiheuttaa pinta- tai pohjavesien laadun heikkenemistä.
Rikastushiekka-alueiden vedet voivat sisältää myös jäämiä rikastuksessa käytetyistä kemikaaleista. Kaivannaisjätteiden valumavedet voivat myös aiheuttaa vesien suolaantumista tai lisätä vesistöjen ravinnekuormitusta. Erityisesti sivukivien sisältämät räjähdysainejäämät voivat aiheuttaa sivukivialueilta tulevaa typpikuormitusta.
Kaivoksen sulkemisvaihe
Avolouhos ja maan päälle läjitetyt kaivannaisjätekasat muuttavat maisemaa. Kaivannaisjätekasat voivat pölytä, ja niistä voi kulkeutua haitta-aineita pinta- ja pohjavesiin. Sulfidimineraalien hapettumisen aiheuttama kuormitus voi jatkua pitkään toiminnan päättymisen jälkeen.
Sulfidimineraalit hapettuvat myös louhoksen seinämissä. Kun louhostilat täyttyvät toiminnan päätyttyä vedellä, hapettumistuotteet huuhtoutuvat veteen. Louhoksiin kertyvä vesi voi kulkeutua kallioperän ruhje- tai rakovyöhykkeitä pitkin kalliopohjaveteen.
Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
YVA-menettelyssä on arvioitava vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen (ns. ihmisiin kohdistuvat vaikutukset).
Ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen kohdistuvia mahdollisia vaikutuksia ovat esimerkiksi kaivoshankkeesta ilmaan, pinta- ja pohjavesiin ja maaperään joutuvat epäpuhtaudet, haju ja melu sekä säteily ja tärinä.
Ihmisten elinoloihin kohdistuvia vaikutuksia ovat esimerkiksi vaikutukset asumiseen, virkistykseen, työllisyyteen, palveluihin ja liikkumiseen. Lisäksi voidaan arvioida vaikutuksia väestörakenteeseen (esim. muuttoliike, väestön määrä) ja työpaikkoihin, kunnan palvelutarpeisiin, elinkeinoihin ja laajemminkin talouteen.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä puhutaan usein myös sosiaalisista vaikutuksista, joilla tarkoitetaan ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Kaivoshankkeiden yhteydessä puhutaan usein myös sosiaalisesta toimiluvasta, jolla tarkoitetaan paikallisten yhteisöjen hyväksyntää ja tukea niiden vaikutusalueella sijaitsevalle hankkeelle.
Ihmisiin kohdistuville vaikutuksille on ominaista, että ne ja niiden luonne ovat osaksi riippuvaisia ihmisten kokemuksista ja tiedoista. Näihin puolestaan vaikuttaa osaltaan toiminnanharjoittajan ja kansalaisten vuorovaikutus.
Terveysvaikutusten arviointi tuottaa määrällisen kuvauksen muutoksesta ja siitä, miten se vertautuu haitallisiksi arvioituihin altistumistasoihin ja päästömääriin. YVAssa tulisi pyrkiä tekemään määrällinen arvio päästöjen aiheuttamille terveysvaikutuksille niiden päästöjen osalta, joilla se on mahdollista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun haitan arvioidaan toteutuvan tai olevan todennäköinen. Jos käytettävissä olevan tiedon perusteella ei ole mahdollista tehdä määrällistä arviota, arvioidaan muutosta laadullisesti tai kyllä/ei -periaatteella.
Vaikutukset alueiden käyttöön, liikenteeseen, maisemaan ja kulttuuriperintöön
YVA-menettelyssä on arvioitava vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön.
Alueiden käyttö
Kaivoshankkeilla on usein laajoja vaikutuksia alueiden käyttöön. Vaikka kaivokset sijaitsevat yleensä syrjäseuduilla, on näilläkin alueilla muuta maankäyttöä. Vaikutukset alueiden käyttöön on otettava huomioon kaivoshankkeiden koko toiminnan ajalta.
