Maahanmuuttajien kotouttaminen ja turvallisuus

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [3]

Kotoutuminen ja turvallisuus

Maassa maan tavalla. Tämä on mielestäni asian ydin. Ihmisten, jotka haluavat täällä olla, on hyväksyttävä meidän keskeiset arvomme; demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kaikki tällainen. Aivan ehdottomasti. Ellei hyväksy, ei voi jäädä Suomeen. Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö

Jätkät potkii maassa olevia ja istuu toisen päällä, lyö silmittömästi – ajattelematta yhtään mitä seurauksia tällä on kun teette näitä videoita. Te teette niin monen muun maahanmuuttajan elämästä vaikeempaa täällä Suomessa. Me, jotka yritetään puolustella teitä, sanotaan että nää on yksittäistapauksia. Mutta näitä yksittäistapauksia on tullut törkeen paljon, että vähän vaikee pojat puolustella teitä. Teidän pitäis muistaa se, että te ootte vieraassa maassa edelleen, ja tuutte oleen aika pitkään vieraita täällä. Ette te alaikäisenä joudu näistä vastuuseen, vaan teidän vanhemmat. Ja sitten kun teidän sisarukset, läheiset, perheenjäsenet joskus joutuu kadulla rasismin kohteeksi, niin saatte syyttää siitä itteenne. Vapaaottelija Makwan Amirkhani

Tässä luvussa tarkastellaan maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyviä haasteita, joilla on yhteys yksilöiden turvattomuuden kokemuksiin ja yhteiskunnalliseen turvallisuuteen laajemmin. Alaluvut käsittelevät taloudellista, sosiaalista ja psyykkistä turvattomuutta: syrjintää ja yhdenvertaisuutta koulutus- ja työelämäsektoreilla, asuinoloja, elämänlaatua, sosiaalisia suhteita ja mielenterveyttä sekä yhteiskunnallista luottamusta.

Taloudellinen turvattomuus

Köyhyys ja työttömyys liittyvät rikosalttiuteen, mutta eivät kokonaan selitä syytä ulkomaalaistaustaisten suomalaistaustaisia suhteellisesti yleisemmälle rikollisuudelle. Väestörekisteri- ja rikosilmoitustietojen perusteella matala tulotaso selittää jonkin verran 1. sukupolven maahanmuuttajien alttiutta syyllistyä syntyperäisiin suomalaisiin nähden useammin omaisuus-, pahoinpitely- ja seksuaalirikoksiin.

• Eri maista muuttaneiden väliset erot rikollisuudessa eivät kuitenkaan liity tulotasoon taikka muihinkaan sosiodemografisiin tekijöihin (ikä, sukupuoli). Näiden vakioinnin jälkeenkin joidenkin maahanmuuttajaryhmien yliedustus säilyy korkeana ja toisten ryhmien vastaavasti matalana.

Kun tarkastellaan toistuvasti rikoksiin syyllistyneitä ja monenlaisia rikoksia tehneitä ulkomaalaistaustaisia nuoria sosioekonomisella taustalla on vain vähän merkitystä rikosalttiuteen. Vielä selvemmin rikosalttiutta näyttää vähentävän vanhempien sosiaalinen kontrolli (tieto kenen kanssa nuori viettää aikaa, koulumenestyksen seuraaminen ja nuoren suhteet vanhempiinsa) ja nuoren oma riskikäyttäytyminen (paljonko viettää aikaa iltaisin julkisilla paikoilla, tulee arki-iltoina myöhään kotiin ja viettää aikaa itseään vanhempien nuorten kanssa). Ts. vanhempien "samantahtinen" kotoutuminen nuorten kanssa, kuten suhteet lapsen kavereiden vanhempiin, riittävä kielitaito ja kyky seurata koulutyöskentelyä ovat tärkeitä nuorisorikollisuuden ehkäisemisessä. Alkoholin humalajuominen ei vaikuttanut selittävän ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten rikosriskin eroa.

Köyhyydellä on yhteys perheväkivaltaan. Heikommin toimeentulevat kokevat Suomessa paremmin toimeentulevia yleisemmin väkivaltaa ja uhkailua parisuhteessa. (Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus

Suomessa ulkomailla syntyneiden 1. sukupolven maahanmuuttajien köyhyys on hyvin yleistä (38%). Köyhien maahanmuuttajien osuus on pysynyt lähes samana vuosina 2006 ja 2012. OECD-maista vain Kreikassa, Espanjassa ja Belgiassa elää Suomea hieman suurempi osa maahanmuuttajista köyhyydessä. Muissa Pohjoismaissa köyhien osuus on hieman pienempi (n. 25-30%).

Suomessa työssäkäyvät 16-64 -vuotiaat 1. sukupolven maahanmuuttajat ovat noin neljä kertaa todennäköisemmin köyhiä verrattuna Suomessa syntyneisiin. Köyhien työssäkäyvien maahanmuuttajien osuus on kasvanut vuosien 2006 ja 2012 välisenä aikana (13%:sta noin 16%). Suomessa syntyneistä työssäkäyvistä köyhiä on vain noin 5% ja osuus on laskenut noin prosenttiyksikön verran vuodesta 2006. Köyhien työssäkäyvien maahanmuuttajien osuus Suomessa vuonna 2012 oli lähes sama kuin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa sekä OECD-maissa keskimäärin (17%) vuonna 2012.

EU-maissa korkea koulutuskaan ei suojaa työssäkäyviä maahanmuuttajia köyhyydeltä. Korkeasti koulutetulla työssäkäyvällä on itse asiassa esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa suurempi todennäköisyys olla köyhä kuin matalammin koulutetulla. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat työllistyvät usein koulutustaan vastaamattomiin ja täten matalapalkkaisempiin tehtäviin.

Ulkomaalaistaustaisten tulotaso jää selvästi matalammaksi kuin kantaväestöllä. Toisen sukupolven käytettävissä olevat rahatulot ovat vielä ensimmäistä sukupolveakin matalammat. Vuonna 2013, 1. maahanmuuttajasukupolven mediaanitulo oli 17 600 €, 2. maahanmuuttajasukupolven (Suomessa syntyneiden) mediaanitulo oli vajaa 15 600 € ja suomalaistaustaisen väestön mediaanitulo 24 000 €.

Suomessa ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajien väliset tuloerot ovat suurempia kuin missään muussa OECD -maassa. Suomessa on siis huomattavan paljon pienituloisia (ts. matalimpaan tulodesiiliin kuuluvia) ja vastaavasti suurituloisia (korkeimpaan desiiliin kuuluvia) maahanmuuttajia.

Köyhyyttä kokevat etenkin Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset. Tuoreen UTH - tutkimuksen mukaan kotitalouden menojen kattaminen on hankalaa 56%:lle taustaltaan Lähiidästä ja Pohjois-Afrikasta oleville ja 44%:lle Virosta kotoisin oleville. (Vrt. 36% koko Suomen väestöstä kokee näin; muualta Afrikasta kotoisin olevien tilanne ei poikkea tilastollisesti merkittävästi koko väestöstä) .Vain 40% Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisista kokee että heillä on ollut kahden viimeisen viikon aikana riittävästi rahaa tarpeisiin nähden. Kotitalouden menojen kattaminen on helpompaa enemmistölle Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kotoisin oleville; vain 26% kokee menojen kattamisen hankalaksi. Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta (80%), latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja muista maista (67%) sekä Aasiasta (66%) lähtöisin olevilla on useammin rahaa riittävästi kattamaan tarpeet. (Vrt. Suomen koko väestössä 57,5% kokee näin).

