Maahanmuutto ja turvallisuus

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi5377
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi5377}}

Näiltä sivuilta löytyy raportti Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

Kuvailulehti=

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 19.02.2016

Laitinen Kari, Jukarainen Pirjo, Boberg Henrik

Maahanmuutto & turvallisuus ─ arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja X/2016

Maahanmuutto, turvallisuus, ennakointi

7/2016 Maahanmuutto & turvallisuus ─ arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle

Helmikuu, 2016

191

Suomi

Maahanmuutto, turvallisuus ja ennakointi hankkeella haettiin poikkihallinnollista ja -tieteellistä tietoa ja kokonaisvaltaista tilannekuvaa maahanmuutosta ja turvallisuudesta. Selvitys tukee viranomaisten ennaltaehkäisevää toimintaa ja kotouttamistoimien kehittämistä. Valtioneuvoston tilaama selvitys tehtiin vuoden 2015 aikana yhteistyössä Tilastokeskuksen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Polamk vastasi hankkeen johtamisesta ja koordinoinnista. Luku Maahanmuuton yhteys turvallisuuteen - mitä ennakoitavissa, sisältää riskitaulukot keskeisistä turvallisuusilmiöistä ja tulevaisuuden haasteista. Ilmiöt on luokiteltu vakavuusasteen mukaan kolmeen kategoriaan. Kaiken kaikkiaan monet aiemmin hiljaiset signaalit ja trendit ovat voimistuneet vuoden 2015 aikana ja mukana on myös uusia aiemmin tuntemattomia haasteita. Aineiston analyysin perusteella tunnistettiin viisi turvallisuuden kannalta haavoittuvassa asemassa olevaa ulkomaalaistaustaista ryhmää: pakolaistaustaiset maahanmuuttajat, toinen maahanmuuttajasukupolvi eli maahanmuuttajien lapset, yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat, laittomasti ilman oleskelulupaa maassa asuvat (nk. paperittomat) sekä kristityiksi kääntyneet muslimit. Hankkeessa on myös hahmoteltu indikaattoreita maahanmuuton ja turvallisuuden välisten yhteyksien seurantaa varten. Lisäksi raportin sisältämät ilmiökuvaukset, havainnot ja tutkimustulokset ilmentävät itsessään erilaisia toimenpidetarpeita osoittaessaan haasteellisia tai huonosti toimivia käytäntöjä ja ongelmallisia kehityskulkuja. Ennaltaehkäisy ja ennakointi tuottavat turvallisuutta kestävästi ja kustannustehokkaasti. Raportin toivotaankin tukevan Valtioneuvoston ennakointikykyä ja turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää toimintaa yhteistyössä eri toimijoiden, kuten kuntien, kansalais- ja työelämäjärjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja median kanssa.

Menetelmien seloste

Luettelo kuvioista ja taulukoista

Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.vn.fi/teas). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Sisällys

Raportti on jaettu useammalle sivulle lukemisen ja kommentoimisen helpottamiseksi.

Maahanmuutto ja turvallisuus

Alkulehdet

1. Esipuhe

2. Keskeiset käsitteet

3. Tutkimusaineistot

Maahanmuuton ja turvallisuuden yleiskuva

4. Maahanmuuttajat Suomessa

5. Suomen kansalaisuuden hankkiminen

6. Turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi vuonna 2015

7. Maahantulon estäminen

8. Laiton maahantulo, ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa

9. Talouden kehitys ja maahanmuutto

Maahanmuuttajien kotouttaminen ja turvallisuus

10. Kotoutuminen ja turvallisuus

10.1. Taloudellinen turvattomuus

10.2. Työelämään kiinnittymisen haasteet

10.3. Työelämä eriytymässä maahanmuuttaja-ammatteihin

10.4 Koulutuksen ja opetuksen yhdenvertaisuus

10.5 Näkemyksiä kotoutumistuen kehittämisestä

10.6. Kotoutumisen kokemuksia Ruotsista

Maahanmuutto, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja turvallisuus

11. Psykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja turvalisuus

11.1. Lasten ja nuorten ongelmakäyttäytyminen

11.2 Syrjinnän kokemukset

11.3 Luottamus yhteiskuntaan

Maahanmuutto ja asuinalueiden etninen segregaatio

12. Asuinalueiden etninen segregaatio

12.1. Maahanmuuttajien asumisen alueellinen eriytyminen kaupungeissa

12.2. Segregaation taustatekijöitä Suomessa

12.3. Segregaation taustatekijöitä Ruotsissa

12.4. Erillään asumisen vaikutukset maahanmuuttajan kotoutumiseen

12.5. Segregaation yhteys yhteiskunnalliseen turvallisuuteen

Maahanmuutto, yleinen järjestys ja turvallisuus

13. Yleinen järjestys ja turvallisuus

13.1. Katuturvallisuus

13.2. Viharikokset ja väkivallan kokemukset

13.3. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten turvallisuus

13.4. Näkemyksiä turvapaikanhakijoiden asumisyksiköiden turvallisuuden parantamiseen

Maahanmuutto, radikalisoituminen ja vakoilu

14. Radikalisoituminen ja ekstremistinen väkivalta

15. Terrorismin uhka

15.1. Terrorismin rahoittamisen riskit Suomessa

16. Pakolaisvakoilu

Maahanmuuton yhteys rikollisuuteen

17. Maahanmuuton yhteys rikollisuuteen

17.1. Maahanmuuttajaryhmien sisäinen ja välinen väkivalta

17.2. Maahanmuuttajaperheiden väkivalta

17.3. Alueellinen ja järjestäytynyt rikollisuus - Mitä voimme oppia Ruotsista?

17.4. Huumausainerikollisuus

17.5. Seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta

17.6. Kunniaan liittyvä väkivalta

Turvallisuuden kannalta haavoittuvat maahanmuuttajat

18. Turvallisuuden kannalta haavoittuvassa asemassa olevat maahanmuuttajaryhmät

18.1. Pakolaistaustaiset maahanmuuttajat

18.2. Toinen sukupolvi eli maahanmuuttajien lapset

18.3. Yksin tulleet alaikäiset

18.4. Laittomasti, ilman oleskelulupaa maassa asuvat (paperittomat)

18.5. Kristityiksi kääntyneet muslimit

Maahanmuuton ja turvallisuuden tulevaisuus

19. Maahanmuuton yhteys turvallisuuteen ─ mitä ennakoitavissa?

20. Maahanmuuton ja turvallisuuden arviointiin liittyvät indikaattorit

21. Tulevaisuuden turvallisuus rakennetaan tänään

22. Visio Suomesta vuonna 2025

Maahanmuuton ja turvallisuuden lähteet ja liitteet

23. Lähteet

Liite 1. Menetelmien seloste

Liite 2. Luettelo kuvioista ja taulukoista

Esipuhe

Hankkeen avainkäsitteenä on ollut laaja-alaisesti ymmärretty turvallisuus, joka ihmisten ja yhteisöjen sekä eri toimijoiden arjessa muotoutuu ja määrittyy eri tavoin ja koostuu eri tekijöistä. Olemme käsitelleet turvallisuutta sekä ongelmakeskeisesti että hyvinvointilähtöisesti. Ensiksi mainitussa mielessä turvallisuus syntyy sitä vaarantavien huolten ja uhkien torjunnasta ja riskien ennaltaehkäisemisestä; jälkimmäisessä tapauksessa turvallisuus nähdään sosiaalisena, ihmisarvoisuuteen ja -oikeuksiin sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja integroitumiseen liittyvänä ulottuvuutena. (Lähestymistapojen eroista esim. Jukarainen, Syrjäläinen & Värri 2012.) Näiden kahden tarkastelusuunnan yhdistäminen on ollut välttämätöntä, jotta on voitu välttää maahanmuuttokysymysten valtiokeskeinen 'turvallistaminen', ja nähdä turvallisuus myös inhimillisenä ja yksilökohtaisena arvona. Kokonaisarviomme tavoitteena on ollut sosiaalisesti kestävä turvallisuus, joka perustuu inhimillisen huolettomuuden (huolista vapautumisen, ei vastuuttomuuden) ja yhteiskunnallisen hallinnan tasapainoon.(Ks. Laitinen, K. 2003)