Kaivosalue ei yleensä enää palaudu sulkemistoimien jälkeenkään käyttömahdollisuuksiltaan samaksi kuin se oli ennen toiminnan aloittamista. Tilapäiset ja pysyvät vaikutukset eri käyttömuotoihin muodostuvat siitä, millaisessa käytössä alue on ollut ennen kaivostoimintaa ja millaiseksi se jää toiminnan ja sulkemistoimien päätyttyä.
Arvioinnissa on otettava huomioon myös vaikutukset alueiden käytön valtakunnallisiin tavoitteisiin sekä maakuntakaavojen, yleiskaavojen ja asemakaavojen tavoitteisiin ja toimintoihin. Muita maankäyttöön liittyviä ohjelmia, inventointeja ja selvityksiä ei liioin saa unohtaa. Tarkastelu ulotetaan hankkeen koko vaikutusalueelle, ja sen tavallisia keinoja ovat karttatarkastelut ja asiantuntija-arviot.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaivostoiminnan alueet otetaan huomioon kaavoja laadittaessa. Kaavoissa voidaan ohjata kaivostoiminnan ohella myös kaivostoimintaan liittyvää muuta maankäyttöä, kuten liikennejärjestelyjä, ja sovittaa yhteen kaivostoiminnan ja muun maankäytön tarpeita.
Liikenne
Kaivoksen aiheuttama liikenne on osa itse hanketta. Kaivoshankkeista aiheutuu sekä raskasta liikennettä että henkilöliikennettä. Raskasta liikennettä syntyy malmin ja rikasteiden kuljettamisesta markkinoille sekä kaivoksen tarvitsemien kemikaalien ja muiden raaka-aineiden kuljetuksista. Henkilöliikennettä syntyy työntekijöiden työmatkoista. Kaivoshankkeet merkitsevät käytännössä aina suuria kuljetussuoritteita maanteitse, rautateitse tai vesitse. Liikenteen merkittävimmät vaikutukset liittyvät liikenneväylien rakentamiseen, liikennemäärien lisääntymiseen, liikenneturvallisuuteen, viihtyvyyteen, meluun ja pölyyn sekä muuhun ilmanlaatuun. Nämä vaikutukset korostuvat kaivoksen lähialueella. Liikenteestä aiheutuu myös kasvihuonekaasupäästöjä.
Uusien liikenneväylien rakentamisen ja käytön vaikutukset otetaan mukaan YVA-menettelyyn. Mikäli hankkeesta johtuva uusien liikenneyhteyksien rakentaminen vaatii oman YVA-menettelynsä, vastaa siitä kulloisestakin liikennehankkeesta vastaava toimija.
Hankkeen vaikutukset lähitieverkon liikennemääriin, liikenneturvallisuuteen, viihtyvyyteen, meluun ja pölyyn voidaan arvioida lähinnä käyttämällä arviota ja käyttämällä apuna liikennemalleja. Vaikka vastuu maantieverkosta on tienpitäjällä, on ympäristövaikutusten arvioinnissa hyvä tarkastella myös mahdollisia keinoja lieventää lisääntyvän liikenteen aiheuttamia haittoja. Arviossa otetaan huomioon tienpitäjän keinot torjua haittoja. Niistä voidaan tehdä esityksiä tienpitäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin.
Kaivoshankkeesta syntyvä raskas liikenne lisää liikennevirtaa. Hankkeen vaikutusten tarkastelu on syytä ulottaa tieverkolla niin pitkälle kuin liikenteen lisäyksen vaikutus on selvästi erotettavissa muun liikenteen aiheuttamista vaikutuksista. Tieliikenteen vaikutusten arvioinnista on antanut ohjeita muun muassa Tiehallinto (1999 ja 2009).
Joidenkin hankkeiden yhteydessä voivat tulla kyseeseen myös rautatiekuljetukset ja vesiteitse tapahtuvat kuljetukset. Näissä tapauksissa arviointi tehdään kunkin alan ohjeiden mukaisesti (Liikenneviraston ohjeita 22/2013: Radanpidon ympäristöohje).