Pienituloisia ovat erityisesti Myanmarista, Syyriasta, Somaliasta, Irakista ja Afganistanista maahan muuttaneet. Somalialais- ja irakilaistaustaisten keskuudessa pienituloisuus on jäänyt pysyväksi eli rakenteelliseksi haasteeksi. Erityisesti somalialaistaustaisten tulotaso ei ole juurikaan muuttunut vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana.

Ulkomaalaistaustaiset ovat harvinaisia suurituloisimpien joukossa (vain noin 2% sijoittui suurimpaan tulokymmenykseen vuonna 2013). Koko väestön tulojakaumassa korkeimmalle ovat sijoittuneet eurooppalaistaustaiset maahanmuuttajat (erit. joiden syntyperä on Iso- Britannia, Saksa, Puola, Unkari ja Ruotsi). Näiden taloudellinen asema on pysynyt yhtä korkealla sekä vuonna 2000 että vuonna 2013.

Nykyisin taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa ovat 2. sukupolven maahanmuuttajat, joiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt. Vuonna 1995 maassa asuneet noin 8000, toisen sukupolven maahanmuuttajaa olivat suhteellisesti paremmassa taloudellisessa asemassa (kolmeen pienituloisimpaan kymmenykseen kuului tuolloin 54 %) kuin 44 000 toiseen maahanmuuttajasukupolveen kuuluvaa vuonna 2013 (heistä 66% kuului kolmeen pienituloisimpaan kymmenykseen).

Pakolaistaustaisten perheiden tulot koostuvat pääosin sosiaalituesta.

Lähtömaan köyhyys tai henkilön sukupuoli ei selitä eroja ulkomaalaistaustaisten välillä vaan työllisyys: Filippiineiltä, Intiasta ja Thaimaasta muuttaneet ovat paremmin toimeentulevia.

Lähes kaikkien maahanmuuttajien palkka- ja yrittäjätulot kasvavat maassaoloajan myötä, mutta eivät kuitenkaan saavuta samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien syntyperäisten suomalaisten tulotasoa vielä 20 maassa asumisajan jälkeenkään (ovat tuolloinkin alle 60% samanikäisten syntyperäisten suomalaisten tuloista).

• Paras tulokehitys on OECD -maista ja Suomen lähialueilta (Venäjä, Viro, Entinen Neuvostoliitto) maahan muuttaneilla miehillä. Muista kuin edellä mainituista maista tulleiden naisten palkka- ja yrittäjätulot ovat kaikkein matalimpia eivätkä kasva juuri lainkaan vielä 20 maassa asumisajan jälkeenkään.

• Muista kuin OECD -maista ja Suomen lähialueilta (Venäjä, Viro, Entinen Neuvostoliitto) muuttaneiden miesten tulot kasvavat ensimmäisten 10 maassaolovuoden aikana, mutta eivät juurikaan enää sen jälkeen.

Kotouttamissuunnitelmat ovat nostaneet palkka- ja yrittäjätuloja.

Maahanmuuttajabarometrin 2012 mukaan turkkilaiset ja thaimaalaiset kokivat eniten saaneensa hyötyä kotoutumissuunnitelmasta työn saannin kannalta. Vastaavasti vähiten kotouttamissuunnitelmista apua työn saantiin ovat kokeneet saaneensa irakilaiset, venäläiset, kiinalaiset ja somalialaiset. Kansalaisuudeltaan venäläisistä ja irakilaisista hieman yli puolet ei kokenut saaneensa lainkaan hyötyä kotoutumissuunnitelmasta työllistymiseensä.

Suomessa ulkomaalaistaustaiset asuvat suhteellisesti useammin ahtaasti kuin syntyperältään suomalaiset. Tilastokeskuksen kriteerien mukaan joka viides (22%) ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista asuu ahtaasti (vrt. 8% suomalaistaustaisista asuntokunnista). Ulkomaalaistaustaisista suurin osa asuu kaupunkien vuokrakerrostaloissa. Tilanne ei selity asumisen keskittymisellä kaupunkeihin. Myös pelkästään kaupungeissa asuvia vertailtaessa ulkomaalaistaustaiset asuvat suomalaistaustaisia useammin ahtaasti, pienissä asunnoissa.

Ero syntyperäisiin asukkaisiin nähden on samankaltainen useimmissa muissakin OECD -maissa. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa maahanmuuttajien ahtaasti asuminen on suhteellisesti hieman yleisempää kuin Suomessa. Ruotsissa ja Norjassa noin 5% maahanmuuttajista asuu erittäin ahtaasti.

Suomessa maahanmuuttajat asuvat muihin OECD -maihin verrattuna suhteellisesti eniten tuetuissa, matalan vuokratason asunnoissa. Vastaava yliedustus suhteessa kantaväestöön on Kroatiassa, Latviassa, Saksassa ja Ranskassa.

Ruotsissa STT:n haastattelemat asiantuntijat ovat olleet huolestuneita ahtaasti asumisen vaikutuksista mm. maahanmuuttajalasten kouluopintoihin; rauhaton asuinympäristö voi häiritä lasten koulunkäyntiä. Asuinolosuhteiden lisäksi monissa maahanmuuttajalähiöissä herättävät huolta korkea työttömyys, matala koulutustaso, rikollisuus sekä korkeat sairastavuusluvut.

Taulukko 8. Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten asuinolot vuonna 2011 Ulkomaalaistaustaiset (%) Suomalaistaustaiset (%) Ahtaasti asuvia 22 8 Asuu kerrostalossa 80 43 Asuu pientalossa 10 42 Asuu rivi- tai ketjutalossa 8 14 Asuu vuokralla 71 29 Tuettu vuokra-asunto (arava- tai korkotukivuokra-asunto) 60 Asuu omistusasunnossa 22 67 Asuntokunta köyhyysrajan alapuolella 41 16

Lähde: Tilastokeskus, Asunnot ja asuinolot (Köyhyysraja = 60% asuntokunnan käyttötulojen mediaanista)

Tässä tutkimuksessa tehtyyn kyselyyn osallistuneet asiantuntijoiden arvio oli lähes yksimielinen siitä, että Suomeen muodostuu etnisiä ryhmiä, joissa perheiden keskimääräinen toimeentulotaso on jatkuvasti kantaväestöä alhaisempi.

