Maahanmuutto ja asuinalueiden etninen segregaatio

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [2]

On toisteltu, että meillä on segregaatio-ongelma, me hoidamme sen. Siinä ei ole onnistuttu” Professori Mari Vaattovaara

Kansakunta näyttäisi jakautuvan kupliin, joissa elävät ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Pääkaupunkiseutu on valtakunnallisen kehityksen urbaani kärki. On vakava syy pelätä, että keskustelu kuplista nousee tältä pohjalta. Sillä on rakenteellinen perusta. Professori Matti Kortteinen

Tulee kulkemaan samaa tietä, kuin muissa Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Tarve suuri, mutta mahdollisuudet vaikuttaa samat ja toimivuus sama kuin muualla Euroopassa. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen tässäkään asiassa. Ei myöskään syytä tuudittautua itseihailuun. Se, että tilanne toistaiseksi meillä vielä vähemmän kärjistynyt, johtuu yksin myöhäisemmästä alusta ja pienemmistä maahanmuuttovirroista. Kaikki, mikä on voitu tyriä, on tyritty ja tyritään mitä todennäköisimmin myös jatkossa. Kuntaa tai kaupunkia edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että etnisten ryhmien asuminen on jonkin verran eriytynyt tiettyihin kaupunginosiin suurimmissa kaupungeissa. Myös kartoittamamme asiantuntijaarvion mukaan tämä kehitys on jo selvästi havaittavissa.

Pääkaupunkiseutu eriytyy tasaisesti

• Asuinalueiden etninen eriytyminen on tasaisesti vahvistunut ja alueiden erot kasvaneet. Keskeinen syy on kantaväestön suuntautuminen alueille, joissa vieraskielisiä vähemmän.
• Etnisten ryhmien välillä eroja: Länsi-Euroopan, Baltian ja Aasian maiden kieliä puhuvia asuu enemmän kantaväestön keskuudessa, Afrikan ja Lähi-idän kieliä puhuvien asuminen on keskittyneempää.
• Syyt: vuokra-asuntojen tarjonta, kulttuurisen yhteisön läheisyys - tarve vahvistuu, jos kohdataan syrjintää ja häirintää<re>Dhalmann 2011; Vilkama, Lönnqvist, Väliniemi-Laurson & Tuominen 2014</ref>
• Monikulttuuriset asuinalueet näkyvät myös lähikouluissa. Esimerkiksi Helsingin Malmilla koululaisista 63% puhuu kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Munkkiniemessä vieraskielisten lasten osuus on alle 2%.
• Uusia talokohtaisia keskittymiä on syntynyt nopeasti kymmenessä vuodessa. Noin 10% kaikista pääkaupunkiseudun kouluikäisistä asuu taloissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia. Paikallinen, pistemäinen eriytyminen on huomattavasti korostuneempaa kuin seudullinen.

Turussa eriytyminen on edennyt pidemmälle

• Alueiden erilaistuminen vuosien 1999-2009 välisenä aikana kaikkein voimakkainta etnisyyden mukaan, vaikka vieraskielinen väestö levittäytynyt aiempaa enemmän kaupungin eri osiin.
• Kolmasosa Turun vieraskielisistä asukkaista asuu vain kahdessa lähiössä. Varissuo on Suomen suhteellisesti vieraskielisin alue: 40% alueen 9000 asukkaasta puhuu äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia. Toinen sukupolvi vahvistaa eriytymistä: nuoremmissa ikäluokissa vieraskieliset selvä enemmistö asukkaista!
• Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) on tärkeää joka kolmannelle.
• Turun kehitys noudattaa yleisesti eurooppalaisissa kaupungeissa havaittua trendiä: maahanmuuttajien asuinkeskittymät ovat varsin pysyviä ja maahanmuuttajien osuus kääntyy niillä harvoin laskuun. Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) oli tärkeää joka kolmannelle.

