Maahanmuutto, yleinen järjestys ja turvallisuus

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [2]

Katuturvallisuus

Kansalaiset ovat tähän saakka kokeneet asuinalueensa ja kaupunkiympäristöt varsin turvallisena.

• Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvan väkivallan pelko on vähentynyt 2012-2014 välisellä tarkastelujaksolla. Noin 35% kansalliseen rikosuhritutkimukseen osallistuneista ilmoitti pelänneensä joutuvansa katuväkivallan uhriksi 2012, mutta vuonna 2014 enää 27% kyselyyn vastanneista.
• Pääkaupunkiseudulla joka neljäs (24%) ilmoitti välttävänsä jotakin kodin lähistöllä olevaa aluetta väkivallan uhan vuoksi; Suomen muissa kaupungeissa vastaava osuus oli noin 15%, taajaan asutuissa kunnissa 7% ja maaseutumaisissa kunnissa 4%. Naiset välttivät miehiä useammin turvattomiksi kokemiaan alueita.
• Turvattomuutta on koettu selvästi eniten pimeän tultua keskustassa ja myöhäiseen kellonaikaan perjantai- ja lauantai-iltaisin paikkakunnan keskustassa. Noin 30 %

kansalaisista kokee olonsa turvattomaksi edellä mainituissa tilanteissa.

• Ihmiset eivät kuitenkaan ole välttäneet illalla liikkumista. Noin 90 % kulkee jalkaisin asuinpaikkansa keskusta-alueilla iltaisin ja öisin; heistä noin 40 % liikkuu siellä viikoittain tai päivittäin, muut tätä harvemmin. Vuosi vuodelta harvempi on välttänyt liikkumista yksin keskustassa iltaisin.

Julkisuuteen tulleet ulkomaalaistaustaisten tekemät seksuaalirikokset (raiskaukset, joukolla tapahtunut seksuaalinen ahdistelu ja häirintä) ovat mediatietojen mukaan luoneet pelkoa erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa; esim. henkilökohtaisten turvavälineiden, kuten erilaisten suihkeiden myynti ja itsepuolustuskurssien suosio on lisääntynyt.

Poliisin tietoon tulleissa seksuaalisen ahdistelun tapauksissa vuodelta 2015, noin 13%:ssa tapauksista epäilty tekijä on ollut ulkomaalaistaustainen. Erityisesti joukolla tapahtuneiden ahdistelutapausten lisääntyminen saattaa katkaista tähänastisen myönteisen kehityksen katuväkivallan pelon kokemusten vähenemisessä.(Ks.luku Seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta.)

Maamu -tutkimusaineiston mukaan kurdi- ja somalialaistaustaiset miehet ja naiset (25– 33 %) välttivät venäläistaustaisia miehiä ja naisia (6-8%) useammin joitakin paikkoja ulkomaalaistaustaisuutensa vuoksi. Tämä suuri ero ryhmien välisissä tuloksissa heijastanee ulkoista erilaisuutta ryhmien välillä. Venäläistaustaiset kokivat myös kurdi- ja somalialaistaustaisiin verrattuna vähemmän huolta turvallisuudestaan kotona, työssä tai koulussa tai työ- tai koulumatkalla. Venäläistaustaisista sen sijaan suurempi osuus koki huolta turvallisuudestaan ”muualla”, tavallisesti esimerkiksi yökerhossa. Tämä saattaa kertoa myös väestöryhmien erilaisista tavoista liikkua esimerkiksi yöelämässä.

Huoli omasta turvallisuudesta eri paikoissa sukupuolittain (%)

	Venäjä		Somali		Kurdi
	M	N	M	N	M	N
Huoli turvallisuudesta, jossain	9,1	20,7	13,0	12,9	13,3	13,1
Huoli turvallisuudesta, kotona	1,4	4,1	8,2	3,8	7,1	7,5
Huoli turvallisuudesta, asunnon lähiympäristössä	3,8	8,8	5,3	6,6	8,4	7,1
Huoli turvallisuudesta, työssä/koulussa	4,1	1,8	7,5	3,3	7,9	5,7
Huoli turvallisuudesta, työ-/koulumatkalla	2,8	3,8	5,8	3,5	6,8	8,3
Huoli turvallisuudesta, muualla	4,6	12,9	2,1	6,3	6,5	4,4
Paikkojen välttely ulkomaalaistaustan vuoksi	7,5	6,4	28,3	24,7	32,8	26,1

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää poliisilta sekä näkyvyyttä että kykyä hallita ja estää tarvittaessa myös suurempien joukkojen aiheuttamia häiriöitä. Tätä vaikeuttaa se, että Suomessa on ollut jo useiden vuosien ajan asukasmäärään suhteutettuna Euroopan valtioista vähiten poliisivirassa toimivia henkilöitä. Vuonna 2012 Suomessa oli noin 150 poliisia/100 000 asukasta; samana vuonna esim. Ruotsissa ja Tanskassa noin 200/100 000 as., Virossa ja Saksassa 300/100 000 as. Poliisien määrää on edelleen suunniteltu vähennettäväksi.

Potentiaalisten uhrien suojeluvastuuta on otettu viranomaisilta siviilitoimijoille. Kansalaisten väkivallaton ja poliisin toimintaa tukeva vapaaehtoistoiminta yleisten on saanut rinnalleen tunnustuksellisia ääriliikkeitä, jotka ilmoittavat huolehtivansa "järjestyksestä ja turvallisuudesta". Esimerkiksi kansallissosialistista maailmankatsomusta tunnustava Suomen Vastarintaliike (SVL) on kertonut verkkosivuillaan järjestäneensä 4.12.2015 katupartiointia viidessä eri kaupungissa.

• Poliisitarkastaja Timo Kilpeläisen arvion mukaan ulkomaalaisvastaisen Soldiers of Odin -järjestön isompien (5-15 hengen) katupartioryhmien toimintaa havaittiin syys-talven 2015-2016 aikana 4–5 paikkakunnalta Pohjois- ja Itä-Suomessa. Poliisin tietoon ei myöskään ollut tuolloin tullut, että partiotoiminnan yhteydessä olisi syyllistytty rikoksiin tai että niiden toiminnasta olisi tehty rikosilmoituksia.
• Tunnukselliset partiot kyseenalaistavat poliisin kyvyn vastata yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta. Tunnustuksellisten ryhmien toimintaan sisältyy myös riski toiminnan eskaloitumisesta väkivaltaiseksi.