Tuoreen poliisiarvion mukaan Ruotsissa on noin 4 700 EU:n alueelta muuttanutta henkilöä, jotka ansaitsevat elantonsa kerjäämällä ja ovat leiriytyneet noin 260 alueelle. Alaikäisiä joukossa arvioidaan olevan noin 100. Valtaosa heistä on saapunut omaehtoisesti taikka sukulaistensa ja tuttaviensa kanssa Bulgariasta ja Romaniasta. Osa on kuitenkin maanmiestensä järjestämiä järjestäytyneen rikollisuuden kontrolloimia kerjääjiä. Toisaalta myös itse tulleita on havaittu kiristettävän ja kerjäämispaikoista on kerätty maksua. Rikosilmoitukset kerjäläisyyteen liittyvästä ihmiskaupasta ovat lisääntyneet viime vuosina (vuonna 2013 vain 9 tapausta, vuonna 2015 55 tapausta).

Suomessakin on arvioitu, että romanikerjäläiset eivät olisi ihmiskaupan uhreja tai osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Poliisin mukaan kerjäläiset ovat saapuneet Suomeen vapaaehtoisesti. YLE:n haastatteleman Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiantuntija katsoo, että katukerjäämistä kontrolloivat romanisuvut. Pääkaupunkiseudulla on arvioitu asuvan noin 300-400 kerjäläistä. Sisäministeriön työryhmän arvion mukaan Romanikerjäläisten leiriasumiseen liittyy useita turvallisuusriskejä, lähinnä terveys-, ympäristö- ja pelastusturvallisuuden näkökulmasta. Ruotsissa on myös ilmennyt, että kerjäläiset ovat myös alttiita heihin kohdistuvalle viharikollisuudelle, seksuaaliselle väkivallalle ja ahdistelulle.

Työelämään kiinnittymisen haasteet

Kannattaa hankkia yksi, kaksi lasta heti parikymppisenä niin suku jättää sut rauhaan. Kun lapset on hankittu, voit yhdistää siihen myös sitä työelämää. Halusin näyttää mun tytöille, että te voitte olla sekä äitejä että käydä töissä. Pojilleni halusin näyttää, että naisella voi olla monia rooleja. Sain paremmin tuloja silloin kun olin kotona. Jos ei käy töissä niin päiväkodit maksetaan, vuokra maksetaan, lääkkeet maksetaan. Ainakin sen pitäisi olla niin, että jotakin pitää tehdä. Hei kymmenen vuoden jälkeen puolet (somalimiehistä) on silti ilman työtä. Mun mielestä se on huolestuttavaa. Hävetkää fadhikur (kahviloissa istuskeleminen). Jotkut miehet ei tietysti saa töitä, mutta joitakin se ei edes hävetä, että he ei käy töissä. Esimerkiksi arabit tai kosovolaiset miehet kilpailevat siitä, kenellä on paras työ tai hienoin auto. Tän mä haluaisin korjata meidän yhteisössä. Habiba Ali, 29 -vuotias työssäkäyvä 7 lapsen äiti

Suurimmat työllistymisongelmat ovat tällä hetkellä tietyillä humanitaarisen maahanmuuton ryhmillä ja suurin syy ongelmiin on kyseisten ryhmien puuttuvat valmiudet työllistyä suomalaisille työmarkkinoille. Osin ongelma on suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyydessä, osin kyseisten ryhmien heikossa peruskoulutustaustassa. Kannattaisi tutustua mitä muualla maailmassa tehdään ja millaisin tuloksin. Voisimme hyödyntää paremmin sen, että olemme 20-30 v. viiveellä mukana tässä hommassa, kopioida ulkomailta toimivaa ja hylätä suoraan muualla jo ammoin toimimattomaksi havaitun. Tieteellisen asiantuntijan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Enemmistö tämän tutkimuksen kyselyyn osallistuneista asiantuntijoista arvioi, että Suomeen voi muodostua etnisiä ryhmiä, joiden työllisyysaste jää jatkuvasti muuta Suomen väestöä alhaisemmaksi.

Suomessa ulkomaalaistaustaisen työvoiman osuus väestöstä on hyvin vaatimaton muihin OECD –maihin verrattuna, vaikka osuus onkin hieman kasvanut vuosien 2007 ja 2014 välisenä aikana. Ulkomailla syntyneiden työikäisten (15-64 –vuotiaiden) miesten työllisyysaste on viime vuosina vastannut kantasuomalaisten miesten ja naisten työllisyysastetta ja sen kehitystä. Ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste on sen sijaan ollut jatkuvasti kantaväestön naisia alhaisempi ja kohonnut vain hieman viimeisten 15 vuoden aikana. Ruotsissa tilanne on muutoin sama, paitsi että myös ulkomailla syntyneiden miesten työllisyys on ollut jatkuvasti heikompaa kuin kantaväestöllä. Tämä selittynee turvapaikanhakijoina ja pakolaisina tulleiden suurella määrällä Ruotsissa.

• Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan koko 20–64-vuotiaan väestön työllisyysaste oli 73 % vuonna 2014: suomalaistaustaisten työllisyysaste oli 73,7 % ja ulkomaalaistaustaisten 63,7 %. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli siis kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin suomalaistaustaisella väestöllä.

Ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste kehittyy vastaavalla tavalla kuin suomalaistaustaisilla miehillä 25–29-vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen ulkomaalaistaustaisilla miehillä työllisyys alkaa heiketä, kun taas suomalaistaustaisilla miehillä työllisyys pysyttelee 80 prosentin yläpuolella 50–54-vuotiaiden ikäryhmään saakka.

• Ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysasteen heikkeneminen iän myötä ei selity kieli-, työllistymis- ja muiden kotoutumiskurssien ulkopuolelle jäämisellä, sillä koettu kurssien tarve on suurinta 25–34-vuotialla ja vähenee iän myötä.
• Selitystä ei löydy myöskään koulutustaustasta, sillä ulkomaalaistaustaiset yli 35-vuotiaat miehet ovat suomalaistaustaisiin miehiin verrattuna varsin hyvin koulutettuja.
• Ulkomaalaistaustaisista miehistä myös harvempi pitää itseään työkyvyttömänä kuin suomalaistaustaisista miehistä. Ulkomaalaistaustaisten miesten työmarkkinoilta aikaisemman poistumisen syiden selvittäminen kaipaakin lisätutkimusta.

Ulkomaalaistaustaisilla naisilla työllisyys alkaa jäädä suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä alhaisemmaksi jo 24 ikävuoden jälkeen. Ero 25–29-vuotiaiden ulkomaalaisja suomalaistaustaisten naisten työllisyysasteessa on yli 20 prosenttiyksikköä (51 % vs. 74 %).

• Ero liittyy pitkälti ulkomaalaistaustaisten nuorten naisten varhaiseen perheellistymiseen. Ulkomaalaistaustaisista 20–24-vuotiaista naisista 15 prosenttia pitää pääasiallisena toimintanaan omien lasten hoitoa, kun suomalaistaustaisista naisista vastaava osuus on neljä prosenttia.

Maassa asumisaika nostaa hyvin hitaasti pakolaistaustaisten ja perheen luokse muuttaneiden työllisyysastetta. Suomessa 5-10 vuotta asuneista pakolaistaustaisista vain joka kolmas oli töissä (30%) ja yli 10 vuoden maassaoloajan jälkeen joka toinen (52%). Perhesyistä muuttaneiden työllisyysaste oli 5-10 vuoden maassaoloajan jälkeen 50%, mutta yli 10 vuoden asumisajan jälkeen lähellä suomalaistaustaisten työllisyysastetta (ulkomaalaistaustaisilla 71%; suomalaistaustaisilla 74%).

