Ero sivun ”Keskustelu:Tiedolla johtamisen menetelmät ja työkalut” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
(24 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
==Tiivistelmä==
<noinclude>
[http://fi.opasnet.org/fi_wiki/index.php?title=Keskustelu:Tiedolla_johtamisen_menetelm%C3%A4t_ja_ty%C3%B6kalut&oldid=33036#Ohjeita_ty.C3.B6h.C3.B6n Arkistoidut ohjeen Yhtäköyttä-kirjallisuuskatsauksen tekemiseen 2015]


''Tähän kootaan lyhyt 1-2 A4 pituinen tietokide''
</noinclude>


'''Nykytilanne'''
== Perustelut jaetun ymmärryksen käyttöönotolle päätösvalmistelussa ==


Päätösten läpinäkyvyys ja tietopohjaisuus ovat nousseet yhdeksi pääteemaksi niin hallinnon kuin tutkimuksenkin kentällä. Nykyiset tiedonjalostamisen käytännöt ovat hyviä ja lukuisiin muihin maihin verrattuna Suomessa jopa erinomaisia. Kun päätöstä aletaan valmistella, sovitaan tavoitteet, vastuut ja aikataulut ja työtä tekemään valitaan virkamiehet tai toimikunnat, jotka tuntevat asian hyvin. Tietoa työn tekemiseen on yleensä runsaasti. Tiedon runsaus ei kuitenkaan takaa päätösten perustuvan saatavilla olevaan tietoon.
Tarkastelun kohteena on tutkimustiedon käyttö yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena. Erityisesti pohditaan valtioneuvoston päätöksentekoa (esimerkiksi ministeriöiden lakivalmistelu, hallituksen toiminta, hallitusohjelman ja muiden strategioiden toteuttaminen). Aiemmissa tarkasteluissa on valikoitunut periaatteita, joiden soveltamista pidetään hyvänä tiedon käytön edistämisessä. Tässä keskustelussa käydään kriittisesti läpi näiden periaatteiden hyödyllisyyttä tutkimustiedon ja kokemusperäisen tiedon valossa. Periaatteiden tarkoituksena on tuottaa osallistujien kesken [[jaettu ymmärrys]].
<ref>Jouni Tuomisto, Matleena Tuomisto, Arja Asikainen. Yhtäköyttä-hankkeen periaatteiden argumentaatio. Opasnet, 2016. [http://fi.opasnet.org/fi/Keskustelu:Tiedolla_johtamisen_menetelmät_ja_työkalut], viitattu {{CURRENTDAY2}}.{{CURRENTMONTH}}.{{CURRENTYEAR}}.</ref>


Tutkimuslaitosten ja yliopistojen tuottaman tutkimustiedon rooli päätöksenteossa on merkittävä. Nykyiset toimintatavat eivät kuitenkaan tue saatavilla olevan tiedon hyödyntämistä. Prosessit perustuvat pitkälti toimijoiden omalla koneella tekemään työhön, suljettuihin toimikuntiin ja pieneen, helposti saatavilla olevaan osaan tiedosta.
Periaatteet ovat
* jaettu ymmärrys
Tietopohjaiseen päätöksentekoon ongelma ei siis tällä hetkellä ole tutkimustiedon puute. Ongelma on päätöksentekoprosessien avoimuuden ja osallistamisen puute sekä tiedon hajanaisuus.
* avoimuus
* kohteellisuus
* kritiikki
* tietokiteiden käyttö
* tavoitteellisuus
* syysuhteet
* uusiokäyttö
* yhteenvetämisen taito
* seuranta ja ohjaus
* ryhmäytyminen
* arvostus


'''Ehdotettu toimintapa'''
{{keskustelu
| Väittämät = Jaettuun ymmärrykseen pyrkiminen on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty.
| Argumentaatio =
: {{defend|# |Monet päätöksenteon ongelmat syntyvät jonkun tahon turhauduttua siihen, että heidän näkökulmaansa ei kuunnella. Jaettu ymmärrys antaa kaikille tämän tilan, vaikkei lopullinen päätös tietenkään aina ole kaikkien mieleen.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
: {{defend|# |Jaettu ymmärrys on poliittisesti hyväksyttävä tavoite ja se saa ihmisiltä helposti vastakaikua. |--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Jaettu ymmärrys on työläs saavuttaa, jos kuka vain voi nostaa esiin mitä tahansa, ja kaikkia pitää kuunnella.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
:: {{attack|# |Tämä on todellinen riski, mutta juuri siksi käytössä on muita periaatteita, jotka ohjaavat tietotyötä. Kaikkia ja mitä tahansa ei siis tarvitse kuunnella, vaan ainoastaan niitä, joilla on jotain uutta relevanttia sanottavaa. Kohteellisuus ja kritiikki pitävät huolen siitä, että on helppo nähdä mitä jo on sanottu ja mitkä näkemykset on virheellisinä kumottu. |--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
}}


Edellä esitetyn ongelman ratkaisuna on pyrkiä päätösten valmistelussa jaettuun ymmärrykseen. Jaettu ymmärrys tarkoittaa tilannetta, jossa eri osapuolten näkemykset on kuvattu niin kattavasti, että on tiedossa, mistä päätökseen liittyvistä faktoista ja arvoista ollaan samaa mieltä, mistä eri mieltä ja miksi.  
{{keskustelu
| Väittämät = Avoimuus on tärkeä periaate tietotyössä. Avoimuus sisältää viisi ulottuvuutta: a) kuka tahansa saa osallistua, b) missä tahansa prosessin vaiheissa, c) he saavat kaiken tiedon käyttöönsä, d) voivat vaikuttaa mihin tahansa osa-alueeseen ja e) osallistuminen huomioidaan sen ansaitsemalla painoarvolla lopputuloksessa.
| Ratkaisu = Avoimuus on tärkeä periaate, mutta sen laajentamisessa on joitakin haasteita. Avoimuus muuttaa valtatasapainoa ja on varauduttava välistävetoyrityksiin sekä perustelemaan ja puolustamaan näkemyksiä uskottavasti julkisuudessa.
| Argumentaatio =
: {{attack|1 |Avoimuus vie valtaa nykyisiltä vallanpitäjiltä ja siten aiheuttaa epävakautta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{attack invalid|2 |Avoimuus vie valtaa niiltä, jotka eivät kykene perustelemaan kantojaan uskottavasti. Siksi yllä oleva argumentti 1 ei vastusta vaan puolustaa väitettä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
::: {{attack|3 |Lukuisat esimerkit osoittavat, että avoimuus ei tuo asioihin lisää harkintaa vaan kohkaamista epäolennaisista asioista. Siksi yllä oleva argumentti 2 ei pidä paikkaansa käytännössä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:{{defend|# |Avoimuus edistää tiedonkulkua tutkijoiden, kansalaisten, päättäjien ja muiden sidosryhmien välillä (sekä henkilöiden että instituutioiden).|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Hallinnon avoimuus on yksi modernin demokratian keskeisistä periaatteista.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
: {{defend|# |Jaettu ymmärrys ei ole saavutettavissa, ellei avoimesti esitellä eri osapuolten näkemyksiä ja argumentteja asiasta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{defend|# |Tietotarpeet selviävät aikaisemmin, joten niihin on paremmin aikaa vastata.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
::{{comment|# |Miksi tietotarpeet tulisivat aiemmin esille avoimuuden avulla?|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
: {{defend|# |Kokonaisuuden julkisuus auttaa näkemään, mitkä asiat on unohdettu tai jätetty huomiotta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{defend|# |Avoimuus auttaa yhteiskunnan toimijoita ennakoimaan päätöksiä. Tämä mm. vähentää virheratkaisuja.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
::{{comment|# |Päätösten ennakointi on ilmeisesti se, joka auttaa tietotarpeiden selviämistä aikaisemmin, mutta miksi se auttaisi ennakoimaan päätöksiä?|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
: {{defend|# |Avoimuus edistää ihmisten mahdollisuuksia toimia omaksi ja muiden eduksi. Tämä näkyy esimerkiksi avoimuuden talouskasvua lisäävänä vaikutuksena.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{comment|# |Tähän tutkimusnäyttöä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{defend|# |Yhteiset tietokäytännöt tutkimuksen ja päätösvalmistelun puolella edistävät tiedon käyttöä. Siksi molempia on avattava yhtä aikaa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{comment|# |Tähän tarvitaan viitteitä todisteeksi.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Päätösvalmistelu hyötyy tutkimustiedon avoimuuden lisäämisestä, vaikka valmistelua itsessään ei avata. Näin vältetään avoimuuteen liittyvät haitat.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{attack|# |Totta, mutta tämä ei todista etteikö lisäarvoa syntyisi päätösvalmistelun avaamisesta senkin jälkeen kun tutkimustietoa on avattu.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Avoimuus lisää mahdollisuuksia päätösvalmisteluprosessin kampittamiseen. Myös ulkopuoliset pääsevät sotkemaan asioita.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{attack|# |Suljetutkaan prosessit ovat harvoin niin salaisia, etteivätkö ammattitaitoiset lobbarit pääsisi vaikuttamaan prosessiin tai lopputulokseen. Salaaminen tuo siis lobbareille suhteellista etua kansalaisten kustannuksella.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Avoimuus tuo keskustelun julkisuuteen ja someen, jossa voi menestyä heikommilla argumenteilla kuin suljetussa asiantuntijavetoisessa valmistelussa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
:: {{attack|# |Vaikka päätösvalmistelu olisi avointa, ei valtaa agendan määrittelystä ja sisällöstä tarvitse antaa pois julkisuuden paineessa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Tiedonkeruu ei voi perustua joukkoistamiseen vaan pitää olla nimetty työryhmä jonka vastuulla on tiedon kerääminen tarpeellisessa laajuudessa.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack|# |Avoimuus ei tarkoita, että vastuu työstä jätettäisiin joukoille, vaan että niillekin tarjotaan mahdollisuus osallistua. Toteutusvastuu säilyy ennallaan.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Avoimuus karkottaa näkökulmia jotka ovat tärkeitä mutta pohjautuvat arkoihin tai salaisiin tietoihin.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack|# |Tämän takia avoimuusperiaatteeseen kuuluu mahdollisuus sulkea prosessin osia mutta vain julkisesti perustelluista syistä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}


Jaetun ymmärryksen syntyminen edellyttää  erityisesti avoimuutta, kohteellisuutta ja kritiikkiä. Näiden puute näyttää useimmiten liittyvän epäonnistumisiin jaetun ymmärryksen syntymisessä.
{{keskustelu
| Väittämät = Kohteellisuus (eli asioiden sijoittaminen aiheen mukaisesti omiin paikkoihinsa ja niiden työstäminen siellä) on tärkeä periaate tietotyössä.
| Ratkaisu = Kohteellisuutta voidaan lisätä, mutta on huomioitava tietoturvakysymykset, joiden takia tietoa pitää sijoittaa ensisijaisesti avoimuusluokituksen mukaisesti.
| Argumentaatio =
: {{attack|# |Jotkin asiat ovat salaisia eikä niitä voi julkistaa kuten kohteellisuus edellyttäisi.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
::{{comment|# |Totta on, että joissakin tilanteista tästä on tingittävä. Toisaalta kohteellisuutta voi noudattaa myös suljettujen järjestelmien sisällä, vaikka kaikki eivät silloin pääsekään siihen käsiksi ja osa hyödystä menetetään..|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Kohteellisuus auttaa rakentamaan yhden yhtenäisen tietovaraston.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC)}}
: {{defend|# |Tiedot löytyvät helpommin asian kuin kirjoittajan, kirjoitusajan tai muun teknisen syyn mukaisesti.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC)}}
: {{defend|# |Tiedot ovat helpommin käytettävissä, kun ne on jäsennetty asioiden mukaisesti.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC)}}
:: {{comment|# |Eikö tämä tavallaan ole sama, kuin tuo edellinen argumentti? Vai onko tietoa helpompi käyttää kohteellistettuna myös jostain muusta syystä, kuin että se löytyy helpommin, mikä tietenkin helpottaa sen käyttöä? Ja uusiokäyttökin on omana kohtanaan.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
: {{defend|# |Tietojen uusiokäyttö on helpompaa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC)}}
: {{defend|# |Tutkijoiden ja päättäjien tiedonvaihto on tehokkaampaa, kun he jakavat yhteisen tietovaraston.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC)}}
: {{defend|# |Tietojen ylläpito on helpompaa, kun niille on yksi paikka (ns. "master copy").|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
:: {{defend|# |Tämä periaate on käytössä myös IT-alalla tietojärjestelmien rakentamisessa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Prosessien seuraaminen vaikeutuu.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack|# |Vaikka asiat sijoiteltaisiin kohteellisesti, se ei estä rakentamasta käyttäjärajapintoja, jossa tietyn päätösvalmisteluprosessin asiat kootaan yhteen näkymään. Itse asiassa tällaisten rajapintojen rakentaminen helpottuu.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Ei ole luonnollista tapaa kuvata kaikkia asioita koska niitä on liikaa ja ne ovat kontekstisidonnaisia.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack|# |On totta, että asioiden ja kontekstien yhdistelmiä on lukuisa joukko. Kuitenkin jos kohteellistaminen aloitetaan tärkeimmistä asioista ja konteksteista, saavutetaan paljon lisäarvoa. Vasta joskus paljon myöhemmin tulee vastaan raja, jossa jäljelle jääneiden vähämerkityksisten asioiden kohteellistamisen marginaalikustannukset ylittävät kustannukset.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}} {{attack|# |Kustannukset ylittävät kustannukset?|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Eriävät mielipiteet eivät tule kunnolla käsitellyiksi jos pyritään yhteen kuvaukseen.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack|# |Tämä ei pidä paikkaansa, jos pyritään jaettuun ymmärrykseen eli nimenomaan se yksi kuvaus voi sisältää lukuisia erilaisia ja eriäviä näkemyksiä kyseisestä aiheesta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}


Avoimuuden, kohteellisuuden ja kritiikin laajamittainen onnistuminen vaatii verkkotyötila, johon kaikki asiaankuuluva tieto voidaan laittaa kaikkien nähtäville. Verkkotyötilan on myös sallittava avoin osallistuminen niin, että tieto ei hajoa tai vääristy. Verkkotyötilan lisäksi tarvitaan sopivat tietorakenteet ja toimintamallit, joiden avulla tieto pidetään järjestyksessä.
{{keskustelu
| Väittämät = Kritiikki on tärkeä periaate tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty. Erityisen tärkeää tämä on tosiasiaväitteiden arvioinnissa.
| Argumentaatio =
: {{defend|5 |Kritiikki on tutkimustyön tärkeimpiä periaatteita ja luovuttamaton osa tieteen menetelmää.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|1 |Hyvät suunnitelmat kestävät paremmin kritiikkiä kuin huonot ja tämän on hyvä paljastua nopeasti. Kritiikki nostaa esiin myös korjausehdotuksia ongelmakohtiin.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
: {{defend|2 |Kritiikin mahdollisuus innostaa joskus osallistamaan ja ihmiset tuovat enemmän hyviä näkemyksiä.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:: {{attack invalid|3 |Itseen kohdistuvan kritiikin mahdollisuus pelottaa ihmisiä, ja eivät siten uskalla tuoda esiin omia mielipiteitään lyttäämisen pelossa.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:::{{attack|4 |Vaikka väite 3 pitää usein paikkaansa, sitä ei voi pitää yleispätevänä totuutena. Väitettä 2 on korjattu lievemmäksi, jolloin väitteen 3 teho häviää.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|6 |Valtaapitävien arvostelu on demokraattisen järjestelmän keskeisiä oikeuksia.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
: {{defend|7 |Kritiikki pakottaa perustelemaan toimivat näkemykset ja vaihtoehdot paremmin, jolloin niiden toimivuudesta voidaan olla varmempia.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
}}


Tärkein menetelmä pitää tieto järjestyksessä on tunnistaa täsmällisiä kysymyksiä, joihin vastauksen löytäminen on tietotyön keskeisin tehtävä. Kysymysten on a) palveltava päätöksenteon tarpeita ja b) oltava tutkimuskysymyksiä eli sellaisia, joihin voidaan vastata tieteellisen tiedon avulla ja joiden vastausyrityksiä voi kritisoida tieteellisin perustein.
{{keskustelu
| Väittämät = Tietokiteiden käyttö on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty. Tietokiteiden käyttöönotto kuitenkin vaatii paljon idean konkretisointia ja koulutusta.
| Argumentaatio =
: {{attack|# |Tietokiteiden käyttö ja rooli on epäselvä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
:: {{comment|# |Ohjeistusta ja koulutusta on lisättävä, ennen kuin tietokiteet ovat käytännössä käyttökelpoisia. Argumentti ei kuitenkaan osoita, että tietokiteen idea olisi sinänsä huono tai toteutuskelvoton.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
: {{defend|# |Tietokiteet ohjaavat tietotyötä noudattamaan Yhtäköyttä-periaatteita.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
: {{defend|# |Jos hyväksyy Yhtäköyttä-periaatteet, pitää hyväksyä myös tietokiteiden käyttö, koska ne ovat tehokas käytännön toteutus periaatteista.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
::{{attack|# |Vaikka hyväksyisi muut Yhtäköyttä-periaatteet, ei se silti tarkoita, että myös tietokiteet pitäisi automaattisesti hyväksyä. Se, että jokin on toimiva tai tehokas toteutustapa, ei tarkoita, että se on paras mahdollinen, tai että periaatteiden toteuttamiseen ei ole muitakin tapoja.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Kiireisillä tutkijoilla ja virkamiehillä ei ole aikaa tuottaa olemassaolevien velvoitteiden lisäksi tietokiteitäkin.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
::{{attack|# |Tietokiteiden idea on tehostaa nykyistä tietotyötä tuottamalla nopeammin tehtäviä, relevantimpia ja paremmin uusiokäytettäviä tietotuotteita kuin nykyiset raportit ja julkaisut. Vaikka käyttöönotto- ja oppimiskynnys tietenkin on olemassa, se ei ole ylitsepääsemätön, ja sopivalla käyttöönotolla ei tuota kohtuutonta lisäkustannusta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC)}}
}}


Tietokiteeksi kutsutaan sellaista tutkimuskysymyksen ympärille rakennettua tietojen kokonaisuutta, joka noudattaa avoimuuden, kohteellisuuden ja kritiikin periaatteita ja pyrkii jaettuun ymmärrykseen vastauksesta käyttäen havaintoaineistoja perusteluna. Tietokide onkin tässä työssä tunnistettu tärkeimmäksi tiedon jäsentämisen työkaluksi tai tieto-olioksi, joka ohjaa päätösvalmistelutyön etenemistä.
{{keskustelu
| Väittämät = Tavoitteellisuus on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty. Kuitenkin on tunnistettava ne jännitteet, jotka syntyvät, jos piileviä intressejä paljastetaan.
| Argumentaatio =
: {{defend|# |Modernissa demokratiassa on tärkeä periaate, että johtajien tavoitteet ovat kansan tiedossa ja arvioitavissa.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
:: {{defend|# |Yhtäköyttä-periaatteena tämä korostuu, koska ilman sitä monet muut tärkeät asiat kuten päätösten vaikutusten ennakkoarviointi ei ole mahdollista. Onnistumista kun ei voi arvioida, jos ei tiedä, mitä tavoitellaan.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
: {{defend|# |Selkeiden tavoitteiden avulla kaikilla on yhteinen käsitys siitä, mihin työllä pyritään, jolloin on helpompi saada järkeviä tuloksia aikaiseksi.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
: {{defend|# |Suunniteltujen toimenpiteiden vaikuttavuus on arvioitavissa vasta, kun tiedetään, mitä tavoitellaan.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Johtamistaidon yksi keskeinen piirre on tavoitteiden selkeys. Tämä periaate siis noudattaa johtamisen vakiintunutta käytäntöä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Todellisten tavoitteiden julkistaminen on poliitikolle taktinen riski, joka voi vaikeuttaa asian edistämistä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
:: {{attack|# |Tässä yhteiskunnan ja poliitikon edut ovat vastakkaiset, koska salattavat asiat ovat todennäköisemmin kokonaisedun vastaisia kuin ne, joiden salaaminen ei ole tarpeen. Tällöin on järkevää asettaa yhteiskunnan etu etusijalle poliitikon intressiin nähden ja vaatia tavoitteiden julkistamista.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
:: {{defend|# |Taktisen riskin olemassaolo on huomionarvoinen asia. Siksi äänestäjien tulisi kannustaa poliitikkoja avoimuuteen riskin pienentämiseksi. Vastaavasti tulee sietää epäsuosittujen tavoitteiden julkistamista hyökkäämättä henkilöä vastaan.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}


