Maahanmuuton ja turvallisuuden tulevaisuus

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

Maahanmuuton yhteys turvallisuuteen - mitä ennakoitavissa?

Tässä raportoitu hanke on pyrkinyt lisäämään poikkihallinnollista ja -tieteellistä ymmärrystä maahanmuuton ja turvallisuuden välisistä yhteyksistä. Tarkastelumme tuloksena on kokonaisvaltainen ja tiivis tilannekuva ja tulevaisuusennuste erilaisten ilmiöiden kehityksestä ja ihmisten kokemuksellisesta turvallisuudesta. Työn tarkoituksena on ollut tukea valtioneuvoston ennakointikykyä ja turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää toimintaa yhteistyössä muiden toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, tieteellisten asiantuntijoiden, uskonnollisten yhteisöjen, työelämäjärjestöjen ja median kanssa.

Olemme tarkastelleet turvallisuutta ja sen kokemusta yhtäältä hyvinvointilähtöisesti ja käyttäneet haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajaryhmien tunnistamisen apuna erilaisia hyvinvointiin liittyviä mittareita.

Alla oleva kuvio (34.) on kooste tämän hetkisestä pakolaistaustaisina Suomeen tulleiden tilanteesta ja niiltä alueilta muuttaneiden tilanteesta, joista suuri osa on pakolaistaustaisia (Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka, Somalia). Yhteiskunnallisen luottamuksen, asuinalueeseen tyytyväisyyden ja väkivallan kokemusten osalta turvallisuustilanne on varsin hyvä. Sen sijaan väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyminen on suhteellisesti korkealla tasolla, sosiaalinen hyvinvointi on muihin ulkomaalaistaustaisiin verrattuna heikompaa, köyhyys ja korkea työttömyys on jo toisenkin sukupolven ongelma, syrjintä (esimerkiksi työelämässä, TE -toimistoissa ja opintojen ohjauksessa) on piiloista (esim. aliohjausta kykyjä vastaamattomiin tehtäviin), jolloin siihen on vaikeampaa puuttua. Analyysimme mukaan pakolaistaustaisten ja vaaka kallistuu enemmän huono-osaisuuden ja turvattomuuden puolelle, vaikka osa indikaattoreista kertoo myös hyvinvoinnista ja turvallisuuden tunteesta.

Vastaavalla tavalla olisi hyödyllistä arvioida myös muiden ulkomaalaistaustaisten ryhmien hyvinvointia ja turvallisuustilannetta.

Seuraaviin taulukoihin on nostettu keskeisimpiä yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan liittyviä ilmiöitä ja haasteita, joilla on ennakointimielessä merkitystä. Ilmiöt on luokiteltu tämän hetkisen vakavuusasteen mukaan kolmeen kategoriaan: 1) ilmiöihin, joiden osalta tilanne on toistaiseksi hallittavissa ja vaikutus koettuun turvallisuuteen taikka yhteiskuntarauhaan on toistaiseksi vähäinen, 2) ilmiöihin, joiden osalta tilanne on heikentymässä ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan kasvanut, 3) ilmiöihin, jotka ovat eri tavoin huolestuttavia ja edellyttävät siksi akuutteja toimia yhteiskuntarauhan ja yhteiskunnallisen turvallisuuden takaamiseksi. Taulukoihin on toisin sanoen kerätty yhteen eri aineistojen synteesinä tutkimustyössä muodostunut kokonaiskuva valtionhallinnon ja muiden toimijoiden tulevista ennakointitarpeista laaja-alaisen turvallisuuden näkökulmasta.

Maahanmuuttoon liittyvät riskit ja ennakointitarpeet laaja-alaisen turvallisuuden näkökulmasta

Tilanne toistaiseksi hallittavissa ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan vähäinen	Tilanne heikentymässä ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan kasvanut	Tilanne huolestuttava ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan huomattava
Rikolliset katujengit (toistaiseksi havaittu lähinnä pienimuotoista ja paikallista, löyhästi verkostoitunutta nuorisorikollisuutta; pääkaupunkiseudulla ennalta ehkäisevää nuorisotyötä ja poliisitoimintaa; toimettomien ja työttömien ulkomaalaistaustaisten määrän kasvu lisää riskiä hyväksikäyttöön järjestäytyneen rikollisuuden taholta)	Katuturvallisuus (vuoteen 2014 saakka parantunut; käänne heikompaan suuntaan vuoden 2015 aikana: tunnukselliset katupartiot herättävät levottomuutta, liikkumisen rajoittaminen ja paikkojen välttäminen lisääntymässä, uudentyyppinen aggressiivinen ja suunnitelmallinen ryhmien ulkomaalaistaustaisten toteuttama seksuaalinen ahdistelu edellyttää poliisilta ennakointikykyä ja sekä huomattavia partioinnin ja rikostutkinnan resursseja)	Turvapaikanhakijoiden asumisyksiköiden sisäinen turvallisuus [vuonna 2015 voimakas muutos: asukkaiden välisiä väkivalta- ja omaisuus- ja seksuaalirikoksia, tuhopolton yrityksiä (sekä ulkopuolisten että asukkaiden toimesta), etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä konflikteja, turvattomuuden kokemuksia; asukkaissa on turvallisuusviranomaisten taktista toimintaa ja aseiden käyttöä hallitsevia henkilöitä; sisäinen levottomuus heijastuu ulkopuolelle leimaten kaikkia turvapaikanhakijoita sekä ruokkien ennakkoluuloja ja viharikoksia]
Ulkomaalaistaustaisten kokemukset asuinalueensa viihtyisyydestä ja sosiaalinen tuki naapurustossa (tähän saakka hyvä tilanne)	Asuinalueiden etninen erilaistuminen ja huono-osaisuuden keskittyminen alueille, joilla asuu suhteellisesti enemmän ulkomaalaistaustaisia (erityisesti Pääkaupunkiseutu, Turku, Vaasa, Oulu; segregaatio johtaa erilaisiin negatiivisiin kehityskulkuihin: liittyy tutkimusten mukaan mm. rikollisuuden kasvuun, väkivaltaisen ekstremismin voimistumiseen ja islaminvastaisten ääriliikkeiden kehittymiseen)	Ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien köyhyys ja ahtaasti asuminen (erityisesti Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Somaliasta lähteneissä koettua ja laskennallista köyhyyttä; ulkomaalaistaustaisten ryhmien välinen eriarvoisuus suurta Suomessa: tuloerot suurempia kuin missään muussa OECD-maassa; somalialais- ja irakilaistaustaisissa yhteisöissä pienituloisuus jäänyt pysyväksi)
Ulkomaalaistaustaisten luottamus viranomaisiin ja ihmisiin yleensä (tähän saakka hyvä tilanne; kokemukset vastaavat tai ovat myönteisempiä kuin koko Suomen väestössä; haasteena on luoda ja säilyttää turvapaikanhakijoina tulleiden luottamus viranomaisten, erityisesti poliisiviranomaisen toimintaan)	Ulkomaalaistaustaisten kokema ja harjoittama väkivalta (vuoteen 2014 saakka uhriksi joutuminen ei poikennut suomalaistaustaisten tilanteesta; tutkimusten mukaan pakolaistaustaisilla ja järjestäytymättömän siirtolaisuuden (irregular migration) mukana tulleilla suurempi todennäköisyys syyllistyä väkivaltarikoksiin	Rasistiset viharikokset (2014 saakka vähentyneet; voimakas käänne vuonna 2015: vihapuhe ja vastakkainasettelu sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa, väkivalta turvapaikanhakijoita asumisyksiköitä kohtaan)