Maahanmuuttosyy, sukupuoli ja etninen tausta vaikuttavat suuresti henkilön työllistymisen todennäköisyyteen.

• Virosta Suomeen muuttaneiden miesten ja naisten työllisyysaste on vastannut koko maan työllisyysastetta sekä pitkään 20-30 vuotta maassa asuneiden että hiljattain maahan muuttaneiden ryhmissä (noin 70%). Pienin työllisyysaste on ollut Afrikasta vuonna 1991 tai sen jälkeen muuttaneilla naisilla (noin 30% tai sen alle). Itä-Aasiasta muuttaneiden työttömyys on kantaväestön tasolla.
• Eteläisestä Afrikasta tullaan töihin ja opiskelemaan; he työllistyvät kahdessa vuodessa lähes yhtä hyvin kuin suomalaistaustaiset keskimäärin.
• Vain 10% somalinaisista on töissä 10 vuoden Suomessa asumisen jälkeen, somalimiehistä 50%. Somalinaisten lisäksi myös kurdien ja muiden Lähi-idästä tulleiden naisten työllistyminen on heikkoa.

Maahanmuuttajien työllisyys reagoi kantaväestöä herkemmin taloudellisten suhdanteiden muutoksiin. Erityisesti lama-aikaan 1990 –luvulla maahan tulleiden ja 2008 alkaneen taloudellisen taantuman aikana muuttaneiden tilanne on ollut vaikea.

Suuri osa Suomessa syntyneistä maahanmuuttajaperheiden tyttäristä jää peruskoulun jälkeen kotiin. Suomessa on muihin OECD-maihin verrattuna kaikkein eniten toista maahanmuuttajasukupolvea edustavia 15-34 -vuotiaita naisia (eli Suomessa syntyneitä, joilla on ulkomailla syntyneet vanhemmat), jotka ovat työelämän ja opintojen ulkopuolella (30% kaikista 2. maahanmuuttajasukupolven naisista). Vastaava osuus samanikäisistä suomalaistaustaisista on 15%.

Ruotsi on onnistunut integroimaan Ruotsissa syntyneet nuoret maahanmuuttajataustaiset naiset huomattavasti paremmin. Heistä alle 10% ei opiskele tai käy töissä. Kantaväestöön kuuluvien työelämän ja opintojen ulkopuolella olevien ruotsalaisnaisten osuus on yhtä suuri.

Ruotsissa myös ensimmäisen maahanmuuttajasukupolven nuoret naiset käyvät huomattavasti useammin töissä tai opiskelevat kuin Suomessa. Norjan tilanne vastaa tässä Suomea, Tanskassa tilanne on Suomea heikompi.

EU:n ulkopuolelta muuttaneiden työllisyysaste on kaikissa EU maissa alhaisempi kuin EU -maissa syntyneiden kansalaisten. Korkeasti koulutetuilla EU:n ulkopuolelta muuttaneilla on niin ikään kaikkialla Euroopassa hankalampaa löytää työtä.

Joustavammat työmarkkinat (kuten Saksassa ja Iso-Britanniassa) ja toisaalta laaja harmaa talous (kuten Italiassa ja Espanjassa) parantavat maahanmuuttajien työllistymistä; jäykät työmarkkinat ovat vaikeuttaneet työllistymistä Ruotsissa ja Ranskassa; toisaalta kyse on vaihtokaupasta: samalla kun maahanmuuttajien työllisyys paranee kantaväestön köyhyys voi lisääntyä.

Suomalaisten enemmistö (62 %) haluaisi purkaa jäykkiä työmarkkinoita ja parantaa työsuhteiden joustavuutta. Työmarkkinoiden jäykkyyksiin puuttuminen on noussut tasaisesti kansalaisten asialistalla vuodesta 2006, jolloin sitä halusi painottaa 51 % vastaajista.

IMF:n tutkimusryhmä ehdottaa turvapaikanhakijoiden työllistämisen edistämiseksi mm. tilapäistä minimipalkan alennusta (esim. kuten Saksassa on ehdotettu ensimmäisen puolen vuoden työskentelyn ajaksi), palkkatukea yksityiselle työnantajasektorille, pankkipalvelujen mahdollistamista, kannustinloukkujen purkamista (esim. tuloveroprosentin ja/tai sosiaaliturvamaksujen laskeminen matalapalkkaisen työn osalta) ja sosiaalisen vuokra- asuntotuotannon sääntelyn helpottamista. Tuloverotuksen kiristyminen siirryttäessä sosiaaliturvan varasta palkkatulojen varaan on ongelma lähes kaikissa EU maissa. Myös Suomessa tämä muodostaa merkittävän kannustinloukun. Yrittäjyyden tukeminen ja yrityksen perustamista haittaavien hallinnollisten esteiden purkaminen nähtiin myös tärkeäksi. Tukikeinoina voisivat olla esimerkiksi start-up rahastojen perustaminen maahanmuuttajataustaisille yrittäjille, ammatillisen osaamisen osoittaminen omalla äidinkielellä ja mikrolainat.

Lähes joka toinen Maahanmuuttajabarometriin osallistuneista oli harkinnut yrityksen perustamista. Enemmistöllä (80%) yrittäjäksi ryhtyneistä ei ollut omaa yritystä lähtömaassaan. Peräti 39% yrityksen perustaneista ei ollut saanut lainkaan tukea tai neuvontaa yrityksen perustamisvaiheessa ja 16% sai sitä liian vähän. Riittävästi tukea saaneita oli saanut vain noin neljäsosa.

UTH -tutkimuksen mukaan oman työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus on huomattavasti suurempi kuin Suomen koko väestössä keskimäärin monissa ulkomaalaisryhmissä (37% kaikista ulkomaalaistaustaisista ja 23% koko Suomen väestöstä).

• Heikoimman arvion antoivat Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset, joista jopa joka toinen (50% )arvioi työkykynsä heikentyneeksi
• Työkykynsä arvioi heikentyneen myös iso osa Venäjältä ja Neuvostoliitosta (41%), Aasiasta (40%), Virosta (36%), Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta lähtöisin olevista (35%).

Syrjintä työelämässä voi periytyä seuraavalle sukupolvelle. Tutkimus Norjasta: sujuvaa Norjaa puhuvat, koulutuksellisen pätevyyden omaavat pakistanilaisvanhempien lapset kokevat syrjintää työmarkkinoilla Syy: etninen stereotypia heidän vanhempiensa sukupolvesta kielitaidottomina maahanmuuttajina.

Työelämä eriytymässä maahanmuuttaja-ammatteihin

Suomessa, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa, maahanmuuttajat ovat kantaväestöä useammin koulutustaan vastaamattomissa ja/tai vähän osaamista vaativissa töissä.