== Ohjeita työhön ==
{{keskustelu
| Väittämät = Syysuhteiden kuvaaminen on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty.
| Argumentaatio =  
: {{defend|# |Ilman todellisten syysuhteiden ymmärtämistä ei ole mahdollista ennustaa, miten jokin toimenpide voi vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen. Syysuhteiden kuvaus on ikään kuin kartta, jonka avulla tavoitteisiin osataan kulkea.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Tutkimuksen keskeisiä tehtäviä on ymmärtää maailmassa vallitsevia syysuhteita. Siksi tutkimustiedon hyöty päätöksenteolle kanavoituu usein juuri syysuhteiden kuvauksen kautta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Kokeiluilla voidaan saavuttaa nopeasti päätöksenteon kannalta hyödyllistä tietoa ilman, että syysuhteita tunnetaan kunnolla.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
:: {{attack|# |Hyvin suunniteltu kokeilu on itse asiassa nimenomaan syysuhteiden testaamista. Siksi kokeiluja voidaankin pitää tämän periaatteen ilmentymänä eikä suinkaan vasta-argumenttina.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}


* Avoin päätöksentekokäytäntö nykymuodossaan toimii työn pohjana.
{{keskustelu
* Sisältää myös aiempia katsauksiamme päätöstukikirjallisuuteen.
| Väittämät = Uusiokäyttö on tärkeää tietotyössä.
* Kirjallisuuskatsaus syksyllä 2015 (Arja A)
| Ratkaisu = Hyväksytty.
* Vierailu The GovLabiin marraskuussa (Jouni)
| Argumentaatio =
* Raimo mukaan keskusteluihin, jotta saadaan yhteiskuntatieteellinen näkökulma ja osaaminen.
:{{defend|# |Kun tietotyön tuotteita voi käyttää uudelleen muissa yhteyksissä, se vähentää päällekkäisen työn määrää ja tehostaa tiedon käyttämistä.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
* Lyhyt ilmaisu ja kansantajuinen esitys. Esimerkkinä Design for Government. Joka työpaketista tuotetaan konkreettinen deliverable, joka on sisäänheittotuote ja markkinointiväline. Yksityiskohtaisempi työversio on Opasnetissä, ja tästä synteesistä pidetään kansantajuista meteliä ihmiskasvoin.
: {{defend|# |Tietotyön tehokkuuden (efficiency) näkökulmasta on tärkeää, että tuotettu tieto on mahdollisimman laajasti käytössä. Tällöin saadaan suurin hyöty käytetystä resurssista.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
* Myös teoreettisempaa keskustelua kaivataan: MIKSI TEHDÄÄN? Tämä johdannoksi.  
: {{defend|# |Yleensä tiedon puute ei ole tärkein ongelma, vaan sen löydettävyys tai käytettävyys. Siksi on erityisesti yritettävä tuottaa tieto mahdollisimman helposti käytettävässä muodossa. Sen tulee olla käytettävissä sekä alkuperäiseen tarkoitukseen että muihin soveltuviin käyttökohteisiin.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
* Deliverable: “Miten tietoa pitäisi jäsentää jotta se tukisi päätöksentekoa?
}}
* Katsauksen tehtävänä on vastata näihin kysymyksiin:
 
** mitä asiaa tarkastellaan ja mistä sen kuvaus löytyy (viite ja linkki)?
{{keskustelu
** onko kyseessä teoreettinen viitekehys, toimintamalli vai tekninen työkalu? {{comment|# |Onko järkevä luokittelu?|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 22. syyskuuta 2015 kello 08.19 (UTC)}}
| Väittämät = Yhteenvetämisen taito on tärkeää tietotyössä.
** lyhyt kuvaus asiasta
| Ratkaisu = Hyväksytty.
** miten tätä asiaa voisi hyödyntää valtioneuvoston tiedolla johtamisen kannalta ja mitä hyötyä siitä olisi
| Argumentaatio =
** haasteita, ongelmia, mahdollisuuksia asian hyödyntämisessä
: {{defend|# |Päätösten kokonaisuudet ovat monimutkaisia, ja siksi niiden jäsentäminen vaatii omanlaistaan asiantuntemusta, jotta kokonaisuus saadaan hahmotettua ja kuvattua paremmin.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
** konkreettinen ehdotus miten asia sisällytetään sisäänajosuunnitelmaan jos mitenkään ja miksi. Vaihtoehtoja: otetaan käyttöön, otetaan muokattuna käyttöön, pidetään mielessä mutta ei hyödynnetä toistaiseksi, ei hyödynnetä. Tarvittaessa asia pilkotaan pienempiin osiin jotta saadaan seulottua käyttöön vain kaikkein parhaat ideat johdonmukaisesti.
: {{defend|# |Osallistuminen päätösprosessiin on haastavaa, koska sekä prosessi että sisältö ovat vaikeasti hahmotettavia. Niinpä tarvitaan fasilitaattoreita avustamaan osallistumista ja löytämään mielekkään ja tuottavan tavan osallistua.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Vakiintuneiden alojen väliset rajapinnat ovat aina haastava toimintakenttä. Päätöstuessa tutkimuksen, päätöksenteon ja kansalaisvaikuttamisen rajapinnat ovat erityisen haastavia ja vaativat tukea tällaisen työskentelyn ammattilaiselta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Yhteevetämisen taitoa on tutkittu runsaasti eri nimillä (esim. co-creation, interactional expertise), ja tutkimuksessa tällaiset taidot on yleensä todettu tärkeiksi tietotyössä (esim. Mauser 2013 <ref name="mauser2013">Wolfram Mauser, Gernot Klepper, Martin Rice, Bettina Susanne Schmalzbauer, Heide Hackmann, Rik Leemans, Howard Moore Current. Transdisciplinary global change research: the co-creation of knowledge for sustainability. Opinion in Environmental Sustainability. Volume 5, Issues 3–4, September 2013, Pages 420–431.</ref>).|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
: {{defend|# |Tietokiteiden ja muiden tietotuotteiden tuottaminen on työlästä. Kuitenkin iso osa tästä on melko rutiininomaista tiedonkeruuta ja jäsentämistä, joka on mahdollista delegoida pois substanssiasiantuntijoilta tai jopa joukkoistaa itseorganisoituville joukoille. Näin työskentely tehostuu ja asiantuntijoiden aika voidaan suunnata kriittisiin töihin.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}
 
{{keskustelu
| Väittämät = Seuranta ja ohjaus ovat tärkeitä tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty.
| Argumentaatio =
: {{defend|# |Avoin tietotyö leviää helposti käsiin eikä tuota mitään hyödyllistä, ellei joku työn kokonaisuuden hahmottava seuraa ja ohjaa työtä.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
: {{defend|# |On erityisen hyödyllistä tunnistaa yleispäteviä hyvyyskriteereitä tietotyölle. Tällaisia on tämän periaatteen taustalla, ja niistä voi lukea lisää sivulta [[Avoin päätöksentekokäytäntö]].|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{defend|# |Johtamistaidon kirjallisuus varsin johdonmukaisesti tukee ajatusta seurannan ja ohjauksen tärkeydestä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
:: {{comment|# |Tarvitaanko viitteitä vai onko yleisesti hyväksytty asia?|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC)}}
}}
 
{{keskustelu
| Väittämät = Ryhmäytyminen on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty.
| Argumentaatio =
:{{defend|# |Ryhmään kuuluminen on ihmiselle luontainen tarve ja yksi tärkeimpiä motivaattoreita.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:{{defend|# |Ryhmätyönä on helppo jakaa tehtäviä niille, joilla on osaamista ja mahdollisuuksia tehdä asioita.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:{{defend|# |Koska jaetun ymmärryksen tuottaminen on avointa, on ymmärrettävä, mikä motivoi ihmisiä, koska se parantaa osallistumista ja laatua.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
::{{attack|# |Miten tämä liittyy ryhmäytymisen tärkeyteen?|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC)}}
:{{defend|# |Ryhmässä yksilöt tukevat ja parantavat toistensa suorituksia.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC)}}
:{{defend|# |Ryhmäytyminen sitouttaa ihmisiä työhön ja pysymään mukana koko prosessin ajan.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
:{{attack invalid|# |Ryhmään kuuluminen ja työhön sitoutuminen vaativat ihmiseltä paljon, jolloin kynnys lähteä mukaan lainkaan on suurempi.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
::{{attack|# |Kaikkien osallistujien ei tarvitse sitoutua ryhmään, vaan työ on avointa myös niille, jotka haluavat osallistua pikaisesti tai jättää asiaan yksittäisiä kommentteja.|--[[Käyttäjä:Heta|Heta]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Heta|keskustelu]]) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC)}}
}}
 
{{keskustelu
| Väittämät = Arvostus on tärkeää tietotyössä.
| Ratkaisu = Hyväksytty.
| Argumentaatio =
: {{defend|# |Ihmisen perustarpeita on tulla arvostetuksi ihmisenä, työntekijänä ja toimintansa ansiosta. Arvostus motivoi ihmistä toimimaan tuottavasti niin päätöstuen tietotyössä kuin muuallakin.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
: {{attack invalid|# |Arvostusta ei tarvita periaatteena, koska päätöksenteossa itse työn tulos motivoi osallistujia. Vaihtoehtoisesti tietotyötä tekevät ovat roolissaan palkattuina ja tekevät sitä viran puolesta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
:: {{attack|# |Avoimuusperiaate sallii myös niiden osallistua, jotka eivät tee sitä viran puolesta tai poliittisen päämäärän takia. Heidänkin tietonsa tuo lisäarvoa, ja siksi kaikkia pitää kannustaa tähän työhön. Arvostus on siihen tehokas keino.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC)}}
}}
 
== Viitteet ==
 
<references/>
<noinclude>


== Hakuja Web of Sciencesta ==
== Hakuja Web of Sciencesta ==


<pre>
=== Decision making and knowledge production ===
 
Results: 65, 10 articles selected by hand
Results: 65, 10 articles selected by hand


Rivi 53: Rivi 207:
FN Thomson Reuters Web of Science™
FN Thomson Reuters Web of Science™
VR 1.0
VR 1.0
{{piilotettu|1=
<pre>
PT J
PT J
AU Fudge, N
AU Fudge, N
Rivi 333: Rivi 490:


EF
EF
</pre>
}}
=== Evidence-based policy ===


----
Results: 91, hand-picked 26
Results: 91, hand-picked 26
(from Web of Science Core Collection)
(from Web of Science Core Collection)
You searched for: TS=("evidence-based policy")
You searched for: TS=("evidence-based policy")
Rivi 343: Rivi 504:
FN Thomson Reuters Web of Science™
FN Thomson Reuters Web of Science™
VR 1.0
VR 1.0
{{piilotettu|
<pre>
PT J
PT J
AU Pawson, R
AU Pawson, R
Rivi 1 148: Rivi 1 312:
EF
EF
</pre>
</pre>
----
}}
 
=== Evidence-informed policy making ===
 
Results: 49, 24 articles selected by hand
(from Web of Science Core Collection)
You searched for: TOPIC: ("evidence-informed policy making")
 
FN Thomson Reuters Web of Science™
VR 1.0
 
{{piilotettu|
<pre>
 
++++++++ ENNEN Publication Type -riviä kommentti relevanssista
PT J
AU Bedard, PO
  Ouimet, M
AF Bedard, Pierre-Olivier
  Ouimet, Mathieu
TI Persistent misunderstandings about evidence-based (sorry: informed!)
  policy-making
SO ARCHIVES OF PUBLIC HEALTH
AB Background: The field of research on knowledge mobilization and evidence-informed policy-making has seen enduring debates related to various fundamental assumptions such as the definition of 'evidence', the relative validity of various research methods, the actual role of evidence to inform policy-making, etc. In many cases, these discussions serve a useful purpose, but they also stem from serious disagreement on methodological and epistemological issues.
  Discussion: This essay reviews the rationale for evidence-informed policy-making by examining some of the common claims made about the aims and practices of this perspective on public policy. Supplementing the existing justifications for evidence-based policy making, we argue in favor of a greater inclusion of research evidence in the policy process but in a structured fashion, based on methodological considerations. In this respect, we present an overview of the intricate relation between policy questions and appropriate research designs.
  Summary: By closely examining the relation between research questions and research designs, we claim that the usual points of disagreement are mitigated. For instance, when focusing on the variety of research designs that can answer a range of policy questions, the common critical claim about 'RCT-based policy-making' seems to lose some, if not all of its grip.
TC 0
Z9 0
SN 0778-7367
EI 2049-3258
PD JUL 20
PY 2016
VL 74
AR 31
DI 10.1186/s13690-016-0142-z
UT WOS:000380325300001
PM 27441090
ER
 
PT J
AU VanLandingham, G
  Silloway, T
AF VanLandingham, Gary
  Silloway, Torey
TI Bridging the Gap between Evidence and Policy Makers: A Case Study of the
  Pew-MacArthur Results First Initiative
SO PUBLIC ADMINISTRATION REVIEW
AB Developing ways to bridge the long-recognized gap between researchers and policy makers is increasingly important in this age of constrained public resources. As noted by recent scholarship, progress toward evidence-informed policy making requires both improving the supply of research that is reliable, timely, and relevant to the policy process and promoting demand and support for this information among decision makers. This article presents a case study of the Pew-MacArthur Results First Initiative, which is working in a growing number of state and local governments to build systems that bring rigorous evidence on "what works" into their budget processes and to support its use in resource allocation decisions. The initiative's experience to date is promising, although creating lasting and dynamic evidence-based policy-making systems requires a long-term commitment by both researchers and policy makers.
TC 0
Z9 0
SN 0033-3352
EI 1540-6210
PD JUL-AUG
PY 2016
VL 76
IS 4
BP 542
EP 546
DI 10.1111/puar.12603
UT WOS:000379761300007
ER
 
PT J
AU Head, BW
AF Head, Brian W.
TI Toward More "Evidence-Informed" Policy Making?
SO PUBLIC ADMINISTRATION REVIEW
AB The quality of public decision making depends significantly on the quality of analysis and advice provided through public organizations. Champions of "evidence-informed" policy making claim that rigorous evaluation practices can significantly improve attainment of cost-effective outcomes. After decades of experience, performance information is more sophisticated, but evaluation practices and capabilities vary enormously. Public agencies gather and process vast amounts of information, but there has been little analysis of how this information is actually utilized for policy and program improvement. This article examines how government agencies use evidence about policy and program effectiveness, with attention to four themes: ( 1) the prospects for improving "evidence-informed" policy making, ( 2) the diversity of practices concerning evidence utilization and evaluation across types of public agencies and policy arenas, ( 3) recent attempts to "institutionalize" evaluation as a core feature of policy development and budget approval, and ( 4) the relationships between public agencies and nongovernmental sources of expertise.
TC 0
Z9 0
SN 0033-3352
EI 1540-6210
PD MAY-JUN
PY 2016
VL 76
IS 3
BP 472
EP U22
DI 10.1111/puar.12475
UT WOS:000379760100018
ER
 
PT J
AU Alexandrou, A
AF Alexandrou, Alex
TI Making Evidence Matter: A New Perspective for Evidence-Informed Policy
  Making in Education
SO EDUCATIONAL MANAGEMENT ADMINISTRATION & LEADERSHIP
TC 0
Z9 0
SN 1741-1432
EI 1741-1440
PD MAY
PY 2016
VL 44
IS 3
BP 532
EP 533
DI 10.1177/1741143214539083
UT WOS:000375716400011
ER
 
PT J
AU Hawkes, S
  Aulakh, BK
  Jadeja, N
  Jimenez, M
  Buse, K
  Anwar, I
  Barge, S
  Odubanjo, MO
  Shukla, A
  Ghaffar, A
  Whitworth, J
AF Hawkes, Sarah
  Aulakh, Bhupinder K.
  Jadeja, Nidhee
  Jimenez, Michelle
  Buse, Kent
  Anwar, Iqbal
  Barge, Sandhya
  Odubanjo, M. Oladoyin
  Shukla, Abhay
  Ghaffar, Abdul
  Whitworth, Jimmy
TI Strengthening capacity to apply health research evidence in policy
  making: experience from four countries
SO HEALTH POLICY AND PLANNING
AB Increasing the use of evidence in policy making means strengthening capacity on both the supply and demand sides of evidence production. However, little experience of strengthening the capacity of policy makers in low- and middle- income countries has been published to date. We describe the experiences of five projects (in Bangladesh, Gambia, India and Nigeria), where collaborative teams of researchers and policy makers/policy influencers worked to strengthen policy maker capacity to increase the use of evidence in policy. Activities were focused on three (interlinked) levels of capacity building: individual, organizational and, occasionally, institutional. Interventions included increasing access to research/data, promoting frequent interactions between researchers and members of the policy communities, and increasing the receptivity towards research/data in policy making or policy-implementing organizations. Teams were successful in building the capacity of individuals to access, understand and use evidence/data. Strengthening organizational capacity generally involved support to infrastructure (e.g. through information technology resources) and was also deemed to be successful. There was less appetite to address the need to strengthen institutional capacity-although this was acknowledged to be fundamental to promoting sustainable use of evidence, it was also recognized as requiring resources, legitimacy and regulatory support from policy makers. Evaluation across the three spheres of capacity building was made more challenging by the lack of agreed upon evaluation frameworks. In this article, we propose a new framework for assessing the impact of capacity strengthening activities to promote the use of evidence/data in policy making. Our evaluation concluded that strengthening the capacity of individuals and organizations is an important but likely insufficient step in ensuring the use of evidence/data in policy-cycles. Sustainability of evidence-informed policy making requires strengthening institutional capacity, as well as understanding and addressing the political environment, and particularly the incentives facing policy makers that supports the use of evidence in policy cycles.
OI Hawkes, Sarah/0000-0003-1062-3538
TC 1
Z9 1
SN 0268-1080
EI 1460-2237
PD MAR
PY 2016
VL 31
IS 2
BP 161
EP 170
DI 10.1093/heapol/czv032
UT WOS:000374226000003
PM 25900967
ER
 
PT J
AU Choi, BCK
  Li, LP
  Lu, YG
  Zhang, LR
  Zhu, Y
  Pak, AWP
  Chen, Y
  Little, J
AF Choi, Bernard C. K.
  Li, Liping
  Lu, Yaogui
  Zhang, Li R.
  Zhu, Yao
  Pak, Anita W. P.
  Chen, Yue
  Little, Julian
TI Bridging the gap between science and policy: an international survey of
  scientists and policy makers in China and Canada
SO IMPLEMENTATION SCIENCE
AB Background: Bridging the gap between science and policy is an important task in evidence-informed policy making. The objective of this study is to prioritize ways to bridge the gap.
  Methods: The study was based on an online survey of high-ranking scientists and policy makers who have a senior position in universities and governments in the health sector in China and Canada. The sampling frame comprised of universities with schools of public health and medicine and various levels of government in health and public health. Participants included university presidents and professors, and government deputy ministers, directors general and directors working in the health field. Fourteen strategies were presented to the participants for ranking as current ways and ideal ways in the future to bridge the gap between science and policy.
  Results: Over a 3-month survey period, there were 121 participants in China and 86 in Canada with response rates of 30.0 and 15.9 %, respectively. The top strategies selected by respondents included focus on policy (conducting research that focuses on policy questions), science-policy forums, and policy briefs, both as current ways and ideal ways to bridge the gap between science and policy. Conferences were considered a priority strategy as a current way, but not an ideal way in the future. Canadian participants were more in favor of using information technology (web-based portals and email updates) than their Chinese counterparts. Among Canadian participants, two strategies that were ranked low as current ways (collaboration in study design and collaboration in analysis) became a priority as ideal ways. This could signal a change in thinking in shifting the focus from the "back end" or "downstream" (knowledge dissemination) of the knowledge transfer process to the "front end" or "upstream" (knowledge generation).
  Conclusions: Our international study has confirmed a number of previously reported priority strategies to bridge the gap between science and policy. More importantly, our study has contributed to the future work on evidence-based policy making by comparing the responses from China and Canada and the current and ideal way for the future. Our study shows that the concept and strategies of bridging the gap between science and policy are not static but varying in space and evolving over time.
TC 1
Z9 1
SN 1748-5908
PD FEB 6
PY 2016
VL 11
AR 16
DI 10.1186/s13012-016-0377-7
UT WOS:000369909000001
PM 26852131
ER
 