Maahanmuuttoon liittyvät riskit ja ennakointitarpeet laajaalaisen turvallisuuden näkökulmasta

Tilanne toistaiseksi hallittavissa ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan vähäinen	Tilanne heikentymässä ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan kasvanut	Tilanne huolestuttava ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan huomattava
Avoin syrjintä (Suomessa etnistä ja ulkomaalaisuuteen perustuvaa syrjintää vähemmän kuin EU- ja OECD-maissa keskimäärin; etnistä syrjintää ja eriarvoista kohtelua kokeneiden määrä varsin pieni; kansallinen politiikka tukee monikulttuurisuutta; toisaalta havaintoja piilevästä, jopa rakenteellisesta etnisestä syrjinnästä työelämässä, opintojen ohjauksessa ja kansalaisjärjestötoiminnassa; viimeksi mainitussa ulkomaalaistaustaiset enemmän toiminnan kohteina kuin toimijoina tai sen johtajina)	Työelämän segregoituminen matalapalkkaisiin maahanmuuttajaammatteihin (voi yleistyessään syventää etnisten ryhmien eriarvoisuutta)	Pakolaistaustaisten ja perheen vuoksi muuttaneiden työllistyminen heikompaa kuin muista syistä muuttaneiden (pidempi maassaoloaika kasvattanut hitaasti työllisyysastetta ja jäänyt huomattavasti alle muulla perusteella muuttaneiden ja suomalaistaustaisten työllisyysasteen; pakolaistaustaisilla naisilla merkittävä suurempi riski jäädä työelämän ulkopuolelle)
Ihmiskauppa (uhrien määrä toistaiseksi pieni; uhrien tukijärjestelmää ja viranomaisten tunnistamiskykyä kehitetty; seurantajärjestelmä olemassa; jatkuvana haasteena piilorikollisuus)	Ilman oleskelulupaa maassa asuvat ”paperittomat” (lukumäärä pieni 2014; vuonna 2016 odotettavissa merkittävä kasvu; lainmuutos saattaa lisätä määrää)
	Kansainväliset konfliktit heijastuvat Suomeen: uskontosuuntien väliset jännitteet kasvaneet myös Suomessa: shiia- ja sunnimuslimien välinen konflikti, kristinuskoon kääntyneiden vaino; Venäjän pakolaispolitiikka)

Maahanmuuttoon liittyvät riskit ja ennakointitarpeet laaja-alaisen turvallisuuden näkökulmasta

Tilanne toistaiseksi hallittavissa ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan vähäinen	Tilanne heikentymässä ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan kasvanut	Tilanne huolestuttava ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan huomattava
	Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat (ovat iältään peruskoulun jo päättäneiden ikäisiä; koulutuspolun rakentaminen haastavaa; joutuvat selviytymään ilman perheen tukea; viranomaisilla ja kansalaisjärjestöillä oli heikko varautumiskyky suuren määrän vastaanottoon 2015: osa lapsista saattoi ”kadota” ennen tilapäisen järjestelykeskuksen perustamista)	Työelämän ja opintojen ulkopuolella olevat ulkomaalaistaustaiset nuoret (NEET –ryhmä; osuus merkittävä sekä 1. että 2. maahanmuuttajasukupolvessa; opintojen keskeyttäminen suomalaistaustaisiin nähden suhteellisesti yleisempää kuin muissa maissa; Suomi onnistunut OECD -maista heikoiten 2. sukupolven kouluttamisessa ja integroimisessa työelämään)
	Laittoman maahantulon järjestäminen (rajavartioviranomaisten reaktiivinen ja ennalta estävä toimintakyky erinomaista; järjestelykeskuksen toiminta hyvää; Venäjän kautta organisoitu ensin Norjaan ja sen jälkeen Suomen Lappiin suuntautunut laittoman maahantulon järjestäminen on nouseva ilmiö, joka sitoo viranomaisresursseja harvaan asutulla alueella)	Demokraattisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun vaarantuminen (objektiivisen, asiapitoisen ja rakentavan politiikan puute vaikeuttaa ratkaisujen etsimistä)
	Turvapaikanhakijoiden hyväksikäyttö Euroopan poliittisen ja yhteiskunnallisen (kulttuurisen, sosiaalisen ja uskonnollisen) vakauden horjuttamiseksi (nk. hybridiuhka) (Kansainvälispoliittiset jännitteet sekä sen eri osapuolten "hajoita- ja hallitse" -politiikka heijastuvat myös Suomeen)

Maahanmuuttoon liittyvät riskit ja ennakointitarpeet laaja-alaisen turvallisuuden näkökulmasta