Maahanmuuttajien asumisen alueellinen eriytyminen kaupungeissa

Jukka Hirvonen ja Sari Puustinen, Aalto-yliopisto

Osana VNK:n rahoittamaa ”Maankäyttö, asuminen ja kestävä julkinen talous” (JULMA) - tutkimushanketta tutkittiin Aalto-yliopiston Maankäyttötieteiden laitoksella (YTK) alueellista segregaatiota ja väestörakenteen muutoksia isoilla kaupunkiseuduilla. Segregaatiota eli väestörakenteen eriytymistä kaupungin tai seudun sisällä voi ilmetä erilaisten piirteiden suhteen. Näitä ovat esimerkiksi etninen tausta, sosioekonominen asema ja kotitaloustyyppi. Tämä artikkeli keskittyy maahanmuuttajien asumisen eriytymiseen eli etniseen segregaatioon.

Etninen tausta voidaan määritellä tilastoista esimerkiksi äidinkielen avulla. Suomessa asuu runsaat 300 000 vieraskielistä. He keskittyvät voimakkaasti suuriin kaupunkeihin. Vieraskielisten osuus oli korkein pääkaupunkiseudulla (13 % väestöstä vuonna 2014) ja seuraavaksi korkein Turussa (9 %). Osuus kuitenkin vaihteli paljon myös saman kokoluokan kaupunkien välillä, esimerkiksi Oulussa se oli vain 3 % eli paljon vähemmän kuin Turussa. Kun verrattiin seutujen keskuskaupunkeja ja niiden ympäryskuntia, havaittiin että seudullinen kuntien välinen eriytyminen oli varsin jyrkkää sikäli, että kehysalueilla asui vieraskielisiä yleensä huomattavasti pienempi osuus väestöstä kuin seutujen keskuskaupungeissa. Kuvasta nähdään, että vieraskielisten osuus on kasvanut huomattavasti kymmenen vuoden takaisesta. Koko maassa osuus on yli kaksinkertaistunut. Samantyyppinen kehitys on nähtävissä kaikissa isoissa kaupungeissa.

Tutkimuksessa selvitettiin vertailevalla otteella myös kaupunkien sisäistä segregaatiota. Voidaan erottaa kolme vertailu-ulottuvuutta: kaupunkien välinen vertailu, muutoksen selvittäminen eli ajankohtien vertailu sekä eri maahanmuuttajaryhmien vertailu. Segregaation jyrkkyyttä voidaan mitata erilaisuusindeksillä, joka lasketaan kahden väestöryhmän (A ja B) välille osa-alueittaisista väestötiedoista.252 Indeksin arvo kertoo, kuinka suuren osan ryhmästä A pitäisi asua muualla kuin nyt asuu, jotta jakautuminen olisi sama kuin ryhmällä B. Indeksi voi saada arvoja välillä nollasta sataan prosenttiin: mitä suurempi arvo, sen jyrkempi eriytyminen ryhmien välillä. Tämän mittarin hyvä puoli on se, että sitä voidaan käyttää, vaikka tarkasteltavan ryhmän (esim. vieraskieliset) koko olisi muuttunut paikkakunnalla huomattavastikin. Kaupunkien välisessä vertailussa muodostuu jonkinasteiseksi ongelmaksi se, että indeksin laskemisen pohjana olevien osa-alueiden keskikoon tulisi olla samaa luokkaa. Aivan täydellisesti tähän ei päästy, joten kaupunkien vertailu jäi suuntaa antavaksi ja tulkinnassa kannattaa huomioida vain selvät erot.253 Kuvassa 2 on esitetty vieraskielisten ja kantaväestön välinen indeksin arvo 11 kaupungissa vuosina 2004 ja 2014 (vuoden 2004 kuntarajoilla).

Vieraskielisten eriytymisen asteessa näyttäisi olevan joitakin selviä eroja kaupunkien välillä. Isoista kaupungeista segregaatio oli vuonna 2014 jyrkintä Turussa (43 %) ja lievintä Lahdessa (24 %). Muut kaupungit sijoittuivat keskivaiheille. Indeksin arvo asettui niissä välille 28–36 %.