PT J
AU Shroff, Z
  Aulakh, B
  Gilson, L
  Agyepong, IA
  El-Jardali, F
  Ghaffar, A
AF Shroff, Zubin
  Aulakh, Bhupinder
  Gilson, Lucy
  Agyepong, Irene A.
  El-Jardali, Fadi
  Ghaffar, Abdul
TI Incorporating research evidence into decision-making processes:
  researcher and decision-maker perceptions from five low- and
  middle-income countries
SO HEALTH RESEARCH POLICY AND SYSTEMS
AB Background: The 'Sponsoring National Processes for Evidence-Informed Policy Making in the Health Sector of Developing Countries' program was launched by the Alliance for Health Policy and Systems Research, WHO, in July 2008. The program aimed to catalyse the use of evidence generated through health policy and systems research in policymaking processes through (1) promoting researchers and policy advocates to present their evidence in a manner that is easy for policymakers to understand and use, (2) creating mechanisms to spur the demand for and application of research evidence in policymaking, and (3) increased interaction between researchers, policy advocates, and policymakers. Grants ran for three years and five projects were supported in Argentina, Bangladesh, Cameroon, Nigeria and Zambia. This paper seeks to understand why projects in some settings were perceived by the key stakeholders involved to have made progress towards their goals, whereas others were perceived to have not done so well. Additionally, by comparing experiences across five countries, we seek to illustrate general learnings to inform future evidence-to-policy efforts in low-and middle-income countries.
  Methods: We adopted the theory of knowledge translation developed by Jacobson et al. (J Health Serv Res Policy 8(2):94-9, 2003) as a framing device to reflect on project experiences across the five cases. Using data from the projects' external evaluation reports, which included information from semi-structured interviews and quantitative evaluation surveys of those involved in projects, and supplemented by information from the projects' individual technical reports, we applied the theoretical framework with a partially grounded approach to analyse each of the cases and make comparisons.
  Results and conclusion: There was wide variation across projects in the type of activities carried out as well as their intensity. Based on our findings, we can conclude that projects perceived as having made progress towards their goals were characterized by the coming together of a number of domains identified by the theory. The domains of Jacobson's theoretical framework, initially developed for high-income settings, are of relevance to the low-and middle-income country context, but may need modification to be fully applicable to these settings. Specifically, the relative fragility of institutions and the concomitantly more significant role of individual leaders point to the need to look at leadership as an additional domain influencing the evidence-to-policy process.
TC 0
Z9 0
SN 1478-4505
PD NOV 30
PY 2015
VL 13
AR 70
DI 10.1186/s12961-015-0059-y
UT WOS:000365438400001
PM 26621364
ER
 
PT J
AU Lapointe, L
  Ouimet, M
  Charbonneau, M
  Beorofei, ET
AF Lapointe, Luc
  Ouimet, Mathieu
  Charbonneau, Marissa
  Beorofei, Emilie T.
TI Do Canadian university students in Political Science and Public
  Administration learn to perform critical appraisal?
SO CANADIAN PUBLIC ADMINISTRATION-ADMINISTRATION PUBLIQUE DU CANADA
AB The ability to critically appraise empirical studies of any type is a prerequisite to evidence-informed policy making. We scanned the syllabi of all Canadian university undergraduate and graduate programs in public affairs, public administration, public policy and political science. Our findings suggest that evidence-informed policy is not yet institutionalized in most public administration and political science training curricula. We conducted a systematic review of prospective experimental and quasi-experimental studies examining the effect of university courses aimed at training social sciences students in critical appraisal, but did not find such a study.
  Sommaire L'aptitude a evaluer de maniere critique les etudes empiriques en tous genres est une condition prealable a l'elaboration de politiques fondee sur des donnees probantes. Nous avons examine sommairement les programmes de cours du premier cycle et des cycles superieurs en affaires publiques, administration publique, politique publique et sciences politiques de toutes les universites canadiennes. Nos resultats laissent entendre que la politique fondee sur les donnees probantes n'est pas encore institutionnalisee dans la plupart des programmes de formation en administration publique et en sciences politiques. Nous avons mene un examen systematique d'etudes prospectives experimentales et quasi-experimentales en etudiant l'effet de cours universitaires visant a donner aux etudiants en sciences politiques une formation en evaluation critique, mais n'avons pas trouve une telle etude.
TC 0
Z9 0
SN 0008-4840
EI 1754-7121
PD SEP
PY 2015
VL 58
IS 3
BP 487
EP 503
DI 10.1111/capa.12124
UT WOS:000360805000008
ER
 
PT J
AU Ouimet, M
  Lapointe, L
  Leon, G
AF Ouimet, Mathieu
  Lapointe, Luc
  Leon, Gregory
TI Examining the feasibility and impact of a graduate public administration
  course in evidence-informed policy
SO EVIDENCE & POLICY
AB A pilot controlled before-and-after design was used to assess the impact of a new master-level course in evidence-informed policy making on students' basic knowledge in evidence-based practice. The primary outcome variable was the mean percentage of pre-post improvement on the knowledge test. In the treatment group, the mean percentage of pre-post improvement to the knowledge test was 36.9% (SD 27.5), compared to 11.3% (SD 19.1) in the control group composed of students exposed to the traditional graduate-level research methodology course in Political Science. However, the mean score on the post-test for the treatment group was only half of the maximum score.
TC 1
Z9 1
SN 1744-2648
EI 1744-2656
PD MAY
PY 2015
VL 11
IS 2
SI SI
BP 149
EP 168
DI 10.1332/174426414X14165770542276
UT WOS:000356466000002
ER
 
PT J
AU Valente, A
  Castellani, T
  Larsen, M
  Aro, AR
AF Valente, Adriana
  Castellani, Tommaso
  Larsen, Maja
  Aro, Arja R.
TI Models and visions of science-policy interaction: Remarks from a Delphi
  study in Italy
SO SCIENCE AND PUBLIC POLICY
AB In recent decades, many disciplines have dealt with the relationship between scientific research and policy-making, and many different models for science-policy interactions have been proposed. This paper aims to investigate the models of science-policy interaction implicitly or explicitly adopted by stakeholders, by means of a Delphi study performed with Italian researchers, politicians, doctors and journalists. The study was developed within the framework of the European project on Research into Policy to Enhance Physical Activity, which aimed to improve evidence-informed policy-making using the field of physical activity as the case study. Our results show the persistence of the traditional linear model and how it coexists with subsequent models in the same individual visions.
TC 3
Z9 3
SN 0302-3427
EI 1471-5430
PD APR
PY 2015
VL 42
IS 2
BP 228
EP 241
DI 10.1093/scipol/scu039
UT WOS:000355224500007
ER
 
PT J
AU El-Jardali, F
  Fadlallah, R
AF El-Jardali, Fadi
  Fadlallah, Racha
TI A call for a backward design to knowledge translation
SO INTERNATIONAL JOURNAL OF HEALTH POLICY AND MANAGEMENT-IJHPM
AB Despite several calls to support evidence-informed policy-making, variations in uptake of evidence into policy persist. This editorial brings together and builds on previous Knowledge Translation (KT) frameworks and theories to present a simple, yet, holistic approach for promoting evidence-informed policies. The proposed conceptual framework is characterized by its impact-oriented approach and its view of KT as a continuum from the evidence synthesis stage to uptake and evaluation, while highlighting capacity and resource requirement at every step. A practical example is given to guide readers through the different steps of the framework. With a growing interest in strengthening evidence-informed policy-making, there is a need to continuously develop theories to understand and improve the science of KT and its implementation within the field of policy-making.
TC 4
Z9 4
SN 2322-5939
PD JAN
PY 2015
VL 4
IS 1
BP 1
EP 5
DI 10.15171/ijhpm.2015.10
UT WOS:000378652500001
PM 25584357
ER
 
PT J
AU Brown, C
AF Brown, Chris
TI The policy agora: how power inequalities affect the interaction between
  researchers and policy makers
SO EVIDENCE & POLICY
AB This paper examines notions of power in relation to evidence-informed policy making and explores four key areas. First, I outline contemporary conceptualisations of how power operates in society; second,! spotlight the implications of power inequalities for how evidence is used by policy makers (and present the policy 'agora'; a discursively controlled paradigm of ideology and epistemology which serves to distinguish between the types of evidence that policy makers will and won't engage with); third, I then define what I consider as evidence 'misuse'; before finishing with an analysis of why evidence misuse materialises and how its enactment might be minimised.
TC 0
Z9 0
SN 1744-2648
EI 1744-2656
PD AUG
PY 2014
VL 10
IS 3
BP 421
EP 438
DI 10.1332/174426514X672353
UT WOS:000341064500007
ER
 
PT J
AU Weatherford, S
AF Weatherford, Stephen
TI Making evidence matter: a new perspective for evidence-informed policy
  making in education
SO EVIDENCE & POLICY
TC 0
Z9 0
SN 1744-2648
EI 1744-2656
PD AUG
PY 2014
VL 10
IS 3
BP 458
EP 462
UT WOS:000341064500009
ER
 
PT J
AU Dicks, LV
  Hodge, I
  Randall, NP
  Scharlemann, JPW
  Siriwardena, GM
  Smith, HG
  Smith, RK
  Sutherland, WJ
AF Dicks, Lynn V.
  Hodge, Ian
  Randall, Nicola P.
  Scharlemann, Joern P. W.
  Siriwardena, Gavin M.
  Smith, Henrik G.
  Smith, Rebecca K.
  Sutherland, William J.
TI A Transparent Process for "Evidence-Informed" Policy Making
SO CONSERVATION LETTERS
AB Political institutions are keen to use the best available scientific knowledge in decision-making. For environmental policy, relevant scientific evidence can be complex and extensive, so expert judgment is frequently relied upon, without clear links to the evidence itself. We propose a new transparent process for incorporating research evidence into policy decisions, involving independent synopsis of evidence relating to all possible policy options combined with expert evaluation of what the evidence means for specific policy questions. We illustrate the process using reforms of the European Union's Common Agricultural Policy currently being negotiated. Under the reform proposals, 30% of direct payments to farmers will become conditional upon three "compulsory greening measures." Independently, we compiled and evaluated experimental evidence for the effects of 85 interventions to protect wildlife on northern European farmland, 12 of which correspond to aspects of the compulsory greening measures. Our evaluation clearly indicates evidence of consistent wildlife benefits for some, but not all, of the greening measures. The process of evidence synopsis with expert evaluation has three advantages over existing efforts to incorporate evidence into policy decisions: it provides a clear evidence audit trail, allows rapid response to new policy contexts, and clarifies sources of uncertainty.
RI Scharlemann, Jorn/A-4737-2008;
OI Scharlemann, Jorn/0000-0002-2834-6367; Sutherland,
  William/0000-0002-6498-0437
TC 10
Z9 10
SN 1755-263X
PD MAR
PY 2014
VL 7
IS 2
BP 119
EP 125
DI 10.1111/conl.12046
UT WOS:000334164400006
ER
 
PT J
AU Liverani, M
  Hawkins, B
  Parkhurst, JO
AF Liverani, Marco
  Hawkins, Benjamin
  Parkhurst, Justin O.
TI Political and Institutional Influences on the Use of Evidence in Public
  Health Policy. A Systematic Review
SO PLOS ONE
AB Background: There is increasing recognition that the development of evidence-informed health policy is not only a technical problem of knowledge exchange or translation, but also a political challenge. Yet, while political scientists have long considered the nature of political systems, the role of institutional structures, and the political contestation of policy issues as central to understanding policy decisions, these issues remain largely unexplored by scholars of evidence-informed policy making.
  Methods: We conducted a systematic review of empirical studies that examined the influence of key features of political systems and institutional mechanisms on evidence use, and contextual factors that may contribute to the politicisation of health evidence. Eligible studies were identified through searches of seven health and social sciences databases, websites of relevant organisations, the British Library database, and manual searches of academic journals. Relevant findings were extracted using a uniform data extraction tool and synthesised by narrative review.
  Findings: 56 studies were selected for inclusion. Relevant political and institutional aspects affecting the use of health evidence included the level of state centralisation and democratisation, the influence of external donors and organisations, the organisation and function of bureaucracies, and the framing of evidence in relation to social norms and values. However, our understanding of such influences remains piecemeal given the limited number of empirical analyses on this subject, the paucity of comparative works, and the limited consideration of political and institutional theory in these studies.
  Conclusions: This review highlights the need for a more explicit engagement with the political and institutional factors affecting the use of health evidence in decision-making. A more nuanced understanding of evidence use in health policy making requires both additional empirical studies of evidence use, and an engagement with theories and approaches beyond the current remit of public health or knowledge utilisation studies.
TC 18
Z9 18
SN 1932-6203
PD OCT 30
PY 2013
VL 8
IS 10
AR e77404
DI 10.1371/journal.pone.0077404
UT WOS:000326334500026
PM 24204823
ER
 
PT J
AU Koon, AD
  Rao, KD
  Tran, NT
  Ghaffar, A
AF Koon, Adam D.
  Rao, Krishna D.
  Tran, Nhan T.
  Ghaffar, Abdul
TI Embedding health policy and systems research into decision-making
  processes in low- and middle-income countries
SO HEALTH RESEARCH POLICY AND SYSTEMS
AB Attention is increasingly directed to bridging the gap between the production of knowledge and its use for health decision-making in low- and middle-income countries (LMICs). An important and underdeveloped area of health policy and systems research (HPSR) is the organization of this process. Drawing from an interdisciplinary conception of embeddedness, a literature review was conducted to identify examples of embedded HPSR used to inform decision-making in LMICs. The results of the literature review were organized according to the World Health Organization's Building Blocks Framework. Next, a conceptual model was created to illustrate the arrangement of organizations that produce embedded HPSR and the characteristics that facilitate its uptake into the arena of decision-making. We found that multiple forces converge to create context-specific pathways through which evidence enters into decision-making. Depending on the decision under consideration, the literature indicates that decision-makers may call upon an intricate combination of actors for sourcing HPSR. While proximity to decision-making does have advantages, it is not the position of the organization within the network, but rather the qualities the organization possesses, that enable it to be embedded. Our findings suggest that four qualities influence embeddedness: reputation, capacity, quality of connections to decision-makers, and quantity of connections to decision-makers and others. In addition to this, the policy environment (e.g. the presence of legislation governing the use of HPSR, presence of strong civil society, etc.) strongly influences uptake. Through this conceptual model, we can understand which conditions are likely to enhance uptake of HPSR in LMIC health systems. This raises several important considerations for decision-makers and researchers about the arrangement and interaction of evidence-generating organizations in health systems.
TC 11
Z9 12
SN 1478-4505
PD AUG 8
PY 2013
VL 11
AR 30
DI 10.1186/1478-4505-11-30
UT WOS:000323009800001
PM 23924162
ER
 
PT J
AU Hameen-Anttila, K
  Luhtanen, S
  Airaksinen, M
  Pohjanoksa-Mantyla, M
AF Hameen-Anttila, Katri
  Luhtanen, Suvi
  Airaksinen, Marja
  Pohjanoksa-Mantyla, Marika
TI Developing a national medicines information strategy in Finland-A
  stakeholders' perspective on the strengths, challenges and opportunities
  in medicines information
SO HEALTH POLICY
AB Purpose and setting: The Finnish Medicines Agency was mandated to develop a national medicines information strategy. The objectives of this study were to assess stakeholders' views on strengths, challenges and opportunities in medicines information for the basis of the strategy.
  Methods: Interviews among stakeholder representatives (n = 28) from patient organizations, universities, pharmacies, and professional associations in medicine, pharmacy and nursing were conducted in 2011. Interview memos were thematically content-analysed. The draft strategy was finalized through two public hearings and a public consultation.
  Results: Stakeholders highlighted the need to increase cooperation and coordination in medicines information. The existence of numerous quality- and evidence-based medicines information sources was identified as a strength; although the stakeholders were concerned about the fragmented and unequal access to them. The strengthening of the role of health care professionals in communicating about medicines was seen as an opportunity, but its realization requires improvements in basic and continuing education. Furthermore, the stakeholders emphasized the importance of uniform medicines information regardless of source.
  Conclusions: Stakeholders identified multiple strengths, challenges and opportunities in medicines information that were fundamental to developing the national medicines information strategy. An inventory of stakeholder perspectives can be recommended as a tool to support decision-making in pharmaceutical policy. (C) 2013 Elsevier Ireland Ltd. All rights reserved.
TC 2
Z9 2
SN 0168-8510
PD JUL
PY 2013
VL 111
IS 2
BP 200
EP 205
DI 10.1016/j.healthpol.2013.04.005
UT WOS:000321938500012
PM 23683473
ER
 
PT J
AU Boyko, JA
  Lavis, JN
  Abelson, J
  Dobbins, M
  Carter, N
AF Boyko, Jennifer A.
  Lavis, John N.
  Abelson, Julia
  Dobbins, Maureen
  Carter, Nancy
TI Deliberative dialogues as a mechanism for knowledge translation and
  exchange in health systems decision-making
SO SOCIAL SCIENCE & MEDICINE
AB Models that describe the key features and intended effects of specific knowledge translation and exchange (KTE) interventions are much less prominent than models that provide a more general understanding of KTE. Our aim was to develop a model in order to describe the key features and intended effects of deliberative dialogues used as a KTE strategy and to understand how deliberative dialogues can support evidence-informed policymaking. By using critical interpretive synthesis, we identified 17 papers representing four fields of enquiry and integrated our findings into a model. The key features described in the model are: 1) an appropriate (i.e., conducive to the particular dialogue) meeting environment; 2) an appropriate mix of participants; and, 3) an appropriate use of research evidence. These features combine to create three types of intended effects: 1) short-term individual-level; 3) medium-term community/organizational-level; and, 3) long-term system-level. The concept of capacity building helps to explain the relationship between features and effects. The model is a useful contribution to the KTE field because it is a practical tool that could be used to guide the development and evaluation of deliberative dialogues in order to understand more about achieving particular outcomes in relation to specific issues or contexts. (C) 2012 Elsevier Ltd. All rights reserved.
RI Lavis, John/I-7555-2013
OI Lavis, John/0000-0001-7917-3657
TC 19
Z9 19
SN 0277-9536
PD DEC
PY 2012
VL 75
IS 11
BP 1938
EP 1945
DI 10.1016/j.socscimed.2012.06.016
UT WOS:000310385200004
PM 22938912
ER
 
PT J
AU Brown, C
AF Brown, Chris
TI The 'policy-preferences model': a new perspective on how researchers can
  facilitate the take-up of evidence by educational policy makers
SO EVIDENCE & POLICY
AB The phrase 'knowledge adoption refers to the often-complicated process by which policy makers 'take on board' evidence. While models have been put forward to explain this activity, this paper argues that such models are flawed and fail to fully address those complexities affecting the successful realisation of knowledge adoption efforts. Existing frameworks are examined, critiqued and an alternative, sociologically based approach presented. It is argued that this alternative conceptualisation provides a more effective account of the knowledge adoption process. The paper illustrates how this model has been tested and examines its implications for both research impact and evidence-informed policy making.
TC 4
Z9 4
SN 1744-2648
PD NOV
PY 2012
VL 8
IS 4
BP 455
EP 472
DI 10.1332/174426412X660106
UT WOS:000312415000004
ER
 
PT J
AU Bedard, PO
  Ouimet, M
AF Bedard, Pierre-Olivier
  Ouimet, Mathieu
TI Cognizance and Consultation of Randomized Controlled Trials among
  Ministerial Policy Analysts
SO REVIEW OF POLICY RESEARCH
AB Consultation of scientific evidence by policy actors has been the foci of attention of knowledge utilization scholars for decades. The present study questioned the extent to which randomized controlled trials (RCTs)generally seen as the gold standard of scientific researchare known and consulted by policy analysts in ministerial settings. Using cross-sectional data collected in 17 ministries in Quebec (Canada), our study showed that fairly high levels of policy analysts report never having heard of RCTs, thus possibly hindering effective communication of scientific results to relevant policy makers. Statistical analyses reveal the importance of cognitive factors in explaining both phenomena.
TC 7
Z9 7
SN 1541-132X
PD SEP
PY 2012
VL 29
IS 5
BP 625
EP 644
DI 10.1111/j.1541-1338.2012.00581.x
UT WOS:000307338500003
ER
 
PT J
AU Panisset, U
  Koehlmoos, TP
  Alkhatib, AH
  Pantoja, T
  Singh, P
  Kengey-Kayondo, J
  McCutchen, B
  Block, MAG
AF Panisset, Ulysses
  Koehlmoos, Tracey Perez
  Alkhatib, Ahmad Hamdi
  Pantoja, Tomas
  Singh, Prabal
  Kengey-Kayondo, Jane
  McCutchen, Ben
  Gonzalez Block, Miguel Angel
TI Implementation research evidence uptake and use for policy-making
SO HEALTH RESEARCH POLICY AND SYSTEMS
AB A major obstacle to the progress of the Millennium Development Goals has been the inability of health systems in many low- and middle-income countries to effectively implement evidence-informed interventions. This article discusses the relationships between implementation research and knowledge translation and identifies the role of implementation research in the design and execution of evidence-informed policy. After a discussion of the benefits and synergies needed to translate implementation research into action, the article discusses how implementation research can be used along the entire continuum of the use of evidence to inform policy. It provides specific examples of the use of implementation research in national level programmes by looking at the scale up of zinc for the treatment of childhood diarrhoea in Bangladesh and the scaling up of malaria treatment in Burkina Faso. A number of tested strategies to support the transfer of implementation research results into policy-making are provided to help meet the standards that are increasingly expected from evidence-informed policy-making practices.
TC 21
Z9 21
SN 1478-4505
PD JUL 2
PY 2012
VL 10
AR 20
DI 10.1186/1478-4505-10-20
UT WOS:000309213300001
PM 22748142
ER
 