Maahanmuuttajissa on kantaväestöön verrattuna suhteellisesti hieman enemmän itsensä yrittäjinä työllistäneitä. Sama tilanne on Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tällä hetkellä maahanmuuttajat työskentelevät yleensä matalapalkka-ammatissa taikka pienituloisina yrittäjinä. Ulkomaalaistaustaisten keskitulot jäävät huomattavasti samanikäisten suomalaistaustaisten keskituloja pienemmiksi myös pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi vuosina 1991-1995 Suomeen tulleiden palkka- ja yrittäjätulot olivat ensimmäisen Suomessa asutun vuoden aikana alle kolmannes samanikäisen kantaväestön tuloista; vielä 20- vuoden jälkeenkin heidän keskitulonsa olivat alle 60% samanikäisten suomalaisten keskitulosta.

• Muualta kuin OECD -maista ja Suomen lähialueilta (Venäjä, Viro) lähtöisin olevien naisten palkka- ja yrittäjätulot ovat kaikkein matalimpia ja pysyvät yhtä matalina vielä 20 vuoden maassa oloajan jälkeenkin. Näiden naisten tulotaso ei nouse käytännössä lainkaan maassaoloajan myötä.
• Palkka- ja yrittäjätulot kasvavat maassaoloajan myötä ulkomaalaistaustaista miehistä parhaiten OECD -maista tulleilla miehillä ja naisten osalta parhaiten lähialueilta tulleilla naisilla.
• Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan, työssä käyvien ulkomaalaistaustaisten naisten tyypillisin ammattinimike vuonna 2013 oli siivooja, kotitalousapulainen tai muu puhdistustyöntekijä (9 417 henkilöä). Seuraavaksi yleisimmät ammattiryhmät olivat hoivapalvelunja terveydenhuollon työntekijät (5 747), myyjät ja kauppiaat (5 092), palvelutyöntekijät (4 085), opettajat- ja muut opetusalan erityisasiantuntijat (2 807).
• Ulkomaalaistaustaisten miesten tyypillisin ammattinimike vuonna 2013 oli rakennustyöntekijä (6 943). Seuraavaksi yleisimmät ammattiryhmät olivat palvelutyöntekijät (5 968), kuljetustyöntekijät (4 760), siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät (4 307) sekä konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat (3 560).

Suurin osa tässä tutkimuksessa toteutettuun kyselyyn osallistuneista asiantuntijoista arvioi, että maahanmuuttajien enemmistö työllistyy tulevaisuudessa nykyistä yleisemmin etupäässä matalapalkkaisiin ammatteihin (arviossa ei huomioitu rakennusalaa).

Vuonna 2015 eniten turvapaikanhakijoita saapui Suomeen Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Suomessa asuvien irakilais- afganistanilais- ja somalialaistaustaisten työssäkäyvien kolme yleisintä ammattiryhmää vuonna 2013 olivat seuraavia (taulukko 9).

Taulukko 9. Suurimpien turvapaikanhakijaryhmien taustamaat ja yleisimmät ammattiryhmät Syntyperä ja sukupuoli Yleisimmät ammattiryhmät Irak, miehet Palvelutyöntekijät (288) Myyjät, kauppiaat (161) Ammattiryhmä tuntematon (97) Irak, naiset Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät (100) Myyjät, kauppiaat (74) Palvelutyöntekijät (39) Afganistan, miehet Palvelutyöntekijät (92) Siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät (43) Konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat (34) Afganistan, naiset Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät (78) Siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät (31) Lainopilliset, sosiaali- ja kulttuurialan erityisasiantuntijat (16) Somalia, miehet Kuljetustyöntekijät (319) Siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät (165) Muut toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät (93) Somalia, naiset Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät (255) Siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät (140) Ammattiryhmä tuntematon (32) Lähde: Tilastokeskus 2015, Työlliset ammattiryhmän, taustamaan, sukupuolen ja vuoden mukaan 2000-2013, Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat

OECD on vertaillut ulkomailla syntyneiden työllistymistä elinkeinoelämän eri sektoreille. Euroopan maiden osalta tarkastellaan työssäkäynnin hajautumista tai keskittymistä 16 eri sektorille. OECD-maissa keskimäärin 19% olisi vaihdettava toisenlaiseen työhön, jotta heidän työssäkäyntinsä vastaisi kantaväestön tilannetta eri maissa.

• Suomessa tilanne on ulkomailla syntyneiden miesten osalta lähes samankaltainen; naiset ovat sen sijaan vähemmän yliedustettuina joillakin sektoreilla. Norjassa tilanne on miesten osalta Suomeen verrattuna lähempänä kantaväestöä (indeksi noin 10%).
• Suomessa keskeisiä työllistäjiä ovat muut palvelut (25%), kaivosala, energiantuotanto ja teollisuus (15%), terveysala (14%), kauppa ja vähittäismyynti (12%) sekä hotelli- ja ravintola- ala (10%). Rakennusalan osuus on sama kuin opetusalan (n. 6% kumpikin).

Etelä-Euroopassa (Espanja, Italia) kotitaloudet työllistävät 16-20% kaikista maahanmuuttajista; Suomessa vain 0,5% (vuonna 2014). Vastaava tilanne on Tanskassa. Ruotsissa ja Norjassa kotitaloudet eivät työllistä käytännössä lainkaan ulkomailla syntyneitä maahanmuuttajia.

Maatalouden osuus on maahanmuuttajien työllistäjänä Suomessa on vaatimaton 2,5% (vertaa Kreikassa ala työllistää 10%, Espanjassa 6%, Tanskassa 3%, Ruotsissa vain vähän 0,8%).

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa terveysala työllistää maahanmuuttajia hieman Suomea yleisemmin. Ulkomaalaistaustaisten lääkäreiden osuus on Suomessa varsin vaatimaton (8% lääkäreistä syntynyt ulkomailla) Ruotsiin (30% lääkäreistä) ja Norjaan verrattuna (23%). Vastaava tilanne on sairaanhoitajien suhteen. Heistä on ulkomailla syntyneitä vain pari prosenttia Suomessa; Ruotsissa noin 14%, Norjassa ja Tanskassa noin 10%.

Maahanmuuton vaikutuksista samoissa ammateissa ja työtehtävissä työskentelevien palkkatasoon on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Osa tutkimuksista on havainnut palkkojen hieman laskevan; tyypillisin tutkimustulos on kuitenkin, ettei maahanmuutto olisi vaikuttanut yleiseen palkkatasoon lainkaan.

Asiantuntijoiden enemmistö koki ulkomaalaistaustaisten opettajien ja kouluavustajien määrän lisäämisen tärkeäksi. Useimmat olisivat myös lisänneet turvallisuusviranomaisten etnistä monimuotoisuutta. (Kuvio 6.)

• Harvat ulkomaalaistaustaiset, jotka suorittavat poliisitutkinnon, päätyvät usein erityistehtäviin Suojelupoliisissa ja Keskusrikospoliisissa. Pääkaupunkiseudun poliisilaitoksilla nähdään tarve ulkomaalaistaustaisille osaajille erityisesti järjestyspoliisissa ja päivittäistutkinnassa.