Etnisen segregaation aste ei ollut useimmissa kaupungeissa muuttunut kovin paljon vuodesta 2004 eikä ole havaittavissa valtakunnallista trendiä mihinkään suuntaan. Helsingissä, Kuopiossa ja Lappeenrannassa ei juuri tapahtunut muutosta. Vieraskielisten eriytyminen jyrkentyi hieman Oulussa, Turussa ja Vaasassa ja lieveni puolestaan Lahdessa, Jyväskylässä, Porissa ja Joensuussa.

Analyysissa on syytä pitää erillään kaksi kehitystä: yhtäältä maahanmuuttajaväestön osuuden kasvu ja toisaalta segregaatioasteen muutos. Vieraskielisten lukumäärä koko maassa ja eri kaupungeissa kasvoi huomattavasti 10 vuodessa, mutta eriytymisen aste ei useimmissa kaupungeissa paljon muuttunut. Vaikka segregaatioaste olisi pysynyt suunnilleen samana, maahanmuuttajien asumiskeskittymissä kaupunkien sisällä heitä tietenkin asuu aiempaa selvästi enemmän ja he ovat aiempaa ”näkyvämpiä” johtuen juuri maahanmuuttajaväestön yleisestä kasvutrendistä.

Maahanmuuttajat ovat tietenkin erittäin heterogeeninen ryhmä ja edellinen kaikkien vieraskielisten tarkastelu antaa ainoastaan hyvin karkean yleiskuvan alueellisesta eriytymisestä. Analyysia tarkennettiin kymmeneen suurimpaan äidinkieliryhmään. Kuvassa 3 esitetään näiden kieliryhmien ja kantaväestön väliset erilaisuusindeksin arvot kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Arvot on laskettu vain niistä ryhmistä, joihin kuului vähintään 500 henkeä. 50 prosentin ylittäviä arvoja voidaan jo pitää selkeästi korkeina.

Eri äidinkieliryhmien välillä osoittautui olevan suurehkoja eroja. Jyrkimmin eriytyneitä olivat albanian-, somalin- ja vietnaminkieliset, lievimmin taas englannin-, venäjän-, thain- ja vironkieliset. Kieliryhmien järjestys tässä oli suunnilleen sama eri kaupungeissa, mutta Turussa indeksi sai kaikissa ryhmissä korkeampia arvoja kuin Helsingissä ja Tampereella.

Ongelmallisen segregaation yhtenä tunnusmerkkinä pidetään sitä, jos eri ulottuvuuksilla mitatut ”riskitekijät” kasautuvat samoille alueille. Missä määrin esimerkiksi etninen ja sosioekonominen segregaatio kulkevat käsi kädessä? Näiden kahden asian riippuvuudesta eri kaupungeissa antaa jonkinlaisen kuvan vieraskielisten ja pienituloisten (= alimman tuloviidenneksen) alueittaisten osuuksien välisen korrelaation tarkastelu. Kuvassa 4 on esitetty esimerkkeinä korrelaatiodiagrammit kahden kaupungin, Turun ja Tampereen, osalta.

Kummassakin kaupungissa suuren siirtolaisosuuden alueet ovat samalla alueita, joissa pienituloisten osuus on suuri. Kuvista on yleensäkin luettavissa positiivinen korrelaatio pienituloisten ja vieraskielisten osuuksien välillä. Osuuksien välinen korrelaatiokerroin ρ oli Turussa 0,57 ja Tampereella 0,51. Kummassakin kaupungissa riippuvuus oli siis melko vahva. Seuraavaan taulukkoon on laskettu vastaava korrelaatiokerroin kaikista tarkastelukaupungeista.

Alueittaisten vieraskielisten ja pienituloisten osuuksien välinen korrelaatiokerroin (ρ) tarkastelukaupungeissa

Kaupunki	Korrelaatiokerroin
Helsinki	0,68
Espoo	0,66
Vantaa	0,84
Tampere	0,51
Turku	0,57
Oulu	0,72
Jyväskylä	0,55
Lahti	0,59
Kuopio	0,46
Pori	0,28
Vaasa	0,61
Joensuu	0,18
Lappeenranta	0,59

Lähde: Tilastokeskus

Etnisellä ja sosioekonomisella segregaatiolla oli selvä kytkentä lähes kaikissa kaupungeissa, poikkeuksina Pori ja Joensuu. Suurimmat arvot korrelaatiokerroin sai Vantaalla (0,84), Oulussa (0,72), Helsingissä (0,68) ja Espoossa (0,66).

Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta seuraavaa: 1) Maahanmuuttajien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut huomattavasti ja he asumisensa keskittyy voimakkaasti isoihin kaupunkeihin, 2) Etnisen segregaation aste kaupunkien sisällä ei ole tällä aikavälillä yleisesti ottaen suuresti muuttunut, joskin kaupungeittain tilanne hieman vaihtelee, 3) Eriytymisen asteessa on suurehkoja eroja eri maahanmuuttajaryhmien välillä ja kaupungeista erottuu lähinnä Turku jyrkemmän segregaation suuntaan sekä 4) Etnisen ja sosioekonomisen segregaation välillä vallitsee lähes kaikissa kaupungeissa suhteellisen vahva riippuvuus.

Kirjoittajat:

Jukka Hirvonen, VTM on asumisen tilastolliseen tutkimukseen erikoistunut projektitutkija Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksella. jukka.hirvonen@aalto.fi

Sari Puustinen TkT, VTM on yhdyskuntasuunnitteluun ja asumiseen erikoistunut tutkija ja toimii JULMA-tutkimushankkeen projektipäällikkönä Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksella. sari.puustinen@aalto.fi

Segregaation taustatekijöitä Suomessa

Maahanmuuttajat hakeutuvat asumaan samoille alueille, koska heillä ei ole riittävää suomalaista sosiaalista verkostoa ja he kokevat olonsa turvallisemmaksi, jos ympärillä on omaa äidinkieltä puhuvia. - - - Mielestäni tärkeää olisi, ettei samalla alueella olisi niin paljon samaa kieltä puhuvia, mutta ihmiset saavat vapaasti muuttaa tässä maassa, joten ei sitä voi estääkään. Jos kuitenkin kototutuminen ja integroituminen on onnistunut hyvin, heillä ei ole tarvetta hakeutua muiden maahanmuuttajien seuraan. Työelämäjärjestön edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Katja Vilkaman mukaan "asumisura" kehittyy eri väestöryhmillä epätasaisesti. Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa on alueita, joilta pois muuttavat kaikki kynnelle kykenevät... ja toiset vaan saavat poismuuttoon paremmat mahdollisuudet. Eli yksi aspekti on sosiaalinen liikkuvuus. Kenelle se on mahdollista? Toisaalta, olemme kyllä myös ehkä tottuneet liikaa kontrolloimaan kaikkea: onko siitä haittaa, että asuinalueet eriytyvät etnisesti? Jos ihmiset viihtyvät keskenään? Silloinhan voi syntyä jotain uutta, koska luovuuteen ja innovaatioihin tarvitaan turvallinen tunne. Etninen eriytyminen ei ole ongelma, vaan huono-osaisuuden kasautuminen ja palveluiden ja liikenneyhteyksien puuttuminen. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Hallituksen kaavailut ara-tuotannon suuntaamisesta toimentulotukiasiakkaille tulevat toteutuessaan vahvistamaan segregaatiota ja eri alueiden leimautumista johtuen suurista eroista sekä kaupunkien että asuinalueiden välisissä ara-vuokrakannan määrissä, ja johtamaan pidemmällä aikavälillä nykyisen tilanteen selvään huononemiseen. Valtionhallinnon edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Kantaväestö välttää maahanmuuttajavaltaisille alueille muuttamista (keskeinen syy pääkaupunkiseudulla, yksi tekijä Turussa); alue eriytyy hiljalleen, vaikkei kiihtyvää poismuuttoa alueelta olisikaan.