Maisema
Maisemaan kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tehdään maisema-analyysejä sekä havainnollistetaan kohteiden näkymistä. Niitä tarvitaan usein myös arvioitaessa kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Kohteen kuuluminen arvokkaisiin maisema- tai kallioalueisiin on selvitettävä. Hankkeen näkyvyyttä arvioidaan kauko- ja lähimaisemassa. Maisematekijöitä on luontevaa havainnollistaa kartoin, ilmakuvin ja havainnekuvin käyttäen hyväksi nykyaikaisia mallinnusmenetelmiä.
Kulttuuri- ja perinneympäristöt
Vaikka kaivoshankkeet sijoittuvat yleensä syrjäisille seuduille, niillä voi olla vaikutuksia rakennettuun kulttuuriympäristöön tai perinneympäristöihin. Kaivoshanke voi vaikuttaa kulttuuri- ja perinneympäristöihin sekä myönteisesti että kielteisesti. Se voi auttaa kulttuuriympäristöjä säilymään asuttuina. Toisaalta hanke voi myös aiheuttaa paineita sellaiseen uudisrakentamiseen, joka heikentää kulttuurimaisemaa. Arvokkaista kulttuuriympäristöistä saa tietoa museovirastosta sekä maakunta- ja paikallismuseoista. Kaavoituksella on tärkeä asema, kun sovitetaan hankkeen mahdollisesti vaatimaa uudisrakentamista arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.
Valtioneuvosto on tehnyt päätöksen (22.12.2009) valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen suojelusta.
Muinaisjäännökset
Kaikki kiinteät muinaisjäännökset, kuten muinaiset hauta- ja asuinpaikat tai muinaiset linnoitusten paikat, ovat muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettuja. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen vaatii aina luvan.
Arvioinnissa tulee selvittää, onko hankealueella muinaisjäännöksiä. Museovirasto vastaa muinais-muistojen suojelusta ja pitää yllä muinaisjäännösrekisteriä.
Toiminnan estyminen muinaismuistolain nojalla ei oikeuta korvaukseen. Muinaisjäännöksen paljastuttua toiminnanharjoittaja on velvollinen keskeyttämään toiminnan ja ilmoittamaan asiasta museovirastolle. ELY-keskus voi muinaismuistolain perusteella antaa hakemuksesta luvan kajota muinaisjäännökseen.
Muut vaikutukset
YVA-menettelyn yhteydessä arvioidaan usein myös asioita, joita YVA-laki ei edellytä. Syitä voi olla monia. Toisinaan halutaan saada laajempi käsitys hankkeen kokonaisvaikutuksista ja sisällyttää tarkasteluun esimerkiksi erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Jos YVA halutaan nähdä osana sosiaalista toimilupaa, voidaan YVAssa tarkastella vaikutuksia esimerkiksi ihmisten hyvinvointiin ja sen jakautumiseen. Jos YVA-menettely sovitetaan yhteen kaavoituksen tai lupamenettelyjen kanssa, saattaa olla hyvä YVAn aikana selvittää ja arvioida myös niissä tarvittavia asioita. Joillakin kansainvälisillä rahoittajilla on myös omia vaatimuksiaan kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista.
Vaihtoehtojen vertailu
Arviointiselostuksessa esitetään hankkeen vaihtoehtojen vertailu. Siinä tiivistetään, jäsennetään ja tulkitaan päätöksentekoa varten kaikki se tieto, jota YVA-menettelyssä on tuotettu hankkeen eri vaihtoehdoista. Vaihtoehtojen vertailussa kuvataan vaihtoehtojen vaikutusten eroja ja perustellaan vaihtoehtojen paremmuutta eri näkökulmista. Yhtenä vaihtoehtona tulee olla hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tämä vaihtoehto ole erityisestä syystä tarpeeton.