Tilanne toistaiseksi hallittavissa ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan vähäinen	Tilanne heikentymässä ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan kasvanut	Tilanne huolestuttava ja vaikutus koettuun turvallisuuteen ja/tai yhteiskuntarauhaan huomattava
Katukerjäläisyys (määrä pieni; ei vastaavaa laajamittaista leiriytymistä kuin Ruotsissa; ei kytköstä ihmiskauppaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen; lastensuojeluviranomaiset seuraavat lasten tilannetta)	Ulkomaalaistaustaisten psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin erot (erityisesti Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevilla eniten psyykkistä kuormittuneisuutta, tyytymättömyyttä elämänlaatuun, yksinäisyyttä ja joka toinen kokee työkykynsä heikentyneeksi; pakolaistaustaisilla traumakokemukset yleisiä; mielenterveyspalvelut eivät vastaa valtakunnallisesti tarvetta)	Muista kuin OECD –maista ja lähialueilta (Viro, Venäjä) lähtöisin olevien nuorten elämäntilanne (suurempi riski jäädä pelkän peruskoulun varaan ja työelämän ulkopuolelle, heikompi opintomenestys, enemmän rikostuomioita)
Tartuntatautien leviäminen (toistaiseksi hallinnassa; suuret yksiköt, terveydenhuollon resurssien ja osaamisen puute tuovat riskejä)	Lähisuhde ja kunniaan liittyvä väkivalta (piilorikollisuutta; oletettavaa kasvua tulevina vuosina; suomalainen oikeusjärjestelmä ei kohtaa yhteisöllistä väkivaltaa; useimpia kunniaan liittyvän väkivallan muotoja ei erikseen kriminalisoitu; julkisuuteen noustessaan rikokset voivat ruokkia ulkomaalaisvastaisuutta, väkivallan "kulttuuristamista" ja etnisten ryhmien stigmatisoitumista)	Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten ongelmakäyttäytyminen (sekä 1. että 2. sukupolvella, erityisesti pojilla ongelmia: koulusta lintsaamista, huumekokeiluja, humalahakuista juomista, tappeluun ja kiusaamiseen osallistumista, rikkeisiin syyllistymistä, koulukiusaamisen uhriksi joutumista)
Pakolaisvakoilu (piilorikollisuutta, jota ei ole kriminalisoitu Suomessa; seurantatieto kehityksestä puuttuu)	Väkivaltainen radikalisoituminen, terroristinen toiminta ja terrorismin rahoitus (terrorismikytköksiä omaavien määrä kasvanut Suomessa; konflikteista palaavat ja vankilarangaistuksen saaneet radikalisoituneet riski; viitteitä turvapaikkaprosessin väärinkäytöstä radikalisoituneiden laittomaan maahantuloon Euroopassa; maahanmuuttajayhteisöjä ja -yhdistyksiä voidaan hyväksikäyttää terrorismin rahoittamiseen ja haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, pakolaisia sekä laittomia siirtolaisia (”paperittomia”) värvätä terroristiseen toimintaan; yhteiskunnalliset vaikutukset yksittäisilläkin teoilla huomattavat)	Ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisuus ja seksuaalinen ahdistelu (ulkomaalaistaustaiset selvästi yliedustettuina väestömäärään nähden tekijöissä; suomalaistaustainen seksuaalisen väkivallan uhri on yleensä nuori nainen, ulkomaalaistaustainen uhri on sen sijaan useammin mies; 1. sukupolven maahanmuuttajapojista joka kolmas kokenut seksuaalista väkivaltaa joskus tai useasti; rikollisuuden yhteiskunnalliset vaikutukset yhtä merkittäviä kuin vaikutus uhreihin)
	Ulkomaalaistaustaisten hyväksikäyttö järjestäytyneessä rikollisuudessa (viitteitä mm. huumerikollisuuden lisääntymisestä; toimettomat ja näköalattomat maahanmuuttajat potentiaalinen rekrytointikohde; Etelä- ja Keski-Ruotsissa ulkomaalaistaustaiset mafiat muodostuneet vakavaksi ongelmaksi, jotka ovat kyenneet estämään oikeusvaltion ja viranomaisten toimintaa useilla maantieteellisillä alueilla)

Maahanmuuton ja turvallisuuden arviointiin liittyvät indikaattorit

Relevantteja indikaattoreita maahanmuuton ja turvallisuuden välisten yhteyksien myöhempää kokonaisvaltaista seurantaa varten voisivat olla seuraavat:

1. Ulkomaalaistaustaisten (ml. ensimmäisen ja toisen maahanmuuttajasukupolven tilannetta vertailevat) yhteiskuntaan integroitumisen seurannan indikaattorit, joilla on yhteys yhteiskuntarauhaan ja yhteiskunnalliseen turvallisuuteen

Rasistiset ja uskonnolliset viharikokset

• rikosilmoitukset
• uhrikokemukset (kyselytutkimus)
• muukalaisvihamielisten ja ekstremististen ryhmien toiminta

Etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset konfliktit ja jännitteet

• uhrikokemukset (väkivalta ja uhkaukset); uhrien ja tekijöiden syntyperä
• rikosilmoitukset (henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikosnimikkeet)

Väkivaltainen ekstremismi, terrorismi ja radikalisoituminen

• Suojelupoliisin ja Keskusrikospoliisin tiedustelutietoon perustuva numeraalinen ja laadullinen uhka-arvio terrorismista
• Rikosseuraamuslaitoksen numeraalinen ja laadullinen uhka-arvio vankilaradikalisoitumisesta
• terrorismin rahoituksen kansallinen riskiarvio ja rahanpesulaissa mainittujen valvovien viranomaisten toimialakohtaiset riskiarviot

Ulkomaalaistaustaisten rikollisuus

• erityisesti relevantteina seurantakohteina seksuaalirikollisuus, huumausainerikollisuus, väkivalta- ja omaisuusrikollisuus, jossa ulkomaalaistaustaiset ovat olleet pitkään edustettuina
• rikosepäilyt, tuomiot, uusintarikollisuus; uhrien ja tekijöiden syntyperä

Ulkomaalaistaustaisten nuorten riskikäyttäytyminen

• ilkivalta ja muut rikkeet; väkivaltainen käyttäytyminen; itsetuhoinen käyttäytyminen; päihteiden käyttö
• jengiytyminen

Ulkomaalaistaustaiset rikollisjengit ja paikallinen järjestäytynyt rikollisuus

• poliisin kansallinen ja alueellinen tilannearvio

Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat ulkomaalaistaustaiset nuoret (NEET -ryhmä)

• lukumäärä ja tuen saanti (etsivä nuorisotyö, palveluihin ohjaus)

Laittomasti maassa ilman oleskelulupaa olevat

• viranomaisten ja paperittomien tukipalveluista vastaavien kolmannen sektorin ja uskonnollisten yhteisöjen toimijoiden kokonaisarvio

Ihmissalakuljetuksen, työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhrit

• ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaat
• poliisin ja rajavartiolaitoksen kirjaamat rikosilmoitukset
• Aluehallintovirastojen tekemät tarkastukset
• harmaan talouden selvitysyksikön ilmiöraportit ja velvoitteidenhoitoselvitykset ulkomaalaistaustaisten omistamista tai johtamista yrityksistä

Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat

• tavoitettavuus (arvio laittomasta maahantulosta; ryhmäkodeista kadonneet)
• tuen saanti (mielenterveyspalvelut; koulutuspolun suunnitelmat ja nivelvaiheiden tuki)
• riskikäyttäytyminen ja rikollisuus

2. Indikaattorit, jotka kuvaavat ulkomaalaistaustaisten kokemaa turvattomuutta

Ulkomaalaistaustaisten taloudellisen turvallisuuden indikaattorit maahantulosyyn, maassaoloajan, iän ja sukupuolen mukaan eriteltynä

• koettu ja taloudellis-tilastollinen köyhyys
• ulkomaalaistaustaisten osuus matalapalkka-ammateissa

Ulkomaalaistaustaisten psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden indikaattorit maahantulosyyn, maassaoloajan, iän ja sukupuolen mukaan eriteltynä

• traumakokemukset ja niiden hoito
• mielenterveysongelmat ja -palveluiden saavutettavuus
• syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemukset
• suomalaiset ystävät, yksinäisyys
• naapuriavun saanti

Ulkomaalaistaustaisten kokema katuturvallisuus maahantulosyyn, maassaoloajan, iän ja sukupuolen mukaan eriteltynä

• pelko väkivallan uhriksi joutumisesta julkisilla paikoilla
• välttämiskäyttäytyminen

Ulkomaalaistaustaisten miesten, naisten ja lasten kokema seksuaalinen ja muu väkivalta maahantulosyyn, maassaoloajan, iän ja sukupuolen mukaan eriteltynä

• poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset;
• uhritutkimukset väkivallan kokemuksista
• terveydenhuollon ja sairaanhoidon hoitoilmoitukset (rekisteriaineistot) olisi mahdollista yhdistää ja linkittää UTH- ja Maamu-väestötutkimustietoon tutkimustyönä