Koulutuksen ja opetuksen yhdenvertaisuus

Perheisiin, ja erityisesti maahanmuuttajanaisiin tietyissä etnisissä ryhmissä pitäisi vaikutta asennetasolla. Tyttöjen koulutukseen ja tyttöjen mahdollisuuksiin pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota. Muutokset asenteissa (koko yhteiskunnan tasolla) alkavat usein naisista, kun näiden tietotaso ja koulutus paranevat. Pitäisi miettiä, miten kotona olevia naisia saavutettaisiin paremmin. Tieteellisen asiantuntijan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Aliohjaukseen on puututtava kouluissa. Opoille ja muille uraohjaajille asennekoulutusta. Nyt ohjauksessa jopa rasistisia piirteitä, esim. olen työni kautta tavannut tyttöjä, joita on ohjattu etnisen taustan takia hoitoalalle (perushoitaja), vaikka itse eivät siitä kiinnostuneita. Ongelma voi olla sama myös osassa perheitä. Esim. perheissä, joissa on kunnia-ajattelua, voidaan tyttöjä painostaa hoitoalalle, koska se on säädyllistä ja perheen kunnian säilyttämisen kannalta sopivaa. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Kaikki lähtee kielestä. Mä pyysin päästä normaaliluokkaan, jotta opin suomea. Yritin olla suomalaisten kanssa tekemisissä, se auttoi. Mamuluokka on huono idea. Jos ollaan samassa luokassa koko ajan, asutaan samassa paikassa, ei koskaan opi. Sitten ei tietenkään pääse lukioon eikä amikseen. 14-vuotiaana Mogadishusta yksin ilman huoltajaa paennut Habat

Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on suuri riski jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. (Ks. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tilanteesta enemmän luvussa: Toinen sukupolvi eli maahanmuuttajien lapset.)

• Erityisesti muista kuin OECD -maista ja Suomen lähialueilta lähtöisin olevien perheiden lapset ovat seurantatutkimuksen mukaan vaarassa jäädä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Ero suomalaistaustaisiin jää suureksi silloinkin kun vanhempien sosioekonominen asema otetaan huomioon, eli verrataan samankaltaisten perheiden nuoria.
• Pääkaupunkiseudulla vuonna 2014 pääsi maahanmuuttajataustaisista oppilaista kantaväestön nuoriin verrattuna harvempi toisen asteen koulutukseen (82% vs. 93%) ja selvästi harvempi tuli valituksi ensimmäiseen hakukohteeseensa (56% vs. 76%).

Sekä ensimmäisen että toisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset nuoret (15-24 - vuotiaat) keskeyttävät suomalaistaustaisia useammin opintonsa peruskoulun jälkeen.

• UTH-tutkimuksen mukaan suomalaistaustaisista 6% (26 000 henkilöä) ja ulkomaalaistaustaisista 14 % (4 000 henkilöä) eivät olleet jatkaneet peruskoulun jälkeen opintoja. Myös toisen maahanmuuttajasukupolven nuoret (8 %) keskeyttävät suomalaistaustaisia hieman yleisemmin opinnot. Yleisimmin pelkän peruskoulun varaan jäävät Lähi-itä tai Pohjois-Afrikka- (19 %) sekä muu Afrikka -taustaiset nuoret (25 %).
• Noin tuhat ulkomaalaistaustaista 15-24 -vuotiasta nuorta oli kokonaan ilman ylemmän perusasteen tutkintoa, eli heillä oli joko jäänyt myös peruskoulu kesken tai suoritettuna oli vain entisessä kotimaassa tehty alemman perusasteen (ala-aste) tutkinto.
• Suomessa ero toisen sukupolven maahanmuuttajanuorten ja suomalaistaustaisten nuorten välillä on OECD -maista suurin (noin 15 prosenttiyksikköä). Ruotsissa ja Norjassa sitä vastoin koulunsa keskeyttäneitä on toiseen sukupolveen kuuluvissa maahanmuuttajataustaisissa lähes yhtä paljon kuin kantaväestössä.

Suomessa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja suomalaistaustaisten väliset erot oppimistuloksissa ovat myös selvästi suurempia kuin OECD -maissa keskimäärin suurempia kuin muualla Euroopassa.

• Ero kantaväestöön on kuitenkin pieni Suomen lähialueilta (Virosta, venäjältä, Ruotsista), Kiinasta ja Thaimaasta tulleilla. Erot oppimistuloksissa olivat suuria Somaliasta, Turkista ja entisestä Jugoslaviasta tulleilla.
• Maahantuloikä vaikuttaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajalasten koulumenestykseen. Yli 12-vuotiaana maahan muuttaneiden kouluosaaminen on heikompaa.
• Koulumenestykseen vaikuttavat olennaisesti myös vanhempien koulutus ja ammattiasema sekä kotona puhuttu kieli.

Koulutukseen pääsy ja koulutuspolulla eteneminen on erityisen haastavaa maahan oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa tai tämän jälkeen saapuneilla. Oppivelvollisuusiän ylittäneillä nuorilla, joilla on vähäinen tai heikko koulutustausta, ei ole ollut selkeää koulutusmallia, vaan he ovat jääneet perusopetuksen ja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen välimaastoon ja saaneet koulutusta siten kuin paikalliset olosuhteet ovat sen mahdollistaneet. Nämä nuoret ovatkin vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja työelämästä, jos he eivät saavuta peruskoulussa riittävää osaamistasoa.

Näkemyksiä kotoutumistuen kehittämisestä

Me passivoimme, toiseutamme ja mamutamme ihmisiä asettamalla heidät lokeroon, jossa he ovat ikuisia maahanmuuttajia. Se lokero saattaa olla mukavakin! Siellä sinusta pidetään huolta. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Kotouttaminen johtaa nykymuodossaan lähinnä integroitumiseen suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Ulkomailta tulleet ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että he saavat rahaa yhteiskunnalta ilman että heidän tarvitsee tehdä mitään. Heidät tulisi valjastaa mielekkääseen työhön tukea saadakseen ja samalla he pääsisivät paremmin mukaan työelämään. Tällaista voisi olla eri kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistyö, "mummojen ulkoiluttaminen" jne. Opiskelulta tulee vaatia tuloksellisuutta, ei niin, että tullaan tunneille räpläämään kännykkää kun ei kiinnosta oppia mitään, mutta "kun on pakotettu" TE-toimiston tai jonkun muun toimesta. Valtionhallinnon edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Alueilla, joilla on paljon maahanmuuttajia, kunnat voisivat tukea kotouttamista mahdollistamalla järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnan. Ne ovat usein kuntia nopealiikkeisempiä ja joustavampia, mutta kärsivät resurssipulasta. Tilojen tarjoaminen käyttöön ilmaiseksi tai hyvin pienellä korvauksella mahdollistaisi erilaisen vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan. Uskonnollista yhteisöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Olen huomannut kolme isoa epäkohtaa: 1. Kielikoulutus passivoi (jos opiskelija ei etene nopeasti) ja jämähtäneitä ei osata ohjata kynnyksen yli. On paljon kauan samalla kurssilla istuneita, joilla on jo epätoivo ja iso lukko kielen oppimisessa. 2. Jos joku turvapaikanhakija on esim. ammattikoulussa ennen luvan saatuaan, hän ei saa kotoutumispalveluita läheskään samalla tavalla kuin kotiin jääneet. Moni keskeyttääkin opinnot ja siirtyy sossun asiakkaaksi. Ammatin hankkimista ja kielen osaamista ei nähdä suurempana etuna kuin kielitaidottoman kotona istujan rahallinen tuki. 3. TE -toimistolla on omat kotoutumispolut, joissa ei ole sijaa kotoutujan omille ideoille, intresseille ja aktiivisuudelle. Joustoa ei ole. Henkilö, jolla olisi ollut suunnitelma, joutuu pakolliselle kurssille, joka ei kiinnosta, koska se kurssi kuuluu TE-toimiston listalle. Asiakkaan idea ei. Kaikista kolmesta kohdasta voisin nimeltä mainita useita tuntemiani henkilöitä. Valitettavasti. Kotouttamissuunnitelma ja alkukartoitus ovat jo askelmia hyvää suuntaan. Kielikoulutus ei toimi toivotulla tavalla, jonot ovat pitkiä, laatu kärsii kilpailuttamisen johdosta. Työelämäjärjestön edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Maahanmuuttajien työttömyys- ja sosiaalituki koetaan passivoivaksi

