Oma Painotus Teema I

Tulevaisuuskatsaus LVM 2014

Pääsivu · Ohje · Sisällönanalyysi· Tulosta: Taustamateriaali · Keskustelut · Yhteenveto Teema I. Kommentoi: Palvelumarkkinat Energiareformi Digipalvelut Sisällöt Oma painotus Teema II. Kommentoi: Oma tieto Luottamus Dataliiketoiminta Digi-liikenne Oma painotus Teema III. Kommentoi: Turvallisuus Yhteydet Arktis Rahoitus Oma painotus

Sivun Oma painotus Teema I avainsanat.

Omat painotukset

Tälle sivulle voit kirjoittaa omista tai eturyhmäsi painopisteistä Teemaan I liittyen.

• Ei liikenne ole yleislähtökohdiltaan mikään palvelu. Ihmisten liikkuminen on aina lähtenyt ihmisten omista tarpeista ja liikkuminen on toteutettu mahdollisimman pitkälti omin avuin. Suomessa on pitkä historia omien polkujen kulkemisesta jokamiehenoikeuden turvin tai vesistöjä pitkin veneillen, eikä näissä varmasti ole kyse mistään yhteiskunnan tarjoamasta palvelusta. Nykyään moni on valmis maksamaan itsensä kipeäksi voidakseen toteuttaa liikkumistarpeensa itse omalla autolla, eikä tälle ole useinkaan mitään realistista vaihtoehtoa.

Ensisijaisesti yhteiskunnan tulee toteuttaa ja ylläpitää infraa, jotta ihmiset voivat suorittaa liikkumistarpeensa mahdollisimman tehokkaasti. Tehokkaasti toimiva liikenne on kaikkien etu. Maksun perimisellä tienkäytöstä, tietulleilla, on toki pitkä historiansa mutta miksi tulleista luovuttiin lähes kokonaan kautta länsimaisen maailman?

FiCom ry:n yleinen kommentti tulevaisuuskatsauksesta

FiCom esittää yleishavaintona katsaukseen havainnon, että katsaus on laadittu voimallisesti sääntelijän näkökulmasta, eikä siinä ole riittävästi huomioitu ministeriön hallinnonalalle kuuluvien varsin merkittävien markkinoiden toimintaa. FiComin näkemyksen mukaan rohkeimman vaihtoehdon ei tulisi olla jo ennestään vahvasti reguloidussa toimintaympäristössä sellainen, että sääntelyä kiristetään entisestään. Sen sijaan katsauksessa tulisi ennakkoluulottomasti arvioida vaihtoehtona raskaan sääntelyn purkamista ja markkinoiden toiminnan vapauttamista lisättynä palvelutarjontaa tukevilla viranomaisten toimilla ja pyrkiä arvioimaan sitä, miten markkinoiden vapauttaminen vaikuttaisi palvelujen tarjontaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä olisi yhteiskunnassa. Keskeinen arvioitava asia on myös se, miten sääntely kannustaa investointeihin ja uusien palveluiden kehittämiseen.

Vauhdittavina toimina katsauksesta puuttuvat lähes tyystin yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen, lupaprosessien sujuvoittaminen sekä sääntelyn vaikutusten nykyistä parempi ennakoitavuus.

Historiallisessa katsannossa talouskasvua, uusia palveluja ja uutta liiketoimintaa on yleensä saavutettu ennemmin sääntelyä purkamalla ja ihmisten ja yritysten toimintavapautta lisäämällä kuin sääntelyä lisäämällä. Sääntelyn keventäminen parantaisi olennaisesti suomalaisten ja eurooppalaisten yritysten mahdollisuutta kilpailla globaalien toimijoiden kanssa sekä toisaalta helpottaisi globaalien toimijoiden sijoittautumista Suomeen.