Viharikokset ja väkivallan kokemukset

Puuttumiskynnys viharikoksiin on oltava alhainen ja myös niin, että tekijälle aiheutuu jokin seuraamus asiasta = ymmärtää että toiminta oli väärin ja MOTIIVI minkä takia hän sen teki, on myös väärin. Tässä keskeisinä toimijoina ovat poliisi, syyttäjä ja tuomioistuin laitos. Koulutusta olisi lisättävä, jotta ko. viranomaiset tunnistavat viharikoksen ja ymmärtävät sen motiivin merkityksen laajemmassa mittakaavassa eikä kategorisesti ajattele rikoksen olevan "tavanomainen". Lainsäädännön tulisi olla myös yksiselitteisempää (mitä se sananvapaus oikein tarkoittaa ja mitä ei = rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen). Mikäli yleisestikin jo hyväksytään vihapuheiden ja rasististen aineistojen levittäminen eikä siihen valtiovalta (=poliisi) puutu, niin se antaa väärän signaalin tällaisten toimien hyväksyttävyydessä. Vastakkainasettelu "suvaitsevaiset" contra "rasistit" ei palvele ketään. Juupas-eipäs väittely ei johda mihinkään. Uhrienkaan ei tulisi hyväksyä uhrin asemaansa ja ajatella, ettei poliisille ilmoittaminen hyödytä mitään. Ilmoittamiskynnystä pitää saada laskettua, mutta silloin on myös varmistettava, että rikosprosessi etenee. Valtionhallinnon edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Vielä muutama vuosi sitten islamilaisen yhteisön johtajat sanoivat avoimesti että miehen velvollisuus on lyödä tottelematonta vaimoa ja islamista luopunut tulisi surmata. Samoin vääräuskoisen kanssa seurusteleva tytär aiheuttaa sellaisen häpeän perheelle, että hänet täytyy surmata. Nyt näistä asioista vaietaan julkisesti, mutta yhteisöjen sisällä tämä opetus on edelleen vallalla. Kyseessä on viharikosten oikeuttaminen kokonaisessa yhteisössä. Yhteisön jäsenet eivät uskalla ilmiantaa vihaopetusta, koska pelkäävät yhteisön vihan kohdistuvan sitten heihin itseensä. Tämä ilmiö tulee ottaa vakavasti ja tarjota keinoja yhteisön sisäiselle kontrollille viharikosten kitkemiseksi. Uskonnollisen yhteisön edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Tilanne johtaa valitettavasti käytännössä siihen, että nykyisessä viestintäympäristössä ohjeistus [poliisi ei saa eritellä rikosta turvapaikanhakijan tekemäksi] kääntyy pahimmillaan hyviä tarkoitusperiään vastaan. Virallisen ja vahvistetun tiedon puutteessa some täyttyy erilaisista huhuista, jotka leviävät kulovalkean tavoin. Se jos mikä on omiaan ruokkimaan rasismia ja negatiivisia asenteita. Nykyään vain mahdollisimman nopea ja avoin tiedonvälitys on ainoa tapa edes yrittää katkoa siipiä huhuilta. Poliisin omaksuma periaate on saattanut olla toimiva vielä 10 vuotta sitten, mutta pelkään pahoin sen olevan nyt ajastaan jäljessä. Tommi Berg, päätoimittaja, Uusi Lahti

Suomen rikoslaki ei tunne määritelmää viha- tai rasistinen rikos. Rangaistuksen koventamisperusteissa on kuitenkin huomioitu rasistinen tai muuhun erilaisuuteen (kuten seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen) perustuva vihamotiivi. Poliisilla on kuitenkin mahdollisuus tilastoida rikosilmoitus viharikoksena; tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan hyödynnetty järjestelmällisesti ja siksi luotettavan arvion tekeminen on edellyttänyt tutkimustyötä ilmoitusten sisällön perusteella. Vuonna 2014 vain 14% tutkimustyönä poimituista viharikosepäilyn ilmoituksista oli poliisi koodannut viharikoksena.

• Vuonna 2014 poliisin tietoon tuli 822 rikosta, jossa epäiltiin olevan vihamotiivi.
• Yleisin viharikoksen motiivi oli uhrin etninen tai kansallinen tausta (82,5 %) ja toiseksi yleisin uskonto tai elämänkatsomus (8,2 %).
• Rasistisia piirteitä sisältäviä rikosepäilyjä oli edelliseen vuoteen verrattuna 4,5% vähemmän kuin edellisvuonna (678 ilmoitusta vuonna 2014).
• Useimmissa (rasistisia piirteitä sisältävissä) tapauksissa on ollut kyse sanallisesta loukkaamisesta (39%) tai pahoinpitelystä (26%); syrjinnästä on ollut kyse vain 4%.ssa tapauksista.
• Poliisin tietoon tulleet rasistiset rikokset ovat hieman vähentyneet myös pidemmällä aikavälillä, vuosien 2008–2014 välisenä aikana; toisaalta myös kaikkien rikosepäilyjen määrä on laskenut samalla aikavälillä.
• Suurimmassa osassa tapauksista (72%) epäilty rasististen rikoksen tekijä kuului etniseen kantaväestöön (tarkoittaa selvityksessä valkoihoista, synnyinmaaltaan ja kansalaisuudeltaan suomalainen)
• Suurin osa rasistisen motiivin sisältäneiden rikosten uhreista on kuulunut etniseen vähemmistöön; näistä eri vähemmistöryhmiin kuuluvien välisiä tapauksia oli 7% kaikista ilmoituksista.
• Useimmissa tapauksissa uhri on ollut kansalaisuudeltaan (71%) tai syntyperältään suomalainen (52%). Tämä kertoo toiseen maahanmuuttajasukupolveen kohdistuvasta viharikollisuudesta Suomessa. Toiseksi yleisin kansalaisuus (7%) ja syntyperä (11%) on somalialainen.
• Vuonna 2014 tapahtui yksi rasistisen motiivin sisältänyt murha, jossa etniseen vähemmistöön kuuluva puukotti kantaväestöön kuuluvan julkisella paikalla.aref name="tihve"/>

Epäiltyjen rasististen rikosten asianomistajien (uhrien) yleisin kansalaisuus ja syntyperä vuonna 2014.

	Kansalaisuus (%)	Syntymämaa (%)
Suomi	52	71
Somalia	11	7
Neuvostoliitto/Venäjä	7	3
Irak	4	2
Viro	2	2

Ulkomaalaiseen väestömäärään suhteutettuna eniten epäiltyjä rasistisia viharikoksia ilmeni vuonna 2014 Pohjois- ja Itä-Suomessa: Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. (Kuvio 17.)

Vähiten rasistisia viharikosepäilyjä ulkomaalaiseen väestömäärään suhteutettuna oli vastaavasti länsirannikolla: Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Keski- Pohjanmaalla sekä Päijät-Hämeessä. (Kuvio 17.)