Perhe- ja (ns.) kunniaan liittyvä väkivalta

• poliisin tietoon tulleet vapauteen liittyvät rikokset (laiton uhkaus, vainoaminen, pakottaminen) sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joissa kunniaan liittyviä piirteitä
• ensi- ja turvakotien ulkomaalaistaustaiset asiakkaat;
• uhritutkimukset väkivallan kokemuksista (ml. ympärileikkaus, hymenplastia)
• ulkomaalaistaustaisten uhrien tukipalveluiden asiakasmäärät
• tekijöiden hoitoonohjaus
• terveydenhuollon ja sairaanhoidon hoitoilmoitukset (rekisteriaineistot) olisi mahdollista yhdistää ja linkittää UTH- ja Maamu-väestötutkimustietoon tutkimustyönä

Ulkomaalaistaustaisten syrjintä viranomaispalveluissa

• poliisin, oikeuslaitoksen ja vankiloiden epäasiallinen ja epäoikeudenmukainen kohtelu
• luottamus sosiaali-, terveys-, opetus-, työvoimaviranomaisiin

3. Indikaattorit, jotka kuvaavat turvallisuuden tuottamiseen osallistuvien viranomaisten toimintakykyä ja politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuutta

Segregaatioindeksi

• ulkomaalaistaustaisten asumisen eriytyminen
• huono-osaisuuden keskittyminen
• koulujen etninen eriytyminen

Katuturvallisuusindeksi (ml. maahanmuuttajavaltaiset paikkakunnat ja kaupunginosat)

Yhdenvertaisuusindeksi

• päivähoitoon osallistuminen
• koulutukseen hyväksyminen, tutkintojen suorittaminen, opintojen keskeyttäminen, peruskoulun oppilaiden koulumenestys
• osallistuminen työmarkkinoille, koettu syrjintä työelämässä
• yhteiskunnallinen osallistuminen (tietoisuus äänioikeudesta; maahanmuuttajataustaiset kunnanvaltuutetut)
• asuntokunnan käytettävissä oleva tulo, pienituloisuusaste, tulotason kehitys, ahtaasti asuminen
• terveys ja palveluiden käyttö
• kotouttamistoimien laatu ja vaikuttavuus, palveluiden sosiaalinen esteettömyys, palveluiden saannin ja laadun alueellinen yhdenvertaisuus, koettu hyödyllisyys
• kielitaidon kehittyminen

Poliisin henkilöstöbarometri

• työturvallisuus ja -hyvinvointi
• diversiteetin toteutuminen (ulkomaalaistaustainen henkilöstö)

Poliisin ja pelastuslaitoksen hälytystehtävät turvapaikanhakijoiden asumisyksiköissä ja niiden läheisyydessä

• lukumäärät, hälytystapahtumien resurssi-intensiivisyys
• Poliisilaitosten ennalta estävä toiminta
• yhteisötyö
• kansalaisten ja sidosryhmien yhteydenotot

Useat edellä mainituista indikaattoreista voitaisiin poimia osin muista jo vakiintuneista raporteista esim. poliisibarometri, maahanmuuttobarometri, tasa-arvobarometri, laittoman maahantulon seuranta, ihmiskaupparaportti, väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus.

Poikkihallinnollisten tiedonkeruiden ja raporttien kehittäminen on tärkeää. Työ- ja elinkeinoministeriölle, Sosiaali- ja terveysministeriölle, Sisäministeriölle sekä Opetus- ja kulttuuriministeriölle tulisi kehittää yhteiset seurantaindeksit ulkomaalaistaustaisten kokemukselliselle turvallisuudelle psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaalisen turvallisuuden, fyysisen turvallisuuden ja taloudellisen turvallisuuden osalta.

Puolivuosittainen tai kerran vuodessa päivitettävä strateginen tilannekatsaus ulkomaalaistaustaisten rikollisuudesta, ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvasta viharikoksista (ml. etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset viharikokset) sekä väkivaltaisesta ekstremismistä ja radikalisoitumisesta (ml. vankilassa radikalisoituminen) olisi hyvä tuottaa yhteistyössä Maahanmuuttoviraston, Keskusrikospoliisin (PTR –keskuksen ja strategisen analyysitoiminnon), Poliisilaitosten RTA-yksiköiden, Rikosseuraamuslaitoksen sekä Suojelupoliisin kanssa. Strategisen tilannekatsauksen lisäksi voitaisiin tuottaa seurantatietoa poliisin ja rajavartioviranomaisen viikkoraportteihin ja päivittäisiin tilannekuvatoimintoihin.

Laittoman maahantulon tilastollinen seuranta olisi hyvä täydentää uhritutkimusten tiedoilla ja kokonaisvaltaisemmalla arviolla 'paperittomien tilanteesta'.

Viharikosseurantaa olisi hyvä laajentaa ja liittää osaksi katuturvallisuuden, väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen sekä ulkomaalaistaustaisten ryhmien välisten jännitteiden ja väkivallan seurantaa.

Maahanmuuton seurausten arviointi edellyttää seurannan kohteiden yhteismitallistamista. Nyt viranomaiset seuraavat eri ryhmiä (ulkomaan kansalaisia, syntyperältään ulkomaalaisia, vieraskielisiä) oman hallinnonalan tarpeista käsin. Tämä ei tue kotouttamisprosessien ja turvallisuutta rakentavien poikkihallinnollisten prosessien kehittämistä ja vaikuttavuuden arvioimista.

Poikkihallinnollinen yhteistyö ei yksinään takaa jaetun tilannekuvan muodostumista. Tarvitaan yksi kokoava instanssi, joka määrittelee tarvittavan seurantatiedon, tilaa sen ja tuottaa siitä keskeiset analyysit. Seurannan, analyysin ja raportoinnin käytäntöjä tulisi sen vuoksi kehittää valtioneuvoston yhteiseksi tilannekuvaprosessiksi. Valtionhallinnon ja eduskunnan välillä tulee niin ikään olla ajantasainen raportointikanava.

Lisämäärärahojen käytön seurannassa neljännesvuosittainen raportointi poikkihallinnolliselle ministeriöiden väliselle yhteistyöelimelle on olennaista. Vain ministeriöillä on kokonaisnäkymä ohjelman tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseksi varattuihin resursseihin. Seuranta vain virastotasolla ohjaa liikaa osaoptimointiin ja antaa mahdollisuuden paikkailla jo olemassa olevia resurssivajeita. Tämä vaarantaa ohjelmien politiikkavaikutukset ja niiden objektiivisen seurannan.