Olemme tarkastelleet ulkomaalaistaustaisten psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista turvattomuutta ja kotoutumisen haasteita: erityisesti työllistymistä, koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuutta, kielitaidon kehittymistä, asumisen eriytymistä ja luottamusta yhteiskuntaan. Toisaalta olemme tuoneet esiin erilaisia pahoinvoinnin indikaattoreita erityisesti nuoren maahanmuuttajasukupolven osalta: ongelmakäyttäytymistä, rikollisuutta ja uhriutumista. Psyykkisen terveyden suhteen olemme tarkastelleet sekä lähtömaassa koettujen traumaattisten tapahtumien yhteyttä että Suomessa koetun syrjinnän yhteyttä koettuun turvallisuuteen. Toisaalta olemme käsitelleet kolikon toista puolta, maahanmuuton vaikutusta yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan. Tuomme aluksi lyhyesti esiin myös asiantuntija-arvioita maahanmuuton vaikutuksista kansantalouteen; tältä osin vaikutukset turvallisuuteen ovat lähinnä välillisiä.

Perustavanlaatuinen haaste selvitystyössä on ollut maahanmuuton ja turvallisuuden käsitteiden vahva arvolatautuneisuus ja tunnepitoisuus. Toisille nämä sanat viestivät yksinomaan uhkakuvista, toisille pikemminkin hyvinvoinnista ja paremmasta tulevaisuudesta. Pakolaisten laajamittainen muuttoliike Eurooppaan kärjisti entisestään mielipiteitä vuoden 2015 aikana. Euroopan valtioiden valmistautumattomuus massiivisiin siirtolaisvirtoihin ja kyvyttömyys vastata yhteisvastuullisesti paenneiden hätään ja tarpeisiin osoitti, että on perusteltua puhua kriisistä - siitäkin huolimatta että myös tämä käsite jakaa mielipiteitä. Turvapaikkaa hakevat, vapaasti liikkuvat siirtolaiset, viranomaiskielessä laittomat maahantulijat (irregular migrants) on nähty samanaikaisesti sekä turvattomina että turvattomuuden aiheuttajina. Näin ollen kriisissä ovat myös humanitäärisen suojelun periaatteet, kuinka niitä tulisi soveltaa, vai tulisiko ollenkaan. (Tästä enemmän esim. Vaughan-Williams 2015)

Alun perin lähinnä ihmisten rodullis-biologiseen eriarvoisuuteen viittaava rasismin käsite on otettu osaksi maahanmuuttopoliittista keskustelua ja kiistaa; voimakkaana sanana se toimii vastakkainasettelua lietsovana ja vaikeuttaa osapuolia kunnioittavaa vuoropuhelua. Suomalainen yhteiskunta siirtyi vuoden 2015 aikana Friedrich Glasl'in sanoin konfliktin eskaloitumisen 'kolmannelle portaalle', sanoista tekoihin, joka ilmeni runsaasti mediahuomiota saaneina mielenosoituksina ja niitä estävinä väkivaltaisina vastamielenosoituksina, tuhopolttoiskuina, katuväkivaltana ja -partiointina. (Ensimmäisellä portaalla vallitsee yhteisymmärrys ja osapuolet yrittävät keskustelun ja argumentoinnin avulla kohdata toisensa ja löytää yhteisen perustan. Toiselle portaalle siirryttäessä keskustelu muuttuu väittelyksi, laskelmoivaksi ja liioittelevaksi vihapuheeksi, jossa ei taistella vain asioista vaan myös omasta asemasta. Epäluottamus kasvaa. Kolmannella portaalla lopetetaan väittely ja ryhdytään toimiin. Vastuun toiminnan seurauksista katsotaan kuuluvan muille; toiminta katsotaan välttämättömäksi. Neljännellä portaalla luodaan voimakkaita viholliskuvia ja liittoudutaan yhteen samanmielisten kanssa. Viidennellä portaalla vastapuoli leimataan yksiselitteisen pahaksi ja moraalittomaksi; vastapuoli ei ole enää ihminen, vaan paatunut rikollinen, mielisairas jne. Kuudennella portaalla on siirrytty vakaviin henkeä vaarantaviin uhkauksiin ja seitsemäs porras on niiden rajattua toimeenpanoa (yksittäisiä iskuja). Kahdeksannella portaalla väkivalta laajenee päätyen lopulta yhdeksänteen vaiheeseen, jolloin jo 'upotaan yhdessä kuiluun', toimitaan omankin edun vastaisesti; toisen tuhoaminen on tärkeämpää kuin oman elämän säilyttäminen.) Vuoden 2015 aikana suomenkieleen vakiintui myös uusia termejä, kuten ́suvakit ́ ja ́vokit', jotka nekin yhtäältä rakentavat kielellisesti käsitystämme turvallisuudesta ja turvattomuudesta.