Lukumääräisesti eniten poliisin tietoon tulleita rasistisia viharikosepäilyjä on suurimmissa väestökeskittymissä. Toisaalta ilmiö on ongelma myös muutamilla pienemmillä paikkakunnilla. Kunnista lukumääräisesti eniten rasistisia viharikosepäilyjä vuonna 2014 tuli poliisin tietoon Helsingissä (229), Vantaalla (46), Espoossa (41), Tampereella (31), Turussa (25), Oulussa (23), Lieksassa (15), Lappeenrannassa (13), Joensuussa (11) ja Vaasassa (11).

Ruotsissa viharikosten yleisyyttä seurataan sekä uhritutkimusten avulla että poliisin rikosilmoitusaineiston perusteella lähes vastaavalla tavalla kuin Suomessa.

• Poliisin tietoon tulleet viharikokset ovat hieman kasvaneet Ruotsissa; rikosilmoitusten määrän kasvu vuosien 2013 ja 2014 välillä oli 14%.
• Suurin osa ilmoituksista on sisältänyt rasistisen motiivin ja näiden määrä pysyi pitkään tasaisena mutta on kasvoi hieman 2013 ja 2014 välisenä aikana; islamin ja kristinuskonvastaisia tapauksia on ollut niin ikään ollut hieman aikaisempaa enemmän; rasistisen motiivin sisältäneet olivat yleisimmin afrikkalais- tai romanivastaisia.
• Suurimmassa osassa tapauksista tekijä oli tuntematon (59%) ja tapahtumapaikka julkinen (20% tapauksista). Seuraavaksi yleisimmin viharikos tapahtui kotona (14%), työpaikalla (11%; erityisesti afrikkalaisvastainen rikos) tai verkossa (11%; erityisesti antisemitistinen tai seksuaalisuuteen liittyvä rikos).
• Vuosittain arviolta 1,4 % Ruotsin koko väestöstä joutuu rasistisen viharikoksen kohteeksi; näistä noin 32% arvioidaan tulevan poliisin tietoon.
• Vuosittain noin 0,2% Ruotsin koko väestöstä joutuu uskonnollisen viharikoksen kohteeksi; näistä noin 52 % arvioidaan tulevan poliisin tietoon.
• Poliitikoista parlamentin jäsenet (14% ollut uhri 2012) joutuvat yleisimmin viharikosten kohteeksi kuin kunnallispoliitikot (2%). Ulkomaalaistaustaiset henkilöt (7%) ovat vastaavasti ruotsalaistaustaisia (2%) useammin vihan kohteena.
• Poliisi selvitti tapauksista noin 67%, 1,5 vuoden kuluessa.

Tämän tutkimuksen kyselyyn vastanneiden asiantuntijoiden enemmistön mukaan vihapuhe ja rasistinen rikollisuus yleistyvät erityisesti sosiaalisessa mediassa. Toisaalta myös ääriliikkeiden toiminnan ja väkivallan nähtiin kasvavan.

Tähän saakka ulkomaalaistaustaiset eivät ole kaiken kaikkiaan kokeneet sen yleisemmin väkivaltaa kuin suomalaiset yleensä.

• Tuoreen haastattelumenetelmällä toteutetun UTH -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset (20- 64 -vuotiaat) aikuiset, sekä miehet että naiset ovat kokeneet vähemmän fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa kuin samanikäinen Suomen koko väestö. Ulkomaalaistaustaisista 7,8% ja suomalaistaustaisista 12% oli kokenut väkivaltaa kuluneiden 12 kuukauden aikana.
• Väkivallalla tarkoitettiin liikkumasta estämistä, kiinni tarttumista, tyrkkimistä, läimäisyä, nyrkillä tai kovalla esineellä lyömistä, potkimista, kuristamista, aseen käyttöä ja sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista.
• Väkivaltakokemukset olivat virolais- ja muu Afrikka -taustaisilla yhtä yleisiä kuin kaikilla Suomessa asuvilla, muista maista lähtöisin olevilla harvinaisempia.
• Vähiten väkivallan kokemuksia oli Euroopan alueelta, Pohjois-Amerikasta ja venäjältä taikka entisestä Neuvostoliitosta muuttaneilla.

Posti ja verkkokyselymenetelmällä toteutetun Kansallisen rikosuhritutkimuksen (2012) mukaan syntyperältään ulkomaalaiset maahanmuuttajat (3,8%) olivat kokeneet suunnilleen yhtä harvoin vakavampaa fyysisen vamman aiheuttanutta väkivaltaa kuin suomalaistaustaiset (4,5%) ja yhtä harvoin vähintään läimäisyn käsittävää väkivaltaa sekä väkivallalla uhkaamista kuluneen vuoden aikana. Maahanmuuttajat raportoivat kuitenkin hieman useammin kiinni tarttumisesta ja tönimisestä (maahanmuuttajataustaiset 6,3% ja suomalaistaustaiset 3,8%) sekä väkivallasta, jota he eivät kyselylomakkeessa täsmentäneet (8,8% ja 2,3%).

Turvapaikanhakijoiden asumisyksiköihin ja yksittäisiin turvapaikanhakijoihin kohdistuvan rasistisen väkivallan uhka on sen sijaan kasvanut syksyn 2015 aikana sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

• (Suunniteltuihin) vastaanottokeskuksiin ja hätämajoitusyksiköihin oli Suomessa tehty tammikuun 2016 puoliväliin mennessä 17 väkivaltaista iskua, joista neljässä oli kyse tuhopolton yrityksestä.
• Saksassa ja Ruotsissa turvapaikanhakijoiden vastainen rikollisuus on ollut hyvin yleistä vuoden 2015 aikana. Syksyyn 2015 mennessä Saksan rikospoliisi oli kirjannut 505 tapausta eri puolilla Saksaa (tuhopolttoja, mellakointia, omaisuuden vahingoittamista, kansankiihotusta);

vuonna 2014 niitä kirjattiin 177, mutta 2011 vain 18.

• Saksassa turvapaikanhakijoihin kohdistuvista rikoksista 461 liitettiin äärioikeistolaiseen politiikkaan. Kiinnisaaneista on ollut yleensä kotoisin lähiseudulta, iältään 20-25 -vuotias eikä yleensä päihtynyt. Noin puolessa tapauksista tekijä toimi yksin, puolessa tekijänä on ollut 2-5 hengen ryhmä. Joka toinen epäillyistä on ollut ennestään poliisin tuntema.
• Saksan rikospoliisi varoitti lokakuussa 2015 äärioikeistolaisten ryhmien verkostoitumisesta ja maahanmuuttovastaisten toimien kasvusta. Myös uudenlaisten toimien, kuten maanteiden ja rautateiden valtaamisen ennakoitiin olevan mahdollisia.

• Maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana 2015 Ruotsissa oli poltettu tai yritetty polttaa 17 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta, joista osa yksin maahan tulleiden alaikäisten asuntoja. Suurinta osaa poliisi epäilee tuhopoltoksi. Poliisin mukaan kyse on uudesta ilmiöstä.

Marraskuussa 2015 Poliisihallitus arvioi, että vastaanottokeskuksiin kohdistuneissa tuhotöissä ja uhkauksissa ei olisi kyse organisoidusta toiminnasta, vaan yksittäisten henkilöiden teoista, joiden taustalla saattaa olla jonkinasteista syrjäytymistä.

Turvapaikanhakijoihin kohdistuu väkivaltaa myös asumisyksiköissä.

• Turvapaikkaprosesseissa mukana olleiden viranomaisten ja muiden toimijoiden sekä uutistietojen mukaan turvapaikanhakijoiden väliset ristiriitatilanteet ovat olleet yleisiä ja niissä on käytetty väkivaltaa (mm. itse tehtyjä tai turvapaikkakeskusten lähistöltä hankittuja teräaseita).
• Yhteenotot ovat olleet sekä yksittäisten henkilöiden välisiä että joukkotappeluita ja myös viranomaisten ja muun henkilöstön vastustamista on esiintynyt.
• Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävät ovat sitoneet paikoitellen useampia poliisipartioita tehtävää kohden.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa asuvat somalialaistaustaiset olivat kokeneet kaikista eniten uhkailua tai väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana (20% vastanneista).

• Lähes yhtä usein somalialaistaustaisilla oli ollut vastaavia kokemuksia myös Tanskassa (15%).
• 27% somalialaistaustaisista Tanskassa ja 25% Suomessa oli kokenut myös vakavaa häirintää viimeisten 12 kuukauden aikana.
• Joka kolmas somalialaistaustainen sekä Suomessa että Tanskassa koki että tapauksissa oli kyse rasistisesta motiivista.

Viimeisimmän lapsiuhritutkimuksen (2013) mukaan ulkomaalaistaustaiset 6. ja 9. - luokkalaiset lapset olivat kokeneet suomalaistaustaisiin verrattuna hieman enemmän pahoinpitelyjä, niiden yrityksiä tai uhkaamista viimeisten 12 kuukauden aikana.

• Ulkomaalaistaustaisista 20% ja suomalaistaustaisista 17% oli kokenut edellä mainittuja tekoja.
• Kokemukset olivat kuitenkin vähentyneet huomattavasti vuoteen 2008 verrattuna, jolloin ulkomaalaistaustaisista 33% ja suomalaistaustaisista 29% raportoi edellä mainituista väkivallan kokemuksista.

UTH -tutkimuksen mukaan väkivallan ja epäoikeuden mukaisen kohtelun uhriksi joutumisen todennäköisyys vaihtelee alueittain. Pääkaupunkiseudulla asuvilla on enemmän turvattomuuskokemuksia

• Helsingissä asuvat ulkomaalaistaustaiset ovat joutuneet useimmin väkivallan kohteeksi (13%) viimeisen 12 kk aikana. Muualla Suomessa (ml. Espoo ja Vantaa) väkivallan kokeminen on selvästi harvinaisempaa.
• Väkivallan uhkaa mittaavan epäoikeudenmukaisen kohtelun (kuten rasistisen häirinnän tai etnisen syrjinnän) kokeminen vieraiden ihmisten taholta julkisilla paikoilla (kadulla, kaupassa, ravintoloissa ym.) viimeksi kuluneiden 12 kk aikana on yleisintä pääkaupunkiseudulla ja harvinaisempaa muualla Suomessa. Helsingissä lähes 20% on kokenut epäoikeudenmukaista kohtelua.
• Epäoikeudenmukaista kohtelua asioidessaan viranomaisten kanssa (sosiaali-, terveys-, työvoima- palvelut sekä poliisipalvelut) oli kuluneiden 12 kk aikana oli koettu useimmin Helsingissä (19%) ja harvimmin Pohjois- ja Itä-Suomessa (14%).
• Luottamus viranomaisiin oli niin ikään vähäisintä pääkaupunkiseudulla ja vastaavasti korkeinta Pohjois- ja Itä-Suomessa.Tätä tutkimusta varten laaditussa tarkastelussa olivat mukana 20-64 -vuotiaat syntyperältään ulkomaalaistaustaiset.

UTH -tutkimuksen mukaan turvattomuuteen liittyvät kokemukset ovat yleisimpiä nuorilla (20-29 -vuotiailla) ulkomaalaistaustaisilla.

• Luottamus viranomaisiin on kuitenkin näillä nuorilla hieman parempi kuin viranomaisiin vähiten luottavalla hieman vanhemmalla ikäryhmällä (30-39 -vuotiailla). Jälkimmäisistä noin 60% luottaa viranomaisiin.
• Nuoret ovat myös kokeneet harvemmin epäoikeudenmukaista kohtelua viranomaisten kanssa asioidessaan kuin 30-39 -vuotiaat, joilla näitä kokemuksia oli eniten (noin 20%:lla).
• Väkivallan ja syrjinnän kohteeksi joutuminen on todennäköisintä nuorille aikuisille (20-29- vuotiaille), joista noin joka kymmenes on joutunut väkivallan kohteeksi viimeksi kuluneiden 12 kk aikana.
• Vieraat ihmiset ovat myös kohdelleet useimmin epäoikeudenmukaisesti julkisilla paikoilla 20-29 -vuotiaita ulkomaalaistaustaisia (noin vajaata 20%:a oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti).

UTH -tutkimuksen mukaan asumisajalla ei ole yhteyttä väkivallan tai vieraiden ihmisten taholta koetun epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemuksiin.

• Sekä pidempään että vähemmän aikaa maassa olleet ovat myös saaneet yhtä (epä)todennäköisesti epäoikeudenmukaista kohtelua julkisissa sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa tai poliisin taholta.
• Sen sijaan luottamus viranomaisiin ja ihmisiin yleensä heikkenee asumisajan myötä ja lähenee Suomen koko väestön tasoa, joka on huomattavasti vähäisempi ulkomaalaistaustaisiin verrattuna.

Pakolaistausta tai pienituloisuus ei vaikuta väkivallan uhriksi joutumiseen mutta epäasialliseen ja epäoikeudenmukaisen kohtelun yleisyyteen kyllä.