Tulevaisuuden turvallisuus rakennetaan tänään

Pitkään jatkunut vaikea tilanne Lähi-idässä ja Afganistanissa yhdessä kansainvälisen politiikan rakenteellisten ongelmien kanssa selittävät nykyistä pakolaiskriisiä. Samoin Pohjois-Afrikan horjuvat valtiot sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ongelmat ylläpitävät korkeaa EU:hun pyrkijöiden määrää jatkossakin. Esimerkiksi EU:n Komission viranomaiskäyttöön tarkoitettu raportti tammikuulta 2016 ennakoi merkittäviä haasteita myös tulevaisuudessa. Tapahtumat niin Afganistanissa kuin Irakissa ja Syyriassa - Daeshin / Isilin aseman vahvistuminen Afganistanissa ja toisaalta venäläisten pommitukset Syyriassa näyttävät tuottavan lisää painetta ja siten pahentavan ongelmia niin lähialueilla kuin kauempana ulkorajoillamme.

Kohtaamamme kansainvälisen turvallisuuden ongelmat ovat pääosin horisontaalisia kansalliset rajat ylittäviä ja vain globaalin yhteistyön keinoin ratkaistavia. Kansainvälinen järjestelmämme ja poliittinen kulttuurimme hallintomallista tai valtiomuodosta riippumatta ei kuitenkaan näytä tuottavan tarvittavia ratkaisuja tai ainakin kehitys on kovin hidasta. 'Arabikevään jälkihoito' epäonnistui; demokraattista kehitystä ei tuettu riittävästi eivätkä Välimeren alueen nuoret saaneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Eurooppaan suuntautuvan siirtolaisuuden syyt konkretisoituvat erityisesti ns. heikkoihin tai luhistuneisiin valtioihin, kasvavaan nuorisotyöttömyyteen, vesivarojen niukkuuteen ja ilmastonmuutokseen ja näiden aikaansaamaan yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja inhimilliseen kärsimykseen. Terrori-iskut ja kansainvälinen poliittisesti jännittynyt tilanne ovat voimistaneet turvattomuutta. Lisäksi huono taloudellinen tilanne aiheuttaa levottomuutta.

Pidemmällä aikavälillä tilanteen ratkaisu edellyttää globaaleja toimia niin konfliktien kuin talouden ja ilmastonmuutoksen osalta. Ratkaisuja ei kuitenkaan ole nähtävissä lyhyellä aikavälillä. Toisin sanoen, siirtolaisvirta Eurooppaan jatkuu todennäköisesti edelleen. Tilanteessa ei myöskään nähtävissä olennaista muutosta Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan osalta. EU-mailla on merkittäviä vaikeuksia kyetä toimimaan yhdessä; tällä on myös huomattavia heijastuksia EU:n toimintaan pidemmällä aikavälillä. Schengen-järjestelmä ja Dublin-sopimus eivät toimi voimakkaiden siirtolaisvirtojen mittakaavassa. Poliittinen vastakkainasettelu eri muodoissaan lisääntyy Euroopassa. Kansalliset ratkaisut korostuvat. Toistaiseksi on epäselvää, mitä Venäjä eri toimillaan kuten esimerkiksi Venäjän mahdollisilla tai väitetyillä taloudellisilla tukitoimilla eri poliittisille toimijoille tavoittelee.

Turvapaikanhakijoiden määrän kymmenkertaistuminen Suomessa alle vuoden kestäneellä aikajaksolla on paljastanut monia yhteiskunnallisia haavoittuvuuksia ja haastanut vakiintuneet tapamme tuottaa ja ylläpitää kansalaisten ja maassa asuvien turvallisuutta. Euroopan pakolaiskriisi on esimerkki sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteen kietoutuneisuudesta sekä siitä seuraavista monitahoisista haasteista, kysymyksistä ja ongelmista eri toimijoille niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Tämä tarkoittaa sisä- ja ulkopolitiikan yhdistymistä myös erilaisia ratkaisuja etsittäessä.

Pakolaiskriisi osoitti niin ikään tarpeen tuottaa parempaa tilannekuvaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Maailmanpoliittiset muutokset, niiden monimutkainen ja yhteen kietoutunut luonne sekä muutosnopeus edellyttävät laaja-alaista ja ajantasaista analyysia. Toisaalta tutkimuksemme on osoittanut kuinka vajavaisesti kykenemme hyödyntämään olemassa olevaa kokemusosaamista ja tutkimustietoa.

Eurooppaan tulijoita koskevat laskelmat ovat olleet valistuneita arvioita; saapuneiden rekisteröinti Euroopassa on ollut joko moninkertaista tai sitä ei ole tehty lainkaan. Sekä kauttakulkumaat että vastaanottajamaat ovat 'kadottaneet' paljon ihmisiä; heidän tulevaisuutensa on todennäköisesti hyvin turvaton, sillä rekisteröimättömillä (paperittomat) henkilöillä on merkittävä riski kohdata erilaisia ongelmia kuten altistaa heidät hyväksikäytölle, syrjinnälle ja rikollisuudelle. Oletettavaa myös on, että Schengen järjestelmä sallii paperittomien vapaan liikkumisen maiden välillä parhainta tulevaisuutta ja toimeentuloa etsien.

Arjen turvallisuusongelmia ja -haasteita

Yhteiskunnallista turvallisuutta rakentava maahanmuuttopoliittinen keskustelu on Suomessa vasta alussa. Pakolaiskriisin vauhdittama maahanmuuttopolitiikka on ollut tähän saakka lähinnä reaktiivista ja korjailevaa. Tähänastinen maahanmuuttokysymyksiin liittyvä kehittämistyö on ollut vahvan hankesidonnaista ja siksi lyhytjänteistä eikä niiden tuloksia ole useinkaan sovellettu valtakunnallisesti. Kotouttaminen ja maahanmuuton hallinta on jäänyt paikoin kokeilukulttuuriksi ilman kestäviä vaikutuksia yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja maahanmuuttajien kokemaan turvattomuuteen.

Turvallisuusulottuvuuden huomioivan maahanmuuttopolitiikan puute näkyy Suomessa muun muassa kasvaneena asuinalueiden segregaationa, eri lähtömaista tulleiden välisinä eriarvoisuuksina ja toisen maahanmuuttajasukupolven ─ tai mieluummin ensimmäisen sukupolven suomalaisten ─ hyvinvointivajeena ja turvattomuuden kokemuksena. Mikäli riittävän voimakasta poliittista ohjausta ei tehdä ja tyydytään koordinoimattomiin ja paikallisesti vaikuttaviin hankkeisiin, satunnaisiin kampanjoihin ja vaalikauden kestäviin strategisiin linjauksiin tuloksena voi olla yhteiskunnallista ja yksilöiden turvallisuutta vakavasti vaarantavia ilmiöitä ja kielteisen kehityksen kierteitä.

Erityisen ongelmallista on huono-osaisuuden ja siihen liittyvien turvallisuushaasteiden keskittyminen. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Ruotsissa on jo 55 maantieteellistä aluetta, jossa paikallinen rikollisverkosto aiheuttaa merkittävää turvattomuutta heijastuen laajasti eri yhteiskunnan sektoreille; useimmilla alueilla haasteet liittyvät erityisesti maahanmuuttajien asemaan ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Kokonaisvaltainen tarkastelumme osoittaa, että maahanmuutolla on tiivis yhteys moniin sisäisen turvallisuuden ulottuvuuksiin. Näin ollen kielteisiin kehityskulkuihin vaikuttaminen onnistuu vain ja ainoastaan poikkihallinnollisella ja eri toimijoiden välisellä pitkäjänteisellä ja tavoitteellisella yhteistyöllä.

