Maahanmuutto ja asuinalueiden etninen segregaatio

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

On toisteltu, että meillä on segregaatio-ongelma, me hoidamme sen. Siinä ei ole onnistuttu” Professori Mari Vaattovaara

Kansakunta näyttäisi jakautuvan kupliin, joissa elävät ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Pääkaupunkiseutu on valtakunnallisen kehityksen urbaani kärki. On vakava syy pelätä, että keskustelu kuplista nousee tältä pohjalta. Sillä on rakenteellinen perusta. Professori Matti Kortteinen

Tulee kulkemaan samaa tietä, kuin muissa Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Tarve suuri, mutta mahdollisuudet vaikuttaa samat ja toimivuus sama kuin muualla Euroopassa. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen tässäkään asiassa. Ei myöskään syytä tuudittautua itseihailuun. Se, että tilanne toistaiseksi meillä vielä vähemmän kärjistynyt, johtuu yksin myöhäisemmästä alusta ja pienemmistä maahanmuuttovirroista. Kaikki, mikä on voitu tyriä, on tyritty ja tyritään mitä todennäköisimmin myös jatkossa. Kuntaa tai kaupunkia edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että etnisten ryhmien asuminen on jonkin verran eriytynyt tiettyihin kaupunginosiin suurimmissa kaupungeissa. Myös kartoittamamme asiantuntijaarvion mukaan tämä kehitys on jo selvästi havaittavissa.

Pääkaupunkiseutu eriytyy tasaisesti

• Asuinalueiden etninen eriytyminen on tasaisesti vahvistunut ja alueiden erot kasvaneet. Keskeinen syy on kantaväestön suuntautuminen alueille, joissa vieraskielisiä vähemmän.
• Etnisten ryhmien välillä eroja: Länsi-Euroopan, Baltian ja Aasian maiden kieliä puhuvia asuu enemmän kantaväestön keskuudessa, Afrikan ja Lähi-idän kieliä puhuvien asuminen on keskittyneempää.
• Syyt: vuokra-asuntojen tarjonta, kulttuurisen yhteisön läheisyys - tarve vahvistuu, jos kohdataan syrjintää ja häirintää<re>Dhalmann 2011; Vilkama, Lönnqvist, Väliniemi-Laurson & Tuominen 2014</ref>
• Monikulttuuriset asuinalueet näkyvät myös lähikouluissa. Esimerkiksi Helsingin Malmilla koululaisista 63% puhuu kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Munkkiniemessä vieraskielisten lasten osuus on alle 2%.
• Uusia talokohtaisia keskittymiä on syntynyt nopeasti kymmenessä vuodessa. Noin 10% kaikista pääkaupunkiseudun kouluikäisistä asuu taloissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia. Paikallinen, pistemäinen eriytyminen on huomattavasti korostuneempaa kuin seudullinen.

Turussa eriytyminen on edennyt pidemmälle

• Alueiden erilaistuminen vuosien 1999-2009 välisenä aikana kaikkein voimakkainta etnisyyden mukaan, vaikka vieraskielinen väestö levittäytynyt aiempaa enemmän kaupungin eri osiin.
• Kolmasosa Turun vieraskielisistä asukkaista asuu vain kahdessa lähiössä. Varissuo on Suomen suhteellisesti vieraskielisin alue: 40% alueen 9000 asukkaasta puhuu äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia. Toinen sukupolvi vahvistaa eriytymistä: nuoremmissa ikäluokissa vieraskieliset selvä enemmistö asukkaista!
• Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) on tärkeää joka kolmannelle.
• Turun kehitys noudattaa yleisesti eurooppalaisissa kaupungeissa havaittua trendiä: maahanmuuttajien asuinkeskittymät ovat varsin pysyviä ja maahanmuuttajien osuus kääntyy niillä harvoin laskuun. Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) oli tärkeää joka kolmannelle.