Finnet-yhtiöiden tulevaisuuskatsauskommentit

Lyhyesti Finnet-liitosta ja sen jäsenyhtiöistä

Finnet-liitto ry on 24. alueellisen ICT-yhtiön edunvalvontaorganisaatio (www.finnet.fi). Finnet-liiton jäsenyhtiöt ovat perinteisiä puhelinyhtiöitä, joista on kehittynyt nykyaikaisia tietoliikenne- ja IT-alan palveluyhtiöitä. Yhtiöt ovat vahvasti investoineet kiinteän verkon liiketoimintaan ja erityisesti viime vuosina alueellisiin kuituverkkoihin. Yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 370 M€ ja henkilöstöä reilut 2000 henkilöä. Vuosittaiset investoinnit ovat noin 70 miljoonaa euroa. Yhtiöt toimivat eri puolilla ja ovat enimmäkseen asiakasomisteisia. Finnet-liiton jäsenyhtiöt toimivat aktiivisessa yhteistyössä mm. alueellisten sähköyhtiöiden ja kuituosuuskuntien kanssa sekä tietysti keskenään. Yhteisesti tuotetaan mm. runkoverkkopalvelut, sisältöpalveluita sekä hankinnat on keskitetty. Viimevuosina on yhteistyötä syvennetty myös palvelujen – kuten puhelin- ja TV-palvelujen – tuotannossa.

Yhteenveto Finnetin ja sen jäsenyhtiöiden näkökulmista tietoliikenteeseen sekä sen avulla syntyviin uusiin mahdollisuuksiin

• Nopea laajakaista pitää ulottaa kaikkiin kotitalouksiin, jotta digitaalisten palvelujen kehittyminen ei olisi kiinni siitä, etteivät ihmiset pysty niitä kunnollisten yhteyksien puutteen takia käyttämään – kaikista paras ratkaisu on kuituyhteys
• Lähitulevaisuudessa kaikkiin laitteisiin tulee Internet-yhteys ja se mahdollistaa uudenlaista liiketoimintaa ja mullistaa sekä teollisten palvelujen, logistiikan että tuotannon markkinoita. Erityisen merkittävästi IoT tulee vaikuttamaan liikenteen, hyvinvointiteknologian ja energialiiketoiminnan kehitykseen. Laitteiden internet tulee vaatimaan runsaasti tietoliikennekapasiteettia erityisesti kodeissa, työpaikoilla ja teollisuuslaitoksissa ja jos olemme pelkän mobiiliverkon varassa, niin jokaisen laitteen varustaminen SIM-kortilla tulee todella kalliiksi. Tämän vuoksi mahdollisimman moni kiinteistö tulisi varustaa riittävän nopealla ja laadukkaalla kiinteällä yhteydellä.
• Julkisen sektorin palvelut pitää siirtää ensisijaisesti verkkoon ja siten julkisen sektorin palvelurakenne tulee tehokkaammaksi ja palvelut pystytään viemään kotiin. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja voimakas palvelujen digitalisointi avaa mahdollisuuksia uusille liiketoiminnoille ja kasvuyrityksille.
• Automaatio lisääntyy jatkossa voimakkaasti digitaalisten prosessien vuoksi. Verkkokauppa ja 3D-tulostus tulevat joidenkin tuotteiden osalta mullistamaan tavaroiden ja varaosien hankkimista. Turvalliset ja varmat verkkoyhteydet ovat tällöin yksi tärkeimmistä tuotannontekijöistä – yhdessä osaavan työvoiman saatavuuden kanssa.

Edellä mainitut osa-alueet tarkemmin

Laajakaista kaikille

Suomen ihmisten, yritysten ja julkisen sektorin tarvitsemaan perusinfraan pitäisi jo nyt kuulua sähkön, vesi+jätevesijärjestelmän (myös oma kaivo on järjestelmä), tien ja kuituyhteyden – siis myös muuallakin kuin taajamissa. On globaalisti olemassa todisteita siitä, että niillä alueilla missä on kiinteä valokuituyhteys, syntyy uutta yritystoimintaa enemmän kuin sellaisilla alueilla missä sitä ei ole. Myös ihmisten poismuuttohalukkuus on pienempi ja kuituyhteyden vaikutus paikallistalouteen on positiivinen eli kuitu tuo enemmän rahaa kuin mitä sen investointi maksaa - tarkasteluajanjakso on oltava riittävän pitkä eli vähintään 5-7, mutta mielellään yli 10 - vuotta. Esimerkkinä voisi ottaa Kansas Citystä, missä Googlen alkoi rakentaa kuitua yrityksiin, julkisen sektorin rakennuksiin sekä koteihin - hanke houkutteli suhteellisen nopeasti alueelle riskisijoittajia ja uusien nopeaa laajakaistaa hyödyntävien palvelujen kehittäjiä sekä paransi Kansas City:n kilpailukykyä alueiden välisessä kisassa. Myös Ruotsissa on tästä positiivisia kokemuksia http://www.acreo.se