• Nuorisobarometrin mukaan suuri osa vieraskielisistä 15-29 -vuotiaista kokee sosiaalituen passivoivana ja laiskotteluun kannustavana; toisaalta tätä mieltä ovat myös maahanmuuton kasvuun kielteisesti suhtautuvat nuoret. Nuorisobarometrissa kysyttiin nuorten näkemystä väitteisiin: "sosiaaliturva on niin hyvä, että se kannustaa ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa" ja "toimeentulotuki passivoi nuoria". Muun kuin suomen- tai ruotsinkielisistä 37% oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä molemmista väitteistä, suomenkielisistä 33% ja ruotsinkielisistä 22%. Heistä, jotka olivat täysin eri mieltä väitteestä "olisi hyvä jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia" 42% oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä edellä mainituista väitteistä.
• Monet haastatellut Somaliasta tulleet kokivat liian anteliaiden ja vastikkeettomien tukien passivoivan nuoria; velvoitetta oppia kieltä tai etsiä työtä ei synny.
• Myös tässä tutkimuksessa tehtyyn kyselyyn osallistuneista asiantuntijoista moni näki kotouttamisprosessit passivoivana. Kotouttamistoimien nähtiin myös alkavan liian myöhään; kotouttamistoimiin joudutaan siis odottamaan liian pitkään.

Enemmistö kyselyyn osallistuneista asiantuntijoista kannatti vastikkeellisuuden ja kannustavuuden lisäämistä kotouttamistoimiin. Eräät kyselyyn osallistuneet esittivät mm. taloudellisen tuen sitomista oppimistuloksiin; nykyisen vastikkeettoman sosiaaliturvan katsottiin sallivan kikkailun ja venyttämisen. Erityisesti nuorille tehdään karhunpalvelus, koska heidän ei ole taloudellisesti kannattavaa aloittaa opintoja ja siirtyä opintotuen piiriin.

Kuvio 8. Asiantuntijoiden näkemyksiä kotouttamistoimien kehittämistarpeista (N=83) Lähde: Sähköinen kysely tässä selvityksessä 0,0 10,020,030,040,050,060,0 Samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Eri mieltä En osaa sanoa Kotouttamistoimissa tulisi olla enemmän kannustavuutta (%) Kotouttamistoimissa tulisi olla enemmän vastikkeellisuutta ja seurantaa (esim. kielen opiskelussa edistymisen säännöllinen osoittaminen) (%) 48

Taloudenhoidon opetusta toivottiin myös mukaan kotoutumisvalmennukseen. Eräs tämän selvityksen kyselyyn osallistunut asiantuntija näki puutteena sen, ettei suunnitelmalliseen ja säästäväiseen rahankäyttöön tai energiansäästöön perehdytetä lainkaan. Valmennusta ehdotettiin annettavaksi esimerkiksi kolmannen sektorin ja luotonantajien yhteistyönä.

Tutkija Pasi Saukkonen katsoo, että monikulttuurisuudesta tulisi Suomessa laatia yhteiskuntasopimus. Samalla tulisi määritellä, tarkoitetaanko monikulttuurisuudella monikielisyyttä, moniuskontoisuutta vai monietnisyyttä. Monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuvaa ja vähemmistöjen kulttuurisia oikeuksia tukevaa politiikkaa olisi selvyyden vuoksi parempi kutsua multikulturalismiksi; mitkään kansainväliset sopimukset tai sitoumukset eivät velvoita maita multikulturalistisuuteen, joten sen arvosteleminen ei Saukkosen näkemyksen mukaan ole rasistista tai fasistista. Suomi on periaatteessa Euroopan multikulturalistisimpia maita, mutta Suomessa ei ole esimerkiksi määritelty, minkä kielivähemmistöjen asemaa (yli sadan maassa puhutun kielen joukosta) tuetaan julkisin varoin.

Eriytymään tarkoituksellisesti pyrkivät ulkomaalaisryhmät tulisi tunnistaa paremmin ja kohdentaa ja kehittää kotouttamistoimia, joilla yhteiskuntaan integroitumista tuetaan ilman että tukahdutetaan etnistä ja uskonnollista moninaisuutta. Tämän selvityksen kyselyyn osallistuneet asiantuntijat arvioivat Suomessa olevan esimerkiksi islamilaisia yhteisöjä, jotka pyrkivät toimimaan omilla säännöillään.

Kotouttamistoimet edellyttävät prosessikuvausta ja siihen liittyvää resursoinnin ja organisatoristen muutosten seurantaa. Muutokset yhden toimijan resursseissa heijastuvat nopeasti myös muihin toimijoihin. Prosessien sujuvuuden edellytyksenä on, että eri viranomaisten resurssit ovat tasapainossa ja että toiminnan erityisistä painopisteistä on sovittu yhdessä. Tähän ei ole toistaiseksi kiinnitetty riittävästi huomiota.

Maahanmuuttajien integroitumista (kotoutumista) tukevat toimet kannattaisi jakaa osaamisketjuiksi: maahanmuuttajaryhmäkohtaisiksi ja kontrolloiduiksi prosesseiksi. Eri hallinnon tasoilla ja aloilla sekä kumppanijärjestöissä työskentelevien - mielellään erityisryhmien kotouttamispalveluihin erikoistuneiden - asiantuntijoiden väliset resurssit olisi saatava tasapainoon. Tutkimustulosten perusteella moniammatillisuutta edellyttäviä osaamisketjuja olisivat mm.:

• Terrorismia ja radikalisoitumista ennalta estävä työ
• Alueellisesta segregaatiosta aiheutuvia lieveilmiöitä ennalta estävä työ (ml. jenginuorisotyö)
• Kunniaan liittyvän ja muun sukupuolittuneen väkivallan vastainen työ
• Maahanmuuttajanaisten työllistymistä edistävä työ
• Yksin tulleiden alaikäisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista vastaava työ
• Trauman kokeneiden maahanmuuttajien terveyttä ja hyvinvointia parantava työ.