PT J
AU Shine, KT
  Bartley, B
AF Shine, Kasey Treadwell
  Bartley, Brendan
TI Whose evidence base? The dynamic effects of ownership, receptivity and
  values on collaborative evidence-informed policy making
SO EVIDENCE & POLICY
AB This paper explores questions of ownership of and receptivity to research-based evidence and, in combination with often competing values, their effect on collaborative evidence-informed policy making (EIPM).We propose that these issues generate a 'dynamo' of push-pull factors for policy makers, researchers and research managers.Through the process of producing and managing new knowledge in collaborative EIPM efforts, these factors shape different 'realities'. We argue that these help to prevent, break, distort or facilitate the conceptual cycle of EIPM. The paper sets out ideas for mapping ownership, receptivity and values and their dynamic effects, drawn from actor network theory, complexity theory and the Competing Values Framework. In conclusion, it suggests that engagement with and development of policy making as a form of emergent ordering may provide ways for more effective EIPM.
TC 2
Z9 2
SN 1744-2648
PD NOV
PY 2011
VL 7
IS 4
BP 511
EP 530
DI 10.1332/17442641IX603489
UT WOS:000298439700007
ER
 
PT J
AU Sanderson, I
AF Sanderson, Ian
TI Intelligent Policy Making for a Complex World: Pragmatism, Evidence and
  Learning
SO POLITICAL STUDIES
AB The credentials of the evidence-based policy movement appear to be increasingly subject to challenge based on research that has highlighted the limits on the use of evidence in policy making. However, moves towards a more 'realistic' position of evidence-informed policy making risk conflating prescription with description and undermining a normative vision of better policy making. This article argues that we need to review the ideas that underpin our thinking about evidence-based policy making, and move beyond the territory of instrumental rationality to a position founded upon two intellectual pillars: our developing knowledge about complex adaptive systems; and ideas from a pragmatist philosophical position - especially those of John Dewey - about social scientific knowledge and its role in guiding action to address social problems. This leads us to a conception of 'intelligent policy making' in which the notion of policy learning is central.
TC 52
Z9 52
SN 0032-3217
PD DEC
PY 2009
VL 57
IS 4
BP 699
EP 719
DI 10.1111/j.1467-9248.2009.00791.x
UT WOS:000271496600001
ER
 
PT J
AU Wallace, A
  Croucher, K
  Bevan, M
  Jackson, K
  O'Malley, L
  Quilgars, D
AF Wallace, A
  Croucher, K
  Bevan, M
  Jackson, K
  O'Malley, L
  Quilgars, D
TI Evidence for policy making: Some reflections on the application of
  systematic reviews to housing research
SO HOUSING STUDIES
AB The recent turn towards evidence-based or evidence-informed policy making has generated interest in systematic literature review techniques. Systematic reviewing is increasingly being adopted to address questions in complex social policy areas, but the methodological development lags behind. Drawing on the experience of undertaking three systematic reviews of housing related topics, as part of a project designed to empirically test the transfer of systematic review methods to social policy and social care, this paper reflects on the use of the systematic review methods in housing research and considers how our experience accords with recent methodological development of reviewing in other areas. The paper first examines wider methodological developments occurring during the course of the three-year project, before considering changing review practices in housing studies. It then goes on to examine the key methodological challenges that remain unresolved, in particular: searching for literature, quality appraising studies, interpreting old research against shifting contextual factors, and providing an actual synthesis of diverse material. It calls for a more thoughtful approach to the method and more careful consideration of when systematic reviews may be appropriate.
TC 6
Z9 6
SN 0267-3037
PD MAR
PY 2006
VL 21
IS 2
BP 297
EP 314
DI 10.1080/02673030500484935
UT WOS:000236579200009
ER
 
EF
</pre>
}}
 
=== Jäsennä ===
 
Timo Turja. Parliamentary Decision-making and the Politics of Knowledge. The 28th IFLA Pre Conference of Library and Research Services for Parliaments, 8 to 10 August 2012, Helsinki. [http://www.ifla.org/files/assets/services-for-parliaments/preconference/2012/06preifla-2012-08-09-turja.pdf]
* Syitä tieteellisen tiedon käytön ongelmiin päätöksenteossa: 1) Tiede ei anna yksiselitteisiä vastauksia. 2) Tieteellinen tieto politisoituu. 3) Tutkimustieto sosiaalisista kysymyksistä on aina epävarmaa. 4) Tiede ei voi ratkaista arvokysymyksiä.
* Tiedon rooli eri päätöksenteon vaiheissa: 1) Tutkimus nostaa sosiaalisia kysymyksiä keskusteluun. 2) Kysymys politisoituu, ja puolueet ja etujärjestöt muodostavat siitä kantansa. 3) Eduskunta alkaa päästä yhteisymmärrykseen asiasta, ja hallitus tuottaa lakiesityksen päätettäväksi. Valiokunnissa alkaa tietointensiivisin vaihe, kun asiaan perehdytään. 4) Varsinainen päätöksenteko on yleensä äänestys, jossa poliittiset näkökulmat ohittavat täysin tutkimustiedon. 5) Tehdyn päätöksen puolustelu (hallitus) tai haukkuminen (oppositio) valikoidun tutkimustiedon perusteella.
* Kansanedustajat käyttävät ja tarvitsevat sekä teoreettista, abstraktia tutkimustietoa asioiden kehittämiseen että käytännöllistä ja henkilösuhteisiin liittyvää tietoa konkreettisten päivänpolttavien ongelmien ratkaisemiseen.
 
Detlof von Winterfeldt. Bridging the gap between science and decision making. PNAS 2013, vol. 110 no. Supplement 3, 14055-14061. [http:dx.doi.org/10.1073/pnas.1213532110] [http://www.pnas.org/content/110/Supplement_3/14055.full]
* von Winterfeldt (2013) esittelee viitekehyksen, jonka avulla voidaan formaalisti kuvata johonkin tiettyyn päätösasiaan liittyvät tutkimustiedot ja arvostukset. Kuva 6 kirjallisuuskatsauksessa. Se perustuu uskomusten ja arvojen kuvaamiseen, ja tällainen duaalimalli esiintyy kaikissa merkittävissä päätösteorioissa.
* Malli on erityisen hyödyllinen, jos päätös vaatii paljon pohdintaa ja keskustelua. Tyypillisesti näin käy, kun päätöksen seuraukset ovat tärkeät, asiassa on paljon epävarmuutta tai ristiriitaisia tavoitteita, lukuisia sidosryhmiä, päätöstilanne on monimutkainen, tai vastuun ottaminen korostuu. Tällaisissa tilanteissa tutkimustieto on lähes aina tärkeää, mutta sitä on valitettavan huonosti saatavilla halutussa muodossa.
* This article is about personal and policy decisions that require a significant amount of deliberation because the decision problem involves one or several of the features below:
** important consequences
** uncertainty
** conflicting objectives
** multiple stakeholders
** complexity of the decision environment
** need for accountability
:For these types of decisions, science almost always does or should play a role. Unfortunately, scientific information is rarely accessible in a format useful for decision making.
* {{defend|# |Sisältää hyviä viitteitä klassikkoteoksiin. Välittömästi hyödylliset on kopioitu alle.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC)}}
* Kahneman D. (2011) Thinking, Fast and Slow (Ferrar, Straus, and Giroux, New York).
* Covello VT, von Winterfeldt D, Slovic P. (1988) Risk communication. Carcinogen Risk Assessment, ed Travis CC (Plenum, New York), pp 193–207.
* Fischhoff B. (2009) Risk perception and communication. Oxford Textbook of Public Health, eds Detels R, Beaglehole R, Lansang MA, Guilford M (Oxford Univ Press, Oxford), 5th Ed, pp 940–952.
* Fischhoff B. (2011) Applying the science of communication to the communication of science. Clim Change 108:701–705.
* Raiffa H. (1968) Decision Analysis (Addison Wesley, Boston).
* Keeney R, Raiffa H. (1976) Decisions with Multiple Objectives (Wiley, New York).
* von Winterfeldt D, Edwards W. (1986) Decision Analysis and Behavioral Research. (Cambridge Univ Press, New York).
* Nau RF. (2007) Extensions of the subjective expected utility model. Advances in Decision Analysis, eds Edwards W, Miles RF, Jr., von Winterfeldt D (Cambridge Univ Press, New York), pp 253–278.
* von Neumann J, Morgenstern O. (1947) Theory of Games and Economic Behavior (Princeton Univ Press, Princeton).
* Savage LJ. (1954) The Foundations of Statistics (Wiley, New York).
* Kahneman D, Tversky A. (1979) Prospect theory: An analysis of decisions under uncertainty. Econometrica 47:263–291.
* Tversky A, Kahneman D. (1992) Advanced prospect theory: Cumulative representation of uncertainty. J Risk Uncertain 33:155–164.
* Luce RD. . (2000) Utility of Gains and Losses: Measurement-Theoretical and Experimental Approaches (Erlbaum, Mahwah, NJ).
* Howard R. (1966) Decision analysis: Applied decision theory. Proceedings of the 4th International Conference on Operations Research (Wiley, New York), pp 304–328.
* March JG. (1976) The technology of foolishness. The Ambiguity and Choice in Organizations, eds March JG, Olson JP (Universitaetsforlaget, Copenhagen).
* Keeney RL. (1992) Value Focused Thinking (Harvard Univ Press, Cambridge, MA).
* Mishan RJ, Quah E. (2007) Cost Benefit Analysis (Routledge, New York).
* Viscusi K, Eldy J. (2003) The value of a statistical life: A critical review of market estimates throughout the world. J Risk Uncertain 27(1):5076–5594.
* von Winterfeldt D, Edwards W. (1986) Decision Analysis and Behavioral Research (Cambridge Univ Press, New York).
* Lichtenstein S, Fischhoff B, Phillips L. (1977) Calibration of probabilities: The state of the art. Decision Making and Change in Human Affairs, eds Jungermann H, deZeeuw G (Reidel, Dordrecht, The Netherlands), pp 275–324.
* Dietz T. (2013) Bringing values and deliberation to science communication. Proc Natl Acad Sci USA 110:14081–14087.
* Stern PC, Fineberg HV. (1996) Understanding Risk: Informing Decisions in a Democratic Society (National Academy Press, Washington). Kuva 7 kirjallisuuskatsauksessa.
 
Google Scholar
 
'''Search: Co-creation
 
* C. K. Prahalad, Venkat Ramaswamy. CO-CREATION EXPERIENCES: THE NEXT PRACTICE IN VALUE CREATION. JOURNAL OF INTERACTIVE MARKETING VOLUME 18 / NUMBER 3 / SUMMER 2004. [http://dx.doi.org/10.1002/dir.20015] [http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/dir.20015/abstract] Kokemukset ovat uusi tuote joka tuo firmoille lisäarvoa. Se syntyy yhteiskehittämällä kuluttajien ja -ryhmien kanssa.
** Building Blocks of Interactions for Co-creation of Value: DART: Dialogue, access, risk-benefits, transparency. Risk-benefit tarkoittaa, että asiakas voi vertailla hyötyjä ja haittoja omalta osaltaan.
** Taloustieteessä on huomattu, että asiakkaan kanssa yhteiskehittäminen toimii parhaiten ja lisäarvoa syntyy neljän edellytyksen täyttyessä. Nämä ovat keskustelu, pääsy tietoon, hyötyjen ja riskien punnitseminen sekä prosessin läpinäkyvyys.
* Managing the co-creation of value. [http://link.springer.com/article/10.1007/s11747-007-0070-0] Artikkeli tarkastelee asiakkaiden yhteiskehittämistä ja sen lisäarvoa teoreettisesta ja käytännöllisestä näkökulmasta. Aika markkinalähtöinen, ei satu silmään mitään kriittisen tärkeää.
* [http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.3401/poms.1080.0027/abstract] Esitellään palveluteollisuustiede. Saattaa kertoa jotain hyödyllistä yhteiskehittämisestä.
* [http://m.mtq.sagepub.com/content/11/3/279.short] Yhteiskehittämisen premissit eivät toimi ongelmitta. Tässä työssä tarkastellaan asiakkaan roolia tarkemmin ja tilanteita joissa hän ehkä osallistuu yhteiskehittämiseen. Tulokseen tarvitaan seitsemän premissiä.
* Wolfram Mauser, Gernot Klepper, Martin Rice, Bettina Susanne Schmalzbauer, Heide Hackmann, Rik Leemans, Howard MooreCurrent. Transdisciplinary global change research: the co-creation of knowledge for sustainability. Opinion in Environmental Sustainability. Volume 5, Issues 3–4, September 2013, Pages 420–431. [http://dx.doi.org/10.1016/j.cosust.2013.07.001] [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1877343513000808] Future Earth -liikkeen teesit, tavoitteet ja lähestymistavat. Tärkeä koska samansuuntainen kuin Yhtäköyttä. Viite 7 perustelee miksi tarvitaan tieteenalojen välistä työtä. Yhteiskehittämisen epäonnistumisia 53 ja onnistumisia 54. Esimerkkejä tieteenalojen yhdistymisistä uusiksi ja tämän käytännön hyödyistä. Esim maatalousyliopistot auttoivat voittamaan nälän. Tarvitaan integroitua näkemystä 21-22. Transdisciplinary approach 25 ym. Tärkeitä näkökulmia tieteiden-, sektorien- ja alueidenvälisen työn edistämiseen asiantuntijatyöpajassa. Viitekehys transdisciplinary co-creation. Sisältää osallistumisen vuoropuhelun kritiikin yhteenvetämisen. Myös co-design ja co-production.  {{defend|# |TÄRKEÄ.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
** Artikkeli esittelee Future Earthin keskeiset menetelmät. Avoimuus on tärkeää koska etukäteen ei voi tietää mistä ja miten tulee tärkeää tietoa. Ratkaisulähtöisyys on tärkeää jotta keskitytään oikeisiin asioihin. Sitä on kuitenkin laajennettava systeemitarkasteluksi ja huomioitava erilaiset maailmankuvat ja arvot. Yhteistyötä tarvitaan päättäjien tutkijoiden ja sidosryhmien kesken. Transdisciplinarity on tärkeää. Tarvitaan integraatiota kolmeen suuntaan. Tieteenalojen kesken, alueellisesti ja sektoreiden kesken. Co-creation = co-design + co-production + co-dissemination.
** Tieteen näkökulmasta rahoittajien ja päättäjien mukaanottaminen on sekä haaste että hieno mahdollisuus saada aikaan sopivia rakenteita tiedon virtaamiselle. Onnistuminen edellyttää, että pystytään ratkaisemaan monia haasteita. Pitää kehittää uusia taitoja ja prosesseja uudenlaisen tietotyön tekemiseen. Pitää voittaa muutosvastarinta. Pitää selkeyttää rooleja ja vastuita mm. tieteellisen riippumattomuuden varmistamiseksi. Pitää kehittää yhteisiä rakenteita estämään siiloutumista. Pitää kehittää tukirakenteita, resursseja ja palkitsemisjärjestelmiä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Pitää poistaa epätasapuolisia ja epätasa-arvoisia rakenteita, jotka estävät kehitystä.
**From the science perspective, involving funders and science policy makers presents challenges as well as great opportunities for providing the necessary institutional framework. The challenges, that must be met, involve:
***    Develop new processes and skills: Integration requires strong process-oriented skills (inter-personal, communication and facilitation), as well as organizational and managerial competencies, that are not always available and may require professional support or training. Educational institutions as well as funding agencies will play an important role in this.
***    Deal with inertia to change: Integration also requires critical reflection on the role of science in global sustainability and on the limitations of doing business-as-usual research. This, in turn, requires an openness to change. Neither process is necessarily easy or comfortable for those involved.
***    Clarify roles, responsibilities and rules of engagement: Integration is research coordination, which spans the entire research process. Different actors will have different levels and forms of involvement in different parts of the process. This requires clarity about roles and responsibilities, about who makes decisions when, and about how to appropriately safeguard scientific integrity and relevant standards of quality.
***    Establish integrated institutions: The disciplinary-based practices and structures of existing educational and research systems are not conducive to integrated efforts, and will need to be supplemented with new, integrated structures.
***    Develop support systems: The same is true for typical academic reward and career advancement systems, as well funding mechanisms — including selection and evaluation procedures. Integration calls for a critical review of such systems.
***    Remove persistent inequalities: In terms of access to power and resources, as well as research capacities, the world of science is plagued by persistent inequalities that pose a fundamental challenge to the deeper levels of collaboration that integration calls for.
* Patric Brandt, Anna Ernst, Fabienne Gralla, Christopher Luederitz, Daniel J. Lang, Jens Newig, Florian Reinert, David J. Abson, Henrik von Wehrden. A review of transdisciplinary research in sustainability science. Ecological Economics Volume 92, August 2013, Pages 1–15. 
[http://dx.doi.org/10.1016/j.ecolecon.2013.04.008] [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800913001377] {{defend|# |Hyödyllinen katsaus transdisciplinary-kirjallisuuteen. Päätelminä mm että yhtenäistä metodologiaa ja termistöä ei käytetä eikä voimaannuttamista hyödynnetä riittävästi. Myös hyvä katsaus siihen mitä on tehty.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC)}}
** Brandt ja työryhmä (2013) tekivät laajan katsauksen tieteidenväliseen kestävän kehityksen tutkimuksessa. Tieteidenvälisyydellä tarkoitetaan tässä tutkimusta, joka on sekä vahvasti eri tieteenaloja yhdistelevää että eri sidosryhmiä osallistavaa (englanniksi transdisciplinary). Artikkeli tunnistaa viisi haastetta: tieteidenvälisyys lisääntyy, mutta viitekehykset ovat epäyhtenäiset; käytetyt menetelmät eivät ole johdonmukaisia; tieteidenväliset parhaan käytännöt eivät toteudu julkaistuissa artikkeleissa; sidosryhmille välitetään tietoa mutta todellinen voimaannuttaminen harvoin toteutuu; tieteidenvälisellä tutkimuksella on vaikea saada kovaa tieteellistä vaikutusta. Yhtäköyttä-hankkeessa pyritään vastaamaan juuri näihin haasteisiin.
**Challenge One: Coherent Framing. Transdisciplinary Research in Sustainability Science is Increasing, but Under Diverse Terms
**Challenge Two: Integration of Methods. Method Sets Used are Independent of Process Phases and Knowledge Types
**Challenge Three: Research Process and Knowledge Production. There is a Gap Between ‘Best Practice’ Transdisciplinary Research as Advocated, and Transdisciplinary Research as Published in Scientific Journals
**Challenge Four: Practitioners' Engagement: Knowledge is Interchanged, Yet Empowerment is Rare
**Challenge Five: Generating Impact: Generating Transdisciplinary Research with High-Scientific Impact Remains Challenging
* Claudia Pahl-Wostl, Carlo Giupponi, Keith Richards, Claudia Binder, Alex de Sherbinin, Detlef Sprinz, Theo Toonen, Caroline van Bersh. Transition towards a new global change science: Requirements for methodologies, methods, data and knowledge. Environmental Science & Policy Volume 28, April 2013, Pages 36–47. [http://dx.doi.org/10.1016/j.envsci.2012.11.009] [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1462901112002122?via%3Dihub] Pahl-Wostl ja työryhmä tutkivat, miksi globaalimuutoksen tutkimus etenee toivottua hitaammin ja miten asiaa voi parantaa. Päätelmissä puolustetaan mm. laajaa monitorointia ja siihen perustuvaa evolutiivista päätöksentekoa, laajoja tietoaineistoja ja -kantoja lukuisien tapaustutkimusten tekemiseen ja niistä oppimiseen, yhteistyötä ja integroituja menetelmiä, menetelmätestausta eri tilanteissa, laajoja yhteishankkeita monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen ja tiedon vapaata jakamista, tutkijoiden ja päättäjien yhteistyötä sekä tiedon yhteiskehittämistä pitkäkestoisissa moniammatillisissa hankkeissa tutkijoiden, päättäjien ja sidosryhmien kesken. Data kerättiin nettikyselynä, asiantuntijahaastatteluina ja työpajoina. Artikkelissa myös tunnistetaan tärkeäksi ymmärtää miten eri toimijat näkevät tilanteet eri tavalla ja myös toimivat eri tavoin.
** {{defend|# |Tämä on hyödyllinen paperi. |--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
** Tärkeiksi puutteiksi tunnistetaan kattavat menetelmät tieteen yhteistuottamiseen, tiedon vertailtavuus ja jaettavuus sekä datan tuottamisen ja jakamisen yhdenmukaisuus. Sitouttava osallistaminen tunnistetaan tärkeäksi. Artikkelissa myös tunnistetaan tutkimuskäytäntöjen ja -rahoituksen ongelma tukea perinteisiä ja estää uusia yhteiskehittämiseen ja jakamiseen perustuvia käytäntöjä.
* Andy Stirling. Keep it complex. Nature 468, 1029–1031 (23 December 2010) [http:/dx.doi.org/10.1038/4681029a] [http://www.nature.com/nature/journal/v468/n7327/full/4681029a.html] Stirling (2010) puolustaa moniäänistä ehdollista päätöstukea, koska usein tutkimustieto ei riitä antamaan yksiselitteisiä vastauksia vaikka sellaisiin olisi poliittista painetta. Artikkeli analysoi todennäköisyyksien ja mahdollisuuksien ulottuvuuksissa erilaisia epävarmuuden lajeja. Helpoin on riski. Siinä epävarmuudet ovat pieniä. Epäselvyys (ongelmalliset mahdollisuudet, ongelmattomat todennäköisyydet) ja epävarmuus (ongelmattomat mahdollisuudet, ongelmalliset todennäköisyydet) ovat hankalampia. Pahin on tietämättömyys, jossa molemmat ulottuvuudet ovat ongelmallisia. Silloin mm. joustavuus, osallistaminen ja tilanteen seuranta ovat hyviä toimintatapoja. Monimutkaisessa maailmassa tieteen ei tarvitsekaan tarjota ehdottomia vastauksia, vaan se voi auttaa ymmärtämään erilaisia mahdollisia kehityskulkuja.
* [http://dx.doi.org/10.3176/tr.2011.4.01] on transdisciplinarity. {{defend|# |Keskeinen artikkeli menetelmän esittelemisessä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
** Jürgen Mittelstrass. On transdisciplinarity. TRAMES, 2011, 15(65/60), 4, 329–338. [http://dx.doi.org/10.3176/tr.2011.4.01] Mittelstrass (2011) esittelee tieteidenvälisyyden menetelmänä.
* Roland W. Sholtz. Environmental Literacy in Science and Society. Cambridge University Press, 2011 [https://books.google.fi/books?isbn=0521183332]. Scholz (2011) korostaa, että argumentaatio tutkimusalojen välillä on olennainen osa työtä ja oppimista. Tieteidenvälisyys johtaa siihen, että eri tieteenalojen menetelmät tulevat vedetyksi keskusteluun ja tieteelliseen tarkasteluun siinä kuin substanssiasiatkin.
** {{defend|# |Tärkeä artikkeli transdisciplinarystä. Melko teoreettinen mutta myös käytännön relevanssia.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
* Claudia Pahl-Wostl. A conceptual framework for analysing adaptive capacity and multi-level learning processes in resource governance regimes. Global Environmental Change Volume 19, Issue 3, August 2009, Pages 354–365. [http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2009.06.001] [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378009000429]
** Pahl-Wostl (2009) tarkastelee resurssienhallintajärjestelmien viitekehyksiä ja monitasoisia oppimisprosesseja. Monimutkaiset ja moniääniset hallintamallit sopeutuvat resurssinhallinnassa paremmin kuin muut. Monikierrosoppiminen tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan ensimmäisellä kierroksella opitaan parantamaan toimintaa jotta vaikutukset paranevat. Toisella kierroksella nähdään asia yleisemmältä tasolta ja opitaan muuttamaan kiintopistettä. Kolmannella kierroksella opitaan muuttamaan viitekehystä. Artikkelissa myös esitellään miten nämä eri kierrokset oppivat eri tavalla epävarmuudesta, instituutioista, normeista, hallintamalleista, verkostoista, yhteistyöstä. Oppimissyklit ovat sovellettavissa myös hallintojärjestelmiin (governance regimes) mutta yleensä politiikka pyörii ykköskierroksella ja kakkos- ja kolmoskierrokset vaativat epävirallisia verkostoja.
 