Suomalaiset kokevat lähiyhteisöjen turvallisuuden edistämisen ja rikosten estämisen kuuluvan ensisijassa poliisille, palo- ja pelastustoimelle. Kirkon ja seurakuntien toimintaa enemmistö sen sijaan pitää vain vähän tai ei lainkaan tärkeinä. Kasvaneen maahanmuuton myötä uskonnollisten yhteisöjen rooli turvallisuuden tuottajana on kuitenkin korostumassa. Niin ikään kolmannen sektorin, eli kansalaisjärjestöjen ja Suomessa toimivien ylikansallisten järjestöjen toiminta on korvaamatonta. Toisaalta myös työelämäjärjestöjen olisi hyvä osallistua tiiviimmin erityisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kotoutumisen tukemiseen.

Pääosin epävarman hankerahoituksen turvin toimiva kolmas sektori, kansainväliset ja kansalliset järjestöt ja seurakunnat ovatkin olleet nopealiikkeisempinä ja rakenteiltaan joustavampina paikkaamassa viranomaistoiminnan puutteita. Näiden toiminta perustuu kuitenkin paljolti vapaaehtoistyöhön, joka asettaa omat rajoitteensa toiminnalle. Pakolaiskriisi on tuonut myös uuden liiketoiminnan mahdollisuuksia. Osa on suhtautunut tähän kriittisesti, puhuen ”turvapaikkabisneksestä” jossa turvapaikanhakijoiden ja yhteiskunnan hätää on väitetty käytettävän hyväksi. Toisaalta turvapaikanhakijoiden vastaanotosta ja niin kutsutusta kotouttamistyöstä, ikään kuin elvyttävänä talouspolitiikan toimena, on syntynyt työtä ja toimeentuloa niin suomalaistaustaisille kuin ulkomaalaistaustaisillekin.

Syksyn 2015 kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että eri toimijasektoreiden välisessä yhteistyössä on paljon parannettavaa ja keskeisten prosessien omistajuus vielä epäselvä. Maahanmuuttovirastolla, kunnilla, Punaisella Ristillä, Rajavartiolaitoksella, poliisilla, Puolustusvoimilla, uskonnollisilla yhteisöillä, yrityksillä ym. toimijoilla on omat ydintehtävänsä ja toimintakulttuurinsa; näiden yhteen sovittaminen on hyvin tärkeää, jotta sekä turvapaikkaa hakevan yksilön että koko suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus voidaan taata. Toimijoiden täytyy yhdessä määritellä tavoiteltavan turvallisuuden sisältö ja järjestää toiminta sen mukaisesti.

Pakolaiskriisin hallinnassa tarvitaan kansallisen yksituumaisuuden lisäksi koko Euroopan laajuista yhteistyötä. Mahdollisuus, että EU hajoaa tai integraatioprosessi horjuu, on maahanmuuttoja pakolaiskriisiin osalta huomattava. Hollannin pääministeri Mark Rutte vertasi Euroopan unionia Rooman imperiumiin joka aikanaan hajosi osaltaan massiivisiin väestönliikkeisiin. Etenkin EU:n itäisen osan jäsenvaltiot ovat edustaneet varsin kriittistä linjaa, koska ne katsovat suurten väestömassojen muodostavan uhan heidän yhteiskunnilleen. Sittemmin linja on kiristynyt kautta linjan eri EU-maissa.

On selvää, että mikäli hallitsematon siirtolaisuus Eurooppaan jatkuu yhtä runsaana useita vuosia, ei yksikään valtio Euroopassa kestä sitä yhteiskuntarauhan tai kansantalouden vaarantumatta. Ruotsin suurten kaupunkien kehitys ja poliittinen täyskäännös syksyllä 2015 on tästä esimerkki. Toisaalta se on myös esimerkki niistä inhimillisistä seurauksista yksilöiden turvallisuudelle, joita rajoittamaton maahantulo tuottaa. Ihmisiä menehtyy vaarallisen kauttakulkumatkan aikana. Saapuville ei aina kyetä tarjoamaan edes välttämättömintä turvaa, ruokaa, hygieniaa ja lämmintä yösijaa, puhumattakaan lasten suojelusta. Niin Ruotsissa kuin Suomessakin ennen Tornion järjestelykeskusta yksin tulleet lapset jäivät osin heitteille. Järjestäytynyt rikollisuus ja harmaa talous saavat vahvempaa jalansijaa paikallisissa talouksissa. Erilaiset tartuntataudit, kuten tuberkuloosi leviävät; kansallinen terveydenhuolto ei kykene vastaamaan tarpeisiin. Nämä ilmiöt on todettu laajasti kautta koko Euroopan. Vapaa turvapaikanhaku tuottaa siis huomattavan määrän yhteiskunnallista ja inhimillistä turvattomuutta.

Ymmärrys turvallisuudesta on laajentunut verrattuna kylmän sodan aikaiseen asevaraiseen ja valtiokeskeiseen tulkintaan. Sodan tai ympäristökatastrofin jaloissa olevan toivottoman siirtolaisen näkökulmasta tarkasteltuna turvallisuus on viime kädessä elämän ja kuoleman kysymys. Salakuljettajat ja ihmiskauppiaat tekevät inhimillisellä turvattomuudella tuottavaa liiketoimintaa, joten hajonnut valtio on heillekin elinehto puhumattakaan terroristeista, jotka tunnetusti osaavat hyödyntää otolliset olosuhteet toiminnan rahoittamiselle.

Valtion käsitys turvallisuudesta ei läheskään aina ole yhteneväinen maahan pyrkivän ihmisen kanssa. Valtion näkökulmasta tarkastellen keskeisiä turvallisuuteen liittyviä huolenaiheita ovat laajenevien sisällissotien lisäksi mm. rajat ylittävä rikollisuus, väkivaltainen radikalisoituminen ja terrorismi, yhteiskunnan eriarvoistuminen ja ns. ongelmalähiöiden syntyminen. Tällä hetkellä merkittävä huoli on Venäjältä tulevien turvapaikanhakijoiden (poliittinen) ohjaaminen Suomeen. Onko kyseessä uusin versio hybridiuhkasta?

Niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin on tarve huomioida erilaiset näkökulmat ja ratkaisut maahanmuuttopolitiikassa. Lopputuloksesta, ääriryhmät pois lukien, olemme samaa mieltä ─ laaja-alainen turvallisuus ja hyvinvointi ovat tavoittelemisen arvoisia. Tavoitteen saavuttamisen keinovalikoima on vaativa: globaalin talouden vääristyneiden rakenteiden purku, korruption vastainen työ, ilmastonmuutoksen hillintä, ennakoiva (siviili)kriisinhallintatyö ja toisaalta yksilöiden tasa-arvoinen ja kunnioittava kohtelu. Kestävää turvallisuutta ei voi rakentaa toisten turvattomuuksien varaan ─ missään yhteiskunnassa.