Kiinteä yhteys tarvitaan sen vuoksi, että kaikki tulevaisuuden palvelut tulevat olemaan internetissä - ja suuri osa vain ja ainoastaan internetissä - ja sellainen kiinteistö tai asuinalue, missä palveluita ei voi verkosta käyttää, ei sovellu vakituiseksi asunnoksi tai asuinalueeksi. Tähän menee varmaan vielä joitakin vuosia, mutta yleensä näissä asioissa kehitys on nopeampaa kuin uskallamme ennustaa. Mutta mitä pikemmin kaikki vakituiset asunnot varustetaan kiinteällä nopealla yhteydellä, sitä nopeammin kaikki julkiset palvelut, ja muutkin palvelut, voidaan siirtää verkkoon. Erityisesti tällä on merkitystä taajamien ulkopuolisten alueiden kehitykselle, mutta ongelmia on myös pientaloalueella, jonne kuituliittymiä ei ole tahdottu rakentaa, vaikka asiakkaat niitä haluaisivatkin.

Mobiilitekniikkaa tarjoavat toimijat tietysti vastustavat kuitujen vetämistä laajamittaisesti koteihin, koska mobiiliteollisuuden tavoitteena on myydä mahdollisimman monta SIM-korttia jokaiseen taskuun. Jos kotiin ei ole nopeaa kiinteää liittymää rakennettu, niin asiakkaat joutuvat hankkimaan monta SIM-korttia, jotta kaikki laitteet saataisiin kiinni internetiin. Tällöin jokaisesta laitteesta voidaan laskuttaa ja jokaisen laitteen datamäärästä myös voidaan tulevaisuudessa laskuttaa. Kuituverkon palvelut kodin kaikille laitteille voidaan toimittaa kiinteästi tai WLAN – yhteydellä, joka taas on kiinni yhdessä ainoassa liittymässä eli jokaisesta laitteesta ei tarvitse erikseen laskuttaa. Kotona käytettävä älypuhelin tai tablet-tietokone ei tarvitse SIM-korttia data- liikenteeseen, jos se kytketään WLAN – verkkoon.

Mobiilitekniikalla ei voida toteuttaa sellaisia julkisia palveluita, joissa käsitellään molempiin suuntiin liikkuvaa yhtäaikaista videokuvaa ja joka voisi vastata kaikkiin niihin tarpeisiin, joita tulevaisuudessa internet-palveluissa tulee eteen. Mobiilikaista on aina jaettua kaistaa ja sen laatuun vaikuttaa erilaiset esteet kuten energiatehokkaat ikkunat ja maastoesteet. Jos omakotikiinteistöön vedetään kuituyhteys, niin kiinteistön kaikki tietoliikennetarpeet voidaan siis kattaa yhdellä kuituparilla, jonka kapasiteettia voidaan jakaa kiinteästi ja langattomasti esim. WLAN:n avulla. Tällöin nelihenkisellä perheellä liittymän kuukausikustannukset 100 megan yhteydellä jäävät muutamiin euroihin/verkossa oleva laite – eikä liittymällä ole datarajoituksia. Jos 100 megatavua ei riitä, niin kuituverkon nopeutta on helppo nostaa 1 gigaan tai jopa nopeammaksi erittäin edullisesti ja nopeasti – teoreettinen maksiminopeus on kuitenkin yli 10 000 gigaa sekunnissa, kun taas mobiiliverkon lähivuosien maksimi on luokkaa 1 gigabit/sek

