Maahanmuutto ja asuinalueiden etninen segregaatio

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

On toisteltu, että meillä on segregaatio-ongelma, me hoidamme sen. Siinä ei ole onnistuttu” Professori Mari Vaattovaara

Kansakunta näyttäisi jakautuvan kupliin, joissa elävät ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Pääkaupunkiseutu on valtakunnallisen kehityksen urbaani kärki. On vakava syy pelätä, että keskustelu kuplista nousee tältä pohjalta. Sillä on rakenteellinen perusta. Professori Matti Kortteinen

Tulee kulkemaan samaa tietä, kuin muissa Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Tarve suuri, mutta mahdollisuudet vaikuttaa samat ja toimivuus sama kuin muualla Euroopassa. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen tässäkään asiassa. Ei myöskään syytä tuudittautua itseihailuun. Se, että tilanne toistaiseksi meillä vielä vähemmän kärjistynyt, johtuu yksin myöhäisemmästä alusta ja pienemmistä maahanmuuttovirroista. Kaikki, mikä on voitu tyriä, on tyritty ja tyritään mitä todennäköisimmin myös jatkossa. Kuntaa tai kaupunkia edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että etnisten ryhmien asuminen on jonkin verran eriytynyt tiettyihin kaupunginosiin suurimmissa kaupungeissa. Myös kartoittamamme asiantuntijaarvion mukaan tämä kehitys on jo selvästi havaittavissa.

Pääkaupunkiseutu eriytyy tasaisesti

• Asuinalueiden etninen eriytyminen on tasaisesti vahvistunut ja alueiden erot kasvaneet. Keskeinen syy on kantaväestön suuntautuminen alueille, joissa vieraskielisiä vähemmän.
• Etnisten ryhmien välillä eroja: Länsi-Euroopan, Baltian ja Aasian maiden kieliä puhuvia asuu enemmän kantaväestön keskuudessa, Afrikan ja Lähi-idän kieliä puhuvien asuminen on keskittyneempää.
• Syyt: vuokra-asuntojen tarjonta, kulttuurisen yhteisön läheisyys - tarve vahvistuu, jos kohdataan syrjintää ja häirintää<re>Dhalmann 2011; Vilkama, Lönnqvist, Väliniemi-Laurson & Tuominen 2014</ref>
• Monikulttuuriset asuinalueet näkyvät myös lähikouluissa. Esimerkiksi Helsingin Malmilla koululaisista 63% puhuu kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Munkkiniemessä vieraskielisten lasten osuus on alle 2%.
• Uusia talokohtaisia keskittymiä on syntynyt nopeasti kymmenessä vuodessa. Noin 10% kaikista pääkaupunkiseudun kouluikäisistä asuu taloissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia. Paikallinen, pistemäinen eriytyminen on huomattavasti korostuneempaa kuin seudullinen.

Turussa eriytyminen on edennyt pidemmälle

• Alueiden erilaistuminen vuosien 1999-2009 välisenä aikana kaikkein voimakkainta etnisyyden mukaan, vaikka vieraskielinen väestö levittäytynyt aiempaa enemmän kaupungin eri osiin.
• Kolmasosa Turun vieraskielisistä asukkaista asuu vain kahdessa lähiössä. Varissuo on Suomen suhteellisesti vieraskielisin alue: 40% alueen 9000 asukkaasta puhuu äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia. Toinen sukupolvi vahvistaa eriytymistä: nuoremmissa ikäluokissa vieraskieliset selvä enemmistö asukkaista!
• Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) on tärkeää joka kolmannelle.
• Turun kehitys noudattaa yleisesti eurooppalaisissa kaupungeissa havaittua trendiä: maahanmuuttajien asuinkeskittymät ovat varsin pysyviä ja maahanmuuttajien osuus kääntyy niillä harvoin laskuun. Turkulaisten asumispreferenssien tarkastelussa asukasrakenteen etninen yhtenäisyys (alueen asukkaiden samanlainen kansallinen tausta) oli tärkeää joka kolmannelle.

Maahanmuuttajien asumisen alueellinen eriytyminen kaupungeissa

Jukka Hirvonen ja Sari Puustinen, Aalto-yliopisto

Osana VNK:n rahoittamaa ”Maankäyttö, asuminen ja kestävä julkinen talous” (JULMA) - tutkimushanketta tutkittiin Aalto-yliopiston Maankäyttötieteiden laitoksella (YTK) alueellista segregaatiota ja väestörakenteen muutoksia isoilla kaupunkiseuduilla. Segregaatiota eli väestörakenteen eriytymistä kaupungin tai seudun sisällä voi ilmetä erilaisten piirteiden suhteen. Näitä ovat esimerkiksi etninen tausta, sosioekonominen asema ja kotitaloustyyppi. Tämä artikkeli keskittyy maahanmuuttajien asumisen eriytymiseen eli etniseen segregaatioon.