On ilmeistä, että turbulentit ajat ovat läsnä pitkään niin kansallisessa kuin kansainvälisessä politiikassa haastaen turvallisuusorganisaatioiden ja -ajattelun rajapintoja. Kriisiaikojen hallinnasta näyttää tulevan pysyvä normaali. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kysymys turvallisuusvallasta, resursseista ja toimintatavoista tulee väistämättä mietittäväksi. Pakolaiskriisi osoitti, että siirtolaisvirtojen hallintaan liittyvien yhteiskunnallisten valmiuksien ja varautumiskyvyn kehittämisessä riittää tehtävää kaikissa Euroopan maissa. Myös Suomessa tulee kyetä ennakoimaan haasteet ja tunnistamaan riskit paremmin, jotta saavuttaisimme paremmat ja välttäisimme huonot skenaariot ja päästäisiin myönteisten kehien kierteeseen. Tätä kokonaisuutta miettien on melko selvää, että asioiden johtaminen ja koordinointi sekä erilaisten toimien vaikuttavuus ja seuranta tulee miettiä uusiksi.

Pakolaiskriisin osalta pahin skenaario on, jopa kymmenien ellei satojen tuhansien, laittomien maahanmuuttajien pyrkiminen Suomeen. Tällä olisi huomattavia vaikutuksia Suomen turvallisuustilanteeseen, eikä ainoastaan sisäisen turvallisuuden toimijoiden osalta. Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos hädin tuskin selviävät paikoin nykyisestäkään tilanteesta. On nähtävissä huomattavia turvallisuusriskejä. Turvallisuuden osalta tilanne ei pääty rajamuodollisuuksien jälkeen vaan heijastuu eri tavoin yhteiskunnan eri sektoreille ─ tällä hetkellä mm. väkivaltaisina levottomuuksina ja rikollisuutena vastaanottokeskuksissa.

Kotoutumisen eli integraation onnistuminen afgaani-, somali- ja irakilaistaustaisten osalta ei ole ollut kaikin puolin menestystarina. Olemme myös osin epäonnistuneet toisen maahanmuuttajasukupolven tai ensimmäisen suomalaissukupolven integraation, hyvinvoinnin ja turvallisuuden tukemisessa. Tulevaisuuden osalta on vaikea nähdä, kuinka nykyisissä olosuhteissa integraation edistäminen onnistuisi paremmin, kun kansantalouden ja kuntien talousnäkymät ovat olleet jo useiden vuosien ajan heikot. Integraatiota tukevia ja hyvinvointia rakentavia toimia onkin kehitettävä rohkeasti uudella tavalla myös kustannustehokkuuden ja taloudellisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Lisäksi tarvitaan hyvin johdettua ja kontrolloitua sekä ennen kaikkea kaikille osapuolille turvallista pakolaispolitiikkaa niin EU-tasolla kuin kansallisestikin.

Visio Suomesta vuonna 2025

Visio kertoo tavoiteltavasta tulevaisuuskuvasta, johon halutaan pyrkiä. Esitämme edellä kuvattuun tilannekuvaan perustuen alla oman näkemyksemme, millainen olisi turvallinen Suomi vuonna 2025.

Syyrian, Irakin ja Afganistanin konfliktit ja sodat ovat hallinnassa. Paikallisen väestön odotukset paremmasta tulevaisuudesta ovat selkeästi vahvistuneet. Infrastruktuurin uudelleen rakentaminen on hyvässä vauhdissa.

EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioita Välimeren alueella ja Pohjois-Afrikassa on lisätty ja niiden mandaattiin on liitetty vahvemmin rajaturvallisuuteen, ihmissalakuljetukseen - ja kauppaan sekä siirtolaisasioiden hallintoon liittyviä tehtäviä.

EU -maat ovat tehneet sopimuksen maiden pakolaiskiintiöistä; Suomen vuotuinen kiintiö on laaja-alaiseen selvitykseen perustuva XX määrä uusia pakolaisia - selvityksen antama määrä on se mikä suomalainen yhteiskunta kykenee vastaanottamaan kaikkia tahoja palvelevalla tavalla ja toimivaa yhteiskuntaa vaarantamatta. Kiintiöiden määrittämisessä on huomioitu mm. eri maiden taloudellinen tilanne. Sopimuksen myötä haavoittuvassa asemassa olevien, kuten raskaana olevien naisten, lasten, ikääntyneiden, vammaisten, vainottujen uskonnollisten ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien mahdollisuudet saada kansainvälistä suojelua ovat parantuneet. Siirtolaisten kuolemat ja loukkaantumiset Välimeren alueella ovat vähentyneet.

Tutkimusten mukaan Eurooppaan saapuneissa on siten suhteellisesti joka vuosi vähemmän salakuljettajille velkaantuneita ja matkanaikaisista kokemuksista traumatisoituneita. Kiintiömenettely on nopeuttanut integroitumista, erityisesti kielenoppimista myös Suomessa. Kuntien vastaanotto toimii suunnitelmallisesti ja huomioi tulijoiden erityistarpeet (asumisen, perusopetuksen, vammaispalvelut, koulutustason ja muun osaamisen huomioiminen).

Aiemmin ongelmallinen ilmiö, yksin tulleiden alaikäisten päätyminen viranomaisilta ´näkymättömiin´ ja hyväksikäytön uhreiksi on niin ikään kyetty minimoimaan hallitun maahanmuuttopolitiikan tuloksena.

EU:n sopimusvaltioiden ulkorajoilla toimii riittävä määrä tehokkaasti ja koordinoidusti sekä hyvin johdetusti toimivia järjestelykeskuksia, joissa rekisteröidään omatoimisesti suojelua hakevat ja tehdään ensivaiheen kartoitus. EU -maiden yhteinen siirtolaisuusasioiden analyysikeskus tuottaa säännöllisesti arvion maantieteellisten alueiden ja etnis-kulttuuristen ryhmien turvallisuustilanteesta yhteisen turvallisiksi katsottujen lähtöalueiden listan ja yksittäisten turvapaikkapäätösten tueksi. Ihmisten salakuljetus EU:n sisällä on hyvin vähäistä.

Suomen talous on kestävällä pohjalla ja uusia työpaikkoja syntyy tasaisesti.

Useat kunnat ovat tehneet elinkeinoelämän ja työelämäjärjestöjen kanssa räätälöityjä työssä oppimis- ja työllistymisohjelmia maahanmuuttajille; työsopimusten määräaikaisuus ja tavanomaista pidempi koeaika ovat vähentäneet erityisesti pienyrittäjien riskiä ja lisänneet halukkuutta osallistua ohjelmiin. Ohjelmien tuloksena ulkomaalaistaustaisten sijoittuminen työelämän eri sektoreille vastaa suomalaistaustaisten sijoittumista ja ulkomaalaisten työllistyminen osaamistasoa matalampiin tehtäviin on vähentynyt aikaisemmasta.