Internet of Things, asioiden internet tai teollinen internet

Tällä teemalla on monta nimeä, mutta tarkoittaa sitä, että lähivuosina on ennustettu maailmassa olevan 50 miljardia internetiin kytkettyä laitetta, jotka tarvitsevat kapasiteettia ja joiden avulla voidaan rakentaa uudentyyppisiä palveluita sekä teollisuuteen että ihmisten arkeen. Nuo laitteet ovat perinteisten älypuhelinten ja tietokoneiden lisäksi erilaisia antureita, toimilaitteita, kodin laitteita (valvontakameroita, turvajärjestelmiä, lämpömittareita, palovaroittimia, tv-vastaanottimia yms), autoja ja puettavaa tietotekniikkaa. Lisäksi nuo laitteet tarvitsevat verkkoa, jossa on kapasiteettia, on luotettava ja ei mene tukkoon kuluttajien viihdekäytön tai satunnaisesti alueelle tulleiden mobiilikäyttäjien tarpeista - eli laitteet olisi kytkettävä kiinteään verkkoon aina kun mahdollista ja langattomuus toteutuu WLAN-tekniikalla.

Tämä verkkoon liitettyjen laitteiden kasvu on varmaan kaikille kohtuullisen selvää, että kehitys menee tähän suuntaan, mutta mitä tuo mahdollistaa Suomelle?

Kun laitteet ja ihmiset on kytketty verkkoon, sekä kotona, työpaikalla että kulkuvälineissä, on mahdollista rakentaa uuden tyyppisiä internet-palveluja , jotka tuovat lisäarvoa perinteiseen toimintaan. Tuo lisäarvo voi myös kanavoitua perinteisen toiminnan tai rakenteen purkautumisen kautta uusiksi liiketoimintamalleiksi. Verkkokauppa on hyvä esimerkki tämäntyyppisestä kehityksestä – ruuan verkkokauppa vaatii esimerkiksi täydellisen kylmäketjun raportointineen, joten antureilla ja kylmäketjussa olevilla mittalaitteilla kerätään tietoa, jota voidaan raportoida yhdessä paikkatiedon kanssa kuluttajille osana ostotapahtumaa ja myös jakaa tietoa sosiaalisessa mediassa. Ympäristön monitorointi – laajasti ymmärrettynä – on toinen kasvava trendi. Ihmisiä kiinnostaa mitä lähistöllä tapahtuu – he haluavat sellaisia palveluja, jotka rikastavat heidän harrastuksiaan tai työtehtäviään – esimerkkejä ja käyttötapauksia on lukemattomia jo nykyisin.

Pilvipalvelut ja datan analysointitekniikka (BigData) mahdollistavat antureilta kerätyn tiedon tehokkaan ja nopean käsittelyn sekä sen, että voidaan tuottaa täysin uudentyyppisiä liiketoimintakonsepteja, joita jaellaan internetin tai applikaatio ekosysteemien kautta.

Julkiset palvelut ja palvelujen digitalisointi

Julkisen sektorin kestävyysvaje johtuu hyvin pitkälti siitä, että perinteisellä tavalla tuotettu julkinen palvelu on nykyiselle väestöpohjalle ja väestörakenteelle liian raskas – tämän kaikki alkavat jo hyväksyä tosiasiana. Rakenteeseen on vuosien saatossa kehittynyt sisäänrakennettuja prosesseja, jotka todennäköisesti palvelevat ensisijaisesti virkakunnan ja julkisenhallinnon tarpeita, mutta ei viime kädessä ole kansalaisille välttämätöntä. Kun palvelu siirretään verkkoon, niin moni perinteinen julkisen sektorin hallintoa varten rakentunut prosessi voidaan tarpeettomana lopettaa.

Useimmiten kun puhutaan sähköisistä palveluista, niin ensimmäiseksi ajatellaan lomakkeiden siirtämistä verkkoon ja ryhdytään käsittelemään manuaalisesti kerättyjen lomakkeiden sijasta digitaalisia lomakkeita. Säästöä syntyy lomakkeiden käsittelystä, mutta tuossa muutoksessahan digitalisointi tarkoittaa vasta asioiden tai tietojen digitalisointia.

Todellinen digitalisointi tarkoittaa samaa kuin siirtyminen pankin tiskiltä verkkopankkiin, jossa ei yritetäkään digitalisoida manuaalisen prosessin lomakkeita vaan mietitään aidosti uudelleen asiakkaan palveluun liittyvä prosessi - muina esimerkkinä tähän voisi ottaa musiikin, kirjan, elokuvan tai lehden ostaminen verkosta, jossa myös itse ostettava tuote on digitalisoitu.