Vaihtoehtojen vertailu ei edellytä, että vaihtoehtojen edullisuusjärjestyksestä esitettäisiin yksiselitteinen johtopäätös. Koska vaihtoehtojen vaikutukset ovat luonteeltaan erilaisia ja yhteismitattomia, yksiselitteiset johtopäätökset parhaasta vaihtoehdosta eivät ole välttämättä mielekkäitä. Vaihtoehdoilla on yleensä sekä myönteisiä että haitallisia vaikutuksia. Vaihtoehtojen edullisuutta voidaan tarkastella eri näkökulmista. Erittelevät vertailumenetelmät ovat yleisimpiä YVA-menettelyissä. Vaikutukset kuvataan tällöin niille luonteenomaisten suureiden avulla, eikä niitä pyritä yhdistämään esimerkiksi yhdeksi luvuksi tai väriksi. Vaihtoehtojen vertailutapa ja sen periaatteet on syytä esittää arviointiselostuksessa.
Liitteessä 8 on kaksi erilaista esimerkkiä kaivoshankkeen YVA-selostuksessa olevasta vertailutaulukosta.
Hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on esitettävä ”...selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta”. Arviointi vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta voidaan liittää arviointiselostuksessa esimerkiksi vaihtoehtojen vertailun yhteyteen.
Arviointimenettelyn ja osallistumisen järjestäminen
Arviointiohjelmassa on esitettävä ”...suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumi-sen järjestämisestä, sekä arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitys-ten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta. Arviointiselostuksessa on esitettävä edellä mai-nitut tiedot tarkistettuina...” sekä ”...selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen”.
Periaatteita
Arviointiohjelmassa tulee esittää niin selkeä suunnitelma YVA-menettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä, että alueen asukkaat ja muut osapuolet saavat siitä selville, milloin ja miten he voivat osallistua menettelyyn. Tässä suunnitelmassa on hyvä myös selvästi erotella eri hallinnollisiin menettelyihin sisältyvät osallistumismahdollisuudet ja niiden ajoittuminen. Arviointiohjelmassa on hyvä esittää myös tiedot siitä, miten kaivoslain mukainen menettely sekä ympäristönsuojelulain ja mahdollinen vesilain mukainen menettely ja kaavoitus etenevät sekä miten YVA-menettely kytkeytyy niihin.
YVA-menettely on vain yksi vaihe kaivoshankkeen elinkaaressa. Malminetsintä- ja kaivosyritykset pyrkivätkin yleensä ottamaan eri tahoja laajasti huomioon heti malminetsinnästä alkaen. Varsinaiseen kaivoshankkeen suunnitteluun malminetsinnästä kaivoksen avaamiseen kuluu myös paljon aikaa. Aktiivinen tiedotus ja vuoropuhelu onkin hyvä aloittaa jo ennen YVA-menettelyä, ja jatkaa sitä niin kaivoksen yksityiskohtaisemman suunnittelun, kaavoituksen, lupamenettelyjen kuin toiminnankin aikana. Vuorovaikutustapojen ja kohderyhmien valinta vaikuttavat vuorovaikutuksen aikatauluun ja siihen tarvittaviin voimavaroihin. Varhain aloitettu vuoropuhelu tuottaa yleensä hyödyllistä taustatietoa paikallisista oloista ja asioista. Se myös helpottaa muun muassa ympäristövaikutusten arvioimista sekä auttaa suunnittelemaan haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja rajoittamistoimia. Lisäksi se edistää tiedonkulkua ja vähentää hankkeisiin liittyvää epätietoisuutta ja epävarmuutta.
Sulkemissuunnittelun pohjaksi on hyvä käydä laajapohjaisia keskusteluja siitä, mitkä ovat sulkemisen tavoitteet ja miten aluetta hyödynnetään sulkemisen jälkeen. Myös kaivoslupahakemuksessa edellytetään sulkemisen jälkeisten maankäytön vaihtoehtojen selvittämistä.