Valtionhallinnon ja kuntien yhteisen diversiteettipolitiikan mukaisesti ulkomaalaistaustaisille on luotu koulutus- ja työllistymisväyliä, joilla mahdollistetaan mm. opetus-, sosiaali- ja turvallisuusviranomaisten tukitehtävissä toimiminen hieman rajatummin toimivaltuuksin. Tehtävissä toimiville on kiintiö täydentävissä korkeakouluopinnoissa.

Julkisrahoitteisen suomenkielen opetuksen kilpailuttamisesta on luovuttu ja opetusta tarjotaan opetusluvan saaneissa (mm. kuntien, säätiöiden ja yksityisten ylläpitämissä) oppilaitoksissa yleisen valtionavustuksen tukemana. Tämä on mahdollistanut mm. ammatillisten opintojen yhdistämisen, oppilaitosten verkostoitumisen elinkeinoelämän kanssa ja työelämäkokeilut osana kielikoulutusta.

Naisjärjestöt ovat yhdessä ulkomaalaistaustaisten naisten kanssa pohtineet mahdollisuuksia. Ulkomaalaistaustaisen naisten yhteiskunnallisen osallistumisen (työelämä, opiskelu ja harrastustoiminta esim.) taso lähestyy kantasuomalaisten naisten tasoa.

Useissa kunnissa kokeillaan uudenlaista yhteisöasumista, jossa samankaltaisista asioista innostuneita tai elämäntilanteeltaan samankaltaisia ihmisiä hakeutuu asumaan kohtaamisia mahdollistaviin, uudenlaista arkkitehtuuria ja asumistapaa edustaviin kortteleihin. Alueilla on mm. ryhmärakentamista, jossa tulevista asukkaista koostuva asunto-osakeyhtiö rakennuttaa asuinkohteen itselleen.

Ulkomaalaistaustaisten luottamus viranomaisiin on edelleen hyvä. Ensimmäisen sukupolven suomalaisten luottamus on jopa korkeampi kuin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien kokemus.

Jatkuvasti päivystävään valtakunnalliseen rikosuhrien palvelupuhelimeen soittavilla on mahdollisuus valita palvelu useammalla eri kielellä. Lisäksi nais- ja miespäivystäjillä on oma palvelunumero. Päivystystoiminnassa on mukana useita pitkään Suomessa asuneita ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoistoimintaan koulutettuja henkilöitä. Mikäli ulkomaalaistaustaisen asiakkaan palvelutarve on välitön (esimerkiksi akuutti terveyden ja turvallisuuden vaara) puhelu ohjataan joko salaiseen turvataloon taikka lähimmälle ennalta estävään työhön erikoistuneelle paikallispoliisille.

Paikallisten poliisilaitosten ennalta estävän työn yksiköissä toimii poliisin, sosiaaliviranomaisen ja rajavartioviranomaisen tiimi, jolla on laajaa kulttuurisensitiivistä osaamista mm. kunniaan liittyvistä väkivaltatilanteista, työperäisestä hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta. Turvakotien ylläpidosta vastaavat kuntien ja sosiaalisten yritysten lisäksi julkista rahoitusta saavat järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt.

Rikosten todistajien palvelu on monikielistä; palvelu on organisoitu yhteistyössä pitkään Suomessa asuneiden ulkomaalaistaustaisten ja heidän paikallisyhdistystensä kanssa. Asiakkaiden luottamusta tulkkien ammattitaitoon ja puolueettomuuteen on ylläpidetty yhdessä maahanmuuttajajärjestöjen ja viranomaisten kanssa perustamalla valtakunnallinen laatuvarmistettu palveluntuottajarekisteri.

Kidutettujen ja muutoin traumatisoituneiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten oleskeluluvan saaneiden kuntoutustoiminta on valtakunnallista (keskitetty lähinnä suurimpien sairaaloiden yhteyteen). Koska työ on hyvin vaativaa, kuntoutuskeskusten henkilökunnan työhyvinvointia seurataan aktiivisesti.

Kokemusasiantuntijat auttavat rikollisiin jengeihin ajautuneita nuoria pääsemään irti ja ohjaavat heitä sosiaali- terveys- ja työllisyyspalveluihin, opinto-ohjaukseen ja päihdekuntoutukseen. Opinto-ohjaajia on koulutettu suhtautumaan avoimesti nuoren omiin tavoitteisiin ja kannustamaan heitä etenemään mahdollisimman pitkälle.

Kaikissa aluehallintovirastoissa toimii moniviranomaistiimi, joka on erikoistunut työperäisen ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen ja hyväksikäytön tunnistamiseen. Tiimissä toimivat päätoimisten aluehallintoviranomaisten lisäksi oman toimensa ohella rajavalvontaviranomainen, keskusrikospoliisi ja sosiaaliviranomainen.

Viranomaisraporttien mukaan kiintiöpakolaiskäytännön vahvistumisen vuoksi Eurooppaan ja Suomeen saapuneissa on havaittu aikaisempia vuosia vähemmän henkilöitä, jotka ovat osallistuneet ihmisoikeusrikoksiin ja sotilaallisiin tehtäviin lähtömaassaan. Väkivaltaiset yhteenotot pakolaisryhmien välillä ovat niin ikään vähentyneet. Maahantulijat hallitun maahanmuuttoprosessin myötä ”sopeutuvat eli suomalaistuvat” ymmärtäen yhteiskuntamme säännöt ja normit rikastuttaen suomalaista yhteiskuntaa.

Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja matkan rahoittaminen on kriminalisoitu. Ääriliikkeisiin liittyneiden ja konfliktialueille lähteneiden tai sinne matkustamista suunnittelevien henkilöiden läheisille on tarjolla päivystävä puhelin, joka antaa ohjeita vakavien riskien tunnistamiseen ja ohjaa tarvittavien tukipalveluiden pariin. Tilannetta on merkittävästi helpottanut eri konfliktien suotuisat ratkaisut ja daeshin / isilin / Al-Qaidan toimintakyvyn merkittävä lasku. Terrorismi ei kukoista missään päin maailmaa.

Rikosseuraamuslaitoksella on kuntoutusohjelma väkivaltaisesta ekstremismistä irtautumiseen. Henkilökuntaa koulutetaan säännöllisesti tunnistamaan radikalisoitumisen riskejä vankilaympäristössä.

Vastaanotto- ja hätämajoituskeskusten työturvallisuuteen on panostettu (mm. teräaseiden ja muiden vaarallisten esineiden kontrollointiin, päihteiden käytön ehkäisemiseen, etnisten ja uskonnollisten taustojen huomioimiseen mahdollisuuksien mukaan asiakkaita eri yksiköihin sijoitettaessa). Yksiköissä on kansalaisjärjestöjen ja kunnallisten sovittelutoimistojen järjestämää rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimintaa.

Sovittelutoiminnalla on onnistuttu nopeuttamaan rikosprosesseja ja laskemaan niiden kustannuksia. Sovittelutoiminnan puitteissa on käsitelty sekä ulkomaalaistaustaisten välisiä että suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten asianomistajien välisiä tapauksia.