Kaikki julkisen sektorin prosessit pitäisi arvioida rohkeasti sitä vasten, että mitä palveluita yritys tai kansalainen julkiselta sektorilta tarvitsee. Seuraavaksi ratkaistaan syntyneet palvelutarpeet internetin ja uusien digitalisoitujen prosessien avulla. Kun vielä mitoitetaan hallinto vastaamaan itsepalveluprosesseja, niin tästä seuraa varmaan se, että moni ammatti häviää, mutta syntyy uusia ammatteja, joita emme edes vielä tunnista. Tämä tietysti on nykyisille virkamiehille ja päättäjille vaikeaa, koska ihminen on vaan luonteeltaan sellainen, ettei kukaan vapaaehtoisesti lähde omaa oksaansa sahaamaan.

Suomi voisi profiloitua julkisen sektorin ja yksityisen sektorin yhteistoimintamallien ja digitaalisten prosessien edelläkävijäksi. Osa kehityksestä voidaan ja pitää tehdä avoimen datan periaatteiden mukaisesti eli siten, että viranomainen avaa palveluun liittyvien tietojen ja prosessien rajapinnat, jolloin yritykset ja palvelujen kehittäjät tuottavat niitä palveluita, jolla kuntalaiset pystyvät raja-pintojen takana olevia palveluita käyttämään. Tästä on hyviä kokemuksia erilaisissa Avoimen datan hankkeissa.

Tässä samassa kohdassa nostan esille myös julkisten hankintojen prosessin ohjaavan vaikutuksen. Kaikissa julkisissa hankinnoissa pitäisi olla arviointi- ja pisteytyskriteerinä myös se, että miten hankittava palvelu tai ratkaisu nopeuttaa digitalisoitumista ja sellaiset ratkaisut pitäisi saada valinnassa enemmän pisteitä. Tämä ohjaisi yrityksiä kehittämään kyvykkyyttä digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja loisi pohjaa uusille innovaatioille.

Jukisen sektorin digitaalisten palvelujen pitää ulottua jokaiseen kotiin, eli kaikilla pitää olla kotonaan kuituyhteys ja sellainen laitteisto, jolla pääsee turvallisesti ja helposti internettiin. Erityisesti sähköinen tunnistus pitää olla idioottivarmaa. Tästä hyötyvät myös yksityiset sähköisten palvelujen tarjoajat.

Ertyisesti nostaisin esiin lukio- ja myös perusopetuksen muuttumisen. Kun vuodesta 2017 alkaen ylioppilastutkinto suoritetaan sähköisesti, niin jo paljon ennen varsinaista koetta pitää jokaisella lukiolaisella olla kotonaan/asunnossaan sen tasoinen nettiyhteys, jolla voidaan videokuvaa välittää katkeamatta molempiin suuntiin. Tämä tulee olemaan lukio-opiskelijalle paljon tärkeämpi kriteeri opiskelupaikkakunnan valintaan kun monet muut tekijät. Ne paikkakunnat, joissa on kuituyhteyksiä lukiolaisten kotona antavat ronskin etunojan tuleviin kirjoituksiin - puhumattakaan jatko- ja perusopetuksesta.

Kaikki edellä oleva julkisen sektorin kehitys voidaan toteuttaa sillä rahalla, joka tällä hetkellä kuluu perinteisten palveluprosessien ja rakenteiden ylläpitoon ja rahaa jää vielä ylikin. Samalla synnytetään pohjaa uudentyyppiselle yritystoiminnalle, joka synnyttää globaaleja menestystarinoita.

Ruotsissa on tänä keväänä julkaistu tutkimus (www.ssnf.se), jossa selvitettiin kolmen eri kokoisen kunnan esimerkin pohjalta se, että mitä yhteiskunta säästäisi, jos terveydenhuollon palvelut siirrettäisiin verkkoon. Tutkimuksessa oli mukana myös arvio tarvittavasta verkkoinvestoinnista, joka on välttämätön, jotta palvelu ulottuisi jokaiseen kotiin. Lopputulemana oli laskettu, että yhteiskunnan säästö on vähän yli 50 Mrd kruunua vuoteen 2020 – mennessä ja kyse on vasta SoTe-sektorista ja kuituverkon investointi oli mukana laskelmissa uuden toimintamallin kustannuksissa. Suomessa on tehty vastaavia laskelmia, joissa on saatu samansuuntaisia tuloksia.