Kaksikielisissä kunnissa on huolehdittava siitä, että tiedotetaan riittävästi sekä suomeksi että ruotsiksi ja että aineistoa on saatavilla molemmilla kielillä. Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon vaatimukset saamenkielten käytöstä.
Kielikysymysten lisäksi saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon muut tätä aluetta koskevat erityispiirteet, sitä koskevat säädökset ja kansainväliset sopimukset. Tällaisia ovat muun muassa YK:n biodiversiteettisopimuksen perusteella laaditut vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet. Ohjeet on tarkoitettu yleissopimuksen osapuolten ja hallitusten käytettäviksi kansallisen lainsäädännön puitteissa sekä ohjeeksi niiden kehittäessä ja pannessa täytäntöön omia vaikutusarviointijärjestelmiään. Ohjeet tulee ottaa huomioon aina, kun suunnitellaan hankkeita, joita aiotaan toteuttaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen pyhillä paikoilla tai näiden yhteisöjen perinteisesti asuttamilla tai käyttämillä maa- ja vesialueilla. Sama koskee hankkeita, jotka todennäköisesti vaikuttavat edellä mainittuihin paikkoihin ja alueisiin.
Alueen asukkaan kannattaa osallistua YVAan, koska:
- Saat tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista.
- Voit osallistua ja tuoda paikallistuntemusta suunnitteluun.
- Voit vaikuttaa YVA:n toteuttamiseen:
- Arviointiohjelmavaiheessa voit ilmaista mielipiteesi hankkeen vaihtoehdoista ja tarvittavista selvityksistä
- Arviointiselostusvaiheessa voit ilmaista mielipiteesi arvioinnin riittävyydestä
- Voit kommentoida arvion johtopäätöksiä paikallisen asukkaan näkökulmasta.
Muista kuitenkin, että YVA ei ole päätöksentekomenettely, vaan päätökset tehdään hanketta koskevien erillislakien mukaan. Lupamenettelyissä on omat kuulemismahdollisuudet laeissa tarkemmin määritellyille tahoille. YVAssa on laaja osallistumismahdollisuus.
Suunnitelma osallistumisen järjestämiseksi
Laadukkaiden osallistumisjärjestelyjen perusedellytys on kunnollinen etukäteissuunnittelu. Sen avulla varmistetaan, että kaikki olennaiset sidosryhmät otetaan riittävästi huomioon ja keskeisten asioiden käsittelyyn sovelletaan sopivia osallistumismenetelmiä oikeissa vaiheissa. YVA-ohjelmassa tai jo ennen sitä laadittu kaivoshankkeen osallistumissuunnitelma tukee ja ohjaa vuorovaikutusta koko suunnittelu- ja hankevaiheen ajan. Se toimii myös hyvänä pohjana toiminnan aikaiselle jatkuvalle vuorovaikutukselle. Tärkeää on tarvittaessa päivittää ja muokata osallistumissuunnitelmaa sitä mukaa kuin suunnittelu etenee ja ottaa huomioon sähköisten osallistumiskanavien tarjoamat mahdollisuudet.
Laadukas osallistumissuunnitelma sisältää ainakin seuraavat asiat:
- Osallistumisen tavoitteet
- Niiden yhteisöjen tunnistaminen, joihin hankkeella voi olla vaikutuksia
- Eri tahojen kattava tunnistaminen
- Suoraan ja välillisesti vaikutusten kohteena olevat henkilöt, ryhmät ja yhteisöt
- Muut tahot (esim. viranomaiset, järjestöt)
- Sellaiset osapuolet, jotka ovat erityisen haavoittuvia hankkeen vaikutuksille tai joille osallistuminen voi olla poikkeuksellisen vaikeaa (eli ryhmät joiden kanssa toimimiseen on tarvittaessa suunniteltava erityisiä menetelmiä)
- Keskeisimpien sidosryhmien määrittäminen
- Osallistumismenetelmien valinta ja niiden soveltaminen
- Osallistumisen aikataulu osana YVA-menettelyä
- Esiin nouseviin kysymyksiin ja huoliin vastaaminen
- Vuorovaikutuksen dokumentointi
- Sidosryhmätyön voimavarat
Osallistumisjärjestelyjä suunniteltaessa on luonnollisesti otettava huomioon YVA-lain ja -asetuksen osallistumiselle asettamat vaatimukset.