Mielikuvat ohjaavat muuttotilastoja ja päinvastoin heijastuvat tilastoissa; Alueen leimautumisesta sosiaalisten ongelmien, huono-osaisuuden ja turvattomuuden keskittymäksi on tutkimushavaintoja Turussa ja pääkaupunkiseudulla.

Alueiden sosiaaliset ongelmat yhdistyvät jo pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajakeskittymistä poismuuttaneiden kokemuksiin alueen huonosta maineesta, huonosta kasvuympäristöstä lapsille sekä alueen tai sen koulujen liiallisesta maahanmuuttajavaltaisuudesta.

• Nämä olivat sopivan asunnon löytämisen haasteen jälkeen seuraavaksi tärkeimpiä poismuuttosyitä.
• Muilta alueilta poismuuttaneiden muuttosyyt olivat sen sijaan sopivan asunnon löytämisen lisäksi korkeat asuinkustannukset ja asunnon sijainti työn tai opiskelun kannalta.

Maahanmuuttajien asuinkeskittymät ovat varsin pysyviä ja maahanmuuttajien osuus kääntyy niillä harvoin laskuun; alkanutta kehitystä on vaikeaa pysäyttää. Kouluvalinnat vahvistavat alueiden etnistä eriytymistä.

• Ulkomaalaistaustaiset ovat keskittyneet harvoihin kouluihin; Lähes 90 %:ssa peruskouluista vieraskielisiä oppilaita ei ole yhtään tai vain muutamia; vain 270:ssä koulussa (2 500 kokonaismäärästä) on vieraskielisiä oppilaita vähintään kymmenen prosenttia.
• Koulujen etninen segregaatio on vahvaa etenkin Helsingissä ja Turussa. Joidenkin koulujen oppilaat ovat Helsingissä monietnisempiä kuin oppilaaksiottoalueen koko väestö.
• Suomessa on 12 koulua, joiden oppilaista vähintään puolet on vieraskielisiä. Kolme näistä on kansainvälisiä englannin- tai ranskankielisiä kouluja. Yhden koulun suuren vieraskielisten osuuden selittää paikkakunnalla toimiva vastaanottokeskus.
• Vieraskielisimmät koulut sijaitsevat usein alueilla, joilla on huono-osaisuutta.

Kokeellinen tutkimus 7. -luokkalaisten parissa Helsingissä osoitti, että muun kuin oman lähikoulunsa valitsevat saavat yläkoulun alussa parempia oppimistuloksia; ero ei selity kouluopetuksen vaikutuksella. Myös alueen huono-osaisuus ennustaa hakeutumista pois lähikoulusta. Tämä kertoo siitä, että perheet valitsevat kouluja, joissa oppimistulokset ovat parempia kuin heidän lähikoulussaan; samalla koulut menettävät hyviä tuloksia saaneita oppilaita muihin kouluihin.

OAJ ja YLE toteuttivat kyselyn opettajille kouluihin, joiden oppilaista joka kymmenes tai useampi on vieraskielinen. Opettajista 42% oli samaa mieltä ja 44% osittain samaa mieltä väitteestä, että on ongelmallista mikäli maahanmuuttajat keskittyvät tietyille alueille ja tiettyihin kouluihin. Kyselyyn vastasi 455 opettajaa.

• Opettajien mielestä vieraskieliset ja suomenkieliset lapset eristäytyvät liian usein omiin ryhmiinsä, kun vieraskielisten lasten osuus on suuri.
• Keskittyminen haittaa myös kielenoppimista. Opettajien vastausten perusteella maahanmuuttajataustaisten lasten koulunkäyntiä haittaa eniten vajavainen suomen kielen taito. Lasten välillä on kuitenkin yksilöllisiä eroja; monet vain vasta maahan muuttaneet lapset osaavat suomen yhtä hyvin kuin sitä äidinkielenään puhuvat. He myös saavuttavat koulussa huipputuloksia
• Opettajat olivat myös havainneet ilmiön, että suomenkieliset vanhemmat saattavat laittaa lapsensa johonkin toiseen kouluun, jos vieraskielisten määrä on suuri.
• Useat opettajat kokivat ihanteellisena sen, että vieraskielisiä olisi korkeintaan kolmasosa oppilaista.