Näiden eri kierrosten olemassaolon tunnistaminen on tärkeää sikäli, että pystyttäisiin tarkastelemaan paitsi substanssiasiaa myös itse tietotyötä kehittämisen kohteena olevana asiana. Avoin päätöksentekokäytäntökin tavoittelee tämmöistä ymmärrystä kuvaamalla paitsi asiat myös tietomenetelmät johdonmukaisesti.
 
 
'''Search: societal openness economic growth pages 1-5 selected articles
 
* The impact of patent protection, economy openness and national culture on R&D investment: a cross-country empirical investigation [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S004873330000130X]. {{comment|# |Should read whole article.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}} Abstract does not tell what the impact of openness is.
* Openness, Human Development, and Fiscal Policies: Effects on Economic Growth and Speed of Adjustment [http://link.springer.com/article/10.2307/3867483] ... a large part of the divergent growth patterns across countries is related to the extent of economic openness, the depth of human development, and the quality of fiscal policies. (10 citations)
* The Effects of Democracy on Economic Growth and Inequality: A review. [http://link.springer.com/article/10.1007/BF02716908] What effects does political democracy have on such development outcomes as economic growth and socioeconomic equality? Overall, the evidence provided by the approximately dozen studies for each outcome yields few robust conclusions with respect to the theoretical models. (95 cit) Sirowy, L. & Inkeles, A. St Comp Int Dev (1990) 25: 126. [http://dx.doi.org/10.1007/BF02716908] {{attack|# |Vanhahko tutkimus eikä viitteissä avoimuus korostu erityisesti. Ei siis avainviite.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
* National innovation systems, capabilities and economic development. [http://dx.doi.org/10.1016/j.respol.2008.06.003].  Innovation systems and governance are shown to be of particular importance for economic development.  The factor score on the innovation system against GDP per capita (as a measure of the level of economic development). There is very close correlation between the two. Internet access is only weakly correlated with openness to trade and foreign direct investment but strongly correlated with the innovation system. This may indicate that openness to trade and foreign capital and openness to ideas do not necessarily go hand in hand.
* How democracy affects growth, 2001 [http://dx.doi.org/10.1016/S0014-2921(00)00093-3] Democracy fosters growth by improving the accumulation of human capital and, less robustly, by lowering income inequality. On the other hand, democracy hinders growth by reducing the rate of physical capital accumulation and, less robustly, by raising the ratio of government consumption to GDP. Once all of these indirect effects are accounted for, the overall effect of democracy on economic growth is moderately negative.
* Democracy's Victory and Crisis. 1997 [https://books.google.fi/books?hl=en&lr=&id=r1x4iJlZglwC&oi=fnd&pg=PA195&dq=societal+openness+economic+growth&ots=Vj5zjVOv-_&sig=WxwbLP1gPnqFNnJd0GMlbWpPpy0&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false], p. 195. Both political and economic freedom are positively associated with economic growth.
 
 
'''Search: e-governance benefit, page 1
 
* The Evolution and Continuing Challenges of E-Governance. 2008 [http://doi.org/10.1111/j.1540-6210.2008.00981.x] The greatest investment and progress in the US have been made in enhanced public services and improved government operations. The least progress appears to have occurred in enhancing democracy and exploring the implications of e-governance for administrative and institutional reform.
* Enabling the smart city: the progress of city e-governance in Europe 2009. [http://dx.doi.org/10.1504/IJIRD.2009.02273] Drawing from the literature and the results of a comprehensive survey study in 12 European cities, we put forward a series of propositions on the future of e-city governance in Europe and the implications for strategic policy innovations to foster smart cities. {{attack|# |Maksumuurin takana.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC)}}
* Theories of Democratic Network Governance 2007. [https://books.google.fi/books?hl=en&lr=&id=KP9ZCwAAQBAJ&oi=fnd&pg=PR5&dq=e-governance+benefit&ots=OjN__DckRm&sig=3DK55OjxtiddQBWsoGrYjKEVuAc&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] {{comment|# |Kirjasta kriittiset sivut eivät avaudu, mutta kirjan kysymyksenasettelua esitellään p. 8, ja se näyttää kiinnostavalta.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
 
 
Results: 49
(from Web of Science Core Collection)
'''You searched for: TOPIC: (evaluation and management)
Refined by: WEB OF SCIENCE CATEGORIES: ( OPERATIONS RESEARCH MANAGEMENT SCIENCE ) AND DOCUMENT TYPES: ( REVIEW )
Timespan: All years. Indexes: SCI-EXPANDED, SSCI, A&HCI, ESCI.
 
* L. Alberto Franco, Gilberto Montibeller. Facilitated modelling in operational research. European Journal of Operational Research. Volume 205, Issue 3, 16 September 2010, Pages 489–500. [http://dx.doi.org/10.1016/j.ejor.2009.09.030] {{defend|# |TÄRKEÄ!|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}} Franco ja työryhmä (2010) esittelevät fasilitoidun mallituksen päätöstuen muotona (kuva 4 kirjallisuuskatsauksessa). Malli perustuu neljään oletukseen, jotka poikkeavat asiantuntijavetoisesta mallituksesta (mainittu sulkeissa): ongelmat ovat sosiaalisia konstrukteja (ongelmat ovat tosimaailman objekteja); subjektiivisuus ei ole vältettävissä (analyysin pitäisi olla objektiivinen); asiakas haluaa tyydyttäviä ratkaisuja (asiakas haluaa optimaalisia ratkaisuja); osallistuminen lisää sitoutumista toteuttamiseen (tieteellisen analyysin toteuttaminen on suoraviivaista). Mallissa siis korostuu yhteenvetämisen taito.
*# Assumption 1: problems are socially constructed entities. (Problems are real entities)
*# Assumption 2: subjectivity is unavoidable. (The analysis should be 'objective')
*# Assumption 3: clients want ‘satisficing’ solutions. (Clients want optimal solutions)
*# Assumption 4: participation increases commitment for implementation. (implementation of scientifically-based analysis is straightforward).
{| {{prettytable}}
|+ Taulukko. Tärkeät yhteenvetämisen taidot fasilitoidussa mallinnuksessa.
|----
|rowspan="6"| Aktiivinen kuuntelu
| Tuotosten muotoilu ja peilaaminen
|----
| Tuotosten listaaminen ja yhteenveto
|----
| Esittäminen ohjailemattomia kysymyksiä ja pitäytyminen arvostelusta
|----
| Vuorottelun edistäminen
|----
| Keskusteluaiheiden selventäminen
|----
| Keskustelun tasapainottaminen
|----
| Muistiinpanojen ja kaavioiden piirtäminen
| Fläppitaulun ja valkotaulun tehokas hyödyntäminen selkeillä muistiinpanoilla
|----
| rowspan="2"|Ryhmädynamiikan ja voimasuhteiden hallinta
| Askeleen taakse ottaminen sisällöstä ja prosessin selkeyttäminen:
*Osallistumiseen kannustaminen
*Epärelevantin sisällön huomaaminen ja hoitaminen
*Keskeneräisen asioiden edistäminen
|----
| Ryhmäkäyttäytymisen tulkinta ja päättäminen, milloin ja miten puuttua tilanteeseen
|----
| Päätelmien saavuttaminen
| Tunnistaminen milloin ryhmä on valmis päätösehdotukseen ja:
*Keskustelun keskeyttäminen
*Äänestyttäminen
*Mallin tilan tarkastaminen
*Päättäjien näkemyksen tarkistaminen, voiko keskustelun lopettaa ja päätöksen tehdä.
|----
|}
 
{| {{prettytable}}
|+ Table 3. Key facilitation skills in facilitated modelling.
|----
|rowspan="6"| Active listening
| Paraphrasing and mirroring contributions
|----
| Gathering lists of contributions and summarising them
|----
| Asking participants non-directive questions and refraining from making value judgements
|----
| Helping with turn taking
|----
| Tracking discussion themes
|----
| Balancing discussion
|----
| Chart-writing
| Effective use of flipcharts and whiteboards by:
*Clear writing and appropriate flip-chart or whiteboard pens
*Printing in straight, thick-lined, plain block, capital letters
*Using appropriate letter size, enough margins, use of indenting and underlying, sufficient space between lines
*Using suitable colours, formats and symbols
|----
| rowspan="2"|Managing group dynamics and power shifts
| Stepping back from content and talking about process by:
*Encouraging more people to participate
*Acknowledging and handling out of-context distractions
*Educating participants about the groan zone
*Helping participants to deal with unfinished business
|----
| Diagnose group behaviour and decide whether, how and when to intervene
|----
| Reaching closure
| Identifying when group has reached point when closure on a proposal is needed by:
*Stopping group discussion
*Polling the group
*Checking if the model is already requisite
*Check with those with the power and authority to make commitments whether more group discussion is needed or whether a decision can be made.
|----
|}
 
* Design of effective e-Work: review of models, tools, and emerging challenges. Nof, SY. PRODUCTION PLANNING & CONTROL 2003 [http://doi.org/10.1080/09537280310001647832] {{defend|# |Näyttää lupaavalta, pitää kahlata. Maksumuurin takana.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC)}}
* A New Approach to Risk Evaluation and Management: Risk-Based, Precaution-Based, and Discourse-Based Strategies. Andreas Klinke, Ortwin Renn. 2002 [http://doi.org/10.1111/1539-6924.00274]


== Kirjallisuuskatsaus ==
== Kirjallisuuskatsaus ==


'''Utiliry of openness in knowledge production 1-5
'''Utility of openness in knowledge production 1-5
*http://www.nber.org/chapters/c9548.pdf
*[http://www.nber.org/chapters/c9548.pdf] Liittyy kaupan avoimuuteen eikä tiedon avoimuuteen.
*http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1468-0297.00293/abstract
*[http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1468-0297.00293/abstract] Abstraktin perusteella vaikuttaisi todnäk myös liittyvän kaupan avoimuuteen
*http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/095373299107546
*[http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/095373299107546] Pelkän abstractin perusteella ei osaa sanoa.
*https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=ZCqLFE6G_MkC&oi=fnd&pg=PP2&dq=utility+of+openness+in+knowledge+production&ots=ie3mMnGAA-&sig=QV-ECfdw6jjSItMwHLjqUoUHcng
*[https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=ZCqLFE6G_MkC&oi=fnd&pg=PP2&dq=utility+of+openness+in+knowledge+production&ots=ie3mMnGAA-&sig=QV-ECfdw6jjSItMwHLjqUoUHcng] Kokonaisesta kirjasta ei saa kunnolla irti mitään, koska se on liian paljon.
*http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/chp.48/full
*[http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/chp.48/full] Pelkän abstractin perusteella ei osaa sanoa.
*https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=J65f1mmz8ecC&oi=fnd&pg=PT9&dq=utility+of+openness+in+knowledge+production&ots=8GjgiVnD_3&sig=bTvfO1mXgbK27j0MikJDCTdIEDc
*[https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=J65f1mmz8ecC&oi=fnd&pg=PT9&dq=utility+of+openness+in+knowledge+production&ots=8GjgiVnD_3&sig=bTvfO1mXgbK27j0MikJDCTdIEDc] Johdannon perusteella tuottaa oman tavan järjestää tieteen tekeminen avoimemmaksi, mutta ei vaikuta siltä, että tuottaa tutkimustietoa tavan toimivuudesta.
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378004000652
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378004000652] Although no single model can fulfill the multitude of goals of such assessments, it is in highly interactive models that the possibilities of higher levels of innovation and related social impact are most likely to occur. Tää vaikuttaa siltä, että sieltä löytyis jotain jos olis access koko artikkeliin.
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0166497298000789
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0166497298000789] Abstraktin perusteella voi olla olennainen, mutta todennäköisemmin ehkä ei.
*http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02680930500108718
*[http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02680930500108718] Täällä vois ehkä olla jotain, jos sais koko artikkelin jostain.
*http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1467-7660.1995.tb00560.x/abstract
*[http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1467-7660.1995.tb00560.x/abstract] Abstraktin perusteella voi olla jotain, mutta todennäköisesti ei.
*http://link.springer.com/article/10.1007/s11191-007-9084-8
*[http://link.springer.com/article/10.1007/s11191-007-9084-8] Luultavasti ei olennainen, mutta pelkkä abstrakti.
*http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1207/s15327809jls0303_3
*[http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1207/s15327809jls0303_3] Teknologian potentiaalista opetuksessa, ei taida tas sisältää tutkimustietoa.
*http://www.jstor.org/stable/116885
*[http://www.jstor.org/stable/116885] Luultavasti ei olennainen, mutta pelkkä abstrakti.
*http://www.inderscienceonline.com/doi/abs/10.1504/IJIL.2005.006663
*[http://www.inderscienceonline.com/doi/abs/10.1504/IJIL.2005.006663] Luultavasti löytyis jotain, jos näkisi koko jutun.
*https://www.ceeol.com/search/article-detail?id=354802
*[https://www.ceeol.com/search/article-detail?id=354802] Voisi löytyä jotain, jos näkisi koko jutun.


'''Openness and policy 1-2
'''Openness and policy 1-2
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0304387895000429
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0304387895000429] Näyttää siltä, että artikkelista voisi löytyä olennaista sisältöä.
*http://www.cgu.edu/Include/spe/Conf%20Pol%20Econ%20Indicators%202007/A%20Guide%20To%20Measures%20of%20Trade%20Openness%20and%20Policy.pdf
*[http://www.cgu.edu/Include/spe/Conf%20Pol%20Econ%20Indicators%202007/A%20Guide%20To%20Measures%20of%20Trade%20Openness%20and%20Policy.pdf] Kaupan avoimuudesta eikä tiedon avoimuudesta
*http://www.nber.org/papers/w3936
*[http://www.nber.org/papers/w3936] Ilmeisesti kaupan eikä teidon avoimuudesta.
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387808000655
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387808000655] Kaupan avoimuudesta. Sama artikkeli toisessa paikassa: [http://www.nber.org/papers/w11787]
*http://www.nber.org/papers/w11787
*[http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1468-0297.00293/abstract] Abstraktin perusteella jälleen trade openness.
*http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1468-0297.00293/abstract
*[https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=BcoSMtG0Lk8C&oi=fnd&pg=PA15&dq=openness+and+policy&ots=kifgIEyN_B&sig=IvmA8VE7V_HHlmZtrHLzhi8jAXk] Financial openness index
*https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=BcoSMtG0Lk8C&oi=fnd&pg=PA15&dq=openness+and+policy&ots=kifgIEyN_B&sig=IvmA8VE7V_HHlmZtrHLzhi8jAXk


'''Openness failure policy 1
'''Openness failure policy 1
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387808000655
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387808000655] Trade openness. Sama artikkeli täällä: [http://www.nber.org/papers/w11787]. Nämä molemmat linkithän myös tuossa edellisen otsikon alla.
*http://jcr.sagepub.com/content/43/2/147.short
*[http://jcr.sagepub.com/content/43/2/147.short] Liittyy ilmeisesti puoluepolitiikan toimivuuteen eri muuttujilla, mutta tästä saattaisi löytyä jotain.
*http://www.nber.org/papers/w11787
*[http://pubsonline.informs.org/doi/abs/10.1287/orsc.6.5.569] Group Decision Support System -sovellusten toimivuudesta rryhmän päätöksenteossa. Sieltä voisi löytyä jotain.
*http://pubsonline.informs.org/doi/abs/10.1287/orsc.6.5.569
*[https://blackboard.angelo.edu/bbcswebdav/institution/LFA/CSS/Course%20Material/SEC6318/Readings/state%20failure%20task%20force%20report.pdf] Empirically driven effort to identify factors associated with state failure. Voi hyvin olla jotain, jos jaksaa kahlata koko 100 sivua läpi. Tosin niistä huomattavan suuri osa näyttäisi olevan liitteitä, ja varsinaista asiaa on ~35 sivua.
*https://blackboard.angelo.edu/bbcswebdav/institution/LFA/CSS/Course%20Material/SEC6318/Readings/state%20failure%20task%20force%20report.pdf
*[http://www.nber.org/chapters/c9548.pdf] Tämä oli jo ensimmäisen otsikon alla heti ensimmäisenä.
*http://www.nber.org/chapters/c9548.pdf


'''Allintitle: openness failure 3/3
'''Allintitle: openness failure 3/3
*http://pubsonline.informs.org/doi/abs/10.1287/orsc.6.5.569
*[http://pubsonline.informs.org/doi/abs/10.1287/orsc.6.5.569] Oli jo edellisen otsikon alla.
*https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=feIWBgAAQBAJ&oi=fnd&pg=PA238&dq=+openness+failure&ots=SNjkie3cKM&sig=sdWDIR2D_MXGkdufdJImNTHJjoA
*[https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=feIWBgAAQBAJ&oi=fnd&pg=PA238&dq=+openness+failure&ots=SNjkie3cKM&sig=sdWDIR2D_MXGkdufdJImNTHJjoA] Kirja on taas niin iso, ettei sieltä saa mitään järkevää irti, mutta jotkut kohdat vaikutti siltä, että niissä vois olla jotain.
*http://www.hoel.nu/publications/I-ESA-paper2014_Hoel.pdf
*[http://www.hoel.nu/publications/I-ESA-paper2014_Hoel.pdf] Tässä saatto olla jotain ja en vaan osannu löytää sitä.