Sidosryhmien mahdollisimman kattava tunnistaminen on tärkeää. Kaikkien eri sidosryhmien kanssa ei kuitenkaan ole tarpeen toimia yhtä tiiviissä vuorovaikutuksessa, vaan eri ryhmien osalta kannattaa määrittää sopivat toimintatavat. Esimerkiksi lähiasukkaiden kanssa voidaan päättää järjestää työpajoja, kun taas valtakunnalliset järjestöt pidetään ajan tasalla lähinnä yleisen hanketiedotuksen avulla.
Yhteistyö viranomaisten ja kunnan kanssa
YVA-menettelyn etenemisestä ja käytännön järjestelyistä on tarpeen sopia yhteysviranomaisen kanssa. Yhteysviranomainen huolehtii arviointimenettelyyn liittyvistä virallisista kuulutuksista sekä lausuntojen ja mielipiteiden hankkimisesta.
YVA-laissa säädetään, että hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä yhteysviranomaisen, kaavaa laativan kunnan tai maakunnan liiton kanssa, jotta arviointimenettely ja kaavoitus voidaan sovittaa yhteen. Kaivoshankkeissa sijaintikunnalla on keskeinen asema, koska se laatii ja hyväksyy kuntakaavat. Maakunnan liitto taas päättää kuntakaavoja yleispiirteisemmästä maakuntakaavasta. Hankkeesta vastaavan onkin syytä aloittaa hyvissä ajoin yhteystyö kunnan ja maakunnan liiton kanssa mahdollisten kaavoitustarpeiden selvittämiseksi.
Hankkeesta vastaavan, yhteysviranomaisen, muiden viranomaisten ja tahojen yhteinen työskentely ei ole määrämuotoista eikä sitä ole säädelty YVA-laissa. Ympäristövaikutusten arviointia varten hankkeesta vastaava perustaa usein arviointimenettelyä ohjaamaan ja tiedonkulkua varmistamaan eri osapuolten edustajista koostuvan ohjausryhmän tai laajemman seurantaryhmän, joskus molemmat. Ryhmän tai ryhmien kokoonpano harkitaan tapauskohtaisesti. Mikäli hankkeesta vastaava ei katso aiheellisekperustaa tällaista ryhmää tai ryhmiä, on hankkeesta vastaavan syytä neuvotella yhteysviranomaisen kanssa hyvissä ajoin ennen arviointimenettelyn aloittamista.
Yhteysviranomainen kannattaa kutsua jäseneksi ohjaus- tai seurantaryhmään, koska ryhmien kokouksissa käsitellään monia sellaisia arvioinnin käytäntöihin ja periaatteisiin liittyviä asioita, joista yhteysviranomaisella on asiantuntemusta ja käytännön kokemusta. Yhteysviranomainen toimii ryhmässä puolueettomana YVA-menettelyn asiantuntijana.
On suositeltavaa, että hankkeesta vastaavat keskustelevatt yhteisviranomaisen, muiden viranomaisten (mm. kaivosviranomainen/Tukes) sekä eri asiantuntijalaitosten (mm. GTK, THL, STUK) edustajien kanssa hankkeeseen ja sen vaikutusten arviointiin liittyvistä asioista jo ennen kuin YVA-ohjelmaa ja ympäristöselvityksiä aletaan laatia.