• Pienituloisemmat raportoivat enemmän epäoikeudenmukaisesta kohtelusta julkisilla paikoilla (17% alemmissa tuloluokissa vs. 13% ylemmissä) ja viranomaispalveluissa (n. 20% alemmissa tuloluokissa ja 14% ylemmissä).
• Epäoikeudenmukaista kohtelua palveluissa tai poliisin taholta olivat kokeneet eniten pakolaiset (26%) ja harvimmin työperäiset muuttajat (11%)
• Muualta Afrikasta kuin pohjoisesta taustaltaan olevat naiset (39%) olivat kohdanneet miehiä (15%) huomattavasti useammin ja ulkomaalaistaustaisista naisista kaikkein eniten epäoikeudenmukaista kohtelua julkisilla paikoilla.
• Kaikkiaan noin 15% ulkomaalaistaustaisista oli kokenut epäasiallista kohtelua.

Tuoreen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus arvioidaan suomalaisille ja Suomelle huomattavasti vähemmän tunnusomaiseksi kuin perinteisten arvojen kunnioittaminen, isänmaallisuus ja kansallistunne ja joka toinen oli sitä mieltä, että suvaitsevaisuus vaikuttaa yhteiskunnassamme liian vähän.

SPR:n luottamushenkilöille ja työntekijöille osoitetun kyselyn mukaan rasismi on konfliktihakuinen ja syyllistävä termi. Yli ¾ vastanneista puhuisi mieluummin suvaitsevaisuudesta, monikulttuurisuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

• Toisaalta SPR:n omassa toiminnassa nähtiin olevan institutionalisoitunutta, rakenteellista rasismia; toiminta tehdään sellaiseksi ettei siihen ole vähemmistöjen edustajien helppoa osallistua. Tämä ilmenee mm. ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja jopa vapaaehtoistoimijoiden vähäisessä määrässä.
• Tutkijan arvion mukaan ulkomaalaistaustaiset jäävätkin osallistujan tai toiminnan kohteen rooliin, ei niinkään vaikuttajan. Huomattava osa osallistuu maahanmuuttajille erikseen kohdennettuun 'monikulttuuriseen' toimintaan, ei niinkään esimerkiksi vastaanottokeskusten toimintaan, ensiaputoimintaan, lasten ja nuorten toimintaan taikka vapaaehtoistoimintaan. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla uusien jäsenten mukaan tulo vakiintuneisiin yhteisöihin voi olla vaikeata.
• "Rasisminvastaisuus ei näin ollen käänny eriarvoisuuksien, ulossulkemisten ja valtasuhteiden kielelle, vaan enemmänkin arvoliberaaliksi ja yleismaailmallisuuteen pyrkiväksi toiminnaksi."

Tämän tutkimuksen kyselyyn osallistuneet asiantuntijat arvioivat että sekä aikuisiin että lapsiin ja nuoriin kohdistuva rasistinen häirintä ja väkivalta kasvavat voimakkaasti seuraavan 10 vuoden aikana. Poliisin toimintakykyä havaita ja selvittää rasistisia rikoksia pidettiin keskinkertaisena, ei erityisen hyvänä, muttei erityisen heikkonakaan. Asiantuntijoista noin joka toinen hyväksyi ainakin osittain väitteen, että rasisminvastainen työ ei tavoita kohderyhmäänsä; rakentavaa dialogia ei synny.

Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten turvallisuus

Vastaanottokeskuksien sijoittaminen haja-asutusalueelle ei yleensä ole se "turvallisin" valinta, koska ne kohtaavat paljon vihamielisyyttä ja ennakkoluuloja, sekä vandalismia, mutta harva turvapaikanhakija niihin paikkoihin jää sen jälkeen kun oleskelulupa on myönnetty Tieteellisen asiantuntijan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Vuoden 2015 aikana on ollut toiminnassa noin 200 turvapaikanhakijoiden asumisyksikköä (vastaanottokeskusta, alaikäisten ryhmäkotia ja tukiasuntoa sekä hätämajoitusyksikköä). Marraskuussa 2015 vastaanoton piirissä oli noin 28 000 henkeä, joita yksin maahan tulleita alaikäisiä noin 2000.

Vielä vuonna 2014 vastaanottokeskusten koettu turvallisuus oli hyvä. Maahanmuuttoviraston keräämän palautteen mukaan vuonna 2014 asukkaiden selvä enemmistö koki olonsa turvalliseksi vastaanottokeskuksessa. Työntekijöiden koettiin olevan helposti tavoitettavissa ja luottamus heihin oli korkea.

Poliisihallituksen marraskuussa 2015 julkaiseman tiedotteen mukaan vain 2 tuhannesta hälytystehtävästä 1,5 kuukauden aikana oli liittynyt turvapaikanhakijoihin syksyllä 2015. Hälytystehtäviä oli lukumääräisesti noin 300 ja arviolta ¾ tapauksessa epäiltynä on ollut turvapaikanhakija, ¼ tapauksista suomalainen.

Turvallisuusongelmat eivät kuitenkaan liity niinkään hälytystehtävien määrään kuin niiden laatuun.