Tämän tutkimuksen kyselyyn osallistuneiden asiantuntijoiden näkemykset hajautuivat sen suhteen, pitäisikö ulkomaalaistaustaisia oppilaita ohjata tasaisemmin eri kouluihin.

Positiivisia kokemuksia on esimerkiksi maahanmuuttajia maataloudessa työllistäneessä Närpiössä, missä oppilaita on hajasijoitettu kielenoppimisen mahdollistamiseksi natiivikielisten kanssa. Samalla kunta on turvannut pienempien lähikoulujen oppilasmäärän ja säästynyt niiden lakkauttamiselta. Närpiön kunnassa on noin 10 000 asukasta, ja 10,7 prosenttia heistä puhuu äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Närpiöön muuttaneet ovat lähtöisin lähinnä Bosniasta ja Vietnamista.

Maahanmuuttajat itse pyrkivät asumaan toistensa läheisyyteen;

• Jopa lähtömaissa on ohjattu muuttamaan tiettyyn kaupunginosaan Suomessa. Esim. Varissuolla on hyvä status maahanmuuttajien keskuudessa.
• Osa maahanmuuttajaryhmistä muuttaa sosiaalisen turvallisuuden vuoksi toistensa läheisyyteen; eri etniset ryhmät ja eri syistä maahan muuttaneet poikkeavat toisistaan. Tutkimuksen mukaan pelko rasistisen häirinnän kohteeksi joutumisesta vaikuttaa selvästi näkyvän vähemmistön, kuten somalien asumistoiveisiin ja -valintoihin, kun venäläisille sillä ei juuri ole merkitystä. Maahanmuuttajat pyrkivät muuttamaan kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle; useimmat näkevät parempia mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla
• Vuosina 1998-2000 maahan muuttaneista joka toinen ydinmaaseudulle tulleista oli muuttanut keskuskaupunkiin 10 vuoden sisällä; kaupunkiseudulla joka kolmas oli muuttanut kaupunkikeskukseen; keskuskaupunkiin alun perin tulleista 92% asui edelleenkin siellä vielä 10 vuoden jälkeen.
• Kyselyn mukaan muuttosyitä olivat työllistymismahdollisuudet (29%), opiskelumahdollisuudet (14%), muut maahanmuuttajat (9%), puoliso (5%), muut sukulaiset (5%).

Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus Suomeen saapuessa ja 10 vuoden päästä

	1998-2000 (%)	2009 (%)
Somalit	62	88
Kiinalaiset	36	60
Irakilaiset ja iranilaiset	18	41

Lähde: Sjöblom-Innala H. 2012

Monikulttuuriset palvelut (etnisten tuotteiden myymälät, etniset ravintolat, maahanmuuttajayhdistykset, kokoontumispaikat, uskonnonharjoittamisen paikat) mahdollistavat työllistymisen (on riittävästi kysyntää) ja etnisen kulttuurin säilyttämisen.

Vuokra-asuntojen tarjonta ohjaa Suomessa maahanmuuttajien asumista. Suomessa on OECD maihin verrattuna vähän asunnon omistajia maahanmuuttajien parissa. Ero suomalaistaustaisiin nähden on huomattava (noin 70% Suomessa syntyneet vs. noin 30% ulkomailla syntyneet). Ruotsissa ja Norjassa ero maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön välillä on huomattavasti pienempi. (Tilanne 2012.) • Suomessa maahanmuuttajat ovat kantaväestöön nähden yliedustettuina matalan vuokratason asunnoissa asumisen suhteen. Useimmissa OECD - ja EU-maissa tilanne on päinvastainen. • Sosiaalisin perustein myönnettäviä vuokra-asuntoja hankitaan maahanmuuttajille sen mukaan, missä niitä on tarjolla tai missä on lähellä tarvittavia sosiaalipalveluja. Turussa toimittiin näin 1990-luvulla pakolaisia asutettaessa. • Yksityiset sijoitusasuntojen vuokraajat ohjaavat tarjonnan myötä keskittymistä. Esim. Turussa maahanmuuttajataustaiset ovat enemmistö sijoitusasuntojen vuokraajista.