Muita tehtäviä
Haitallisten ympäristövaikutusten ehkäiseminen ja rajoittaminen
Arviointiselostuksessa on esitettävä ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia. Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja rajoittaminen on tärkeä osa hankkeen ja sen vaihtoehtojen arviointia. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja rajoittaminen voivat vaikuttaa myös hankkeen vaihtoehtojen muodostamiseen sekä vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuuteen ja kustannuksiin. Osa haitallisia vaikutuksia ehkäisevistä tai rajoittavista toimista liittyy teknisiin perusratkaisuihin. Joitakin toimenpiteitä voidaan esittää mahdollisuutena ehkäistä tai rajoittaa hankkeen haittavaikutuksia, mutta ne eivät välittömästi toteudu suunnitelman osana ja ne voidaan sisällyttää jatkosuunnitteluun. Tietoa haittojen ehkäisemisen ja rajoittamisen tarpeesta ja toteuttamiskeinoista voidaan saada myös osallistumisen kautta.
Seurannan järjestäminen
Arviointiselostuksessa tulee esittää ”ehdotus seurantaohjelmaksi”. Oikeudellisesti sitovat seurantavelvoitteet annetaan hanketta koskevien lupapäätösten ehdoissa. Tämän seurannan päätavoitteena on tuottaa tietoa haittojen ehkäisemiseen ja lieventämiseen. Hankkeesta vastaavan harjoittama oma seuranta voi olla laajempaa kuin ympäristöluvassa on säädetty ja ottaa monipuolisesti huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa esille tulleita merkittäviä vaikutuksia.
Yhteysviranomaisen arviointiohjelmaa koskevan lausunnon huomioon ottaminen
YVA-lain mukaan arviointiselostus laaditaan arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella. Arviointiselostuksessa on hyvä esittää, millä tavoin yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon. Jos yhteysviranomaisen lausunnossa on runsaasti vaatimuksia, voi olla käytännöllistä eritellä ne esimerkiksi taulukkomuodossa ja kuvata, mihin toimiin ne ovat johtaneet. Jos yhteysviranomaisen lausunnossa on hankkeesta vastaavan kannalta epäselvyyttä, on hyväksi käytännöksi osoittautunut, että yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta käydään yhdessä läpi hankkeesta vastaavan, konsultin ja yhteysviranomaisen kesken.
Kaivoshankkeet, jotka eivät vaadi YVA-menettelyä
Monet tässä oppaassa kuvatut selvitykset tarvitaan lupahakemuksia tai kaavoitusta varten, vaikka hankkeeseen ei sovellettaisikaan YVA-lain mukaista arviointimenettelyä. Mikäli hanke ei vaadi YVA-lain mukaista arviointimenettelyä, hankkeesta vastaavan on kuitenkin oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää (YVAL 25 §). Valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta (391/2012; 16 § kohta 12) edellyttää, että kaivoslupahakemuksessa esitetään selvitys suunnitellun kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista YVA-lain 25 §:ssä tarkoitetussa laajuudessa, kun hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain mukaista arviointimenettelyä. Lisäksi ympäristövaikutuksia selvitetään ja tarkastellaan ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupahakemuksissa sekä kaavoituksen yhteydessä sen mukaan, miten kulloistakin hanketta koskevassa lainsäädännössä on säädetty.
Jos kaivoshankkeen vaikutukset ulottuvat Natura 2000-verkostoon kuuluvalle alueelle ja hanke todennäköisesti heikentää Natura-alueen luonnonarvoja merkityksellisesti, on hankkeesta tehtävä luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi. Mikäli tällaisia vaikutuksia voidaan epäillä tapahtuviksi, on tehtävä ainakin arvio luonnonsuojelulain mukaisen Natura-arvioinnin tarpeesta.
Katso myös
| Tämän raportin muut osat | Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa · Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn lähtökohdat · Kaivostoiminnan YVA-menettelyn päävaiheet · Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arvioinnin osatehtävät · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa:Liitteet |
| Muita kaivostoimintaan liittyviä sivuja | Kaivos-YVA-opas (työversio) · Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (Kaivos-YVA-oppaan lopullinen versio) · Minera-hanke · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Teemasivu:Kaivostoiminta |
| Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja |
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5050 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|