• Iso yksikkö edellyttää jatkuvaa joukkojenhallintaa: osa keskuksista on suuria, muutamat jopa lähes 700 hengen yksiköitä. Joukkotappelut ja laajemmat levottomuudet sitovat huomattavasti poliisin resursseja: paikalle on tarvittu kerrallaan useita poliisipartioita tai jopa kaikki liikkeellä olevat partiot rauhoittelemaan tilannetta.
  • Marraskuussa 2015 jokaisen 11 poliisilaitoksen alueella Itä-Suomea lukuun ottamatta oli vähintään yksi yli 400 hengen vastaanottokeskus tai hätämajoitusyksikkö.
• Asukkaiden luottamus ja kunnioitus poliisiviranomaista kohtaan ei ole aina hyvä; myös tämä tuottaa tarpeen useammalle partiolle konfliktitilanteissa. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL) pitää käytettävissä olevia resursseja riittämättöminä, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. SPJL:n mukaan poliisi tarvitsee myös lisäkoulutusta kulttuuristen erojen ymmärtämiseksi.
  • Poliisi teki sisäisen selvityksen partion toiminnasta Hennalan vastaanottokeskuksessa. Hennalassa sattui marraskuussa välikohtaus, jossa miesjoukon piirittämä poliisipartio joutui pakenemaan uhkaavaa tilannetta käyttämällä kaasua ja patukkaa. Paikalla oli useampia poliisipartioita. Sisäisellä selvityksellä selvitettiin voimankäytön oikeutusta ja partioiden tarvitsemaa varustusta.
• Maahanmuuttoviraston ja poliisin tekemissä turvapaikkatutkinnoissa on selvinnyt, että syksyn aikana Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa on huomattavan paljon poliisi- ja sotilastaustaisia henkilöitä. Pääosa heistä on tullut Irakista.
  • Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja on esittänyt huolensa poliisien työturvallisuudesta vastaanottokeskuksiin liittyvien hälytystehtävien yhteydessä.
  • Työturvallisuuden kannalta on ongelmallista, mikäli mellakoivana osapuolena on poliisin taktisia menetelmiä tuntevia, lähtömaassaan turvallisuustehtävissä toimineita henkilöitä. Heillä on luonnollisesti tavanomaista turvapaikanhakijaa suurempi valmius väkivallan ja aseiden käyttöön.
• Turvapaikanhakijat ovat voineet traumatisoitua lähtömaassa tai matkustaessaan Suomeen heitä hyväksikäyttäneiden salakuljettajien avustamana.
  • Olosuhteet monietnisissä ja suurissa useiden satojen henkilöiden vastaanottokeskuksissa eivät ole parhaat mahdolliset trauma- ja väkivaltakokemuksista kuntoutumiselle.
  • Traumaattiset kokemukset ovat pakolaistaustaisilla yleisiä. Tuoreen UTH -tutkimuksen mukaan Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka - taustaisista pakolaisista neljä viidestä oli kokenut jonkin traumaattisen tapahtuman entisessä kotimaassaan. Noin kolmasosa kaikista Suomessa asuvista pakolaistaustaisista miehistä oli ollut lähtömaassaan vangittuna tai kidnapattuna ja 24% heistä oli kokenut kidutusta.
  • Joka toinen nainen ja mies oli nähnyt väkivaltaisen kuoleman tai loukkaantumisen. Turvapaikanhakijoiden keskuudessa on havaittu vakavasti itsetuhoisia henkilöitä.
• Päihteet ovat viranomaislähteiden mukaan liittyneet usein uhkaaviin tilanteisiin niin vastaanottokeskuksissa kuin niiden ulkopuolellakin.
  • Toisin kuin yleisesti oletetaan, myös muslimienemmistöisistä valtioista muuttaneet turvapaikanhakijat käyttävät alkoholia. UTH-tutkimuksen mukaan Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisista maista lähtöisin olevista miehistä noin 60% ei käytä lainkaan alkoholia, naisista noin 75%. Muualta Afrikasta lähtöisin olevien naisten raittius on hieman em. ryhmää yleisempää, noin 85%, mutta miesten harvinaisempaa, hieman alle 60%.
• Turhautuneisuus, toivottomuus, toimettomuus ja koetut traumat vaikuttavat henkilöiden käyttäytymiseen. Pieniäkin arkisia ongelmia ja kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä ratkotaan vakavalla väkivallalla, jossa saatetaan käyttää aseita.
  • Viranomaislähteiden mukaan osalla turvapaikanhakijoista on hallussaan itse valmistettuja tai liikkeistä hankittuja teräaseita. Aseena on käytetty myös arkisia esineitä.
  • Suomessa turvapaikanhakija pidätettiin tammikuussa 2016 epäiltyinä tapon yrityksestä teräaseella.
  • Tammikuussa 2016 turvapaikanhakija haavoitti keittiöveitsellä vakavasti kahta muuta turvapaikanhakijaa. Asukkaat olivat pienestä, n. 30 hengen yksiköstä.
  • Ruotsissa henkilökuntaan kuuluva nuori nainen sai surmansa veitsen iskusta alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa.
• Vastaanottokeskuksissa on henkilöitä, jotka edustavat keskenään vihamielisiä kansallisuuksia, etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä.
  • Eri etnisyyttä tai uskonnollista suuntausta edustavien turvapaikanhakijoiden sijoittaminen eri yksiköihin saattaa toimia tarkoitustaan vastaan, mikäli samaan heimoon, lahkoon, uskonnolliseen suuntaukseen tai kansallisuuteen identifioituvat näkevät toimenpiteissä mahdollisuuden entistä tiiviimpään ryhmäytymiseen ja viholliskuvan luomiseen.

Osa turvapaikanhakijoista on syyllistynyt rikoksiin. Poliisin tammikuussa 2016 julkistamien tilastojen mukaan 926 turvapaikanhakijaa oli epäiltynä rikoksesta vuonna 2015. On todennäköistä että poliisin tietoon on tullut vain osa asumisyksiköissä tapahtuneista pahoinpitelyrikoksista.

• Uhrien luottamus poliisin toimintakykyyn selvittää rikoksia ei ole välttämättä hyvä. Uhreilla ei myöskään ole aina tietoa rikoksen tunnusmerkistöstä ja käsittelystä Suomessa (esim. lähisuhdeväkivalta tai lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta).
• Yleisimmät rikosnimikkeet olivat pahoinpitely (278 epäiltyä), näpistys (177), lievä pahoinpitely (83), laiton uhkaus (64), varkaus (45). Poliisin mukaan pahoinpitelyrikokset ja uhkaukset liittyivät etupäässä turvapaikanhakijoiden keskinäisiin yhteenottoihin vastaanottokeskuksissa.
• Seksuaalirikoksista epäiltiin yhteensä turvapaikanhakijaa; yleisimmät rikosnimikkeet olivat seksuaalinen ahdistelu (22 epäiltyä), raiskaus (13), törkeä raiskaus (12) ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (11).
• Viranomaislähteiden, turvapaikkaprosesseissa toimivien henkilöiden ja uutistietojen mukaan asumisyksiköiden johtoa ja henkilökuntaa on uhkailtu ja tiloja on rikottu. Poliisin mukaan uhkailijat ovat yleisimmin olleet turvapaikanhakijoita. Poliisin tutkittavana on myös kolme tulipalon (tuhotyön) yritystä, josta epäillään vastaanottokeskuksen asukasta.

Kiire ja kokemattomuus suurten ja heterogeenisten ihmisjoukkojen hallinnasta on johtanut ilmeisen epätarkoituksenmukaisiin, hankalasti suojattaviin ja jopa vaarallisiin keskusten sijoitusratkaisuihin.