Etninen tausta voidaan määritellä tilastoista esimerkiksi äidinkielen avulla. Suomessa asuu runsaat 300 000 vieraskielistä. He keskittyvät voimakkaasti suuriin kaupunkeihin. Vieraskielisten osuus oli korkein pääkaupunkiseudulla (13 % väestöstä vuonna 2014) ja seuraavaksi korkein Turussa (9 %). Osuus kuitenkin vaihteli paljon myös saman kokoluokan kaupunkien välillä, esimerkiksi Oulussa se oli vain 3 % eli paljon vähemmän kuin Turussa. Kun verrattiin seutujen keskuskaupunkeja ja niiden ympäryskuntia, havaittiin että seudullinen kuntien välinen eriytyminen oli varsin jyrkkää sikäli, että kehysalueilla asui vieraskielisiä yleensä huomattavasti pienempi osuus väestöstä kuin seutujen keskuskaupungeissa. Kuvasta nähdään, että vieraskielisten osuus on kasvanut huomattavasti kymmenen vuoden takaisesta. Koko maassa osuus on yli kaksinkertaistunut. Samantyyppinen kehitys on nähtävissä kaikissa isoissa kaupungeissa.

Tutkimuksessa selvitettiin vertailevalla otteella myös kaupunkien sisäistä segregaatiota. Voidaan erottaa kolme vertailu-ulottuvuutta: kaupunkien välinen vertailu, muutoksen selvittäminen eli ajankohtien vertailu sekä eri maahanmuuttajaryhmien vertailu. Segregaation jyrkkyyttä voidaan mitata erilaisuusindeksillä, joka lasketaan kahden väestöryhmän (A ja B) välille osa-alueittaisista väestötiedoista.252 Indeksin arvo kertoo, kuinka suuren osan ryhmästä A pitäisi asua muualla kuin nyt asuu, jotta jakautuminen olisi sama kuin ryhmällä B. Indeksi voi saada arvoja välillä nollasta sataan prosenttiin: mitä suurempi arvo, sen jyrkempi eriytyminen ryhmien välillä. Tämän mittarin hyvä puoli on se, että sitä voidaan käyttää, vaikka tarkasteltavan ryhmän (esim. vieraskieliset) koko olisi muuttunut paikkakunnalla huomattavastikin. Kaupunkien välisessä vertailussa muodostuu jonkinasteiseksi ongelmaksi se, että indeksin laskemisen pohjana olevien osa-alueiden keskikoon tulisi olla samaa luokkaa. Aivan täydellisesti tähän ei päästy, joten kaupunkien vertailu jäi suuntaa antavaksi ja tulkinnassa kannattaa huomioida vain selvät erot.253 Kuvassa 2 on esitetty vieraskielisten ja kantaväestön välinen indeksin arvo 11 kaupungissa vuosina 2004 ja 2014 (vuoden 2004 kuntarajoilla).

Vieraskielisten eriytymisen asteessa näyttäisi olevan joitakin selviä eroja kaupunkien välillä. Isoista kaupungeista segregaatio oli vuonna 2014 jyrkintä Turussa (43 %) ja lievintä Lahdessa (24 %). Muut kaupungit sijoittuivat keskivaiheille. Indeksin arvo asettui niissä välille 28–36 %.

Etnisen segregaation aste ei ollut useimmissa kaupungeissa muuttunut kovin paljon vuodesta 2004 eikä ole havaittavissa valtakunnallista trendiä mihinkään suuntaan. Helsingissä, Kuopiossa ja Lappeenrannassa ei juuri tapahtunut muutosta. Vieraskielisten eriytyminen jyrkentyi hieman Oulussa, Turussa ja Vaasassa ja lieveni puolestaan Lahdessa, Jyväskylässä, Porissa ja Joensuussa.

Analyysissa on syytä pitää erillään kaksi kehitystä: yhtäältä maahanmuuttajaväestön osuuden kasvu ja toisaalta segregaatioasteen muutos. Vieraskielisten lukumäärä koko maassa ja eri kaupungeissa kasvoi huomattavasti 10 vuodessa, mutta eriytymisen aste ei useimmissa kaupungeissa paljon muuttunut. Vaikka segregaatioaste olisi pysynyt suunnilleen samana, maahanmuuttajien asumiskeskittymissä kaupunkien sisällä heitä tietenkin asuu aiempaa selvästi enemmän ja he ovat aiempaa ”näkyvämpiä” johtuen juuri maahanmuuttajaväestön yleisestä kasvutrendistä.