Nykyaikainen monipaikkainen elämäntapa voi hidastaa eriytymistä. Esim. venäläiset asuvat hajautuneesti, mutta pitävät omiin etnisiin yhteisöihinsä yhteyttä mobiililaitteiden avulla.

Segregaation taustatekijöitä Ruotsissa

Ruotsissa asuinalueiden välttämisen ohella myös niiltä poismuutto on kasvanut 2000- luvulla ja kiihdyttänyt asuinalueiden segregaatiota. Syynä on ei-länsimaisten maahanmuuttajien osuuden kasvu alueella.

Etnisten vähemmistöjen suhteellisen osuuden kasvaminen tietyn kynnysarvon yli kiihdyttää kantaväestön poismuuttoa alueelta. Kynnysarvo on joissakin kaupungeissa matala, joissakin korkea. Ruotsissa kynnysarvo vaihdellut 3% (Örebro) ja 39,5% (Malmö) välillä.

Maahanmuuttajien omat asumisvalinnat ohjaavat myös segregaatiota Ruotsissa. Esimerkiksi somalialaistaustaiset asuvat usein oman klaanin läheisyydessä. Tämä on ilmennyt mm. äärimmäisen ahtaasti asumisena; tiedetään jopa 20 hengen asuneen kaksiossa ja nukkuvan vuoroissa. Klaaneilla on suuri määräysvalta ihmisten arkielämässä.

Erillään asumisen vaikutukset maahanmuuttajan kotoutumiseen

Suurin ongelma on mielestäni se, etteivät maahanmuuttajataustaiset ihmiset pääse yhteiskuntaan kiinni, kun luonnollisia tilaisuuksia vuorovaikutukseen suomalaisten kanssa ei ole. Luodaan uudentyyppistä luokkayhteiskuntaa, kun maahanmuuttajat keskittyvät köyhemmille alueille, johon kaupunki ei panosta samalla tavalla kuin rikkaampiin alueisiin. Samalla ennakkoluulot kantaväestön keskuudessa lisääntyvät. Lopputulemana voi olla konflikteja, josta kukaan ei hyödy. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Ehdotukseni ja tiukka mielipiteeni siitä, mitä tarvitaan: aluetyö/ympäristötyö, yhteisötyö, ennaltaestävä työ! Se, että alueella on tuttuja toimijoita, joiden tehtävä on kehittää aluetta ja huomioida asukkaita ja käsitellä uusia ilmiöitä. Paikallisten asukkaiden vaikutusmahdollisuus omaan ympäristöön on työtä, jolla on mahdollisuus tehdä asuinalue viihtyisäksi ja turvalliseksi. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Maahanmuuttajien keskittyminen monietnisille asuinalueille haittaa heidän kotoutumistaan monin tavoin

• Työelämässä, koulutuksessa ja arjessa selviytymisessä tarvittavan kielen oppiminen vaikeutuu
• Yhteiskunnassa vallitsevien kulttuuristen tapojen ja normien omaksuminen vaikeutuu
• Työllistymiseen tarvittavien sosiaalisten verkostojen ja ihmissuhteiden rakentaminen vaikeutuu lukuun ottamatta etnistä yritystoimintaa alueen sisällä
• Alueellinen eriytyminen vähentää kaikkien, mutta erityisesti paremmin toimeentulevien maahanmuuttajien kontakteja kantaväestöön.