'''"Knowledge production" policy 1
'''"Knowledge production" policy 1
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048733308000243
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048733308000243] Artikkeli puhuu tiedon tuottamisessa meneillään olevasta muutoksesta, käyttäen termejä mode 1 ja mode 2 eri tiedontuotannon tavoista, joista siis nyt ollaan siirtymässä 1:stä 2:een. Voisi löytyä jotain, jos taas saisi koko artikelin.
*https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=bYCZerx0d6oC&oi=fnd&pg=PP1&dq=%22knowledge+production%22+policy&ots=jEEToWVI8Y&sig=eIAlKfgTeDl99cFHO_BueY-v3I4
*[https://www.google.com/books?hl=en&lr=&id=bYCZerx0d6oC&oi=fnd&pg=PP1&dq=%22knowledge+production%22+policy&ots=jEEToWVI8Y&sig=eIAlKfgTeDl99cFHO_BueY-v3I4] Kokonainen kirja edellä mainitusta tiedontuotannon mode 2:sta.
*http://www.springerlink.com/index/W483436362TP5725.pdf
*[http://www.springerlink.com/index/W483436362TP5725.pdf] toinen artikkeli mode 2:sta
*http://www.hsrcpress.ac.za/downloadpdf.php?pdffile=files%2FPDF%2F1938%2F1938_02_Changing_Modes.pdf&downloadfilename=Changing%20Modes%20-%20Chapter%202%3A%20Universities%20and%20the%20New%20Production%20of%20Knowledge%3A%20Some%20Policy%20Implications%20for%20Government
*[http://www.hsrcpress.ac.za/downloadpdf.php?pdffile=files%2FPDF%2F1938%2F1938_02_Changing_Modes.pdf&downloadfilename=Changing%20Modes%20-%20Chapter%202%3A%20Universities%20and%20the%20New%20Production%20of%20Knowledge%3A%20Some%20Policy%20Implications%20for%20Government] Ilmeisesti kirjan luku mode 2:sta
*http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048733301001846
*[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048733301001846] Maybe? I don't know. Probably not.
 
'''Tiedontuotannon mode 1 ja mode 2
:eli edellisen otsikon alka löytyvien juttujen perusajatus
 
Mode 1 is meant to summarise in a single phrase the cognitive and social norms which must be followed in the production, legitimation and diffusion of discipline-based knowledge. For many, Mode 1 is identical with what is meant by science. There is sufficient evidence, however, to indicate that a
new, distinct set of cognitive and social practices - Mode 2 - is beginning to emerge. It is important to grasp that it is not being argued that the new practices are going to eliminate the old, that Mode 1 will eventually succumb to Mode 2.
 
The principal differences between Mode 1 and Mode 2 can be specified along a number of dimensions, Thus:
: In Mode 1 problems are set and solved in a context governed by the (largely academic) interests of a specific community. By contrast, in Mode 2 knowledge is produced in a context of application involving a much broader range of perspectives.
: Mode 1 is disciplinary while Mode 2 is trans-disciplinary - Mode 2 does not only draw on disciplinary contributions, but can set up new framework beyond them.
: Mode 1 is characterised by relative homogeneity of skills, Mode 2 by their heterogeneity.
: In organisational terms, Mode 1 is hierarchical and, in academic life at least, has tended to preserve its form as new specialties are differentiated. In Mode 2, the preference is for flatter hierarchies and organisational structures which are transient.
: In comparison with Mode 1, Mode 2 is more socially accountable and reflexive.
: Mode 1 and Mode 2 each employ a different type of quality control. To be sure, peer review still exists in Mode 2 but it includes a wider, more temporary and heterogeneous set of practitioners, collaborating on a problem defined in a specific and localised context. As such, Mode 2 involves an expanded system of quality control compared with Mode 1.
 
* the number of sites where competent research can be carried out has increased. (Ei pelkät yliopistot enää)
* emerging computer and telecommunication technologies and will enable/results in what can be described as a socially distributed knowledge production
system.
</noinclude>

Nykyinen versio 30. marraskuuta 2016 kello 07.59

Arkistoidut ohjeen Yhtäköyttä-kirjallisuuskatsauksen tekemiseen 2015


Perustelut jaetun ymmärryksen käyttöönotolle päätösvalmistelussa

Tarkastelun kohteena on tutkimustiedon käyttö yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena. Erityisesti pohditaan valtioneuvoston päätöksentekoa (esimerkiksi ministeriöiden lakivalmistelu, hallituksen toiminta, hallitusohjelman ja muiden strategioiden toteuttaminen). Aiemmissa tarkasteluissa on valikoitunut periaatteita, joiden soveltamista pidetään hyvänä tiedon käytön edistämisessä. Tässä keskustelussa käydään kriittisesti läpi näiden periaatteiden hyödyllisyyttä tutkimustiedon ja kokemusperäisen tiedon valossa. Periaatteiden tarkoituksena on tuottaa osallistujien kesken jaettu ymmärrys. [1]

Periaatteet ovat

  • jaettu ymmärrys
  • avoimuus
  • kohteellisuus
  • kritiikki
  • tietokiteiden käyttö
  • tavoitteellisuus
  • syysuhteet
  • uusiokäyttö
  • yhteenvetämisen taito
  • seuranta ja ohjaus
  • ryhmäytyminen
  • arvostus

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Jaettuun ymmärrykseen pyrkiminen on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Monet päätöksenteon ongelmat syntyvät jonkun tahon turhauduttua siihen, että heidän näkökulmaansa ei kuunnella. Jaettu ymmärrys antaa kaikille tämän tilan, vaikkei lopullinen päätös tietenkään aina ole kaikkien mieleen. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Jaettu ymmärrys on poliittisesti hyväksyttävä tavoite ja se saa ihmisiltä helposti vastakaikua. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Jaettu ymmärrys on työläs saavuttaa, jos kuka vain voi nostaa esiin mitä tahansa, ja kaikkia pitää kuunnella. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tämä on todellinen riski, mutta juuri siksi käytössä on muita periaatteita, jotka ohjaavat tietotyötä. Kaikkia ja mitä tahansa ei siis tarvitse kuunnella, vaan ainoastaan niitä, joilla on jotain uutta relevanttia sanottavaa. Kohteellisuus ja kritiikki pitävät huolen siitä, että on helppo nähdä mitä jo on sanottu ja mitkä näkemykset on virheellisinä kumottu. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Avoimuus on tärkeä periaate tietotyössä. Avoimuus sisältää viisi ulottuvuutta: a) kuka tahansa saa osallistua, b) missä tahansa prosessin vaiheissa, c) he saavat kaiken tiedon käyttöönsä, d) voivat vaikuttaa mihin tahansa osa-alueeseen ja e) osallistuminen huomioidaan sen ansaitsemalla painoarvolla lopputuloksessa.

Lopetusväite: Avoimuus on tärkeä periaate, mutta sen laajentamisessa on joitakin haasteita. Avoimuus muuttaa valtatasapainoa ja on varauduttava välistävetoyrityksiin sekä perustelemaan ja puolustamaan näkemyksiä uskottavasti julkisuudessa.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
⇤--1: . Avoimuus vie valtaa nykyisiltä vallanpitäjiltä ja siten aiheuttaa epävakautta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--2: . Avoimuus vie valtaa niiltä, jotka eivät kykene perustelemaan kantojaan uskottavasti. Siksi yllä oleva argumentti 1 ei vastusta vaan puolustaa väitettä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--3: . Lukuisat esimerkit osoittavat, että avoimuus ei tuo asioihin lisää harkintaa vaan kohkaamista epäolennaisista asioista. Siksi yllä oleva argumentti 2 ei pidä paikkaansa käytännössä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
←--#: . Avoimuus edistää tiedonkulkua tutkijoiden, kansalaisten, päättäjien ja muiden sidosryhmien välillä (sekä henkilöiden että instituutioiden). --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Hallinnon avoimuus on yksi modernin demokratian keskeisistä periaatteista. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Jaettu ymmärrys ei ole saavutettavissa, ellei avoimesti esitellä eri osapuolten näkemyksiä ja argumentteja asiasta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tietotarpeet selviävät aikaisemmin, joten niihin on paremmin aikaa vastata. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Miksi tietotarpeet tulisivat aiemmin esille avoimuuden avulla? --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Kokonaisuuden julkisuus auttaa näkemään, mitkä asiat on unohdettu tai jätetty huomiotta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Avoimuus auttaa yhteiskunnan toimijoita ennakoimaan päätöksiä. Tämä mm. vähentää virheratkaisuja. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Päätösten ennakointi on ilmeisesti se, joka auttaa tietotarpeiden selviämistä aikaisemmin, mutta miksi se auttaisi ennakoimaan päätöksiä? --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Avoimuus edistää ihmisten mahdollisuuksia toimia omaksi ja muiden eduksi. Tämä näkyy esimerkiksi avoimuuden talouskasvua lisäävänä vaikutuksena. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Tähän tutkimusnäyttöä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Yhteiset tietokäytännöt tutkimuksen ja päätösvalmistelun puolella edistävät tiedon käyttöä. Siksi molempia on avattava yhtä aikaa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Tähän tarvitaan viitteitä todisteeksi. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
⇤--#: . Päätösvalmistelu hyötyy tutkimustiedon avoimuuden lisäämisestä, vaikka valmistelua itsessään ei avata. Näin vältetään avoimuuteen liittyvät haitat. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Totta, mutta tämä ei todista etteikö lisäarvoa syntyisi päätösvalmistelun avaamisesta senkin jälkeen kun tutkimustietoa on avattu. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Avoimuus lisää mahdollisuuksia päätösvalmisteluprosessin kampittamiseen. Myös ulkopuoliset pääsevät sotkemaan asioita. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Suljetutkaan prosessit ovat harvoin niin salaisia, etteivätkö ammattitaitoiset lobbarit pääsisi vaikuttamaan prosessiin tai lopputulokseen. Salaaminen tuo siis lobbareille suhteellista etua kansalaisten kustannuksella. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Avoimuus tuo keskustelun julkisuuteen ja someen, jossa voi menestyä heikommilla argumenteilla kuin suljetussa asiantuntijavetoisessa valmistelussa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Vaikka päätösvalmistelu olisi avointa, ei valtaa agendan määrittelystä ja sisällöstä tarvitse antaa pois julkisuuden paineessa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 08.47 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tiedonkeruu ei voi perustua joukkoistamiseen vaan pitää olla nimetty työryhmä jonka vastuulla on tiedon kerääminen tarpeellisessa laajuudessa. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Avoimuus ei tarkoita, että vastuu työstä jätettäisiin joukoille, vaan että niillekin tarjotaan mahdollisuus osallistua. Toteutusvastuu säilyy ennallaan. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Avoimuus karkottaa näkökulmia jotka ovat tärkeitä mutta pohjautuvat arkoihin tai salaisiin tietoihin. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tämän takia avoimuusperiaatteeseen kuuluu mahdollisuus sulkea prosessin osia mutta vain julkisesti perustelluista syistä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Kohteellisuus (eli asioiden sijoittaminen aiheen mukaisesti omiin paikkoihinsa ja niiden työstäminen siellä) on tärkeä periaate tietotyössä.

Lopetusväite: Kohteellisuutta voidaan lisätä, mutta on huomioitava tietoturvakysymykset, joiden takia tietoa pitää sijoittaa ensisijaisesti avoimuusluokituksen mukaisesti.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
⇤--#: . Jotkin asiat ovat salaisia eikä niitä voi julkistaa kuten kohteellisuus edellyttäisi. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
----#: . Totta on, että joissakin tilanteista tästä on tingittävä. Toisaalta kohteellisuutta voi noudattaa myös suljettujen järjestelmien sisällä, vaikka kaikki eivät silloin pääsekään siihen käsiksi ja osa hyödystä menetetään.. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Kohteellisuus auttaa rakentamaan yhden yhtenäisen tietovaraston. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tiedot löytyvät helpommin asian kuin kirjoittajan, kirjoitusajan tai muun teknisen syyn mukaisesti. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tiedot ovat helpommin käytettävissä, kun ne on jäsennetty asioiden mukaisesti. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Eikö tämä tavallaan ole sama, kuin tuo edellinen argumentti? Vai onko tietoa helpompi käyttää kohteellistettuna myös jostain muusta syystä, kuin että se löytyy helpommin, mikä tietenkin helpottaa sen käyttöä? Ja uusiokäyttökin on omana kohtanaan. --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Tietojen uusiokäyttö on helpompaa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tutkijoiden ja päättäjien tiedonvaihto on tehokkaampaa, kun he jakavat yhteisen tietovaraston. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. lokakuuta 2016 kello 11.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tietojen ylläpito on helpompaa, kun niille on yksi paikka (ns. "master copy"). --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tämä periaate on käytössä myös IT-alalla tietojärjestelmien rakentamisessa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Prosessien seuraaminen vaikeutuu. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Vaikka asiat sijoiteltaisiin kohteellisesti, se ei estä rakentamasta käyttäjärajapintoja, jossa tietyn päätösvalmisteluprosessin asiat kootaan yhteen näkymään. Itse asiassa tällaisten rajapintojen rakentaminen helpottuu. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Ei ole luonnollista tapaa kuvata kaikkia asioita koska niitä on liikaa ja ne ovat kontekstisidonnaisia. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . On totta, että asioiden ja kontekstien yhdistelmiä on lukuisa joukko. Kuitenkin jos kohteellistaminen aloitetaan tärkeimmistä asioista ja konteksteista, saavutetaan paljon lisäarvoa. Vasta joskus paljon myöhemmin tulee vastaan raja, jossa jäljelle jääneiden vähämerkityksisten asioiden kohteellistamisen marginaalikustannukset ylittävät kustannukset. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack) ⇤--#: . Kustannukset ylittävät kustannukset? --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Eriävät mielipiteet eivät tule kunnolla käsitellyiksi jos pyritään yhteen kuvaukseen. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tämä ei pidä paikkaansa, jos pyritään jaettuun ymmärrykseen eli nimenomaan se yksi kuvaus voi sisältää lukuisia erilaisia ja eriäviä näkemyksiä kyseisestä aiheesta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Kritiikki on tärkeä periaate tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty. Erityisen tärkeää tämä on tosiasiaväitteiden arvioinnissa.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--5: . Kritiikki on tutkimustyön tärkeimpiä periaatteita ja luovuttamaton osa tieteen menetelmää. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--1: . Hyvät suunnitelmat kestävät paremmin kritiikkiä kuin huonot ja tämän on hyvä paljastua nopeasti. Kritiikki nostaa esiin myös korjausehdotuksia ongelmakohtiin. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--2: . Kritiikin mahdollisuus innostaa joskus osallistamaan ja ihmiset tuovat enemmän hyviä näkemyksiä. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--3: . Itseen kohdistuvan kritiikin mahdollisuus pelottaa ihmisiä, ja eivät siten uskalla tuoda esiin omia mielipiteitään lyttäämisen pelossa. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--4: . Vaikka väite 3 pitää usein paikkaansa, sitä ei voi pitää yleispätevänä totuutena. Väitettä 2 on korjattu lievemmäksi, jolloin väitteen 3 teho häviää. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
←--6: . Valtaapitävien arvostelu on demokraattisen järjestelmän keskeisiä oikeuksia. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--7: . Kritiikki pakottaa perustelemaan toimivat näkemykset ja vaihtoehdot paremmin, jolloin niiden toimivuudesta voidaan olla varmempia. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Tietokiteiden käyttö on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty. Tietokiteiden käyttöönotto kuitenkin vaatii paljon idean konkretisointia ja koulutusta.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
⇤--#: . Tietokiteiden käyttö ja rooli on epäselvä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
----#: . Ohjeistusta ja koulutusta on lisättävä, ennen kuin tietokiteet ovat käytännössä käyttökelpoisia. Argumentti ei kuitenkaan osoita, että tietokiteen idea olisi sinänsä huono tai toteutuskelvoton. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
←--#: . Tietokiteet ohjaavat tietotyötä noudattamaan Yhtäköyttä-periaatteita. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Jos hyväksyy Yhtäköyttä-periaatteet, pitää hyväksyä myös tietokiteiden käyttö, koska ne ovat tehokas käytännön toteutus periaatteista. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Vaikka hyväksyisi muut Yhtäköyttä-periaatteet, ei se silti tarkoita, että myös tietokiteet pitäisi automaattisesti hyväksyä. Se, että jokin on toimiva tai tehokas toteutustapa, ei tarkoita, että se on paras mahdollinen, tai että periaatteiden toteuttamiseen ei ole muitakin tapoja. --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Kiireisillä tutkijoilla ja virkamiehillä ei ole aikaa tuottaa olemassaolevien velvoitteiden lisäksi tietokiteitäkin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tietokiteiden idea on tehostaa nykyistä tietotyötä tuottamalla nopeammin tehtäviä, relevantimpia ja paremmin uusiokäytettäviä tietotuotteita kuin nykyiset raportit ja julkaisut. Vaikka käyttöönotto- ja oppimiskynnys tietenkin on olemassa, se ei ole ylitsepääsemätön, ja sopivalla käyttöönotolla ei tuota kohtuutonta lisäkustannusta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 14.16 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Tavoitteellisuus on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty. Kuitenkin on tunnistettava ne jännitteet, jotka syntyvät, jos piileviä intressejä paljastetaan.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Modernissa demokratiassa on tärkeä periaate, että johtajien tavoitteet ovat kansan tiedossa ja arvioitavissa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Yhtäköyttä-periaatteena tämä korostuu, koska ilman sitä monet muut tärkeät asiat kuten päätösten vaikutusten ennakkoarviointi ei ole mahdollista. Onnistumista kun ei voi arvioida, jos ei tiedä, mitä tavoitellaan. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Selkeiden tavoitteiden avulla kaikilla on yhteinen käsitys siitä, mihin työllä pyritään, jolloin on helpompi saada järkeviä tuloksia aikaiseksi. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Suunniteltujen toimenpiteiden vaikuttavuus on arvioitavissa vasta, kun tiedetään, mitä tavoitellaan. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Johtamistaidon yksi keskeinen piirre on tavoitteiden selkeys. Tämä periaate siis noudattaa johtamisen vakiintunutta käytäntöä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Todellisten tavoitteiden julkistaminen on poliitikolle taktinen riski, joka voi vaikeuttaa asian edistämistä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Tässä yhteiskunnan ja poliitikon edut ovat vastakkaiset, koska salattavat asiat ovat todennäköisemmin kokonaisedun vastaisia kuin ne, joiden salaaminen ei ole tarpeen. Tällöin on järkevää asettaa yhteiskunnan etu etusijalle poliitikon intressiin nähden ja vaatia tavoitteiden julkistamista. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
←--#: . Taktisen riskin olemassaolo on huomionarvoinen asia. Siksi äänestäjien tulisi kannustaa poliitikkoja avoimuuteen riskin pienentämiseksi. Vastaavasti tulee sietää epäsuosittujen tavoitteiden julkistamista hyökkäämättä henkilöä vastaan. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Syysuhteiden kuvaaminen on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Ilman todellisten syysuhteiden ymmärtämistä ei ole mahdollista ennustaa, miten jokin toimenpide voi vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen. Syysuhteiden kuvaus on ikään kuin kartta, jonka avulla tavoitteisiin osataan kulkea. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tutkimuksen keskeisiä tehtäviä on ymmärtää maailmassa vallitsevia syysuhteita. Siksi tutkimustiedon hyöty päätöksenteolle kanavoituu usein juuri syysuhteiden kuvauksen kautta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Kokeiluilla voidaan saavuttaa nopeasti päätöksenteon kannalta hyödyllistä tietoa ilman, että syysuhteita tunnetaan kunnolla. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Hyvin suunniteltu kokeilu on itse asiassa nimenomaan syysuhteiden testaamista. Siksi kokeiluja voidaankin pitää tämän periaatteen ilmentymänä eikä suinkaan vasta-argumenttina. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Uusiokäyttö on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Kun tietotyön tuotteita voi käyttää uudelleen muissa yhteyksissä, se vähentää päällekkäisen työn määrää ja tehostaa tiedon käyttämistä. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tietotyön tehokkuuden (efficiency) näkökulmasta on tärkeää, että tuotettu tieto on mahdollisimman laajasti käytössä. Tällöin saadaan suurin hyöty käytetystä resurssista. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Yleensä tiedon puute ei ole tärkein ongelma, vaan sen löydettävyys tai käytettävyys. Siksi on erityisesti yritettävä tuottaa tieto mahdollisimman helposti käytettävässä muodossa. Sen tulee olla käytettävissä sekä alkuperäiseen tarkoitukseen että muihin soveltuviin käyttökohteisiin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Yhteenvetämisen taito on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Päätösten kokonaisuudet ovat monimutkaisia, ja siksi niiden jäsentäminen vaatii omanlaistaan asiantuntemusta, jotta kokonaisuus saadaan hahmotettua ja kuvattua paremmin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Osallistuminen päätösprosessiin on haastavaa, koska sekä prosessi että sisältö ovat vaikeasti hahmotettavia. Niinpä tarvitaan fasilitaattoreita avustamaan osallistumista ja löytämään mielekkään ja tuottavan tavan osallistua. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Vakiintuneiden alojen väliset rajapinnat ovat aina haastava toimintakenttä. Päätöstuessa tutkimuksen, päätöksenteon ja kansalaisvaikuttamisen rajapinnat ovat erityisen haastavia ja vaativat tukea tällaisen työskentelyn ammattilaiselta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Yhteevetämisen taitoa on tutkittu runsaasti eri nimillä (esim. co-creation, interactional expertise), ja tutkimuksessa tällaiset taidot on yleensä todettu tärkeiksi tietotyössä (esim. Mauser 2013 [2]). --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Tietokiteiden ja muiden tietotuotteiden tuottaminen on työlästä. Kuitenkin iso osa tästä on melko rutiininomaista tiedonkeruuta ja jäsentämistä, joka on mahdollista delegoida pois substanssiasiantuntijoilta tai jopa joukkoistaa itseorganisoituville joukoille. Näin työskentely tehostuu ja asiantuntijoiden aika voidaan suunnata kriittisiin töihin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Seuranta ja ohjaus ovat tärkeitä tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Avoin tietotyö leviää helposti käsiin eikä tuota mitään hyödyllistä, ellei joku työn kokonaisuuden hahmottava seuraa ja ohjaa työtä. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . On erityisen hyödyllistä tunnistaa yleispäteviä hyvyyskriteereitä tietotyölle. Tällaisia on tämän periaatteen taustalla, ja niistä voi lukea lisää sivulta Avoin päätöksentekokäytäntö. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Johtamistaidon kirjallisuus varsin johdonmukaisesti tukee ajatusta seurannan ja ohjauksen tärkeydestä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
----#: . Tarvitaanko viitteitä vai onko yleisesti hyväksytty asia? --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. marraskuuta 2016 kello 11.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Ryhmäytyminen on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Ryhmään kuuluminen on ihmiselle luontainen tarve ja yksi tärkeimpiä motivaattoreita. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Ryhmätyönä on helppo jakaa tehtäviä niille, joilla on osaamista ja mahdollisuuksia tehdä asioita. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Koska jaetun ymmärryksen tuottaminen on avointa, on ymmärrettävä, mikä motivoi ihmisiä, koska se parantaa osallistumista ja laatua. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Miten tämä liittyy ryhmäytymisen tärkeyteen? --Heta (keskustelu) 30. marraskuuta 2016 kello 07.59 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
←--#: . Ryhmässä yksilöt tukevat ja parantavat toistensa suorituksia. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 06.45 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
←--#: . Ryhmäytyminen sitouttaa ihmisiä työhön ja pysymään mukana koko prosessin ajan. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Ryhmään kuuluminen ja työhön sitoutuminen vaativat ihmiseltä paljon, jolloin kynnys lähteä mukaan lainkaan on suurempi. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Kaikkien osallistujien ei tarvitse sitoutua ryhmään, vaan työ on avointa myös niille, jotka haluavat osallistua pikaisesti tai jättää asiaan yksittäisiä kommentteja. --Heta (keskustelu) 6. lokakuuta 2016 kello 07.19 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Miten keskusteluja luetaan ja käydään