• Uutistietojen mukaan maahanmuuttovirasto ei ole riittävästi ja ajoissa konsultoinut pelastus- ja turvallisuusviranomaisia yksiköiden perustamisen yhteydessä. Tämä on vaarantanut asukkaiden turvallisuuden ja henkilökunnan työturvallisuuden ja vaikeuttanut yksiköiden suojaamista ilkivallalta ja väkivallalta. Maahanmuuttovirasto päätti lakkauttaa joulukuussa 2015 kaksi tilapäistä hätämajoituskeskusta (Parikalassa ja Merikarvialla) ja lentoaseman läheisyydessä sijainneen vastaanottokeskuksen Vantaalla sekä keskeyttää kolmen yksikön valmistelut turvallisuusarvion vuoksi.
• Poliisi on listannut Maahanmuuttovirastolle noin 30 mahdollista yksikköä, joita tulisi harkita lakkautettaviksi tai joiden turvallisuutta tulisi parantaa. Kohteet on listattu sijainnin, ei levottomuusasteen perusteella. Poliisihallitus korostaa, että kokonaisuuden kannalta keskeistä on vaikuttaa keskusten turvallisuustilanteeseen asiakasprofiililla ja muilla turvallisuustoimenpiteillä. Pelkkä välimatka poliisilaitokseen ei voi olla ainoa peruste toimivan keskuksen lakkauttamiselle.

Ihmissalakuljetukseen turvautuneet siirtolaiset ja heidän läheisensä ovat haavoittuvassa asemassa

• Useimmat vuoden 2015 aikana Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ja/tai paperittomaksi maahan jääneet ovat turvautuneet ihmissalakuljettajien apuun matkustaessaan Pohjois-Eurooppaan.
• Vähävaraisemmat siirtolaiset ovat saattaneet velkaantua salakuljettajille ja avustajilleen ja he itse taikka heidän lähtömaahan jääneet, usein haavoittuvassa asemassa olevat läheisensä ovat vaarassa joutua kiskonnan ja kiristyksen kohteeksi.

Haastattelemamme viranomaiset ja muut turvapaikkaprosesseissa toimivat ovat tehneet havaintoja ja rikospäilyjä perheväkivallasta sekä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta yksin tulleita naisia, yksikön henkilökuntaa ja lähiseudulla liikkuvia naisia kohtaan. Perheväkivallan kohteeksi ovat joutuneet myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt (raskaana olevat naiset ja lapset).

Viranomaislähteiden ja muiden turvapaikkaprosesseissa toimivien mukaan keskuksissa on ilmennyt rikosten todistajien uhkailua ja pelottelua. Koska erilaiset rikosprosessit tulevat yleistymään turvapaikkaliitännäisten rikostapausten lisääntymisen myötä ja yhä useampi maahanmuuttaja joutuu jatkossa myös todistajan rooliin. Tämä korostaa todistajansuojelun organisoinnin tarvetta myös turvapaikanhakijoiden asumisyksiköissä.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat salaamaan seksuaalisen suuntautumisensa jopa turvapaikkapuhuttelussa ja ovat pelänneet väkivaltaa vastaanottokeskuksissa. Monissa lähtömaissa seksuaalivähemmistöihin kohdistuu vakavaa vainoa. Homoseksuaalisuus on esimerkiksi Irakissa erittäin syvä tabu. Seta on saanut yhteydenottoja kiusatuiksi ja syrjityiksi joutuneilta turvapaikanhakijoilta.

Yhteenveto levottomuuksien mahdollisista taustatekijöistä:

• Turvapaikanhakijoiden joukossa on turvallisuusalalla sekä poliisi- ja sotilastehtävissä toimineita. Kyky käyttää väkivaltaa ja vastustaa vartijoita ja poliisiviranomaisia on tavanomaista suurempi.
• Konfliktiolosuhteista ja hajonneista valtioista saapuneilla on yleisesti trauma- ja turvattomuuden kokemuksia ja eriasteisia psyykkisiä ongelmia.
• Yleinen näköalattomuus, toimettomuus, turhautuneisuus käsittelyn hitauteen ja pettymykset ennakkomielikuvia vastaamattomiin olosuhteisiin purkautuvat läheisiä ja kanssaasujia kohtaan. Kielteiset turvapaikkapäätökset saattavat aiheuttaa lisää väkivaltana ja häiriöinä purkautuvaa epätoivoa ja turhautuneisuutta.
• Alkoholin ja huumausaineiden käyttö sekä näihin mahdollisesti liittyvä lääkkeiden väärinkäyttö madaltavat kynnystä häiriökäyttäytymiseen ja väkivaltaan.
• Eri etnistä ja/tai uskonnollista suuntausta edustavilla, eri sukupuolilla ja sukupolvilla on omat arvomaailmansa, tapakulttuurinsa ja näkemyksensä kanssa-asujien ihmisarvosta. Turvapaikanhakijuus on juridisesti yhdistävä tekijä, mutta taustalla on erilaisia perusteita hakea turvapaikkaa.
• Levottomuudella voi olla poliittisia tarkoituksia (eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lietsominen), tai sen avulla voidaan pyrkiä jouduttamaan paluuta lähtömaahan tai pyrkiä vaikeuttamaan kanssa-asuvien oleskeluluvan saantiin.

Vastaanottokeskuksiin ja järjestelykeskuksiin on voitu palkata vartijoita suojaamaan omaisuutta ja henkilöiden koskemattomuutta sekä paljastamaan vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneita rikoksia; laki ei ole sallinut palkkaamaan järjestyksenvalvojia ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta sekä estämään rikoksia ja onnettomuuksia. Sisäministeriö asetti lainsäädännön muutosta valmistelevan hankkeen joulukuussa 2015 tarkoituksena mahdollistaa järjestyksenvalvojat keskuksissa ja selvittää näiden tarvitsemat toimivaltuudet.

Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen ja suuret useiden satojen henkilöiden vastaanottoyksiköt ovat lisänneet hieman myös tartuntatautien leviämisen riskiä.

• Turvapaikanhakijoiden terveyspalveluihin kuuluvat terveystarkastukset sekä terveydenhuollon ammattilaisen kiireelliseksi tai välttämättömäksi arvioima muu hoito. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja terveydenhuoltoon samoin perustein kuin kuntapaikan omaavat. Terveystarkastusten tavoitteena on kartoittaa hakijoiden nykyinen terveydentila, ohjata sairaat hoitoon, seuloa tarttuvia tauteja riskinarvion perusteella sekä täydentää rokotussuoja. Mm. Maahanmuuttovirasto (Migri) ja Sosiaali- ja terveysministeriö ovat ohjeistaneet terveystarkastuksia.
• Migrin vastaanottoyksikön terveystiimin asiantuntijalääkäreiden mukaan seurantatietoa terveystarkastusten, seulontatutkimusten ja rokotusten toteutumisesta on toistaiseksi hyvin vähän. Terveystarkastusten toteutuminen vaihtelee eri vastaanottokeskusten välillä. Vaihtelun syynä ovat vastaanottokeskusten hoitajaresurssit ja kokemus, alueen julkisen perusterveydenhuollon yhteistyöhalukkuus mm. neuvolapalveluiden suhteen, sekä paikallisen yksityisen terveydenhuolloin toimijoiden kapasiteetti tutkimusten järjestämiseen. Uusissa vastaanottokeskuksessa toiminta painottuu alussa akuuttiin sairaanhoitoon. Erilaisia ratkaisumalleja on kehitetty nopeuttamaan terveystarkastusten ja rokotusten toteutumista, mm. SPR on perustanut mobiiliklinikan täydentämään hoitajaresurssia.