Maahanmuuttajat ovat tietenkin erittäin heterogeeninen ryhmä ja edellinen kaikkien vieraskielisten tarkastelu antaa ainoastaan hyvin karkean yleiskuvan alueellisesta eriytymisestä. Analyysia tarkennettiin kymmeneen suurimpaan äidinkieliryhmään. Kuvassa 3 esitetään näiden kieliryhmien ja kantaväestön väliset erilaisuusindeksin arvot kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Arvot on laskettu vain niistä ryhmistä, joihin kuului vähintään 500 henkeä. 50 prosentin ylittäviä arvoja voidaan jo pitää selkeästi korkeina.

Eri äidinkieliryhmien välillä osoittautui olevan suurehkoja eroja. Jyrkimmin eriytyneitä olivat albanian-, somalin- ja vietnaminkieliset, lievimmin taas englannin-, venäjän-, thain- ja vironkieliset. Kieliryhmien järjestys tässä oli suunnilleen sama eri kaupungeissa, mutta Turussa indeksi sai kaikissa ryhmissä korkeampia arvoja kuin Helsingissä ja Tampereella.

Ongelmallisen segregaation yhtenä tunnusmerkkinä pidetään sitä, jos eri ulottuvuuksilla mitatut ”riskitekijät” kasautuvat samoille alueille. Missä määrin esimerkiksi etninen ja sosioekonominen segregaatio kulkevat käsi kädessä? Näiden kahden asian riippuvuudesta eri kaupungeissa antaa jonkinlaisen kuvan vieraskielisten ja pienituloisten (= alimman tuloviidenneksen) alueittaisten osuuksien välisen korrelaation tarkastelu. Kuvassa 4 on esitetty esimerkkeinä korrelaatiodiagrammit kahden kaupungin, Turun ja Tampereen, osalta.

Kummassakin kaupungissa suuren siirtolaisosuuden alueet ovat samalla alueita, joissa pienituloisten osuus on suuri. Kuvista on yleensäkin luettavissa positiivinen korrelaatio pienituloisten ja vieraskielisten osuuksien välillä. Osuuksien välinen korrelaatiokerroin ρ oli Turussa 0,57 ja Tampereella 0,51. Kummassakin kaupungissa riippuvuus oli siis melko vahva. Seuraavaan taulukkoon on laskettu vastaava korrelaatiokerroin kaikista tarkastelukaupungeista.

Alueittaisten vieraskielisten ja pienituloisten osuuksien välinen korrelaatiokerroin (ρ) tarkastelukaupungeissa

Kaupunki	Korrelaatiokerroin
Helsinki	0,68
Espoo	0,66
Vantaa	0,84
Tampere	0,51
Turku	0,57
Oulu	0,72
Jyväskylä	0,55
Lahti	0,59
Kuopio	0,46
Pori	0,28
Vaasa	0,61
Joensuu	0,18
Lappeenranta	0,59

Lähde: Tilastokeskus

Etnisellä ja sosioekonomisella segregaatiolla oli selvä kytkentä lähes kaikissa kaupungeissa, poikkeuksina Pori ja Joensuu. Suurimmat arvot korrelaatiokerroin sai Vantaalla (0,84), Oulussa (0,72), Helsingissä (0,68) ja Espoossa (0,66).

Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta seuraavaa: 1) Maahanmuuttajien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut huomattavasti ja he asumisensa keskittyy voimakkaasti isoihin kaupunkeihin, 2) Etnisen segregaation aste kaupunkien sisällä ei ole tällä aikavälillä yleisesti ottaen suuresti muuttunut, joskin kaupungeittain tilanne hieman vaihtelee, 3) Eriytymisen asteessa on suurehkoja eroja eri maahanmuuttajaryhmien välillä ja kaupungeista erottuu lähinnä Turku jyrkemmän segregaation suuntaan sekä 4) Etnisen ja sosioekonomisen segregaation välillä vallitsee lähes kaikissa kaupungeissa suhteellisen vahva riippuvuus.

Kirjoittajat:

Jukka Hirvonen, VTM on asumisen tilastolliseen tutkimukseen erikoistunut projektitutkija Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksella. jukka.hirvonen@aalto.fi

Sari Puustinen TkT, VTM on yhdyskuntasuunnitteluun ja asumiseen erikoistunut tutkija ja toimii JULMA-tutkimushankkeen projektipäällikkönä Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksella. sari.puustinen@aalto.fi