Robotiikka, automaatio ja 3D tulostus

Automaatio on jo dominoinut teollisen tuotannon kehitystä viimeiset 30-vuotta – eli perinteistä teollisuutta on automatisoitu ja tuotannon henkilötyöriippuvuutta vähennetty.

Prosessien digitalisointi lisää automaation mahdollisuuksia myös muussa kuin tuotannossa – automaatiota voidaan tuoda palveluun – verkkokauppa ja asiakaspalvelu ovat tästä hyviä esimerkkejä, mutta erityisesti automaation ulottaminen vaikka hoivapalveluihin on tulossa mahdolliseksi robotiikan avulla. Jo nyt on maailmalla olemassa hyvinkin monimutkaisia ja kohtalaisen edullisia robotteja joilla voidaan perinteisen manuaalisen työn määrää vähentää lähes kaikilla elämän avulla. Robotit tulvat myös yhä pienemmiksi ja älykkäimmiksi ja yhdistettynä robotiikka hajautettuun 3D valmistukseen, voidaan innovoida täysin uuden tyyppisiä teollisen tuotannon muotoja, jotka ovat mahdollistavat suomalaisten yritysten kilpailukyvyn kehittymisen.

Eli seuraava suurempi teollinen murros tapahtuu silloin, kun automaatio ja hajautetun tuotannon kustannukset tulevat alemmiksi kuin Kaukoidässä tai kolmannen sektorin halpatuotantomaissa tapahtuva käsityö. Tästä on jo olemassa merkkejä ja Suomi sijaitsee idän ja lännen välissä, joten kunhan tietoliikenneyhteydet on kunnossa, niin mikään ei estä sitä etteikö täälläkin voisi syntyä täysi uutta teollisuutta, joka perustuu automaatioon, digitaalisiin prosesseihin ja robotiikkaan.

Tuotantotekniikan uusin trendi on 3D – tulostus. Tämä pitäisi ottaa mahdollisuutena. Monesti 3D – tulostusta ajatellaan niin päin, että kuka tahansa voi hankkia 3D printterin ja ryhtyä tulostamaan tuotteen osia tai kokonaisia tuotteita kotonaan. Paljon suurempi liiketoiminta syntyy siihen, kun tulevaisuuden tuotteita ja niihin liittyviä palveluja ryhdytään ajattelemaan hajautetun 3D tulostuksen kautta. Eli tästä syntyy suunnittelu osaamista, prosessiosaamista ja etenkin liiketoimintaosaamista, jossa 3D tulostus ja internet on ytimessä. Kun tuote jo alusta pitäen suunnitellaan tulostettavaksi edullisilla tulostimilla ja samalla ratkaistaan sen koko elinkaaren ongelmat – tulostusaineen ja lopputuotteen kierrätykseen saakka, niin pystytään missä tahansa maailman kolkassa olemaan edellä kävijä tässä murroksessa – kukaan ei vielä ole tässä meitä suomalaisia yhtään pidemmällä.

Applikaatiotalous

Pilvipalvelut, kannettavat applikaatioekosysteemeihin perustuvat päätelaitteet (iOs, Android ja Windows), paikkatieto sekä taustajärjestelmien integroinnin kautta avautuva tiedon jatkojalostaminen (BigData), on muuttamassa erittäin voimakkaasti ohjelmistoteollisuuden lainalaisuuksia. Perinteiset lisenssipohjaiset sovellukset ja ansaintamallit tulevat muuttumaan ja uudet ansainnat perustuvat ns. Applikaatioihin, joita hankitaan sovelluskaupoista. Kaikki uudet päätelaitteet - ja myös HTML5 internet standardi - tulevat jossain muodossa tukemaan näitä sovelluksia – myös TV:t ovat osa tätä ekosysteemi ajattelua. Applikaatioiden kehittäminen on ohjelmointia ja taustajärjestelmien rajapintojen rakentaminen applikaatioille sopivaksi on myös ohjelmisto-osaamista.