Toisena haasteena selvitystyössä on ollut se, etteivät aineistot ole kaikilta osin yhteismitallisia; on eroa viitataanko maahanmuuttajilla vieraskielisiin, ulkomaan kansalaisiin, syntyperältään ulkomaalaistaustaisiin vai Suomessa syntyneisiin nk. toiseen maahanmuuttajasukupolveen, tai kuten ehdotamme, ensimmäisen polven suomalaisiin. Vaikka Tilastokeskuksen syntyperäluokitusta on ryhdytty käyttämään jo varsin yleisesti tutkimuksissa ja viranomaisraporteissa, on kirjo edelleen huomattava. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa myös turvallisuutta kuvaavien indikaattoreiden laadintaa ja seurantaa.

Oma vilpitön pyrkimyksemme on ollut tuoda esiin asioita, ikäviä ja vaikeitakin, joiden huomioiminen on mielestämme tärkeää, jotta eri turvallisuussubjektit - yksilö ja yhteiskunta - voisivat tuntea olonsa mahdollisimman turvatuiksi ja hyvinvoiviksi. Tuomme esiin asioiden yhteyksiä ja listaamme raportin lopussa eräänlaisen riskitaulukon muodossa ilmiöitä, joilla on välitönyhteys yhteiskuntarauhaan ja/tai yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Tämän lisäksi olemme havainneet viisi haavoittuvassa asemassa olevaa ryhmää, joiden osalta erilaiset turvattomuutta ehkäisevät toimet ovat mielestämme tärkeitä. Osa taulukossa mainituista ilmiöistä tulisi mielestämme huomioida poliittisessa päätöksenteossa välittömästi ja hakea niihin ratkaisuja, jotta vältettäisiin kielteisen kehityksen kierre, ja sen sijaan saavutettaisiin olosuhteet, joissa myönteiset tekijät ja asiat tukevat toisiaan. Myönteisten kehityskulkujen edellytyksenä on paitsi ennakoiva ja ongelmia ennalta ehkäisemään pyrkivä työskentelyote myös mahdollisimman luotettavan ja kattavan seurantatiedon jatkuva kerääminen. Hahmottelemamme maahanmuuton turvallisuusyhteyksiä kartoittava indikaattorilista on ehdotus mielestämme keskeisille seurantakohteille.

Toivomme, että lukija löytää aikaa tutustuakseen raporttiimme kokonaisuutena. Teemakohtaisissa luvuissa esille tuodut yksittäiset havainnot ovat olleet tähän saakka hajallaan lukuisissa hallinnon- ja tieteenalakohtaisissa julkaisuissa eivätkä ehkä siksi ole saaneet ansaitsemaansa maahanmuutto- ja turvallisuuspoliittista vaikutusta. Toiveenamme onkin että tämä raportti toimisi kannusteena syventäville lisätutkimuksille, riskiarvioille sekä turvallisuushaasteisiin ratkaisuja etsiville politiikkatoimille.

Hanke on toteutettu ajanjaksolla 1.1.2015−31.12.2015. Vastuullisena johtajana on ollut Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulusta; hänen lisäkseen hankkeessa ovat työskennelleet tutkijoina Pirjo Jukarainen ja Henrik Boberg. Hankekumppanit Tilastokeskus (Liisa Larja) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Päivikki Koponen ja Anu Castaneda) ovat vastanneet UTH- ja Maamu-tutkimusten aineistojen analyysistä. Hankkeen vastuuministeriönä ja sopimusosapuolena on toiminut sisäministeriö.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

Maahanmuutto ja turvallisuus