Kotouttamistoimia on tähän saakka kehitetty etupäässä määräaikaisissa ja paikallisissa hankkeissa. Hankekausi saattaa osoittautua liian lyhyeksi jaksoksi, kun olisi tarpeen valmistella rakenteellisia- tai lainsäädännöllisiä muutoksia. Määräaikaisuus lisää myös riskiä avainhenkilöstön osaamisen menettämisestä.

Vapaaseen liikkuvuuteen perustuva turvapaikanhakuprosessi tuottaa monenlaista yksilöllistä ja yhteiskunnallista turvattomuutta. Euroopan ja Venäjän kautta matkanneet siirtolaiset ovat olleet vaarassa uhriutua monin tavoin, altistuvat seksuaaliselle ja muulle väkivallalle, ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle, salakuljettajille velkaantumiselle ja siitä seuraavalle kiristykselle, uhkailulle ja kiskonnalle. Päätöksen ja kotouttamistoimien odottaminen tuottaa turhautumista, itsetunnon ja työkyvyn heikkenemistä, joka heijastuu lähiympäristöön ja yhteiskuntaan eri tavoin. Kiintiöpakolaisilla matka on turvallinen, matkan aikana traumatisoitumisen riski on pieni ja kotoutumispolku voidaan suunnitella valmiiksi.

Kotoutumisen kokemuksia Ruotsista

Tutkittaessa alle 15-vuotiaana Ruotsiin muuttaneita ja ulkomaalaistaustaisten Ruotsissa syntyneitä lapsia havaittiin seuraavaa:

• Mitä nuorempana on muuttanut Ruotsiin, sitä todennäköisemmin puoliso tai yhteisten lasten vanhempi on ruotsalainen ja sitä harvemmin asuu maahanmuuttajavaltaisessa korttelissa (mittayksikkönä noin 1000 asukkaan alue) tai työskentelee maahanmuuttajavaltaisessa työpaikassa. Esimerkiksi kymmenvuotiaana Ruotsiin muuttaneen lapsen todennäköisyys avioitua ulkomailla syntyneen kanssa on kaksinkertainen vauvana Ruotsiin muuttaneeseen verrattuna.
• Toisaalta sama korrelaatio on vanhempien Ruotsissa asumisen ajalla; mitä pidempään ulkomailla syntyneet vanhemmat ovat asuneet Ruotsissa ennen lapsen syntymää sitä todennäköisemmin puoliso tai yhteisten lasten vanhempi on ruotsalainen ja sitä harvemmin asuu maahanmuuttajavaltaisessa korttelissa (mittayksikkönä noin 1000 asukkaan alue) tai työskentelee maahanmuuttajavaltaisessa työpaikassa. Vanhempien maassaoloajalla on erityisen suuri vaikutus perheen tytärten avioitumiseen; mitä pidempään maassa sitä todennäköisemmin tyttären puolisona on ei-ulkomaalaistaustainen.

Maahanmuuttajavaltaiset asuin-, työ- ja perheyhteisöt ovat yhteydessä matalampaan palkkatasoon ja todennäköisyyteen työllistyä ja opiskella tutkinto Ruotsissa. Vertailtaessa saman perheen sisaruksia keskenään, he joilla on maahanmuuttajataustaiset naapurit ja työtoverit, maahanmuuttajataustainen aviopuoliso tai yhteisten lasten vanhempi, menestyvät heikommin työelämässä (työllisyys ja palkkataso) ja opiskelevat vähemmän todennäköisesti tutkintoja Ruotsissa.

Taloudellinen lama ei heikennä kaikkien ulkomaalaistaustaisten työllistymismahdollisuuksia samalla tavalla. Pakolaistaustaisten mahdollisuudet ovat heikoimmat, mutta pakolaisissa on myös paremmin työllistyviä kansallisuuksia (entisestä Jugoslaviasta ja Irakista tulleet).

• Laman jälkeen vuosina 1993-1997 maahan tulleiden pakolaistaustaisten maahanmuuttajien työllisyysaste oli aluksi 18% ja vielä 14 vuoden maassa olon jälkeenkin (vuonna 2011) huomattavasti alle kantaväestön 66% (vrt. ruotsalaistaustaisten työllisyysaste 81%);
• Samalla aikavälillä perheenyhdistämisen perusteella maahan muuttaneiden työllisyysaste oli aluksi 16% ja 14 vuoden jälkeen 64%.
• Samalla aikavälillä työn vuoksi maahan muuttaneiden työtilanne oli 14 vuoden maassa olon jälkeen kantaväestöäkin parempi, 83%.
• Suurimpien pakolaisryhmien (entisestä Jugoslaviasta ja Irakista) tulleiden työllistymiskehitys on kuitenkin ollut keskimääräistä parempaa. Esimerkiksi Bosniasta tulleiden työllisyysaste oli peräti 90% vuonna 2011; tämä oli yhtä korkea kuin Suomesta vuosien 1993- 1997 aikana Ruotsiin työn perässä muuttaneiden työllisyysaste vuonna 2011. Vuosina 1993-1997 maahan tulleilla irakilaisilla oli aluksi hyvin matala työllisyysaste, 6% mutta vuoteen 2011 mennessä se oli kohonnut lähelle kantaväestöä, 76%.

Turvapaikka on ensisijainen - turvapaikanhakijat eivät yleensä pyri töihin kielteisenkään päätöksen jälkeen. Kielteisen päätöksen saanut, mutta työssä käyvä turvapaikanhakija voi hakea työlupaa poistumatta maasta. Tämä ulkomaalaislain (2005:716) säädös on ollut voimassa vuodesta 2008 saakka. Hakemus täytyy jättää kahta viikkoa (14 vrk) ennen käännytyspäätöksen toimeenpanoa. Työluvan hakijalla täytyy olla voimassaoleva passi ja hänen on täytynyt hakea todistus työoikeudesta turvapaikanhaun aikana. Palkkatyön on täytynyt kestää vähintään 4kk yhtäjaksoisesti ennen työlupahakemuksen jättämistä ja vastaavasti työnantajan täytyy tarjota työtä vähintään vuodeksi eteenpäin. Minimipalkka koko tänä aikana on 13 000 SEK. Tämä ei koske yrittäjänä työllistyneitä.

• Ruotsin maahanmuuttoviranomaisen arvion mukaan siirtymäsäännös ei olisi olennainen turvapaikanhaun vetovoimatekijä. Siirtymäaikasäädökseen perustuvia työlupia on myönnetty kielteisten päätösten saaneiden kokonaismäärään nähden vain muutamia ja joka vuosi vähemmän: 454 (2009), 505 (2010), 326 (2011), 207 (2012), 151 (2013), 172 (2014).
• Sen sijaan päinvastaisen ilmiön kasvusta on merkkejä Ruotsissa, eli työluvan saaneet maahanmuuttajat ovat enenevästi hakeneet pian maahantulonsa jälkeen turvapaikkaa. Näin mm. Syyriasta vuosina 2012-2013 työhön tulleet.