Näkemyksiä turvapaikanhakijoiden asumisyksiköiden turvallisuuden parantamiseen

Kentälle on lyhyessä ajassa noussut uusia toimijoita, joilla ei välttämättä ole kokemusta tai käsitystä turvapaikanhakijoiden vastaanottamistyön tavoitteista, merkittävyydestä tai sisällöstä, jolloin asiakkaiden, työntekijöiden ja ympäristön turvallisuus saattaa vaarantua. Kokemuksen puute voi näyttäytyä esimerkiksi heikkona rekrytointina, turvallisuusnäkökulman huomioimattomuutena tai laiminlyöntinä sekä asiakkaiden asettamisena epätasa-arvoiseen asemaan.

Tavoitteet voivat esimerkiksi olla ensisijassa liiketoiminnallisia, jolloin toimijan on tarkoituksenmukaista jättää ilmoittamatta turvallisuusviranomaisille pienemmistä ongelmista.

• Vastaanottokeskustoiminnalle tulisikin luoda velvoittavat standardit yhteistyössä viranomaisten ja kokeneiden toimijoiden kanssa.
• Tulkkauspalvelujen tulisi niin ikään olla standardoituna, asiakkaiden sekä työntekijöiden turvallisuuden turvaamiseksi, sekä epätasa-arvoisen kohtelun estämiseksi.

Tuntemattomien tulkkien agenda voi myös olla kyseenalainen, eikä tulkkien välittämää viestiä kyetä todentamaan.

• Yhtenäinen ja johdonmukainen linja tiedotuksessa ja viestinnässä on ensiarvoisen tärkeää kansalaisten luottamuksen ja yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta.

Vapaaehtoistoiminta on arvokas lisä täydentämään julkisrahoitteisia vastaanottokeskusten palveluita. Vapaaehtoistyöltä ei voi kuitenkaan odottaa samaa ammatillisuutta tai vastuullisuutta kuin viranomaistyöltä tai jonkin työn ammattilaiselta. Kolmannen sektorin toimijat, jotka usein koostuvat vapaaehtoisista, kykenevät hyvin ohjattuina ja koordinoituina tulokselliseen ja turvalliseen toimintaan. Mikäli vapaaehtoistoimintaa organisoivalla ei ole ymmärrystä perustehtävästään tai valmiutta toimia kriisitilanteessa vapaaehtoistyön laatu ja työn vaikuttavuus vaarantuvat. Seurauksena voi olla harkitsemattomia toimia, ylilyöntejä sekä vapaaehtoisten sijaistraumatisoitumista.

• Maahanmuuttoviraston, palveluiden tarjoajien (yritysten, SPR:n ja kuntien) ja vapaaehtoistoimintaa organisoivien järjestöjen ja oppilaitosten (korkeakoulut, ammatilliset oppilaitokset) olisikin hyvä organisoitua paikallisesti kotouttamistoiminnan organisoimiseksi ja suunnitelmallisen jatkuvuuden turvaamiseksi.
• Vapaaehtoisten rekrytoinnissa on myös erittäin tärkeää kiinnittää huomiota työturvallisuusasioihin; paikallisen poliisin, keskusrikospoliisin ja tarvittaessa suojelupoliisin tulee antaa tilannekuvatietoa turvallisuutta vaarantavien ongelmien ennalta estämiseksi.
• Vapaaehtoistyöntekijöiden turvallisuuskoulutusta ja turvallisuusohjeistusta tulisi myös lisätä ja kehittää.
• Vapaaehtoisten henkiseen jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota sijaistraumatisoitumisen ehkäisemiseksi.

Oikeusvaltioperinteeseen, demokratiaan ja viranomaistoiminnan kunnioittamiseen tottumattomille asiakkaille, muiden toimijoiden kuin poliisin käytössä olevat sanktiotoimenpiteet ovat riittämättömiä. Toisaalta myös poliisin työturvallisuus voi em. asiakkaita kohdattaessa vakavasti vaarantua.

• Sanktiotoimet voisivat olla yhdistelmä "keppiä ja porkkanaa". Esim. vastaanottoraha voisi linkittyä asiakkaan aktiivisuuteen kotouttamisprosessissa. Tämä ehdotus on tullut vastaanottokeskuksissa toimineilta henkilöiltä.
• Kielen ja kulttuurin oppiminen voitaisiin ehdollistaa esim. maksamalla pientä kannusterahaa kielen oppimisesta. Tämä ajatus on Suomessa pitkään asuneilta maahanmuuttajilta.

Etnisten ryhmien välinen epätasa-arvoisuus ja etnisten ryhmien väliset jännitteet ovat kentällä jo havaittavissa ja luovat todellisen turvallisuusuhan sekä asiakkaille, että kaikille toimijoille. Jos tilanteeseen ei kyetä mahdollisimman nopeasti alkuvaiheessa tarttumaan, etnisten ryhmien väliset jännitteet tulevaan luomaan todellisen turvallisuusriskin.

• Asukkaiden siirrot toisiin yksiköihin eivät ole kestävä eivätkä kustannustehokas ratkaisu, eivätkä aina edes mahdollisia.
• Konfliktien ja riitojen sovittelulla sekä väkivallan vastaisella mies-, nais- ja nuorisotyöllä voitaisiin ottaa askelia kohti uudenlaista väkivallatonta elämäntapaa ja epävakaista olosuhteista toipumista.
• Etnisten vähemmistöjen ylläpitämään rasismiin, toistensa arvottamiseen ja syrjintään tulisi puuttua ja se tulisi kyetä tunnistamaan nykyistä paremmin.

Vaikka julkisessa keskustelussa puhutaan suomalaiseen kulttuuriin tutustuttamisesta ja turvapaikanhakijoille annettavista alkuinfoista, käytännössä kaikki asiakkaat eivät näitä tietoja todellisuudessa saa maahantulijoiden suuren määrän vuoksi.

Rikoksia on esiintynyt vastaanottokeskuksissa, mutta ne saatetaan pyrkiä peittämään esimerkiksi asiakkaiden turvallisuuden vuoksi (viharikosten estäminen). Tämänkaltainen toimintatapa viestii ymmärtämättömyydestä rikosten seurauksista yksilöille ja yhteiskunnalle laajemmin.