Faktakeskustelu: .
Aloitusväite: Arvostus on tärkeää tietotyössä.

Lopetusväite: Hyväksytty.

(Kunhan keskustelu ratkeaa, lopetusväite pitäisi päivittää tähän keskusteluun viittaaville sivuille.)

Väittely:
←--#: . Ihmisen perustarpeita on tulla arvostetuksi ihmisenä, työntekijänä ja toimintansa ansiosta. Arvostus motivoi ihmistä toimimaan tuottavasti niin päätöstuen tietotyössä kuin muuallakin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
⇤--#: . Arvostusta ei tarvita periaatteena, koska päätöksenteossa itse työn tulos motivoi osallistujia. Vaihtoehtoisesti tietotyötä tekevät ovat roolissaan palkattuina ja tekevät sitä viran puolesta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
⇤--#: . Avoimuusperiaate sallii myös niiden osallistua, jotka eivät tee sitä viran puolesta tai poliittisen päämäärän takia. Heidänkin tietonsa tuo lisäarvoa, ja siksi kaikkia pitää kannustaa tähän työhön. Arvostus on siihen tehokas keino. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. marraskuuta 2016 kello 13.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Viitteet

  1. ↑ Jouni Tuomisto, Matleena Tuomisto, Arja Asikainen. Yhtäköyttä-hankkeen periaatteiden argumentaatio. Opasnet, 2016. [1], viitattu 25.11.2024.
  2. ↑ Wolfram Mauser, Gernot Klepper, Martin Rice, Bettina Susanne Schmalzbauer, Heide Hackmann, Rik Leemans, Howard Moore Current. Transdisciplinary global change research: the co-creation of knowledge for sustainability. Opinion in Environmental Sustainability. Volume 5, Issues 3–4, September 2013, Pages 420–431.


Hakuja Web of Sciencesta

Decision making and knowledge production

Results: 65, 10 articles selected by hand

(from Web of Science Core Collection) You searched for: (TS=(decision making) OR TS=(policy)) AND TS=(knowledge production) Refined by: WEB OF SCIENCE CATEGORIES: ( ECONOMICS OR MANAGEMENT OR PLANNING DEVELOPMENT OR OPERATIONS RESEARCH MANAGEMENT SCIENCE OR SOCIOLOGY OR COMPUTER SCIENCE THEORY METHODS OR COMMUNICATION OR SOCIAL SCIENCES INTERDISCIPLINARY OR HISTORY PHILOSOPHY OF SCIENCE OR PUBLIC ADMINISTRATION OR MULTIDISCIPLINARY SCIENCES ) AND DOCUMENT TYPES: ( REVIEW OR EDITORIAL MATERIAL OR BOOK CHAPTER ) Timespan: All years. Indexes: SCI-EXPANDED, SSCI, A&HCI, ESCI.

FN Thomson Reuters Web of Science™ VR 1.0



Evidence-based policy

Results: 91, hand-picked 26

(from Web of Science Core Collection) You searched for: TS=("evidence-based policy") Refined by: DOCUMENT TYPES: ( REVIEW ) Timespan: All years. Indexes: SCI-EXPANDED, SSCI, A&HCI, ESCI.

FN Thomson Reuters Web of Science™ VR 1.0



Evidence-informed policy making

Results: 49, 24 articles selected by hand (from Web of Science Core Collection) You searched for: TOPIC: ("evidence-informed policy making")

FN Thomson Reuters Web of Science™ VR 1.0



Jäsennä

Timo Turja. Parliamentary Decision-making and the Politics of Knowledge. The 28th IFLA Pre Conference of Library and Research Services for Parliaments, 8 to 10 August 2012, Helsinki. [2]

  • Syitä tieteellisen tiedon käytön ongelmiin päätöksenteossa: 1) Tiede ei anna yksiselitteisiä vastauksia. 2) Tieteellinen tieto politisoituu. 3) Tutkimustieto sosiaalisista kysymyksistä on aina epävarmaa. 4) Tiede ei voi ratkaista arvokysymyksiä.
  • Tiedon rooli eri päätöksenteon vaiheissa: 1) Tutkimus nostaa sosiaalisia kysymyksiä keskusteluun. 2) Kysymys politisoituu, ja puolueet ja etujärjestöt muodostavat siitä kantansa. 3) Eduskunta alkaa päästä yhteisymmärrykseen asiasta, ja hallitus tuottaa lakiesityksen päätettäväksi. Valiokunnissa alkaa tietointensiivisin vaihe, kun asiaan perehdytään. 4) Varsinainen päätöksenteko on yleensä äänestys, jossa poliittiset näkökulmat ohittavat täysin tutkimustiedon. 5) Tehdyn päätöksen puolustelu (hallitus) tai haukkuminen (oppositio) valikoidun tutkimustiedon perusteella.
  • Kansanedustajat käyttävät ja tarvitsevat sekä teoreettista, abstraktia tutkimustietoa asioiden kehittämiseen että käytännöllistä ja henkilösuhteisiin liittyvää tietoa konkreettisten päivänpolttavien ongelmien ratkaisemiseen.

Detlof von Winterfeldt. Bridging the gap between science and decision making. PNAS 2013, vol. 110 no. Supplement 3, 14055-14061. [http:dx.doi.org/10.1073/pnas.1213532110] [3]

  • von Winterfeldt (2013) esittelee viitekehyksen, jonka avulla voidaan formaalisti kuvata johonkin tiettyyn päätösasiaan liittyvät tutkimustiedot ja arvostukset. Kuva 6 kirjallisuuskatsauksessa. Se perustuu uskomusten ja arvojen kuvaamiseen, ja tällainen duaalimalli esiintyy kaikissa merkittävissä päätösteorioissa.
  • Malli on erityisen hyödyllinen, jos päätös vaatii paljon pohdintaa ja keskustelua. Tyypillisesti näin käy, kun päätöksen seuraukset ovat tärkeät, asiassa on paljon epävarmuutta tai ristiriitaisia tavoitteita, lukuisia sidosryhmiä, päätöstilanne on monimutkainen, tai vastuun ottaminen korostuu. Tällaisissa tilanteissa tutkimustieto on lähes aina tärkeää, mutta sitä on valitettavan huonosti saatavilla halutussa muodossa.
  • This article is about personal and policy decisions that require a significant amount of deliberation because the decision problem involves one or several of the features below:
    • important consequences
    • uncertainty
    • conflicting objectives
    • multiple stakeholders
    • complexity of the decision environment
    • need for accountability
For these types of decisions, science almost always does or should play a role. Unfortunately, scientific information is rarely accessible in a format useful for decision making.
  • ←--#: . Sisältää hyviä viitteitä klassikkoteoksiin. Välittömästi hyödylliset on kopioitu alle. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
  • Kahneman D. (2011) Thinking, Fast and Slow (Ferrar, Straus, and Giroux, New York).
  • Covello VT, von Winterfeldt D, Slovic P. (1988) Risk communication. Carcinogen Risk Assessment, ed Travis CC (Plenum, New York), pp 193–207.
  • Fischhoff B. (2009) Risk perception and communication. Oxford Textbook of Public Health, eds Detels R, Beaglehole R, Lansang MA, Guilford M (Oxford Univ Press, Oxford), 5th Ed, pp 940–952.
  • Fischhoff B. (2011) Applying the science of communication to the communication of science. Clim Change 108:701–705.
  • Raiffa H. (1968) Decision Analysis (Addison Wesley, Boston).
  • Keeney R, Raiffa H. (1976) Decisions with Multiple Objectives (Wiley, New York).
  • von Winterfeldt D, Edwards W. (1986) Decision Analysis and Behavioral Research. (Cambridge Univ Press, New York).
  • Nau RF. (2007) Extensions of the subjective expected utility model. Advances in Decision Analysis, eds Edwards W, Miles RF, Jr., von Winterfeldt D (Cambridge Univ Press, New York), pp 253–278.
  • von Neumann J, Morgenstern O. (1947) Theory of Games and Economic Behavior (Princeton Univ Press, Princeton).
  • Savage LJ. (1954) The Foundations of Statistics (Wiley, New York).
  • Kahneman D, Tversky A. (1979) Prospect theory: An analysis of decisions under uncertainty. Econometrica 47:263–291.
  • Tversky A, Kahneman D. (1992) Advanced prospect theory: Cumulative representation of uncertainty. J Risk Uncertain 33:155–164.
  • Luce RD. . (2000) Utility of Gains and Losses: Measurement-Theoretical and Experimental Approaches (Erlbaum, Mahwah, NJ).
  • Howard R. (1966) Decision analysis: Applied decision theory. Proceedings of the 4th International Conference on Operations Research (Wiley, New York), pp 304–328.
  • March JG. (1976) The technology of foolishness. The Ambiguity and Choice in Organizations, eds March JG, Olson JP (Universitaetsforlaget, Copenhagen).
  • Keeney RL. (1992) Value Focused Thinking (Harvard Univ Press, Cambridge, MA).
  • Mishan RJ, Quah E. (2007) Cost Benefit Analysis (Routledge, New York).
  • Viscusi K, Eldy J. (2003) The value of a statistical life: A critical review of market estimates throughout the world. J Risk Uncertain 27(1):5076–5594.
  • von Winterfeldt D, Edwards W. (1986) Decision Analysis and Behavioral Research (Cambridge Univ Press, New York).
  • Lichtenstein S, Fischhoff B, Phillips L. (1977) Calibration of probabilities: The state of the art. Decision Making and Change in Human Affairs, eds Jungermann H, deZeeuw G (Reidel, Dordrecht, The Netherlands), pp 275–324.
  • Dietz T. (2013) Bringing values and deliberation to science communication. Proc Natl Acad Sci USA 110:14081–14087.
  • Stern PC, Fineberg HV. (1996) Understanding Risk: Informing Decisions in a Democratic Society (National Academy Press, Washington). Kuva 7 kirjallisuuskatsauksessa.

Google Scholar

Search: Co-creation

  • C. K. Prahalad, Venkat Ramaswamy. CO-CREATION EXPERIENCES: THE NEXT PRACTICE IN VALUE CREATION. JOURNAL OF INTERACTIVE MARKETING VOLUME 18 / NUMBER 3 / SUMMER 2004. [4] [5] Kokemukset ovat uusi tuote joka tuo firmoille lisäarvoa. Se syntyy yhteiskehittämällä kuluttajien ja -ryhmien kanssa.
    • Building Blocks of Interactions for Co-creation of Value: DART: Dialogue, access, risk-benefits, transparency. Risk-benefit tarkoittaa, että asiakas voi vertailla hyötyjä ja haittoja omalta osaltaan.
    • Taloustieteessä on huomattu, että asiakkaan kanssa yhteiskehittäminen toimii parhaiten ja lisäarvoa syntyy neljän edellytyksen täyttyessä. Nämä ovat keskustelu, pääsy tietoon, hyötyjen ja riskien punnitseminen sekä prosessin läpinäkyvyys.
  • Managing the co-creation of value. [6] Artikkeli tarkastelee asiakkaiden yhteiskehittämistä ja sen lisäarvoa teoreettisesta ja käytännöllisestä näkökulmasta. Aika markkinalähtöinen, ei satu silmään mitään kriittisen tärkeää.
  • [7] Esitellään palveluteollisuustiede. Saattaa kertoa jotain hyödyllistä yhteiskehittämisestä.
  • [8] Yhteiskehittämisen premissit eivät toimi ongelmitta. Tässä työssä tarkastellaan asiakkaan roolia tarkemmin ja tilanteita joissa hän ehkä osallistuu yhteiskehittämiseen. Tulokseen tarvitaan seitsemän premissiä.
  • Wolfram Mauser, Gernot Klepper, Martin Rice, Bettina Susanne Schmalzbauer, Heide Hackmann, Rik Leemans, Howard MooreCurrent. Transdisciplinary global change research: the co-creation of knowledge for sustainability. Opinion in Environmental Sustainability. Volume 5, Issues 3–4, September 2013, Pages 420–431. [9] [10] Future Earth -liikkeen teesit, tavoitteet ja lähestymistavat. Tärkeä koska samansuuntainen kuin Yhtäköyttä. Viite 7 perustelee miksi tarvitaan tieteenalojen välistä työtä. Yhteiskehittämisen epäonnistumisia 53 ja onnistumisia 54. Esimerkkejä tieteenalojen yhdistymisistä uusiksi ja tämän käytännön hyödyistä. Esim maatalousyliopistot auttoivat voittamaan nälän. Tarvitaan integroitua näkemystä 21-22. Transdisciplinary approach 25 ym. Tärkeitä näkökulmia tieteiden-, sektorien- ja alueidenvälisen työn edistämiseen asiantuntijatyöpajassa. Viitekehys transdisciplinary co-creation. Sisältää osallistumisen vuoropuhelun kritiikin yhteenvetämisen. Myös co-design ja co-production. ←--#: . TÄRKEÄ. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
    • Artikkeli esittelee Future Earthin keskeiset menetelmät. Avoimuus on tärkeää koska etukäteen ei voi tietää mistä ja miten tulee tärkeää tietoa. Ratkaisulähtöisyys on tärkeää jotta keskitytään oikeisiin asioihin. Sitä on kuitenkin laajennettava systeemitarkasteluksi ja huomioitava erilaiset maailmankuvat ja arvot. Yhteistyötä tarvitaan päättäjien tutkijoiden ja sidosryhmien kesken. Transdisciplinarity on tärkeää. Tarvitaan integraatiota kolmeen suuntaan. Tieteenalojen kesken, alueellisesti ja sektoreiden kesken. Co-creation = co-design + co-production + co-dissemination.
    • Tieteen näkökulmasta rahoittajien ja päättäjien mukaanottaminen on sekä haaste että hieno mahdollisuus saada aikaan sopivia rakenteita tiedon virtaamiselle. Onnistuminen edellyttää, että pystytään ratkaisemaan monia haasteita. Pitää kehittää uusia taitoja ja prosesseja uudenlaisen tietotyön tekemiseen. Pitää voittaa muutosvastarinta. Pitää selkeyttää rooleja ja vastuita mm. tieteellisen riippumattomuuden varmistamiseksi. Pitää kehittää yhteisiä rakenteita estämään siiloutumista. Pitää kehittää tukirakenteita, resursseja ja palkitsemisjärjestelmiä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Pitää poistaa epätasapuolisia ja epätasa-arvoisia rakenteita, jotka estävät kehitystä.
    • From the science perspective, involving funders and science policy makers presents challenges as well as great opportunities for providing the necessary institutional framework. The challenges, that must be met, involve:
      • Develop new processes and skills: Integration requires strong process-oriented skills (inter-personal, communication and facilitation), as well as organizational and managerial competencies, that are not always available and may require professional support or training. Educational institutions as well as funding agencies will play an important role in this.
      • Deal with inertia to change: Integration also requires critical reflection on the role of science in global sustainability and on the limitations of doing business-as-usual research. This, in turn, requires an openness to change. Neither process is necessarily easy or comfortable for those involved.
      • Clarify roles, responsibilities and rules of engagement: Integration is research coordination, which spans the entire research process. Different actors will have different levels and forms of involvement in different parts of the process. This requires clarity about roles and responsibilities, about who makes decisions when, and about how to appropriately safeguard scientific integrity and relevant standards of quality.
      • Establish integrated institutions: The disciplinary-based practices and structures of existing educational and research systems are not conducive to integrated efforts, and will need to be supplemented with new, integrated structures.
      • Develop support systems: The same is true for typical academic reward and career advancement systems, as well funding mechanisms — including selection and evaluation procedures. Integration calls for a critical review of such systems.
      • Remove persistent inequalities: In terms of access to power and resources, as well as research capacities, the world of science is plagued by persistent inequalities that pose a fundamental challenge to the deeper levels of collaboration that integration calls for.
  • Patric Brandt, Anna Ernst, Fabienne Gralla, Christopher Luederitz, Daniel J. Lang, Jens Newig, Florian Reinert, David J. Abson, Henrik von Wehrden. A review of transdisciplinary research in sustainability science. Ecological Economics Volume 92, August 2013, Pages 1–15.