Suomen kannattaa panostaa ohjelmisto-osaamiseen, ja Suomen eri maantieteellisillä alueilla on mahdollista synnyttää kunkin alueen elinkeinoelämän vahvuuksiin perustuvaa applikaatio-osaamista, joka tuo globaalia kilpailuetua myös perinteisille yrityksille. Monilla suomalaisissa korkeakoulupaikkakunnilla keskitytään pelikehittämiseen, mutta on paljon muita applikaatio-alueita, joilla on myös globaalisti kysyntää.

Perinteisen teollisuuden sekä palveluliiketoiminta- että näiden applikaatiotalouden osaajien pitäisi kohdata ja ryhtyä yhdessä ratkomaan erilaisia palveluihin liittyviä tarpeita ja tuoda uusia tapoja lähestyä sovellusten kautta prosesseja. Tämä mahdollistaisi sekä julkisen sektorin uusien palveluiden ja palvelukonseptien syntymistä, mutta erityisesti tukisi suomalaista kansainvälisen teollisuuden kilpailukyvyn ja differoitumisen kehittymistä.

Mitä teemoja näistä nousee julkishallinnon ohjaukseen ja päätöksiin?

Tässäpä joitain nostoja ICT:n mahdollistamista lähivuosien teemoista- on myös paljon muita tärkeitä teemoja, joita en tuossa edellä nostanut esille, mutta joilla on erittäin suuria liittymäkohtia mainittuihin ICT:n teemoihin. Tuollaisia teemoja ovat tietysti hyvinvointiteknologia, cleantech, energiatekniikka, älyliikenne, sisältöpalvelut. Nämä kaikki tulevat erityisesti saamaan kilpailuetua korkeasta ICT-osaamisesta ja asioiden digitalisoitumisesta.

Edellytysten luomisessa on määrätietoisesti tehtävä muutamia tärkeitä päätöksiä:

1. Jokaisessa Suomalaisessa kodissa on oltava 2020-luvun loppuun mennessä mahdollisuus symmetriseen 1Gb/s laajakaistayhteyteen – tämä siksi että tuolloin on jo sellaisia palveluja markkinoilla jotka pystyvät virtualisoimaan sellaisia reaalimaailman ilmiöita, että kapasiteetti ei saa olla pullonkaula. Tuo tavoite varmistetaan pitämällä kiinteän verkon investoinnit houkuttelevana, asiakkaiden kiinnostus verkon hankintaa korkeana, tukemalla palvelujen kehittäjiä sekä asiakkaita verkon hankkimiseen. Verkko investointien suora tukeminen ei tuo samanlaista lopputulosta kuin tukemalla palvelujen siirtoa verkkoon, jolloin kiinteän yhteyden hankkiminen tulee mielekkääksi.
2. On panostettava osaamiseen kaikissa ikäluokissa. Mahdollisimman monen suomalaisen on oltava perillä digitalouden mahdollisuuksista ja hallittava digitalouden perusasiat – kuten internetin, uusien päätelaitteiden ja palveluiden sekä applikaatioiden käyttö
3. Yritysten ja uusien palveluinnovaatioiden tukemiseen sekä teknologioiden että kaupallistamisen tukemiseen on rakennettava kansallinen ”digitaalisen talouden rahasto” – DITRA – aivan kuten Sitra aikanaan rakennettiin nostamaan Suomen teollisuutta
4. Julkisen sektorin hankintalakia pitää kehittää siten, että jokaisessa hankinnassa arvioidaan innovatiivisuus ja se, että miten ratkaisu vie eteenpäin digitaalisia prosesseja – tämä on alkuvaiheessa jopa tärkeämpi kuin referenssit, joilla tahtoo olla enemminkin säilyttävä kuin uudistava merkitys.
5. Palveluväylä ja sen avaaminen avoimeen palvelukehitykseen tulee olemaan piristysruiske uuden tyyppisille sähköisille ja ohjelmistoihin perustuville palveluille- tietoturvallisuuden osaamista pitää korostaa samoin kansalaisten ymmärrystä digimaailman turvakysymyksistä.

Linkkejä

Paluulinkki katsauksen pääsivulle

• Paluu katsauksen pääsivulle