Toisen maahanmuuttajasukupolven seurantatutkimus Ruotsista:

• Oman etnisen yhteisön parissa kasvulla myönteisiä vaikutuksia (parempi todennäköisyys työllistyä, vähemmän turvautumista toimeentulotukeen, koska oma yhteisö mahdollisesti "korvaa sosiaaliturvan")
• Monietnisellä alueella asuminen sen sijaan vaikuttaa kielteisesti nuorten tulevaisuuteen 10-vuoden päähän (pienemmät palkkatulot, pienempi todennäköisyys aloittaa ja päättää korkeakouluopinnot, tarvitsevat enemmän toimeentulotukea)

Segregaation yhteys yhteiskunnalliseen turvallisuuteen

Maahanmuuttajat keskittyvät alueille, joissa on huono-osaisuutta. Etninen ja sosioekonominen segregaatio kytkeytyvät puolestaan lähes kaikissa suomalaisissa kaupungeissa toisiinsa.

Tämän tutkimuksen kyselyyn osallistuneiden asiantuntijoiden enemmistön arvion mukaan huono-osaisuus keskittyy edelleen maahanmuuttajavaltaisille alueille. Yksikään vastaajista ei kokenut että ilmiö ei olisi ongelma Suomessa.

Etnisten enklaavien (eli etnis-kulttuurisesti yhtenäisten alueiden) sisällä on vähemmän rikollisuutta; sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat tiiviimpiä ja sen myötä sosiaalinen kontrolli; etninen yhtenäisyys edistää paikallista yrittäjyyttä ja työpaikkojen syntymistä maahanmuuttajille.

Etnisen diversiteetin kasvun, eli alueiden monikulttuuristumisen on sen sijaan arvioitu useissa tutkimuksissa lisäävän sekä rikollisuutta että haittaavan yhteiskuntarauhaa niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin.

Tutkimusten mukaan etninen ja/tai uskonnollinen segregaatio on yhteydessä väkivaltaisen ekstremistisen liikehdinnän kehittymiseen ja toisaalta islaminvastaisen äärioikeistopuolueen kannattamiseen

• Elokuussa 2011 tuhannet mellakoivat Lontoossa ja muissa kaupungeissa protestiksi poliisin toiminnalle; mellakoitsijat eivät haastattelujen mukaan nähneet tapahtumaa rasismin protestiksi ja mellakoitsijoiden etninen tausta oli moninainen (brittiläisen etnisen luokituksen mukaan pidätetyistä 47% oli mustia, 32% valkoisia, 11% monietnisiä (mixed) ja 8% Etelä-Aasiasta. Mellakoitsijat olivat kuitenkin lähtöisin alueilta (kortteleista), joilla oli taloudellista huono-osaisuutta, etnistä segregaatiota ja luottamus poliisiin oli jo ennen mellakoiden alkamista huono.
• Britanniassa tyypillinen äärioikeistopuolue BNP:n jäsen asuu pienemmällä paikkakunnalla, joissa (brittiläisen etnisen luokituksen mukaan) valkoiset muodostavat asukkaiden enemmistön ja elävät segregoituneesti omilla alueillaan. Vastaavasti puolueen kannatus on alhaisempaa suurissa kaupungeissa, joissa etniset tai uskonnolliset vähemmistöt asuvat vähemmän segregoituneesti silloinkin, kun ns. valkoisen väestön osuus on suuri. Kannatus on suurta etenkin alueilla, joilla muslimivähemmistö tai Etelä-Aasiasta lähtöisin oleva vähemmistö asuu eriytyneesti.

Myös uskonnollisella eriytymisellä on merkitystä. Britannian äärioikeistopuolue BNP :n poliittinen ohjelma on korostuneesti islaminvastainen ja kohdistaa kritiikkinsä sosiaalisesti ja maantieteellisesti eriytyneeseen muslimivähemmistöön. Biologinen rasismi ei enää ole puolueen poliittinen ydin. Tämä näkyy myös kannattajien asumisessa; ei-muslimien mustan väestön määrä itse asiassa vähentää äärioikeiston kannatuksen todennäköisyyttä.

Ongelmallista on, että segregaation voimistumista tai siihen liittyviä kielteisiä lieveilmiöitä ei voi ennakoida kynnysarvojen perusteella! Maahanmuuttajataustaisen väestön prosentuaalinen osuus voi olla matalanakin merkittävä tai vastaavasti huomattavan korkea ilman segregaatiota kiihdyttävää vaikutusta.