[11] [12] ←--#: . Hyödyllinen katsaus transdisciplinary-kirjallisuuteen. Päätelminä mm että yhtenäistä metodologiaa ja termistöä ei käytetä eikä voimaannuttamista hyödynnetä riittävästi. Myös hyvä katsaus siihen mitä on tehty. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)

    • Brandt ja työryhmä (2013) tekivät laajan katsauksen tieteidenväliseen kestävän kehityksen tutkimuksessa. Tieteidenvälisyydellä tarkoitetaan tässä tutkimusta, joka on sekä vahvasti eri tieteenaloja yhdistelevää että eri sidosryhmiä osallistavaa (englanniksi transdisciplinary). Artikkeli tunnistaa viisi haastetta: tieteidenvälisyys lisääntyy, mutta viitekehykset ovat epäyhtenäiset; käytetyt menetelmät eivät ole johdonmukaisia; tieteidenväliset parhaan käytännöt eivät toteudu julkaistuissa artikkeleissa; sidosryhmille välitetään tietoa mutta todellinen voimaannuttaminen harvoin toteutuu; tieteidenvälisellä tutkimuksella on vaikea saada kovaa tieteellistä vaikutusta. Yhtäköyttä-hankkeessa pyritään vastaamaan juuri näihin haasteisiin.
    • Challenge One: Coherent Framing. Transdisciplinary Research in Sustainability Science is Increasing, but Under Diverse Terms
    • Challenge Two: Integration of Methods. Method Sets Used are Independent of Process Phases and Knowledge Types
    • Challenge Three: Research Process and Knowledge Production. There is a Gap Between ‘Best Practice’ Transdisciplinary Research as Advocated, and Transdisciplinary Research as Published in Scientific Journals
    • Challenge Four: Practitioners' Engagement: Knowledge is Interchanged, Yet Empowerment is Rare
    • Challenge Five: Generating Impact: Generating Transdisciplinary Research with High-Scientific Impact Remains Challenging
  • Claudia Pahl-Wostl, Carlo Giupponi, Keith Richards, Claudia Binder, Alex de Sherbinin, Detlef Sprinz, Theo Toonen, Caroline van Bersh. Transition towards a new global change science: Requirements for methodologies, methods, data and knowledge. Environmental Science & Policy Volume 28, April 2013, Pages 36–47. [13] [14] Pahl-Wostl ja työryhmä tutkivat, miksi globaalimuutoksen tutkimus etenee toivottua hitaammin ja miten asiaa voi parantaa. Päätelmissä puolustetaan mm. laajaa monitorointia ja siihen perustuvaa evolutiivista päätöksentekoa, laajoja tietoaineistoja ja -kantoja lukuisien tapaustutkimusten tekemiseen ja niistä oppimiseen, yhteistyötä ja integroituja menetelmiä, menetelmätestausta eri tilanteissa, laajoja yhteishankkeita monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen ja tiedon vapaata jakamista, tutkijoiden ja päättäjien yhteistyötä sekä tiedon yhteiskehittämistä pitkäkestoisissa moniammatillisissa hankkeissa tutkijoiden, päättäjien ja sidosryhmien kesken. Data kerättiin nettikyselynä, asiantuntijahaastatteluina ja työpajoina. Artikkelissa myös tunnistetaan tärkeäksi ymmärtää miten eri toimijat näkevät tilanteet eri tavalla ja myös toimivat eri tavoin.
    • ←--#: . Tämä on hyödyllinen paperi. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
    • Tärkeiksi puutteiksi tunnistetaan kattavat menetelmät tieteen yhteistuottamiseen, tiedon vertailtavuus ja jaettavuus sekä datan tuottamisen ja jakamisen yhdenmukaisuus. Sitouttava osallistaminen tunnistetaan tärkeäksi. Artikkelissa myös tunnistetaan tutkimuskäytäntöjen ja -rahoituksen ongelma tukea perinteisiä ja estää uusia yhteiskehittämiseen ja jakamiseen perustuvia käytäntöjä.
  • Andy Stirling. Keep it complex. Nature 468, 1029–1031 (23 December 2010) [http:/dx.doi.org/10.1038/4681029a] [15] Stirling (2010) puolustaa moniäänistä ehdollista päätöstukea, koska usein tutkimustieto ei riitä antamaan yksiselitteisiä vastauksia vaikka sellaisiin olisi poliittista painetta. Artikkeli analysoi todennäköisyyksien ja mahdollisuuksien ulottuvuuksissa erilaisia epävarmuuden lajeja. Helpoin on riski. Siinä epävarmuudet ovat pieniä. Epäselvyys (ongelmalliset mahdollisuudet, ongelmattomat todennäköisyydet) ja epävarmuus (ongelmattomat mahdollisuudet, ongelmalliset todennäköisyydet) ovat hankalampia. Pahin on tietämättömyys, jossa molemmat ulottuvuudet ovat ongelmallisia. Silloin mm. joustavuus, osallistaminen ja tilanteen seuranta ovat hyviä toimintatapoja. Monimutkaisessa maailmassa tieteen ei tarvitsekaan tarjota ehdottomia vastauksia, vaan se voi auttaa ymmärtämään erilaisia mahdollisia kehityskulkuja.
  • [16] on transdisciplinarity. ←--#: . Keskeinen artikkeli menetelmän esittelemisessä. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
    • Jürgen Mittelstrass. On transdisciplinarity. TRAMES, 2011, 15(65/60), 4, 329–338. [17] Mittelstrass (2011) esittelee tieteidenvälisyyden menetelmänä.
  • Roland W. Sholtz. Environmental Literacy in Science and Society. Cambridge University Press, 2011 [18]. Scholz (2011) korostaa, että argumentaatio tutkimusalojen välillä on olennainen osa työtä ja oppimista. Tieteidenvälisyys johtaa siihen, että eri tieteenalojen menetelmät tulevat vedetyksi keskusteluun ja tieteelliseen tarkasteluun siinä kuin substanssiasiatkin.
    • ←--#: . Tärkeä artikkeli transdisciplinarystä. Melko teoreettinen mutta myös käytännön relevanssia. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
  • Claudia Pahl-Wostl. A conceptual framework for analysing adaptive capacity and multi-level learning processes in resource governance regimes. Global Environmental Change Volume 19, Issue 3, August 2009, Pages 354–365. [19] [20]
    • Pahl-Wostl (2009) tarkastelee resurssienhallintajärjestelmien viitekehyksiä ja monitasoisia oppimisprosesseja. Monimutkaiset ja moniääniset hallintamallit sopeutuvat resurssinhallinnassa paremmin kuin muut. Monikierrosoppiminen tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan ensimmäisellä kierroksella opitaan parantamaan toimintaa jotta vaikutukset paranevat. Toisella kierroksella nähdään asia yleisemmältä tasolta ja opitaan muuttamaan kiintopistettä. Kolmannella kierroksella opitaan muuttamaan viitekehystä. Artikkelissa myös esitellään miten nämä eri kierrokset oppivat eri tavalla epävarmuudesta, instituutioista, normeista, hallintamalleista, verkostoista, yhteistyöstä. Oppimissyklit ovat sovellettavissa myös hallintojärjestelmiin (governance regimes) mutta yleensä politiikka pyörii ykköskierroksella ja kakkos- ja kolmoskierrokset vaativat epävirallisia verkostoja.

Näiden eri kierrosten olemassaolon tunnistaminen on tärkeää sikäli, että pystyttäisiin tarkastelemaan paitsi substanssiasiaa myös itse tietotyötä kehittämisen kohteena olevana asiana. Avoin päätöksentekokäytäntökin tavoittelee tämmöistä ymmärrystä kuvaamalla paitsi asiat myös tietomenetelmät johdonmukaisesti.


Search: societal openness economic growth pages 1-5 selected articles

  • The impact of patent protection, economy openness and national culture on R&D investment: a cross-country empirical investigation [21]. ----#: . Should read whole article. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment) Abstract does not tell what the impact of openness is.
  • Openness, Human Development, and Fiscal Policies: Effects on Economic Growth and Speed of Adjustment [22] ... a large part of the divergent growth patterns across countries is related to the extent of economic openness, the depth of human development, and the quality of fiscal policies. (10 citations)
  • The Effects of Democracy on Economic Growth and Inequality: A review. [23] What effects does political democracy have on such development outcomes as economic growth and socioeconomic equality? Overall, the evidence provided by the approximately dozen studies for each outcome yields few robust conclusions with respect to the theoretical models. (95 cit) Sirowy, L. & Inkeles, A. St Comp Int Dev (1990) 25: 126. [24] ⇤--#: . Vanhahko tutkimus eikä viitteissä avoimuus korostu erityisesti. Ei siis avainviite. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
  • National innovation systems, capabilities and economic development. [25]. Innovation systems and governance are shown to be of particular importance for economic development. The factor score on the innovation system against GDP per capita (as a measure of the level of economic development). There is very close correlation between the two. Internet access is only weakly correlated with openness to trade and foreign direct investment but strongly correlated with the innovation system. This may indicate that openness to trade and foreign capital and openness to ideas do not necessarily go hand in hand.
  • How democracy affects growth, 2001 [26] Democracy fosters growth by improving the accumulation of human capital and, less robustly, by lowering income inequality. On the other hand, democracy hinders growth by reducing the rate of physical capital accumulation and, less robustly, by raising the ratio of government consumption to GDP. Once all of these indirect effects are accounted for, the overall effect of democracy on economic growth is moderately negative.
  • Democracy's Victory and Crisis. 1997 [27], p. 195. Both political and economic freedom are positively associated with economic growth.


Search: e-governance benefit, page 1

  • The Evolution and Continuing Challenges of E-Governance. 2008 [28] The greatest investment and progress in the US have been made in enhanced public services and improved government operations. The least progress appears to have occurred in enhancing democracy and exploring the implications of e-governance for administrative and institutional reform.
  • Enabling the smart city: the progress of city e-governance in Europe 2009. [29] Drawing from the literature and the results of a comprehensive survey study in 12 European cities, we put forward a series of propositions on the future of e-city governance in Europe and the implications for strategic policy innovations to foster smart cities. ⇤--#: . Maksumuurin takana. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 10. lokakuuta 2016 kello 15.06 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)
  • Theories of Democratic Network Governance 2007. [30] ----#: . Kirjasta kriittiset sivut eivät avaudu, mutta kirjan kysymyksenasettelua esitellään p. 8, ja se näyttää kiinnostavalta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)


Results: 49 (from Web of Science Core Collection) You searched for: TOPIC: (evaluation and management) Refined by: WEB OF SCIENCE CATEGORIES: ( OPERATIONS RESEARCH MANAGEMENT SCIENCE ) AND DOCUMENT TYPES: ( REVIEW ) Timespan: All years. Indexes: SCI-EXPANDED, SSCI, A&HCI, ESCI.

  • L. Alberto Franco, Gilberto Montibeller. Facilitated modelling in operational research. European Journal of Operational Research. Volume 205, Issue 3, 16 September 2010, Pages 489–500. [31] ←--#: . TÄRKEÄ! --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence) Franco ja työryhmä (2010) esittelevät fasilitoidun mallituksen päätöstuen muotona (kuva 4 kirjallisuuskatsauksessa). Malli perustuu neljään oletukseen, jotka poikkeavat asiantuntijavetoisesta mallituksesta (mainittu sulkeissa): ongelmat ovat sosiaalisia konstrukteja (ongelmat ovat tosimaailman objekteja); subjektiivisuus ei ole vältettävissä (analyysin pitäisi olla objektiivinen); asiakas haluaa tyydyttäviä ratkaisuja (asiakas haluaa optimaalisia ratkaisuja); osallistuminen lisää sitoutumista toteuttamiseen (tieteellisen analyysin toteuttaminen on suoraviivaista). Mallissa siis korostuu yhteenvetämisen taito.
    1. Assumption 1: problems are socially constructed entities. (Problems are real entities)
    2. Assumption 2: subjectivity is unavoidable. (The analysis should be 'objective')
    3. Assumption 3: clients want ‘satisficing’ solutions. (Clients want optimal solutions)
    4. Assumption 4: participation increases commitment for implementation. (implementation of scientifically-based analysis is straightforward).
Taulukko. Tärkeät yhteenvetämisen taidot fasilitoidussa mallinnuksessa.
Aktiivinen kuuntelu Tuotosten muotoilu ja peilaaminen
Tuotosten listaaminen ja yhteenveto
Esittäminen ohjailemattomia kysymyksiä ja pitäytyminen arvostelusta
Vuorottelun edistäminen
Keskusteluaiheiden selventäminen
Keskustelun tasapainottaminen
Muistiinpanojen ja kaavioiden piirtäminen Fläppitaulun ja valkotaulun tehokas hyödyntäminen selkeillä muistiinpanoilla
Ryhmädynamiikan ja voimasuhteiden hallinta Askeleen taakse ottaminen sisällöstä ja prosessin selkeyttäminen:
  • Osallistumiseen kannustaminen
  • Epärelevantin sisällön huomaaminen ja hoitaminen
  • Keskeneräisen asioiden edistäminen
Ryhmäkäyttäytymisen tulkinta ja päättäminen, milloin ja miten puuttua tilanteeseen
Päätelmien saavuttaminen Tunnistaminen milloin ryhmä on valmis päätösehdotukseen ja:
  • Keskustelun keskeyttäminen
  • Äänestyttäminen
  • Mallin tilan tarkastaminen
  • Päättäjien näkemyksen tarkistaminen, voiko keskustelun lopettaa ja päätöksen tehdä.
Table 3. Key facilitation skills in facilitated modelling.
Active listening Paraphrasing and mirroring contributions
Gathering lists of contributions and summarising them
Asking participants non-directive questions and refraining from making value judgements
Helping with turn taking
Tracking discussion themes
Balancing discussion
Chart-writing Effective use of flipcharts and whiteboards by:
  • Clear writing and appropriate flip-chart or whiteboard pens
  • Printing in straight, thick-lined, plain block, capital letters
  • Using appropriate letter size, enough margins, use of indenting and underlying, sufficient space between lines
  • Using suitable colours, formats and symbols
Managing group dynamics and power shifts Stepping back from content and talking about process by:
  • Encouraging more people to participate
  • Acknowledging and handling out of-context distractions
  • Educating participants about the groan zone
  • Helping participants to deal with unfinished business
Diagnose group behaviour and decide whether, how and when to intervene
Reaching closure Identifying when group has reached point when closure on a proposal is needed by:
  • Stopping group discussion
  • Polling the group
  • Checking if the model is already requisite
  • Check with those with the power and authority to make commitments whether more group discussion is needed or whether a decision can be made.
  • Design of effective e-Work: review of models, tools, and emerging challenges. Nof, SY. PRODUCTION PLANNING & CONTROL 2003 [32] ←--#: . Näyttää lupaavalta, pitää kahlata. Maksumuurin takana. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 9. lokakuuta 2016 kello 18.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: defence)
  • A New Approach to Risk Evaluation and Management: Risk-Based, Precaution-Based, and Discourse-Based Strategies. Andreas Klinke, Ortwin Renn. 2002 [33]

Kirjallisuuskatsaus

Utility of openness in knowledge production 1-5

  • [34] Liittyy kaupan avoimuuteen eikä tiedon avoimuuteen.
  • [35] Abstraktin perusteella vaikuttaisi todnäk myös liittyvän kaupan avoimuuteen
  • [36] Pelkän abstractin perusteella ei osaa sanoa.
  • [37] Kokonaisesta kirjasta ei saa kunnolla irti mitään, koska se on liian paljon.
  • [38] Pelkän abstractin perusteella ei osaa sanoa.
  • [39] Johdannon perusteella tuottaa oman tavan järjestää tieteen tekeminen avoimemmaksi, mutta ei vaikuta siltä, että tuottaa tutkimustietoa tavan toimivuudesta.
  • [40] Although no single model can fulfill the multitude of goals of such assessments, it is in highly interactive models that the possibilities of higher levels of innovation and related social impact are most likely to occur. Tää vaikuttaa siltä, että sieltä löytyis jotain jos olis access koko artikkeliin.
  • [41] Abstraktin perusteella voi olla olennainen, mutta todennäköisemmin ehkä ei.
  • [42] Täällä vois ehkä olla jotain, jos sais koko artikkelin jostain.
  • [43] Abstraktin perusteella voi olla jotain, mutta todennäköisesti ei.
  • [44] Luultavasti ei olennainen, mutta pelkkä abstrakti.
  • [45] Teknologian potentiaalista opetuksessa, ei taida tas sisältää tutkimustietoa.
  • [46] Luultavasti ei olennainen, mutta pelkkä abstrakti.
  • [47] Luultavasti löytyis jotain, jos näkisi koko jutun.
  • [48] Voisi löytyä jotain, jos näkisi koko jutun.

Openness and policy 1-2

  • [49] Näyttää siltä, että artikkelista voisi löytyä olennaista sisältöä.
  • [50] Kaupan avoimuudesta eikä tiedon avoimuudesta
  • [51] Ilmeisesti kaupan eikä teidon avoimuudesta.
  • [52] Kaupan avoimuudesta. Sama artikkeli toisessa paikassa: [53]
  • [54] Abstraktin perusteella jälleen trade openness.
  • [55] Financial openness index

Openness failure policy 1

  • [56] Trade openness. Sama artikkeli täällä: [57]. Nämä molemmat linkithän myös tuossa edellisen otsikon alla.
  • [58] Liittyy ilmeisesti puoluepolitiikan toimivuuteen eri muuttujilla, mutta tästä saattaisi löytyä jotain.
  • [59] Group Decision Support System -sovellusten toimivuudesta rryhmän päätöksenteossa. Sieltä voisi löytyä jotain.
  • [60] Empirically driven effort to identify factors associated with state failure. Voi hyvin olla jotain, jos jaksaa kahlata koko 100 sivua läpi. Tosin niistä huomattavan suuri osa näyttäisi olevan liitteitä, ja varsinaista asiaa on ~35 sivua.
  • [61] Tämä oli jo ensimmäisen otsikon alla heti ensimmäisenä.

Allintitle: openness failure 3/3

  • [62] Oli jo edellisen otsikon alla.
  • [63] Kirja on taas niin iso, ettei sieltä saa mitään järkevää irti, mutta jotkut kohdat vaikutti siltä, että niissä vois olla jotain.
  • [64] Tässä saatto olla jotain ja en vaan osannu löytää sitä.

"Knowledge production" policy 1

  • [65] Artikkeli puhuu tiedon tuottamisessa meneillään olevasta muutoksesta, käyttäen termejä mode 1 ja mode 2 eri tiedontuotannon tavoista, joista siis nyt ollaan siirtymässä 1:stä 2:een. Voisi löytyä jotain, jos taas saisi koko artikelin.
  • [66] Kokonainen kirja edellä mainitusta tiedontuotannon mode 2:sta.
  • [67] toinen artikkeli mode 2:sta
  • [68] Ilmeisesti kirjan luku mode 2:sta
  • [69] Maybe? I don't know. Probably not.

Tiedontuotannon mode 1 ja mode 2

eli edellisen otsikon alka löytyvien juttujen perusajatus

Mode 1 is meant to summarise in a single phrase the cognitive and social norms which must be followed in the production, legitimation and diffusion of discipline-based knowledge. For many, Mode 1 is identical with what is meant by science. There is sufficient evidence, however, to indicate that a new, distinct set of cognitive and social practices - Mode 2 - is beginning to emerge. It is important to grasp that it is not being argued that the new practices are going to eliminate the old, that Mode 1 will eventually succumb to Mode 2.

The principal differences between Mode 1 and Mode 2 can be specified along a number of dimensions, Thus:

In Mode 1 problems are set and solved in a context governed by the (largely academic) interests of a specific community. By contrast, in Mode 2 knowledge is produced in a context of application involving a much broader range of perspectives.
Mode 1 is disciplinary while Mode 2 is trans-disciplinary - Mode 2 does not only draw on disciplinary contributions, but can set up new framework beyond them.
Mode 1 is characterised by relative homogeneity of skills, Mode 2 by their heterogeneity.
In organisational terms, Mode 1 is hierarchical and, in academic life at least, has tended to preserve its form as new specialties are differentiated. In Mode 2, the preference is for flatter hierarchies and organisational structures which are transient.
In comparison with Mode 1, Mode 2 is more socially accountable and reflexive.
Mode 1 and Mode 2 each employ a different type of quality control. To be sure, peer review still exists in Mode 2 but it includes a wider, more temporary and heterogeneous set of practitioners, collaborating on a problem defined in a specific and localised context. As such, Mode 2 involves an expanded system of quality control compared with Mode 1.
  • the number of sites where competent research can be carried out has increased. (Ei pelkät yliopistot enää)
  • emerging computer and telecommunication technologies and will enable/results in what can be described as a socially distributed knowledge production

system.

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Keskustelu:Tiedolla_johtamisen_menetelmät_ja_työkalut&oldid=33442”